tiistai 4. kesäkuuta 2019

Mikä vikana Curly Girlissä?



Muutama viikko sitten kirjoitin Curly Girl -hiustenhoitomenetelmästä pintapuolisesti. Tällä kertaa ajattelin kertoa miksi minä en ole hurahtanut. Yksinkertaisuudessaan en tykkää lähestulkoon fanaattisesta ehdottomuudesta ja tietystä kyseenalaistamattomuudesta. Olipa aihe mikä tahansa, niin en arvosta oikeastaan kumpaakaan ominaisuutta ajattelussa. Janosin lisätietoa Curly Girlistä ja liityin suomalaiseen yli 70 000 ihmisen (!!!) Facebook-ryhmään. Innostus lopahti aika nopeasti, koska menetelmä tuntuu perustuvan nimenomaan täyteen ehdottomuuteen. Meinasin näin kampaajan näkökulmasta avata muutamaa myyttiä, jotka ryhmässä ihmetyttivät.

Vaikka en nykyisin päivittäin - tai edes viikoittain - tee töitä hiusten kanssa, olen kuitenkin enemmän kuin hyvin suorittanut parturi-kampaajan opintoni ja kyllä niitä työssäolovuosiakin tuli useampia. Väitän siis, että hiusasiat on minulla hallussa aikamoisen hyvin. Koska arvioin myös Curly Girliä kampaajataustaani vasten, on minun ollut vaikea ottaa niitä oppeja sellaisenaan käyttöön.

Curly Girlissä hiusta ja sen hoitoa arvioidaan ainoastaan yhden ominaisuuden perusteella: kiharuuden. Kampaajan penkkiin istuvan hiusta arvioidaan muun muassa kunnon, hiuslaadun, rakenteen, menneisyyden ja toisaalta tavoitteiden kautta. Haluan korostaa, että minusta on huikeaa kuinka kiharaa tukkaa saa todellakin näyttää ja se on SE juttu, mutta samalla ei pitäisi unohtaa niitä muita hiustenhoidon perusteita.

Myytti 1: Pelkkä hoitoainepesu riittää

Kun hiusta pestään ainoastaan hoitoaineella, vähän sivuutetaan niinkin iso asia kuin hiuspohjan elämä. Moni sanoo, että hiuspohja alkaa kutista ja voida huonosti pelkällä hoitoainepesulla. Taustalla voi ihan aidosti olla, että sitä päänahkaa pitäisi hoitaa toisella tavalla ja se kaipaisi shampoopesua ainakin silloin tällöin. Eihän kasvojenkaan ihoa pestä päivittäin hoitoaineella, miten hiusten, hattujen ja huivien alla muhiva hiuspohja olisi erilainen? Tai toki voi pestä, mutta pesu ei sopisi kaikille. Jos vaikka kerran viikossa pesee hiuksensa vaikka sillä sulfaattejakin sisältävällä shampoolla, ei kihara häviä mihinkään. Kihara on kuitenkin hiuksen ominaisuus, ei ominaisuus pesulla häviä.

Myytti 2: Hiustenlähtö lisääntyy

Curly Girlin yksi ehdottomimmista säännöistä on, että hiuksia ei juuri harjailla. Normaalisti päivän aikana ihmispäästä irtoaa noin 50-100 hiusta. Kun hiuksia ei harjata, suurin osa niistä päätyy pesun aikana lattialle ja silloin määrän näkee ihan eri tavalla kuin aiemmin. Sinällään harjaamattomuus ei  ole ongelma jos tukka ei ole taipuvainen takkuihin. Ehkä kuitenkin oman mielenrauhan ja viemärin hyvinvoinnin kannalta voisi olla hyvä harjata hiukset ennen pesua. Tällöin suurin osa irronneista hiuksista jää harjaan eikä viemärintukkeeksi. Itse asiassa kampaaja tekee kauneimmat kiharat kun hius on kuiva ja suortuvia kammataan tai harjataan lempeästi.

Myytti 3: Silikoni ei tee hiuksille hyvää

Otin osaa keskusteluun, jossa eräs innokas kysyi sopiiko menetelmä äidin harmaille hiuksille. Oma vastaukseni on miksi ei? Aika äänekkäänä ryhmänä oli kuitenkin "Mitä hyvää silikoni ja sulfaatit tekisivät harmaalle hiukselle kun ne tekevät pahaa muille hiuksille?" -kyselijät. Silikoni "meikkaa" hiusta ja tekee siitä pehmeämmän. Harmaa hius on yleensä rakenteeltaan tosi jämäkkää ja moni silikonipitoinen tuote yksinkertaisesti tekee jämäkästä harmaasta hiuksesta pehmeämmän ja paremmin käsiteltävän. Sen sijaan ei se mikään paholainen ole! Moni kiharahiuksinenkin on hyötynyt suuresti silikonien pehmentävästä ja silottavasta vaikutuksesta. Silikonien ja sulfaattien käyttö on tietysti monelta osin hyvin mielipidekysymyksiä, mutta täytyy osata erottaa oma mielipide ja fakta. Fakta on se, että silikoneilla on aikansa ja paikkansa, monet hiukset suorastaan hyötyvät tietyistä silikoneista. Mielipide puolestaan on, että ne tekisivät pahaa yhtään millekään hiukselle. Sama saarna koskee tietysti niitä sulfaatteja.

