perjantai 26. syyskuuta 2014

Kosmetiikkabloggaajan päivä

Purkkimafia oli melkein yhtä mieltä siitä, että olisi kiva kuulla muiden päivistä. Tässä oma päiväni. Meinaan koko ajan viitata tähän päivään vapaapäivänä, vaikka ei se sitä ollut monessakaan mielessä.

Heräsin edellisen illan Breaking Bad -maratonin jälkeen vasta klo 12, koska ei ollut aamulla koulua tai töitä. Jokunen hetki meni koneella ennen minun pääni käynnistymistä.
Yksityiskohta päivän kotiasusta:

Sitten olikin aika kirjoitella työsähköposteja ja käsitellä muutamat kuvat loppuun.

Illalla olisi vielä töitä, joten piti käydä selvittelemässä pieniä käytännön asioita paikan päällä. Kahden aikaan oli siis aika vaihtaa yöpaita ja aamutakki johonkin vähän ihmisten ilmoille sopivampaan.

Työasioita selvitellessä  meni paljon luultua pidempään, joten skippasin nämä. Onhan tässä näitä päiviä koulutöillekin.

Tapani mukaan en taas ollut miettinyt päivän syömisiä valmiiksi, joten herkkuja luvassa siis.

Klo 16:20 on aika tehdä hätämeikki. Klo 17 jo valmiina töissä.

23:30 taas villasukissa.

Meinasin perääntyä tän jutun kanssa. Ajattelin ettei tässä nyt ole mitään järkeä. Tajusin kuitenkin kuinka paljon tein vapaapäivästäni töitä ja kuinka nimitän päivää vapaapäiväksi, vaikka niitä töitä oli kotona ja työpaikalla. Saatan ehkä tykätä mun töistäni.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Turhamaisuutta, arpia ja Kelo-cote

Nyt ollaan sellaisella aihealueella, että kuvat tulevat olemaan mahdollisesti epämiellyttäviä tai ainakin ällöjä. Jos ruvet, arvet ja leikkausasiat - enkä nyt puhu hiusten leikkaamisesta - ei tunnu miellyttävältä niin skippaa tämä juttu.


Sain talvella kuulla joutuvani/pääseväni leikkaukseen. Mun eka ajatukseni oli tietysti helpotus, että sitten ei tarvitse sairastella parin viikon välein. Se ajatus meni kuitenkin nopeasti ohi ja tilalle tuli epätoivo hyvin pinnallisten asioiden suhteen: Arvet. Mun ihoni on ollut hyvä ainoastaan mahasta, nyt siihen puhkottaisiin epämääräinen luku reikiä. Olin ja olen asian suhteen aika avoin. Puhuin asiasta paljon kaikkien kanssa, joilla oli vaan kiinnostusta kuunnella. Saatoin myös tehdä pari googlausta aiheesta arpien parantuminen ja niiden häivyttäminen.

Yleisimmin esille nouseva asia arvista ja niitten ulkonäöstä oli se, että arvet kuuluu elämään ja ne kertoo tarinoita.  Suurin osa leikkauksissa olleista sanoivat etteivät vaihtaisi arpiaan mihinkään vaikka ne saattoivat olla suuriakin. Toinen neuvo tuli sitten siitä, että arpien paranemiseen voi mahdollisesti itse vaikuttaa. Kuulemma proteiinien tankkaus ennen ja jälkeen leikkauksen antaa oikeita eväitä paranemisprosessiin. Tätä noudatin aika huonosti, joten sen avusta en osaa sanoa mitään, mutta ajatuksessa on järkeä.


Google taas antaa omat vastauksensa asiaan. Näkyvimmät hakutulokset tulee apteekkien nettisivuilta ja yleensä päätyvät tuotteeseen nimeltään Kelo-cote*. Tuotteesta oli kuitenkin tosi vähän käyttäjäkokemuksia ja kuvahaullakin esille taisi tulla lähinnä tuotteen markkinointimateriaalia. ACOn omilla tuotesivuilla sanotaan näin: "Kelo-cote – uusi, ainutlaatuinen silikonigeeli arpien hoitoon. Kelo-cote pehmentää ja tasoittaa arpia, lievittää kutinaa ja kihelmöintiä sekä vähentää arven punoitusta." Halusin tietysti ottaa kaikki vippaskonstit käyttöön, joten kysyin ACOlta saisinko tuotteen testiin ja sain haluamani. Mulle itselleni kuitenkin aidot - mielellään kuvalliset - käyttäjäkokemukset on hyvin tärkeitä ostopäätökseen vaikuttavia asioita, joten toivon, että tästä testauksesta on mahdollisesti apua muille asian kanssa painiskeleville!


