sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Nesteetön shampoo ja hoitoaine

Vaikka en ole matkustanut paljon, olen viimeisen vuoden aikana kunnostautunut pitkillä lennoilla.
Musta on kuoriutunut aika hyvä käsimatkatavaroiden pakkaaja. Lennoilla tietysti kosmetiikkaintoilija  saattaa parahtaa kerran jos toisenkin kun nesteet täytyy pakata siihen litran pussiin. Oikeastaan nesteitä on kaikki muu kosmetiikka paitsi puuterit. Vaikka kuinka otat pikkupulloja, litran pussiin ei hirveästi mahdu.

Kun palasin Melbournesta, löysin lentokenttäkioskin alelaarista niin mielenkiintoisen pakkauksen, että en voinut jättää ostamatta. Nesteettömät käsisaippua, shampoo, hoitoaine ja suihkusaippua. Joskus 2008-2009 korkeakoulut jakelivat festareilla paperisaippuoita. Idea ohuenohuesta kertakäyttöisestä saippuasta oli hauska, mutta en koskaan ymmärtänyt miksi niitä tehtiin. Nyt ymmärrän!



Nesteertömiä tuotteita voi pitää vaikka takkinsa taskussa, koska niitä ei tarvitse sulloa pussiin. Samasta syystä pakkaukset on kevyitä ja pieniä. Miksi kuljettaa vettä mukanaan. Nämä todistivat tarpeellisuutensa kahden vuorokauden reissaamisen aikana.

Soap 2 go on australialainen merkki, joten kovin montaa myyntipaikkas ei tällä puolella palloa ole. Uskon vakaasti että muitakin löytyy. Tosin löysin myös BuzzFeedin DIY-ohjeet! Löytyyköhän Suomesta vesiliukoista paperia?

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

400 euron hiustenkuivaaja - is it worth it?

Fööni saatu

Kun ensimmäisen kerran kuulin 400 euron Dyson-föönistä, olin jopa vähän järkyttynyt. Olin maksanut omasta ammattitason kuivaajastani noin 150 euroa tukkuhinnalla. Se on ihan huippupeli, halvemmallakin koti- tai kampaamolaitteen toki saa. Mietin mitä niin ihmeellistä voi olla, että joku haluaisi maksaa kuivaajasta 400 euroa. Eräs kauneusbloggaaja hehkutti Dyson-fööniä maasta taivaisiin ja laittoi omalle ajalleen hinnan. Uudella föönillä hänen hiustensa kuivaamisesta säästyi runsaasti aikaa johonkin muuhun. Sillä laskukaavalla 400 euroa oli ihan hyvin perusteltu. Varsinkin siis jos kuivaajaa käyttää useita kertoja viikossa. Fööni jäi hautumaan ajatuksella varmaan ihan hyvä, mutta ei mulle.

Viime talven ja kevään näin ihan suunnattoman monta Dyson Supersonic -föönin mainosta. Aloin miettimään neljää sataa euroa tarkemmin.

Oma föönini on ammattituote. Mikäli fööniä myytäisiin kuluttajille, ei kampaajille, sen lopullinen hinta olisi varmaan lähellä 300 euroa. Mikäli Dyson on vähintään ammattilaatuinen, hinta alkaa olla ihan kohdallaan.

Dyson on tai ainakin mielletään pölynimurivalmistajaksi. Tämän voi ottaa kehuna tai sitten ei. Eihän pölynimureilla ja fööneillä nyt kovasti ole samaa, vaikka eri suuntaan kulkevan ilman kanssa ollaankin tekemisissä. Olen lähiaikoina kuunnellut tuttujen pölynimuriongelmia. Ne laitteet tuntuvat hajoavan suhteellisen nopeasti. Aloin laskemaan asioita. Oma pölynimurini on Dyson ja sille tuli kesällä seitsemän vuotta täyteen. Samassa seitsemän vuoden ajassa tuttuni ovat käyttäneet loppuun 1-3 pölynimuria. Tätä logiikkaa käyttäen Supersonic-föönikin varmaan kestää normaalikäytössä aikamoisen pitkään. Näin voisi ainakin olettaa, tietysti uudehkosta tuotteesta ei vielä kellään ole noin pitkää käyttökokemusta. Aika näyttää.

Olen silti joidenkin asioiden suhteen vähän skeptinen. Millä tahansa kaupanpäällisföönillä saa kyllä tukkansa kuivaksi. Olennaista on tietysti se kuinka miellyttävästi se tapahtuu. Moni fööni pöhöttää kyllä kovaäänisesti kuumaa ilmaa, mutta kuivaa hitaasti tai ennemmin jopa polttaa päätä kuin mitään muuta. Tuomioni on että kaikilla fööneillä voi kuivata, mutta oikea testi tuleekin sillä, voiko kuivaajalla myös muotoilla hiuksia.

Ei kai tarvitse sanoa, että lähdin innolla testaamaan Dysonin fööniä.




Supersonicissa on kolme puhallustehoa ja kolme erillistä lämpöasetusta, lisäksi kahvasta löytyy kylmäpuhalluspainike muotoilun viimeistelyyn. Piste Dysonille, mun kuivaajassani on kolme lämpötilaa + kylmäpuhallus, mutta vain kaksi puhallustehoa.

Dysonin mukana tulee kolme erilaista suulaketta. Ykkössuulake on tarkoitettu "peruskuivaukseen" eli ihan vain hiusten kuivaksi saamiseen ja esikuivaukseen. Kakkossuulake on lähes samanlainen ensimmäiseen verrattuna, mutta suuntaa ilmaa tiukemmin muotoiluvaiheessa.

Kolmas suulake on diffuusori eli lautasmainen kaktuksen sukulainen. Tämä voi olla vähän vieraampi tuttavuus. Ajatus on kuitenkin käyttää diffuusoria kiharahiusten kanssa, jolloin kiharat voivat kuivua omaan muotoonsa. Hiukset asetellaan "lautaselle" ja kuivataan hiukset latvasta aloittaen. Tästäkin piste Dysonille. Ammattifööneissä ei yleensä ole mukana tätä erikoislaitetta, vaan niihin myydään   one size fits all -tyyppisesti diffuusoreja lisätarvikkeena. Tuote jota ei ole tehty omalle laitteelle on harvemmin täysin istuva. Varmaan siksikin ne monesti jäävät myös käyttämättä.