Myytti 4: Hiuksen huokoisuus ja kuivumisaika

Curly Girlissä on olemassa käsitteet, jotka kuvaavat hiuksen huokoisuutta: high porosity ja low porosity eli vapaasti suomentaen hyvin huokoinen ja vähän huokoinen hius. On selvää, että mitä huokoisempi hius on, sitä helpommin se imee kosteutta itseensä. Olin kuitenkin pudota tuoliltani kun luin CG-menetelmän kannattajien käsityksen hiusten kuivumisajoista. Facebook-ryhmässä oli hyvin tarkkaa tietoa mitä menetelmä on ja mitä käsitteet ovat. Kuivumisajoista oli sanottu näin: "Voit usein saada käsityksen hiusten huokoisuudesta sen mukaan, kuinka kauan hiukset ilmakuivuvat pesun jälkeen. Korkeahuokoiset hiukset ovat yleensä täysin kuivia alle 2 tunnissa. Keskikorkea / normaali huokoisuus keskimäärin 4-6 tuntia. Matalahuokoisuus kestää usein 8 tuntia tai enemmän."
Koulutukseni, kokemukseni ja maalaisjärkeni perusteella tiedustelin onko ohjeissa virhe. Miten hyvin huokoinen hius, joka imee vettä itseensä kuin sieni, kuivuu nopeimmin ja ei-huokoinen, lasimainen hius kuivuisi jopa yhden työpäivän verran. Rehellisesti sanoen järkytyin keskustelun kulusta ja aloin kyseenalaistamaan omaa osaamistani ja melkein älyäni.



On sanottava, että tämä ei tosiaan ole mikään käännösvirhe tai vain suomalainen juttu, vaan ihan oikeasti kauempaa lähtevä Curly Girl -käsitys. Valitettavasti olen kaikki oppikirjani aiheesta myynyt jo eteenpäin ja ammattitiedot on monesti niitä, jotka löytyvät vain ammattilaisilta ja oppikirjoista. Sen sijaan Curly Girlin kanssa tilanne on se, että kun tietoa lähdetään lainaamaan toisesta lähteestä, lopulta ollaan sen yhden mielipiteen päälle rakentuvan mielikuvan varassa ja kaikilla on väärä tieto aiheesta. Tällöin siitä väärästäkin ikään kuin tulee totuus. Tieteen puolella on ihan oikeasti asioita, joissa tulee uutta tietoa ja ymmärrystä ajan kanssa, silloin vanhat tiedot saattavat osoittautua vääräksi.  On vaikea kuvitella, että hiuksien rakenteessa olisi tapahtunut mitään mullistavaa. Toisaalta pelkästään oma kokemus ja Youtube - jossa asiantuntijana voi toimia ihan kuka vain, joka vain suostuu omia mielipiteitään kertomaan - eivät kuitenkaan taida ihan toimia luotettavina lähteinä. Osa menetelmän käyttäjistäkin on ihmetellyt kuinka tietyt huokoisuutta ilmaisevat testit antavat ristiriitaisia tuloksia keskenään. Syynä lienee hassu käsitys siitä miten kosteus imeytyy hiukseen ja kuinka kauan kuivumisessa kestää. Kampaajana näkemykseni on siis, että high porosity ehdottomasti tarkoittaa pitkään kuivavaa hiusta.

Olen tietysti valmis muuttamaan kantaani, mutta siihen vaaditaan vähän enemmän kuin Youtube. Jos joku voi esimerkiksi tarjota mikroskooppia ja erilaisia hiuksia, olen valmis kokeilemaan! :)

Myyttejä varmasti näin suuren suosion saaneen asian tiimoilta löytyy enemmänkin, mutta nämä tuntuivat aloittelevalle CG-kokeilijalle räikeimmiltä.

Mihin kauneusmyytteihin olet itse törmännyt?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ei ihan Curly Girl



Olen ollut ihan ulkona koko somesta varmaan viimeiset puoli vuotta. Olen silti onnistunut kuulemaan Curly Girl -metodista. Tämä on siis tullut Suomeen aika isosti. Mistä siis on kyse? Yksinkertaisesti ja iloisesti voisi sanoa, että CG on tapa hoitaa ja käsitellä kiharaa hiusta. Kiharat ei varmaan ole ollut näin "in" sitten ysäripermisten. Huikeeta!

Vanhemmat lukijat ehkä muistaa, että mun oma tukkani on varsin laineikas, jollei ihan kihara. Se tietysti tuottaa haasteita myös hoidon suhteen. Ainakin oman tukan iso kihara tarvitsee tosi paljon kosteutusta ja tukea, että tukka jaksaa pysyä laineikkaana. Siitä on oikeastaan koko CG:ssä kyse ja miksi en kiinnostuisi omaa tukkaa koskevasta hoitotavasta? Kaikkea pitää kuulemma kokeilla.

Homma toimii näin:

1. Tukka pestään ensimmäisessä käsittelyssä "viimeisen kerran" hyvin vaahtoavalla shampoolla.

2. Hiuksiin laitetaan silikoniton* ja alkoholiton hoitoaine.

3. Tarvittaessa voidaan käyttää myös silikonitonta ja alkoholitonta hoitonaamiota.
Hiuksia saa harjata ainoastaan tässä kohtaa, ei missään nimessä pesun jälkeen tai kuivana.

