sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Blondin kosto - vaalea tukka kuntoon




Mitä tekee viisi kuukautta Australiaa tukalle? Vastaus lyhyesti: pahaa.

Moni sinne suunnalle muuttanut suomalainen ihmettelee tukan ohenemista. Mun oma tulkintani perustuu omaan kokemukseen ja se on yksinkertaisesti sitä, että tukka katkeilee huonon kuntonsa ansiosta. Miten se huono kunto sitten syntyy? Itsekin lähdin todella hyväkuntoisella tukalla, olinhan saksinut tukastani 5-7 cm ennen lähtöäni.

Saavuin Ausseihin sillä hetkellä kun kesä (siellä) oli pahimmillaan. Porottava aurinko, lämpö kuumuus ja kosteus teki sen, että tukkaa piti olla pesemässä jollain tapaa koko ajan. Kaikki kai tiedetään, että tukka vaalenee porotuksessa, mutta sen lisäksi vesijohtovedessä vaanii ylläri. Vesi on niin klooripitoista, että se veti tekstiileistä värit, en siis epäile hetkeäkään etteikö se olisi vaikuttanut myös mun hiuksiini. En edes uskalla ajatella, mitä kloorivesi pitkällä aikavälillä tekee sisuskaluille.

Lopputulos on kuitenkin se, että tukka vaaleni ja siitä tuli uskomatonta hamppua. Turhauduin ja vetäisin kaksihaaraisia pois aika ronskilla kädellä. Nyt tukka on ihan malliton ja silti aika karhea. Ei ehkä se paras veto varsinkaan kun yrittää saada hiuksia kasvatettua.

Haluaisin kuitenkin, että tätä nyt ei tarvitsisi ihan siiliksi vetää. Meinasin lähteä kokeilemaan kaikki tuotteet ja vippaskonstit, että tukka saisi kasvaa ja voisin tehdä niitä nättejä kampauksia.

Matkalla kohti siistiä tukkaa on kaksi päähaastetta:
1) Saako tuotteilla siistin tukan vai näytetäänkö sille vain saksia
2) Vaalea tukka tarkoittaa perinteistä blondiongelmaa: aina on liian lämmin sävy, joten lämpöä täytyy saada pois.

Tästä se alkaa. Nyt saa veikata milloin tukka ja sakset kohtaavat jälleen!


maanantai 12. kesäkuuta 2017

Huulipuna joka takuulla pysyy



Minä laahaan taas trendejä jäljessä, mutta eipä ole muutenkaan mun tapaistani olla kopioimassa juttuja - ainakaan siellä etunenässä. En tiedä viineistä juuri mitään, mutta viime talvena näin harjoittelupaikkani Instagramissa Chateau Labiotte -viinipullot ja ihastuin. Kyseessähän on nestemäinen huulipuna, joka ikään kuin tahraamalla huulet saa luotua pysyvän punan. Väri lähtee kulumalla, mutta ei ole esimerkiksi tahmainen ja jää lasinreunaan kiinni. Mun suosikkilaatuani siis!

Tahramaisia punia on ollut piiitkään ja yksi mun suosikeistani on Benefitin perinteinen Benetint, mutta tutustuin näihin aikanaan Make Up Storen tuotteen kautta. Vastaavanlaisia tuotteita löytyy siis melkein merkiltä kuin merkiltä.

Viinipullot olivat hauska juttu, mutta ei niin jännä, että olisin lähtenyt netistä niitä ostamaan. Nyt kun pullo sattui korealaisessa meikkikaupassa vastaan, niin tietysti se oli kokeiltava. Kaiken lisäksi sain täysikokoisen pullon kanssa pikkupullon toista sävyä.

Täytyy sanoa, että pigmenttiä on ja tuote Pysyy. Se on oikeastaan myös aika ongelmallista. Jos ja kun teet virheen, se myös näkyy. Korjailu aiheuttaa vain saman ketjureaktion kuin siipirajausten tekeminen. Kohta näyttää siis siltä kuin olisit saanut jonkin kauhean ihotaudin tai yritit punata huuliasi pahimmasta mahdollisesta turbulenssista kärsivässä lentokoneessa.

Hauska tuote siis ja todella kauniit sävyt, mutta ei tätä ainakaan kiireessä käytetä. Joko tahrapunainto meni ohi?




sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puhdistusöljy joka vie mustapäätkin mennessään



En tiedä onko Shu Uemura kiinnostanut mua merkkinä siksi, että tykkään yleisesti aasialaisesta kosmetiikasta vai koska sitä on Euroopasta saanut huonosti. Ehkä kummassakin on jotain perää. Täältä Ausseista sarjaa saa kuitenkin todella helposti, joten merkkiin on kannattanutkin tutustua vähän tarkemmin.

Ne ripsentaivuttimet on todellakin niin hyvät kuin sanotaan, mutta tuote, josta nyt meinasin kertoa on vieläkin parempaa! Ultime 8 Sublime on sellainen tuote, joka normaalitilanteessa ei kiinnostaisi yhtään. Pullo on oikeastaan aika vanhanaikainen ja vähän tätimäinen väritykseltään. Sarjan muut öljyt on värikkäine pulloineen paljon mielenkiintoisempia. En enää muista miksi tämä päätyi ostoskoriini, mutta hyvällä alennuksella oli varmasti osaltaan tekemistä asian kanssa. Hyvä niin!

Odotin ihan perinteistä puhdistusöljyä, joka helposti sulattaisi aurinkosuojat, meikit ja muut tarttuneet pölyhiukkaset iholta. Erityisen hyvä olisi jos öljy huuhtoutuisi helposti pois iholta. Tässä suhteessa Sensain puhdistusöljy on ihan ykkönen. Se missä Shu Uemura menee ohi on jossain ihan muuaalla. Kun öljyä hetken aikaan hieroo kasvoillaan, tuntuu (ja näyttääkin siltä), että mustapäät pullahtelevat ulos huokosistaan ja iho tuntuu pesun jälkeen paljon sileämmältä ja pehmeämmältä. Taikuutta! Olipa hippuset sitten vaikka hiekanjyväsiä, niin paljon parempi että ne tulevat ihostani pois kuitenkin. Millään muulla tuotteella en ole kokenut samanlaista fiilistä.

Hierominen tietysti saa mun herkän ihoni monesti vähän punoittamaan, joten en käytä tätä konstia kuin korkeintaan kerran viikossa jos kasvot tuntuvat röpelöisiltä.




Öljyt onkin ilmeisesti suuri juttu Shu Uemuralla, sillä mainos kertoo, että joka seitsemäs sekunti jossain päin maailmaa myydään merkin öljypullo. Enkä voi ihmetellä yhtään. Toki mua nyt kiinnostaa ne muutkin öljyt, kivanvärisissä pulloissaan, mutta pakkauksesta huolimatta tämä meni ehdottomasti mun lempparituotteiden kärkeen!

Harmi tässä tietysti on, että juuri toukokuun alussa emoyhtiö L'Oréal (yllätys, yllätys) on ilmoittanut vetävänsä Shu Uemuran Euroopan mynnistä muuten kuin hiustuotteiden osalta.

Onko puhdistusöljyt sun juttu?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yksisarviset on jo vanha juttu

Löysin hetki sitten itselleni kauan jahdatut yksisarvissivelmit. Tykkään kyllä niistä, mutta mitä täkäläinen nettikauppa tarjosikaan? Merenneitosiveltimiä! :D

Uteliaisuuden, pöhkön mallin ja teidän takia tilasin parit mallikappaleet:


Oikealla pitkävartinen, kultainen sivellin vaaleanpunavalkoisilla harjaksilla ja sitten tuo toinen. Ei ehkä niinkään merenneito, ehkä ennemminkin lahna, mutta todella sympaattinen.

Harjasten laatua ei voi ehkä kehua, mutta eiköhän näillä naamiot levitä. :D Hintaa noin kaksi dollaria kappaleelta.

Mites on, iskeekö merenneitosiveltimet?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Vaha joka ei satu?

Jos olet 90-luvulla tuijottanut ostos-tv:tä, niin et varmasti ole välttynyt karvanpoistoon tarkoitetulta vahalta, Nad'silta. Jos taas olet syystä tai toisesta välttynyt noilta, niin firman Youtube-kanavalta löytyy ainakin osa ihan niistä ikivanhoistakin. Minä viimein, vuosien ja vuosien odottelun jälkeen sain tuon alkuperäisen vahan käsiini.

