perjantai 17. joulukuuta 2010

Ei mitään vakavaa

Koska mulla alkoi joulu"loma" en halua miettiä mitään vakavaa. Paitsi tietysti sitä, että "loman" aikana on tehtävä ainakin yksi n. 80 työtuntia vaativa juttu hitsaajien vaatteista, joo-o. Muissa jutuissa olin fiksu ja tein niin paljon kuin vain kykenin ennen lomaa niin että loput voi jättää sitten tammikuulle.

No mutta se mitä tällä kertaa ajattelin esitellä ei ole mitenkää omaa, mutta en voi jättää esittelemättä. Koska nää pakkaset (ja se tuuli) saa koulumatkan tuntumaan jotenkin ihan kauhealta niin katselin käytännössä huvikseni vuokra-asuntoja lähempää koulua. Törmäsinkin ihan uskomattomiin esittelykuviin. En nyt todella voi ottaa mitään kunniaa niistä itselleni, mutta kuvissa kyllä näkyy kohteen tiedot jos joku erityisesti niiden perusteella asunnosta kiinnostuu.

Tässä pari parasta:

Pohjapiirros, josta melkein saa selvää. Täytyy nyt antaa tunnustusta siitä, että vuokraajalla sentään oli muitakin kuvia kuin tämä, useat eivät siihenkään kykene.


Tää kuva puolestaan on vaan niin sympaattinen, eikö teistäkin?


Ja tässä ehdottomasti yksi mun suosikeistani, huomaatte varmaan. :)


Vielä on lisättävä yksi, jonka otin talteen jo aiemmin. Mitä se kertoo, että kuvia ei ole edes käännetty toisin päin ja lavuaarista kasvaa joku elämä? :D

torstai 9. joulukuuta 2010

Ai mikä ihmeen vaatehuolto

Joo, munhan pitäisi tietää paljonkin vaatehuollosta, mutta aina sitä saa itsensä nolostumaan siinä vaiheessa kun nostaa pesukoneesta violetteja pyykkejä, vaikka on sinne laittanut vihreitä. Tai kyllähän minä tiedän, mutta en oo vaan tainnut sisäistää kovin montaa asiaa.

Mulle on nyt käynyt näitä noloja tilanteita pyykkiä pestessä tämän syksyn aikana enemmän kuin koko elämäni aikana ja minä sentään olen pessyt suurimman osan omasta pyykistäni suunnilleen puolet tähänastisesta elämästäni. Keksin heti monta ihmistä, joille 10 vuotta ei ole suuri aika, mutta kyllä siinä ajassa nyt pitäisi oppia pyykkiä pesemään ihan kunnolla.

Haluatte kuitenkin kuulla niitä epäonnistumisia. Tai vaikkette halunnutkaa niin kerron silti pahimmat.

Laitoin koneeseen violetteja pyykkejä ja takaisin tulee toki violetteja, mutta yksi niistä tekstiileistä oli kyllä ennen koneessä käyntiä ollut valkoinen -> muista lajitella pyykit niin ettei mikään ole jäänyt toisen pyykin sisälle.

Mun suosikkini on kyllä se kun laitoin koneeseen vihreitä ja turkooseja tekstiilejä. Laitoin mukaan myös mustat farkut ajatellen ettei niistä nyt ennenkään ole väriä lähtenyt tai jos lähteekin niin muuthan vaan tummuvat vähän. Paljastin jo sen yllätyosuuden, mutta mulle tuli yllätyksenä avata se pesukoneen kansi ja huomata että koneessa onkin ruskeita ja violetteja pyykkejä, vaikka en sen värisiä kyllä koneeseen laittanut. Syypääksi osoittautui farkut, ne olivat uudet ja ennen pesemättömät, nyt ne tosin näyttivät siltä ettei niissä väriä oikein ole ollutkaan ja jos onkin niin se on jotain ihan muuta kuin mustaa. Housut olivat päästäneet osan väristään ja tottakai muut pyykit värjääntyivät aika sitkeästi. -> Kannattaa noudattaa pesuohjeita ja ei nyt ainakaan ehkä ole paras ratkaisu laittaa aiemmin pesemättömiä housuja muun pyykin sekaan.

Tänään tuli vastaan toisenlainen ylläri. Käytän hyvin paljon pyykin pesussa pesupalloja, siis niitä sellaisia muovipalloja, joissa on sisällä jotain keraamisia(?) kuulia, ne on oikeasti ihan loistavia, mutta niistä ehkä joskus erikseen. Nää mun pesupallot on äiti ostanut joskus yhdeksänkymmenluvulla ja muovi oli ilmeisesti nyt ajan ja pesujen saatossa niin kulunut, että yhden suojapallo hajosi. Siinähän sitten imuroit pieniä keraamisia palloja pesukoneesta.

Väitän kuitenkin että mun veljeni on tän kisan voittaja: Samana päivänä kun tuskailin omaa tyhmyyttäni värjäytyneiden vaatteiden kanssa, hän ilmoittaa että heidän pesukoneessaa oli hehkulamppu. Niin juu, oli, ennen pesua, osaatte varmaan kuvitella mitä siellä oli pesun jälkeen.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Ehdotus puisevien aineiden opettajille


Mun on tässä pitänyt kiltisti lukea kokeisiin, mutta asia on niin kuivaa että viiden minuutin keskittymisen jälkeen on pakko pitää tauko ja vaikka käydä tarkastamassa olisiko jääkaappi täyttynyt itsestään. Niissä muutamassa monistesivussa on vain insinöörimäisiä kaavioita ja muistiinpanoja voi tehdä ainoastaan tunnilta tehdyistä muistiinpanoista. Niistä ei muuten saa mitään selvää kun on yrittänyt kirjoittaa niin nopeasti, että saisi kaiken muistiin ennen kuin opettaja vaihtaa kalvoa.

Sen lisäksi, että materiaalien kemialliset käsittelytavat nyt on vaan aika puuduttavaa ja siinä ei ole mitään mihin tarttua niin mulla on päässä soinut sen matka maailman ympäri -piirretyn tunnari päässä, ei ole auttanut kyllä lukemista. Aika hyvin muuten muistaa sanat, vaikka ei ole sarjaa katsonut piiitkiin aikoihin. Opettajat sanoo aina, että meidän täytyy itse tehdä töitä oppiaksemme asioita, että opettajalla ei ole mitään tapaa vaan syöttää tietoa meidän päähämme. Hyräillessäni sitä tunnaria mietin että onpa! Opettajat voisivat yhdistää voimansa ja tehdä meille tarttuvia "tunnusbiisejä" aiheesta kuin aiheesta. Jos lähes kahden minuutin mittainen animaatiotunnari jää päähän vuosiksi niin miksi ei materiaalien esikäsittelyt ja palosuojaviimeistelytkin?

Tuskailin alkuviikosta kun piti yrittää muistaa jotain nippelitietoa etikettipukeutumisesta, se osoittautuikin aika helpoksi koska asiat voi piirtää, mutta yritäpä piirtää foulard-kone ja vielä niin että piirroksessa olisi jotain olennaistakin tietoja.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Voi vääryys

En tiedä miksi jaksan aina hämmentyä kaikesta niin paljon, mutta hämmennyin taas. Meillä oli yrityksen laskentatoimen kurssi, jossa käytiin aika pintapuolisesti esim. hinnoittelua, budjetointia, kirjanpitoa ja kaikkea läheltä liippaavaa. Tentti oli ja meni, tänään opettaja ilmoitti että ne on nyt tarkastettu ja kävi sitä hieman läpi meidän pyynnöstämme. Tarkastettuja tenttejä ei ilmeisesti meille edes viitsitä näyttää, mutta käytiinpähän pikaisesti kuitenkin opettajan kanssa kysymykset läpi.

Se mikä mua tänään hämmentää on opettajien arvostelukyvyttömyys ja itsekritiikin puute. Yhtenä tehtävä oli tehdä tase ilman numeroita, eli käytännössä laittaa sanoja kahdelle eri sarakkeelle. 19 hengen ryhmästä kuulemma ainoastaan kaksi oli saanut tehtävän oikein. Aika huono prosentti ettenkö sanoisi. Taseen tekeminen käytiin hyvin pintapuolisesti läpi, joten ei ihmekään että se ei mennyt ihan nappiin. Ennen tenttiä kaikki olivat ihan hukassa koko taseen kanssa. Opettaja ei kuitenkaan viitsinyt kyseenalaistaa omaa opettamistaan vaan oli sitä mieltä että asiaa oli käyty ihan tarpeeksi läpi.

Virheitä mulla oli taseessa tasan kaksi. Kuvittelin että sillä virhemäärällä voisi kuitenkin saada kakdenkymmenen pisteen tehtävästä ainakin puolet. Mitä vielä, sehän olisi jo suunnilleen hyväntekeväisyyttä. Opettajan pisteytys kyseisessä tehtävässä meni kuulemma niin, että pisteitä saa joko 0, 6 tai 20, välimuotoja ei ole. Ei sitten.

Eihän tää mun maailmaani kaada, mutta aina sitä saa hämmästellä. Huomenna on taas uudet murheet kun pitäisi ymmärtää miesten etikettipukeutumista.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Kylmä!

Se on musta aina ollut jotenkin hämmentävää, että toisessa paikassa pakkanen tuntuu paljon kylmemmältä kuin toisessa. Olin viikonloppuna Joensuussa ja siellä -7 ei oikeistaan tuntunut miltää, mutta heti kun astui Tikkurilan asemalle -6 tuntui siltä, että jäätyy paikalleen. Tällä kertaa kuitenkin tiesin syyn.

Meillä on koulussa menossa vaatetusfysiologian kurssi ja yksi hienoimmista oivalluksista kurssilla on ollut selitys tuohon. Tämä kuva selittää mun mielestä aika paljon (en valitettavasti löytänyt yhtään isompaa)
Eli koska tänään Vantaalla oli tuulta n. 5m/s ja pakkasta -6, se siis tuntui kuin olisi ollut -15 astetta pakkasta, kun taas Joensuussa tuulta ei ollut oikeastaan ollenkaan niin pakkanen ei tuntunut yhtään pahalta.