4. Käytännössä märkiin (ei edes pyyhekuiviin) hiuksiin levitetään vesiliukoista geeliä tukemaan.

5. Plopataan: Kääritään märkään tukkaan sileä, pehmeä pyyhe, esim. vanha t-paita ja annetaan olla noin 15 minuuttia.

6. Hiusten annetaan kuivua sellaisenaan tai hiustenkuivaajalla diffuusorin kanssa.

7. Cast: Poistetaan geelin aiheuttama kova kuori rutistelemalla tukkaa, että se pehmeenee, mutta kihaea jää.

9. Jatketaan kohdasta 1, mutta vaahtoavan shampoon tilalla on joko hoitoaineella tai sulfaatittomalla shampoolla pesu.

Monessa mielessä tämä on juuri sitä hoitoa, mitä omille hiuksilleni harrastan. En kuitenkaan orjallisesti välttele peseviä shampoita tai silikoneja hoitotuotteissa. Silikoneilla on aikansa ja paikkansa hiustenhoidossa, oikeasti. Sitä paitsi, pelkällä hoitoainepesulla oma tukkani haisee kuivanakin ihan märältä koiralta. Jatkan siis oikeaa pesua säännöllisesti. Välillä tykkään kyllä pestä hoitoaineella (jonka lätkin kuivaan hiuspohjaan, silloin "pesee" hyvin) ihan pitääkseni päänahkani kutiamattomana.

Oma tukkani on malliltaan ja pituudeltaan vähän välivaiheessa. En siis kauheasti pidä hiuksia auki, mutta olisihan se kiva jos tukka näyttäisi kiharalta myös kiinni ollessaan. Siksi olen hyvin kiinnostunut tästä helposta ja aika yksinkertaisesta muotoilupuolesta.




Mutta se geeli. Geeli on sellainen tuote, jota en ole onnistuneesti käyttänyt kuin 20-luvun kammatuissa laineissa. Hyvät geeli maksaa kuitenkin ihan kohtuullisen summan, mitä jos se jääkin lähes käyttämättömäksi?

Kuulin että geeliä voi tehdä itse! Sitä on kokeiltava, tietysti. Itse tehty geeli tehdään pellavansiemeniä keittämällä ja varsinaiset siemenet siivilöimällä. Ajattelen ruoan käyttöä kosmetiikassa vähän ristiriitaisesti. Tällä kertaa kuitenkin kokeilunhalu ja into meni kaiken etiikan edelle. Ajattelin vielä että voihan siivilöidyt siemenet käyttää vaikka kuitulisänä smoothiessa.

Heitin kattilaan kolmisen desiä vettä ja noin 3/4 desiä pellavansiemeniä. Annoin porista kunnes koostumus oli sopivan geelimäistä. Tässä kohtaa saatoin myös unohtaa seoksen kattilaaan viilenemään noin puoleksi tunniksi. Viilentynyt geeli oli hyvin paksua.

Otin tyhjän lautasen, päälle asetin siivilän. Tällähän ne pellavansiemenet saisi nopeasti ja helposti eroteltua. Kumosin geelimönjää siivilälle. Odotin siivilöitymistä. Mitään ei tapahtunut. Otin lusikan avuksi. Tahma oli niin kiinteää, että siivilä oli hyödytön. Olin nähnyt videon, jossa geelintekijä siivilöi geelin sukkahousujen läpi (Pirkka-niksit, täältä tullaan!). Nappasin yhdet vähän pieneksi jääneet sukkahousut, tungin pellavansiemenmössön sukkahousuihin ja aloin puristella. Stressipallo siitä tuli! Geeli oli niin paksua, että kun aine lopulta tuli siiviläsukkahousujen läpi, läpi puskeva aine itse asiassa oli niitä itse siemeniä. Olin saanut puristettua sukkahousut rikki.

Ei muuta kuin aine uudestaan kattilaan, lisää vettä ja pieni kiehautus. Vieläkään aine ei mennyt siivilästä läpi millään, mutta onneksi sukkahousuissa oli vielä toinen lahje. Silikonisen patakintaan läpi sain puristeltua vähän vetisen geelini purkkiin. Voitto. Geeli varmaan vielä vähän hyytyisi viiletessään. No ei se hyytynyt. Päätin silti kokeilla. Geeli oli niin vetistä, että ehkä puolet päätyi kylpyhuoneen lattialle, neljäsosa hiuksiin ja loput harteille. Eikä muuten edes pitänyt niitä kiharoita yhtään sen kummemmin kuin ilmankaan.

Kuten arvata saattaa, se kuitulisä meni kyllä bioroskikseen sukkahousukäsittelyn jälkeen. Olihan ne pesty ihan asianmukaisesti, mutta en minä silti ehkä luottaisi siihen puhtauteen syömistä ajatellen.

Ei tullut minusta ainakaan tällä kokemuksella geelin tekijää. Ehkä vain marssin johonkin kampaamokauppaan ja aloitan sillä. Tällä hetkellä luulisin saavan tuotteen jollekin kiinnostuneelle eteenpäin jos ei homma ei toimikaan.

Oletko kiharatukka tai Curly Girl -metodin noudattaja?

*Silikoni on sallittua jos se on vesiliukoista.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Iho pehmeäksi herkullisella vartalovoiteella




Tää on tää talvi vähän tällaista aikaa. Tykkään suunnattomasti siitä, että meillä on ihan näkyvästi eri vuodenajat. Talven suurimpiin miinuksiin kuitenkin kuuluu kuivuus ja se että koko ihmisen suurin elin eli iho on kuin hiekkapaperia. Omassa ihossani on vielä tällainen atopiaominaisuus, että kuivuus ei meinaa minkäänlaisilla tuotteilla kadota. Sen lisäksi kun teen koko ajan käsilläni jotain, niin joku vekki ja naarmu niihin tulee melkein päivittäin. Tietysti niitä naarmuja ei tulisi niin helposti jos kädet saisi pidettyä kosteampina. Muu kroppa vaan kutisee kuivuuttaan. Mutta kun tuntuu että niitä oikeita tuotteita ei vaan löydy.