Ekstrabonus Dysonille suuttimien kiinnityksestä. Monesti föönien suulakkeiden kiinnitys on niin tiukka, että sitä ei oikein halua lähteä kesken föönauksen vaihtamaan. Supersonicin suulakkeet kiinnittyvät magneetilla. Rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että olen muutaman kerran onnistunut kolauttamaan föönin päähäni, jolloin magneetti on pettänyt ja suulake tipahtanut. Minun puolustuksekseni kerron kuitenkin, että ketään muuta en tällä kuivaajalla ole kolauttanut vaikka useampia tukkia on tällä muotoiltu!




Väitän kuitenkin, että ehdottomasti parasta Supersonicissa on ääni. Supersonic on reippaasti hiljaisempi kuin mikään aiemmin kokeilemani kuivaaja. Kotioloissa asialla nyt ei välttämättä ole väliä, mutta kampaamossa työskennellessä on kiva jos föönin läpi kuulee asiakkaan puheen ja asiakas kuulee minut. Ei ole tapahtunut aiemmin. Teen satunnaista hiuskeikkaa edelleen, vaikka en kampaamossa työskentelekään. Puhetta ei tarvitse föönauksen ajaksi lopettaa ollenkaan, vaan puhaltimen äänen läpikin pystyy puhumaan huutamatta. Toinen on tietysti se, että kotonakin kuivatessa fööni on aika lähellä korvia. On ihan hyvä ettei tarvitse kuunnella liian kovaa ääntä. Ei pidä ymmärtää väärin, kyllä Dysonkin ääntä pitää, mutta se on matalampi, hiljaisempi ja miellyttävämpi.

Ääni on itse asiassa jopa niin hiljainen, että saattaisin harkita kuivaavani hiukseni illalla myös hiljaisuuden jälkeen. Nukkuva kissakaan ei muuten välittänyt vieressä pöhöttävästä kuivaajasta.




Lisäplussan voi varmaan antaa föönin mukana tulevasta silikonialustasta? Tällaisenhan voisi askarrella vaikka itse vanhasta jooga- tai leivinmatosta, mutta tykkään siitä, että asiaa on ajateltu etukäteen. No mikä siinä nyt on niin ihmeellistä? Kun föönin asettaa alustan päälle, fööni ei noin vain liu'ukaan lattialle. Erityisesti ghd-raudalleni on käynyt niin, että vaikka kuinka olen asetellut, rauta on liukunut (tai ainakin yrittänyt kovasti) maahan. Sama kohtalo on vältetty fööneillä ainoastaan sen takia, että niillä on yleensä ollut oma teline, aina sitä ei kuitenkaan ole. Toisaalta en myöskään haluaisi ottaa sitä riskiä, että itse alan heitellä näin kallista laitetta.

Muotoilu föönissä on minusta oikeastaan jopa vähän ruma. Tai ainakin se vaatii reipasta totuttelua. Laite on kuitenkin kädessä oikein hyvä ja kevyt. Toisaalta kun mainitsin kolauttaneeni föönin omaan päähäni, niin on sitä tapahtunut aiemminkin. Perinteinen föönimalli on niin pitkä, että nokka on aina tiellä. Dysonissa taas tuota "nokkaa" ei ole ollenkaan, joten erityisesti omien hiusten föönaaminen on paljon helpompaa kuin perinteisellä mallilla.




No, mikä on lopputulos? Is it worth it? Fööni suoriutuu kuivauksesta erityisen hyvin ja muotoilusta vähintään yhtä hyvin kuin ammattiföönini ja annoin monta plussaa pienistä asioista. Yes, it's worth it. Kallishan laite on, se on selvä. Tällä varmasti täytetään jokaisen tarpeet, mutta kaikki eivät tätä tarvitse. Jos muutenkin kuivaat ja muotoilet hiuksiasi usein, anna mennä. Jos mieluummin ilmakuivaat ja fööniä käytät ehkä kenkien kuivaamiseen, Supersonic ei varmaan ole sinun juttusi. Tosin saatat aidosti innostua jos pääset kokeilemaan.

Oletko päässyt kokeilemaan Supersonicia?

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Föönaa kuin ammattilainen

Postauksen Dyson-fööni saatu

Tiedäthän sen fiiliksen kun kampaajalta lähtiessä tukka näyttää ihan älyttömän hyvältä ja pysyy kuosissaan vaikka kaksi päivää. Kun kotona yrität laittaa tukkaa, niin kaikki näyttää väärältä, mikään ei onnistu ja kampaamoreissukin alkaa kaduttaa. Minä olen ainakin kokenut tämän ja näin vanhempana ja viisaampana kampaajana väitän että syy löytyy föönauksesta.

Yleensä kampaaja föönaa ja laittaa tukan viimeisen päälle, haluahaan kumpikin, kampaaja ja sinä itse, että lähdet tyytyväisenä kotiin. Se föönaus ei kuitenkaan ole ihan mitä sattuu hiustenkuivaamista. Se on myös kampauksen tekemistä tai osa sitä. Föönaamalla tukasta saa tikkusuoran, kiharapilven, hervottoman tyvikohotuksen tai jotain ihan muuta. On mulla ollut asiakaskin, joka kävi lähes viikoittain hakemassa itselleen pesun ja föönikampauksen. Kuulemma ne kampaukset pysyivät hyvänä viikon verran (hän ei joutunut pesemään hiuksiaan turhan usein). Monesti nämä kampaukset myös tehtiin niin, että ne kestävät astetta paremmin esimerkiksi nukkumisen aiheuttamaa lässähdystä.
Moni meistä käyttää hiustenkuivaajaa nimenomaan kuivaamiseen, mutta tätähän voisi tehdä kotioloissakin!

