sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Jumissa omassa ihossa

Tänään taas vähän vakavampia juttuja. Jos haluat jotain keveämpää ja kivempaa, niin tässä on Pusheen. ;)

Meissä jokaisessa on joku juttu, jonka haluaisi/on halunnut muuttaa. Välillä toivon pidempiä jalkoja, erilaista kallon muotoa tai pienempää nenää. Niitä jalkoja voi pidentää vain kengillä ja oman nenänsäkin on todennut ihan sopivaksi. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Jos jotain saisin itsessäni muuttaa, se olisi iho.

Näppyjä 4 ja 5-vuotiaan kasvoilla

Ensimmäinen kerta kun muistan asiaa miettineeni oli jo päiväkoti-ikäisenä, 5-6-vuotiaana. Odotin äitiäni päiväkodin eteisessä ja katsoin itseäni peiliin. Mietin miksi minulla on aina jonkinlaisia näppyjä ihossa ja muilla ei. Minusta voi kaivaa ihan minkä tahansa kuvan tästä lähes 27 vuoden taipaleelta ja joka ikisessä ihossa on jonkinlaista näppyä tai ryhelmää.

Atooppinen iho ja akne eivät ole olleet mitenkään helppo yhdistelmä. Siinä kai ne suurimmat ongelmat. En varsinaisesti pidä siitäkään, että arpia syntyy helposti. Käsissäni on arpia jopa yli 20-vuotiaista hyttysenpistoista!

13-vuotiaana
Atooppinen iho on ilmeisesti pysyvä ominaisuus, joka on ilmennyt aikamoisen monella tavalla. Kaikenlaiset rasvat ja lääkevoiteet on siis tulleet tutuiksi.

Tähän kun vielä lisätään akne, niin oikein hyvä tulee! Oma akneni alkoi jossain 12 ikävuoden paikkeilla ja hoitona aloitettiin jos jonkinlaista lääkevoidetta ja hoitonestettä. Akne ilmeni mm. kasvoilla, rinnassa ja selässä kaikissa muodoissaan: löytyi räjähtäneitä finnejä, ihonalaisia paukamia ja kaikkea siltä väliltä.

Ekan lääkekuurini sain 14-vuotiaana, se oli tetrasykliinikuuri, josta oli hirvittävän vähän apua minun ihollani. Sitten vaihdettiinkin Roaccutaniin ja silloin oikeasti eron näki! Mun kokemat sivuvaikutukset rajoittuivat lähinnä kuiviin huuliin ja iho oli pitkästä aikaa siisti. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin, iho alkoi taas olla kamala. Otettiin taas käyttöön Roaccutan - tai itse asiassa rinnakkaisvalmiste. Sitä syötiin muutama kuukausi ja mitään ei tapahtunut. Vaihdettiin jälleen aitoon kamaan eli toinen kuuri Roaccutania.

Rinnakkaisvalmisteissa on se hassu juttu, että niissä saattaa olla joku "merkityksetön" apuaine-ero. Eli toisin sanoen tuote toimii suurimmalla osalla ihmisistä ihan samaan tapaan kuin alkuperäinenkin, mutta pienellä osalla ihmisistä tuote ei toimikaan. Minä olen ollut aika herkkä näille muutoksille.

17-vuotiaana
Kahden Roaccutan-kuurin jäljiltä 17-vuotiaana iho oli ihan kiva. Muutama näppy siellä täällä, iho oli superrasvainen ja ihohuokoset lautasen kokoiset. Fiilis oli kuitenkin taas ihan hyvä. Kuva on vanhojentansseistani. Tämän jälkeen, lukion loppupuolella iho oli selvinnyt punaisista länteistä, mutta ihonalaiset paiseet yllättivät, edessä oli kolmas ja viimeinen Roaccutan-kuuri.

Lähes 27-vuotias iho ja sukulaispoika (jonka isä ei muuten aknesta tai näpyistä kärsinyt!)

Varsinainen akne on selätetty jossain kahdenkympin korvilla, mutta edelleen kärsin säännöllisistä finneistä, tukkeutuneista huokosista ja niistä ihonalaisista paiseista Ei ne lautasenkokoiset huokosetkaan ole mihinkään pienentyneet. Tilalle on kuitenkin tullut kuoppamaisia aknearpia ja muita jänniä merkkejä siitä, että iho on ainakin elänyt.

Usko tai älä, huono iho on vaikuttanut omaan itsetuntoon aika isosti ja kyllä se vieläkin säännöllisesti iskee, että ei ole koskaan omannut sitä täydellistä ihoa. Toisaalta joku voisi sanoa, että olen sinut ihoni kanssa, koska kuljen paljon ilman meikkiä. Olen nimittäin huomannut, että tähän ihoon on vaikea saada meikkiä niin, että se ei näyttäisi pahemmalta kuin lähtötilanne. Meikki siis usein jopa pahentaa tilannetta. Tästä syystä meikkaan julkisesti mieluummin muita kuin itseäni.



Ei niin, että nuo edelliset ei olisi riittäneet, mutta sen lisäksi ihosta löytyy kaikenlaista tiikeriraitaa eli ns. raskausarpia ihan vaan siitä, että olen kasvanut. Osa on vaalentunut, osa on vielä punaisia, mutta iho on ihan eri näköinen arpiensa kohdalta, joten peitän ne mieluummin vaatteilla.

Minä vaihtaisin ihoni jos voisin. Tällä hetkellä kerään lähinnä rohkeutta (ja rahaa) siihen, että pääsisin erikoislääkärin käsittelyyn. Ottaisin ihoa silottavan happohoidon vaikka heti!