Tällä viikolla muuten kannattaa (ainakin pääkaupunkiseutulaisten) pukeutua johonkin tuulenpitävään, sillä luvassa on n. 7-10m/s tuulta ja pakkasta -5- -10 astetta. Katsokaa taulukosta mitä se vastaa. Tämä vilukissa taitaa huomenna mennä bussipysäkille gore-texiin verhoutuneena. :D

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Valoa aamuun

Tiedätte ihan takuuvarmasti kun ennen lomaa yrittää saada jonkinlaisesta normaalista unirytmistä kiinni. Tänä vuonna kesäloman jälkeen yritys ei edes ollut kova. Hämmästyin itsekin kaksi viikkoa ennen koulun alkua herääväni puoli seitsemältä ihan virkeänä. Ainoa ongelma tässä taisi olla mun turhautuminen siihen, että kun kerrankin voisi nukkua niin miksi herään liian aikaisin ja huonohkosti kävi.

Koulun alku ei taas ollut paha, mutta aika pikaisesti huomasin, että se seitsemältä herääminen ei sovi ainakaan minulle, ei vaan millään meinannut jaksaa nousta. Päättelin että asialla on jotain tekemistä sen kanssa, että herätessä alkaa ollakin hämärää eikä suinkaan valoisaa.

Muutamia vuosia sitten näin mainoksia sarastusvalosta ja ihan oikeasti nauroin niille ja mietin että kukakohan noitakin muka käyttää. En todella naura enää. Siinä vaiheessa kun se aamuisin nouseminen alkoi olemaan todella tuskallista, aloin harkita koko hökötyksen ostamista. Hulluille päiville olisikin juuri tulossa se kivemman näköinen (ei ne silti mitään kauniita ole) malli lähes puoleen hintaan. Siltikin satanen jostain lampusta tuntui ihan järjettömältä, mutta jos se auttaa niin kai se on kokeilemisen arvoinen. Pihi minä kuitenkin jatkoi tutkimista, Anttilan nettikaupasta löytyisi vanhempi (ja rumempi) malli hintaan 59e. Neljä kymppiä on aina vähemmän, joten tutkin asiaa. Tämä olisi ilmeisesti poistuva malli, joten hinta on ihan kelpo. Nykyään tuntuu, että tämäntyyppisissä asioissa uudistukset ei suinkaan ole parannuksia vaan jotain ihan muuta, niin tälläkin kertaa, sillä uudessa mallissa ei voi vaihtaa lamppua ja lisäyksenä radio (joka rätisee kuitenkin). Se nyt kuitenkin on se, joka todennäköisimmin hajoaa pikapuoliin, joten todellakin haluan itse pystyä sen vaihtaamaan.



Tilasin lampun (ja muistin miksi olen aina kuvitellut nettikauppojen/postimyynnin olevan hidasta. Koska Anttilalla se tuntuu olevan erittäin hidasta). Mua katsottiinkin epäilevästi, että eikö riittäis että avaa vaan verhot. Njoo, auttaishan se. Tosin ihmettelijäkin tajusi aika pikaisesti kysymyksensä ongelman.

Kuukauden verran tuo on ollut käytössä ja ihan oikeasti herääminen on paljon mukavampaa. Alku oli vähän kivinen, koska pitää löytää sellainen säätö ettei herääkään heti kun valo napsahtaa päälle vaan herää vasta silloin kun on herätyksen päälle pistänyt. Mulla tosin varsinaisena herättäjänä on kännykän herätyskello, koska tiedän että alkaisin viikossa inhota sitä sarastusvalon omaa pimpotusta. Kuitenkin sen esiherättelyn tekee tuo valo.

Olen myös miettinyt sitä, että onko tää nyt jotenkin mukavampi herätä tämän kanssa kuin ilman kuin ilman. Vastaus tuli aika selkeänä kun tänään heräsin kännykän herätykseen ja valo oli pois päältä. Tänään heräsin paljon kankeammin ja koko päivä on väsyttänyt ihan eri tavalla vaikka nukuin muuten samalla tavalla kuin muinakin öinä.

Ja miksi ihmeessä sitten en käyttänyt sitä kun se on niin fiksu laite: Heti herätessäni muistin, että olin yöllä sammuttanut herätyksen. Muistin myös, että syy herätyksen poistoon vaikutti ihan pätevältä sillä hetkellä kun sen tein. Harmi vaan, että se ei vaikuttanut niin hienolta idealta enää oikeasti hereillä ollessa.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Onpa tylsää

Miksi ihmeessä ravintolat eivät älyä vaihtaa veitsiään? Erityisesti pitserioiden ongelma tuntuu olevan, että haarukalla leikkaa paremmin kuin sillä veitsellä. Tässä Pizza Hutin veitset. Kokeilin kahta ja katsoin ainakin kymmentä, kaikista oli hampaat niin kuluneet, että niitä tuskin näki.



Pizza Hutin pitsat oli muuten oikeasti aika hyviä. Mielikuva mulla on paikasta ja sen pitsoista ollut vähän sama kuin jostain Raxin pitsoista, eli peruslinjalla mennään. Yllätyin kuitenkin kovasti. Syömäni Rucola-pitsa vetsi vertoja Kampin sähkötalossa sijaitsevan Il Dueton pitsoille. Tai oikeastaan minun kokemattomat makunystyräni pitivät jopa Pizza Hutista vähän enemmän. En nimittäin ole ihan vielä sisäistänyt Il Dueton tuoremakkaraa ja chilisalamia. ;)

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kortti hukassa, rahat turvassa


Olin matkalla kotiin kun puhelimen näytöllä alkaa vilkkua minulle tuntematon numero. Voi ei, taas joku kauppias. Vastasin kuitenkin, ja hyvä niin. Soittaja oli pankista ja sanoi luottokunnan epäilevän, että "luottokorttini" (visa electron) tiedot olisivat päässeet vääriin käsiin. Mitään ei kuulemma kortilla oltu ostettu, mutta epäily on kuitenkin, joten kortti ilmoitetaan varastetuksi. Tässä kohtaa normaali ihminen olisi kai ihan kauhuissaan, mutta minä olin salaa tyytyväinen itseeni - no en ehkä ihan niin salaa, soittaja saattoi epäillä, että olenko ihan terve kun kuulostin turhan iloiselta. Soittaja kyseli, että olenko maksanut kortilla ulkomailla tai netissä. Netissähän minä korttia olen käyttänyt muutamien vuosien ajan.

Pari vuotta sitten uskalsin kokeilla netistä tilaamista kortilla, koska korttini voimaossaoloaika umpeutuisi muutaman viikon kuluttua, joten olisin kai aika turvassa. Kun uusi kortti tuli, huomasin, että oikeastaan mikään ei ollut muuttunut: Kortin numero oli sama, jopa kortin kolmilukuinen turvanumero oli täysin sama kuin edellisessä. Ainoa muuttunut asia oli voimassaoloaika. Pienessä päässäni mietin, että jos kortin numero (ja turvanumero) päätyvät jollekin muulle ja kortti ei ole enää voimassa niin mikä estää nettitilaajaa muuttamasta pelkkää voimassaoloaikaa, on kuitenkin aika yleisesti tiedossa kuinka usein kortti normaalitilanteessa vaihdetaan. Vielä epäluuloisemmaksi tulin kun huomasin tililläni oudon tilitapahtuman. Pitkän pähkäilyn jälkeen selvisi, että tilaus on ihan varmasti omani, pankkitietoihin jäävä nimi vain oli eri kuin liikkeen oma nimi. En kuitenkaan haluaisi vastaisuudessakaan, että oma tyhmyyteni johtaisi rahanmenoon ja sillon mulla todellä välähti.

Kun Sampopankilla oli keväällä 2008 paaaljon ongelmia, avasin itselleni kortillisen tilin toisesta pankista. Meinasi nimittäin Sampopankin takia jäädä ennakkotehtävät lähettämättä, kun en voinut postissa lähetystä maksaa enkä edes nostaa rahaa maksua varten. Tämä tili oli jäänyt aika vähäiselle käytölle ja tein siitä itselleni nettitilaustilin eli jos olen jotain tilaamassa, siirrän käyttötililtäni tälle tilille sopivan summan rahaa ja jos jotain tapahtuukin niin tilillä ei joko ole rahaa tai vahingot jäävät muutamaan kymmeneen euroon. En minä silti tyhmä ole ollut senkään jälkeen, nyt vaan olen erityisen tyytyväinen siihen, että mulla kerrankin välähti.

Suosittelen kyllä tätä tekniikkaa muillekin korttitilaajille, jos ei muuten niin väitän että moni turha ostos jäisi ostamatta ihan siitä syystä, että rahoja joutuu toisen pankin tilille odottamaan ainakin yhden pankkipäivän. ;)



Tuota kortin numeroa en ole tätä päivää ennen ihmetellyt suoraan pankille, mutta mun mielestä se on aika outoa, että käytännössä mikään kortissa ei muutu, mutta se silti vaihtuu. Olisikin varmaan hyvä jos tätä asiaa joku muukin ääneen ihmettelisi niin siihen voisi saada jonkinlaisen muutoksen. Tottahan se on, että minä itse päätän missä korttiani käytän ja lopulta minä otan sen vastuun jos jotain tapahtuu, mutta eikö se kuitenkin olisi kaikille parempi jos siinä jokin asia, edes se turvakoodi vaihtuisi.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Koulujuttuja

Tiedättehän kun lifestyle-bloggarit (kieltäydyn sanomasta muotibloggarit, sillä harva niistä oikeasti edes etäisesti koskettaa muotia) esittelevät mitä koulujuttuja ovat päivän aikana tehneet ja kuvituksena on ehkä muistiinpanoja, kirja ja jotain muuta - kaikki siististi esillä. Aloin tänään omia koulujuttujani katsellessa, että onkohan noi kuvat täysin lavastettuja ja mulle tuli pakottava tarve näyttää oma vastaava kuva.



Jotta kuva vähän aukenis niin kerron etten ole mitenkään järjestelmällinen siinä mielessä, että mulla saattaa olla kolme eri hommaa samalla kesken, vaikka kuinka keskittyisin vain yhteen kerralla. Jos uppoudun tekemisiini, niin yhtä hommaa voi tehdä vaikka päivän ja muut saavat odottaa, jos taas on tylsää ja mikään ei tunnu onnistuvan niin poukkoilen niitten kaikkien välillä. Tiedän, ei ole ehkä kaikkein fiksuin lähestymistapa.