Föönauksen alle on hyvä laittaa jokin muotoilutuote, esimerkiksi vaahto tai jokin suihke, joka auttaa hiusta pysymään pehmeänä, mutta myös pitää föönauksen paremmin. Harjoitella voi toki ilman aineitakin.




Föönaus aloitetaan tietysti pyyhekuivasta hiuksesta. Hiuksiin levitetään mahdollinen muotoilutuote ja tehdään esikuivaus. Esikuivaus tarkoittaa sitä, että hiukset kuivataan pisteeseen, jossa ne ovat hieman kosteat, mutta kuitenkin lähes kuivat. Opiskeluaikana meille opetettiin, että hiukset pitää tässä vaiheessa kuivata n. 80% kuivaksi. Mistäs sen sitten tietää? Tämän oppii kyllä kunhan vähän malttaa harjoitella, mutta mitään tieteellistä mittaria en voi antaa.




Kun hiukset ovat "melkein kuivat", muotoilu voidaan aloittaa. Ensimmäisessä kuvassa käytössä on kiharoiden kuivaamiseen tarkoitettu ufo eli diffuusori. Perinteiset suulakkeet päästävät lämpimän ilman suoraan lävitseen, diffuusori levittää ilmaa suuremmalle alueelle ja ilma tulee hiuksiin vähän epäsuoremmin. Ufon ajatuksena on, että kiharat saavat levätä diffuusorin päällä kuivaessaan. Diffuusorin kanssa toimitaan niin, että asetellaan hiusten latvat "lautaselle", ja aletaan pikku hiljaa siirtämään fööniä kohti tyveä. Jos hiukset ovat jääneet aiemmin mainittua kosteammiksi, huomaat sen tässä kohtaa siitä, että hiukset eivät meinaa kuivua. Normaalitilanteessa tässä kohtaa n. 80% kuiva hius muotoutuu hyvin nopeasti kuivaksi.




Diffuusorin kanssa kuivattu luonnollisesti laineikas hius. Lopputuloksesta tulee hyvin luonnollinen ja toisaalta rento.




Harjan kanssa kuivaaminen on sitten taas astetta haastavampi juttu, mutta tiedän naisia, jotka aamuisin föönaavat tukkansa tuuheaksi ja siistiksi kohti päivän menoja. Kaikki onnistuu, kunhan vähän harjoittelee.

Ensiksikin, miksi sitä harjaa tarvitsisi käyttää? Eihän se toki välttämätön ole ja harjojakin on erilaisia.   Varmasti se kaikille muusta kuin föönaamisesta tuttu pyöröharja on mun ehdoton suosikkini. Pyöröharjalla saa niin tyvikohotusta kuin kiharaa tai suoraakin halutessaan. Harjan kanssa voidaan luoda sitä kaikkien toivomaa lisävolyymia ja ajatusta aina vaan tuuheammista hiuksista. Jotenkin näin:


Lähtötilanne on tietysti sama kuin diffuusorinkin kanssa kuivatessa: hiukset on esikuivattu ja niissä on kohotusta "lakkaava" muotoilutuote. Itse tykkään olla tässä kohtaa tarkka, sillä parhaan tuloksen saa vain tarkkuudella.




Nappaan hiukseni isoille klipseille niin, että päälaki ja otsatukka ovat yhtenä osiona, sen jälkeen voidaan tehdä n. 5cm korkeita "viipaleita", jotka taas kiinnitetään klipseillä päälaelle. Kun viimeinen "viipale" eli niska on kiinnittämättä, aloitetaan sen föönaus. Kun ensimmäinen viipale on kuiva ja valmis, avataan seuraavaksi tuleva viipale vapaaksi ja föönataan.  Föönin tulee aina muotoiluvaiheessa kulkea hiusten suuntaisesti, ei vastakarvaan tai sikinsokin. Tätä samaa kaavaa mennään siihen asti kunnes koko tukka on halutussa muodossa ja täysin kuiva. Lopputuloksen voi vielä viimeistellä kevyellä lakalla.

Olen huomannut, että parhaimmillaan muotoonföönaus myös pidentää hiusten pesuväliä, sillä tukka ei kuljekaan ihan päänahkaa pitkin.

Onko (oman tukan) föönaus sun juttu?

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Tavallisen ihmisen ekoelämää

Kaikessa on ääripäänsä ja harvoin mikään ääripää on sellainen, jossa "tavallinen" ihminen  kykenisi olemaan. Luin keväällä Bad Feminist -kirjaa ja sen alkusanat jotenkin kolahti. Ei ole pakko olla täydellinen edistääkseen jotain ajatusmaailmaa, olipa se sitten feminismi, ruokailu tai vaikka eko-elämäntapa. Jokaisen vain täytyy hyväksyä epätäydellisyytensä ja tehdä parhaansa. Jos ei voi tehdä ihan kaikkea, voi tehdä ainakin jotain!

Miten visuaalinen, vaatteista ja kosmetiikasta kiinnostunut ihminen voi elää vähän parempaa elämää?
Ajattelin raottaa omaa ajatusmaailmaani ja niitä pieniä tekoja elämässäni.



Vaatteiden kanssa olen tosi tarkka, niiden täytyy olla hyvälaatuisia, käytössäkin nypyttömiä ja värien pitää pysyä pesuista huolimatta. Hankinkin suurimman osan vaatteistani 2nd handina. Toki käytetyn tavaran saa edullisemmin kuin uuden, mutta jos tietää mitä etsii, maailma on pullollaan käyttämättömiä vaatteita ja kenkiä, jotka joku on todennut itselleen hutiostoiksi. Toki käyttämättömästä joutuu maksamaan enemmän kuin käytetystä, mutta monesti hinta on silti reilusti pienempi kuin uutena. Toisaalta kirppariharrastaja ja löytöjä bongaileva tarjoushaukkakin voi tehdä hutiostoja. Olennaista on kuitenkin tunnistaa oma tyylinsä ja jättää ne tyyliin sopimattomat tosiedullisetkin löydöt jo kauppaan tai sinne kirpparipöydälle.