Vaihtaisitko sinä jotain itsessäsi? Tai oletko kokeillut lääkärin tekemää happokuorintaa?

9 kommenttia:

  1. Ymmärrän, että tämmöinen ihoasia voi syödä itsetuntoa ihan hirveästi. :( Koska itsellä maailmanlopulta joskus nuorempana tuntui muutamat näpyt kasvoissa, ei olisi osannut kuvitellakaan millaista olisi ollut elää todella pahan aknen kanssa. Noita tiikeriraitoja löytyy itseltäkin reisistä, rinnoista you name it! :)

    Nuorempana olisin sanonut, että haluan vaihtaa nenäni, nyt en vaihtaisi sitäkään, sillä olen oppinut pitämään siitä ja se näyttää omiin kasvoihini juuri oikealta.

    Suosittelen noihin arpiin kokeilemaan pHformula happokuorintaa sarjana, itse käyttävät sanaa pinnoitus, jonka 1-2 vaiheen hoidot suorittaa ihan koulutettu kosmetologi ja sitten 3 vaiheen erikoislääkäri. Suomessa tietääkseni vielä lääkärit eivät suorita tuota, mutta tarkoitus olisi tulevaisuudessa. pHformula hoidossa paranemisaika on tosi lyhyt, osalla iho ei hilseile ollenkaan, toisilla vähän. Itseltä esim. otsasta hieman lähti nahkaa. Hoito räätälöidään ihotyypin mukaan ja niin, mitä sinä haluat ihossasi parantaa. Itselläni hoito auttoi tosi tehokkaasti punoitukseen. Olen tekemässä tästä juttua blogiinkin, kunhan ehdin. https://www.facebook.com/phformulafinland?fref=ts

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan kukaan selvinnyt ilman noita tiikeriraitoja tässä elämässä? :D Kai se on vaan sitä, että oma nahka on lähimpänä.

      Minä pitkään halusin vaihtaa nenäni, erityisesti kun kuulin, että nenä kasvaa koko elämän ajan. En minä nenää kyllä enää vaihtaisi, se on vähän niin kuin nimi että joskus ei siitä tykännyt, mutta mikä muukaan minä olen.

      Toi hoitosarja kuulostaa jännittävältä. Jään odottelemaan juttua! :)

      Poista
  2. I feel your pain! Itsekin olen joutunut taistelemaan huonon ihon kanssa noin kymmenenvuotiaasta lähtien. Nyt voin sanoa jo, että onneksi se kaikkein pahin näppyläisin kausi on jo ohi, ja saan oikeastaan vain silloin tällöin finnejä. Enimmäkseen niitä puskeekin muualle kroppaan. Mutta iho on silti kaikkea muuta kuin kaunis ja kuulas, lähinnä vaan kirjava ja tukkeutunut ja tietysti ihan hillittömän rasvainen. Eikä sekään rajoitu pelkästään kasvoihin..

    En voi muuta kuin kadehtia ihmisiä, joilla ei epäpuhtauksia ihossaan juuri koskaan esiinny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin mun suusta! Jossain vaiheessa tajusin, että on tässä ihon kunnossa kuitenkin tultu pitkä matka ja pahimmat on jo ohi. Kun meikkailee muita ihmisiä, niin näkee oikeasti kuinka se hyvä iho ei ole mikään myytti.

      Poista
  3. Niin tuttu tunne! Otsikko oikein hyppäsi silmille ja kolahti syvälle :D Olen 22 ja iho on kamalassa kunnossa. En ole vielä kokeillut yhtään lääkekuuriakaan mutta pakko ilmeisesti turvautua siihen kun muut keinot ei ole toimineet. Itsetunto todellakin kärsii huonosta kasvojen ihosta. Mihinkään ei voi mennä ilman jonkunlaista meikkikerrosta... Joissain paikoissa olen oppinut sulkemaan ihmisten tuijotuksen pois. Kuten salilla. Mennäppä meikit kasvoilla salille niin tulos on sen jälkeen entistä punaisempia ja kipeämpiä finnejä ja paukaumia ihossa..

    Mitään muuta en haluaisi itsessäni muuttaa kuin tämän kamalan kasvojen ihon. Nyt akne on onneksi jo hävinnyt rintakehästä suurimmaksi osaksi mutta aina tilanne ei ole ollu näin hyvä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän se happojuttu mahtaa maksaa? Voisihan sitä kysyä sponsorointia vaikka siltä samaa dnata omaavalta atoopikolta.

      Poista
    2. Ymmärrän sun tuskan täysin! Käy ihmeessä tapaamassa lääkäriä. Sieltä voi ihan oikeasti saada avun ainakin siihen pahimpaan. :)

      Poista
  4. Lisäys edelliseen kommenttiini. Ihoni kukkii vielä yli kuusikymppisenä ja nenä on mikä on mutta sen kanssa on ollut tultava toimeen. Nuorena kun finnejä puristeli ei niistä jäänyt jälkiä. Nyt kun sen tekee muodostuu finnikohtaan rasvapatti ja koteleloituu. Ainoa konsti sen poistamiseen on plastiikkakirurgi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happokuorinta maksaa ihotautilääkärillä jotain 600 ja 800 euron väliltä. Se on kallis, joten pelkkä rohkeus ei riitä.

      Jännä muuten, että kukaan ei aikanaan osannut sanoa, että ne arvet ja jäljet tulee viiveellä. Kun kuvitteli selvinneensä ilman arpia, niin ne vaan putkahti jostain muutaman vuoden viiveellä.

      Poista