Suomalaiset usein suorastaan pelkäävät puhua englantia. Saman olen kokenut minäkin, mulla on pitkään ollut elämässä sellainen henkilö, joka korjaa jopa klara vappenit, joten tein puhumisesta itselleni lukon. Jos ei osaa englantia sen vertaa, että kukaan ei saa selvää, koko ajan täytyy toistaa tai kuunnella korjauksia ääntämisestä, niin miksi edes vaivautua, ajattelin. Todellisuus oli kuitenkin toinen, ulkomaalaisten kanssa tulin aina ymmärretyksi ja koska esim kampaamossa muut aina liukenivat paikalta englantia kuullessaan, minä pääsin vähä vähältä kammostani.
Australiassa tuo tuttu kammo lähinnä nauratti. Tietysti maassa on paljon porukkaa, jonka äidinkieli on muu kuin englanti, mutta aussienglanti kuulostaa kielioppinatsille ihan väärältä jopa natiivien puhumana. Siellä jokainen lause, sana tai sanonta lyhennetään jos vain mahdollista. Yleensä se lyhentäminen on mahdollista vaikka et olisi uskonut. Oman lisänsä tietysti tuo kaikenlaiset "good eat chinese" -kyltit ja mainokset, jotka tavallaan tekevät virheestä totta. Tämä kaikki tietysti vain rohkaisee puhumaan, sillä virheiden tekeminen on sallittua. Lisäksi maahanmuuttajia on niin paljon, että jokaisella on jonkinlainen aksentti ja englantia äidinkielenään puhuvia tulee joka paikasta, joten tajuaa aidosti ettei ole yhtä ja ainoaa tapa ääntää. Musta tää kaikki on sellaista, josta meidän pitäis oppia.
Ei se silti tarkoita etteikö välillä tulisi hassuja sattumia ja tulkintoja!
Miten ois esimerkiksi kynsipaikka Surprise nails? Saakohan sieltä myös sitä mitä on pyytänyt? Onko yllätys tekijälle, asiakkaalle vai kummallekin?
Onhan se kiva, että hitaatkin lapset huomioidaan ilmoittamalla niistä!
Mitä tapahtuu vapaana syöville lapsille laivan lähdön jälkeen?
Mieleen jäi myös ruokarekan keulassa roikkunut "liikennemerkki"
CAUTION
CHILDREN
Johan siinä aikuiset ihmiset pelkäsivät lapsia kun oikein muitakin varoittelivat.
Että ihan oikeasti, ei pidä pelätä, virheetkin on ihan ok. Tärkeintä on että tulee ymmärretyksi, eiköhän noista kylteistäkin löytynyt se pointti, vaikka ne voikin lukea myös hauskasti!
Sitten on tietysti se, että australialaiset väittävät koululaitoksensa tekevän ihmisistä vähän tyhmiä ja laiskoja. Joskus mietin onko näissä jutuissa perää.
Mutta ei se mitään, fiilis oli molemminpuolinen kun keskellä luontopolkua törmää tähän:
Palasin muuten tuolle paikalle ihmettelemään paikallisen eläjän kanssa. Emme voineet vastustaa kiusausta painaa tuota nappia. Ei ollut nappi. Myöhemmin selvisi, että paikka on entinen sotilastukikohta, josta on jätetty tiettyjä osia. Yksi niistä osista oli siis tiiliportti, josta tämä kyltti löytyi. Portti vaan ei johtanut mihinkään.
Onko pelkääjiä? :)