Sain tuotteen käsiini hyvissä ajoin ennen leikkausta. Olin jo lukenut Kelo-coten esittelyn moneen kertaan (luulen, että teksti sivuilla on lisääntynyt sen jälkeen kun itse niitä keväällä lueskelin), mutta silti mulla oli kysymys. Jos tarkoitus on lähinnä suojata aluetta mekaaniselta rasitukselta niin miksi en vain käyttäisi laastaria? Miksi arpigeeliä pitäisi käyttää? Kysyin asiaa lääkärikaveriltani. Hän itse tutustui tuotteeseen vasta kysymykseni jälkeen, sillä oli aiemmin törmännyt vain silikoniseen arpilaastariin. Arpilaastari tekee kuulemma lievän paineen arpeen, joka vaikuttaa positiivisesti paranemisprosessiin. Epäily oli, että ajatus Kelo-cotessa olisi sama. Tavallisessa laastarissa tuota painetta ei muodostu, sillä tavallinen laastari olisi liian huokoinen. Lisäksi tietysti silikonigeelissä tarkoituksena on, että kalvo suojaa bakteereilta ja antaa arven parantua rauhassa. Kaiken kukkuraksi tuotteesta oli löytynyt artikkeleita arvostetuista alan lehdistä. Tämän perusteella tuote vaikutti kyllä vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta.

Leikkaus itsessään meni helposti nukutuksessa. Herätessäni maha oli turvoksissa ja kaikkialla oli laastareita. Vanhoja kunnon laastarijälkiä tuli näkyviin vielä viikko leikkauksesta! Seuraavana päivänä sain luvan ottaa suojalaastarit pois ja tilanne näytti aika karulta. Maha oli tietysti turvoksissa, neljä eri leikkaushaavaa ja mustelmia niin kuin olisin jäänyt auton alle. Haavojen päällä oli pienet kuperat "navat", isoin leikkausjälki oli myös reilulla kuopalla. Viikon päästä leikkauksesta saisin kuulemma ottaa tikkien solmut pois. Leikkaushaavat oli tosi pahoissa paikoissa vaatteiden suhteen, joten suojelin niitä laastareilla tuon ekan viikon ajan. Ilmeisesti niin ei olisi saanut tehdä, olisi pitänyt antaa niiden hengittää paremmin. Ei varsinaisesti tullut mieleen olla käyttämättä laastareita kun vaatteet hankasivat tai jäivät törröttäviin tikkeihin kiinni. Haavat olivat jo tietysti sulkeutuneet, kehittäneet mehevät ruvet päällensä ja osassa ne ruvet alkoivat hankautua jo rikki, joten päätin aloittaa Kelo-coten käytön. Tämän lisäksi arvissa oli alkanut hillitön kutina ja laastarien liimat tekivät osansa lisätäkseen sitä arpien ympärillä.


Viikko leikkauksen jälkeen. Ulkoa kammottavan näköinen, sisältä todennäköisesti vielä kauheampi. Tuntui kuin lihakset olis olleet rullalla. Kipulääkkeetkin oli surkeita. :D

Aloitin tuotteen käytön ja se oli lunastanut paikkansa tässä tapauksessa ihan samantien! Kutina arvilla hävisi eikä tarvinnut kärsiä enää lastariliimojenkaan aiheuttamasta kutinasta. Pelkästään nää kaksi asiaa oli mulle hyvin olennaisia, se kutina on nimittäin ihan sietämätöntä! Ei voi edes raapia kun pelkää, että saa revittyä itsensä auki.

Olin tietysti jättänyt fiksuna tyttönä yhden vertailuarven. Sen lähtötilanne oli muita siistimpi, se ei varsinaisesti edes hankautunut mihinkään. Tähän yhteen arpeen käytin korkeintaan perusvoiteita yms. helpottaakseni kutinaa ja pitääkseni ruven pehmeänä. Kutinansa puolesta vertailuarpi oli paljon pahempi. Noin 60 käyttöpäivän kohdalla huomasin, että vertailuarpi oli paljon punaisempi kuin muut, isommat arvet. 

Sitten siihen ällöön osaan eli niihin arpiin. Nää näyttää suurennettuna vielä kamalammilta kuin ovatkaan. :D
Vertailuarpi viikko leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty missään vaiheessa Kelo-cotea!

