keskiviikko 30. toukokuuta 2012

34. kouluviikko

Ensimmäisen vuoden viimeinen viikko. Maanantaina tehtiin vielä asiakastöitä ja meikkejä. Tämän opettajan kanssa turhaudun asiakaspalvelussa aina, sillä olen hidas ja viimeinen luokasta lähtijä ihan sen takia että opettajalla on joku ajatus ja hän ei kerro sitä kuin pala kerrallaan. Sen sijaan että leikkaisin perusleikkauksen puolessa tunnissa, opettaja haluaa välttämättä kertoa minulle vaihe vaiheelta miten tehdään ja lopputulos on se, että teen sen yhden osan pariin minuuttiin ja niitä jokaista paria minuuttia kohden joudun odottamaan opettajaa 5-10 minuuttia. Vaikka kun homma on valmis tiedän että olisin voinut leikata alusta loppuun ilman opettajan apua jos vain opettaja olisi kertonut mitä hänellä on mielessä (alunperinhän asiakas vielä sanoi ettei leikata kuin otsahiukset ja minähän leikkasin vain otsahiukset).

Tiistain siivouspäivän lusmuilin istumalla meikkimallina ja mun viime viikolla leikattuja hiuksia korjailtiin, sillä halusin muutaman pienen muutoksen. Inhoan siivoamista ja inhoan paikallaan istumista, mutta tässä tapauksessa varmaan se istuminen oli jopa mukavampi. Ostin myös käytöstä poistetun meikkituolin 5 eurolla. Tuoliin täytyy kyllä vielä tehdä uusi kangas, mutta se ei ole rahallisesti iso juttu ja luulen osaavani kuitenkin ommella pari saumaa kankaaseen. ;)

Keskiviikko. Joskus on niitä aamuja kun tahtoo vaan jäädä nukkumaan. Joskus sitä kuitenkin kilttinä tyttönä miettii, että minun ainakin pitää mennä jos muutenkin vain puolet luokasta on tulossa. Kilttityttöpuuskassani sitten menin kouluun ja 21 hengen ryhmästä minun lisäkseni yksi oli paikalla, muutamaa minuuttia myöhässä paikalle saapui myös kolmas henkilö ja suunnilleen tunnin päästä neljäs. Lopputulos oli siis se, että me neljä ja opettaja tyhjensimme varaston ja siirsimme tavarat remontin edeltä toiseen varastoon. Nää on niitä hetkiä kun turhauttaa ihan oikeasti, samalla sitä aina miettii että miksi juuri mun täytyy olla se kiltti tyttö. En nimittäin usko, että ne loput, jotka eivät paikalle vaivautuneet joutuvat mitenkään kärsimään asiasta. Toki kun meitä oli vain neljä niin saimme koululta jos jonkimoista. Tarjolla olisi ollut muun muassa isoja avaamattomi väripulloja, joita ei enää käytetä, koska sävyjä ei ole värikartassa. Saatiin myös ottaa pienenmpiä värejä merkiltä, jota koulussa ei varsinaisesti ole käytössä. Saatiin oikeastaan kaikenlaista, suurin osa niistä olisi mennyt roskiin ja noh, suurin osa tarjotuista asioista meni kyllä roskiin (tai jos tarkkoja ollaan niin asianmukaisiin keräyspisteisiin) vai olisitko itse ottanut hoitoaineita, jossa on markkahinta. Myönnän että otin testiin myös muutaman Kérastasen pienen erikoishoitoputelin, jossa oli markkahinta ja papereista päätelleen koulussa on ollut merkin tuotteita viimeksi vuonna -99 tai 2000, tuotteet kuitenkin tuoksuivat ihan oikeilta kerastasemaisilta ja koostumuskin vaikutti oikealta, hiusten latvoihin ne kuitenkin vain menevät niin miksei voisi kokeilla. :D

Huomenna olisi vielä kevätjuhla, mutta olen tahallisen vahingossa viimeisen kerran yrityksessä harjoittelussa ennen kuin menen paikkaan kesätöihin. Jännää.

3 kommenttia:

  1. Moi! Sun blogi on tosi mielenkiintoinen koska oon aatellu jo pitemmän aikaa et jos lähtisin opiskelemaan parturiks. Mua vaan mietityttää et kun oon kuullu että parturiopiskelijat on vähän sellasia bimboja ja kanoja niin miten sun luokalla? Ainakin mitä oon lukenu niin puhut sun luokkakavereista aika ikävään sävyyn?

    Kummat on sun mielestä vaikeempia, miesten vai naisten tukanleikkuut?
    kiitti kivasta blogista!

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos kommentista!
    Häkellyin vähän kommentistasi ja mun piti ihan miettiä mitä oonkaan luokkakavereistani sanonut. Tarkoitus ei ole missään nimessä puhua luokkakavereistani ikävään sävyyn, meidän luokalla on ihan upeita tyyppejä ja väitän tulevani toimeen kaikkien kanssa. Luulen vaan, että ehkä ne negatiiviset asiat tulee kuitenkin suuremmin esille kun päivät pitkät ollaan yhdessä. Meitä on kuitenkin lähes kaksikymmentä naista, jolla on vähän keskivertoa suurempi ego jokaisella. ;) Tietenkään ei olla kaikkien kanssa mitään ylimpiä ystäviä, mutta ei mun mielestä tarvitsekaan kunhan toimeen tulee ja olipa ala mikä tahansa niin aina löytyy työkavereista sellaisia henkilöitä joiden kanssa tulee paremmin toimeen ja sellaisia, joiden kanssa työtä vaaditaan enemmän.

    Loppujen lopuksi kaikki meidän luokalla on kuitenkin ihan normaaleja ihmisiä, ei suinkaan niitä bimboja ja kanoja, joita itsekin stereotyyppisesti pelkäsin. Jos ala kiinnostaa niin mun mielestä kannattaa vain antaa mennä, koulu on kuitenkin sen 2-3 vuotta ja sen ajan tulee toimeen vaikka roskasäkkien kanssa jos asia muuten tuntuu oikeasti mielenkiintoiselta. :)

    Mun mielestä vaikeimpia leikkauksia on kaikki lyhyen tukan leikkauset, olipa ne miesten tai naisten. Parasta kuitenkin on se hetki kun on valmis ja tietää selvinneensä ja tehneensä siistin leikkauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taaskaan en osannut käyttää tuota vastaa-namiskaa. Ehkä opin tän vielä joskus. :D

      Poista

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...