Lyhyt kertaus: Nad's geelivahaa ei tarvitse lämmittää ollenkaan ja sanotaan, että se tarttuu vain karvoihin, ei ihoon, kuten tavalliset lämmitettävät vahat. Geeliä levitetään ohut kerros spaattelilla iholle, asetellaan kangaspala päälle, siloitellaan ja repäistään kangas pois.

No, miten meni?




"Geeli" on yllättävän jähmeää ja muistuttaa enemmän sokerointimassaa, joka on lämmitetty käyttöä varten. Huoneen lämpötilasta riippuen geelin levittäminen on superhelppoa tai vähän turhan raastavaa, kirjaimellisesti.  Pääsääntöisesti homma toimii kuitenkin vähintään toimivasti.

Ensimmäisellä kerralla suuntasin kokeiluni ihan ronskisti kainalokarvoihin. Kainalot on olleet kurja murheenkryyni aina, ne kasvaa niin nopeasti ja varsinkin hihattomien paitojen kanssa näyttää helposti epäsiisistiltä. Vahat tai epilaattorit ei kuitenkaan ole koskaan ennen päässet lähellekään mun kainaloitani. Ei pysty, ei kykene. Kainalon iho on kuitenkin aika ohutta ja alue on muutenkin kohtuullisen herkkä. Ei kun geelit kainaloon. Muutama "mitä menin tekemään" -panikointi ja repäisy.

Ei se oikeasti sattunut! Tunsin koko homman, mutta ei mua sattunut. Koska kainalokarvat kasvavat useampaan suuntaan, myös Nad's -vahaus ainakin suositellaan tekemään joka suuntaan, muuten voi jäädä turhan paljon hajakarvoja. Edelleenkin kaikki hyvin. Sitä paitsi on jotenkin kauhean tyydyttävää katsella niitä irronneita karvoja, joissa kaikissa on juuret tallella. Kaikki lähti oikeasti eikä katkennut.

Tämä voi olla liikaa tietoa, mutta ymmärryksen nimissä: Minä olen saanut aika karvaisen olemuksen ja jos haluaa mennä rannalle, niin on joko käytettävä jotain melkein yhtä peittävää kuin burkha tai siistittävä bikinirajansa. Minä halusin kokea Sydneyn rannat. Normaalisti reisien sisäpinta on niin herkkä, että en edes pystyisi kuvittelemaan minkäänlaista vahausta itse, koska homma sattuu niin paljon että en saa revittyä niitä liinoja tai liuskoja oikein. Lopputulos on aina hukkaan menneet vahaliuskat ja liuskojen poistaminen ihosta öljyllä. Nooo? Minä pääsin kuin pääsinkin rannalle ihan siinä uima-asussa, jonka mukaani otin. Vinkki: bikineistä puhutaan.

Kaikenmaailman karvanpoistot on laseria lukuun ottamatta kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut mulle näin helppoa ja kivutonta! Tää on lähellä sokeria, mutta ainakin mun ihollani vieläkin helpompaa ja kivuttomampaa.




Ihan varmuuden vuoksi halusin toisen mielipiteen. Mies tuli käymään täällä Ausseissa lomallaan ja vaikka mistään karhukarvoituksesta nyt ei ehkä puhutakaan, niin yläselkä on sellainen, jota ollaan vahailtu useampaan otteeseen. Tosin aina se sisältää karjumista ja varmaan pelkoa kuolemasta. Ehdotin Nad'sin testausta. Seuraava on suora lainaus: Kyllä se sattu silti, saatana.

Mut hei, mulla on jo toinen purkki menossa!

Vieläkö kiinnostaa kokeilla?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Timantinmetsästäjä

Olin suunnilleen kymmenen kun sanoin äidilleni, että asuttaisiinpa Helsingissä. Äiti luonnollisesti kysyi miksi. Siksi että siellä tapahtuu koko ajan jotain. Tällä viittasin ainakin Jyrkin musiikkivieraisiin, ehkä johonkin muuhunkin. Hassua kyllä, tuota lausahdusta lukuun ottamatta en koskaan ollut ajatellut asuvani Helsingissä. Kun sinne muutin opiskelemaan, en varmaan käynyt missään muualla kuin Ikeassa ilmaisella Ikea-bussilla. Vantaalla asuessani kävin yhden vaateliikkeen blogitapahtumassa ja sieltäkin lähdin pois kun tuntui että olen ihan väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Seuran merkitys on tietysti jo tullut todettua kauneusbloggaajia tavatessa, siinä seurassa on minulle helpompi olla kotonaan.

Täällä Sydneyssa taas tapahtuu koko ajan niin paljon, että ei edes osaa seurata kaikkea, mihin voisin osallistua. Eräänä päivänä Facebook päätti auttaa ja läväyttää mainoksen "Sydney Diamond Hunt". Tulossa olisi "pääsiäismunajahti", jossa palkintona olisi n. 7000 euron arvoinen timanttisormus. En varmaan koskaan osaisi isoa timanttisormusta käyttää, mutta koska tykkään kaikesta kiiltävästä ja olen toisinaan yllättävän kilpailuhenkinen, lähdin heti mukaan. Jahti suomalaisittain osui näin huhtikuun viimeiselle päivälle, vappuseikkaluksi siis.

Muutamaa viikkoa ennen kisapäivää järjestäjä alkoi julkaista vihjeitä oikealle paikalle. Joka päivä yritys julkaisisi vihjeen, joiden perusteella piti päätellä, mihin olisi tarkoitus suunnata. Kolmen kuukauden asumisen (mutta monen vuoden amazing race -tyyppisen pääsiäismunajahdin!) jälkeen olin oikeasti aika hyvä. Vaan hommassa oli mun mielestä aika surullinen twisti. Viime vuoden jahdissa n. 4000 osallistujasta suunnilleen 60 oli löytänyt lopulliselle paikalle, tänä vuonna haluttiin joko sekoittaa pakkaa tai pelättiin kovaa kävijäryntäystä. Lauantaina 29. päivä tulee sähköposti, jossa sanotaan, että varsinaiseen tapahtumaan pääsee osallistumaan vain 200 ensimmäistä nopeinta, jotka varaavat (ilmaiset) liput tapahtumaan.

Minä olin sen verran nopea ja nopean mobiilinetin kanssa, että taisin olla se ihan ensimmäinen mukaan ilmoittautuva. Ilmoittautumalla sai osoitteen, johon piti mennä tiettyyn kellonaikaan (järjestäjän liike Mosmanissa), sieltä mukaan saisi viimeisen vihjeen.



Viimeinen "vihje" ei ollut varsinaisesti mikään vihje, vaan ihan suora osoitus mihin pitäisi mennä. Paikan päällä jokainen sai goodie bagin. Mietittiin jonossa olevien kanssa mitä säkki voisi sisältää. Heitin vitsinä, mutta kokemus taustalla, että kassi täynnä alennuskuponkeja. Siitä en ollut väärässä, mutta kassilla oli myös oma tehtävänsä. Jokaisessa bagissa oli kultainen kirjekuori, jonka sisältä löyty kaksi alennuskuponkia. 21 onnekkaan kupongeissa luki takana "play". Ainoastaan nämä kupongin saaneet pääsivät "jahdissa" eteenpäin, muiden - myös minun - loppui siihen. Jäin kuitenkin mielenkiinnolla katsomaan, mitä kisailijoille oli keksitty. Ensimmäinen erä oli ryhmätyötä. Nopeimmin hommasta onnistuvat pääsisivät finaaliin ja aidosti taistelemaan tuosta sormuksesta. Finaalivaiheessa kolme naisihmistä pääsivät vapauttamaan sisäisen lapsensa: pallomereen oli kätketty kultainen pallo, se joka pallon löytää, on voittaja. Olisin halunnut tarkkuusheitellä kimppua ja etsiä oikeaa palloa vaikka en olisi edes osallistunut siihen palkintoon.

Harmi siis sinällään, että vihjeiden ratkaisulla ei ollut mitään merkitystä ja kaikki päättyi täysin arpapeliin, mutta oli silti mainiosti käytetty sunnuntai!

Lähtisitkö jahtaamaan timanttia?


