sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Perfektionismin loppu


 
Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihminen kuvailee itseään perfetionistiksi, se on pohjimmiltaan vain itsensä kehuskelua. Perfektionisti kuitenkin tietää, että se on pahimmillaan uuvuttavaa, jopa lamauttavaa. Perfektionismia on monenlaista eikä se ole yksiselitteisesti hyvää tai pahaa.

Itselleni perfektionismi on ollut pitkään varsin rajoittava tekijä. Jos ei voi tehdä täydellisesti, miksi tehdä ollenkaan? Ehkä voisi sanoa, että olen pahimmillaan ollut sellainen 0 tai 100 -tyyppi, jolle välimuotoja ei ole. 

Tämäkin blogi on kohdannut sen jarruttavan vaikutuksen: en ole julkaissut kuvia, koska ne eivät ole olleet mielestäni hyviä, Miksi kukaan lukisi minun juttujani? Muiden kuvat vaan on aina parempia ja minä olen kuitenkin alan ammattilainen. Saanko edes kirjoittaa kun en osaa (toisille) yksinkertaisimpia pilkkusääntöjäkään. Voinko olla hyvä kirjoittaja kun minulla on lukihäiriö? No tietenkin saan ja voin! Se, että asian tietää ajatuksen tasolla on helppoa. Sen sijaan "riittävän hyvään" tyytyminen taas ei. Perfektionismi on pohjimmiltaan myös se syy miksi en ole tehnyt tästä blogista koskaan harrastusta isompaa, ja miksi olen aina jäänyt - ehkä tahattomastikin - pieneksi tekijäksi ja mutisemaan, että puhuin tästä jo vuosia sitten kun joitain aiheita nostetaan isosti mediassa.

Samalla blogi on opettanut paljon. Ei opettanut pelkästään Googlen työkalujen käyttämistä, ihmisiin vaikuttamista tai sen sellaista. Blogi on opettanut minulle tyytymistä siihen riittävän hyvään. Mun kuvani on vähintäänkin riittävän hyviä. Juttuni ovat hyviä, ei niitä muuten kukaan lukisi. Kielioppini on riittävän hyvää, että saan ajatukseni sanotuksi. Tai ettei tarvitse tavoitella suurta määrää lukijoita ja ammattia vaikuttajana. Riittää, että olen saanut asiani sanotuksi ja voinut harrastaa bloggausta omilla ehdoillani.

Harrastajablogien arvo on kuitenkin tippunut. Lukijoita on kauttaaltaan ilmeisen vähän, määrät tippuvat entisestään. Kommentit ovat satunnaisia ja aito kommunikaatio lukijoiden kanssa on nykyisin harvinaista.

Blogit eivät ole se iso kiinnostuksen kohde kuten aiemmin, vaan halutaan videota ja uudenlaisia juttuja. Se on tietysti ihan ok. Tammikuussa uhosin kuinka betasalpaajat ovat korjanneet hermostoni toimintaa ja samalla tuoneet mulle viitseliäisyyttä. Että nyt jos koskaan kirjoittaisin. Energia on totta puhuen siirtynyt muihin harrastuksiin. Vaikka koen, että kirjoittaen saan ajatukseni parhaiten sanottua, en tunne sitä bloggaamisen kipinää, joka minulla on vaikka opiskeluaikana ollut. On ihanaa kun saa äänensä kuuluviin ja on voinut huomata kuinka on jättänyt oman kädenjälkensä (blogi)maailmaan. On ollut hauska huomata kuinka valokuvauksen valaisuvinkkini on otettu käyttöön, tai kuinka jokin idea kuvissa on lähtenyt monistumaan blogini ulkopuolella. Ehkä kuitenkin kaipaisin enemmän vaikuttavuutta omalle tekemiselleni, mutta en koe sitä intoa, jolla pääsisin siihen. Ehkä on siis aika jättää tämä teini-ikää lähestyvä tuote hautumaan.

Tämä olkoon siis viimeinen kirjoitukseni. Ainakin toistaiseksi. Kiitos yhteistyökumppaneilleni, jotka olette nähneet minussa riittävän hyviä kuvia, juttuja ja ajatuksia. Kiitos Indieplace paikasta, jossa saada äänensä kuuluviin, vaikka emme ehkä aina ole kokeneet olevamme tyädellisen sopivia - riittävän sopiva on ollut enemmän kuin positiivista. Kiitos teille vierailijoille kommenteista ja lukemisesta. On aika sanoa hyvästi sille osalle perfektionismia, josta olen tämän avulla osannut luopua. On myös aika sanoa näkemiin teille lukijoille.

torstai 8. huhtikuuta 2021

Meikkaajan viisi perussivellintä



Mua itseäni on aina kiehtonut meikit ja maskeeraus. En ole koskaan ollut mikään näyttävä meikkaaja arjessa - aikanaan kotona tuli sanomista jo keltaisesta kynsilakasta enkä ole ollut mikään kapinallinen. Olen siis oppinut siihen, että näyttävät meikit on vain kuvauksiin ja muihin erikoistilanteisiin. Olen silti aina ollut kiinnostunut aiheesta. Ei se käytännön tasolla yllätä yhtään, että tämä ei ole kaikkien kokemus meikkien maailmasta, mutta olin innoissani ja vähän hämilläni, kun kaverini halusi, että opastan häntä meikkaamisessa.

