keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kolme firmaa, kolme fiilistä

Maailmassa tuntuu olevan kutakuinkin kolme isoa firmaa, jotka omistaa kaikki suurimmat kosmetiikkabärndit. Toki on pienempiä ja itsenäisiä toimijoita, mutta vähemmän yllättäen ne ei ole niin tunnettuja. Kolme isointa on mutulla heittäen Shiseido, L'Oréal ja Estée Lauder.

Kaikista näistä yrityksistä ainakin mulla on jonkinlainen mielikuva, en ehkä ole ainoa?

Toki kaikista tulee ensimmäisenä mieleen ehkä mielikuvia yrityksen maataustasta tai jostain muusta, mutta sen lisäksi on se oma fiilis yrityksen toiminnasta ja mielekkyydestä ostaa tuotteita kyseiseltä firmalta. Tää postaus tarkoittaa ehkä sitä, että en enää koskaan tule saamaan mitään pr-kamaa näiltä firmoilta tai niiden brändeiltä, mutta mielipiteitähän nää on ja ne tulee kokemuksista, joten sori.

Piilaakson matkalla käväisimme Gilroy Premium outletissa, joka on ihan jättimäinen outlet-kylä. Mun suunnitelmaani kuului käydä yhdessä kosmetiikkaliikkeessä ja yhdessä tavaratalossa. Paikan päällä huomasin, että samassa rakennusryppäässä oli useampiakin liikkeitä, joten suunnitelma luonnollisesti muuttui.




Eka käynti oli Estée Lauderin liikkeessä nimeltään the Cosmetic Company Store.
Mun fiilis suomalaisten merkin (merkkien) työntekijöiden perusteella on on ollut vähän etäinen ja ei-niin-palvelualtis. Monesti esim. MACilla olen huomannut, että mulle ei edes ole yritetty myydä tai esitellä millään tavoin. Se mitä olen etsinyt, olen saanut, mutta olisin monesti ollut valmis ostamaan enemmänkin jos joku olisi edes vähän yrittänyt.

Fiilis Kaliforniasta: Varmistettu. Myyjänainen tervehti laimeasti sen jälkeen kun olin häntä tervehtinyt ja meni nyhjäämään tiskin taakse apaattisena ja ehkä vähän ujona. Amerikkalainen huonekaverini sanoi, että jos suomalainen sanoo jonkun olevan ujo, niin sitten se ihminen on tosi ujo.

Seuraavaksi vuorossa bare+Beauty, joka oli ainoa näistä liikkeistä, jonka olin bongannut ennen paikalle pääsyä.


 

Aika nopeasti mulle selvisi, että kyseessä on Shiseidon liike ja kyseinen firma on hetki sitten ostanut yrityksen, jonka tuotteita on bare mineralsit. Lisäksi mulle selvisi, että sama firma omistaa mm. Laura Mercierin, Burberryn ja Elie Saabin merkit, Narsin jo entuudestaan tiesinkin Shiseido-brändiksi.

Siitäkin huolimatta, että Shiseido on japanilainen, mulle ei tule siitä mieleen sellainen japanilainen "jäykkyys", vaan jotenkin sopivan hienostunut ja asiakkaistaan kiinnostunut olo. Toki nyt täytyy myöntää, että olen ollut tekemisissä lähinnä Narsin nettikaupan asiakaspalvelun kanssa, että fiilis tulee vain sieltä. Toisaalta virhetilanteissakin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, näin asiakkaan näkökulmasta.

Fiilis Kaliforniasta: Muistelen paikkaa lämmöllä ja se säteilee kaikkiin Shiseidon omistamiin merkkeihin. Kun astuin sisään, myyjä otti minut avosylin vastaan ja esitteli kevyesti tuotteita. Myyjän kanssa oli todella mukava asioida ja itse asiassa juttelimme koko käyntini ajan. Ihastuin paikkaan ja söpöihin erikoistuotteisiin niin, että kysyin voinko ottaa kuvia kosmetiikkablogiini. Vastaus oli iloinen "tottakai" ja jatkoimme blogeista puhumista. Nainen olisi myös halunnut että esittelen blogini hänelle, että hän voi vilkaista. Tosin ajattelin kylmästi, että suomen kieli on liikaa jo siinä kohtaa kun täytyy antaa blogin osoitetta, jäi nyt tekemättä. Lähdin oikeasti aurinkoisena pois.

Tepastelin seuraavaan liikkeeseen, L'Oréalin Luxury Beauty Store.



L'Oréalilla on paljon ihan huippumerkkejä ja niillä ihania tuotteita, mutta fiilis on, anteeksi vaan, tosi kolkko. Myyjät on aina todella viimeisen päälle laitettuja, minua vanhempia naisia, eivätkä koskaan lähesty minua ensin. Myyjää tarvitsee itse kuikuilla ja lähestyä, ehkä juuri siksi, että normaalipäivänä minä olen ulkonäöllisesti vähän eri maata. Meillä on joku kuilu. Poikkeuksena on ollut Helsingin Sokoksen Urban Decayn piste, jossa ihan jopa tunsin itseni tervetulleeksi.

Fiilis Kaliforniasta: Viimeisen päälle laitetut myyjät, check. Erittäin siisti ja tyylikäs esillepano, check. Myyjä, joka ei tervehdi, check. Myyjä, joka puhuu mieluummin työkaverilleen kuin asiakkaalle, check. Okei, kyllä mulle kelpaa sekin, että saan ihan itse katsoa tuotteita. Varsinainen järkytys tuli siinä kohtaa kun kysyin saman kysymyksen kuin edellisessä liikkeessä: saanko kuvata kosmetiikkablogiani varten. Vastaus oli tyly: "No". Ei mitään kuorrutteita tai koristeita. Jopa suomalaiselta asiakaspalvelijalta olisin odottanut monisanaisempaa vastausta, esim. "Valitettavasti meillä ei saa kuvata." Tuo jyrkkä ei oli itse asiassa yksi niistä kahdesta asiasta, jotka minulle liikkeessä sanottiin "How are you" oli toinen, joka vastaa suomalaista moita. Mulle on ihan ok, että kuvata ei saa, sen takia kysyinkin. Vastaus oli kuitenkin niin tyly, että ei mun tehnyt mieli asioida liikkeessä sen enempää. Paikalla oli ihan hyviäkin tarjouksia mm. vanhanmallisia UD-siveltimiä puoleen hintaan, mutta shoppailufiilis vähän jäi.