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ihan uudenlainen elokuvakokemus

Mun lapsuuteeni (ja myöhempiinkin ikiin) on vahvasti kuulunut mm. Disneyn piirretyt ja yksi niistä suosikkielokuvista on ollut Kaunotar ja Hirviö. Kun kuulin uudesta leffaversiosta (Emma Watson kuvittele tähän sydänhymiö) olin ihan valmiina lähtöön. Varasin tikettini lähimmän elokuvateatterin erikoisnäytökseen. Maksoin leffastani perus Finnkino-lippuuni nähden ihan tuhottoman hinnan, mutta en kadu sentin vertaakaan.

Käsittääkseni elokuvateattereilla ei mene Suomessa ihan mielettömän hienosti tällä hetkellä. Mua itseäni ei kiinnosta esim. 3D ollenkaan ja viimeisin parannus, joka lähiteatteriini Suomessa tehtiin oli pidikkeet mukeille. "Jee!"

En tiedä johtuuko se ihan aidosti kilpailusta vai mistä, mutta täällä on ollut syytä käydä elokuvissa. Olen käynyt elokuvissa varmaan useamman kerran kuukauden aikana kuin Suomessa kokonaisuudessaan viime vuonna. Miksi? Täällä tarjotaan muutakin kuin mukinpidikkeitä. On erikoisiltoja, ravintoiloita teatterisalin sisällä, luksuspaikkoja ja kaikenlaista elämystä. Erikoisnäytöksiä on myös vanhoista leffoista, jotka eivät ehkä ole vuosikymmeniin olleet elokuvateattereissa. Viimeisin kokemukseni oli ulkoilmateatteri Luna Parkissa, paikallisessa huvipuistossa. Tän voisi ihan mainiosti toteuttaa Suomessakin kesäisin! Kyllä täälläkin illat on tähän aikaan vuodesta (syksy) tosi viileitä, mutta jokainen osasi varautua (kylpy)takeillaan ja paikan päältä sai vuokrata vilttejä. Todella mielenkiintoinen kokemus katsoa elokuvaa huvipuiston rakennuksen katolta, maailmanpyörän ja Harbour bridgen valoissa.

Seuraavaksi kiinnostaisi ihan kokemuksen vuoksi käydä kokeilemassa art deco -henkinen elokuvateatteri. Tosin se ei ehkä ole vaan art deco -henkinen, vaan aidosti rakennettu 1935. Ainakin kuvissa todella kaunis paikka. Jos kiinnostaa niin Hayden Orpheum on paikka.

Palataan siihen Kaunottareen ja Hirviöön. Se oli mun eka leffakokemukseni täällä Australiassa ja en tietysti osannut teatterilta odottaa sen kummempaa. Ostin lippuni Girls night out -erikoisiltaan. Lippu maksoi n. 25 euroa ja sillä sai leffanäytöksen, popkornin, alkulimut ja churrot ennen näytöstä ja lahjapaketin. Nää oli kivoja asioita, mutta se, mikä sai mut toiseenkin kertaan elokuviin oli sali itsessään: Tuolit, jotka sähköavusteisesti saa kallistettua mukavaan katseluasentoon, paljon tilaa ympärillä ja korkeuserot eri rivien välillä on niin merkittäviä, että vahingossakaan ei joudu katsomaan kenenkään hujopin takaraivoa! Jos et saanut mielikuvaa, niin kokeile Google-hakua HOYTS reclining seats. Osasin jopa arvostaa niitä mukinpidikkeitä käsinojilla, koska ne oli toteutettu hyvin. Leveän käsinojan päädyssä on pieni pöytä ja se pidike juomalle.


Niin ja mitäs siellä Kaunottaren ja Hirviön erikoispaketista löytyikään. No laatikollinen kosmetiikkaa! (Ja joku paikallinen seiska, mutta tämä oli luonnollisesti se kiinnostavin lahjakassin sisältö.):



Aikamoinen setti australialaista edullista kosmetiikkaa BYS-merkiltä, The Body Shopin tuoksunäyte ja Elizabeth Ardenin minimascara. Ei huono saalis!

Mitäs sanot, maksaisitko vähän enemmän jostain muustakin kuin 3D:stä elokuvissa?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parhaat ripsentaivuttimet ikinä PISTE

Okei, okei. Parhaat ripsentaivuttimet ikinä ainakin mulle. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että mikä merkki tulee mieleen ekana?

Aivan, Shu Uemura. Niitä on kehuttu paljon ja pitkään, Suomessa ja ulkomailla. En muista kenen suomalaisen bloggaajan blogista nää vuosia sitten bongasin, ehkä Saara Sarvas? Kun koko ajan joku tuntui niitä kehuvan, niin onhan mielenkiinto niihin ollut koko ajan olemassa. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Euroopasta kyseisiä ripsentaivuttimia on alkanut saada vasta muutamien vuosien sisällä ja asia ei ole enää tuntunut niin ajankohtaiselta.




Kun bongasin nämä Shu Uemura x Murakami -erikoistaivuttimet paikallisella stockmannilla, David Jonesilla (kuinka moni muu ajatteli Davy Jones?), alennushintaan, en voinut vastustaa itseäni. Normaalihinta näille ja hopeanväriselle perusmallille on noin 35 dollaria (noin, 27 euroa), mutta itse nappasin nämä suunnilleen 18 eurolla. Ajattelin että jos en tykkää, niin voin diilata nämä jollekin Suomeen palattuani.

Ensimmäisellä kerralla asettelin nämä todella tarkasti ripsieni tyveen ja aloin vieläkin varovaisemmin taivuttaa. Pelkäsin vähän. Luomi ei jäänyt väliin eikä ollut edes lähellä! Mikä vielä parempaa, nämä asettuivat tasaisesti ripsiin. Samassa tajusin, että näitten kanssa mun ei tarvitse tehdä tuota supertarkkaa asettelua, koska nämä ihan oikeasti sopivat just eikä melkein mun silmäni muotoon.


Japanilaiset siveltimet on mun heikkous ja nämä näköjään menee samaan sarjaan. Mikä on oma tuomio parhaista taivuttimista?

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hattaraa ja yksisarvisia

Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Australian ehdottomiin bonuksiin kuuluu se, että moni yhdysvaltalainen firma lähettää tänne nettiostoksia. Parhaimmillaan vielä ilman postikuluja.



Olen haaveillut yksisarvissiveltimistä ja koska tänne tulin muutaman matkasiveltimen kanssa, oli ihan perusteltua hankkia itselleen Tarten yksisarvissiveltimet. Olen katsellut vastaavia siveltimia eBaysta. Setin saa kokonaisuudessaan reilusti alle kympillä. Mikään niistä väriyhdistelmistä ei ole kuitenkaan täysin iskenyt. Ne on näyttäneet liikaa yksisarvisen oksennukselta. Kun näin nämä, tiesin että tässä ne on.




Settiin kuuluu viisi sivellintä, joista kolme on kasvoille ja kaksi silmille. Karvat on synteettisiä, joten sopivat erityisesti voidemaisille tuotteille. En ole vieläkään vakuuttunut, että on olemassa oikeasti hyviä puuterimaisille tuotteille tarkoitettuja synteettisiä siveltimiä. Puuterisiveltimen kanssa olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kuolailin paikallisessa Sephorassa Kat Von D:n superpehmeää synteettistä puuterisivellintä. Olin jo valmis kokeilemaan synteettistä sivellintä puuterin kanssa, mutta esteenä oli Kat Von D. Tämän pakkauksen myötä olen päässyt kokemaan, että kiinnityspuuterin kanssa synteettinenkin on ihan jees.




Samaan tilaukseen otin myös pienen kokeilusetin ja kerrankin bb-voide sävyltään Light ei ole ihan liian tumma, vaan juuri sopiva! Tuoksut on tosi vahvoja ja muistuttivat luonnonkosmetiikan ödöörejä. Niinpä sitten selvisi, että Tarte ainakin mainostaa luonnollisuuttaan. En sitten tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta täytyy tutustua lisää.

Mites nuo siveltimet, tykkäättekö?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Toimiiko se Proactiv?


Lyhyesti ja ytimekkäästi; Todellakin!

