sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Kuinka kävikään ostolakon

Nyt alkaa mun ostolakkoni olla viime metreillä ja ajattelin kertoa miten se on sujunut. Sen voin ainakin todeta että se päämäärätön nettikauppojen selailu on vähentynyt, muiden blogeihinkaan en kuluta enää niin hurjasti aikaa. Sen sijaan aikaa muuhun meni esimerkiksi näyttötöiden kasailuun ja pariin aikaavievään asiakastyöhön. Ihan hyvä niin, toivottavasti jotain tällaista myös jatkossa.

Tammikuun olin todella kiltisti lukuun ottamatta sitä että lähes jokainen kuviteltavissa oleva päivittäiskosmetiikka sattui loppumaan tammikuun aikana. Toisaalta nää on asioita, joita ois joutunut ostamaan kuitenkin eikä mun lakkoni tarkoitus ollut se, että käyttäisin mahdollisimman vähän rahaa vaan yksinkertaisesti vähentää kaikenlaisia heräteostoja (mistä ihmeestä tääkin sana tulee?).

Helmikuussa olinkin vähemmän kiltisti.

En ole perinteisesti käyttänyt kosmetiikkaan kovinkaan paljon rahaa, yleensä se käyttö (ostelu) on rajoittunut pakollisiin puhdistustuotteisiin ja ehkä ripsiväriin. Oon kuitenkin huomannut että mitä enemmän panostan siihen että nenä ei punota niin sitä parempi mieli mulla on. Tiesin kyllä olevani turhamainen, mutta lisäksi se on myös sitä, että kuvaajana ei voi näyttää siltä että olisi roskakorista herännyt, koska kuvaaja nyt vaan sattuu olemaan asiakaspalvelija. Muita syitä tähän mun (yhteen hairahdukseen) Benefit cosmeticsin pakettiin oli se, että ne olivat pitkään suunniteltuja ja Jenkeistä kun tuotteet tulevat, toimitusajaksi luvattiin noin 6 viikkoa niinpä saisin ne käyttööni vasta maaliskuussa (tosin lopulta toimitusaika oli alle kaksi viikkoa).

Muita sortumisiani olivat muun muassa Paparazzin kauan himoitsemani lehtilaukku, joka sattui olemaan tupla-alennuksessa, voitto!

Se kaikkein suurimman loven rahapussiini tehnyt ostos olivat uudet talvisaappaat. Edelliset ovat olleet mulla käytössä kolmisen talvea ja ne ovat niin kuluneet kuin mahdollista, viime aikoina niillä on ollut myös todella huono kävellä joten uudet kengät oli saatava. Lähdin etsimään saman tyylisiä kuin nuo edelliset, sillä tykkäsin hurjasti mallista. Kiilakorot ovat turhamaiselle, mutta käytännölliselle ihmiselle ihan mielettömän hyvä ratkaisu. Sen lisäksi tietenkin, etten ikinä ole käsittänyt miksi talvikengiksi valmistetaan piikkikorkoja, joilla kuulemani mukaan kukaan ei kykene talvella kävelemään.
Kengät olivat myös valomallina Peppiä kuvatessa, joten niistä on kuvakin.


Mitäs nyt kun lakkoni on ohi? Meinasin pitää itselleni vielä yhden rangaistuskuukauden, mutta en usko, että siitä olisi varsinaisesti mitään hyötyä. Sen sijaan lupasin itselleni, että ennen kesäkuuta saan tehdä kolme isompaa (tarkoitun harkittua) ostosta. Mulla on jo pitkään ollut suunnitteilla kaksi näistä asioista, mutta ei mun siltikään tarvitse niitä ennen kesää tehdä. Yhteen noista kyllä palaan ihan varmasti. ;)

No mitä iloa tästä lakosta nyt sitten oli. Rahaahan en varsinaisesti usko säästäneeni, mutta kärsivällisyyttä väitän oppineeni siinä mielessä että olen jaksanut odottaa asioiden ostamista, sillä olen huomannut, että ei jokainen asia lopu kaupasta ihan heti tai ei jokainen ostomahdollisuuksista ole jotain ainutkertaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...