Minulle on myös hyvin tärkeää, että tuotteet kestävät myös vaatetuksen ulkopuolella. Sisustamisessa olen tarkka, mutta en mikään harrastaja. Haluan lähtökohtaisesti hankkia tarvitsemani tuotteet vain kerran. Olen oikeastaan häiritsevänkin ylpeä valurautapannustani, jonka vanhempani ovat kymmeniä vuosia sitten saanet häälahjaksi. Samalla katson iloisesti uutta kirjahyllyäni, jolla on ikää vähintään parisenkymmentä vuotta, sitä on kasailtu, purettu ja käytetty. Nyt se sai osakseen vanhojen pinttymien hionnan ja maalikerroksen. Hylly kestää vielä vaikka seuraavat parisenkymmäntä vuotta.




Mutta mitäs sitten kun otetaan monen mielestä maailman turhin asia tarkasteluun: kosmetiikka.
En missään nimessä halua olla siinä leirissä, joka sanoo että kosmetiikka on turhaa. Sillä on paikkansa ja jokaisella harrastuksensa. Kuitenkin jos vertaa ulkotakkia ja vaikkapa ripsiväriä, toinen voi perustella Suomen talvessa tarpeensa, toinen ei. Kosmetiikkaharrastajana haluan kuitenkin tehdä sen mitä voin.

Muutama vuosi sitten tuskailin aiheuttamaani roskamäärää ja tajusin, että vaihtoehtojakin on.
Surautin itselleni hyvän kasan kestovanulappuja. Vanulaput ompelin leikkuujätteistä (siis puhtaista, muuhun liian pienistä kangaspalasista) ja osan saumasin reunoista. Samat laput on edelleen käytössä ja hyväkuntoisia. Toki laput ovat ensimmäisissä pesuissa kutistuneet, mutta toimivat hyvin. Kestovanulappuja voisi tehdä hyvin vaikka vanhasta t-paidasta. Tällöin sille muuten ehkä tekstiilijätteelle tulisi ainakin jotain uutta elämää.

Kestovanulappujen kanssa nousee tietysti kysymys, että mites kynsilakan. Moni käyttää vanulappuja vain kynsilakanpoiston yhteydessä. Voisin kuvitella, että kestovanulappu menettää merkityksensä nimenomaan lakkojen kanssa, mutta onneksi on vaihtoehtoja! En muista milloin olisin viimeksi tarvinnut vanulappuja kynsilakkojen kanssa sen jälkeen kun askartelin itselleni kynsilakanpoistopurkin. Sienen olen toki välillä vaihtanut, mutta hyvin moneen kertaan yhdestä sienestäkin on. Kun poistoaine on kulunut loppuun, olen yleensä vain täyttää purkin uudelleen.




Olennaista on tietysti kosmetiikassakin se vähemmän on enemmän -ajattelu, mutta silloin kun niitä tuotepakkauksia tulee, minulle on tärkeää päästä niistä eroon kierrättämällä. Jotkin pakkaukset käytän itse uudelleen. Huomioin kynsilakkojen ongelmajäteaspektin hyvin tarkasti. Painepullot tyhjennän ja vien metallinkeräykseen. Lasipakkauksista kierrätän lasinkeräyksessä ne pakkaukset, joita voi, muille yritän keksiä uutta käyttöä. Tykkään kosmetiikassa lasipakkauksista, mutta ne on monesti tehty lasista, jonka sulamispiste on peruslasia korkeampi, joten niitä ei tavalliseen tapaan voikaan kierrättää. Tällä hetkellä kipuilen sen kanssa, että en kerää kaikkia muoviroskia ja vie niitä muovinkeräykseen. Meillä tämä puoli on nimittäin aika hankalasti hoidettavissa pitkähkön keräyspiste-koti-välimatkan takia. Ehkä jonain päivänä.

Toisaalta bloggaajana haluan ajatella, että joku saattaa tehdä parempia ostopäätöksiä ja ostaa vähemmän niitä huteja sen takia, mitä olen kirjoittanut. Minä ainakin punnitsen ostopäätöksiäni monesti sen perusteella mitä muut ovat tuotteista sanoneet. Usein olen toki ostanut tuotteen jonkun blogin suosituksesta, mutta ehkä jopa useammin olen reilusti säästynyt itselleni sopimattomalta tuotteelta koska olen arvioita lukiessani perääntynyt.

Millaisia pieniä juttuja sinä teet?

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Kuorinta hiuksille ja kiiltävä tukka ilman silikonia


Postauksen tuotteet saatu

Redkenillä oli muutamia vuosia sitten yksi mun suosikkituotteistani: silikoniton hiusöljy. Silikonilla on hiusöljyissä ja -tuotteissa paikkansa, mutta pelkästään öljyistä koostuva tuote sai hiukset tuntumaan erityisen pehmeiltä. Tuote kulki diamond oil -tuoteperheen alla. Olin siis innoissani kun sain testattavakseni diamond oil glow dry -tuotteita.

Mun hiuksissani on yksi aika suurikin ongelma. Hiukset ovat latvoistaan käsitellyt, karheat ja kiillottomat, mutta hiuspohja rasvoittuu todella nopeasti ja tukka on hyväkuntoinen, jopa lasimainen. Niillä silikonisilla hoitoaineilla on paikkansa myös minun kylpyhuoneessani, mutta jos joka pesulla läträän silottavimmilla hoitoaineillani, niin näytän puhtaallakin tukalla siltä kuin hiuksia ei olisi pessyt sitä viikkoon. "Hoitavat" shampoot eivät myöskään auta aiheessa, kun valmiiksi kiiltävästä tyvestä tulee entistä kiiltävämpi ja raskaampi - lopputulos ei ole kovin puhtaan oloinen. Glow dry -shampoo siis toimii aika mainiosti perusshampoona. Suunnilleen joka toisella pesukerralla olen vuorotellut Redkenin All Softin ja Glow Dryn kanssa. Tämä estää pahinta lähmätukkafiilistä, mutta latvat pysyvät pehmeinä ja hoidettuina.

Tuoksusta minulle tulee mieleen vuosien takainen suosikkituoksu: Yves Rocher Ming Shu.