Sain täällä vihdoin käsiini alkuperäisen Proactiv-tuotesarjan, siis sen joka me muistetaan tv-shop-mainoksista. Niissä amerikkalaiset julkkikset kehuivat tuotetta maasta taivaaseen. Eurooppaan saatiin ihan erilainen versio, koska vaikuttava aine on meillä luokiteltu lääkeaineeksi ja se korvattiin salisyylihapolla. Koska noita salisyylihappotuotteita on meillä pilvin pimein, en koskaan kiinnostunut siitä Suomessa myytävästä versiosta. Niitä salisyylihappoa sisältäviä tuotteita kun on tullut kokeiltua ja ne eivät ole mun iholleni olleet mitenkään poikkeuksellisen erikoisia.

Kun tulin tänne mun ihoni tuntui räjähtäneeltä. Muutamassa päivässä pahimmat röpelöt hävisivät. Suurin vaikutus oli kuitenkin ehdottomasti se, että mun kasvojeni iho ei varmaan ole koskaan tuntunut niin sileältä ja pehmeältä. Tietenkään tällainen tuote ei vaikuta huokosten ulkonäköön tai aknearpiin, joten kuvissa ero ei ole niin selvä. Sen sijaan eron todellakin tunsi.

Minulla oli myös muutamien viikkojen tauko Proactiv-tuotteista. Silloin ihmettelin miten ihoni tuntuu taas niin röpelöiseltä eikä yhtään niin pehmeältä. Eron huomasi, vaikka asiaa ei aluksi edes huomannut ajatella.

Tuotteet on merkitty numeroilla 1-3 tarkoittaen järjestystä, jossa niitä on tarkoitus käyttää. 1 on cleanse, 2 tone, 3 repair, lisäksi omassa testipakkauksessani tuli mukana neljäs tuote, deep cleansing was. Itse olen aika orjallisesti käyttänyt näitä tuotteita iltaisin. Ensin pesu ykköstuotteella, kasvovesi ja kolmostuote vielä hoitovoiteeksi. Tämän lisäksi on pitänyt monesti vielä lisätä kosteusvoide, vaikka mun ihoni onkin rasvainen ja kolmostuotteen pitäisi siis riittää. Kuivuuttaa ei tunne, mutta huomasin asian kun poskille alkoi nousta jokunen miliumi. Tuota nelostuotetta en ole ymmärtänyt yhtään. Se on jonkinlainen syväpuhdistava tuote, mutta tykkään enemmän tuosta toisesta putsarista.

Hintaa näillä tuotteilla on aika reilusti, mutta kyllä rahalleen saa silti vastinetta. Putsari ja kasvovesi on kooltaan 60 ml, repair 30 ml ja nää ei kuitenkaan ole mitään kokeilukokoja. Yllä näkyvä setti maksoi 49,90 aud eli melkein 40 euroa.

Kyllä, näistä hankkia tuotteet 1-2 kotiin Suomeen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ihana kukkapuna huulille


Arvatkaas mitä löysin? No sen kehutun kukkapunan tietysti! Täällä on näkynyt muutamalta merkiltä vastaavia tuotteita, mutta niiss on ollut ihan hirveä lemu kaikissa. Tykkään meikeistäni lähes hajusteettomana ja käyttää niitä hajusteita tarvittaessa muuten. Nyt kuitenkin löysin liikkeen, joka myy vain korealaisia meikki- ja ihonhoitotuotteita. Oli meillekin tuttuja merkkejä kuten TonyMoly (tai tounimory niin kuin korealainen omistaja nimen lausui), Etude House ja paljon merkkejä, joista en varmasti ole koskaan kuullutkaan. Korealaiset tuotteet on niin söpöjä ja ne toimii. Kun myyjä esitteli minulle kukkapunaa, joka mukautuu jokaisen huulille ihan eri väriseksi riippuen ihon happamuudesta, olin myyty. Kun nappasin hylsyn käsiini tajusin sen olevan kuuluisa Kailijumei.

Tässä on kaunis punainen hylsy ja siinä on "lukko", ettei puna aukea laukussa ja sotke kaikkea. Kaiken lisäksi hylsyssä on pieni ja kätevä peili. Ihan nerokasta! Onhan näitä peilillisiä ollut aiemminkin, mutta erityisesti tässä tuotteessa koen sen melkein välttämättömäksi. Tahramainen puna kun osuu iholle, niin se ei heti lähdekään. Kannattaa siis värittää rajojen sisäpuolelta tätä hoitavaa punaa levittäessään.

Koostumuksensa takia puna ei myöskään kulu rumasti tai jää lasinreunoihin kiinni. Ihan mun juttu! Sitä tosin ihmettelen vieläkin, että miksi valitsin tämän vaaleanpunaisen kukan enkä sitä erottuvampaa ja nättiä violettia (tai punaista, kuten pakkaus sanoi). Ehkä täytyy palata liikkeeseen joka tapauksessa. :D


Hintaa korealaiskaupassa 25 aud eli hieman alle 20 euroa. Näitähän saa suomestakin eleveniltä, mutta en ennen tänne tuloa raaskinut tätä ostaa koska en tarvinnut. En kai tarvinnut nytkään, mutta tarvitsin kuitenkin vähän. ;)

Joko olet kokeillut?

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Vaaleammaksi pelkällä shampoolla



Hiuksissa on se hieno asia, että kun kaikki on kunnossa, ne kasvaa säännöllisesti. Samalla se on vähän ongelmallista jos hiusväri ei ole ihan oma. Olen tässä jo moneen otteeseen kasvattanut omaa väriä, mutta se on niin tasainen ja tylsä kun tietää mitä kaikkea muuta olisi mahdollista tehdä. Joskus sanoin kampaajakaverilleni, että mun kauhuni olisi tukka, joka on täysin tasavärinen. Nyt tuntui että varsinkin kiinni ollessa tukka näyttää vähän turhan tasaväriseltä. Paitsi tietysti ne läntit, jotka on edellisen vähän epäonnistuneen värin jälkeen jääneet vaalennuksesta todella oranssiksi. Kuontalo tuntui siis väärällä tavalla aika kirjavalta.

Päätin kokeilla John Friedan in-shower -vaalentajaa.  Tuote, jota en ole koskaan nähnyt tai kuullut vastaavista. Kyseessä mun tulkinnan mukaan on siis vaalennusaine ja hapete. Koska aine lupaa vaaleampaa tukkaa viidessä minuutissa, hapete on varmaan aika tuju ja vaikuttaa tietysti koko tukkaan, tällaista kun on vaikea levittää ihan vain tyveen. Tämä tietysti sopi minulle koska halusin sitä oranssiakin vaaleammaks. Tuote toimii tosin samalla shampoona, sillä sen jälkeen kaivataan vain hoitoaine.

Miten kävi? Oranssit vaalenivat juuri sen verran, että saan ne hopeashampoolla sopivan neutraaleiksi, mutta tyvessä ero on aika olematon. Toki tämä nyt on luomassa vieläkin parempaa liukua mutta, 14,90 aud eli noin kymmenen dollaria tästä käsittelystä oli kyllä aika kova hinta. Täällä muuten apteekeissa myydään vaalennusainetta ja hapetteita ihan yksittäisinä ja isoinakin pulloina. Jos tietää mitä tekee, kuten toivottavasti ainakin minä kampaajana tiedän, on ehkä parempi tarttua niihin pulloihin seuraavalla kerralla.

Kuvissa en näe juuri mitään eroa, mutta ero on ihan yhtä "valtava" oikeassakin elämässä.

Vasen: ennen, oikea: jälkeen

Ei jatkoon. Miten selviätte tyvikasvusta?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Älä vihaa itseäs

Tää ei tosiaan oo ensimmäinen kerta kun puhun aiheesta, mutta koin jonkun valaistumisen, niin jatketaan hyvän asian puolesta!

Täällä on ollut aika kuuma. Ainkin suoalaisittain lämmintä on huolimatta siitä, että kuuden viikon aikana neljä viikkoa on satanut joka päivä. Tai vähintään joka yö. Ihmiset kulkee siis niissä vaatteissa, missä on mukava olla. Yleensä se tarkoittaa aika minimaalista määrää kangasta. Olipa käyttäjän koko ja muoto mikä tahansa, vähemmän on enemmän kun meinaa muutenkin koko ajan uida omassa hiessään.