Teen paljon töitä lattialla, pöytä on niin pieni, että hyvä kun kone mahtuu siihen ja sängylleni en mitään paperisilppua halua, joten ainoa vaihtoehto on lattia. Joogamatto saa olla kylmähköllä lattialla mun istuinalustani. Kuvassa mukana miesten malliston suunnittelutehtävä, sen kokoamisvälineet, siihen liittyvät värit, kangastilkut, paperisilppu ja suunnittelun teoriamonisteet. Kuvassa mukana myös oma ns. bagpod-viritelmä ja sen tekotarpeet. Ei tarvitse väheksyä myöskään niitä yrityksen laskentatoimen materiaaleja. Siinä ne tällä kertaa. Tuosta suunnittelutehtävästi irtoaa kovasti hupia ainakin silloin kun yrittää pitää sen kaiken paperisotkun ainakin samassa läjässä ja sitten tapahtuu jotain, jonka takia se silppu on levinnyt pitkin huonetta. Onneksi tämä on viimeinen työ, jossa homma tapahtuu edes osin käsin. Ensi kerralla ei enää tarvitse leikellä paljon mitään.

En silti sano, että mun lattiani näyttäisi yhtään järkevämmältä seuraavan työn aikana. ;)

torstai 28. lokakuuta 2010

Smykin ohjelmatärpit

Kaikki aina valittavat että eivät katso Ylen kanavia, koska niiltä ei tule mitään. Tuleepas! Lähdetään vaikka siitä True Bloodista, joka näytettiin keväällä/kesällä. Yle vaan ei mainosta omia ohjelmiaan, joten suuri osa niistä hyvistä jutuista menee ohi tai ne huomaa vasta viimeisiä hetkiä katsellessa. Asiaa ei myöskään auta ne Ylen käsittämättömät lähetysajat - eikä varsinkaan se, että Ylellä on tapana muuttaa niitä lähetysaikoja. Areena kuitenkin jeesaa, sillä sieltä löytyy paljon myös ulkomaisia sarjoja. Katseluaika tosin on lyhyehkö, mutta eipä tarvitse olla niiden 00.40 aikojen kanssa niin tarkkana. :)

Tässä pari oudon huumorin loistosarjaa:

Ykköseltä Omid Djalili shown toinen tuotantokausi.
Eli stand-upia ja sketsejä. TV1 lauantaisin kello 22.00. Tämäkin valitettavasti jo puolessa välissä, mutta ainakin puolet vielä tulossa! :)

Flight of the Conchords. Edelleen hämärää huumoria, komediaa Uusi-Seelantilaisista muusikoista New Yorkissa. TV2 torstaisin n. klo 00.40.

Niin ja vielä muille netti-tv:n katselijoille. Käytän itse telkkarille.com-palvelua, josta
löytyy suoraan eri kanavien netti-tv:ssä olevat ohjelmat eikä tarvitse itse miettiä, että mikähän sen nelosen tai kolmosen palvelun nimi olikaan. Suosittelen.

torstai 30. syyskuuta 2010

Ruotsia äänikirjalta

Oon aina ollut aika huono kielissä. Syytän sitä, etten koskaan ole oppinut suomeakaan mitenkään hienosti. Sitä on aina opetettu vähän miten sattuu ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välissä mulla diagnosoitiin lukihäiriö, se ei ole varmaan ainakaan auttanut.

Kuitenkin olen halunnut oppia kieliä. Englantia olen oppinut oikeastaan vain tankkaamalla ja muutaman viime vuoden aikana olen löytänyt englanninkieliset kirjat. Tuntuu että niiden lukemisen jälkeen on oikeasti oppinut paljon enemmäin kuin hetkessä. Tai mistäs minä tiedät, mutta ainakin siltä se tuntuu. Ruotsi on ollut aikamoinen murheenkryyni. En vaan tajua. Ruotsi on mulla mennyt aina läpi "tää kuulostaa oikealta" -meiningillä, eikä se nyt aina kuulosta oikealta. Jopa espanja on aina onnistunut paremmin, vaikka sitä olen elämäni aikana opetellut paljon vähemmän kuin ruotsia.

Ruotsi on siitäkin hankala että sitä ei kuule samaan tapaan kuin vaikka englantia, päätinkin kokeilla tuota kirjatekniikkaa myös ruotsin kanssa. Tosin huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy loistava valikoima myös ruotsinkielisiä äänikirjoja. Otinkin kokeiluun aiemmin englanniksi lukemani Om jag kunde drömman, eli siis sen paljonpuhutun Twilightin. Ei nyt puhuta siitä onko se jonkun mielestä ihan kauheaa roskaa vai ei, puhutaan nyt siitä mitä sain eteeni.

Hain äänikirjani kirjastosta ja aloin innokkaana kuuntelemaan sitä. Alku kuulosti ihan tutulta, se kohta jossa Bella miettii kuolemaa. Seuraavaksi alkoi kuitenkin ihan "outo" osuus. Tottumaton korva ei ihan pysy mukana ja luulee kuulleensa jotain Edwardista ja siitä kuinka Edward kertoo muiden ajatuksista. Siis häh? Eihän kirjassa puhuttu Edwardista ainakaan ekassa kappaleessa, kaiken lisäksi tää kuulostaa siltä keskeneräiseltä Midnight Sunilta, joka on Twilight Edwardin näkökulmasta.

Hämmentyneenä hain Houkutuksen kämppiksen kirjahyllystä ja katsoin mistä se alkaa. Ei todellakaan Edwardista! Etsin käsiini tuon Midnight Sunin ja sehän se oli! Äänikirjan alussa on ihan oikeasti ruotsiksi käännetty Midnight Sun! (Se varsinainen Om jag kunde drömma alkaa muuten raidasta 12). Siis se osuus, jota ei koskaan oikeen saatu valmiiksi? Vai saatiinko?

Vaikka en ihan kaikesta saakaan selvää niin en mää niin huono ruotsissa olekaan kuin olen kuvitellut. Ansaitsisin tästä huomiosta ainakin suoritusmerkinnän ruotsin valmentavalle kurssille. Eiku. ;)

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kulttuuria kerran vuodessa: Fashion Photo Helsinki

Olen varmaan pilannut kaiken taiteen kaikenmaailman kulttuurin itseltäni sillä, että olen ollut kiinnostunut siitä "liian aikaisin". Enää ei vaan jaksa kovin usein kiinnostaa. Toisaalta taas kaikki mielenkiintoisimmat asiat ovat aina tuntuneet olevan pääkaupunkiseudulla, yllätys.

Nyt sattui niin, että se Helsinki ei enää muuton myötä olekaan ihan niin kaukana ja Design-museossa sattui olemaan kiinnostavan kuuloinen näyttely, siellä olisi Daniela Talvitien muotikuvia. Daniela Talvitie on mulle kuvaajana aika uusi nimi, mutta on ollut selkeästi yksi niistä kiinnostavimmista suomalaisista (muoti)kuvaajista. Sen verran mitä kuvia olen netissä nähnyt, lähdin mielelläni katsomaan näyttelyä. Odotin (paljon) hienoja kuvia.

Näyttelyn ensimmäisen kuvan saattoi hypätä yli jonain kieroutuneena vitsinä, sillä en löytänyt siitä kuvallisesti tai muotiin liittyvästi mitään jännää. Seuraavat kuvat taas olivat sitä, mitä olinkin odottanut. Uspenskin katedraalissa otetut Jukka Rintalan hääpukuvat näyttivät musta hyvin nätiltä Vogue-matskulta, tosin tässäkin suurin viehätys oli kai taustassa, ei niinkään kuvassa.

Jatkoin matkaani, mitä näinkään, kauhean räpsyn IvanaHelsingin koltusta. Siis ihan oikeasti kuva oli täynnä ö-luokan photoshoppausta ja huolimattomuusvirheitä. Se, että joissain aiemmissa kuvissa tökerö kuvankäsittely näkyy ehkä vain toiselle kuvankäsittelijälle tai josta voi yrittää syyttää huonoa painoa niin tässä kuvassa oli selvästi jäänyt leikkaa ja liimaa -hommat pahasti kesken.

Monessa sarjassa mulle tuli olo, että olin nähnyt saman kuvan jotenkin paljon mielenkiintoisempana aiemminkin, ja niin olinkin. Ne olin aiemmin nähnyt netissä toisena kuvasarjana samoista kuvauksista ja musta ne olivat ihan oikeasti mielenkiintoisempia kuin näyttelyyn valitut. Toki nää on hyvin pitkälle makukysymyksiä, mutta sanonpahan vaan.

Koko näyttely oli mulle pikkuisen pettymys, huonosti valitut kuvat ja huono kuvankäsittely ei vakuuttaneet, laatu ei korvannut määrää eikä toisinpäin. Samalla mua häiritsi kovasti se, miltä mallit näyttivät kuvissa, eivät olleet edes eläviä vaateriipuksia vaan ihan elottomia vaatehenkareita. Ilmeet ja asennot tuntuivat väkisin väännetyiltä, opituilta tai muuten vaan huonolla hetkellä otetuilta. Tää ei siis ole pelkästään näiden kuvien "ongelma" vaan löytyy monenkin mainoksen tai lehtien kuvista, mistä lie tullut tämäkin.

