sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Italia Kuopiossa

Viime viikonlopulle on tässä matkan varrella ollut suunnitelma jos toinenkin. Viime hetkellä tuo suunnitelma kuitenkin muuttui niin, että lähdin perheeni matkassa Kuopioon, ihan vain katsomaan puhallustikan mm-kisoja. Isäni kun on edellisvuoden mestari ja veljeni on varsin kiinnostunut ja lajia harjoitellut. Palataan siihen kohta.

Päivän aikana piti luonnollisesti syödä ja ehdotin paikkaa, jossa olin saanut ihan uskomattoman hyvää pitsaa edellistalvena. Kuopion keskustasta löytyy pieni italialainen paikka, trattoria Sorrento.
Matkaseuraa ei tarvinut paljon suostutella, porukalle riitti kun kerroin, että omistaja ja kokki ovat italialaisia. Ihan suoraan sanottuna ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa!


Pidin ihan tuhottomasti jopa pitsassani olleesta munakoisosta, siitä raaka-aineesta, jonka ajattelin menua lukiessani vain napsivani pois. Sehän oli parasta koko pitsassa! Vieläkin parempaa kuin pitsa itse oli paikan fiilis. Meillä kävi tuuri ja meitä vastaanottamassa oli paikan omistaja, joka jutteli kaikesta mahdollista ja kaikilla mahdollisilla kielillä. Eikä toki ihmekään, Paco Nuccilla on maailmanmestaruus savon murteessa. Kilpailussa hän on savolaisten katsojien todistamana ns. pyyhkinyt pöytää vanhoilla, pesunkestävillä savolaisilla ukoilla. Ei paha suoritus. Vierailun aikana kävi selväksi, että Pacolta sujuu kieli kuin kieli. Heitin Pacolle, että mitä kieliä hän EI puhu. Kuulemma rauman murre on vielä työn alla.


Ihan uskomaton fiilis ja kokemus. Paco perheineen oli niin välitön, että se kruunasi koko reissun.

Tai siis joku voisi sanoa, että sen kruunasi joku muu seikka. Palataan siihen puhallustikkaan.

Minähän lähdin reissuun matkaan ihan vain katsomaan. No siinä kävi niin, että osallistuin kuitenkin karsintakierrokselle, sillä enhän voinut olla auton ainoa, joka ei edes kokeile. Se oli aikamoinen kokeilu se. Kävi nimittäin niin, että seitsemästäkymmenestä osallistujasta puhalsin päivän kolmanneksi parhaan tuloksen. Edelläni oli joku tuntemattomaksi jäänyt mies ja veljeni. Tiedossa oli, että tuo toiseksi parhaan tuloksen tekijä ei pääsisi finaaliin paikalle, joten naureskeltiin, että olisipa se aikamoinen finaalissa, jos taistossa olisi minä ja veljeni. Siinä jos missä voisi lopullisesti selvittää sisarusten paremmuuden. Nauroin asialle koko päivän. Nauroin hysteerisesti vielä siinä vaiheessa kun puhaltelin tikkoja finaalikierroksella. Joo, ihan oikeasti. Otin siis puhallustikan mm-kisoissa toisen sijan. Joo, tämäkin ihan oikeasti. Edelleen juttu vähän naurattaa, mutta eihän se nyt ihan huonostikaan mennyt, vaikka minä yritänkin vähän sanoa itselleni ettei tämä ollut iso juttu. :D


Eipä muuta, jos kaipaat italiaan, mene Kuopioon.



4 kommenttia:

  1. Äh, miksi en Kuopiossa ollessa käynyt tuolla syömässä kertaakaan!? :D

    VastaaPoista
  2. Onnittelut, hienosti sijoituit! :)

    Italialainen ruoka on niin hyvää, oh. Sorrentossa oon käynyt viimeksi vuosi sitten. Pitäis mennä uudestaan, hyvä kun muistutit! Maistuvaa ruokaa ja kiva tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Tämä oli mun toinen kertani Sorrentossa, edellinen oli viime talvena lounasaikaan, joten tunnelma oli vähän eri kuin omistajan ollessa paikalla. Kuitenkin sen verran nukava ja hyvää ruokaa, että oli helppo palata. :)

      Poista