 

Kaverini kertoi, että oli katsonut paljon Youtube-videoita ja niiden perusteella siinä käsityksessä, että meikkipakin tarvitsee olla laaja ja nollasta aloittaminen tarkoittaisi muutaman sadan euron kertapanostusta. Oli kuulemma hieman vaikea aloittaa. Olin itse kasannut työpaikalleni pienen kuvausmeikkipakin paria vuotta aiemmin alennusaikaan pakin hieman alle 200 eurolla, joten otin tietysti haasteen vastaan. Saimme kasattua perussetin meikkejä ja siveltimiä reippaasti alle sadan euron - tosin tämä summa piti sisällään glittereitä joillain kymmenillä euroilla.

 

Mun nähdäkseni aloittaakseen ei tarvitse paljon:

1. Meikkivoide, joka on valittu oman ihon mukaan - mikäli aloittaa edullisesta, on hyvä testailla, miten voide toimii käytössä ja tarvittaessa vaihtaa uuteen näiden kokemusten perusteella.

 

2. Pieni puuterimainen paletti, joka sisältää muutamia perusluomivärejä ja lisäksi ehkä jotain mielenkiintoisia sävyjä, jotka tuntuvat omalta. Perusluomiväreiksi luokittelen luonnonvalkoisen, tummanruskean ja mustan. Kaikki muu on plussaa.

 

3. Ripsiväri - lämpimällä vedellä poistettavat on yleensä hyvinkin varmoja. Tällä hetkellä edullisin tapaus taitaa olla Tonymolyn ripsiväri.

 

4. Huulipuna joko neutraalissa "omat huulet, mutta parempi" -sävyssä tai vaikka kirkkaanpunaisena, mikä vain tuntuu eniten kiehtovalta ja omalta.

 

+ 5. Jos iho on rasvoittuva, saatat tarvita meikkivoiteen lisäksi puuterin. Tämä ei kuitenkaan kaikille tai kaikkien meikkivoiteiden kanssa ole pakollinen asia.

 

+ 6. Bonuksena poskipuna, mutta tämä voi olla yksi sävy siinä luomiväripaletissa! Tämä ei ole myöskään pakollinen, mutta tuo eloa iholle, joka on jo tasoitettu meikkivoiteella. Nurinkurista, tiedän.

 

Kaikki muut tuotteet kuten pohjustusaineet, "lakat" ja glitterit on täysin oman maun ja tarpeen mukaan käyttöön otettavissa olevia tuotteita.

 

Nämä kaikki tietysti vaatii hyvät levitysvälineet eli siveltimet. Kuten muihinkin meikkituotteisiin, siveltimiinkin voi halutessaan käyttää omaisuuden. Nykyisin kuitenkin myös edulliset synteettisestä karvasta (ei-eläinperäinen) tehdyt siveltimet on jo todella hyviä! Ostin kokeeksi H&M:n sivellinsetin, joka sisältää 5 erilaista sivellintä, hintaa pakkauksella oli alennuksessa 8,99 euroa. 

 

Seuraava kuvasarja kertoo miten tuolla vähällä tuotemäärällä ja viidellä siveltimellä pääsee pitkälle!

Meikkivoidetta varten on jos jonkinlaista sivellintä ja applikaattioria, mutta oma suosikkini on levittää voide iholle ihan puhtain sormin. Puuterin levitys, mikäli sille on tarvetta, hoituu joko puuterivipalla tai poskipunasiveltimellä (kelaa alas).

 

Aloitetaan kuitenkin pienestä ja viistomaisesta siveltimestä ja luomiväripaletista. Luomivärin sävy valitaan omiin kulmiin sopivaksi, jotta saadaan myös kulmat kuntoon.




Seuraavaksi otetaan pullea, mutta pienehkö sivellin, jolla luomille levitetään vaaleaa luomiväriä.




Pieni, mutta hieman suippo sivellin - kynäsivellin - napataan käteen seuraavaksi. Tällä voidaan levittää tummaa luomiväriä luomivakoon tuomaan syvyyttä.



Seuraavaksi napataan se sama viistopäinen sivellin, jolla viimeisteltiin kulmat. Tällä voidaan töpötellä tummaa tai ihan mustaa luomiväriä ihan ripsien tyveen. Näin saat rajauksen ilman nestemäistä rajausväriä.




Seuraavan vaiheen voi tehdä tässä kohtaa tai ennen rajauksen tekemistä, makuasia. Otetaan pullea sivellin je pyöritellään sitä koko luomivärikomeuden päällä, jotta värien rajat saadaan häivytettyä toisiinsa. Tällä voi halutessaan pehmentää myös rajausta tai sen voi jättää terävämmäksi tekemällä rajauksen vasta häivytyksen jälkeen.



Pienellä ja lättänällä siveltimellä voi vielä tehdä rajauksen alaluomelle alaripsien tyveen tai voimistaa väriä yläluomella tai pehmentää alkuperäistä puuterimaisella luomivärillä tehtyä rajausta.

 


Seuraavaksi on poskipunan vuoro, jolla saatoit aiemmin levittää puuterin. Mahdolliset pienet puuterijämät eivät tässä kohtaa haittaa, mikäli puuteri on väritöntä. 




Lopuksi viimeistellään luomus ripsivärillä ja huulipunalla. Oman meikkipussin sisällön ei tarvitse olla iso. Vähällä pärjää mainiosti ja taitojen karttuessa tuotteita voi ottaa käyttöönsä enemmänkin sitä mukaa kun siltä tuntuu tai tarve tulee.


Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...