Seuraavan kerran Daniela kun järjestät näyttelyä, palkkaa mut kuvankäsittelijäksi. ;)

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Piheilijän muttovinkkejä

Se on varmaan tullut jo selväksi että olen aika pihi ja pihi olen aina kun vain on syytä. Muutossa on yllättävän paljon kuluja ja muitakin ärsytyksen aiheita kuin se rahanmeno, joten jaan muutaman oman hyväksi havaitun konstin. Omat muutot on tavaran vähyyden ja järkevien ratkaisujen takia pystytty tekemään normaalilla henkilöautolla. Toki muutto saman kaupungin sisällä yleensä onnistuu vaikka henkilöautolla, mutta pidemmät matkat saattavat olla hankalia, mutta aina niistä on tavalla tai toisella selvitty. :)

1) Tämä ei varsinaisesti ole neuvo muuttajalle, mutta jos sängyn osto on edessä niin kehotan harkitsemaan mallia, jonka pystyy purkamaan osiin. Runkopatjan kuljettaminen muutossa on aina vähän ongelma, koska pelkästään sitä varten tarvitaan yleensä joku isompi auto. Oma sänkyni on alunperin leveä parvisänky, johon on tehty matalat jalat. Koska pohja on kasa lautaa ja kaiken saa osiin, saa sängyn siirrettyä vaikka henkilöautolla tai suksiboksissa katolla. Patja tietysti on asia erikseen, mutta on epäilemättä helpompi saada kulkemaan kuin kokonainen sänky. Bonuksena täytyy vielä mainita että tällaisen sängyn (osien) siirtämiseen ei käytännössä tarvita kuin yksi henkilö, kuinka monta tarvitset oman sänkysi kuljettamiseen.
(Bonus nro 2: Jos ostovaiheessa voit saada käyttöösi jonkinlaisen auton, vaikka maksaisit vaivanpalkkaa ja bensarahaa, saatat säästä monia kymppejä, koska et joudu maksamaan liikkeelle sängyn kotiinkuljetuksesta.)

2) Muuttolaatikot. Siis mitkä? Ne muoviset tai pahviset laatikot, jotka täytyy haalia, vuokrata tai ostaa(?!) jostain. Ne joista ei kuitenkaan saa ikinä järkevästi kiinni ja pohjakin meinaa pahvilaakoista hajota. Toki on niitä asioita, jotka mieluummin pakkaa laatikkoon turvaan, mutta esimerkiksi vaatteeita ja kodin tekstiilejä ei ehkä kannata survoa laatikoihin, ne voi laittaa vaikka tyhjiin pehmeisiin matkalaukkuihin tai jätesäkkeihin jos ei muuta. Koska vaatteet on pakattu pussukoihin, voi niitä pussukoita helpommin tunkea tyhjiin koloihin autossa kuin laatikoita.

3) Jos nyt kuitenkin tarvitset ja otat sen pakun, kannattaa tarkastaa vuokrausehdot kuten milloin auton voi hakea ja milloin se täytyy palauttaa. Kannattaa huomata että pitkissä muutoissa saatat joutua maksamaan esimerkiksi kaikista yli 100 kilometrin menevistä kilometreistä tai toisesta kuljettajasta. Esimerkiksi toisesta kuljettajasta saattaa joutua maksamaan n. 40 euroa lisää!
Yksi suosikeistani lisämaksuissa on nuoren kuljettajan lisä, jos olet alle 25-vuotias voi hintaa tulla lisäkilometrien ja kuljettajamaksujen lisäksi vielä iästäsi.

4) Viimeisenä muuttovinkkinä mulla on ennen muuttoa tapahtuva tavaroiden vähentäminen. Kannattaa katsoa kaikki paperit, laatikot, kaapit ja muut läpi ja heittää ylimääräiset roskat pois. Ihan oikeasti olen kannellut kavereideni muuttolaatikoissa kaikenlaista roskaa, jota omistajakin ajatteleen roskana, mutta aina ajattelee pistävänsä sellaiset asiat pois ennen kun laittaa tavaransa kaappeihin. Ja tätä jatketaan yleensä vielä seuraavissakin muutoissa. Näitä yleensä löytyy myös yllättävän paljon. Kehotan myös katsomaan kaikki niihin laatikoihin ja säkkeihin pakattavat tavarat ja miettimään tarvitsetko ja haluatko säästää kaiken mahdollisen. Esimerkiksi käyttämättömäksi jääneet vaatteet ja kengät vievät yllättävän paljon tilaa. Tällaiset asiat voi vaikka myydä tai lahjoittaa eteenpäin. Ei myöskään kannata ajatella asioista, että tämä on vain yksi DVD tai nämähän ovat vain yhdet kengät. Yksikin poistettu tavara on yksi poistettu tavara. Lopulta näistä yksittäisistä asioista muodostuu aika iso kasa.

5) Muista pitää taukojakin välillä. Siinä vaiheessa kun alkaa hermostuttaa, istu alas ja hengähdä hetki. Autokoulunopettajanikin sanoi taannoin että kun pitää liikaa kiirettä, tekee virheitä ja lopulta aikaa menee enemmän (tässä oli kai kyse mäkilähdöstä ja liiasta hätäilystä takana olevien autojen takia, mutta pätee oikeastaan mihin tahansa).

maanantai 9. elokuuta 2010

Miksi tytöt ja kengät ovat aina niin erottamattomia?

Vastausta kysymykseen ei kannata täältä etsiä, koska toistaiseksi etsin sitä itsekin. ;)

Muutamia vuosia sitten halusin vähintään joka toisen näkemäni kenkäparin, aika hyvä saalis niitä kerkesi kertyäkin. Kuinka paljon niitä ihan oikeasti käytin? Jos juuri nyt käännän päätäni oikealle, näen ainakin kolme paria kenkiä kaapin ulkopuolella; yhtä paria olen käyttänyt ehkä kolmesti, yhtä kerran ja kolmatta paria en muista käyttäneeni kertaakaan. Vai käytinköhän sitä kerran hampaita kiristellen ja totesin ettei niillä voi kävellä.

Näitäkin kaikkia vikaostoksia yhdistää halpa hinta tai halvempi hinta kuin vastaavanlaisessa alkuperäisessä. Ja kaikki nämä kolme paria jäivät käyttämättä, miksi? No katsos kun, ne ovat käyttömukavuudeltaan ihan karmeat. Halpojen, liukkaitten korkolappujen ja vääränlaisten pohjien ansiosta näillä lentää selälleen vaikka kävelisi soratiellä. Kengät ovat muutenkin varsin kolkot. Puhumattakaan siitä esteettisestä ongelmasta kun sen keinonahkaisen kengän potkaisee katukiveykseen.

Lukioaikana kävin äitini kanssa Madridissa, kuulemma sieltä kaupungista ei lähdetä ilman yhtäkään kenkäparia - pakko myöntää tuo todeksi. Paikallisen Stockmann-vastineen alehyllyltä löytyi ehkä maailman upeimmat kengät. Satiinipintaiset, kymmensenttisellä korolla varustetut kaunokaiset, hintaa kengillä kuitenkin oli reippaan alennuksen jälkeen vielä 74 euroa. En halunnut kuluttaa rahojani kenkiin, joita en varmaan tulisi käyttämään kuin kerran. Viimeisinä iltoina huokaisin äidilleni kuinka tekee pahaa jättää kengät hyllyyn ja äiti raahasi minut edes testaamaan kenkiä. Ne istuivat täydellisesti ja olivat paremmat kävellä kuin yhdetkään aiemmin omistamani korkokengät. Äiti osti ne minulle syntymäpäivälahjaksi. Ja arvatkaa mitä, olen käyttänyt noita kenkiä useammin kuin noita kolmea mainitsemaani paria yhteensä. Harvoin, mutta silti useammin.

Alelöytöjen kautta löysin "kalliimmat" tai ainakin sattumalta paremmat ja hinnakkaammat kengät ja paluuta niihin "halpoihin" ei ole ollut. Kun No Fashion Victims No Fashion Victims -blogissa haluttiin 250 euron kenkiä, tuli kommenttilaatikoihin monta minua hämmentävää kommenttia. Moni sanoi, että miksi pistäisit noin paljon rahaa yhtiin kenkiin kun voisit ostaa sillä rahalla vaikka viidet tai kuudet kengät.

Niinpä niin, ostaisinko mieluummin kaapintäytteeksi viidet kengät, joita jokaista käytän muutamia kertoja vai yhdet kengät joita käytän useasti (tai joista saa myymällä mahdollisesti paremman hinnan kuin niistä halpiskengistä). Ei se ole multa pois jos joku haluaa kenkiä itselleen haalia, ihmettelen vain ovatko kaikki nämä ihmiset miettineet kenkämääräänsä ja niiten käyttökertoja ikinä. Itse saatoin ostaa vuoden aikana viidet "halvat" n. 50-60euroa kappaleelta maksavat kengät ja käyttökertoja oli vain muutamia. Nykyään ostan yhdet tai kahdet laadukkaammat kengät ja pärjään niillä. Tässä kohtaa joku voisi sanoa, että ei halua ostaa vain tylsiä kenkiä ja halpoja saa vaikka joka värissä. Mun kenkävarastoistani löytyy monia pareja kenkiä ja niitä tylsiä mustia löytyy vain muutamat. Vaihtelua tulee jo siitäkin etteivät ne edellisvuosienkaan kengät ole käyttökelvottomia eikä edes käytetyn näköisiä, vaikka käyttökertoja saattaa olla satoja!

En missään nimessä sano etteikö halvalla voisi saada hyvää ja kalliilla huonoa, mutta se kuuluisa maalaisjärkikin sanoo, että halvalla harvoin tehdään parasta ja erityisen kestävää.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

Kaikenmaailman renkaanpotkijat

Päätin lähteä jatkamaan vaatetusalan opintojani ja muutto on edessä. Osittain siitä syystä olen myynyt kaapeissa pyörivää tavaraa tai sellaista, jota ei kannata lähteä koonsa takia viemään. Mua hämmentää taas ihan suunnattomasti kaikenmaailman "ostajat". Olen myynyt tavaraa erilaisten foorumeiden ja huuto.netin kautta ja vastaan on tullut aika outoa porukkaa. Tässä muutamia esimerkkejä:

- Ihmiset, jotka eivät selkeästi ole jaksaneet lukea ilmoitusta ja kysyvät ilmiselviä asioita. Jos myyn punaista paitaa niin joku lähettää sähköpostia ja kysyy paidan väriä.

- Olen törmännyt myös ostajiin, jotka sanovat: "voisin olla kiinnostunut asiasta x" Mun mielestä on hyvin selvää tahtooko jonkun asian vai ei, jos tuo on vain joku taktiikka yrittää tinkiä niin pieleen mennään - aina löytyy joku muu kiinnostunut.