Sitten mulla välähti. Mitä sitten, että mun reisissäni on selluliittia, ne hyllyy tai että mulla ei oo vuosiin näkynyt thigh gapia. Niin sitä on (katukuvasta päätellen) kaikilla muillakin. Se on ihan normaalia eikä siinä ole mitään arastelemista. Enkä varmaan normaalitilanteessa olisi edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Olen varmaan aiemminkin maininnut, että ihmisen koko, muoto tai mikään muukaan tällainen seikka ei oo koskaan estänyt mua pitämästä ihmistä kauniina. Ehkä jopa tärkeämpää on ollut se miten kantaa itsensä. Toki just oikean kokoiset ja hyvin leikatut vaatteet auttaa, mutta nekään ei ole mikään pakko. Surullista on kuitenkin se, että itse on aina itsensä pahin vihollinen ja ihan liian ankara.

Samaan aiheeseen liittyy tietysti se, että musta ei valokuvaajana ole otettu kovinkaan montaa kuvaa. Minä kun yleensä olen se, joka niitä kuvia ottaa. Tämä tuli joulun alla surullisen ilmeiseksi. Tehtiin sisarusten kanssa vanhemmille kuva-albumia meistä ja musta taisi olla yksi selfie ja muutamassa kuvassa satuin olemaan mukana. Se ihan totta harmitti mua. Siksi päätinkin, että alan olla sinut itseni kanssa myös kameran "väärällä" puolella. Tässä selfie-testaus erästä haastattelua varten. Puhelin on kädessä ihan siitä syystä, että testasin sitä kameran kaukosäätimenä. Toimi paremmin kuin odotin!



Älä vihaa itseäs, se ei johda mihinkään.

Onko muita valaistuneita?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahden dollarin kosmetiikkakippo



Mussa on vähän sellaista askartelijan ja laihialaisen vikaa. Ei tosin kaikissa asioissa, niin kuin olette ehkä huomanneet. On kuitenkin tosi turhauttavia asioita kuten ei-kavojen-ihon kuorinta. Mun sääreni on siitä onnekkaat, että niissä kasvavat karvat ei ole kauhean vahvoja. Samasta syystä saan tosi paljon sisäänkasvaneita karvoja. Yritin ensihätään löytää kuorintahanskoja, mutta niitä ei tunnu löytyvän mistään, ainakaan nyt kun niitä etsin! Toisekseen kuorinta-aineet on yllättävän kalliitta ja niistä ei koskaan tiedä mitä saa. Musta tuntuu että yleisimmin ne on kosteusvoiteita, joissa on kolme pientä raetta ja kuorinta on ihan mahdotonta. Täällä kun harrastan jonkin sortin budjettimatkailua, niin ei tehnyt mieli laittaa vähintään kymmentä euroja johonkin, joka ehkä jeesaisi.

Laihialainen minussa tuli apuun. Hankin Targetista pienen dippikulhon, hintaa kaksi dollaria eli pyöreästi 1,5 euroa. Miksi? Kaapista löytyy jättipaketti ruokasuolaa (koska se oli halvin mahdollinen pakkaus) ja käsivoidetta. Sekoitetaan yhteen ja kuoritaan. Tadaa! Ongelma ratkaistu aika edullisesti.

Samaa kippoa voi tietysti käyttää muuhunkin kosmetiikka-askarteluun. Siinä voi esimerkiksi sekoitella omat hopeahoitoaineensa suoraväristä ja hoitoaineesta. Eihän tämä nyt välttämätöntä olisi, mutta kuten sanottu, askartelu on ihan kivaa. Ja mitä tulee siihen suolakuorintaan, niin on paljon kivempi hakea se suola keittiöstä kuin viedä se keittiöstä suihkuun.

Mulla on tällainen muuten kotonakin. Se on jostain Dr. Hausckhan naamiopakkauksesta.  Onko sullakin kosmetiikkakippo?


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aussikosmetiikan alkulähteillä



Ihan ensimmäisiä kosmetiikkaostoksia, jotka täällä Australiassa tein oli tietysti tuo aiemmin mainittu Nad'sin karvanpoistovahageelisokerimikälie, koska täältä jos mistä sitä saa. Toinen oli tietysti hiusten hoitotuotteet, joita ei suuremmin kannattanut tänne asti raahata. Mitäs sitä nyt muuta olisi ostanut kuin paikallista Fudgea? No ok, ostin ison pönikän Schwarzkopfin perusshampoota, mutta totesin tarvitsevani myös pesevämmän tuotteen. Otin hyväksi havaitun värjättyjen hiusten hoitoaineen, minulle uuden syväpuhdistavan tuotteen ja lilan paintboxin, jotta voin aina tarvittaessa käyttää "hopeatuotetta".

Hinnoiltaan tuotteet on tietysti vähän edullisempia kuin Suomessa. Nad's oli 14 dollaria eli noin kymmenen euroa. Taitaa samaan hintaan saada kuitenkin jonkun Veet-vahan? Fudgen shampoo ja hoitoaine oli 22 dollaria/purkki eli noin 17 euroa kappaleelta. Muistelen, että ainakin hopeashampoo menee reippaasti yli kahdenkympin Suomessa. Paint boxista muistan Suomessa maksaneeni noin 18 euroa, kun täällä taas hintaa tuli 18 dollaria, noin 14 euroa.

Lähtökohtaisesti täällä hyllyt notkuu niitä samoja merkkejä kuin meilläkin: Maybelline, L'Oréal, Rimmel jne. Suomessa vähän vähemmän edustettuja merkkejä on mm. Revlon ja meillä vähintäänkin toisella nimellä kulkeva Cover Girl. Seuraava vaihe on tietysti selvittää muita täkäläisiä brändejä. Minä kun tykkään aina hankkia mahdollisimman lähellä tuotettuja tai muuten paikallisia firmoja. Pääasiassa löysin ihan uppo-outoja merkkejä, mutta kohtasin myös muutamia yllätyksiä. Muun muassa Jurlique oli yksi niistä. Olen aina kuvitellut että Jurlique on eurooppalainen, ehkä ranskalainen merkki. No ei! Ausseista sekin ponnistaa! Tai miten olisi Becca? Becca on australialainen meikkimerkki, mutta fiilikset siitä on todella amerikkalaiset, en tiedä miksi. Tosin huomasin, että kevään uutuustuotteet on ilmestyneet helmikuussa Jenkeissä, mutta saapuvat Australian markkinoille "vasta" maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä Becca on lähtenyt enemmän amerikkalaiset edellä ja siitä tulee tuo fiilis.

Niin ja joo, koska tuo aasia nyt on tuossa vieressä, niin täältä on kohtuullisen helppo löytää sieltä suunnalta tulevaa kosmetiikkaa. Ne kuuluisat Shu Uemuran ripsentaivuttimet vaan on pakko päästä kokeilemaan ja TonyMolya löytyy ainakin pienemmistä liikkeistä.

Onko vinkkejä australialaiseen kosmetiikkaan?

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostos-tv:n aivopesemä

Koska vuokrat täällä Sydneyssa on huimia ja harjoittelu on palkaton (niin kuin se todennäköisesti olisi Suomessakin), niin olen täällä täkäläisittäin aika kengännauhabudjetilla. Ylimääräisiä juttuja pitää vähän vältellä. On kuitenkin niitä asioita, jotka oli pakko hankkia heti.

TV-shop kamaa tietysti! Tai ei nyt niin tietysti, mutta...



Oliskohan ollut 90-luvun loppupuolta tai 2000-luvun alkuvuosia kun ostos-tv tarjosi kammottavan pitkillä mainoksilla vahaa karvojen poistoon. Ei kuulemma sattuisi ja tulos pysyisi useita viikkoja. Olin niihin aikoihin juuri alkanut inhota omia säärikarvojani ihan täysin omatoimisesti ilman naistenlehtiä tai muita humputuksia (niitä kun aina syytetään kaikesta). Sheivaaminen ei tietysti pitänyt tulosta kuin ehkä puoli päivää. Ehkä juuri siksi tuo vahamainos kiinnosti niin kovasti. Vahahan oli Nad's karvanpoistogeeli, joka lupasi jopa että tuotetta voisi syödä. Tuota vahaahan ei tietysti siihen aikaan saanut mistään muualta kuin sieltä ostoskanavalta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tuosta hetkestä Nad'sia sai Suomesta, mutta ainakaan minä en löytänyt tuota alkuperäistä ainetta. Tarjolla tuntui olevan ainoastaan kylmävahaliuskoja ja kuumavahaa. Homma jäi hautumaan.

