sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ensimmäinen haukkaus norsusta, Kall(i)o

Tämä teksti on vanhasta blogistani, jota kirjoitin kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Siistin tuota blogia ja ajattelin siirtää pari pientä juttua tänne.

En koskaan ollut halunnut asua Helsingissä, toisin kuin useimmat ikäiseni. En tuntenut kaupunkia ja entuudestaan en tuntenut kuin äitini pari ikäloppua sukulaista ja minä en ole ikinä ollut mitenkään sukurakas. Uusi kaupunki, koti-ikävä, kaverit ja poikaystävä jäivät melkein 300 kilometrin päähän ja muutenkin kaikki tuntui vähän oudolta, myös koulu jonne pääsin puolivahingossa. Äiti antoi minulle ohjeen, että älä yritä syödä koko norsua kerralla vaan aloita pienistä jutuista. Ekan viikon vietin neljän ihmisen kommuunissa johon päädyin äitini työkaverin sukulaisen kautta. Tykkäsin jopa siitä, mutta viikko oli kuitenkin vähän liian lyhyt aika sopeutua, sain silti eräältä kanssa-asujalta hyvän neuvon: "Helsingin oppii tuntemaan vain kävelemällä paikasta toiseen." Niin minä tein, kävelin joka paikkaan ja haukkasin pieniä paloja. Ensimmäinen asuntoni oli Kallion ja Hakaniemen rajalla (Kallion eduksi) oleva ylihintainen vuokrayksiö, joka oli juuri remontoitu tarkoittaen sitä että pari seinää oli maalattu. Tämä oli siis mun ensihaukkaisuni Kallioon:

Kallio on aika yksinkertainen paikka. Asuintalojen lisäksi Kallio on vain seksiliikkeitä ja räkälöitä. Niin ja koska on räkälöitä, on myös paljon humalaisia ihmisiä. On hyvin hämärää aamulla lähteä kouluun, huomata rappukäytävässä joku möykky, joka osoittautuukin nukkuvaksi ihmiseksi. On todella hienoa kun kävelee ulkona ja joka paikassa haisee kusi enkä nyt tarkoita sellaista hentoa kissanpissiä vaan ihan ehtaa tavaraa.

Ei Kallio kuitenkaan ole paha paikka, mun mielestä täällä on ihan kiva asua. Kai senkin takia että koulu on ihan vieressä. Vaikka itä-Helsingin maine olisikin liioiteltu, en silti haluaisi muuttaa sinne vaan asuisin mieluummin täällä. Kallio on nätti paikka, vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. Lisäksi vieressä on Hakaniemi, josta löytyy ihan kaikki oleellinen. Hakaniemestä taas ei ole pitkä matka keskustaan edes kävellen, metrollakin matka kestää suunnilleen kaksi minuuttia.


Kaikkihan me tiesimme että en mitenkään voisi itse maksaa lähes 700 euron vuokraa ja ne ensimmäiset kolme kuukautta vuokraa maksoivatkin pääasiassa vanhempani. Sainkin hoasin soluasunnon joulukuussa Vuosaaresta, niin, sieltä itä-Helsingistä jonne en ikinä muuttaisi. Vuosaari osoittautui oikeasti mukavaksi paikaksi. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että asuin (meri-)Rastilassa, joka on kuulemma se pahin paikka Vuosaaressa eikä sekään millään mittapuulla paha ollut ja meroonkin oli matkaa ehkä 50 metriä. Kämppiksetkin olivat kivoja. Vuoden Helsingissä oleskeltuani sitten lopetin sen koulun ja palasin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Toisinaan poden jonkinlaista Helsinki-ikävää ja nyt siellä on kasa hyviä kavereita, ystäviä ja suuri osa niistä silloin "maalle" jääneistäkin on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Silti pääkaupunkiseudun pitkät välimatkat ovat asia josta en niin välitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti