keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Käytetyin kosmetiikkatuotteeni


Totesin tässä metalliroskista katsellessani että a) metalliroskista voisi ehkä tyhjentää useammin b) kuivashampoo on varmaan mun eniten käyttämäni kometiikkatuote.

Mun ihan ensimmäinen kuivashampookokeiluni oli noin kymmenen vuotta sitten. Olin kyllä haaveillut vastaavasta tuotteesta, koska oma tukka rasvoittuu tosi nopeasti. Ensimmäinen tuote tuota laatua oli label m -kuivashampoo. Tykkäsin ihan mielettömästi, vaikka hintaa oli yli 20 euroa pullolta. Sitten sain peräjälkeen kolme pulloa, jotka oli mahdollisesti huonosta erästä, koska tukka meni vain limaisemmaksi. Sain toki pullot vaihdettua, mutta en jäänyt odottelemaan milloin se toimiva erä tulisi.

Label m ja Tony&Guy on sisarmerkkejä ja keväällä otin kokeiluuni T&G:n texture-kuivashampoon. Täytyy myöntää ettei tää ollut soveltuva mitenkään superrasvaiselle tukalle. Lähillä tällä oli käyttöä puhtaassa tai melkein puhtaassa tukassa muotoilutuotteena.

Batiste jakaa vähän mun mielipiteitäni. Batiste on "puhdistusteholtaan" tosi hyvä eikä hyvin harjattuna jätä harmaata. Toisaalta tuoksut on pääsääntöisesti sellaisia vessanraikastimeen verrattavissa olevia, että ei meinaa pystyä. Nyt otin taas kokeeksi kun kirsikkaa kehuttiin ja blush oli lähikaupassa hyvän hintainen, 6,20 pullolta, Sokoksella 7,90 euroa. Muotoilutuotteena Batiste ei toimi, mutta eipä sitä kaikki haluakaan.

Hinta-laatusuhteeltaan huippu Klippoteket on tuote, joka tulee helppoudessaan valittua aina uudestaan. Hinta on helppo, 4,90 euroa ja tuoksu on mun mielestäni tosi ihana, vähän kirpeä omena. Toki, nää on makukysymyksiä! Yleensä jos minä sanon jotain tuoksua vessanraikastimeksi ja Klippoteketiä raikkaaksi omenaksi, on ihmisiä, jotka sanoo samoista tuotteista ihan päinvastaista. Tässä on myös tosi voimakas muotoilutuki, joka toisinaan on ihan kiva ja välillä ihan kaamea. Silloin kun mulla oli platinanvaalea tukka, huomasin että oma tukka oli jo niin "pitävä", että erillinen kuivashampoon pito oli ihan kamala asia. Toisaalta nyt kun mulla on hyvinkin luonnontilaista tukkaa varmaan 1/4 pituudesta, niin oma tukka on liukas ilman sitä kuivashampoon tekstuuria.

Myös Four Reasonsin kuivashampoo kuuluu kylpyhuoneen vakiovieraisiin. Perushyvä "puhdistus" pienellä muotoilutuella. Jättää helposti tummemman tyven harmaaksi, mutta kaverini ainakin käyttää tätä peittämään hennosti ruskeaa tyvikasvuaan. Hinta normaalikokoisella pullolla on suunnilleen 12 euroa. Hulluilta päiviltä onnistuin nappaamaan tuon 300 ml pullon samaan hintaan. Olispa noita erikoiskokoja muutenkin myynnissä! Tätä kun tulee käytettyä, niin perhekoko ei olis paha asia. :D

Mikäs siellä on käytetyin kosmetiikkatuote?

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Italia Kuopiossa

Viime viikonlopulle on tässä matkan varrella ollut suunnitelma jos toinenkin. Viime hetkellä tuo suunnitelma kuitenkin muuttui niin, että lähdin perheeni matkassa Kuopioon, ihan vain katsomaan puhallustikan mm-kisoja. Isäni kun on edellisvuoden mestari ja veljeni on varsin kiinnostunut ja lajia harjoitellut. Palataan siihen kohta.

Päivän aikana piti luonnollisesti syödä ja ehdotin paikkaa, jossa olin saanut ihan uskomattoman hyvää pitsaa edellistalvena. Kuopion keskustasta löytyy pieni italialainen paikka, trattoria Sorrento.
Matkaseuraa ei tarvinut paljon suostutella, porukalle riitti kun kerroin, että omistaja ja kokki ovat italialaisia. Ihan suoraan sanottuna ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa!


Pidin ihan tuhottomasti jopa pitsassani olleesta munakoisosta, siitä raaka-aineesta, jonka ajattelin menua lukiessani vain napsivani pois. Sehän oli parasta koko pitsassa! Vieläkin parempaa kuin pitsa itse oli paikan fiilis. Meillä kävi tuuri ja meitä vastaanottamassa oli paikan omistaja, joka jutteli kaikesta mahdollista ja kaikilla mahdollisilla kielillä. Eikä toki ihmekään, Paco Nuccilla on maailmanmestaruus savon murteessa. Kilpailussa hän on savolaisten katsojien todistamana ns. pyyhkinyt pöytää vanhoilla, pesunkestävillä savolaisilla ukoilla. Ei paha suoritus. Vierailun aikana kävi selväksi, että Pacolta sujuu kieli kuin kieli. Heitin Pacolle, että mitä kieliä hän EI puhu. Kuulemma rauman murre on vielä työn alla.


Ihan uskomaton fiilis ja kokemus. Paco perheineen oli niin välitön, että se kruunasi koko reissun.

Tai siis joku voisi sanoa, että sen kruunasi joku muu seikka. Palataan siihen puhallustikkaan.

Minähän lähdin reissuun matkaan ihan vain katsomaan. No siinä kävi niin, että osallistuin kuitenkin karsintakierrokselle, sillä enhän voinut olla auton ainoa, joka ei edes kokeile. Se oli aikamoinen kokeilu se. Kävi nimittäin niin, että seitsemästäkymmenestä osallistujasta puhalsin päivän kolmanneksi parhaan tuloksen. Edelläni oli joku tuntemattomaksi jäänyt mies ja veljeni. Tiedossa oli, että tuo toiseksi parhaan tuloksen tekijä ei pääsisi finaaliin paikalle, joten naureskeltiin, että olisipa se aikamoinen finaalissa, jos taistossa olisi minä ja veljeni. Siinä jos missä voisi lopullisesti selvittää sisarusten paremmuuden. Nauroin asialle koko päivän. Nauroin hysteerisesti vielä siinä vaiheessa kun puhaltelin tikkoja finaalikierroksella. Joo, ihan oikeasti. Otin siis puhallustikan mm-kisoissa toisen sijan. Joo, tämäkin ihan oikeasti. Edelleen juttu vähän naurattaa, mutta eihän se nyt ihan huonostikaan mennyt, vaikka minä yritänkin vähän sanoa itselleni ettei tämä ollut iso juttu. :D


Eipä muuta, jos kaipaat italiaan, mene Kuopioon.



torstai 22. syyskuuta 2016

Mitä tehdä huonolle kynsilakalle?

Olen kynsien lakkaajana tosi nirso. Lakan pitää olla peittävää, mutta ei paksua, sen täytyy kuivua nopeasti ja sen tulee levittyä tasaisesti ilman merkkejä minkäänlaisista rannuista. Kaikki tämän vaatimuslistan ulkopuolelta jää yksinkertaisesti käyttämättä. Suosikkimerkkejä on OPI ja Essie. Kyllä näiltäkin merkeiltä löytyy huteja, mutta pääsääntöisesti lakkaa ostaessaan tietää mitä saa. Olen omalta osaltani todennut, että pidän laatikoissani mieluummin laatua kuin määrää, joten hintakaan ei siinä mielessä kammota ja säilössä ei ole satoja lakkoja kerralla.

Joskus kuitenkin tulee huteja itse valittuna tai saatuna. On lakkoja, jotka saa annettua eteenpäin, mutta on tuotteita, joita ei halua luovuttaa edes pahimmalle vihamiehelleen - jos siis edes tällainen vihamieskään niitä kelpuuttaisi. Ongelmana on, että kynsilakat on ongelmajätettä. Oikeastaan suurin ongelma on se, että ainakin Jyväskylän ainoa ongelmajätepiste on kymmenien kilometrien päässä kotoani ja vaatii autoa. 

Mikäs sitten avuksi? Kuivunut kynsilakka ei ole enää ongelmajätettä! Ihan onnettomimmat lakat valuttelen ulkona paksulle pahvilevylle, annan kuivahtaa ja jätän pullon jämineen auki kuivumaan. Pahvin ja pullon voi kuivuneella lakalla heittää roskiin.

Viimeksi päädyin askartelemaan yhden onnettoman lakan avulla. Ostin Anttilan konkurssimyynnistä kympillä sovitusnuken. Se on jotain, mitä olen halunnut jo pitkään. Nukke ei kuitenkaan ole millään tasolla uusi, joten kankaan alta löytyi jos jonkinlaista koloa ja kraateria. Eipä hätää, onneksi on paakkuntuvia kynsilakkoja! Nappasin laatikostani käyttämättömäksi jääneen huonon lakan ja paklasin kolot nuken pinnasta, päälle vielä uusi kangaspäällinen ja nukke on kuin uusi! (Tosin kuvassa vielä vanhalla päällisellään.)


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Vihreä on vastaus


Samalla kun tilasin itselleni kokeiluun Urban Decayn All Nighter -meikkivoiteen, ostin myös Naked skin -värikorjaajan vihreänä.

Make Up For Everin vihreä HD-primer on ollut mulla työkäytössä useita vuosia, se on ihan nerokas tuote. Tosin minulle itselleni se on ollut vähän liian vihreä. Toimii kyllä tehtävässään taittaa punertavuutta, mutta minun kasvojeni punakkuus on yleensä enemmän pinkkiä kuin rehellisen punaista. Siksi se on vaalealla, melkein pinkkipohjaisella ihollani ollut vähän liikaa. Kokeeksi ostin UD:n vastaavan tuotteen. Tosin harmikseni UD:n aine on puikkomuotoinen tuubin tai pumppupullon sijaan. Kuitenkin sisältö on ihan mahtavaa! Sävy on niin sopiva, että se sopii minun iholleni täydellisesti vaikka sellaisenaan, ilman meikkivoidetta.



Vasemmalla Urban Decayn Color Correcting fluid, oikealla Make Up For Everin HD-primer.

UD on vähän sinisempi ja minttuisempi kuin MUFE, jossa on enemmän keltaista ja näyttää minun makuuni vihreämmältä. UD on koostumukseltaan vähän kuivempi ja nihkeämpi, mutta kumpikin levittyy oikein hyvin. Hintaeroa tietysti muodostuu sillä, toisen pakkaus on 5ml ja toisessa on ainetta 30ml. MUFEn hinta on kolmen kympin tienoilla kun taas UD:n viidellä millilitralla on hintaa n. 25 euroa.

Onko muita vihreitä suosikkeja?



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Meikkivoidetta metsästämässä

Voi ei! Mun suosikkimeikkivoiteeni valmistus on lopetettu. Tietysti. Aina kun löytyy joku superhyvä juttu, niin kohta se vaihtaa koostumusta tai lopetetaan. Make Up For Everin HD-meikkivoide on ollut jotain parasta ikinä. Mun ihoni on hyvin rasvainen, isoilla huokosilla ja talvisin pahimmillaan lisäksi hilseilevä. Tämä meikkivoide on ollut ihan pelastus. Fiilis iholla on tosi kevyt, mutta samalla peittävä ja vaikka kesto on tosi hyvä, tätä ei ole ollut vaikea saada iholta pois. Ihan huipputuote. Sitten toivat markkinoille vielä hienomman UHD-meikkivoiteen ja tämän valmistus loppui. Blogikokemusten perusteella UHD ei ole ehkä se mun juttu, joten en ole uskaltanut vielä satsata.


Toisaalta tässä lähivuosina yleistyneet, tunnultaan tosi kevyet meikkivoiteet on kiinnostavia. Mun ihoni ei ole niille ehkä otollisin, mutta päätin kokeilla BareMineralsin bareskin-meikkivoidetta. Vaikka kesto ei mun rasvaihollani olekaan kovin hyvä, niin tämä on tunnultaan iholla ihan mielettömän mukava. Harmi tosin on se, että vaaleinkin sävy on minulle vain kesäsävy, bare shell 02 on tummahko. Tosin pysyvyydenkin kannalta tämä on ollut pakko puuteroida ja puuterina olen itse asiassa käyttänyt toista BareMineralsin tuotetta, mineraalipohjaa. Tykkäsin suunnattomasti BM:n perusmineraalipohjasta, mutta nykyisin se näyttää ihollani yksinään jotenkin kakkumaiselta. Nämä kaksi on siis hyvät yhdessä, tosin aika työläs.


Muutama viikko sitten ilmestynyt Urban Decayn All Nighter -meikkivoide sai heti ilmestyessään suuria ylistyksiä blogeissa. All Nighter -suihke on yksi mun luottotuotteistani, joten myös meikkivoide sai odottamaan paljon. Sitä paitsi onhan tuo pakkaus superkaunis!

Meiltä kun ei täältä Jyväskylän Sokokselta löydy Urban Decayta ollenkaan ja nettikauppa myy sävyjä vain sävyistä 1.5 ylöspäin, turvauduin FeelUniqueen, josta vielä toistaiseksi saa merkkiä ostettua. Valitsin itse kokemuksen ja miljoonien swatchien jälkeen sävyn 0.5, joka osui ihan nappiin. 1.0 on käsittääkseni samaa tummuutta, mutta keltaisempi. Minun ihonihan on aika neutraali, joten usein keltapohjaiset on ihan liian keltaisia. Vaikka tässä on enemmän pinkki pohja, ei minusta sävy ole yhtäänn liian punainen.


Tässä vielä vertailun vuoksi sävyt MUFEn HD:sta ja UD:n All Nighterista. Vasemmalla on Urban Decayn All Nighter sävyssä 0.5, oikealla on Make Up For Everin HD sävyssä N117. Pahimmillaan tuo N117 tuntuu joskus liian keltaiselta, mutta kumpikin alla olevista sävyistä sulautuu minun ihooni.