- Ne, jotka maksavat vain osan maksusta, jättävät syystä tai toisesta vaikkapa postimaksun maksamatta. Esimerkiksi huuto.nettiin kirjoitan aina jonkin postimaksun ja/tai tekstin "huutaja maksaa postikulut", jonka pitäisi olla aika selvä merkki siitä, että jos ei tule tuotetta hakemaan niin postikulut tulevat päälle. Lisäksi laitan aina koko summan tilinumeroa antaessa, siltikin nämä ihmiset maksavat vain osan summasta ja perään täytyy laittaa viestiä, että tuotetta ei muuten tule ennen kuin koko maksu on maksettu. Miksi tämä on niin epäselvää, kyse on kuitenkin muutamista euroista?

- Jahkailijat! "Maksan vielä tänä iltana" "Maksan alkuviikosta kun saan pankkitunnukset käsiini" ja lopulta maksua saa odottaa viikon. Eräänkin neidin kanssa odotin neljän viikon verran, että maksu tulisi. Jos levy ei olisi niin vaikeasti menevä en olisi odottanut kahtakaan viikkoa.

- Sitten on niitä jotka eivät jaksa ottaa itse mitään selville. Jos myyn jotain tietyn valmistajan tiettyä opetusmateriaalia niin varmaan tulee useita kyselyitä siitä, että mitä siinä on, vaikka jokainen joka jaksaa vähääkään ajatella itse osaa katsoa sen tekijän nettisivuilta, joista on ollut (samassa paikassa) puhetta moneen kertaan.

- Vielä täytyy mainita ne ihmiset, jotka haluavat välttämättä tulla katsomaan tuotetta vaikka ovat jo hyvin varmoja siitä, että eivät sitä voi ottaa. Myin tanssitankoni, koska se oli malliltaan sellainen, jossa on säätövaraa vain muutamia senttejä, olin laittanut mitat hyvin selkeästi myynti-ilmoitukseen. Eräässäkin tapauksessa sain soiton tytöltä, joka oli kiinnostunut ja halusi tulla katsomaan sitä. Ajattelin tietysti, että jos olen kuitenkin paikalla voi sitä kuntoa tulla katsomaankin (vaikka noissa se kunto ei kovin nopeasti muutu). Tyttö tuli poikaystävänsä kanssa katsomaan, tutki ja pähkäili hetken ja lopulta kysyi tangon pituutta ja sanoi: "No se nyt on ihan liian lyhyt. Muutan ensi kuussa ja siellä huonekorkeus on tällainen kun taas sinun tankosi on sahattu pituuteen x" Selvä pyy, mutta eikö se olisi selvinnyt jo siitä ilmoituksestakin. Kiitos kun tuhlasit omaa ja minun aikaani.


Nojoo, pääasiahan on että pääsen tavaroista eroon, mutta vähän vähemmätkin renkaanpotkijat riittäisivät.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Kuorrutetut popkornit - uusi yritys

Kerroin talvella kuorrutetuista popkorneista, mutta taisin jättää mainitsematta, että itsellä ainakin meinasi paikat lähteä hampaista kun seos jähmettyi jotenkin liian tahmaiseksi.

Kesän alussa tutustuin suklaan temperointiinAnu Hopian Kemiaa keittiössä -kirjan avulla ja aloin miettimään popkornikokeiluani uudemman kerran.

Muistin saaneeni joskus joululahjaksi kirjan, jossa on karkkiohjeita ja aloin tutkailla löytyisikö sokerista jotain samanlaisia jippoja kuin suklaasta. Löytyihän sieltä! Seos täytyy siis kuumenttaa tarpeeksi kovaan lämpötilaan (tässä tapauksessa ns. kovalle karamelliasteelle) eli noin 155 - 170 asteeseen. Aiemmin siis tein saman ilman lämpömittaria ja nyt veikkaisin että lämpötila jäi selkeästi alle 155 asteen.

Kokeilin popkornejani päivänä jolloin mikään ei onnistunut, joten tietysti tämäkin kokeilu meni vähän pilalle ja jäi popkornit tarjoamatta. Seokseni siis lämpeni lämpömittarin mukaan yli 180 asteen, joten mukaan tuli myös sellainen palaneen sokerin maku.

Siitäkin huolimatta, että onnistuin uuden kokeiluni saamaan "pilalle", olivat popkornit ihan mielettömän hyviä ja karkkipäällysteen koostumus oli mitä mainioin!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kannattiko pihistellä, joku ei vaan opi ikinä

Sehän on jo vanha viisaus, että useasti halvin tulee lopulta kalliimmaksi. Joku idiootti ei vaan ilmeisesti halua sisältää sitä.

Mun vanha epilaattorini veteli viimeisiään, joten jotain oli tehtävä. Varaosia kyllä on olemassa, mutta niitä ei tunnu saavan mistään! Luovutin varaosien etsinnän ja päätin ostaa uuden, halusin tiettyjä ominaisuuksia, joten vaihtoehtoja ei ollut monia. Braunin mallit 7781 ja 7681 vaikuttivat parhailta. Itse asiassa ne vaikuttivat jopa samanlaisilta.

Koska Braunilla ei ole suomalaisia tai edes suomenkielisiä nettisivuja, mallien vertailu meni turhan hankalaksi. Pitkään pohdin sitä, että otanko 100 euroa maksavan 7781 vai 130 euroa maksavan 7681:n (joka näemmä on uudempi malli). Vaikkei se nyt kovin suuri hintaero ole niin pihi minä päätti ottaa mallin 7781, eli ilmeisesti se vanhempi, jossa ei näyttäisi käytännössä olevan mitään muuta eroa tuohon toiseen malliin kuin väri. Olin myös äärimmäisen ovela, sillä tuo vanhempi malli sanoo ottavansa jopa 2mm pitkät karvat kun tuo uudempi malli ottaa lyhimmilläänkin 5mm pituiset karvat.

Laitetta oli tietysti heti kokeiltava. Heti kun sain laitteen ulos laatikostaan ja pistokkeen seinään tajusin mikä se kolmenkymmenen euron ero oli. Se, että laite on ladattava ei automaattisesti tarkoita sitä että se toimii myös verkkovirralla. Jep, eli nyt minulla on laite, joka toimii ainoastaan ladattuna, silloinkin 40 minuuttia kerrallaan, kun akku menee rikki, laitetta ei voi enää käyttää kun taas tuossa toisessa mallissa lukee ihan selkeästi erikseen sen olevan ladattava ja verkkovirralla toimiva. Omaa puusilmäisyyttä ja piheyttä tää oli, mutta kyllä se silti vähän nyppii (eh heh). Onhan tuossa laitteessa kahden vuoden takuu, joten ainakin siksi aikaa on jotain luvassa, mutta entäs sen jälkeen.

Jeejee. Olipa taas pidemmän päälle hyvä hankinta. Veikkaan että tuo 40 minuutin aikakin alkaa jossain vaiheessa ärsyttää, sillä epilointi ei ole niin nopeaa puuhaa kuin mitä bloggaajat Philipsin kisassa yrittivät sanoa. Noh, jää nähtäväksi.

Ai niin, Braunin eduksi on muuten sanottava, että se erikoispää joka epilaattorin mukana tulee antaa ihan oikeasti kivuttomamman lopputuloksen kuin esimerkiksi se ns. starter-läpyskä, joka tuli laitteen mukana.

torstai 13. toukokuuta 2010

Ekologisuus vaatteissa ja ne veijarit mainosihmiset

Luin tänään jännittävän sanaparin "orgaaninen puuvilla".

Hetken mietin, että olisiko lukemassani jutussa ollut kyse vain käännösvirheestä. Hämmentyneenä pistin Googleen "orgaaninen puuvilla" ja yllättäen se on sitten useamman ihmisen väärä käännös jos siitä on kyse. Jutusta toki tajusin että kyseessä on jonkinlainen ekologinen puuvilla, mitä sillä sitten tässä kohtaa tarkoitetaankin.

Mua vaan jaksaa hämmentää mainostajien kekseliäisyys ja se kauhea häikäilemättömyys mikä ainakin tällaisissa tapauksissa on niin läpitunkevaa että yököttää. Tai siis tuo "orgaaninen puuvilla" näin niin kuin järjellä ajatellen voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, sillä onhan puuvilla orgaaninen (=eloperäinen) aine - vai kiveksikö se jossain käsittelyvaiheessa muuttuu?

Siitä markkinoinnista vielä sen verran, että tiesittekö muuten mikä on ekopuuvillan määritelmä? No sitä ei ole, se tarkoittaa jokaiselle yritykselle vähän eri asiaa, esimerkkejä ekopuuvillasta (kirjasta Tekstiilioppi kuituraaka-aineet, Irma Boncamper, HAMK 2004, 2. painos):
-Käsin poimittu puuvilla. Käsin poimittaessa ei tarvita vihreitä osia kuivattavia aineita ja poimittu kuituaines on puhtaampaa.
-Osin tai kokonaan luonnonmukaisesti viljelty.
-Puuvillan valkaisussa ei käytetä klooripitoisia aineita.
-Ei käytetä haitallisiksi tunnettuja väriaineita.
-Taataan tuotteelle hyvä värinkesto käytössä.


Siis ihan oikeasti hyvä värinkesto tuotteessa ja luomuviljely on rinnastettu niin että puuvillaa saa kutsua ekopuuvillaksi vaikka vain toinen noista täyttyisi ja käsittääkseni tälle ekonimitykselle ei ole mitään kummempia standardeja joten kai mitä tahansa voi sitten kutsua ekopuuvillaksi tai vaikkapa siksi orgaaniseksi puuvillaksi.

Tosin on ne luomupuuvillatkin ja niiden sertifikaatit yleensä aika mielen räjäyttäviä. Niistä ehkä myöhemmin. :)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Turhauttavaa rahanmenoa

Varmaan kaikilla on joskus sellaisia tilanteita, että rahaa vaan menee saman päivän aikana sellaisiin asioihin joista ei suoraan ilahdu. Mulle ilahtumista aiheuttava ostos on vaikka koru, vaatekappale tai joku muu materialistin unelma, siis sellainen jota voi hipelöidä, mutta joskus asiat menee vähän päälaelleen.

Maanantai oli tässä suhteessa ihan möllö päivä. Viimeinen viisaudenhammas poistettiin leikkaamalla joten se oli yli 200 euroa suoraan tililtä pois. Voisihan sitä ajatella niin että eipä enää tarvitse kärsiä niistä leuka- ja päänsäryistä, mutta silti se rahanmeno tuntuu pahalta.