Kävin ihan viattomasti lähi-Kicksissä ostamassa vain kuivashampoota. Pitihän ne muutkin hyllyt käydä tarkastamassa. Vakio-Kicksissäni on hylly, jossa on tuotteita, joita normaalisti Suomen liikkeistä ei saa muuten kuin tilaamalla. Tarkoitus on kai esitellä, että hei, meiltä saa maan mittapuulla erikoisiakin tuotteita. Se sisältää aina mm. Molton Brownia ja Laura Mercierin tuotteita. Laura Mercier kiinnostaa aina ehkä juuri sen takia, että merkkiä ei täältä saa. Olen aina ihaillut merkin vartalovoidepurkkeja, mutta lähes 70 euron hintaan olen jättänyt haaveilut vain haaveiksi. Nyt hyllyllä oli Laura Mercierin créme brûlée -vartalovoide puoleen hintaan, mieleni muistutti kutisevasta ihosta ja siitä, että olisihan se kiva saada kuntoon. Niinpä kuivashampoon lisäksi mukanani oli purkki kallista vartalovoidetta. Kotimatkalla aloin jo melkein katua ostostani, onhan niitä voiteita kotona vaikka kuinka paljon.





Illalla avasin purkin ja olin myyty. Ensinnäkin se tuoksu! Ihan kuin olisin avannut vanukaspurkin. Teki mieli syödä koko tuote. Samalla kun levitin tuotetta iholleni, haaveilin vanukkaasta. Tuote imeytyi hetkessä eikä iholle jäänyt tunnetta paksusta kalvosta. Iho tuntuu paljon sileämmältä ja kimmoisammalta. Jopa ne kädet ovat paljon paremman näköiset ja tuntuiset. Moni tuote kun tuntuu huuhtoutuvan pois ensimmäisellä käsienpesukerralla paljastaen sen hiekkapaperi-ihon. Olen löytänyt talven pelastajani. Se on niin, että ne muut vartalovoiteet saavat mennä niistä enemmän hyötyville, minä olen löytänyt kaverini.

Suurin miinus tässä on pakkaus. Se voisi olla helposti lasia ja metallia, mutta on tyydytty muoviin. Kierrätettävä lasipurkki tekisi tästä täydellisen. Ei voi edes sanoa, että purkki nostaisi hintaa, koska näin kalliissa tuotteessa muutaman euron hinnannousu ei tuntuisi missään.

Herättääkö Laura Mercier kiinnostusta?

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Palashampoo joka ei lähmää

Postaus sisältää pr-näytteitä, tuotteet merkitty tähdellä*



Palashampoot ei ole mikään uusi juttu, mutta viimeisen vuoden aikana niitä on tuntunut putkahtelevan niin isommilta kuin pienemmiltäkin merkeiltä. Tämä on tietysti tällaiselle hipille varsin tervetullut uutinen. Ongelmana on ollut se, että kaikki paitsi Lushin palashampoot tuntuvat pesevän niin onnettomasti, että tukka tuntuu ja näyttää suunnattoman lähmäiseltä. Toisin sanoen peseminen ei oikein ole tehonnut.

Todella moni pieni palashampoiden valmistaja on kehittänyt jonkun ihan uskomattoman teorian siitä, että tukka ei ole vielä tottunut uudenlaiseen shampooseen, vaan sen täytyy antaa tottua, jotta lähmäisyys häviää. HÖPÖHÖPÖ! Kampaajana ja sen verran maailmaa ymmärtävänä sanon että tuossa ei ole mitään järkeä. Ei hiuksilla ole mitään muistia siitä millä se on pesty ja miten ne on pesty. On vain huonosti peseviä tuotteita, tukalle sopimattomia tuotteita ja huonosti pestyjä hiuksia. Lähmä tulee siis siitä, että shampoo ei vain ole niille likaisille hiuksille tarpeeksi pesevä.

Viime vuoden puolella ostin Foamien herkille hiuksille (tai siis hiuspohjalle) tarkoitetun shampoon. Lähmä oli taas tuttu vieras. Tosin, lähmäisen tunteen ja tukan voi välttää sillä, että tekee pesun useampaan kertaan. Oma tukkani rasvoittuu suunnattoman nopeasti, joten Foamiella vaahdottaminen piti tehdä kolmeen kertaan, että perusrasvaisuus häviää. Jos tukassa on muotoilutuotteita tai kuivashampoota, niin on ollut parempi vain ottaa toinen tuote siihen pesuun. Väärä tuote siis minulle.

Koska joudun pesemään hiuksiani aika usein, päänahka on kovilla. Hiuspohjan säästäminen onkin ollut yksi pääsyistä miksi olen kiinnostunut palashampoista - zero wasten lisäksi. Kuitenkin jos tukan joutuu vaahdottamaan joka kerta useaan kertaan, hyöty oikeastaan häviää.

Kerrankin Facebook-mainonta on osunut kohdalleen, sillä pienen pieni palashampoon valmistaja Saaren Taika sinnikkäästi mainosti tuotteitaan, joten olihan ne tutkittava. Siis ensinnäkin, aivan upean näköiset (kuvassa) palashampoot ja -saippuat! Ostin kokeiltavaksi Tyrnishampoon ja voi että, nyt osui kohdalleen! Pala pesee rasvaisuuden helposti pois ilman lähmää, mutta hiuspohja tuntuu paljon paremmalta kun vaahdotuksen ei tarvitse tehdä kuin kerran ja vähemmän tujut aineet riittää.

