sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin



Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä tulee modernimpaan aasialaiseen kosmetiikkaan, niin kyse on ehkä nimenomaan korealaisista merkeistä, jotka on tulleet Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana mielettömällä vauhdilla.

Jos unohdetaan Kanebo ja Shiseido, niin mun ekat kosketukset aasialaiseen kosmetiikkaan on vähintään kymmenen vuoden takaa suomalaisista blogeista, tai tarkemmin blogista, jota kirjoitti jossain päin Aasia (ehkä Hongkongissa?) opiskeleva tai siellä ainakin opiskellut suomalainen. Mun mieleeni on jotenkin erityisesti jäänyt kuvaus taiwanilaisista My Beauty Diary -kangasnaamioista: "Naamion jälkeen iho näyttää siltä kuin olisi syönyt vain lohta viimeiset kaksi viikkoa". Noita naamioita mulla sitten olikin! Ja paljon muuta aasialaista kosmetiikkaa, mutta eihän niitä nyt suinkaan ollut helppo saada. Tänä päivänä en missään nimessä uskaltaisi tilata aasialaisia tuotteita samalla tavalla. Ehkä mulle kävi tuuri, silloin ehkä väärennösmarkkinat varsinkaan näissä tuotteissa ei ehkä olleet olemassakaan?

Tässä "uuden sukupolven" aasialaisessa kosmetiikassa on aina ollut tosi poikkeavaa muun muassa miten pakkauksilla leikitellään ja mistään ei tehdä niin vakavaa. Nimetkin ovat monesti näin suomalaiseen korvaan erikoisia. Jossain on nyt kuitenkin tullut jokin kääntöpiste vastaan. Käyn silloin tällöin &Other Stories -myymälässä tutkimassa heidän kosmetiikkavalikoimaansa. Talvella sinne on uutuutena tullut merkki nimeltään Huxley. Olen kyllä kuullut nimen moneen kertaan, se ei vaan ole jotenkin sykähdyttänyt, että olisin miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt kaipasin päivittäiseen käyttöön vaihteeksi jotain riittävän pesevää, mutta ei narskuvan pesevää tuotetta. Secret of Sahara kuulostaa tuotelinjana jo siltä, että tarkoitus ei ole kuivattaa. Katsoin Huxleyn puhdistusgeelin pakkausta ja 20% alennusta. Otin testiin enkä ole pettynyt. Kuitenkin vähän jälkijättöisesti tajusin, että Huxley on tosi amerikkalaisesta(?) nimestään huolimatta Etelä-Koreasta. Selvästi joku uusi taso on löytynyt kun hyvin perinteisesti Skandinaaviseen minimalismiin nojaava ruotsalainen yritys ottaa tällaisen merkin hyllyilleen. En missään nimessä näkisi saman firman hyllyillä Tono Molyn pandoja tai kissapurkkeja, mutta Huxley on niin oikeasta maailmasta, että pienen hetken mietin jo sitä, josko merkki olisi talon oma. Ehkä kohta varsinainen Korea-hype menee ohi ja aletaan taas puhua enemmänkin merkeistä kuin tuotteista sen perusteella mistä ne tulevat. Kuka tietää.

Mikä oli sun ensikosketus aasialaiseen kosmetiikkaan? Entä tiedätkö mikä tuon blogin nimi oli, josta puhuin?

tiistai 11. helmikuuta 2020

Minne hävisi palkittu KIDE-puuteri?



Muistatteko vielä suomalaisen meikkimerkki MSCHICin? Ei varmaan kukaan muukaan sen jälkeen kun merkki teki jonkun strategisen bisnesmunauksen ja päätti, että tuotteita saa jatkossa vain tukkujen kautta esim. kampaamoista ja hoitoloista. Aiemmin tuotteita oli saanut ostettua esim. Sokokselta ja Seppälöistä, hintakin oli edullinen. MSCHIC on muuten edelleen olemassa, ilmeisesti sitä tavalla tai toisella hallinnoi Etelä-Suomen Kosmetologikoulu, tai ainakin se on verkkokaupassa mainittu yhteystiedoiksi.