Kauhea kulutus ei tietenkään loppunut tähän vaan leikkauksen jälkeen oli suunnattava apteekkiin, jossa taas muovinen kortti vingahti joitain kymppejä.

Lisäksi vielä ruoat. Kaikki mitä sain parin ensimmäisen päivän aika syödä oli käytännössä nestemäistä, joten ne kaapissa olevat leivät yms. jäivät sinne odottelemaan.

Tietenkin samaan aikaan myös kasvoputsari oli lopussa ja sekin oli hankittava.

Paljon rahanmenoa, mutta ei mitään kivaa. Onpa tylsää.

Noh, joskus näin.


Tai no, pienenä materialistina törmäsin uusimpaan Italian Vogueen. Pakkohan sellainen on kerran vuodessa hankkia. Oi niitä ihania kuvia ja nättejä mainoksia. <3

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Häikäilemätöntä mainontaa

Olen viime aikoina miettinyt paljon mainontaa ja sitä kuinka paljon mainoksissa on (saa olla) kaikenlaista asiaa, joka ei tuotteeseen paljon liitykään. Eniten mua ehkä hämmästyttää se, että tuotteita mainostetaan samalla nimellä, mutta vaikuttava aine on Euroopan markkinoille jenkkiversiosta muutettu ja silloinhan kyseessä on oikeastaan eri tuote.

Pari esimerkkiä:

Proactiv. Kaikki meistä on nähneet tän tuotteen jossain tv-shopissa ja puolet meistä on ihan varmasti sitä joskus ajatellut - niin minäkin. Aloin tutkimaan asiaa vähän lisää, sillä ainakin hintaa tuotteella on aika roimasti ja tietysti kaikki mainostavat omaa tuotettaan maailman parhaaksi. Sitäpaitsi käytin jo silloin Cliniquen kasvovettä, joka sisältää salisyylihappoa, halusin tietää mikä se ero olisi.

Selvisi, että eurooppalaisessa versiossa se vaikuttava aine on salisyylihappo, joka on kyllä mainoksessakin sanottu. Se, mitä mainoksessa ei ole sanottu on, että tuo salisyylihappo ei ole alkuperäisen Proactivin vaikuttava osa, siinä se on bentsoyyliperoksidi (? benzoyl peroxide), joka ainakin Suomessa on vain resepti/apteekkikamaa. Mun pienessä päässäni ajateltuna sen täytyy olla tietyllä tavalla vahvempaa tavaraa, koska sitä ei voi käyttää miten vaan. Kuitenkin meidänkin mainoksissa pyörii kaikenlaisia julkimoita, jotka kehuvat tuotetta maasta taivaisiin. Mutta eiväthän ne kehu sitä tuotetta, jota täällä myydään! Silti tuotteella on samat mainoskasvot, silti tuotteella on täysin sama nimi ja ei ole muuten paljoa tuosta korvatusta ainesosasta huudeltu. Ylläri.

Enormous Lash. Tästä tuotteesta en olisi kuullutkaan, ellen olisi selaillut Ostolakossa-blogia. Tuote siis lupaa kasvattaa ripsiä sillä että ainetta sivellään ripsien tyveen eyelinerin tapaan. Alkuperäisellä versiolla on vuoden tyytyväisyystakuu, jos ei ripset kasva, saa rahat takaisin. Suomalainen maahantuoja ei kuitenkaan tätä tyytyväisyystakuuta anna, joten jos olet kuluttanut tuotteeseen sen ~100 euroa ja tuote ei toimikaan niin voivoi, se on mennyttä se. Alkuperäisellä tuotteella ilmeisesti takuu on kuitenkin ihan syystä, sillä se sisältää prostaglandiinia, joka kuulemma toimii jonkin hormonin tapaan ja saa ripset kasvamaan.

Mitä onkaan taas tehty euroopan markkinoille? Noh, eurooppalaisen lainsäädännön takia kosmetiikkatuotteisiin ei edelleenkään saa laittaa niitä reseptiaineita (tässä tapauksessa se prostaglandiini) ja kumma juttu että tuote ei toimikaan kun vaikuttava ainesosa on otettu pois. Jälleen kerran tuotteella on sama nimi, samat lupaukset ja silti vaikuttava aine on vaihdettu tehottomampaan / otettu kokonaan pois.

Olen kyllä ollut tietoinen siitä, että mainostajat ovat aika häikäilemättömiä, mutta ihan oikeasti, näissä tapauksissa kuitenkin voisi sanoa olevan kaksi eri tuotetta.

Proactivin tiedot täältä (Proactic, Suomi), täältä (Proactiv-blogi) ja täältä (Proactiv rapakon takana).

Enormous Lashin tiedot on otettu täysin Ostolakossa-blogista, jossa sen käyttöä on kokeiltu, pohdittu ja pohjustettu vähän enemmänkin.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Onko olemassa täydellisiä kenkiä




Ainakaan nämä Melissan Ashantit eivät olleet täydelliset. Siis ihan täydellisen näköiset, kokoiset, väriset, hyvät kävellä ja ties mitä. Nää saisivat kouluarvosanan 10 MUTTA koska ne on hajustettu hienosti jollain esanssilla niin en mä niitä kykene käyttämään. Musta on tullut niin hajuherkkä että en voi käyttää edes hiuslakkaa. Olen vanha.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Joskus sitä vaan tekee turhaa työtä

Tein jokin aika sitten erään kuvankäsittelytyön. Mun piti korjata kuva ja irrottaa taustastaan. Bändillä ei ollut aikaa lähteä studioon, joten taustaksi oli kyhätty, jokin valkoinen kangas hurjan monella saumalla ja ajatuksena oli irrottaa henkilöt taustastaan ja liittää johonkin julistepohjaan. Minä tein työtä käskettyä ja omasta mielestäni todella huolella teinkin. Jossain vaiheessa mietin, että näin tarkkaa työtä kukaan ei tule edes arvostamaan, mutta en minä voi huonompaakaan tehdä.

Tänään näin valmiin julisteen ja järkytyin. Katsokaa itse. Vasemmalla puolella oleva on minun irroittamani (keltainen tausta vain erottumisen vuoksi) ja oikealla puolella on sama osa valmiista julisteesta.



Ainakin mulle maksettiin.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Meikkipakki, jihuu

Oon nyt muutaman vuoden halunnut itselleni meikkipakkia. Ei sen takia, että mulla olis jotenkin suuri määrä meikkejä vaan ihan sen takia että saisin kaikki samaan paikkaa ja siksi että tuo vanha viehepakkimikälie on ihan liian pieni ja sen lokeroita ei voi muutella yhtään. Viimeisen puolen vuoden aikana mua on todella alkanut ärsyttämään se, että kaikki tavarat ovat kyllä siististi pienissä pusseissa, mutta kun niitä pieniä pusseja on joka paikassa ja aina täytyy löytää se oikea pieni pussi.

Olen käyttänyt ihan tuhottoman paljon aikaa oikeanlaisen pakin etsimiseen. En varsinaisesti osaa sanoa aikoja, koska kaikki tutkiminen on kuitenkin tapahtunut pieninä annoksina tylsinä hetkinä. Silti, olen mittaillut omia tavaroitani, olen muutellut tuumakokoja senteiksi, olen etsinyt paikkoja jotka noita myyvät ja olen tutkinut toimittavatko niitä edes Suomeen, ja millä hinnalla. Ja koska tiesin että tämä tulee olemaan aika iso hankinta, en haluaisi tyytyä siihen, että saisin sellainen sinnepäin mallin vaan halusin täydellisen käytännöllisen - kuitenkin vaan ärsyttäisi jos olisin ostanut halvemman mallin, joka ei ole sellainen kuin tarvitsisin kun se parempi maksaisi vain muutaman kympin enemmän. Vaihtoehdoissa muuten oli myös eräs Bauhausin metallinen työkalupakki, jossa oli siirreltävät lokeritkot, mutta Bauhausia ei täältä katsoen ole lähelläkään ja kuvien perusteella tämä jäi siihen sinnepäin-osastoon

Jonkin pitkän pohdinnan jälkeen päädyin sellaiseen pakkiin, jota myi muun muassa yazmo.com, siinä kaikkea pystyi muuttamaan ja tarvittaessa sinne voisi lisätä omia väliseiniä. En kuitenkaan tiennyt paikasta yhtään mitään ja en löytänyt oikeastaan minkäänlaisia ostokokemuksia puljusta. Jossain vaiheessa huomasin, että sama yritys myy pakkejaan myös amazonissa ja päädyin tilaamaan ostokseni sitä kautta, siltä varalta että jokin menisikin pieleen. Postikulut muuten olivat amazonin kautta tilattuna muutaman dollarin pienemmät, mutta säästö se on pienikin säästö. Eniten kuitenkin ajatuksena häiritsi se, että maksaisin postikuluja saman verran kuin mitä maksan itse laukusta. Toisaalta loppusumma olisi aika tarkalleen sellainen jonka olin valmistautunut maksamaaan. Olin jopa valmis maksamaan tulleja, mutta ostokuiteissa summat olivat niin oudot että tullia ei minun onnekseni kiinnostanut (ilmeisesti tämä oli lähetetty suoraan valmistajalta, jolloin kuittiin oli laitettu Yazmon maksama summa, mene ja tiedä).

Tilasin pakkini 1.3. ja saapumisaika-arviona oli joku huhtikuun puoliväli. Sain postitusilmoituksen 3.3. ja paketti oli perillä jo viime maanantaina 8.3.! Tämä jos mikä oli nopeaa. Tässä se nyt on, puoliksi avattuna:



Pienen mittausvirheen (tai oikeastaan mittaamattomuuden) takia oon miettiny että olisko sittenkin ollut fiksumpi vaihtoehto ottaa sellainen malli, jossa ylhäällä on kummallakin puolella kaksi tasoa, mutta tehty mikä tehty ja tykkään kauheasti. Ainoa ongelma vain on se, että nyt tuntuu siltä että omistaa liikaa kosmetiikkaa. Ei ketään kiinnostaisi muutaman kerran kokeillut tai käyttämättömät meikit ja siveltimet? ;)

Oon muuten nyt pitäny aika pitkää taukoa kuvaamisesta, oon kuvannu vaan silloin tällöin ja musta tuntuu että se oli ihan hyvä strategia. Nyt mulla on taas hurjasti kuvausideioita, joista osan voi tosin toteuttaa vasta kesällä. Onpahan silti jotain odotettavaa!