Sitten taas on se akne. Mun ihoni on kärsinyt paljon, Roaccutanit ja muut on syöty moneen kertaan, mutta koskaan iho ei ole täysin rauhoittunut. En muista milloin Proactivia alettiin mainostaa jollain ostoskanavalla. Julkkikset kehuivat tuotetta ja kuinka se olisi parasta ikinä. Sitten selvisi totuus. Yksi ihan mun ensimmäisistä jutuista tässä blogissa koski härskiä mainontaa ja sillä oli paljon tekemistä yllämainitun tuotteen kanssa. Tuote ei ole ihan sama tuolla Jenkkilässä kuin mitä se on Suomessa. Eihän tällaista asiaa mainosteta, mutta kiinnostus kalliiseen tuotteeseen kyllä lopahti. Vaikuttava aine on Euroopassa reseptikamaa, joten se on vaihdettu arkisempaan salisyylihappoon. Niitä tuotteita nyt oli ja on enemmänkin. Kiinnostus lopahti.

Palataas sitten lähiviikkoihin. Sen olin pistänyt merkille, että Nad's on aussimerkki, joten halusin metsästää tuon geelin käsiini. Ei ollut muuten täälläkään ihan ilmeisimmissä paikoissa muuta kuin kuumavahaa ja vahaliuskoja. Purkki kuitenkin löytyi. Melkein viereisessä hyllyssä lojui Proactiv-tuotteita ja niillä alkuperäisillä ainesosilla!

Niin mites se pieni budjetti? Eihän nämä nyt kalliita asioita ole, mutta olihan ne pakko saada testiin. Ensifiilikset on aidosti kyllä kaiken odottamisen arvoisia. Niistä siis lisää vähän myöhemmin.

Muistatko mainokset tai oletko jopa päässyt kokeilemaan?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kukaan ei kertonut että Australiassa on kuuma



Vaihdoin hetki sitten mannerta tänne ylösalasmaailmaan. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, mutta olen aina halunnut kokea Australian ja ei niinkään turistina, vaan asua ja ymmärtää paikkaa. Samaan tapaan kun me ihmeissään kysellään miksi joku tulee Suomeen, on multakin monesti kysytty miksi halusin nimenomaan tänne. En oikein tiedä. Ehkä se liittyy läheisesti siihen, että olen käytännössä kasvanut australialaisten nuortensarjojen parissa. Osaa en edes muista nimeltä, mutta osa on vielä niinkin tuoreessa muistissa kuin parin vuoden takaa. Yle on aina näyttänyt täkäläisiä sarjoja ja Areenasta löytyi muutama vuosi sitten lyhyt sarja nimeltään Slide, se on ehkä viimeisin tuttavuus.

Joka tapauksessa, teen tradenomin tutkintoni viimeisen työharjoittelun täällä. Ei ollut helppo löytää paikkaa ominpäin, joten käytin välitysfirmaa ja alle parin viikon mulle oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Sanoivat haastattelussa että olisivat halunneet minut jo eilen. Hieman yli viikon kokemuksella veikkaan edelleen, että minä ja paikka olemme ihan toisillemme luodut.

Tiesinhän minä että täällä on kesä ja helmikuun on vuoden kuuminta aikaa, mutta ei kukaan sanonut, että täällä on näin kuuma! Olen ollut Madridin kesässä hieman yli 40 plusasteen aikaan, mutta se tuntui ihan mukavalta, koska loppujen lopuksi Madrid on keskellä aavikkoa ja siellä on kuiva ilma. Täällä taas...Kosteusprosentit on lämpöasteisiin nähden aika huimia. Kun saavuin tänne pari päivää ennen harjoitteluani, täällä oli n. 40 astetta lämmintä ja kosteusprosentti jossain yli kahdeksankymmenen. Voin kertoa, että sieltä pakkasen keskeltä ja lentokonevarusteissa kuumuus tuntui. Ei sillein etteikö se tuntui edelleen, mutta onneksi lämpöasteet on vähän tippuneet. Täällä on kuulemma paikallistenkin mukaan ollut poikkeuksellisen kuuma kesä ja kaikki meinaavat sulaa.

Joka tapauksessa, olin kaukaa viisas ja tein Suomesta käsin paljon käytännön asioita ja toin ensimmäisten viikkojen varalle tärkeitä asioita, mm. nämä:





Joku siellä nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä toin aurinkorasvoja Suomesta kun niitä saa täältäkin. Vastaus: Aurinkosuojavoiteet on käden ulottuvilla ihan heti kun niitä tarvitaan (sitä paitsi, miksi olisin jättänyt kesällä avatut putelit kotiin?) eikä tarvitse ostaa sitä kalleinta ja helpointa mahdollista vaihtoehtoa heti lentokentällä.

Viime viikolla päätin että en edes yritä käyttää meikkiä, vaikka meikkaamisesta tykkäänkin. Ei vain olisi järkeä puunata itseään kun kaikki kirjaimellisesti sulaa heti pois. Nämä on kuitenkin ollut ihan ehdottomia. Suojakerroin 50 kasvoille ja herkimmille - ja siis aiemmin palaneille - alueille ja uskomattoman helppokäyttöinen Paul & Joe -aurinkosuojasuihke ei-niin-helposti-palaville alueille. Eucerin on jo aiemmin hyväksi todettu, joskin rasvaiseksi, mutta täällä jos jossain olen halunnut pelata varman päälle. Paul & Joe puolestaan on tuhottoman helppo saada iholle aamulla ja lisäillä päivällä. Kevyt ja ei-aurinkorasvalta-tuoksuva suihke on helppo levittää sotkematta käsiä. Tällaisia lisää!

Näin muuten myös ihan oikeita lohikäärmeitä! Pelkäsimme toisiamme, mutta kerkesin saada kuvan yhdestä, joka vahingossa tuli liian lähelle.




Englanniksi nimi on Australian water dragon, suomeksi jotain tylsempää. Lohikäärme on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi nimi, mennään sillä. Nämä kaverit olivat suunnilleen metrin mittaisia. Meinasi rinnassa viiltää kun nämä säikäyttivät.

Onko toiveita jutuista tai vinkkejä tuotteista?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kosmetiikan kierrätystä



Tässähän voisi puhua vaikka siitä kuinka vanhat kynsilakat kuuluvat ongelmajätteeseen, kosmetiikan lasipurkkeja ei saa heittää lasinkeräykseen ja mitä näitä nyt on. Tämä kierrätys puolestaan oli hetkellinen päähänpisto. Mun suosikkiposkipunani kärsi kirjaimellisesti kolauksen ja on nyt vähän hankala. Samasta syytä kotelo ei ole enää ihan priimaa ja kansi on aika löysä. Toinen on tuo Diorin nappiluomiväri, jonka pakkaus on aika epäkäytännöllinen ja itse tuotekin oli testerissä paljon kermaisempi ja miellyttävämpi. Ehkä se testeri oli kivempi siksi, että jokainen sitä testannut oli siirtänyt rasvat sormistaan värin pintaan. Joka tapauksessa mun mielestäni tämä sopisi paljon paremmin esim. highlighteriksi.





Onneksi mun askartelukätköistäni löytyy vaikka mitä. Muun muassa tyhjiä, kertaalleen käytössä olleita luomiväripannuja. Sitten vaan sotkemaan!




Muussataan loputkin sekä lisätään vähän alkoholia ja sekoitellaan sileää tahnaa.




Sörkitään tahnat pannuun, siloitellaan pinta.




Puristetaan massa tiiviiksi paperin/kankaan läpi. Hyödynsin painamisessa tyhjää pannua. Saatoin ehkä käyttää vähän liikaa nestettä, mutta kaikki oli haihtunut seuraavaan aamuun mennessä.




Sitten vaan kuivumaan ja heitetään tyhjään magneettipalettiin. Paljon kätevämpää! Toiset sanoo että koostumus ei tässä muutu, mutta mulla ei ole aiempaa kokemusta. Luomiväri pysyi koostumukseltaan samanlaisena, poskupunasta tuli hitusen pehmeämpi, mutta siinä saattoi olla kyse siitä, että en ehkä painanut tarpeeksi. Jouduin siitä myös siveltimellä "raaputtelemaan" vähän sinertävän pinnan pois. Kuitenkin koska sen alta paljastui ihan oikean värinen puna, niin veikkaan värivirheen johtuneen siitä, että painovaiheessa paperiin jäi aika punaista nestettä. Luomivärikin toimii ihan mainiosti korostustuotteena ja on nyt paljon käytännöllisemmässä muodossa.