Hyvää peruskauraa siis, mutta mulla on jotain parempaa esiteltävää:




Siis mitä? Kuorinta, joka kiillottaa hiuksia? Kuorinta hiuksille? Mitä ihmettä!? Oli mun ajatukset kun sain tuotteen käsiini. Olihan se kokeiltava!

Ensimmäisen kerran itse asiassa kokeilin tuotetta kokonaan ilman hoitoainetta, jotta saisin käsityksen tuotteen hyödyllisyydestä. Olin ällistynyt. Kun kuontaloni on veden kanssa kosketuksissa, siitä tulee yksi iso rastapallo. Levitin kuorinnan ohjeen mukaisesti pesemättömään, mutta kosteaan tukkaan, hieroin hennosti latvoihin ja rastapallo oli ihan oikeasti hyvässä kuosissa! Sormilla haromalla takkupallo aukesi ja pyyhekuivauksen jälkeen harja aukaisi kaikki solmut. Tukka oli kyllä kuivaessaan aikamoisen kuiva, mutta jos pelkästään kuorintaan tarkoitettu tuote teki tällaista jälkeä, olin löytänyt jotain aika hienoa.

Edelleenkään en ole ihan ymmärtänyt miksi tuote on kehitetty ja miten se toimii, mutta kyllä se toimii. Parhaan lopputuloksen tietysti saa kun käyttää ohjeiden mukaan kaikkia kolmea tuotetta yhdessä. Vaalennetulla tukalla en missään nimessä ottaisi sarjaa ainoiksi hoitotuotteiksi, mutta yhdistettynä edellä mainittuun tapaan nämä on kyllä pelastaneet minun tyveni, joka muuten näyttäisi puhtaanakin likaiselta.

Oletko aiemmin kuullut hiuskuorinnasta?

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Tavaroiden vähentämisen autuus

Olen aiemminkin maininnut siitä, kuinka on ollut suorastaan hypnoottista katsoa declutter-videoita. Siis videoita, joissa ihmiset tyhjentävät kaappinsa kaikesta itselleen turhasta esim. ylimääräisestä kosmetiikasta tai vaatteista joita ei koe enää omakseen. Nyt olen päässyt asteen eteenpäin.

Kaikki kai lähti siitä kun piti pakata elämänsä matkalaukkuun ja muuttaa moneksi kuukaudeksi muualle. Siis minähän vihaan pakkaamista, mutta jotenkin onnistuin saamaan kaiken tarpeelliseksi ajattelemani mukaan. Muutaman mekon otin matkaan, jotka voin laskea täysin ylimääräisiksi = en käyttänyt niitä kertaakaan. Toki koin pientä ongelmaa toiseen suuntaan. En ollut pakannut talvitamineita, koska oletin että pärjään +20 asteessa kyllä niillä samoilla vaatteilla, millä pärjään Suomessakin syksyllä. Siitä ehkä toisen kerran. Muuten kuitenkin pakkasin tosi hyvin!

Paikan päällä en kokenut tarvitsevani (niitä talvivaatteita lukuun ottamatta) varsinaisesti mitään. Varsinainen capsule wardrobe! Tiesin kuitenkin jo lähtiessäni että saatan palatessani tarvita toisen matkalaukun jotta saan kaiken paikan päältä hankkimani kuljetettua Suomeen. Tiesin että haluan joitain paikallisia juttuja. Tuli muutama mutka matkaan. Jostain syystä kuvittelin, että jos ostan liput Finnairilta, niin saan ylimääräisen laukun heidän hinnastonsa mukaisesti. Ei, niin ei käynyt. Vaikka lippu oli Finnairin nimissä, matkan alkupätkän liikennöi Qantas ja hintaa tavaroille olisi tullut 280 dollaria jokaiselta alkavalta viideltä kilolta. Oli vähän mietittävä mikä on noin ison rahan arvoista.




Voi sitä tuskaa kun piti takaisin tullessa pakata elämänsä melkein puolen vuoden ajalta noin 30 kiloon ja mikä on sen arvoista, että haluaa mukanaan viedä. Jouduin lahjoittamaan ihan uskomattoman kasan tavaraa. Siitä se kai ihan oikeasti lähti. Mutta pahempaa oli luvassa. Kotona odotti muuttokuorma ja uuden kämpän hankinta. Kun kaikki kahden ihmisen tavarat on konmarimaisesti keskellä lattiaa - tai paremminkin täyttämässä koko vanhempiesi alakerran ja vähän enemmän, tulee tuska. Siitä se todellakin lähti. Teki mieli vain polttaa kaikki mitä omistaa.

Näiden kokemusten innoittamana olen myynyt aika paljon tavaraa, josta en koskaan olisi uskonut voivani luopua. Olen myynyt aarteitani ja tuntenut hyvää oloa siitä kuinka ne ovat palvelleet minua ja saavat nyt uuden kodin. Toisaalta olen saanut myytyä tavaraa, jotka ovat aiheuttaneet pahaa mieltä. Miten olisi esimerkiksi äärimmäisen kauniit city-kumpparit, joiden ajatteleminenkin saa unohtamaan niiden käytön. Siitäkös se paha mieli sitten iskeekin, noistakin maksoin sen ja sen verran enkä edes käytä niitä. Miksi ne olivat niin kamalat? Kumpparit olivat tosi kapealinjaiset, niissä oli aitoja nahkayksityiskohtia ja ne näyttivät lähestulkoon nahkasaappailta. Sellaiset joista unelmoi ja kuvittelee käyttävänsä niitä nyt ja aina. Ihan täydelliset siis, tavallaan ainakin. Kapeus joka niistä teki erityisen tyylikkäät kuitenkin aiheutti sen, että kenkiin muodostui aika mainio alipaine. Kenkien pois ottaminen oli siis vähintäänkin vaikeaa, jopa aika tuskallista. Ei olleet mitkään Hait, jotka vaan sujautetaan jalkaan ja pois. Nyt ne on poissa silmistä ja mielestä!

Kai se on sama kuin painonhallinnassa tai tupakoinnin lopettamisessa: kaikki pitää itse hoksata että voi edes miettiä muutosta. En tiedä tulenko koskaan omistamaan vain 30 vaatekappaletta tai olla keräämättä "ihan kiva" -juttuja, mutta haluan että seuraava muutto ei ole ahdistavaa ainakaan tavaramäärän takia.