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Kuinka kävikään ostolakon

Nyt alkaa mun ostolakkoni olla viime metreillä ja ajattelin kertoa miten se on sujunut. Sen voin ainakin todeta että se päämäärätön nettikauppojen selailu on vähentynyt, muiden blogeihinkaan en kuluta enää niin hurjasti aikaa. Sen sijaan aikaa muuhun meni esimerkiksi näyttötöiden kasailuun ja pariin aikaavievään asiakastyöhön. Ihan hyvä niin, toivottavasti jotain tällaista myös jatkossa.

Tammikuun olin todella kiltisti lukuun ottamatta sitä että lähes jokainen kuviteltavissa oleva päivittäiskosmetiikka sattui loppumaan tammikuun aikana. Toisaalta nää on asioita, joita ois joutunut ostamaan kuitenkin eikä mun lakkoni tarkoitus ollut se, että käyttäisin mahdollisimman vähän rahaa vaan yksinkertaisesti vähentää kaikenlaisia heräteostoja (mistä ihmeestä tääkin sana tulee?).

Helmikuussa olinkin vähemmän kiltisti.

En ole perinteisesti käyttänyt kosmetiikkaan kovinkaan paljon rahaa, yleensä se käyttö (ostelu) on rajoittunut pakollisiin puhdistustuotteisiin ja ehkä ripsiväriin. Oon kuitenkin huomannut että mitä enemmän panostan siihen että nenä ei punota niin sitä parempi mieli mulla on. Tiesin kyllä olevani turhamainen, mutta lisäksi se on myös sitä, että kuvaajana ei voi näyttää siltä että olisi roskakorista herännyt, koska kuvaaja nyt vaan sattuu olemaan asiakaspalvelija. Muita syitä tähän mun (yhteen hairahdukseen) Benefit cosmeticsin pakettiin oli se, että ne olivat pitkään suunniteltuja ja Jenkeistä kun tuotteet tulevat, toimitusajaksi luvattiin noin 6 viikkoa niinpä saisin ne käyttööni vasta maaliskuussa (tosin lopulta toimitusaika oli alle kaksi viikkoa).

Muita sortumisiani olivat muun muassa Paparazzin kauan himoitsemani lehtilaukku, joka sattui olemaan tupla-alennuksessa, voitto!

Se kaikkein suurimman loven rahapussiini tehnyt ostos olivat uudet talvisaappaat. Edelliset ovat olleet mulla käytössä kolmisen talvea ja ne ovat niin kuluneet kuin mahdollista, viime aikoina niillä on ollut myös todella huono kävellä joten uudet kengät oli saatava. Lähdin etsimään saman tyylisiä kuin nuo edelliset, sillä tykkäsin hurjasti mallista. Kiilakorot ovat turhamaiselle, mutta käytännölliselle ihmiselle ihan mielettömän hyvä ratkaisu. Sen lisäksi tietenkin, etten ikinä ole käsittänyt miksi talvikengiksi valmistetaan piikkikorkoja, joilla kuulemani mukaan kukaan ei kykene talvella kävelemään.
Kengät olivat myös valomallina Peppiä kuvatessa, joten niistä on kuvakin.


Mitäs nyt kun lakkoni on ohi? Meinasin pitää itselleni vielä yhden rangaistuskuukauden, mutta en usko, että siitä olisi varsinaisesti mitään hyötyä. Sen sijaan lupasin itselleni, että ennen kesäkuuta saan tehdä kolme isompaa (tarkoitun harkittua) ostosta. Mulla on jo pitkään ollut suunnitteilla kaksi näistä asioista, mutta ei mun siltikään tarvitse niitä ennen kesää tehdä. Yhteen noista kyllä palaan ihan varmasti. ;)

No mitä iloa tästä lakosta nyt sitten oli. Rahaahan en varsinaisesti usko säästäneeni, mutta kärsivällisyyttä väitän oppineeni siinä mielessä että olen jaksanut odottaa asioiden ostamista, sillä olen huomannut, että ei jokainen asia lopu kaupasta ihan heti tai ei jokainen ostomahdollisuuksista ole jotain ainutkertaista.

torstai 18. helmikuuta 2010

Kuorrutetut popkornit


Eilisessä Myytinmurtajat-jaksossa yritettiin kovasti saada tehtyä popkorneja ties millä räjähdyksillä. Mun päähäni kuitenkin räjähti muisto lukioaikaisesta ihastuksestani Mr. Bobcornista. Mr. Bobcornista sai suolaisia ja makeita maustettuja popkorneja, ehdottomia suosikkejani olivat ne sokerikuorrutteiset. Jossain vaiheessa se, kuten kaikki muutkin pienet liikkeet, lopetti ja jäin ilman popkornejani. Tiedän että ainakin Helsingin Tennispalatsista saa hervottomia ämpäreitä noita ihania popkorneja, mutta valikoimissa ei taida olla kuin muutamaa makua. Oli miten oli, Helsinkin on vähän liian kaukana pelkästään popkorninhakureissulle.

Yritin etsiä saisiko noita popkorneja ostettua netistä tai olisiko lähellä jotain liikettä, joka myisi niitä. No eipä löytynyt. Pieni keittiökemisti minussa kuitenkin sai idean: Jospa saisin päällystettyä popkornini itse! Ja kyllähän se sokerin ja makusiirapin avustuksella onnistuikin.

Resepti on aika summittainen, koska olen aikamoinen Tee ensin, ajattele sitten -kokkaaja. Testisatsini oli myös aika pieni, mutta eiköhän jokainen osaa laskea nämä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. :)


Kuorrutetut popkornit

valmiita popkorneja (itse tein omani puolesta desistä jyviä, jotta valmiiden suola ei olisi ongelma)

1dl sokeria

1/2dl vettä

2rkl makusiirappia


Valmista popkornit, asettele ne leivinpaperin päälle. Liuota sokeri kiehuvaan veteen, lisää makusiirappi, keitä niin kauan että seoksesta tulee paksua ja tahmeaa.

Kaada ja sekoita seos popkornien päälle. Anna seoksen jähmettyä.


Ja todellakin, anna jähmettyä! Itse erehdyin maistamaan jähmettymätöntä ja uskokaa pois, se lähmä tarttui hampaisiin niin pahasti, että hampaat tarttuivat kiinni toisiinsa. Tuo sokerimöhnä muuten riittäisi ihan varmasti ainakin tuplamäärään popkornia.

Yritin etsiä apua ohjeeseen myös netistä ja joitain ohjeita löysinkin, osassa ohjeista popkornit laitettiin seoksen lisäyksen jälkeen vielä noin 150 asteisessa uunissa muutamia minuutteja. Itse jätin tuon kohdan väliin, sillä olisin kuitenkin vain polttanut tekeleeni.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Makuvettä kuplilla

En juo alkoholia, koska en yksinkertaisesti tykkää siitä. Samalla mulle on ihan sama mitä ja miten paljon muut juovat silloin tällöin tapahtuvissa juhlissa tai muina vastaavina hetkinä. Kaikesta huoimatta tykkään olla se juhlien baarimikko, mutta olisi kiva tehdä jotain myös itselleen ja niin teenkin, omat juomani ovat alkoholittomia ja hyvänmakuisia. Joku voisi sanoa, että onhan niitä drinkkejä, joissa alkoholi ei maistu, mutta koska se alkoholi ei mulle anna siinä mitään lisäarvoa niin miksei samantien ottaisi sen alkoholittoman.

Oikeastaan tää mun juomajuttuni ei koske vain juhlia tai erikoistilaisuuksia, mulle ne saattaa silloin tällöin olla vaikka ruokajuomana, koska samapa se on kuin valmiin pullolimsankin juonti. Jossain vaiheessa laimensin mehutiivisteet vedellä ja kuplavedellä enkä ostanut limsaa ollenkaan.

Juon siis hurjan paljon kuplavettä, joihin on sekoitettu mehuja tai siirappeja tai jopa ihan vetenä (voi hammasraasut ;). Jouluna sain jopa oman Soda Stream -koneen kuplaveden tekoon. Samalla sain myös muutaman Soda Streamin makutiivistepullon ja täytyy sanoa, että niitä kokeiltuani halusin kovasti päästä kertomaan myös muista vaihtoehdoista.

Sen lisäksi että esimerkiksi mehutiivisteet on hyviä tähän hommaan, olen itse käyttänyt myös Modon makusiirappeja, hintaa 7,5 desin pullolla on noin kymmenen euroa (+ postikulut, sillä en ole näitä kauheasti suoraan kaupasta löytänyt), niistä tulee arviolta 12 litraa juomaa jos käyttää pelkästään siirappia ja vettä, määrä on suunnilleen sama kuin yhdestä Soda Stream -putelista. Makuja Modolla on ihan kätevä määrä. Kaiken lisäksi, jostain syystä mua ei houkuttele kauheasti noissa varsinaisissa tiivisteissä niiden pullojen muotoilu. Mun eka reaktioni liittyi jotenkin siihen, että ulkoasu ja tiivistetöhnä itsessään näyttävät kovasti tiivistemäiseltä pesuaineelta, Modo-siirapit sen sijaan tulevat lasipulloissa. ;)

Nuokin kuvassa olevat siirapit hommasin baaritukku Mixtecistä (mixtec.fi), huomatkaahan että Mixtec toimittaa noita muillekin kuin tukkuasiakkaille, mutta hintoihin lisätään alv.

Kaikki muut paitsi kirsikka olivat jo vanhoja tuttuja ja hyväksi todettuja. Kirsikan makua arvuuteltiin kovasti, itse tykkään siitä esanssikirsikkamausta, jota on karkeissa, sen sijaan se kakkukirsikka on mulle liian ällö ja tää maistui enemmänkin siltä jälkimmäiseltä, mutta esim. mansikan kanssa sekoitettuna se oli ihan huippu!