Pääsääntöisesti palvelu liikkeissä oli ihan uskomattoman hyvää. Sai minut miettimään onko kaikki provisiopalkalla töissä, sillein hyvässä mielessä. Ihmiset oli oikeasti todella valmiita auttamaan.

Tämähän oli johtamisen opintomatka, joka maustettiin pienellä vapaa-ajalla. Ehkä löysin tästä ihan tärkeän pointin, jota voisi tarkemmin korostaa myös siellä johtamisen, ei vain markkinoinnin puolella. Kaikki mitä yritys tekee liittyy markkinointiin ja asiakkaan saamaan mielikuvaan. Tietysti taustalla on aina paljon tekijöitä, mutta ei kai tympeys ole kenenkään markkinoinnissa mitenkään korostettava juttu?

Oonko yksin kokemusteni kanssa vai onko samoja fiiliksiä?

lauantai 24. joulukuuta 2016

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri luukku 24



Tervetuloa kosmetiikkabloggaajien joulukalenterin vuoden viimeiseen luukkuun.

Jatketaan taas keskiviikkona normaalitahdilla tässäkin blogissa. :)

Kaikki kalenteriluukut löydät tästä:




perjantai 23. joulukuuta 2016

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri luukku 23 - vinkit kuvausmeikkiin


Tervetuloa 23. kolmanteen luukkuun! Eilisestä löydät ihanan Jonnan postauksen ja arvonnan, johon kannattaa osallistua.

Olen kahtena viime vuotena ollut osana samaa kalenteria ja olen antanut vinkkejä siitä, miten keinovaloa voi hyödyntää hyvinkin pienillä panostuksilla. Vinkit voit katso täältä ja täältä. Tänä vuonna ajattelin vähän muuttaa kaavaa, mutta jatkaa vähän samalla teemalla.

Malli: Suvi

Kuvausmeikki on hakusana, jolla tähän blogiin tullaan edelleenkin tosi usein. Se edellinen postaus aiheesta on ihan asiaa ja kirjoitettu kuvaajan näkökulmasta, mutta on vähän jo nolo, koska kuvien linkitykset on menneet rikki ja en tiedä mitä kuvia olen käyttänyt. Toisaalta tämä postaus on pitänyt tehdä moneen kertaan viimeisen viiden vuoden aikana, mutta on jäänyt. Meinasin nyt tällaisessa erikoistilanteessa paljastaa päivitetyn version aiheesta näin valokuvaajana ja meikkaajana.

Kuvausmeikki saattaa kuulostaa vähän pelottavalta ja jotenkin tosi mystiseltä. Ei se oikeasti ole kumpaakaan. Parhaimmillaan hyvä kuvausmeikki on se ihan oma, perus päivämeikki.

Lähdetään ihan perusjutuista: Mieti kumpi on tärkeämpi, meikki vai kohde, halutaanko katsojan kiinnittävän huomiota meikkiin vai ihmiseen. Yleensä se ihminen kuvassa on tärkeämpi asia, joten kannattaa panostaa siihen, että kaikki on linjassa. Monesti käy niin, että kuvaustilanteessa on kiva valita ne pinkit luomivärit, glitterrajaukset tuplana ja vielä liioittelevat tekoripset ja ihminen jää huomiossa kakkoseksi.


Kuva: Liisa Salonen


Matta on in ja pop ja kaikkea muuta hyvää: Mattatuotteilla ja hyvällä häivytyksellä ei voi mennä vikaan. Glitterit, shimmerit ja muut kiiltävät ja nätit tuotteet saattaa tehdä valojen kanssa varsinaisen "palveluksen". Esim. shimmerillä tehty silmämeikki näyttää valojen kanssa pahimmillaan siltä, että joku olisi pyyhkinyt puolet meikistä pois tai siltä, että meikki ei alunperinkään ollut kovin symmetrinen. Ne kun heijastavat valoa, niin lopputulos voi olla arvaamattoman valkoinen ja väärällä tavalla.

Mutta: Älä puuteroi liikaa ja valitse puuteri, joka ei näytä liian jauhoiselta. Jos joku osa näyttää jauhoiselta, suihkauta kosteussuihketta, esim. MACin fix+ tai vaikka kiinnityspray kuten Urban Decayn All Nighter. Kaikki meikin päälle tuleva neste "sulattaa" jauhoisuutta.

Enemmän on enemmän: Kun kuvataan kirkkaissa studiovaloissa tai kovassa auringonpaisteessa, meikin voimakkuus täytyy määritellä uudelleen. Nyrkkisääntönä oon pitänyt, että meikin pitää olla astetta tummempi kuin se normaalisti olisi.

Kuvat: Liisa Salonen, malli: Laura

Lauran kuvissa meikkiä ei näe, mutta kummassakin sitä on ja paikan päällä sen olemassa olon näki, kuvista ei niinkään. Itse asiassa kahdessa ekassa kuvassa on eri meikki kuin viimeisessä, mutta näyttää aika samalta, eikö?

Tässä on asiaa havainnollistava kuvasarja, jossa meikkejä ei ole tehty ehkä tarvittavalla huolellisuudella, mutta mennään tällä, rohkeasti vaan.
Eka kuva vasemmalta: "ootko sairas?" aka. ilman meikkiä

Toinen vasemmalta: Nudeista nudein eli se, mitä mulla olisi normaalisti. Meikkipohja, siistit kulmat, ripsivärit ja kevyet luomivärirajaukset myös alaluomella, kevyt banaanivarjostus.

Keskimmäinen: Kevyt meikki, peusmeikki eli se, mikä mulle on yleensä juhlameikki. Vahvempi meikkipohja, poskipuna, luomivärit banaanivarjostuksella, siistit kulmat, huulipuna, luomivärirajaukset myös alaluomella.

Toinen oikealta: Keskivahva. Muuten samalla linjalla, mutta koko homma on tehty vielä vähän reilummalla kädellä ja pienillä korostuksilla ja varjostuksilla.

Oikeanpuolimmainen: Vahva. Kaikkea vielä vähän lisää ja ehkä tummemmilla sävyillä ja vahvoilla varjostuksilla.

Alempi kuvasarja havainnollistaa miten tällainen näyttäytyy mustavalkoisena. Kontrastierot on siis avainjuttu jos sitä mustavalkomeikkiä lähdetään tekemään.



Älä huoli kuvauspäivää varten syntyneistä finneistä: Totuushan on, että tosi moni tulee kuvauspäivänä paikalle stressaten sitä, että yön aikana syntyi hirveä paisefinni. Ei se mitään, anna olla vaan. Normaalitilanteessa kuvaaja poistaa finnin kuvankäsittelyllä tosi nopeasti. Se kannattaa meikata ihan normaalisti ilman mitään lisäpakkeleita. Pahimmillaan lisämeikki saattaa tehdä siitä vielä huomiota herättävämmän tai vaikeammin photoshopattavan.

Ohjeita kuvausmeikkiin löytyy kirjoista ja netistä hurjasti, mutta niissä ei mun mielestäni ole huomioitu ihan kaikkea. Monesti nuo ohjeet on jotain kasari-/ysärijäännöksiä, jossa ei ainakaan pyritä luonnollisuuteen tai yhteistoimintaan kuvaajan kanssa. Monesti näillä tulee vaan puuterinen pakkeli. (Tää olkoot mun epäsuosittu mielipiteeni.) Esimerkiksi nenän varjostukset kannattaa unohtaa alkumetreillä ellei todella tiedä mitä tekee. Iho täytyy saada elävän näköiseksi, ei maalatuksi. Kyllä valokuvaaja saa ihoon valoja ja varjoja.

Ehkä suurimpana poikkeuksena on kuitenkin mustavalkokuvat. Niihin meikin pitää lähtökohtaisesti näyttää kolmiulotteisemmalta ja pelata nimenomaan tummuuseroilla, jotta meikki näyttäisi miltään multavalkokuvassakin. Totuus on kuitenkin, että tosi harva kuvaa lähtökohtaisesti mustavalkokuvia, joten asiaa tarvitsee aika harvoin miettiä.

Vasen kuva: Jussi Koskela, oikea kuva: Liisa Salonen, malli: Annika

Yllä oleviin kuviin tehtiin ihan äärimmäisen jämäkkä ja hyvin kontrastikas meikki, koska tarkoituksena oli kuvata todella jyrkkäsävyisiä mustavalkokuvia. Silmien aluset tuntuivat normaalivalossa melkein valkoisilta, luomilla oli ihan valkoista ja ihan mustaa ja kaikkea siltä väliltä, huulillakin oli melkein valkoista huulipunaa yhdessä ja erikseen tumman kanssa.
Tässä mun vinkit tällä kertaa! Tuliko uutta tietoa tai mielenkiintoisia juttuja?



Huomisen luukku aukeaa tässä ja kaikissa mukana olleissa blogeissa. Jokaisessa voi olla vähän eri juttuja, joten kannattaa käydä klikkailemassa!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Litra kosmetiikkaa kahdeksi viikoksi

Kerroin aiemmin, että olen aika keltanokka lentomatkustamisessa. Edellinen kerta koneessa oli kymmenisen vuotta sitten ja silloin ei tarvinut kiinnittää huomiota nesteisiin ja niiden pakkaamiseen.
Nyt kun kosmetiikka pitää olla alle desin pakkauksissa ja kaiken täytyy mahtua litran pussiin, pisti asia vähän miettimään.

Näihin päädyin:

lentokosmetiikka

- Huulirasva. Ihan jo siksi, että lentokoneessa kuulemma kaikki kuivuu.
- Käsirasva samasta syystä. Tämä on itse purkitettu isommasta pakkauksesta.
- Dödö, pakkauksessa jonka voi heittää pois kun loppuu.
- Kuivashampoo
- Hätävaraksi deodoranttiliinoja
- Savetteja. Käsidesistä jää yleensä kurja lähmä, mutta onneksi saman asian ajaa desinfioivat puhdistusliinat.
- Shampoo, tosin hotelleissa on aina jokin shampoo, hoitoaine on musta paljon tärkeämpi.
- Itse pullotettu hoitoaine, Korresin pullossa Redkenin All Soft.
- Pieni misellivesi meikin puhdistukseen.
- Hammastahna. Yllätävää, eikö?
- Balmainin hius"öljy" korppulatvoille.
- Kosteusvoide. Mukana tosin oli myös silmänympärysvoide, mutta se putkilo näki tyhjyyden ja jäi matkalle.
- Macin pro longwear -peiteaine, toimii pieninä määrinä käytettynä oikein kätevänä meikkivoiteena.
- Sensain kulmakynä.
- Sensains eyeliner.
- Lämpimällä vedellä poistettava ripsari. Tällä hetkellä käytössä Cliniquen Lash Power.
- Hoitava huulipuna.

Mukana oli myös muutama Dermosilin näytepussi, joita en luonnollisesti tuonut enää mukanani. :D
Matkalta ostin vielä pienen hiuslakan, sillä tukka ei vain meinannut pysyä paikallaan!

Näyttääkö yhtään samanlaiselta kuin oma matkakosmetiikka?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Jenkkien kosmetiikkaostokset

Olin yli viikon Jenkeissä ja kosmetiikkasaalis jäi aika pieneksi. Korttelin päässä ekasta hotellista oli Sephora. Mun ensimmäinen käyntini Sephorassa ikinä. Paikka oli kuin pyhiinvaelluskohde. En ostanut mitään!

Vaikka San Franciscon keskusta pursusi kaikenlaisia kosmetiikkaliikkeitä, tuntui että se tavaramäärä vaan oli liikaa. Sama toistui vaatteiden kanssa, valinnanvaraa oli niin paljon, että ei vain jaksanut. Toisaalta tuolla rapakon takana ei ole yhtään niin edullista kuin aina hehkutetaan. Euron kurssi on hurjan huono, joten käytännössä 1 euro = 1 dollari. Lisäksi hyllynreunassa oleviin hintoihin lisätään Kalifornian 9% myyntivero. Olisin kaivannut Urban Decayn All Nighter -suihketta, mutta hinta oli 32 dollaria pullolta (noin 35 dollaria veroineen). Viimeksi kun tarkastin, Sokoksen hinta oli 26 euroa. Huono diili siis. Toisaalta kaikkia kiinnostavia tuotteita saan tarvittaessa ostettua netistä kun niille on oikeasti tarve.