UD:sta en uskalla antaa vielä lopullista lausuntoa. Kuulin kuitenkin, että UD hapettuu aika monen iholla ikävästi jopa 2 asteen verran. Minulle hapettumista ei ole käynyt. Toisaalta en ole vielä ihan niin vakuuttunut kuin moni muu bloggaaja, mutta kokemusta ei olekaan kuin muutaman päivän ajalta. Kaikki ajallaan! :)

Mikä on suosikkimeikkivoiteesi?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Tunnustan väriä



En ole koskaan ollut mikään erityinen jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja mitä näitä nyt on -fani. Tai olin noin kymmenvuotiaana kova formulatyttö, mutta sitä ei kai lasketa.

Muutamia vuosia sitten päädyin sellaiseen urheiluporukkaan mukaan, että olen löytänyt omat värini. Vaikka en lajia suoranaisesti itse harrastakaan, olen ollut aika aktiivisesti mukana mm. "propagandaa" tekemällä. Näin alkusyksystä meillä on yleensä vuoden isoimmat bileet eli gaala. Silloin on tietysti suurin tarve näyttää värinsä.

Ihmiset on se, joka tekee seuran tai lajin. Tässä seurassa ainakin porukka on sellaista, että mukaan on helppo tulla ja toisaalta helppo olla. Jos nyt ajatellaan vaikka niitä bileitä, joihin kuuluu aina disko. Tanssiminen on kivaa vaikken yhtään osaakaan muuta kuin fiilistellä, mutta jonnekin ulos tanssimaan lähteminen on aina vähän tylsää, monellakin tavalla. Tässä seurassa tanssilattialla on aina hyvä fiilis ja kenenkään ei tarvitse tutussa seurassa pelätä sitä, että joku tulee lääppimään.


Seuran väreinä on sininen ja valkoinen sekä tunnuksena punainen maltanristi. Maltanrististä nyt voi historiansa puolesta keksiä vaikka minkälaista tulkintaa, mutta tässä seurassa se tulee nimenomaan keskiaikaisesta ritaritunnuksesta ja siihen se jää.

Pukeutuminen täytyy tietysti tehdä gaalaan värien mukaan, mutta pitkästä aikaa jaksoin väsätä myös kynteni kuntoon. Monen vuoden ajan olen meinannut ostaa valkoisen lakan kynsiaskarteluihin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tällä kertaa päätin nyt vain marssia Kicksiin ja pyysin lakkaa, joka peitää ja kuivuu nopeasti. Minulle tarjottiin Viva La Divan mattalakkaa. Ihan kiva lakka, mutta ehkä mattaisuutensa takia vähän vaikeasti levittyvä ja sivellin oli omaan makuun liian lörppö ja liian pieni. Onneksi pienet ongelmakohdat peittyivät sinisinä lakkoja päälle töpöttelemällä. Mielessä oli liukuväri, mutta ihan niin vahvasti en jaksanut panostaa.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tervetuloa takaisin

Huh, kesä meni blogin kannalta aika hiljaisesti. En ole yleensä koennut tarvetta selitellä pidempiä postausvälejä, mutta nyt tuntuu siltä että haluan kertoa. Mistään maata mullistavasta ei sinällään ole kyse, tein kesän aikana opintoja enemmän kuin mistä saan opintopisteitä, aloittene opinnäytetyötä ja aloitin uuden osa-aikaisen työn. Samalla olen miettinyt suhdettani bloggaamiseen. Energiaa ja ajatusta bloggaamiseen on ollut aika vähän.

Nyt olen palannut! Päätin lopettaa sivublogini Liisa blogimaassa Stoori.fi-portaalissa ja päätin keskittyä vain tähän yhteen. Jatkossa varmasti tulen julkaisemaan Stoorissa alunperin julkaistuja juttuja myös täällä.

Paluuni viiväistyi ainakin viikolla ihan siksi, että minusta tuntui kuinka universumi haluaa minun pitävän jonkinlaista "blogilomaa". Juuri kun päätin osallistua Instagram-meikkihaasteeseen, tuntui ettei mikään luonnistu. Kapuloita rattaisiin iski Urban Decayn Gwen Stefani -paletti. Ensin mustaan luomiväriin oli syntynyt kolo. Yritin siveltimellä siistiä ylimääräisiä puruja ja siinä samassa yksi nappi putoaa kokonaan pois. Meikistäkään ei tullut juuri mitään, kameran kautta katsottuna meikki oli niin laimea, että lähinnä nauratti. Ehkä se haastekin tulee jonain päivänä tehtyä. :D


Mutta täällä ollaan ja tästä jatketaan. Tervetuloa minulle ja tervetuloa takaisin Sinä!