keskiviikko 18. elokuuta 2010

Piheilijän muttovinkkejä

Se on varmaan tullut jo selväksi että olen aika pihi ja pihi olen aina kun vain on syytä. Muutossa on yllättävän paljon kuluja ja muitakin ärsytyksen aiheita kuin se rahanmeno, joten jaan muutaman oman hyväksi havaitun konstin. Omat muutot on tavaran vähyyden ja järkevien ratkaisujen takia pystytty tekemään normaalilla henkilöautolla. Toki muutto saman kaupungin sisällä yleensä onnistuu vaikka henkilöautolla, mutta pidemmät matkat saattavat olla hankalia, mutta aina niistä on tavalla tai toisella selvitty. :)

1) Tämä ei varsinaisesti ole neuvo muuttajalle, mutta jos sängyn osto on edessä niin kehotan harkitsemaan mallia, jonka pystyy purkamaan osiin. Runkopatjan kuljettaminen muutossa on aina vähän ongelma, koska pelkästään sitä varten tarvitaan yleensä joku isompi auto. Oma sänkyni on alunperin leveä parvisänky, johon on tehty matalat jalat. Koska pohja on kasa lautaa ja kaiken saa osiin, saa sängyn siirrettyä vaikka henkilöautolla tai suksiboksissa katolla. Patja tietysti on asia erikseen, mutta on epäilemättä helpompi saada kulkemaan kuin kokonainen sänky. Bonuksena täytyy vielä mainita että tällaisen sängyn (osien) siirtämiseen ei käytännössä tarvita kuin yksi henkilö, kuinka monta tarvitset oman sänkysi kuljettamiseen.
(Bonus nro 2: Jos ostovaiheessa voit saada käyttöösi jonkinlaisen auton, vaikka maksaisit vaivanpalkkaa ja bensarahaa, saatat säästä monia kymppejä, koska et joudu maksamaan liikkeelle sängyn kotiinkuljetuksesta.)

2) Muuttolaatikot. Siis mitkä? Ne muoviset tai pahviset laatikot, jotka täytyy haalia, vuokrata tai ostaa(?!) jostain. Ne joista ei kuitenkaan saa ikinä järkevästi kiinni ja pohjakin meinaa pahvilaakoista hajota. Toki on niitä asioita, jotka mieluummin pakkaa laatikkoon turvaan, mutta esimerkiksi vaatteeita ja kodin tekstiilejä ei ehkä kannata survoa laatikoihin, ne voi laittaa vaikka tyhjiin pehmeisiin matkalaukkuihin tai jätesäkkeihin jos ei muuta. Koska vaatteet on pakattu pussukoihin, voi niitä pussukoita helpommin tunkea tyhjiin koloihin autossa kuin laatikoita.

3) Jos nyt kuitenkin tarvitset ja otat sen pakun, kannattaa tarkastaa vuokrausehdot kuten milloin auton voi hakea ja milloin se täytyy palauttaa. Kannattaa huomata että pitkissä muutoissa saatat joutua maksamaan esimerkiksi kaikista yli 100 kilometrin menevistä kilometreistä tai toisesta kuljettajasta. Esimerkiksi toisesta kuljettajasta saattaa joutua maksamaan n. 40 euroa lisää!
Yksi suosikeistani lisämaksuissa on nuoren kuljettajan lisä, jos olet alle 25-vuotias voi hintaa tulla lisäkilometrien ja kuljettajamaksujen lisäksi vielä iästäsi.

4) Viimeisenä muuttovinkkinä mulla on ennen muuttoa tapahtuva tavaroiden vähentäminen. Kannattaa katsoa kaikki paperit, laatikot, kaapit ja muut läpi ja heittää ylimääräiset roskat pois. Ihan oikeasti olen kannellut kavereideni muuttolaatikoissa kaikenlaista roskaa, jota omistajakin ajatteleen roskana, mutta aina ajattelee pistävänsä sellaiset asiat pois ennen kun laittaa tavaransa kaappeihin. Ja tätä jatketaan yleensä vielä seuraavissakin muutoissa. Näitä yleensä löytyy myös yllättävän paljon. Kehotan myös katsomaan kaikki niihin laatikoihin ja säkkeihin pakattavat tavarat ja miettimään tarvitsetko ja haluatko säästää kaiken mahdollisen. Esimerkiksi käyttämättömäksi jääneet vaatteet ja kengät vievät yllättävän paljon tilaa. Tällaiset asiat voi vaikka myydä tai lahjoittaa eteenpäin. Ei myöskään kannata ajatella asioista, että tämä on vain yksi DVD tai nämähän ovat vain yhdet kengät. Yksikin poistettu tavara on yksi poistettu tavara. Lopulta näistä yksittäisistä asioista muodostuu aika iso kasa.