Samaan henkeen voisi tehdä vaikka oman poskipunaruusunsa jos Lancomen 70 euron ruusu jäi saamatta.

Oletko pressannut pigmenttejä tai muuten tehnyt samanlaista askartelua?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Meikkivoidesiveltimet järjestykseen



Maailmassa on ties kuinka monenlaisia meikkivoidesiveltimiä ja uteliaana sivellinfriikkinä olen kokeillut ties kuinka montaa erilaista. Suurin osa on mennyt eteenpäin, toiset on jääneet käyttöön.


Vasemmalta oikealle: uudistunut Dior, Chikuhodo, Urban Decay, vanha Dior, nimetön sivellin (viimeinen saatu)
Jossain vaiheessa tykkänsin hurjasti Diorin (ja Shiseidon!) kaltaisista pienistä ja tosi tiiviistä synteettisistä siveltimistä. Niillä sai käytettyä vähän tuhdimpaakin voidemaista meikkivoidetta nätisti. Tällä kuitenkin tulee hyvin peittävä lopputulos voiteesta riippumatta. Suuri miinus on se, että tämä on niin tiivis, että peseminen on vähän työlästä.

Chikuhodon GSN-05 on aitokarvainen japanilainen sivellin ja ehkä yksi parhaista sivellinostoista, mitä olen koskaan tehnyt. Aina sanotaan, että voidemaisille tuotteille synteettiset siveltimet. Kattia kanssa! Miksen tehnyt tätä aiemmin? GSN-05 on ihan silkinpehmeä, se tuntuu kasvoilla ihanalta, levittää nestemäisen meikkivoiteen ilman mitään rantuja tai jälkiä, sivellin on todella helppo pestä ihan normaalilla sivellinsaippualla ja harjakset kuivaakin nopeasti. Ihan unelma, ei voi muuta sanoa.

Urban Decayn good karma brush on se, nota olen hehkuttanut aiemminkin ja eihän sitä edes myydä enää. Good karma brush toimii ihan kaikenlaisilla tuotteilla, tosin parhaimmillaan sanoisin sen olevan mineraalipohjien kanssa. Olis mielenkiintoista vertailla tätä siihen uudistettuun.

Sitten on perinteiset lättänät, joilla voi käytännössä levittää vaan nestemäisiä tuotteita ja niiden kanssa voi tulla rantuja. Ei olla suuria ystäviä. Tämä Diorin metallikahvainen on vanhaa mallistoa, mutta vastaavia lättänöitä löytyy merkiltä kuin merkiltä. Tämä on itse asiassa jopa sen verran hyvä, että harjasosa ei turhaan ole liian paksu.

Sitten on kaikki muut synteettiset. Tykästyin näihin punavartisiin siveltimiin, jotka sain vuosi sitten. Siveltimet on synteettisiä ja aika tiiviitä, toimivat parhaiten nestemäisen voiteen kanssa. Siitä huolimatta ne on aika tuhteja, ne on helppo pestä. Tosin näissä on pienessä määrin samaa ongelmaa kuin esimerkiksi Real Techniquesin siveltimissä: vaalea osa värjäytyy nopeasti. Näistä värjäymän saa tehopesulla pois, samoin kuin Zoevan siveltimistä, mutta RT:t on tosi kurjia, niitä saa hinkata ja hangata, pestä fairylla ja ilman ja silti niihin jää jokin epämääräinen "tahra". Vaikka näitä nimettömistä sen tahran saa pois, ei silti viitsi olla käyttämässä näitä koko ajan, tuollainen pesu on nimittäin lopulta aika työlästä.

Mikä on sun suosikki meikkivoidesivellin?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pokemon GO: seikkailu Piilaaksoon ja takaisin

En tiedä onko Pokemon GO enää kiinnostava peli muuten kuin kouluikäisten ja minun mielestäni. Raportoin silti siitä, mitä on matkustaa tuon pelin kanssa. Peli kerkesi jo välillä menettää otteensa, mutta halloween-aikaan tehdyt muutokset tekivät pelistä taas mielenkiintoisemman ja olihan se Pohjois-Amerikan oma Pokemon napattava kun sinne kuitenkin oli menossa.

Olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että mannerspesifejä Pokemoneja voisi saada hyvällä tuurilla myös munista. Päivää ennen lähtöä kuulin, että tämä pätee vain ja ainostaan tuolta kyseiseltä mantereelta saaduissa munissa. En voi siis kotoa saada Taurosta tai Kangaskhania mitenkään. Olin juuri laittanut uuden 10 kilometrin munan hautumaan, joten nyt oli saatava muna haudottua, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada tuo harvinainen muna. Perillä kun minulla ei olisi mobiilidataa käytettävissäni.

Aloitetaan Helsinki-Vantaalta. Lentokenttä kuhisi kaikenlaisia monstereita. Onneksi kentällä tulee käveltyä, niin sain jokusen metrin munastani haudottua vielä lähtöä edeltävänä iltana. Viimeiset metrit sain kasaan lentokoneessa istuessani kun odottelimme viimeisiä matkustajia. Ilmeisesti maassa oleva kone sai pelin niin sekaisin, että ukko liikkui sata metriä, vaikka istuin jo paikallani. Voitto!




Mutta seikkailu oikeasti alkaa vasta siitä kun pääsin San Franciscossa kun pääsin hotellille ja sain wifin toimimaan. Ai miten niin ollaan pelin alkulähteillä?! Pokestoppeja stopin perään. Tosin yksikään niistä ei ylettänyt meidän hotelliin.




Olin kuullut, että Kalifornian alueella pelissä testattiin uutta nearby-toimintoa. Pokemon GO tuntui sen ansiosta ihan eri peliltä! Peli näyttää pokemonia lähimmän stopin ja kuvaketta painamalla peli näyttää missä tuo stoppi on. Ihan uskomattoman helppoa! Tosin kotiin palatessani huomasin, että sama nearby toimii myös Suomessa. Saattaa olla, että se oli toiminut jo ennen reissuanikin. Tosin vielä tammikuussa kuulin, että kaikki eivät ole tajunneet uudistunutta ominaisuutta. Siksi päätin hehkuttaa sitä vieläkin.





Siellä se Tauros on! Vaan ei ole sitä mobiilidataa...




Onneksi niitä Tauroksia oli aika paljon, joten seuraavana aamuna kerkesin napata ensimmäiseni ennen kuin lähdettiin hotellilta. Kerron vaan, että hamstrasin näitä niin paljon kun löysin. Jos ja kun se huhuttu vaihto-ominaisuus tulee, olen valmiina! ;)




Seuraava kuva taitaa olla jo San Josén puolelta. Mulla oli tosi ihana amerikkalainen huonekaveri. Suunnilleen 40+ nainen, joka oli jonkin verran pelannut peliä, mutta ei mitenkään hirveän aktiivisesti. Hän kyseli vinkkejä ja pelasimme yhdessä. Viimeisenä iltana nainen ehdotti Pokemon-kävelyä niin, että voisimme käyttää hänen kännykkäänsä hotspottina. Parasta! Sain evolvoitua ihan uskomattoman monta pokemonia reissun aikana sillä, että luppoaikana laitoin pelin päälle hotellihuoneessa ja nappasin kaikki jyväskyläläisittäin erikoiset otukset. Kävely oli silti hauskaa ja tosi mielenkiintoista.