Vertailuarpi kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty Kelo-cotea missään vaiheessa!
Kelo-cotea käytin itse noin 70 päivää aktiivisesti. Ensimmäisen kuukauden ajan käytin geeliä pääsääntöisesti kaksi kertaa vuorokaudessa, sen jälkeen kerran päivässä. Parantumista on tapahtunut ja tapahtuu tietysti koko ajan, mutta kun arvet alkoivat näyttää kohtuullisen siisteiltä käyttö alkoi unohtua. Yleisesti en voi mitenkään ylpeillä nopeasti paranevista jäljistä: mulla on vieläkin jälkiä n. 20 vuotta sitten tapahtuneista hyttysenpistoista ja kädessä komeilee heinäkuussa käteen tullut palovamma. Vastaavien palovammojen pitäisi kuulemma parantua noin parissa viikossa. Siihen nähden nuo mahassa olevat haavat näyttävät ihan uskomattoman hyvin parantuneilta! Napajälkeä ei muuten oikein edes huomaa ja se on aloittanut vaalentumisensa ihan eri tavalla kuin muut.

Halusitte tai ette, tässä vielä vertailukuvat muista.
Napa viikko leikkauksesta.


Napa 3kk leikkauksen jälkeen. Tätä ei meinaa edes erottaa enää!
Oikean puolen jälki viikko leikkauksesta. Lähtökohdat olivat tässä hankalimmat, aina joku vaatekappale on hangannut sitä ja ruvesta kolmasosa oli jo hankautunut irti.
Oikean puolen arpi 3kk leikkauksesta.
Ja sitten ehkä mua eniten epäilyttäneeseen ja tavallaan jopa pelottaneeseen jälkeen. Tämä oli leikkauksesta seuraavana päivänä (ja vähän pidempäänkin) jopa kaksi senttiä syvässä kuopassa! Osa tuota mustelmaa on siis vain kuopan varjoja. Jännitin kovasti mitä tästä tulee, siinä kun kaiken lisäksi oli vielä tuo ulostyöntyvä "nappi". Suurin mielessä pyörivä kysymys oli: "Jääkö mun maha tollaselle kuopalle ja jääkö siihen nappi? Tuleeko mulle toinen napa?"

Alavatsan jälki viikko leikkauksesta.
Alavatsan jälki 3kk leikkauksesta. Tämä on parantunut niin siistiksi, että jopa kuvan tarkentaminen kävi vaikeaksi. "Napista" ei ole tietoakaan ja kuoppa on tasoittunut kokonaan 2. ja 3. kuukauden välillä.
Muutamia huomioita Kelo-cotesta:

Kelo-coten mukana tulevat käyttöohjeet on rehellisesti sanottuna onnettomat, joten kannattaa ehdottomasti käyttöohjeiden lisäksi käydä lukemassa lisäohjeita tuotteen nettisivuilta ennen käyttöä! Kannattaa myös huomata, että suositeltu käyttöaika tälle on 60-90 päivää eli ihan parin viikon jutusta ei välttämättä ole kyse.

Käytön voi aloittaa kun iho ei ole enää rikki ja haavat on umpeutuneet.

Tuote on kohtuullisen hinnakas, mutta pieni 6g tuubi riittää aika pitkälle. Luinkohan Kelo-coten englanninkielisiltä sivuilta, että pikkutuubin pitäisi riittää n. 7cm mittaiselle arvelle 90 päiväksi. Itselläni arpien yhteenlaskettu pituus on aika tarkasti tuon seitsemän senttiä ja käytin pikkutuubia ehkä 70 päivää. Alussa kuitenkin annostelussa tapahtui ylilyöntejä, mikä tietysti vaikutti geelin ennenaikaiseen kulumiseen. Samoin taas loppupuolella annostelu kävi vähän hankalaksi kun viimeisiä tippoja yritti saada tuubista ulos, välillä kerralla tuli liikaa ja toisella kerralla liian vähän.

Geeliä tarvitsee kerralla ihan oikeasti vain vähän. Yliannostuksen huomaa siitä, että geeli jää kuivattelusta huolimatta tahmeaksi, silloin ylimääräisen voi vain sipaista pois.

Toivon tietysti, että vastaavia tilanteita ei tule, mutta mikäli tulee niin ostaisin tuotteen kyllä myös itse.