5) Muista pitää taukojakin välillä. Siinä vaiheessa kun alkaa hermostuttaa, istu alas ja hengähdä hetki. Autokoulunopettajanikin sanoi taannoin että kun pitää liikaa kiirettä, tekee virheitä ja lopulta aikaa menee enemmän (tässä oli kai kyse mäkilähdöstä ja liiasta hätäilystä takana olevien autojen takia, mutta pätee oikeastaan mihin tahansa).

maanantai 9. elokuuta 2010

Miksi tytöt ja kengät ovat aina niin erottamattomia?

Vastausta kysymykseen ei kannata täältä etsiä, koska toistaiseksi etsin sitä itsekin. ;)

Muutamia vuosia sitten halusin vähintään joka toisen näkemäni kenkäparin, aika hyvä saalis niitä kerkesi kertyäkin. Kuinka paljon niitä ihan oikeasti käytin? Jos juuri nyt käännän päätäni oikealle, näen ainakin kolme paria kenkiä kaapin ulkopuolella; yhtä paria olen käyttänyt ehkä kolmesti, yhtä kerran ja kolmatta paria en muista käyttäneeni kertaakaan. Vai käytinköhän sitä kerran hampaita kiristellen ja totesin ettei niillä voi kävellä.

Näitäkin kaikkia vikaostoksia yhdistää halpa hinta tai halvempi hinta kuin vastaavanlaisessa alkuperäisessä. Ja kaikki nämä kolme paria jäivät käyttämättä, miksi? No katsos kun, ne ovat käyttömukavuudeltaan ihan karmeat. Halpojen, liukkaitten korkolappujen ja vääränlaisten pohjien ansiosta näillä lentää selälleen vaikka kävelisi soratiellä. Kengät ovat muutenkin varsin kolkot. Puhumattakaan siitä esteettisestä ongelmasta kun sen keinonahkaisen kengän potkaisee katukiveykseen.

Lukioaikana kävin äitini kanssa Madridissa, kuulemma sieltä kaupungista ei lähdetä ilman yhtäkään kenkäparia - pakko myöntää tuo todeksi. Paikallisen Stockmann-vastineen alehyllyltä löytyi ehkä maailman upeimmat kengät. Satiinipintaiset, kymmensenttisellä korolla varustetut kaunokaiset, hintaa kengillä kuitenkin oli reippaan alennuksen jälkeen vielä 74 euroa. En halunnut kuluttaa rahojani kenkiin, joita en varmaan tulisi käyttämään kuin kerran. Viimeisinä iltoina huokaisin äidilleni kuinka tekee pahaa jättää kengät hyllyyn ja äiti raahasi minut edes testaamaan kenkiä. Ne istuivat täydellisesti ja olivat paremmat kävellä kuin yhdetkään aiemmin omistamani korkokengät. Äiti osti ne minulle syntymäpäivälahjaksi. Ja arvatkaa mitä, olen käyttänyt noita kenkiä useammin kuin noita kolmea mainitsemaani paria yhteensä. Harvoin, mutta silti useammin.

Alelöytöjen kautta löysin "kalliimmat" tai ainakin sattumalta paremmat ja hinnakkaammat kengät ja paluuta niihin "halpoihin" ei ole ollut. Kun No Fashion Victims No Fashion Victims -blogissa haluttiin 250 euron kenkiä, tuli kommenttilaatikoihin monta minua hämmentävää kommenttia. Moni sanoi, että miksi pistäisit noin paljon rahaa yhtiin kenkiin kun voisit ostaa sillä rahalla vaikka viidet tai kuudet kengät.

Niinpä niin, ostaisinko mieluummin kaapintäytteeksi viidet kengät, joita jokaista käytän muutamia kertoja vai yhdet kengät joita käytän useasti (tai joista saa myymällä mahdollisesti paremman hinnan kuin niistä halpiskengistä). Ei se ole multa pois jos joku haluaa kenkiä itselleen haalia, ihmettelen vain ovatko kaikki nämä ihmiset miettineet kenkämääräänsä ja niiten käyttökertoja ikinä. Itse saatoin ostaa vuoden aikana viidet "halvat" n. 50-60euroa kappaleelta maksavat kengät ja käyttökertoja oli vain muutamia. Nykyään ostan yhdet tai kahdet laadukkaammat kengät ja pärjään niillä. Tässä kohtaa joku voisi sanoa, että ei halua ostaa vain tylsiä kenkiä ja halpoja saa vaikka joka värissä. Mun kenkävarastoistani löytyy monia pareja kenkiä ja niitä tylsiä mustia löytyy vain muutamat. Vaihtelua tulee jo siitäkin etteivät ne edellisvuosienkaan kengät ole käyttökelvottomia eikä edes käytetyn näköisiä, vaikka käyttökertoja saattaa olla satoja!

En missään nimessä sano etteikö halvalla voisi saada hyvää ja kalliilla huonoa, mutta se kuuluisa maalaisjärkikin sanoo, että halvalla harvoin tehdään parasta ja erityisen kestävää.

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...