Muotoilutuotteet ja kuivashampoon pesen mielelläni vielä jollakin toisella tuotteella. Tällä hetkellä olen tykästynyt Nurmen laventelishampooseen*. Tuoksu on vahva, mutta laventeli ei ainakaan minuun herkkään nenääni ole tuntunut pahalta eikä jää hiuksiin. Shampoo pesee kerralla tuotteiden jämät ja rasvaiset hiukset.

Hius- ja kauneusmaailma on täynnä markkinaihmisten höpöhöpöä ja kummallisia ajatuksia koska yritetään saada yksi ja sama tuote myydyksi kaikille. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tuotteet ei käy kaikille ja kaikenlaisiin tilanteisiin. Voisi olla että jos hiukseni olisivat tällä hetkellä yhtään käsitellymmän - vaalennetut tai värjätyt - voisin tykätä ihan erilaisista tuotteista ja nämä voisivat juuri mainitut voisivat olla täysin sopimattomia. Joskus vaikka sen oikean palashampoon etsintä voi vaatia vähän kärsivällisyyttä.

Onko palashampoon lähmä tuttua?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Muoviton hammaslanka

Postaus sisältää pr-näytteitä - näytteet merkitty tähdellä *



Viime vuoden ehdottomasti luetuimpia juttujani oli muovi josta en luovu, joka varmaan saisi hammaslääkärini ylpeäksi. Juttu käsitteli sitä kuinka muovilla on aikansa ja paikkansa erityisesti suunhoidossa. Ainakin minun yllätyksekseni juttu oli tavoittanut myös veljeni, joka jouluna valisti minua bambusta tehdystä hammaslangasta! Tämä nimenomainen lanka oli joku Kickstarter-projekti, mutta lisägooglaus selvitti, että vastaavaa tuotetta saa kyllä Suomestakin.

Selvisi että tällä hetkellä vaihtoehtoja perinteiselle hammaslangalle on kaksi: silkkinen tai bambukuidusta tehty lanka. Silkissä on monessakin mielessä omat ongelmansa ja yksi niistä on vahvasti eettinen, joten unohdetaan se toistaiseksi kokonaan. Bambussakin on varmasti ongelmansa, mutta silkkiin verrattuna se on kyllä aika puhtoinen kaveri.




Georganicsin hammaslanka* on zero waste -ideologiasta ammentava tuote, eli kaikki pakkausmateriaaleista lähtien on vähintään kierrätettävää, joten sekajätteen täytettä tästä ei tule. Pahvinen ulkopakkaus on kierrätettävissä tai voidaan kompostoida, lasipurkki pääsee lasinkeräykseen, metallikorkki menee kepeästi metallinkeräykseen ja itse hammaslanka on kompostoitavissa. Ihan yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt siihen onko lanka bioroskikseen sopivaa - kompostoitava kun ei aina tarkoita bioroskiin kelpaavaa. Tämä lienee osin paikkakuntakohtainen juttu, niin kuin niin moni muukin roskiin liittyvä asia.

Käyttömukavuudeltaan bambulanka on samanlainen kuin minun suosimani laajenevat langat. Toki tämä ei samalla tavalla laajene, mutta ei viillä ikeniä samaan tapaan kuin lituskat langat. Itse asiassa jos en tietäisi, en erottaisi käytössä muista langoista. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos hammasvälit ovat tosi ahtaat ja lituskalangat on ainoat, joita voi käyttää, niin tämä ei ehkä niille hammasväleille mahda mitään.

Hintaa yhdellä 30 metrin pakkauksella on aika suolaiset 9-10 euroa (muuntipaikasta riippuen), mutta toisaalta, tästä riittää kutakuinkin kolmen kuukauden päivittäiseen käyttöön ja omasta mielestäni kaikki suunhoitoon tarkoitettu on vain satsaus omaan terveyteen. Niin, ja mikä sanoo että aina tarvitsee olla niin ehdoton? Jos silloin tällöin käyttää perinteistä lankaa ja välillä hippeilee, niin silti ollaan maailmanpelastuksessa plussan puolella, eikö? Sikäli kun kyseisen langan käyttö yleistyy, myös maahantuoja varmasti alkaa myymään valmistajan tarjoamia edullisempia täyttöpakkauksiakin langalle, jolloin lasipurkki on tietysti uudelleen käytettävissä.

Tuotetta löytyi ainakin Jyväskylästä hyllytavarana Ekolosta ja Ruohonjuuresta, Sokos puolestaan mainostaa merkin muita tuotteita, joten saattaisivat ottaa myös langan valikoimiinsa. Netissä, kuten tavallista, on taas hyvin valinnanvaraa ja myyjiä on paljon.

Sitten vaan lankailemaan ihan hyvällä omatunnolla!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuoden luetuimmat




Vuoden 2017 loppupuolella tein päätöksen lähteä kirjoittamaan blogia vähän kokeellisemmin. Yhdeksän vuoden aikana on kerinnyt kokeilla kaikenlaista ja ehkä jopa vähän kangisunut omiin kaavoihinsa. Päätin lopettaa edes yrityksestä täysin säännölliseen bloggaamiseen ja keskittyä johonkin, mitä muista kauneusblogeista ei välttämättä saa - uutisten jakamiseen ja esittämään niitä toisiakin näkökulmia. Muutos on näyttänyt kiinnostavan myös teitä, sillä lukukertoja on tullut erilaiseen tahtiin suhteessa aiempaan!

