sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Crazy cat lady kosmetiikkajoulukalenteri








En lopulta päätynyt valitsemaan yhtään kalenteria aiemmasta listauksestani. Totesin että kiinnostavimpia en saa tai että ne olivat hintaluokaltaan yllätyksenhaluni ulkopuolella. Ajattelin jopa että ehkä tämä vuosi menee ilman kosmetiikkajoulukalenteria. Tämä ajatus tuntui hyvältä kunnes kuulin Paul & Joen kalenterista.

Siis miten ihminen voisi vastustaa Paul & Joen kissateemaista kosmetiikkajoulukalenteriajoulukalenteria? No ei mitenkään, tietenkään. Varsinkin jos on tällainen tulevaisuuden crazy cat lady.

Hintaa kalenterilla oli 56 puntaa, mikä postikulujen kanssa tarkoittaa noin 70 euroa. Ei paha. Toki tämä on niitä hassuja 12 kalenterin luukkuja, mutta ajattelin että laatu korvaa määrän! Itse asiassa juuri nyt kalenterin saisi Amazon.co.uk:sta hintaan 47,60 puntaa + postikulut.




Ihan täysin en ole kärryillä sisällöstä, mutta kosmetiikkaa se kuitenkin on ja sen verran katselin, että en pety. Kaikessa hölmöydessään tykkään myös siitä yksityiskohdasta, että nappia painamalla kalenterista kuuluu naukumista. Paul & Joen kosmetiikkaa olen aiemmin käyttänyt lähinnä ihonhoidon muodossa ja pakkaukset on aivan ihania. Niissä on aina hurjan söpöjä kissa- tai muita eläinkuvia tai sitten 1900-luvun alkupuolen fiiliksillä varustetut pakkaukset. Jotain samaa on tässäkin luvassa.




Ensi viikolla saa jo avata ensimmäiset luukutkin!

Jos muuten oma kalenteri jäi syystä tai toisesta hankkimatta, kannattanee kurkata ainakin Kosmetiikkabloggaajien yhteinen joulukalenteri. Mukana on 23 blogia ja luvassa on kaikkea kivaa.




Mukana seuraavat blogit:


maanantai 5. marraskuuta 2018

Tukkasi ei ole maantienharmaa



Jos kampaajana toimiessani mulle olisi maksettu joka kerta kun joku sanoo, että hänen tukkansa maantienharmaa/hiirenharmaa/villasukan värinen, niin olisin jonkinlainen roopeankka. Tai siis kyllä, olen nähnyt noita kaikkia värejä, mutta silloin hiukset on joko täysin harmaantuneet tai sellaisiksi värjätyt. Kenenkään oma väri ei ole mikään noista kolmesta.

Oma tilanteeni on siitä ehkä erikoinen, että tukkani on saanut olla omassa värissään merkittävän osan mun elämästä. Ainoastaan silloin kun aloitin parturi-kampaajan opinnot, tilanne muuttui. Toisaalta kun viime vuonna palasin Australiasta, niin tukka oli onnettomassa kunnossa. Hiusten hurja käsittely ei enää tuntunut vaihtoehdolta. Olen antanut tukan nyt kasvaa omaan väriinsä ja latvoista on samaa tahtia leikattu värjättyä pois.

Hauskaahan on tietysti se, että olen aina tiennyt ettei mun oma hiusvärini ole minkäänlainen harmaa, mutta tyvikasvuna, keinovärin vieressä se tuntui aina harmaalta. Mitä pidemmäksi oma väri sai kasvaa ja mitä vähemmän sitä purkista tulevaa vertailuväriä oli, sitä kauempana oli myös fiilis harmaasta.

Oma värini on ihan kaunis, vähän punertava ja lämmin ruskea. Aurinko myös helposti vaalentaa luonnollisia raitoja, jotka elävöittävät kiharaa tukkaa entisestään. Kyllä se vaaleampikin aina houkuttelee, mutta esimerkiksi raitoina, jolloin hius ei kärsi kokonaisuutena niin paljon.

Mutta siis: tuo hiusväri on joskus tuntunut harmaalta. Todellisuus on, että se fiilis on vain omassa päässä ja tulee silloin kuin sitä väriä vertaa vaikkapa sen tyvikasvun verran johonkin kirkkaanpunaiseen, värjättyyn tukkaan. Tiesittekö muuten että värit "muuttuvat" sen mukaan millaisia värejä ympärillä on? Tästä johtuen siis on ihan normaalia nähdä oma värinsä jotenkin vähän harmaana.

Että minkäslainen "harmaa" omasta päästä löytyy?

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...