Ekat kosmetiikkaostoksetkin tein vasta kolmantena päivänä, Targetista! Targettia voisi kuvailla paikalliseksi Prismaksi. Hyvät oli tosin löydötkin! Targetissa olen oikeastaan halunnut käydä melkein yhtä pitkään kuin Sephorassa. Firmalla on oma sivellinmerkki Sonia Kashuk, jota on kehuttu hinta-laatusuhteeltaan mainioksi. Yhden siveltimen ostin ja ensifiilikset on, että onpa pehmeää karvaa 15 dollarin siveltimeksi. Mukaan nappasin myös Pixin testikokoisen setin merkin myydyimmistä tuotteista. Shiseidon vanulaput piti ostaa melkein sen takia, että oli niin kummallista löytää niitä prismavastineesta. Tosin nämä nyt on oikeasti parhaita kertakäyttöisiä lappuja.


Mukaan lähti toki ihan tarpeellisiakin juttuja: pieni vanupuikkoja sisältävä kotelo, minikokoinen hiuslakka ja ihan törkeän pitävä dödö. Olisinpa ostanut tämän jo ekana päivänä, niin olisin heti kättelyssä tajunnu kuinka hyvää tää on ja olisin vähän hamstrannut.


San Josen puolella sen sijaan vähän hullaannuin. Löysin niitä asioita, joita olin jollain tasolla halunnut jo aiemmin.

Make Up For Everin liikkeessä kävin kokeilemassa uutta UHD-meikkivoidetta (no okei, uutta minulle). Ensifiilis oli se, että en tykkää, ei peitä yhtä hyvin kuin vanha. Samalta reissulta löysin minikokoisen magneettipaletin ja mukaan sain vielä näytetuubin vihreästä primerista kun sitä kehuin.
Pääsääntöisesti palvelu oli aina ihan uskomattoman hyvää. MUFElla sain kokeilla meikkivoidetta ja sitä laitettiin vielä mukaan näytepurkissa. Saatesanoiksi sain, että että osta sitten vaikka Suomesta jos tykästyt. Ei pakkomyyntiä, vaan oikeasti palvelua.


Löytyi sieltä Sephorastakin jotain. Vera Monan Color switch. Näitä toki saa nykyään Suomestakin, mutta en postikulujen takia ole vielä tilannut, nyt päätin tuhlata. Lisäksi kaveri etsi glitteristä eyelineria ja se oli niin upea, että oli pakko saada sekin.


Kävin Benefitin liikkeessäkin San Franciscon puolella, mutta palvelua ei ollut, joten jätin liikkeen oman onnensa nojaan. San Josen Macy'sissa päätin napata vanhan tutun, Benetintin. Mukaan tuli myös They're real -minimaskara.


Seuraavan tuotteen kosmetiikkastatusta joku saattaa kyseenalaistaa, mutta onhan tämä Starbucksin duochrome-muki nyt aika kosmetiikkabloggaajajuttu! Vihreän ostin jo aiemmin Suomesta, mutta tottahan tämä vihreä-violetti muki on toisella tapaa hyvin kaunis. Yllättävää kyllä, tällä oli taas hintaeroa Suomesta ostettuun lähes kymmenen euroa, aika hurjaa.


Vielä viimeisenä paikkana: bare+beauty
Piipahdimme yhtenä päivänä Gilroy Premium Outlet -nimisessä outlet-kylässä. Paikka on niin iso (varsinkin siihen kahteen tuntiin koluttavaksi!), että sotasuunnitelma oli tehtävä etukäteen. Mun ajatuksena oli käydä Bare Mineralsin liikkeessä ja Saks fifth avenue off fifthillä. Paikan päällä tosin huomasin, että kosmetiikkaliikkeitä oli enemmänkin. Lopulta kuitenkin vain tuosta Bare Mineralsin liikkeestä ostin jotain. Ensiksikin, mulle selvisi, että Shiseido on ostanut Bare Mineralsin ja liikkeessä taisi olla Bare Mineralsin lisäksi NARSia ja Shiseidoa ja lisää merkin brändejä oli kuulemma lähiaikoina tulossa, mm. Laura Mercier.

Täältä tassuihin meinasi tarttua vaikka mitä, ei vähiten sen takia, että paikan myyjä oli aivan ihana. Juteltiin hänen kanssaan koko käyntini ajan. Täältä lähti lisää Shiseidon vanulappuja, edullisia kun olivat, nestettä sisältäviä vanupuikkoja ja Bare Minerals -setti. Tämän ostin lähinnä laukun takia, mutta huomasin vasta kassalla, että se oli täytetty merkin tuotteilla.


Vähän, mutta oikeasti kiinnostavia tuotteita. Kiinnostaako joku erityisesti?

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Niksi-Smykki maailmalla


Nyt on kotiuduttu Kaliforniasta, mutta aliarvioin täysin jetlagin voiman. Eilenkin heräsin kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin kello kolme täysin virkeänä. Hieno reissu kuitenkin, eikä edes vain sen takia, että pääsin ekaa kertaa elämässäni pyhiinvaellukselle Sephoraan.

Tässä oli se niksikin. Hotellissa oli vähän vanhanaikaisesti, mutta söpösti vain palasaippuoita. Hetken aikaa märkä saippua ajelehti lavuaarin reunalla kunnes kyllästyin. Nappasin hammasmukini ja heitin sen nurinpäin tasolle. Hep! Saippuateline on valmis! Pahvimukin suurin ongelma tässä tarkoituksessa tietysti on se, että se vettyy ja useamman päivän jälkeen pahvi alkaa löystyä. Ajoi kuitenkin asiansa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tee-se-itse kangasnaamio

Kosmetiikan kanssa askartelu on ihan hauskaa. En ehkä joka aamu jaksaisi askarrella, mutta satunnaisesti se on mielenkiintoista.

Muistan kun joitain vuosia sitten Make Up Storella oli pieneksi "pilleriksi" puristettuja kangasnaamiopohjia. Niitä oli tarkoitus liottaa suosikkikasvovedessä, jolloin puristenaamio aukeaa oikeaksi kangasnaamioksi. Vähän sen jälkeen suomalaiselta Similtä tuli myyntiin törkykallis naamiopaketti, joka sisälsi tuon hoitoveden ja jokusen kappaleen noita puristettuja naamioaihioita. 