Nämä kiinnostivat eniten:

Olen tosi kova verkkokauppojen asiakas ja alan ammattilainen niin ammatti-sanan oikeassa mielessä, mutta takuuvarmasti myös asiakkaana. Ihan ehdottomasti luetuin juttu tältä vuodelta on pohdiskeleva  teksti siitä kuinka verkkokauppa Suomessa luo oman ahdinkonsa. Teksti on löytänyt lukijansa muuten muualtakin kuin kosmetiikkaväestä. Juttuun pääset tästä. Päätös juttuun: näin sen aikamoisen ekstravaivan, että ostin blenderini juuri tuolta Veikon Koneesta. Ymmärrän täysin ettei välttämättä kovin moni muu näin tekisi.

Toiseksi luetuin juttu oli Hullujen päivien säästövinkit. Jutussa lähdettiin hieman kieli poskessa tekemään säästöjä sillä, että etukäteen pohtii mitä oikeasti tarvitsee ja kannattaa kauhupäiviltä lähteä hakemaan.

Myös teksti Muovi josta en luovu sai varsin hyvän vastaanoton. Pyrin vähentämään turheja muoveja, mutta tällä hetkellä on yksi tuoteryhmä, jossa muovittomuus ei ole vaihtoehto. Haluan pitää hampaani suussa ja hyvänä mahdollisimman pitkään.

Yritän olla paasaamatta oikeasti vaarallisesta kosmetiikasta, mutta en tiedä millaisia vaaroja lukijat odottivat Vaarallista kosmetiikkaa -tekstistäni.

Aina kiinnostavia juttuja tuntuu olevan myös ne, jossa haluan kannustaa ihmisiä itsensä hyväksymiseen, Tukkasi ei ole maantienharmaa -juttu ei ollut poikkeus.

Jatketaanko uusi vuosi samalla linjalla tai onko muuten juttutoiveita?

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Mitä paljastui kissanaisen kosmetiikkakalenterista?



Tänä vuonna valitsin hieman poikkeavan kosmetiikkajoulukalenterin. Valitsin Paul&Joen 12 luukun kalenterin. Joka toinen päivä luukkua ei siis ollutkaan. Ajattelin kokeilla tällaista "vähemmän, mutta parempaa" -periaatetta, että ehkä 12 luukun kalenterissa niitä "turhia", laatikkoon pyörimään jääviä juttuja ei tulekaan. Mitä tykkäsin?

Ehdottomasti tykkäsin siitä, että tavaraa ei tullut liian paljon. Kuitenkin täytyy myöntää että odotukset olivat ehkä vähän liian korkealla.

Ehdottomasti kiinnostavimmat jutut olivat kissan muotoon valettu huulirasva ja tummanpunainen huulipuna. Nämä tulevat merkille tyypillisesti ilman ulkopakkausta, joten pahviset rasiat tulivat omina luukkuinaan.







Tulevaisuuden hulluna kissanaisena tykkäsin tietysti kissateemaisista pakkauksista. Huulirasvakin on pienellä kissallaan ihan uskomattoman söpö. Vaan raaskiiko tuotetta edes käyttää?

Vaaleanpunaisessa kissatuubissa tuli käsirasva, joka purkissaan haisee ihan hirveältä, mutta levittyy käsille nätisti ja tuoksu haihtuu samantien. Olin yllättänyt myös punaisessa pakkauksessa tulevasta huulikiillosta. Kiilto nimittäin tuntui ensisijaisesti hoidolta, toissijaisesti kiillolta.




Pieni kissapakkauksessa tuleva puristepuuteri ja pienen pieni pullo meikinpohjustusvoidetta vaikuttavat myös mielenkiintoisilta ja pakkaukset on aivan ihania!




Pientä pettymystä oli kuitenkin ilmassa. Odotin että 56 punnan ja 12 luukun kalenterissa olisi todellakin laatu edellä ja kaikki kosmetiikkaa. Olin kuitenkin pettynyt näihin:




Kolme luomiväriä testerimuodossa. Pakkaukset on edelleen tosi söpöjä ja sävyt kivoja, mutta olisin odottanut vähän enemmän. Nämähän on kooltaan ja fiilikseltään samoja, joita voisi tulla vaikka lehtien välissä testerinä.

Kalenterin ehdottomasti vähiten kiinnostava juttu oli kuitenkin tämä:




Paul&Joella on merkkinä kyllä vaatteita, laukkuja ja muuta, joka ei millään tavalla liity kosmetiikkaan, mutta muuten kosmetiikkaa sisältävässä kalenterissa huonosti tehty korttikotelo ei nyt ihan iskenyt eikä tunnu yhtään brändin mukaiselta. Merkin vaatteet ja laukut ovat oman kokemukseni mukaan laadukkaita, mutta myös hintavia. Sen sijaan tämä hirvitys ei ole nyt yhtään myöskään brändin mukainen. Miksi tämä on edes laitettu mukaan?

Ehdottomasti kalenterin odotukset täyttyivät siinä mielessä, että jokainen kosmetiikkatuote on kiinnostava ja pääsee kokeiluun. En kuitenkaan koskaan ole pitänyt tästä mielestäni ylimääräisestä krääsästä. Jokaiselle tuotteelle kuitenkin (postikulut mukaan laskettuna) tuli hintaa lähes kuusi euroa kappaleelta. Siinä mielessä odotukset ei ihan täyttyneet.

Kuitenkin, nyt kun tuotteet on kuvattu, pääsen niitä oikeasti kokeilemaan!

Oliko sinulla joulukalenteri? Olitko tyytyväinen?

maanantai 24. joulukuuta 2018

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: Luukku 24





Mikä on sulle joulun väri? Kun joulua ajattelee, niin punainen on ehkä se ensimmäinen mieleen tuleva. Mun joulun väri on kuitenkin valkoinen, kuin lumi. Olen sen verran "vanha" ja niin "pohjoisesta", että mun lapsuuden joulut on ehkä yhtä lukuun ottamatta olleet kaikki varsin lumisia. Sen takia lumettomat joulut tuntuu jotenkin vähän kummallisilta, ei niin jouluisilta.