Tiesin että mobiilidata on Suomessa halpaa, mutta täytyy myöntää, että jäin aika sanattomaksi kun kysyin huonekaveriltani kuinka paljon hän maksaa puhelimensa käytöstä. Nainen on yrittäjä, joten hänellä on kaksi puhelinta. Kahden puhelimen puheluista ja rajoitetusta mobiilidatan käytöstä hän maksaa 160 dollaria kuussa! Joskus täytyy vielä maksaa ekstraa jos nettiä on tullut käytettyä rajoitusten yli. Samoja hintoja kuulin myös toiselta tutultani, tosin nykyisin Suomessa asuvalta sellaiselta. Hän sanoi maksaneensa puheluista ja netistä 88 dollaria kuussa. Olin vähän nolona kertomassa, että minä maksan alle 20 euroa rajoittamattomasta netistä ja riittävästä määrästä puheaikaa. Vaan joku kommentoi, että sehän olisi pitänyt sanoa ylpeästi. No, nyt olen ylpeä, Suomessa on tää asia erityisen hyvin! Vaikka niitä pokestoppeja onkin vähän vähemmän tuohon Kaliforniaan nähden, niin ainakin voin kerätä kilometreja aika halvalla! ;)




Koko matka oli ihan mahtava, mutta myös Pokemon-näkökulmasta varsin onnistunut! Onkohan Singaporen kentällä yhtä paljon spesiaalimonsuja kuin Helsinki-Vantaalla Mr. Mimeja? ;)



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kasvot rypyttömiksi jumppaamalla

Nyt on kuulkaas sellainen kirja, johon hurahdin jo ennen kun sain sen käsiini. Podin hetki sitten inhottavan tykyttävää päänsärkyä, joka johtui kammottavan huonosta tyynystä. Siihen särkyyn ei tuntunut auttavan mikään. Lähdin sitten selvittämään mistä lihaksesta/lihaksista on särkypaikailla kyse ja insinöörimäisellä tarkkuudella aloin opiskella asiaa.



Törmäsin koko ajan kirjaan nimeltään Vital Face. Kun tajusin katsoa kirjan kirjoittajaa, huomasin että kirjailijan nimellä löytyy kaikenlaista ohjetta ja opastetta kasvojen alueen hieromiseen ja jumppaamiseen. Kirjan on kirjoittanut suomalainen fysioterapeutti Leena Kiviluoma. Kirja onkin alunperin julkaistu suomeksi nimellä Kasvot kuntoon ja se löytyy ainakin Jyväskylän kirjastoista. Tosin halusin oman version ja se piti hankkia englanniksi, koska ilmeisesti kaikki suomenkieliset on myyty loppuun.

Kirjassa käydään todella tarkasti kasvojen ja kaulan alueen lihaksistoa, mutta myös luustoa, hermostoa ja oikeastaan kaikkea mahdollista kallon päällä. Kirja on ihan äärettömän mielenkiintoinen monessakin mielessä. Aloitin tämän lukemisen ihan se päänsärky mielessäni, mutta tässä on tosi paljon muutakin. Mua kiehtoo erityisesti ajatus siitä, että voisin päästä orastavasta sibeliuksestani eroon jumppaamalla kasvojani. Lihaksiahan sitä kasvoissakin on, miksipä niitä ei voisi vahvistaa tai venyttää kuten muitakin kehon lihaksia? En ole vain rehellisesti tullut ajatelleeksi.

Kuten kansikin kertoo: luonnollinen kasvojen kohotus ja siloitus, apua leuan jännitykseen ja päänsärkyihin. Paljon on mahdollista saavuttaa ja se on aidosti tosi mielenkiintoista. Ainakin yhden viikon kokemusten jäljiltä kasvoissa on mukavan virkeä olo. Ehkä se kulmien väliin tuleva ryppy ei tulekaan vielä!


Oliko uutta vai olenko vaan maailman viimeinen ihminen, joka ei koskaan ole tullut ajatelleeksi kasvojen treenaamista?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Historiallinen huulipuna

Normaalisti historiallinen huulipuna vois mulle tarkoittaa jotain ikivanhaa ja vähän jo huonossa hapessa olevaa aarreetta kauniissa pakkauksessa. Tai siis pilaantunut tuote, jota säilytetään hienon hylsynsä takia. Vaan ei! Tämä on historiallinen siksi, että se on enemmän tai vähemmän kohdannut loppunsa ja on siis ensimmäinen mun koskaan loppuun käyttämä huulipuna!


Toissakesäisestä Jyväskylämiitin goodiebagista löytyi muun muassa Laveran Brilliant care -huulipuna. Aluksi puna jäi käyttämättä, mutta sitten huomasin, että punahan on oikeasti hyvä. Puna levittyy kapeasta pakkauksestaan siististi ja helposti. Koostumukseltaan brilliant care on pehmeä ja kiiltomainen, vaan ei liian huulikiiltolähmä. Lähmää ei ole nimensä veroisesti tämä ihan oikeasti hoitaa. Normaalisti en kehtaa mitään huulimeikkiä käyttää silloin kun huulet on yhtään kuivat, tämän pystyy kyllä laittamaan vähän kuivillekin huulille ilman ongelmia. Ei tässä tietenkään mikään maratonkesto ole, mutta sopivan luonnollinen sävy kuluu nätisti ja jättää jälkeensä stainimaisen pinnan. Ei huono oikeasti!

Omani oli sävyltään 02 Strawberry pink, jonka sävy näkyy tässä jämämäärässä oikein mainiosti.


Mikä on oma huulipunasuosikkisi ja miksi?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Uudelleenkäytä tuotepakkaukset

Tässä blogissa on aiemminkin käytetty tuotepakkauksia uudelleen, varmaan mieleenpainuvin juttu on ollut Sensain puuterirasian hyödyntäminen sivellinsaippuan säilytyksessä.

Nyt ei ole tarjolla mitään ihan yhtä innovatiivista, mutta mulla on taas yhdenlainen matkakosmetiikan pakkaus menossa ja olen säästänyt hyviä, pieniä purkkeja. Esimerkiksi eos-käsirasvassa on ihan superkätevän kokoinen pakkaus. Pakkaus vetää sisäänsä 44 millilitraa tuotetta ja koska muotoilu on vähän littana, se on helppo mahduttaa siihen litran muovipussiin. Kaiken lisäksi suuaukko on sen verran iso, että pakkaus on helppo pestä ja täyttää. Korkki on täyttämistä varten vähän hankala, mutta mitä tiiviimpi, sen parempi.


Ei-kierekorkilliset saa hyvin helposti irti. Kaulan alle ujutetaan esim kynsisaksien kärki ja vetämällä korkkia ulospäin sen saa irti. Tällaisen vähän joustavan muovipullon putsaaminen on ihan superhelppoa. Purkkiin laitetaan vähän saippuaa tai muuta nestemäistä pesuainetta, pullo esimerkiksi puolilleen vettä, puristetaan pulloa kevyesti, peitetään suuaukko peukalolla, joten sisälle muodostuu pieni alipaine. Ravistetaan ja huuhdotaan, valmista! Joskus tuntuu että pikkupurkkeihin jää muutama pisara nestettä, joka ei meinaa millään kuivaa. Silloin avuksi voi ottaa hiustenkuivaajan ja kylmällä ilmalla puhaltaa muutaman sekunnin ajan purkin sisuksia. Valmista täytettäväksi!


Deodorantit on aina jotenkin vähän isoissa ja kolhoissa pakkauksissa, vaikka pakkaus sinällään olisikin lentokonekokoinen eli alle sen 100 millilitraa. Törmäsin jossain vaiheessa Nivean tarjoukseen, jossa ostamani tuotteen mukana tuli ihan minikokoinen dödöpullo. Olihan se saatava! :D
Nämäkin voi nimittäin täyttää uudelleen. Korkin irroitus tapahtuu samaan tapaan kuin yllä. Pallo-osankin saa putsattua kun korkin saa irti. Pallon saa irrotettua kun alapuolelta painaa kevyesti esimerkiksi pumpulipuikolla sen irti. Lähtee tosi helposti ja saa yhtä helposti takaisinkin.


Muradin pikkupullo on samaa sarjaa kuin ne pullot, joita voi ostaa kaupoista tyhjinä ihan uskomattoman koviin hintoihin. Tämähän se vasta onkin helppo pestä. Kierretään korkki pois, pestään ja täytetään. Tietenkään ihan kaikkia aineita ei voi laittaa ihan mihin tahansa pulloihin, (esim. kynsilakka sopii vain tiettyihin muoveihin), mutta shampoo tai hoitoaine eivät kovasti välitä missä ovat.


Sitten ehkä vähän sitä innovatiivisempaa puolta edustava juttu: Ferrero Rocher -suklaapakkaus on ihan nappivalinta Shiseidon puhdistuslappujen koteloksi. Yksi pötkö lappuja mahtuu juuri sopivasti rasiaan, ihan niin kuin se olisi mitoitettu tähän.


Käytätkö pakkauksia uudelleen?