Mun tulkintani mukaan sama naamio on jossain vaiheessa ilmestynyt K-kauppojen hyllyille Pirkka Argan -tuotemerkillä ja hinta on pieni osa alkuperäisen tuotteen hinnasta, noin kymmenen euroa. 

"Pillerin" foliokuori aukaistaan ja pillerin päälle kaadetaan hoitonestettä niin, että pilleri turpoaa. Kun naamio on saatu kasteltua, se näyttää jo ihan perinteiseltä kangasnaamiolta.


Paketissa lukee, että naamio on kosteuttava. Tuote kuitenkin tekee viileän tunteen iholle, niin siinä on varmaan myös jotain puhdistavia ominaisuuksia. Iho on kuitenkin harvinaisen kosteutetun tuntuinen käsittelyn jälkeen. Vaikka naamio sisältääkin "vain" nestettä eikä korealaisten naamioiden tapaan geelimäistä ainetta, kosteutusteho on oikeasti hyvä.

Viilentävä fiiliskään ei tunnu kovin kauhealta. Naamiota pois ottaessa iho saattaa tuntea sitä kylmänfiilistä pienestäkin tuulahduksesta, mutta kylmä menee nopeasti ohi.

Edullinen ja hyvä, loistavaa!

Onko joku muu löytänyt saman tuotteen?

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Materiaali ei kerro kaikkea

Liityin kirpputorille, jonka nimi viittasi vahvasti laadukkaisiin materiaaleihin. Ajattelin, että käyttäjät myyvät tuotteita, joista ovat kokeneet materiaalin laadukkaaksi, esim. nyppyyntymätön, hyvä värinkesto jne. Voin kuitenkin sanoa vähän pettyneeni kun "laatumateriaalit" tarkoittikin listaa erilaisista "hienoista" kuiduista tehtyjä tuotteita: esim. kashmir, nahka, luomupuuvilla...
Karu totuus on kuitenkin se, että materiaalin nimi ei oikeasti kerro laadusta yhtään mitään. Monesti hienonkin kuuloisissa materiaaleissa kuten kashmir on jossain tuotannon vaiheessa oikaistu tai säästetty. Enkä edes aloita luomupuuvillasta.


Kuvassa näkyy kaksi 100% merinovillaneuletta, lähtöhinta on kummallakin ollut lähes sama, hieman alle 200 euroa. Kumpi on ollut aktiivisessa käytössä kaksi viikkoa, kumpi kaksi vuotta?
Muodissa ihmiset käyttävät yleensä sanaa "sijoitus" kun ostavat kalliimpia tuotteita, kumpi näistä neuleista tuntuu sijoitukselta. Se jonka nimilapussa lukee J Crew vai se, jossa on tuntemattomampi IceBreaker.

Monesti olen miettinyt toimiiko sama myös kosmetiikassa. Vaatetusala on mulle tältä osin paljon tutumpi, mutta kyllä sitä väkisinkin välillä pohtii onko sama raaka-aine aina ihan samanlainen vai onko taustalla jotain, mitä ei pelkästä nimestä näe. Siis samaan tapaan kuin tuossa merinovillassa.

Onko mielipiteitä?

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vuoden paras joulukalenteri

Viime vuonna ostin itselleni LookFantasticin joulukalenterin enkä katunut hetkeäkään. Tällä kertaa vaan tuo matkabudjetti syö niin paljon rahaa, että ajattelin säästää tuon kalenterin hinnan vaikka sinne Sephoraan, joka meillä on käytännössä hotellin naapurissa. Katsoin kyllä uteliaana, mikä on tämänvuotisen kalenterin sisältö ja edelleen näyttää tosi hyvältä!

Mulla on kuitenkin teille ehkä maailman paras kalenteri tälle joululle, nimittäin kosmetiikkabloggaajien vuosittainen joulukalenteri! Joka päivälle on jotain uutta 1-2 luukussa, mukana on mm. tutoriaaleja ja arvontoja ja muuta kivaa. Parhaaksi tämän tekee se, että nurkkiin ei keräänny mitään ja kaikki on ilmaista!

Kalenteri näyttää seuraavalta:

24.Yhteinen luukku
 
Minut löytää viime vuoden tapaan kalenterin loppupäästä. Kahtena aiempana vuonna olen antanut neuvoja valojen käyttöön blogikuvissa. Sen paljastan, että samalla teemalla mennään, vaikka valoneuvoja en enää annakaan. ;)
 
 

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Keltanokka matkustaa

Olen huomenna lähdössä matkalle. Jännittää vähän.

Edellisen kerran olen ollut lentokoneessa 2006, maailma on muuttunut sen jälkeen kummasti. Kaukaisin piste, jossa olen tuon jälkeen ollut on Tallinna. Samalla mua vähän jopa nolottaa. Varsinkin lifestyle-blogeja lukiessa tulee sellainen mielikuva, että koko ajan ollaan rantalomalla Balilla tai shoppailemassa New Yorkissa tai milloin missäkin. Tuntuu että kaikille on normaalia matkustaa. Mulle taas normaalia on reissata vain Suomen sisällä.

Kaikki on ihan uutta ja lentoyhtiön sekä Finavian ohjeet on luettu sataan kertaan. En vieläkään tiedä onko mulla kaikki paperit ja jutut matkassa. Pakkaaminen ainakin on tätä kirjoittaessa kesken. Vihaan muuten kaikenlaista pakkaamista, en vain ymmärrä sitä. Se ehkä yksi näkyvimmistä muutoksista vuoden 2006 jälkeen matkustavalle on nesteiden määrän rajoittaminen. Tämä tietysti osuu vahvimmin kosmetiikkaan, vaikka Finavia yrittääkin muistuttaa, että nesteitä on mm. vanukkaat ja jogurtitkin. Nyrkkisääntönä annettiin, että kaikki mitä voi levittää on nestettä. Tästä voisi vaikkapa joku luomiväri-ihminen pillastua ja saada mielenkiintoisen keskustelun aikaan.



Lisäjännitystä luo tietysti se, että moni mun matkoistani on peruuntunut ennalta-arvaamattomista syistä. Muun muassa viime kesän matka Espanjaan tyssäsi siihen kun sain jonkun kammottavan taudin. Päästiin Helsingin rautatieasemalle ja luovutettiin. Se oli oikea päätös, vaikka harmitti.