Kiinnostaako decluttering?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Parempi vaalennus kotona



Mun ehdoton ohje kampaajana on, että jos haluat tukkasi vaaleammaksi, mene kampaajalle. Piste.

Mun seuraava poikkeusohjeeni kumpuaa siitä, että olen ihminen. Tällä hetkellä olen vastavalmistunut ja teen vain keikkatyötä. Säännölliset tulot menee vuokraan ja peruslaskuihin, kaikki ylimääräinen stipendeistä pieniin palkkioihin sulaa kyllä isompiin laskuihin. Haluaisin kovasti käydä kampaajalla ja uskon että sekin päivä tulee lähiaikoina. Sitä ennen se 15cm tyvikasvu ja kuivat latvat on vaan hoidettava budjettikeinoin.

Lähdetään vielä siitä, että vaalenna hiuksiasi itse vasta sillä hetkellä kun se on ihan aidosti täysin viimeinen mahdollisuus. Se että "ei viitsis" maksaa kampaajalle yli sataa euroa väristä ei riitä. Jos et ole valmis kestämään vaalennuksesta koituvia mahdollisia lisätöitä, älä edes mieti itse vaalentamista. Ei olis kerta eikä edes kolme kun joku on sitä mieltä, että kampaajalla vaalentaminen on kallista, mutta palaa pää karrella ja tukka pilalla kampaajan luokse. Pahimmillaan vaihtoehtona saattaa olla alkuperäistäkin kalliimpi kampaajakäynti, hiusten leikkaaminen, pitkä uuden tukan kasvattaminen tai superkalliit pidennykset.

Olenko nyt pelotellut tarpeeksi? Ai en? No jatketaan eteenpäin.

Näkisin kotivaalennuksessa kolme isoa ongelmaa:

1) Toisen ihmisen tukan värjääminen on paljon helpompaa kuin oman. Tämä johtunee siitä, että kädet, silmät ja tukka ovat väliaikaisesti ihan väärissä paikoissa. Jos haluaa vaalennuksesta esimerkiksi tasaisen ja myös takaraivolle sekä niskaan ulottuvan, niin olisi hyvä nähdä kaikki mitä tekee. Tässä auttaa tietysti jos saa lisäkäsiä ymmärtävältä apurilta. Ja ei, peili ei yleensä riitä ellet ole tosi näppärä tekemään asioita täysin peilikuvana. Minä en ainakaan ole.

2) Vaalentaja ei tiedä väreistä tai vaalennuksesta yhtään mitään.

Kuinka ongelmasta selvitään? Käy kampaajalla tai selvitä mistä on kyse.
Ihan perusjuttuja värjäyksestä voi lukaista esimerkiksi Saara Sarvaksen vanhasta postauksesta. Kannattaa myös lainata kirjastosta jokin värejä käsittelevä hiusalan oppikirja. Perusteoriaa löytyy ainakin kirjasta nimeltään Väriä ja kiharaa.

3) Jos olet aidosti valmis oppimaan ja olet imenyt värjäyksen teorian mieleesi, seuraavaksi ongelmaksi muodostuu kaupan värit. Suurin ongelmahan näissä väreissä (tässä postauksessa väri=vaalennus) on että purkit yrittävät tarjota jotain jokaiselle. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Vaalennusaineen kanssa tuleva hapete on yleensä niin tuju, että tummempaakin tummemmaksi hiuksensa värjänneet saisivat kutrinsa vaalenemaan. Tämä tarkoittaa mahdollisimman tujua hapetetta eikä sen paketin kyljessä pääsääntöisesti lue hapetteen voimakkuutta.




Kysyt nyt siellä, että mikä se ongelma tässä on, eikö tujummalla hapetteella saa vaaleamman tuloksen? Ei. Ongelma on siinä, että mitä kärsineempi ja käsitellympi hius on, sitä rikkoutuneempi sen rakenne on. Vaikka olisit kuinka löytänyt tuotteen, joka sanoo että korjaa kolmen vuoden aikana hiukselle tapahtuneet vauriot ja tekee muutenkin taikojaan, se ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Otetaan vanha kunnon kananmunaesimerkki. Hiukset on tässä esimerkissä kananmuna ja kuuma vesi on kaikenlaiset värjäykset ja muut vaurioittavat käsittelyt. Jos laitat kananmunan kiehuvaan veteen ja otat sen pois kolmen minuutin kuluttua, rakenne on muuttunut täysin. Et voi enää korjata kananmunaa juoksevaksi. Mitä enemmän munaa keität, sen kiinteämpi kananmuna on, mikään ei sitä muuta takaisin. Sama hiuksissa, tosin lopputulos on se, että kiinteytymisen sijaan hiuksesta tulee vaaleampi ja hauraampi.

Palataan asiaan. Jos siihen keitettyyn kananmunaan eli käsiteltyyn hiukseen laitat vaalennusaineen, sanotaan vaikka 12% hapetteella, tukka kyllä vaalenee. Voi kyllä olla että suihkussa hiukset jäävät käteen tai ainakin muuttuvat venyväksi purkaksi, joka kuivana katkeilee. Samaan katastrofin ainekset sisältävään lopputulokseen toki pääsee laimeammallakin hapetteella, mutta se vaatii lähtökohtaisesti vähän enemmän yritystä. Toinen on se, että mitä vahvempaa hapetetta käytät, sitä todennäköisemmin saat päänahkasi kutiamaan, kirvelemään ja pahimmillaan palamaan vesikelloille. Ainakin meillä opiskeluaikana puhuttiin siitä, että yli 3% hapetetta ei edes saisi laittaa päänahkaan, koska se voi aiheuttaa edellä mainittuja, aika vakaviakin, ongelmia. Monesti kampaamoasiakkaat sanovatkin vaalennusaine päässään, että eihän tämä kirvele yhtään. Kun sen ei kuulu kirvellä ja polttaa. Yleensä kaupan vaalennuspaketeissa hapetteen vahvuus on jotain välillä 9-12%. Että ihmekös jos nahka ei iloitse.

