sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Pokemon GO: seikkailu Piilaaksoon ja takaisin

En tiedä onko Pokemon GO enää kiinnostava peli muuten kuin kouluikäisten ja minun mielestäni. Raportoin silti siitä, mitä on matkustaa tuon pelin kanssa. Peli kerkesi jo välillä menettää otteensa, mutta halloween-aikaan tehdyt muutokset tekivät pelistä taas mielenkiintoisemman ja olihan se Pohjois-Amerikan oma Pokemon napattava kun sinne kuitenkin oli menossa.

Olin tuudittautunut siihen ajatukseen, että mannerspesifejä Pokemoneja voisi saada hyvällä tuurilla myös munista. Päivää ennen lähtöä kuulin, että tämä pätee vain ja ainostaan tuolta kyseiseltä mantereelta saaduissa munissa. En voi siis kotoa saada Taurosta tai Kangaskhania mitenkään. Olin juuri laittanut uuden 10 kilometrin munan hautumaan, joten nyt oli saatava muna haudottua, että olisi edes teoreettinen mahdollisuus saada tuo harvinainen muna. Perillä kun minulla ei olisi mobiilidataa käytettävissäni.

Aloitetaan Helsinki-Vantaalta. Lentokenttä kuhisi kaikenlaisia monstereita. Onneksi kentällä tulee käveltyä, niin sain jokusen metrin munastani haudottua vielä lähtöä edeltävänä iltana. Viimeiset metrit sain kasaan lentokoneessa istuessani kun odottelimme viimeisiä matkustajia. Ilmeisesti maassa oleva kone sai pelin niin sekaisin, että ukko liikkui sata metriä, vaikka istuin jo paikallani. Voitto!




Mutta seikkailu oikeasti alkaa vasta siitä kun pääsin San Franciscossa kun pääsin hotellille ja sain wifin toimimaan. Ai miten niin ollaan pelin alkulähteillä?! Pokestoppeja stopin perään. Tosin yksikään niistä ei ylettänyt meidän hotelliin.




Olin kuullut, että Kalifornian alueella pelissä testattiin uutta nearby-toimintoa. Pokemon GO tuntui sen ansiosta ihan eri peliltä! Peli näyttää pokemonia lähimmän stopin ja kuvaketta painamalla peli näyttää missä tuo stoppi on. Ihan uskomattoman helppoa! Tosin kotiin palatessani huomasin, että sama nearby toimii myös Suomessa. Saattaa olla, että se oli toiminut jo ennen reissuanikin. Tosin vielä tammikuussa kuulin, että kaikki eivät ole tajunneet uudistunutta ominaisuutta. Siksi päätin hehkuttaa sitä vieläkin.





Siellä se Tauros on! Vaan ei ole sitä mobiilidataa...




Onneksi niitä Tauroksia oli aika paljon, joten seuraavana aamuna kerkesin napata ensimmäiseni ennen kuin lähdettiin hotellilta. Kerron vaan, että hamstrasin näitä niin paljon kun löysin. Jos ja kun se huhuttu vaihto-ominaisuus tulee, olen valmiina! ;)




Seuraava kuva taitaa olla jo San Josén puolelta. Mulla oli tosi ihana amerikkalainen huonekaveri. Suunnilleen 40+ nainen, joka oli jonkin verran pelannut peliä, mutta ei mitenkään hirveän aktiivisesti. Hän kyseli vinkkejä ja pelasimme yhdessä. Viimeisenä iltana nainen ehdotti Pokemon-kävelyä niin, että voisimme käyttää hänen kännykkäänsä hotspottina. Parasta! Sain evolvoitua ihan uskomattoman monta pokemonia reissun aikana sillä, että luppoaikana laitoin pelin päälle hotellihuoneessa ja nappasin kaikki jyväskyläläisittäin erikoiset otukset. Kävely oli silti hauskaa ja tosi mielenkiintoista.

Tiesin että mobiilidata on Suomessa halpaa, mutta täytyy myöntää, että jäin aika sanattomaksi kun kysyin huonekaveriltani kuinka paljon hän maksaa puhelimensa käytöstä. Nainen on yrittäjä, joten hänellä on kaksi puhelinta. Kahden puhelimen puheluista ja rajoitetusta mobiilidatan käytöstä hän maksaa 160 dollaria kuussa! Joskus täytyy vielä maksaa ekstraa jos nettiä on tullut käytettyä rajoitusten yli. Samoja hintoja kuulin myös toiselta tutultani, tosin nykyisin Suomessa asuvalta sellaiselta. Hän sanoi maksaneensa puheluista ja netistä 88 dollaria kuussa. Olin vähän nolona kertomassa, että minä maksan alle 20 euroa rajoittamattomasta netistä ja riittävästä määrästä puheaikaa. Vaan joku kommentoi, että sehän olisi pitänyt sanoa ylpeästi. No, nyt olen ylpeä, Suomessa on tää asia erityisen hyvin! Vaikka niitä pokestoppeja onkin vähän vähemmän tuohon Kaliforniaan nähden, niin ainakin voin kerätä kilometreja aika halvalla! ;)