Nyt oon kuitenkin vahvasti lähdössä. Suuntana on opintomatka ja Kalifornian Piilaakso. Saavutaan paikalle 24.11. eli kiitospäivänä ja ollaan paikalla black fridayn aikaan. Palataan vasta joulukuun alussa. Jännittävää, monella tavalla.

Onko viime hetken vinkkejä tai samassa tilanteessa olevia?

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Puolipitkän tukan juhlakampaus

Ihan ensimmäisenä pahoittelut jos tulit otsikon perusteella ja tukkasi on perinteisen lyhyt polkka. Tässä on tulkittu "puolipitkä"-sanaa aika laajasti ja niin kuin useimmat sen ymmärtävät. Mun tukkani on juuri ja juuri hartioille ylettävä. Itse luokittelisin jo pitkäksi, mutta useimpien mielestä tämä on vain puolipitkä, mennään siis sillä. :)


Olin jokunen viikko sitten sukulaistyttöni kastajaisissa ja kerrankin sain käyttää aamun omia hiuksiani laittaen. Päädyin hollantilaiseen lettiin, josta lopputulos näyttää aika nutturamaiselta. Hollantilainenhan on ikään kuin ranskalainen ulospäin letitettynä. Ranskalaisessa lettiosa jää enemmän tukan sisään, hollantilaisessa korostetaan tätä jännempää puolta.

Juttu on hyvin yksinkertainen, siis ilman peiliä tehdessä! Yritin tehdä tätä lettiä peiliin katsoen, mutta koko ajan meni vikaan. Lopulta menin sohvalle istumaan ja letittämään. Johan onnistui. Kun ei ajattele, niin kaikki on hyvin?

Pienen pienen hännän laitoin silikonilenkillä kiinni ja tökin sen letin sisälle niskaosasta. Lopuksi vielä vähän vedin lettioisioita muhkeammiksi ja kiinnitys parilla pinnillä, ettei kampaus aukea. Mun tukkani oli tähän ihan täydellisen pityinen, mutta vähän hankaluutta aiheutti tietysti se, että se on hyvin vahvasti kerrostettu ja lyhyitä osioita löytyy sen pidemmän lisäksi.


Sivulta katsoen letti on mun makuuni vähän alapainotteinen, mutta tykästyin tähän kampaukseen!

Mitäs pidätte?

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kun isi tekee - saa mitä haluu


Näin isäinpäivänä on varmaan ihan hyvä hetki jutulle, joka on aiemmin julkaistu mun jo-lopetetussa Stoori-blogissani.

Mun suuri paheeni on kengät. Voisi kai sanoa, että harrastan kenkiä. Etsin kauniita kenkiä ja hyviä diilejä. Käytettävyyttä ei saa unohtaa, vaikka omistan myös ei-niin-käytännöllisiä kenkiä. Kaikkien kenkien tulee kuitenkin olla käytettävissä. Säilytän kenkiä laatikoissaan silloin kun niille ei ole käyttöä. Laatikoissa säilyttämisen ongelma on kuitenkin se, että helposti tulee käytettyä niitä esillä olevia popoja useammin. Olen pitkään halunnut kenkähyllyn, jossa kengät olisivat siististi ja myös niitä erikoisempia tulisi käytettyä enemmän - sitä ne ansaitsevat. Hyllyn etsiminen on kestänyt useita vuosia. Juuri sopivaa mallia, sopivan kokoista, hintaista tai laatuista ei vaan löytynyt mistään.
Kieli poskessa väännetty sanonta "Kun itse tekee, saa mitä tulee" ei meillä kotona ole koskaan pitänyt paikkansa. Tulen perheestä, jossa tee-se-itse -henki on todella vahva. Minä olen niin paha perfektionisti, että mieluummin olen ilman kuin tyydyn johonkin. Ehkä siksi minulle sanonta kun itse tekee, saa mitä haluaa pitää paremmin paikkansa. Ollaan useamman vuoden aikana tehty isäni kanssa huonekaluja, lähinnä pöytiä. Tai siis minä olen suunnitellut, ehkä porannut jonkun reiän ja isä on tehnyt loput. Nyt tehtiin tällainen:



Tikashenkinen hyllykkö viidellä hyllyllä, puuta eikä mitään muovia. Hyllyssä on omat kauneusvirheensä tai "käsityön leima", mutta kokonaisuus on just eikä melkein. Olisittepa nähneet ne kaupan versiot, joista esittelykappaleetkin olivat niin vinksallaan ja huonosti tehty, että ei niitä kehdannut edes katsoa. Tämä on kaukana niistä!



Hyllykön viimeistelee viimehetken älynväläys eli ohuet pleksilevyt. Kiiltävä levy tekee viimeistellymmän fiiliksen ja antaa anteeksi myös pohjissa olevat hiekanmurut.
Kun isi tekee, saa mitä haluaa. Kiitos isi, oot tärkeä!<3 p="">

keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Ne pienet yksityiskohdat

En ole koskaan oikein matkustellut. Paitsi Suomessa on tullut liikuttua paljon. Sen kaiken liikkumisen peruteella olen huomannut, että hotelli on oikeasti minulle aika tärkeä. Tuntuisi inhottavalta käydä kavereiden luona vain nukkumassa kun kalenteri on jo muuten täynnä. Toisaalta hotelli on aina jonkinlainen elämys ja pakopaikka levähtää.

En minä suunnattomasti vaadi hotellihuoneelta. Huoneen pitää olla vähintään perussiisti, laseissa ei saa olla jo valmiiksi huulipunan jälkiä ja suihkun/vessan pitää olla sen verran siisti, että siellä uskaltaa käydä pelkäämättä jalkasientä tai jotain muuta ällöä. Ihan oikeasti olen ollut sellaisessa huoneessa, jossa perussiisti käsitettiin varsin leväperäisesti (ehkä kirjaimmellisestikin?) ja suihku oli niin karmean likainen, että päätin pestä itseni vasta seuraavana päivänä kun tiesin vaihtavani kaupunkia ja hotellia. Siihen suihkuun ei uskaltanut astua paljain varpain.