Mitä kosmetiikkaan ja väriin valkoinen tulee, tässä ehkä yksi vanhimmista meikkikikoista: valkoinen sisäkajal.

Kosmetiikkatietäjät vannovat ennemmin hieman beigen kuin ihan valkoisen sisärajauksen nimeen, mutta mun mielestäni niillä on vähän eri käyttötarkoitukset. "Ihonvärisellä" saadaan raikkautta katseeseen, mutta valkoisella saadaan samalla myös illuusio vähän suuremmista silmistä. Itse en ole koskaan kokenut tätä mitenkään luonnottoman näköisenä, sillä harvoin kenenkään silmiin katsotaan sellaiselta etäisyydeltä, että se valkoinen jotenkin korostuisi - ellei väriä sitten käytä turhan runsaalla kädellä.




Olen monesti kuullu kuinka suuret silmät minulla on, mutta harvoin näen sitä itse. Tämä vanha ajokorttikuva on kuitenkin sellainen, jonka nähdessäni aina ihmettelen, että onhan ne silmät aika isot. Tässä kuvassa suuren työn tekee tuo valkoinen sisärajaus.


Itse kynä on vuosien varrella vaihtunut, mutta tällä hetkellä käytössä on NYXin valkoinen rajauskynä. NYXin kyniä tulee ihan vitivalkoisena tai vähän sävytettyinä. Itse valitsin hieman mintunvihreään taittavan kynän. Tällöin hento vihertävyys hoitaa pienen punakkuuden pois, samalla kun valkoinen kirkastaa katseen. Tosin on hyvin helppo levittää liikaa. Kevyt jälki, niin katse kirkastuu, mutta tuote näyttää oikeasti luonnolliselta sekä pysyy hyvin.



Mikä on sinun joulusi väri?

Aiemmat luukut löydät tästä. Kannattaa palata näihin blogeihin tänään, jotta näet myös muiden osallistujien joulun värin.

Luukku 1: Purkkisirkus
Luukku 2: Glitz & Glam
Luukku 3: Hannajulia
Luukku 4: Henna V
Luukku 5: Ihastukset
Luukku 6: MissAria
Luukku 7: Viilankantolupa
Luukku 8: Maria Glow
Luukku 9: Strokes of Color
Luukku 12: Keyword: Love
Luukku 13: Better nail day
Luukku 14: Wasting Lifestyle
Luukku 15: Ria Gomez
Luukku 16: In this Light
Luukku 17: elämää smykkinä
Luukku 18: Beauty Highlights
Luukku 19: Kerroksia
Luukku 20: Blinger shimmer
Luukku 21: Hannamaria
Luukku 22: Dioriina
Luukku 23: Charming nails

maanantai 17. joulukuuta 2018

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri: Luukku 17



Tervetuloa luukkuun 17! Jos missasit eilisen luukun, se löytyy In this Light -blogista, huomenna taas kannattaa kurkata Beauty Highlightsin puolelle.

Tänään ajattelin kertoa pikkujouluista ja ehkä maailman upeimmasta sekä pysyvimmästä huulipunasta. Olen onnekkaasti töissä sellaisessa sopivan hullussa luovassa toimistossa, joka vuosittain järjestää suurempaakin suuremmat pikkujoulut. Tänä vuonna toimiston 500 neliötä päätettiin muuttaa risteilyalukseksi. Omaksi lookikseni halusin 40-lukua henkivän kokonaisuuden ja mites muutenkaan kuin punaisten huulten kanssa!




Minähän olen tosi huono käyttämään punaista tai muuten kirkkaan väristä huulipunaa, koska niitä pitää olla koko ajan lisäilemässä. Huulipunasta saa hyvin pysyvän ja nätisti kuluvan kerrostamalla ja puuteroimalla, mutta silti erityisen vahvat värit kuluessaan näyttävät aika rumilta.




Löysin sattumalta MACin vanhan huulipunasävyn Ruby Woo ja koostumuksessaan retro matte. Matta, mutta ei missään nimessä liian kuivan tuntuinen tai näköinen, kauniin jäljen jättävä huulipuna tuntui levittäessä niin kuivalta, että vaikutti siltä ettei väri tarttunut puikosta huulille. Tarttuihan se! Ja pysyi myös. Väri ei jäänyt lasinreunaan ja syödessäkin vain sisäosaa piti korjailla. Ainoastaan siinä kohtaa kun söin rasvaisen suklaamoussen, väri lähti kunnolla kävelemään. Tosin tämän jälkeen huulipuna liukui huulilla ja pysyi taas seuraavat 4-5 tuntia ihan kiltisti. Huikea puna! Ihana väri ja mieletön koostumus! Tosi erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta tykkäsin heti ensimmäisestä levityksestä.

Koska puna ei liu'u huulilla mitenkään erityisen hyvin, kannattaa huulten ulkoreunat varmistaa oikean värisellä kynällä, jotta lopputuloksesta tulee siisti. MACilta löytyy samalla nimellä kulkeva huulikynäkin.




Jos haluaisit minikokoisen Ruby Woo -huulipunan ja huultenrajauskynän, niin nyt olisi oiva hetki voittaa sellaiset, minä tarjoan yhden setin!