Lopuksi vielä halusin sanoa arpia pelkääville, että taisin jo ennen leikkausta olla vähän ylpeä tulevista arvistani. Onnistuin jotenkin imemään itseeni sen ajattelutavan, jossa arvistaan ei edes haluaisi luopua. Omat arpeni tosin ovat oikeasti niin siistit ja pienet, että ne näyttävät lähinnä ötökänpuremilta tai pieniltä nirhaumilta ja tästä ne vielä vaalenee. Ei ne arvet niin kamala asia ole. :)

*Tuote saatu

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Takkutukkaharja

Tangle Teezer ei varmaan kellekään ole enää uusi juttu. Monet tykkää, toiset ei ymmärrä yhtään. Olen näitä lyhyen kampaajanurani aikana myynyt lukemattomia nimenomaan lapsiperheille. En ollut edes tajunnut, että hiusten harjaaminen voi olla niin kamala asia pienelle ihmiselle. Tangle Teezerillä harjaus on kuulemma muuttunut ihan mukavaksi.

Ei nää pelkästään lapsiperheille uppoa, olen itsekin höyrähtänyt. Ajattelinkin nyt vähän esitellä eri harjamallien eroja, näitä kun on.


Tangle Teezer Original. Ensimmäisen harjani ostin viisi vuotta sitten ja se on edelleen töissä käytössä värin levityksessä, selvitykseen se alkaa olla jo epäsiistin näköinen. Toimii kyllä hyvin, mutta värit on vähän kulahtaneet ja harjaksista uloimmat alkaa sojottaa sivuille. Tämä malli kerää sisälleen vettä, mutta onneksi sen saa auki. Sisällä voisi säilyttää vaikka pinnejä tai hiuslenkkejä.


 Tangle Teezer Salon Elite. Muotoilultaan hieman erilainen kuin Original eikä tätä saa auki, ei siis myöskään kerää vettä esim. pestessä. Tämä on vain mun epäilyni, mutta luulen, että harjakset ja koko rakenne on valmistettu vähän kovemmasta muovista kuin Original.


Tangle Teezer Compact Styler. Pienempi matkaharja, harjaksetkin on itse asiassa muutaman millin lyhyemmät kuin muissa harjoissa. Bonuksena "kansi", ettei harjakset väänny laukussa. Tää on niin pieni, että en ehkä suosittele ainoaksi harjaksi pitkähiuksisille. Omat hiukseni on lyhyet/puolipitkät ja näissä tää harja on hyvä.


Sitten on vielä Aqua Splash. Löysin tämän Hairstoren loppuunmyynnistä niin edulliseen hintaan, että se oli pakko kokeilla. Tämä on ehkä nerokkain näistä! Harja itsessään on taas jämäkämpi kuin aiemmat ja se on ontto putki. Selvitän tällä hiukseni suihkussa hoitoaineen kanssa ja se on sanalla sanoen mullistanut mun hiustenhoitoni. Tämän kanssa sen hoitoaineen nyt vaan saa levitettyä paljon paremmin hiuksiin, jotka vedessä muuttuvat yhdeksi majavanhännäksi. Huono puoli tässä on se, että ei se suihkussa oikeasti pysy pystyssä epämääräisen muotonsa takia. Se tosin on kokonaisuutta ajatellen pieni miinus.


Ja sitten vielä kaikki vakavasti otettavat harjat yhdessä, jotta näkee vähän kokoeroja.


Osa sanoo, että tällä saa hiukset vaan pahempaan takkuun. Tällä saa toki tehtyä hyvät tupeerauksetkin, mutta siitä ei nyt ole kyse. Olen katsonut jonkin verran sivusta kun ihmiset harjailevat hiuksiaan ja aika moni näyttää selvittävän hiuksiaan tyvestä latvaan päin. Näin tehdessä takku ei pääse aukeamaan vaan ennemminkin alkaa muodostaa jättitakkua alempana hiuksessa olevan mytyn kanssa. Voisiko ongelma olla siinä? Paras tapa hiusten selvittämiseen olisi pikku hiljaa latvasta lähtien alkaa aukoa takkua, jolloin hiuksella on mahdollisuus päästä selviämään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pyykkipäivä


Siveltimien pesu tuntuu olevan toisille hirveintä maailmassa kun taas joillekin se on ihan miellyttävää puuhaa. Itse olen pääsääntöisesti ollut aika ahkera sivellinten pesijä, mutta joskus se pesuväli saattaa vierähtää pitkäksikin. Onneksi on paljon siveltimiä! :D

Kaikessa yksinkertaisuudessaan pesu hoituu näin:

1. Kostuta sivellin
2. Pyöräytä sivellin valitsemassasi pesuaineessa
3. Hiero sivellintä kevyesti kämmenellä (vaahtomuoviapplikaattoreita kannattaa puristella)
4. Huuhtele haalealla vedellä
5. Toista kunnes huuhteluvesi on kirkasta
6. Aseta siveltimet kuivamaan lappeelleen pyyhkeen päälle. Kylpyhuone ei välttämättä ole se paras kuivatuspaikka, koska siellä on enemmän tai vähemmän kosteaa. Itse kuivatan makuuhuoneen pöydällä.