Mikä avuksi? Tietysti kaupan väripaketin hapetetta voi laimentaa värin sekoitusvaiheessa ihan vain vedellä. Tämä kuitenkin tuottaa vähän ongelmia, koska me ei edelleenkään tiedetä alkuperäistä vahvuutta. Toisaalta tämä vaatii pientä matemaattista näpertämistä ja kaiken kukkuraksi liian iso vesimäärä hapetteessa voi tehdä värimassasta ihan liian löysää, jolloin se lähtee valumaan. Tykkäsin kovasti kun Biozell aikanaan myi pieniä hapetepulloja ja vaalennusjauhetta erillisissä pakkauksissa. Vaan nuo ruokakaupan aarteet on vähin äänin lähteneet kauppojen hyllyiltä.




Mitäpä sitten? Ainakin jokainen minun käyttämäni väri on hapetteena käyttänyt vetyperoksidia (muitakin varmaan on, tarkasta tämä paketin kyljestä). Se on sellaisenaan apteekeista saatava aine, joka maksaa muutaman euron pikkupurkilta. Toki et saa sataprosenttisesti samaa tuotetta kuin värinvalmistajan hapete, jotka yleensä sisältävät hajusteita, mahdollisia apuaineita ja jotain jolla litkusta saadaan paksumpaa.

Itse toimin niin, että merkkaan alkuperäisen hapetepullon kylkeen kuinka paljon hapetetta alunperin oli, tyhjennän pullon ja korvaan aineen apteekin 3% vetyperoksidilla. Lopun voi hoitaa ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa (koti)värjäyksen. Samaa ainetta voi muuten käyttää esimerkiksi kulmien värjäykseen tarkoitettujen väriaineiden kanssa.

Kun kaikki kolme kohtaa on kunnossa, voit vielä perääntyä. Jos kuitenkin haluat lähteä kokeilemaan, tee se omalla vastuullasi. Hiuksensa voi pilata vaikka kuinka tietäisi missä mennään ja aina voi tulla yllätyksiä. Kuitenkaan itse en ilman apteekin vetyperoksidia tai reipasta laimentamista edes lähtisi yrittämään. Se johtaisi vaan itkuun ja heinäkasaan.

Lähdetkö vielä kokeilemaan vaalentamista uusin vinkein vai sainko käännytettyä?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Suuri aussikosmetiikan katsaus

Kun lähdin Australiaan, kyselin teiltä onko jotain mistä haluaisitte minun kirjoittavan. Yksi iso toive oli kirjoittaa sikäläisestä kosmetiikasta. Olin tietysti heti mukana, mutta miksi sitä postausta ei ole vieläkään näkynyt? Koska niitä kiinnostavia tuotteita ja merkkejä on niin paljon!

Aussikulttuuria dominoi tietty rentous ja no worries -asenne. Tämä on läsnä myös pukeutumisessa, mutta ihan selkeästi kosmetiikan käytössäkin. Australiassa on ihan tuhottoman paljon erilaisia luonnonmukaisia, luonnollisia ja "luonnollisia" merkkejä tai ainakin firmoja, jotka markkinoinnissaan hyödyntävät lumenemaista yhteyttä luontoon. Sitten on niitä merkkejä, joita ei ikinä tajuaisi lähteneeksi Australiasta.

Osa merkeistä on hankkinut itselleen kaikki mahdolliset sertifikaatit, yksi niistä on Inika, johon itse tutustuin alkujaan LookFantasticin joulukalenterin kautta. Luomu, vegaaninen ja cruelty free. Sitten on tietysti niitä merkkejä, jotka luottavat enemmän luonnonmukaiseen fiilikseen. Jokaiselle jotakin, mutta luonnollisuus eri muodoissaan on se juttu.




Natiosta mulle tuli mieleen, että tää on muuten Australian Lumene.  Lumenella ja Natiolla on samaa filosofiaa luonnosta lähtöisin olevia ainesosia ja luonnollista kauneutta myöten. Tietyssä mielessä hyvin perustuotteita, niitä joita on helppo lähestyä, mutta tuote on kohtuuhintainen ja tekee minkä pitää. Kuitenkin tavallaan vähän tylsä.

Jos Natiosta tuli lumenefiilis, niin totta puhuen se tuli aika monesta muustakin. Tosin Australiassa firmat korostavat erityisesti olevansa cruelty free, kuten Nude by Nature tekee. Filosofialtaan lumenea, fiilikseltään BareMineralsia, mutta kuitenkin vähän enemmän.




Sitten on tietysti niitä vanhoja tuttuja, jotka ihan aidosti tuntuvat jopa piilottelevan alkuperäänsä. Fudge on australialainen tai ainakin sieltä lähtöisin, vanha juttu, mutta tuo tieto on ihan uskomattoman vaikea kaivaa!

Puhumattakaan Beccasta. Yritin paikan päällä ollessani kysellä mitä paikallista kosmetiikkaa kannattaisi kokeilla, mutta ei mulle oikeastaan osattu sanoa. Ehkä kysyin vaan vääriltä ihmisiltä. Onneksi on Google. Erilaiset naistenlehdet on tehneet pitkiä listauksia australialaisista pakko-kokeilla -tuotteista. Kaikissa niissä mainittiin tietyt merkit ja mukana oli aina Becca. Ihmettelin hirveästi että miten niin, tosi jenkkimerkkihän se on ja tuotteita oli Aussilasta ihan uskomattoman vaikea saada.

Eipä mitään, tylsinä iltoina googlailin lisää ja lopulta löysin, että Becca on perthiläisen meikkaajan Rebecca Morrice Williamsin perustama yritys. Näyttää siltä että markkinointi on - ihan loogisestikin - suunnattu jenkkeihin. Mutta voi pojat kun se tausta on häivytetty!