Hotelliaamiainenkin on aina hyvä, vaikka siinä ei mitään kummallista olisikaan. Kuitenkin kaikki eksta on aina isompi osa sitä elämystä. Esimerkiksi edellisessä hotellissa aamiaisella paistettiin tuoreita munakkaita halutuilla täytteillä tai rapsakoita vohveleita tilauksesta. Olen minä toki nauranutkin joidenkin hotellien aamiaisille. Jos ei muuten, niin kyllä se lautaselle kasattu kolmen riisikakun pino "gluteeniton"-tekstillä huvittaa. Tosin ei varmaan huvittais jos olis keliaakikko.

Tietysti ne kiinnostavimmat yksityiskohdat yleensä liittyy sinne kylpyhuoneen puolelle. On kiva kun huoneessa on hiustenkuivain, joka oikeasti kuivaa (sen sijaan, että se vain pöhisee ja polttaa), se on siististi esillä tai tietysti ne pienet kosmetiikkapullot.


Monesti hotellikosmetiikka on jotain ihan perusjuttua. Perusjutuissa ja niiden tarjoamisessa ei ole mitään vikaa, mutta on hauska jos pöydällä nököttää tuotteita, joista ehkä uskaltaa jotain toivoakin. Radisson Blu tarjosi thisworksia ja joskus aikaisemmin muistan tutustuneeni Anne Semonin -tuotteisiin. Erityisen mukava oli, että setti sisälti myös hoitoaineen. Se tuntuu monessa hotellissa olevan turhien kuluerien listalla.

Thisworks on tuoksuiltaan voimakas ja hyvin yrttinen, perustuoksu on aika unisex. Hotellikosmetiikka jatkoi merkin peruslinjaa. Tuoksu oli kuitenkin pienen totuttelun jälkeen kiva, eikä jäänyt kummasti pyörimään hiuksiin ja iholle. Koostumukset oli "peruskosmetiikan" tapaan aika kevyitä, mutta kyllä mun takkutukkani ainakin selvisi tuolla hoitoaineella. Ihan jees siis. Saippuapalan jätin kokeilematta, koska hotellissa oli myös paljon kätevämmin pakattu nestesaippua.

Onko hotelilla väliä?

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mitäpä jos ostaisit vähemmän?


En tuomitse, en arvostele, ihmettelen.

Eräällä kauneus- ja tyylifoorumilla verrattiin Suomesta ja ulkomailta tuotteiden ostamista. Moni sanoi suomalaisten hintojen olevan niin kalliita, että on pakko ostaa sieltä mistä saa halvimmalla. Ero voi toki olla suurikin, mutta moni sanoi suosivansa ulkomaisia nettikauppoja suomalaisten sijaan vaikka hintaero olisikin vaikka vain viisi euroa. Useat vetosivat opiskelijastatukseen. Samaan aikaan lukuisissa kuvissa esiteltiin isoja meikkikokoelmia.

Kun puhutaan pakosta ostaa halvemmalla, mietitäänkö samalla kuinka tarpeellisia nuo asiat ovat? Minä olen hamsteri. Minusta on mielenkiintoista kokeilla uusia tuotteita, ihailla kauniita kenkiä ja jopa itse ostaminen on joskus tuonut iloa. Olen ollut tunneshoppailija.

On helppo ostaa uusi nätti huulipuna, sädehtivä kynsilakka tai vaikka hyvältä kuulostava hoitoaine, mutta mitä sitten? Tuotteita löytyy jo monen kotoa niin paljon, että loppujen lopuksi jotain jää käyttämättä - pahimmillaan kosmetiikkakin pilantuu nopeasti. Monen kosmetiikkavarastot oikein pursuavat, enkä ole mikään poikkeus! Laatikossa homehtunut meikkituote tai koostumustaan muuttava hoitoaine tulee lopulta aika kalliiksi kun sen tuotepaljouden keskellä unohtaa.



Viime talvena löysin vlogit. En muista mitä kautta päädyin katsomaan Christine Kobzeffin declutter-videoita. Hän siis hyvin avoimesti vähentää omaa tavaramääräänsä ja lahjoittaa niitä eteenpäin enemmän tarvitseville. Sain jotain kummallista iloa katsoessani tavaran vähenemistä ja ryhdyin itse samaan. Oma vähennysprojektini ei ole ollut ihan niin raju kuin Christinellä, mutta nuo videot saivat jotkit aivosolut keskustelemaan.

Myös KonMari-kirja oli aidosti mielenkiintoista luettavaa. En voi sanoa imeneeni kaikkia KonMarin oppeja, mutta suurin opetus oli kuitenkin se, että jokaiselle tavararyhmälle täytyy olla yksi oma paikkansa, jotta ne pysyisivät järjestyksessä. KonMari on saanut myös äitini ajattelemaan ja vähentämään turhaa.

Vähentäminen on tietysti vain tapa "siirtää vahinkoa eteenpäin", mutta jos se auttaa ajattelemaan, niin se on loistava lähtökohta. Kun jouduin heittämään vanhentunutta kosmetiikkaa roskiin, harkitsemattomia vaateostoksia vaatekeräykseen ja tili oli tyhjä jatkuvasta ostamisesta, tajusin kuinka ostoksia kannattaa aidosti miettiä etukäteen. Se mikä jää kauppaan, on jo säästetty.
Muistatteko itsenäisyyspäin kohun Touko Aallon kengistä?

Moni tuohtui siitä kuinka mies oli laittanut nelinumeroisen summan kenkiin. Onhan se yksiselitteisesti paljon rahaa, mutta Aalto ostikin itselleen elämänkumppanit. Mieti kuinka monesti olet ostanut edulliset kengät, joita on lopulta tullut käytettyä kerran tai pari, ajattele kuinka monta epäsopivaa vaatetta olet antanut eteenpäin ja laita noiden kaikkien hutiostosten ostohinnat yhteen. Et ehkä ole laskenut, mutta ajattelemattomista pikkuostoksista tulee hyvin nopeasti yllättävän iso loppusumma.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Arvosta itseäsi

On niin hirveän helppo vähätellä itseään ja tekemisiään. Aina voisi tehdä enemmän ja isommin. Aina voisi olla parempi ja menestyä isommin.