Koko matka oli ihan mahtava, mutta myös Pokemon-näkökulmasta varsin onnistunut! Onkohan Singaporen kentällä yhtä paljon spesiaalimonsuja kuin Helsinki-Vantaalla Mr. Mimeja? ;)



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kasvot rypyttömiksi jumppaamalla

Nyt on kuulkaas sellainen kirja, johon hurahdin jo ennen kun sain sen käsiini. Podin hetki sitten inhottavan tykyttävää päänsärkyä, joka johtui kammottavan huonosta tyynystä. Siihen särkyyn ei tuntunut auttavan mikään. Lähdin sitten selvittämään mistä lihaksesta/lihaksista on särkypaikailla kyse ja insinöörimäisellä tarkkuudella aloin opiskella asiaa.



Törmäsin koko ajan kirjaan nimeltään Vital Face. Kun tajusin katsoa kirjan kirjoittajaa, huomasin että kirjailijan nimellä löytyy kaikenlaista ohjetta ja opastetta kasvojen alueen hieromiseen ja jumppaamiseen. Kirjan on kirjoittanut suomalainen fysioterapeutti Leena Kiviluoma. Kirja onkin alunperin julkaistu suomeksi nimellä Kasvot kuntoon ja se löytyy ainakin Jyväskylän kirjastoista. Tosin halusin oman version ja se piti hankkia englanniksi, koska ilmeisesti kaikki suomenkieliset on myyty loppuun.

Kirjassa käydään todella tarkasti kasvojen ja kaulan alueen lihaksistoa, mutta myös luustoa, hermostoa ja oikeastaan kaikkea mahdollista kallon päällä. Kirja on ihan äärettömän mielenkiintoinen monessakin mielessä. Aloitin tämän lukemisen ihan se päänsärky mielessäni, mutta tässä on tosi paljon muutakin. Mua kiehtoo erityisesti ajatus siitä, että voisin päästä orastavasta sibeliuksestani eroon jumppaamalla kasvojani. Lihaksiahan sitä kasvoissakin on, miksipä niitä ei voisi vahvistaa tai venyttää kuten muitakin kehon lihaksia? En ole vain rehellisesti tullut ajatelleeksi.

Kuten kansikin kertoo: luonnollinen kasvojen kohotus ja siloitus, apua leuan jännitykseen ja päänsärkyihin. Paljon on mahdollista saavuttaa ja se on aidosti tosi mielenkiintoista. Ainakin yhden viikon kokemusten jäljiltä kasvoissa on mukavan virkeä olo. Ehkä se kulmien väliin tuleva ryppy ei tulekaan vielä!


Oliko uutta vai olenko vaan maailman viimeinen ihminen, joka ei koskaan ole tullut ajatelleeksi kasvojen treenaamista?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Historiallinen huulipuna

Normaalisti historiallinen huulipuna vois mulle tarkoittaa jotain ikivanhaa ja vähän jo huonossa hapessa olevaa aarreetta kauniissa pakkauksessa. Tai siis pilaantunut tuote, jota säilytetään hienon hylsynsä takia. Vaan ei! Tämä on historiallinen siksi, että se on enemmän tai vähemmän kohdannut loppunsa ja on siis ensimmäinen mun koskaan loppuun käyttämä huulipuna!


Toissakesäisestä Jyväskylämiitin goodiebagista löytyi muun muassa Laveran Brilliant care -huulipuna. Aluksi puna jäi käyttämättä, mutta sitten huomasin, että punahan on oikeasti hyvä. Puna levittyy kapeasta pakkauksestaan siististi ja helposti. Koostumukseltaan brilliant care on pehmeä ja kiiltomainen, vaan ei liian huulikiiltolähmä. Lähmää ei ole nimensä veroisesti tämä ihan oikeasti hoitaa. Normaalisti en kehtaa mitään huulimeikkiä käyttää silloin kun huulet on yhtään kuivat, tämän pystyy kyllä laittamaan vähän kuivillekin huulille ilman ongelmia. Ei tässä tietenkään mikään maratonkesto ole, mutta sopivan luonnollinen sävy kuluu nätisti ja jättää jälkeensä stainimaisen pinnan. Ei huono oikeasti!

Omani oli sävyltään 02 Strawberry pink, jonka sävy näkyy tässä jämämäärässä oikein mainiosti.


Mikä on oma huulipunasuosikkisi ja miksi?