Alpha-H, jolta löytyy yksi mun ehdottomista suosikkituotteista, Liquid gold. Merkki on ihan kohtuullisen hyvin edustettuna ja mainostettuna myös eurooppalaisissa nettikaupoissa ja australialaisuus on ollut tiedossa. On kuitenkin ollut mielenkiintoista seurata kuinka meillä vähän vähemmän tunnettu merkki onkin kotimaassaan (ylläri!) niin iso juttu, että firma ostaa mainossivuja Voguesta. On aidosti mielenkiintoista katsoa näitä juttuja ihan erilaisesta näkökulmasta.

Alpha-H Liquid gold hinta n. 40 eur, pakkaus 100ml.

Melkein jokainen suomalainen nainen on katsonut sen verran ostos-tv:tä nuorena, että Nad's jos mikä on australialainen. Viimein pääsin myös testaamaan tuota kuuluisaa geeliä. Raahasin sitä kotiin useamman purkin edellisen kerran käydessäni. Ihan aidosti tykkään tuotteesta. Ei satu kunhan kaikki tekee ohjeen mukaan eikä yritä riuhtoa karvoja irti liian kosteassa tai kuumassa. Jännä kyllä, Nad's ei kotimaassaan ollut mitenkään uskomattomassa huudossa. Merkkiä löytyi kyllä, mutta tuo alkuperäinen geeli oli toisinaan kiven alla. Ehkä tämä on vain yleinen trendi, jonka mukaan ihmiset mieluummin käyttävät kylmävahaliuskoja tai perinteistä vahaa. Testasin muuten Nad'sin kylmävahaliuskatkin, ei vakuuttaneet. Ehkä en vain ole vahaliuskojen ystävä.

Nad's geelin hinta n. 15 aud, n. 10 eur, pakkaus 170g.

Jurliquen mainitsinkin aiemmin siitä että luulin merkkiä ranskalaiseksi. Ei, sieltä se luonnollinen ajatusmaailma tulee taas Australiasta. Tähänkin merkkiin muuten olen tutustunut nimenomaan LookFantasticin kautta! Jotain tuotteita olen saanut joko yllätysboksista tai joulukalenterista. Tykkään suunnattomasti ruusuntuoksuisesta kasvosuihkeesta. Varsinkin talvella Suomen kuiva ilma ja ilmastointilaitteet saa ihon jopa hilseilemään. Jurliquen ruususuihke auttaa ihan oikeasti. Muutama suihkaisu, niin flunssanaama tai kuivuudesta hilseilevä talvi-iho tuntuu ja näyttää hyvältä.

Rosewater balancing mist 49 aud, noin 35 eur, pakkaus 100ml.




MOR ei edusta sitä luonnollista meikkituotetta, mutta on tosi vahvasti esillä monessa paikassa. Ajatuksena on enemmänkin ylellinen hemmottelu kuin mikään muu. Mukana on kynttilöitä, kosteusvoiteita, huonetuoksuja ja kosmetiikkapusseja. MORin taustalla on enemmänkin kokonaisvaltainen luksus kuin pelkkä kosmetiikka. Tähän ajatukseen kuuluvasti pakkaukset on todella viimeisen päälle suunniteltuja. Kokeilemani käsivoide oli perushyvä käsivoide, mutta pakkaus on oikeasti aika kaunis.

MOR-käsivoide n. 30 aud, noin 22 eur, pakkaus 100ml.




Jos kaikissa aussikosmetiikkalistauksissa oli Becca, niissä oli ehdottomasti myös Jojoba Companyn jojoba-öljy. Jojoban pitäisi käydä suunnilleen kaikkeen muuhun paitsi syötäväksi. Itse en ehkä löytänyt tämän öljyn hienoutta, mutta tykkään ehdottomasti monikäyttöisyysajatuksesta ja toisaalta siitä, että öljy on enemmän tai vähemmän paikallista. Kun sanon enemmän tai vähemmän paikallista viittaan tietysti siihen, että Australian mannerhan on suunnilleen Euroopan kokoinen alue. Ei meillä ainakaan toistaiseksi Suomessa kukaan kehu vaikkapa portugalilaista tuotetta lähituotteeksi.

Öljyn hinta 20 aud, noin 14 euroa, pakkaus 30ml.




Sydneyssa kotiaan pitävä Brite ihastutti värikkäillä pakkauksillaan ja mielenkiintoisilla tuotteillaan. Tässä on toinen firma, jonka tuotteita pakkasin matkalaukkuuni toisella käynnilläni. Erityisesti pastellivioletin hiusvärin ylläpitoon tarkoitettu shampoo kolahti muhun ihan täydellisenä hopeashampoona. Tuotteet on tehty Australian sijaan Kiinassa. On kuitenkin hankkinut itselleen jokaisen mahdollisen sertifikaatin luonnonmukaisuudesta, eläinkokeettomuudesta ja vegaaniudesta. Ulkomuodoltaan purkit tuovat mieleen brittiläisen Bleach Londonin.

Shampoon hinta 16 aud, noin 12 euroa, pakkaus 300ml.




Ulkomuotonsa ja filosofiansa takia yksi mielenkiintoisimmista merkeistä on turkoosi Kora organics. Yksinkertaisen kauniissa pakkauksissa on jopa skandinaavinen fiilis. Hinnaltaan Kora on kuitenkin mun makuuni aika korkea, joten perussaippuaa ja kosteusvoidetta lukuun ottamatta mulla ei merkistä ole omakohtaista sanottavaa. No okei, tykkäsin suunnattomasti kuinka nopeasti tuo kosteusvoide imeytyi eikä jättänyt lähmää tai tahmafiilistä iholle. Tuoksutkin on aika hennot siihen nähden, että organics-liitteellä varustetut tuotteet voivat olla aika vahvoja.

Kosteusvoiteen hinta 50 aud, noin 36 euroa ja pakkaus on 175ml. Palasaippuan hinta 22 aud eli noin 16 euroa.

Jos olet yhtään innostunut pin-up -kulttuurista tai vaikka Benefitin retrohengestä, niin kannattaa vilkaista myös Glamourflage! Paljon olisi tietysti enemmänkin maantieteellisesti isossa maassa kokeiltavaa ja nähtävää myös kosmetiikan saralta.

Oliko vanhoja tuttuja vai uusia ajatuksia?

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...