EDIT: Mixtec ei halua enää palvella yksityisasiakkaita, joten makusiirappeja täytyy löytää muualta. Näistä paikoista olen itse löytänyt:

http://www.kokkiman.com/shop/haku/?search&pricerange&brandname=46&foodyears&gender&giftgroup&recipe_search

Pääasiassa kahveihin tarkoitettuja löytyy ainakin täältä: http://www.crema.fi/fi/store/coffee-accessories/syrups.html Cremalla on muuten ihan älyttömän nopea ja ihana asiakaspalvelu. Pelastanut mut jo kahdesti kun olen viime hetkellä tilannut lahjoja. :)

Joistain kaupoista olen myös löytänyt muutaman pullon jotain siirappeja. Ainakin Jyväskylässä Mestarin Herkussa on joitain makuja mulle tuntematonta merkkiä, mutta sisällysluettelo ainakin mansikassa vaikutti kohtuullisen samalta kuin Modolla. Olen myös löytänyt Keljon Citymarketista yhden yksinäisen pullon Modon vadelmaa ja kuulemma jostain Lahden Citymarketista on löytynyt muitakin makuja.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Voi luokkakuva minkä teit

Löysin sattumalta lukioaikaiset luokkakuvani ja päätin viimein laittaa ne kansioon, johon on liimattu joka ikinen - siis ihan oikeasti joka ikinen kuva, jokaisessa eri koossa - koulukuva ensimmäiseltä luokalta lähtien. Tietysti homman tehtyäni selasin loputkin kuvat ja järkytyin.

Useimmat tytöt järkyttyisivät tässä kohtaa sitä, että mitä sitä onkaan pistänyt päällensä, luokkakuvaan ja yleensäkin kuvan ottamisen aikoihin. Mua ei ole tähän mennessä ikinä harmittanut se, että olisin pitänyt jotain hölmöä tai tällä hetkellä mielestäni rumaa. Kaikkeen on kuitenkin selitys ja todennäköisesti muilla siinä luokkakuvassa on ihan yhtä törpöt kuteet.

Se mistä järkytyin liittyi kyllä johonkin ihan yhtä pinnalliseen asiaan nimittäin hiuksiini. Ei suinkaan siihen että olisin krepannut ne rumasti tai laittanut maailman oudoimmat saparot vaan siihen, että olin leikannut kuvanottoa ennen otsatukkani itse. Kaikki sen virheen joskus myöntävät tehneensä, mutta kuinka moni saa nirhittyä muutenkin keskeltä päätä lähtevän otsatukkansa muutaman sentin mittaiseksi juuri ennen luokkakuvaa. Asiaa ei tekisi paremmaksi edes se, että liimaisin kuvan päälle vaikka omia hiuksiani pidentämään otsatukkaa, sillä niillä kaikilla muulla kahdellakymmenellä luokkakaverilla nyt vaan sattuu olemaan se sama kuva siellä kaapinperällä. Lisäksi mun kansiostani löytyy myös kaverikuva ja olen täysin vakuuttunut, että pilaan koko kuvan hömötiaisen otsatukalla ja typerällä virneellä, anteeksi Pauliina.

Jos minusta ikinä tulee äiti teen sen mikä jokaisen äidin pitäisi kuvatunlaisessa tilanteessa tehdä: laitan peruukin lapsen päähän. Uskon että kuvan ottamatta jättäminen ei auta edellä mainitusta syystä tippaakaan, sitä paitsi kuitenkin myöhemmin jotain perheestä alkaisi jäytää ajatus siitä, että olisipa se kiva kun olisi tämäkin luokkakuva kansiossa. Vaikka sillä hetkellä parinkympin satsaaminen saattaisikin tuntua hukkaanheitetyltä rahalta, mutta yritäpä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua saada se kyseinen kuva itsellesi.

Olenko kauhea sika jos väitän että ihmisillä ei ole mitään suhteellisuudentajua jos he jaksavat itkeä ja valittaa että noin 25 euron hintainen koulukuvapaketti (kerran vuodessa) on kallista? Tai toki 25 euroa saattaa joillekin olla suuri raha varsinkin jos perheessä on useampia lapsia, mutta yleensä inisijät tuntuvat olevan niitä, joilla on helposti varaa pitää kahta uutta Volvoa ja omakotitaloa.

EDIT: En mä siis missään nimessä sano että mun äitini olisi jotenkin tehnyt väärin kun ei laittanut mulle peruukkia päähän, mutta se ei vaan todennäköisesti tajunnut kuinka kamalaa tää mulle joskus tulis olemaan. :D Ja todennäköisestihän kiittämättömänä kakarana olisin itkenyt että miksi äiti laitoit silloin mun päähäni peruukin kun ei ne hiukset nyt niin kamalat ois ollu, aika tunnetusti ku(u)ltaa muistot!

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Paljettiunelmia


Jostain syystä lähes aina karsastan uusimpia trendejä tai ainakin ajattelin että tuossa on kyllä asia, jota en pistäisi päälleni vaikka maksettaisiin. Lopulta hyväksyn nekin asiat ja yleensä siinä vaiheessa kun ketään muuta ei enää kiinnosta. Tämä siis ei tarkoita sitä että en tahtoisi pitää samoja asioita kuin muut, vaan sitä että niitä asiotia ei enää löydä suoraan kaupasta ja on pakko myllätä kaikki kaupat ja huomata kuinka olen pakotettu unohtamaan koko asian tai tekemään itse.

Tällä kertaa tuo oudoksumani asia on kaikki paljeteilla kuorrutettu. Tai siis nyt olen alkanut jo löytää ne. Ostin aiemmin talvella vaalean paljettimyssyn, olisin halunnut myös mustan, mutta löysin ainoastaan liian lörppöjä ja huonolla kuvioinnilla tai en halunnut maksaa myssystäni 20 euroa.

Joulun jälkeen löysin H&M:n alesta jonkin jonkin paljettihirvistyksen. Välittömästi ajattelin että tästä saan tehtyä sen myssyni, vähän vain puretaan paljetteja saumakohdista ja ommellaan yhteen. Sen ei pitäisi minulle olla suuri homma.

Kotiin päästyäni aloin katsomaan paljettipötkylää uudestaan ja sain päähäni ajatuksen, että voisin tehdä itselleni korkeavyötäröisen minihameen. Tosin mitäpä minä minihameella tekisin, koska en käytä minihameita enkä nyt oikeastaan hameita yleensäkään, tosin menisihän se legginssien kanssa. Toisin kuin mun piirrokseni, olen liian käytännöllinen pukeutuakseni noin, mutta ehkä vielä joskus. :)

Tulin siis järkiini ja aloin tekemään myssyäni. Homma ei ollut mitenkään niin helppo kuin olin kuvitellut, helppohan niitä paljetteja olisi poistaa jos ne olisi kiinnitetty kudottuun kankaaseen, mutta tässä ne oli kiinnitetty johonkin neuloshärpäkkeeseen, josta niitä ei meinannut saada irti mistään. Yritin kuitenkin ommella paljettien päältä - jos ei kerran muu onnistuisi. Noin kuuden katkenneen neulan jälkeen sain reunan ommeltua kiinni ja kokeilin sitä päähäni. Siitä tuli niin pieni, että päätäni kiristää vieläkin puolen tunnin jälkeen. Käyttäkää hyvät ompelijat niitä nuppineuloja, niin minäkin tästä eteenpäin.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Mulla on ollut aika photoshopintäyteiset pari päivää. Lauantaina kävin opettamassa erästä toimittajatuttua ja tänään olen vastaillut sen kysymyksiin ja osallistunut yhteen photoshop-"kisaan", jonka perusteella valitaan kuvankäsittelijä eräälle nettisivustolle.

Oon nyt aivan innoissani tosta "kisasta". Tosin samalla myös hurjan peloissani siitä että jos olenkin vain ihan keskinkertainen tekijä ja ne muut ovat niin paljon taitavampia että homma meneekin jollekin muulle tai mikä pahempi, homma menisi jollekin osaamattomammalle sillä sen jälki olis peruskuvaajan mielestä paljon "photshopatumpi". Saapa nähdä, mutta siitä tuleva raha kelpais todella.

Ainakin olen saanut itseni pidettyä kohtuullisen kiireisenä tai ainakin pidettyä näppini kurissa nettikaupoista. Tänään tosin vastaanotin viimeisimpiä viime vuoden tilauksia. Mua on alkanut jo vähän nolottaa se että jopa postinkantaja virnuilee kun mulle tulee niin usein paketteja. Tosin pidänpä ainakin postinkantajan hommassaan. ;)

perjantai 1. tammikuuta 2010

Huomasin kesällä että Visa Electronini käy "luottokortista" useimmissa nettikaupoissa ja siitä se sitten lähtikin, nimittäin tuhlaaminen. Olen omaan budjettiini nähden käyttänyt ihan liikaa rahaa viimeisen puolen vuoden aikana ja nyt on aika lopetta. Tai ainakin vähentää. Viimeiset paketit saavat vielä tulla ja jos yhdessäkään tilauksessa on pientäkään vikaa niin ne lähtevät palautukseen, ei kaapintäytteeksi.

Mikä tässä on se ongelma? Aina kun minulla on tylsää niin istutan itseni netin ääreen ja lopulta päädyn selailemaan nettikauppoja ja aina niissä tuntuu olevan jotain niin erityistä ja ainutkertaista että ne on saatava. Paikkaan siis selvästi aukkoja sosiaalisessa elämässäni, piristän itseäni pahoina päivinä ja kulutan aikaani, rahallani.

Olen aina kuvitellut olevani hyvä rahankäyttäjä, mutta nyt ollaan selvästi menossa metsään joten on aika tehdä jotain ennen kuin ollaan rähmällään juurakossa. Varsinkin kun suuria tuloja ei ole tälle vuodelle tiedossa, on rahan tuhlaamista vähennettävä.

Tästä päivästä lähtien olen asettamassani shoppailukiellossa, jonka aikana saan ostaa vain välttämättömimmät, johon ei kyllä missään nimessä kuulu vaatteet, kengät tai yksikään ylimääräinen kosmetiikkatuote. Sen kahden kuukauden jälkeen katsomme lisää, jostain kaikki on aloitettava. :)

Tarkoituksenani on nyt keksiä vaihtoehtoista tekemistä tuolle päämäärättömälle kauppojen selaamiselle ja toivottavasti blogin kirjoittaminen on yksi niistä.


-smykkityttö