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Uudelleenkäytä tuotepakkaukset

Tässä blogissa on aiemminkin käytetty tuotepakkauksia uudelleen, varmaan mieleenpainuvin juttu on ollut Sensain puuterirasian hyödyntäminen sivellinsaippuan säilytyksessä.

Nyt ei ole tarjolla mitään ihan yhtä innovatiivista, mutta mulla on taas yhdenlainen matkakosmetiikan pakkaus menossa ja olen säästänyt hyviä, pieniä purkkeja. Esimerkiksi eos-käsirasvassa on ihan superkätevän kokoinen pakkaus. Pakkaus vetää sisäänsä 44 millilitraa tuotetta ja koska muotoilu on vähän littana, se on helppo mahduttaa siihen litran muovipussiin. Kaiken lisäksi suuaukko on sen verran iso, että pakkaus on helppo pestä ja täyttää. Korkki on täyttämistä varten vähän hankala, mutta mitä tiiviimpi, sen parempi.


Ei-kierekorkilliset saa hyvin helposti irti. Kaulan alle ujutetaan esim kynsisaksien kärki ja vetämällä korkkia ulospäin sen saa irti. Tällaisen vähän joustavan muovipullon putsaaminen on ihan superhelppoa. Purkkiin laitetaan vähän saippuaa tai muuta nestemäistä pesuainetta, pullo esimerkiksi puolilleen vettä, puristetaan pulloa kevyesti, peitetään suuaukko peukalolla, joten sisälle muodostuu pieni alipaine. Ravistetaan ja huuhdotaan, valmista! Joskus tuntuu että pikkupurkkeihin jää muutama pisara nestettä, joka ei meinaa millään kuivaa. Silloin avuksi voi ottaa hiustenkuivaajan ja kylmällä ilmalla puhaltaa muutaman sekunnin ajan purkin sisuksia. Valmista täytettäväksi!


Deodorantit on aina jotenkin vähän isoissa ja kolhoissa pakkauksissa, vaikka pakkaus sinällään olisikin lentokonekokoinen eli alle sen 100 millilitraa. Törmäsin jossain vaiheessa Nivean tarjoukseen, jossa ostamani tuotteen mukana tuli ihan minikokoinen dödöpullo. Olihan se saatava! :D
Nämäkin voi nimittäin täyttää uudelleen. Korkin irroitus tapahtuu samaan tapaan kuin yllä. Pallo-osankin saa putsattua kun korkin saa irti. Pallon saa irrotettua kun alapuolelta painaa kevyesti esimerkiksi pumpulipuikolla sen irti. Lähtee tosi helposti ja saa yhtä helposti takaisinkin.


Muradin pikkupullo on samaa sarjaa kuin ne pullot, joita voi ostaa kaupoista tyhjinä ihan uskomattoman koviin hintoihin. Tämähän se vasta onkin helppo pestä. Kierretään korkki pois, pestään ja täytetään. Tietenkään ihan kaikkia aineita ei voi laittaa ihan mihin tahansa pulloihin, (esim. kynsilakka sopii vain tiettyihin muoveihin), mutta shampoo tai hoitoaine eivät kovasti välitä missä ovat.


Sitten ehkä vähän sitä innovatiivisempaa puolta edustava juttu: Ferrero Rocher -suklaapakkaus on ihan nappivalinta Shiseidon puhdistuslappujen koteloksi. Yksi pötkö lappuja mahtuu juuri sopivasti rasiaan, ihan niin kuin se olisi mitoitettu tähän.


Käytätkö pakkauksia uudelleen?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Testissä Urban Decay All Nighter -meikkivoide


Urban Decayn All Nighter -meikkivoide tuli syksyllä rytinällä Suomeen. Kaikki kauneusbloggaajat tuntuivat ihastuneen siihen ja toki se sai minutkin odottamaan tuotteelta paljon, onhan se UD:n All Nighter -kiinnityssuihke parhaita meikkituoteita, mitä olen koskaan käyttänyt.

Koostumus tuotteessa on tosi hyvä. Voide peittää ihan pienelläkin kerroksella ja ei näytä ainakaan omalla ihollani miltään pakkeliltani. Kevyt tuntu ja hyvä peittävyys on ainakin ominaisuuksia, joita itse kaipaan. Tuote levittyy nätisti ja näyttää vähän karummallakin iholla hyvältä. Vedenpitävä meikkivoide kuulostaa hyvin kestävältä. Kaikki vaikuttaa siis hyvältä.

Vaan kuinkas kävikään? Mulla on niin rasvoittuva iho, että alle parin tunnin voide liejuuntuu iholla. Sama vika kuin vedenkestävissä ripsiväreissä: ne on alaluomilla nopeasti, koska vedenkestävä meikki pääsääntöisesti kaipaa rasvaa puhdistukseen.

Ei osunut tämä, jatketaan etsintöjä!