Näiden kanssa lähden sivellinten kimppuun:

Tärkeimpänä on ehdottomasti sivellinsaippua. Itselläni on kaksi vaihtoehtoa. Toinen on marseille-saippua. Se pesee hyvin, mutta sisältää rasvaa, joten on aika hellävarainen erityisesti luonnonkarvaisille siveltimille, sillä se ei poista kaikkea karvassa olevaa rasvaa. Iso Le chat -saippuapala maksoi Anttilassa keväällä kaksi euroa. Itse vielä leikkasin käyttöpalan (keskellä) erikseen ihan kätevyyden vuoksi. 

Pyöreässä purkissa on Beauty Blenderin Blender cleanser. Saippua, joka ei ole niin rasvainen kuin marseille-saippua, joten se pesee Beauty Blenderin vähän paremmin. Pesen oman Beauty Blenderini päivittäin, joten tahrat lähtevät hyvin tällä. Jos kuitenkin sieneen jää likaa niin otan avuksi Make up for everin Sponge shampoon. Sillä lähtee kaikki! Sponge shampoo vaahtoaa aika lempeästi ja irrottaa lian ihan uskomattoman hyvin. Vaahtoa ei synny niin paljon, että sen huuhtelu kävisi inhottavaksi. Mukava ja yllättävä tuote. En itsekään enää muista mitä kautta tämän löysin, mutta en suostu enää luopumaan!


Sitten on Fairy (tai joku muu astianpesuaine). Tällä pesen spaattelit, paletit ja kaikki muut pesua hyvin kestävät tarvikkeet. Tarvittaessa käytän tätä myös synteettisten siveltimien kanssa mutta luonnonkarvaiset siveltimet eivät Fairya näe. Astianpesuaine on tarkoitettu rasvan pesemiseen, joten se todellakin pesee kaiken rasvan karvoista. Näin siveltimistä saa kovia, raapivia, kuivia ja muutenkin hösöttäviä, lyhentää siis siveltimen käyttöikää. Ihan kuin pesisi hiuksiaan Fairylla joka kerta, pesee kyllä, mutta ei tee hyvää. Toki tällaisen käsittelyn jälkeen siveltimille voi käyttää myös hoitoainetta, mutta se saattaa liukastuttaa karvaa ja vaikuttaa siveltimen ominaisuuksiin. Astianpesuaine myös vaahtoaa niin reilusti, että huuhtelusta tulee tuskaa. Huomaatteko etten ihan tykkää? :D

Vaikka kuvassa sitä ei näykään, likaiset varret pyyhin yleensä kostealla liinalla tai jopa desinfiointiaineella jos niihin on tarttunut vaikka vahamaista peitevoidetta tai huulipunaa.



Yllä kerroin jo miten peruspesu tapahtuu. Astianpesuaineen kanssa toimin kahdella tavalla riippuen likaisuudesta ja käytetyistä tuotteista. Vaihtoehto 1 on vähän kevyempi käsittely: Laitan muutaman tipan astianpesuainetta pieneen kuppiin, täytän kupin vedellä. Dippaan siveltimen saippuaveteen ja loppu onkin samaa kuin saippuankin kanssa.
Vaihtoehto 2: Oikein likaisille siveltimille, joilla on käytetty esim. vahamaisia aineita, ripsivärejä tms. saatan käyttää astinapesuainetta vähemmän laimennettuna. Tippa pesuainetta kostealle kämmenelle ja  siitä vaan siivoamaan.


Hyvän huuhtelun jälkeen ylimääräiset vedet puristellaan kevyesti pois, muotoillaan sivellin omaan muotoonsa ja laitetaan lappeelleen kuivamaan. Vanha tieto, mutta lappeellaan kuivaessa vesi ei pääse valumaan siveltimen sisään eikä liimaukset lähde haurastumaan. Isot siveltimet (puuteri- ja poskipunasiveltimet) kopautan vielä varrestaan kyynärtaipeeseeni ennen muotoilua, näin sivellin saa reilusti paremmin oman muotonsa takaisin kuin vain muotoilemalla.

En ole koskaan ihan ymmärtänyt pienenpieniä pyyhkeitä, jotka on kai tarkoitettu kasvojen kuivaamiseen. Niitä on kuitenkin kaappini eksynyt, joten käytän niitä mielelläni siveltimien kuivausalustana.