Olen varmaan kertonutkin teille tarinan sellaisesta hyvästä kateudesta. Kertaan nyt kuitenkin. Minä kadehdin kampaajaystävääni, koska hänen tekemänsä kampaukset olivat aina niin täsmällisiä, uskomattoman sileitä ja muhkeita. Eräänä päivänä avasin suuni ja kehuin kuinka hyvää työtä hän tekee, sanoin jopa kadehtivani sitä. Ystäväni totesi, että kadehtii minun kampauksiani, jotka eivät ole ehkä ihan vastakohtia tuolle kuvailulle, mutta erilaisia, rennompia. Niinpä kateus meni ristiin. Nykyisin tehdään kummatkin ihan tyytyväisinä omaa juttuamme.

Erityisesti blogini kanssa olen tuntenut jotain alemmuutta ja pientä surkeutta. Voisin kirjoittaa useammin, voisin kirjoittaa tavoitteellisemmin, voisin pyrkiä kasvattamaan blogiani, voisin tehdä enemmän yhteistyöjuttuja. Voisin kaikennäköistä, mutta olen kuitenkin pohjimmiltani ihan tyytyväinen tähän hommaan.

Itsensä arvostaminen on ehkä vähän sellainen juttu, että joskus tarvitsee sitä ulkopuolista apua, että ymmärtää arvostaa itseään. Näin on nyt käynyt blogin kanssa tämän syksyn aikana. Ensimmäinen tuuppaus oikeaan suuntaan oli kun juttelimme kauneusbloggaajien kanssa blogien kävijämääristä varsin avoimesti. Olen ajatellut olevani vähän pieni ja onneton. Enhän minä toki niitä tyylibloggaajien kymmeniä tuhansia viikkolukijoita tavoita, en millään, mutta kävi ilmi, että omassa kauneusgenressä olen oikeasti ihan näpsäkän kokoinen ja mulla on ehkä maailman parhaimmat ja sitoutuneimmat lukijat.

Sen sijaan meinasin hypätä tuoliltani kun Indiedays halusi  asettaa minut ehdolle vuoden somevaikuttajaksi Indiedays Blog Awardsissa. Ehdolla on toki pari muutakin bloggaajaa, mutta silti, onhan tämä nyt aikamoinen kunnia. Jotain olen tehty oikein kun tulee huomioiduksi edes ehdokkuuden verran 500 muun Indiedays--bloggaajan joukosta. Kai se oma juttu on oikeasti ihan jees.

Jos haluat äänestää minua, voit tehdä sen täällä. Helpoiten minut löydät kun valitset vasemmasta yläreunasta Indiedays-kategorian, löydyn heti toisesta rivistä. Äänestysaikaa on viikon loppuun asti.



Meinasinkin tässä nyt haastaa teidät kertomaan yhden asian, mitä arvostat itsessäsi.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kaloriton ja luonnollinen kauneusjuoma

Kesällä 2015 järjestimme pienellä kauneusbloggaajaporukalla miitin Jyväskylässä, vanha juttu. Teille uutta on ehkä se, että meille lopulta tarjottiin useampaa upeaa paikkaa jutun järjestämiseen. Valittiin luonnollisesti vain yksi, joka parhaiten koonsa puolesta sopi meidän laumalle. Totesin kuitenkin itselleni, että haluaisin kirjoittaa niistä muistakin Jyväskylän helmistä. Sitä en saanut aikaiseksi, mutta nyt asia etenee puolivahingossa. Ihana Teeleidi kutsui jyväskyläläisiä bloggaajia tutustumaan teehuoneeseensa, otin kutsun ilolla vastaan.




En juo kahvia. En kykene, perusmaku vaan on niin hirveän tympeä! Tee on aina ollut tavallaan pakollinen paha, kun ei muitakaan vaihtoehtoja ole ja vihreä tee on ollut karmea kokemus. Lämmintä nurmikon makuista nestettä, ei kiitos.

Tuona samaisena kesänä 2015 päädyin Teeleidin teenmaisteluun ja maailma muuttui. Tee maistui joltakin, mutta se joku ei ollutkaan mansikkaesanssi tai nurmikko. Minusta tuli teeihminen. Enää ei pala kieli ja peruskahvilankin bulkkitee maistuu astetta paremmalta. Teen taika löytyy oikeasta haudutuslämpötilasta. Kun teepussin kyljessä lukee haudutuslämpötilaksi 100 astetta, tottakai sen hauduttaa siinä lämpötilassa. Kuitenkin vaikkapa se vihreän teen tympeä maku johtuu siitä, että lehti "palaa" noin kovassa lämpötilassa, kun sen oikea haudustulämpötila on yleensä reilusti alle 80 astetta. Ei siitä sen enempää, kokeilkaa joskus asiantuntevasti haudutettua teetä. Se voi mullistaa jonkun muunkin maailman!

Tee on kuulemma myös aikamoista kauneusjuomaa antioksidantteineen eikä siinä ole ylimääräistä energiaa, niin kuin monessa vaihtoehdossa, jota tarjotaan kahvia tai teetä juomattomalle. Oikeastaan kun teehen pääsee käsiksi, sen terveellisyys on sivuseikka. Parhaimmillaan tee on niin hyvänmakuista, että vaikkapa toffeeseen vivahtava maustamaton tee saa makeanhimonkin katoamaan tai niin raikas, että janokin katoaa.




Teeleidi on tunnelmaltaan varsin lempeä, kotoisa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tunnelmallinen. On helppo unohtua Teeleidiin ja havahtua siihen, että on juonut litroittain teetä ja huomaa istuneensa paikallaan useamman tunnin. Toisaalta paikan päällä on muun muassa kirjoja jos ei omat sattuneet mukaan. Suosikkini on Kanna itsesi kauniisti, joka sisältää ohjeita ja mainoksia naisille 1900-luvun alkupuolelta. Osa ohjeista on vanhanaikaisuudessaan jo melkein absurdeja ja ehkä siksi hauskoja, osa puolestaan sisältää ihan nykyihmisellekin sopivaa sisältöä. Tai siis ainakin tarina siitä, että ei saisi ostaa kauniita kenkiä kun tarvitaan käytännöllisiä kenkiä olisi varmaan ihan oikea ohje myös tässä ajassa.







Oletko löytänyt teen?

Teeleidi löytyy Jyväskylän Lutakosta osoitteesta Schaumanin puistotie 2.