sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Käänteinen kulttuurishokki




Matkustamisen yhteydessä puhutaan monesti jonkinlaisesta kulttuurishokista. Australiassa ainoat shokit olivat kyllä kuumuus ja eräs tapaamani metrin mittainen lisko. Muuten oli todella helppo hypätä elämänmenoon. Toki paikallinen kertakäyttökulttuuri tuntui vähän pahalta ja ihmettelin paikallisten kummastelua siitä kuinka kävelin kahden kilometrin matkan töihin. Kuten sanottu, jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolensa. Mistään shokista nyt ei kuitenkaan edes liioitellessa voi puhua.

Lähtiessä kotiin oli outo fiilis. Samaan aikaan olisin halunnut jäädä Ausseihin ja palata Suomeen. Olen tavallaan koko ajan Suomessa ollessani tuntenut  jotain kaipuuta takaisin. Olen jutellut aiheesta muutamien ihmisten kanssa, jotka ovat olleet pidempiä aikoja ulkomailla. Moni on sanonut, että paluu on vaikeaa kun tavallaan arki lävähtää kasvoille. Tämä on varmaan monessa tapauksessa totta, mutta minähän elin ihan oikeaa arkea viimeiset puoli vuotta. En siis siinä mielessä voi itse allekirjoittaa. Kotona ollessani taas en vielä ole ihan edes päässyt arkeen kiinni kun on pitänyt muuttaa, hoitaa asioita ja juhlia häitä (ei omia).

Liisasta tuli äärimmäisen helposti Lisa tai Lissa. Luulivat kai, että kirjoitin nimeni aina väärin! :D


Varmaan noissa on kuitenkin samoja juttuja taustalla. Tajusin, että ehkä kyse oli nyt siitä kuuluisasta kulttuurishokista! Kun täytyy opetella uudestaan mihin suuntaan katsoo kun ylittää tien, kasvikset punnitaan tai ei punnita itse ja ei olekaan ihan "normaalia" hymyillä kaikille vastaantulijoille, on elämä vähän raiteiltaan. Samalla ne aiemmin itsestäänselvyytenä otetut puhdas vesi ja digitaaliset palvelut tuntuu itsestäänselvyyksiltä ihan suoraan. Kummallisinta on jotenkin myös se sosiaalinen puoli, kun elämä on jatkunut täällä ilman minua.

Serkkuni asui vuosia Skotlannissa ja juteltiin aiheesta. Hän sanoi tunnistavansa myös fiilikset siitä, että samalla haluaisi olla kotona ja jossain muualla. Kuulemma kaikki helpottaa noin kuukaudessa. Kai se siitä!

Onko muita ajatuksia aiheesta?





2 kommenttia:

  1. Tuttua, olen kokenut itse saman pari kertaa kk:n kielikurssilla olo riittää jo saamaan tuon olotilan. Parin viikon reissussakin saattaa tulla aivan pikkaisen, jos on hyvin erilaisessa kulttuurissa, mutta toi kuukausi on jo sellainen aika, että käänteinen kulttuurishokki tuli. Itselläni oli jotenkin todella irrallinen oli kuin palasin, vaikeinta oli kesäaikaan tottua siihen, että oli niin valoisaa, kun oli tottunut menemään nukkumaan pimeällä. Itsellä meni kuukauden jälkeen joka on huomattavasti vähemmän kuin sinun oleskelusi muutamia viikkoja ennen kuin asiat lähtivät taas rullaamaan siten kuin ennen ja tunsin olevani takaisin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän että muutamissakin viikoissa pääsee halutessaan sen verran kokemaan ja näkemään, että en yhtään ihmettele! Valo oli muuten mullakin sellainen huomattava juttu. Vaikka valoisten kesäöiden parissa on kasvanut, niin se tuntui ihan uudelta ja ihmeelliseltä, että yölläkin on korkeintaan hämärää.

      Poista