Osallistut arvontaan seuraavasti:

1. Olet blogini seuraaja joko Bloggerissa (google-tunnuksella) tai Bloglovinissa, ilmoita kummassa. Voit liittyä seuraajaksi vaikka heti!
2. Kommentoi tähän postaukseen.
3. Jätä mukaan säköpostiosoite.

Arvontaan voi osallistua 24.12.2018 klo 23:59 asti, voittaja arvotaan joulun jälkeen. Mikäli voittaja ei vastaa viestiini viikossa, arvon uuden voittajan.

Sähköpostiosoitteita käytetään vain voittajan tavoittamiseen. Kommentit ovat esillä toistaiseksi. Mikäli haluat kommenttisi tai sähköpostiosoitteesi pois näkyviltä, tee pyyntö vastauksena omaan kommenttiisi. Kirjautuneena blogger-lukijana saat myös itse poistettua osallistumisesi.

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Crazy cat lady kosmetiikkajoulukalenteri








En lopulta päätynyt valitsemaan yhtään kalenteria aiemmasta listauksestani. Totesin että kiinnostavimpia en saa tai että ne olivat hintaluokaltaan yllätyksenhaluni ulkopuolella. Ajattelin jopa että ehkä tämä vuosi menee ilman kosmetiikkajoulukalenteria. Tämä ajatus tuntui hyvältä kunnes kuulin Paul & Joen kalenterista.

Siis miten ihminen voisi vastustaa Paul & Joen kissateemaista kosmetiikkajoulukalenteriajoulukalenteria? No ei mitenkään, tietenkään. Varsinkin jos on tällainen tulevaisuuden crazy cat lady.

Hintaa kalenterilla oli 56 puntaa, mikä postikulujen kanssa tarkoittaa noin 70 euroa. Ei paha. Toki tämä on niitä hassuja 12 kalenterin luukkuja, mutta ajattelin että laatu korvaa määrän! Itse asiassa juuri nyt kalenterin saisi Amazon.co.uk:sta hintaan 47,60 puntaa + postikulut.




Ihan täysin en ole kärryillä sisällöstä, mutta kosmetiikkaa se kuitenkin on ja sen verran katselin, että en pety. Kaikessa hölmöydessään tykkään myös siitä yksityiskohdasta, että nappia painamalla kalenterista kuuluu naukumista. Paul & Joen kosmetiikkaa olen aiemmin käyttänyt lähinnä ihonhoidon muodossa ja pakkaukset on aivan ihania. Niissä on aina hurjan söpöjä kissa- tai muita eläinkuvia tai sitten 1900-luvun alkupuolen fiiliksillä varustetut pakkaukset. Jotain samaa on tässäkin luvassa.




Ensi viikolla saa jo avata ensimmäiset luukutkin!

Jos muuten oma kalenteri jäi syystä tai toisesta hankkimatta, kannattanee kurkata ainakin Kosmetiikkabloggaajien yhteinen joulukalenteri. Mukana on 23 blogia ja luvassa on kaikkea kivaa.




Mukana seuraavat blogit:


maanantai 5. marraskuuta 2018

Tukkasi ei ole maantienharmaa



Jos kampaajana toimiessani mulle olisi maksettu joka kerta kun joku sanoo, että hänen tukkansa maantienharmaa/hiirenharmaa/villasukan värinen, niin olisin jonkinlainen roopeankka. Tai siis kyllä, olen nähnyt noita kaikkia värejä, mutta silloin hiukset on joko täysin harmaantuneet tai sellaisiksi värjätyt. Kenenkään oma väri ei ole mikään noista kolmesta.

Oma tilanteeni on siitä ehkä erikoinen, että tukkani on saanut olla omassa värissään merkittävän osan mun elämästä. Ainoastaan silloin kun aloitin parturi-kampaajan opinnot, tilanne muuttui. Toisaalta kun viime vuonna palasin Australiasta, niin tukka oli onnettomassa kunnossa. Hiusten hurja käsittely ei enää tuntunut vaihtoehdolta. Olen antanut tukan nyt kasvaa omaan väriinsä ja latvoista on samaa tahtia leikattu värjättyä pois.

Hauskaahan on tietysti se, että olen aina tiennyt ettei mun oma hiusvärini ole minkäänlainen harmaa, mutta tyvikasvuna, keinovärin vieressä se tuntui aina harmaalta. Mitä pidemmäksi oma väri sai kasvaa ja mitä vähemmän sitä purkista tulevaa vertailuväriä oli, sitä kauempana oli myös fiilis harmaasta.

Oma värini on ihan kaunis, vähän punertava ja lämmin ruskea. Aurinko myös helposti vaalentaa luonnollisia raitoja, jotka elävöittävät kiharaa tukkaa entisestään. Kyllä se vaaleampikin aina houkuttelee, mutta esimerkiksi raitoina, jolloin hius ei kärsi kokonaisuutena niin paljon.

Mutta siis: tuo hiusväri on joskus tuntunut harmaalta. Todellisuus on, että se fiilis on vain omassa päässä ja tulee silloin kuin sitä väriä vertaa vaikkapa sen tyvikasvun verran johonkin kirkkaanpunaiseen, värjättyyn tukkaan. Tiesittekö muuten että värit "muuttuvat" sen mukaan millaisia värejä ympärillä on? Tästä johtuen siis on ihan normaalia nähdä oma värinsä jotenkin vähän harmaana.

Että minkäslainen "harmaa" omasta päästä löytyy?

Uusin

Mikä vikana Curly Girlissä?

Muutama viikko sitten kirjoitin Curly Girl -hiustenhoitomenetelmästä pintapuolisesti . Tällä kertaa ajattelin kertoa miksi minä en ole h...