Samaan aikaan MSCHICillä oli kalliimpi, jopa luksussarja KIDE. Sarjaan kuului pressattuja mineraalimeikkipuutereita, korostustuotteita ja poskipunia. Kaikki pakattuna hienoon puiseen rasiaan. Muistelen että pakkaus ja ulkoasu voitti aikanaan ihan arvostettujakin design-palkintoja. Hintakin oli tietysti sen mukainen, noin 60 euroa. Jostain Beautylishin uumenista löytyi vielä muutama viittaus sarjaan. Katsokaa nyt näitä herkullisia tuotteita kuvakaappauksissa!

Kuvakaappaus Beautylish.com

Kuvakaappaus Beautylish.com

Samaan aikaan kun MSCHIC katosi, myös KIDE-puuterit hävisivät maailmankartalta. Muistan kun silloinen opiskelukaverini kertoi kuinka jää näitä kaipaamaan. Tietysti minua kauniiden asioiden ja kosmetiikan ystävänä harmitti, etten itse päässyt sarjaan tutustumaan. Tykkäsin myös kovasti ajastaan edellä olevasta muovittomasta pakkauksesta.

Vuosi tai kaksi taaksepäin törmäsin KIDE-merkkiin ja hihkaisin ilosta, KIDE on elossa! Tosin silloin tuotetta sai ostettua ainoastaan heidän omasta nettikaupastaan. Järkevä ihminen ei osta 58 euron meikkivoidetta netistä kokeilematta tuotetta. Samantien rahalla voisi vaikka lotota. Vaikka kuinka tuntisi oman ihonvärinsä kunnolla, ei sillä ole mitään väliä ellei tuotetta pääse aidosti kokeilemaan. Joskus kokeilemallakin ostaa väärän sävyn, miten kukaan voi odottaa, että arpomalla netistä menisi oikein?

Selaillessani luontaistuotekauppa Pürin valikoimaa huomasin, että hei, hehän myyvät KIDE-tuotteita ja itse asiassa niitä pääsisi aidosti kokeilemaan Helsingin Kampissa! Selaillessani mistä muualta KIDEttä voisi löytyä, huomasin, että myös Samuji on ottanut puuterit valikoimaansa. Loistavaa! Tai loistavaa pääkaupunkiseudulla asuvan näkökulmasta, sillä toistaiseksi testipaikkoja on nämä kaksi. Kävin sitten rohkeasti tutustumassa tuotteeseen Kampin Pür-liikkeessa. Minua aidosti opastettiin ja palveltiin sävyn valinnassa. Käynti oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli ilo lähteä oman KIDE-puuterin kanssa kotiin. Postauksen aloituskuvassa oma yksilöni, valitsin sävyn 100, jota en olisi ikinä uskaltanut valita kokeilematta. Tuote on varmaan yksittäisenä meikki"voiteena" kallein koskaan hankkimani, mutta kyllä se kilohintakin on ihan reipas, sillä 58 euron tuotteessa on puuteria 8 grammaa. Mutta toisaalta, myyntihinta näyttää vuonna 2018 olleen 68 euroa, joten alaspäin hintaa on hilattu.

KIDE sopii mainiosti omaan "lupaukseeni" tai toiveeseeni, jossa pääsen paremmin tutustumaan suomalaiseen kosmetiikkaan ja erityisesti niihin erikoisempii merkkeihin. Joskin huomasin purnukkaa kuvatessani, että tuote on itse asiassa tehty Italiassa. No ainakin merkki on suomalainen! Seuraavaksi alkaa kauan odotettu kokeilu.

Herättääkö KIDE ajatuksia?

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Vuoden kuumin kauneustrendi: vedetön kosmetiikka

Luin Fashion Finlandin Facebook-julkaisun, jossa ohjattiin lyhyeen juttuun viidestä vuoden 2020 kauneustrendistä. Juttua en silloin lukenut, mutta Facebook-julkaisussa oli mainittu yhdeksi suureksi kauneustrendiksi vedetön kosmetiikka. Korealaiset ovat kuulemma löytäneet vedettömät kauneustuotteet, joten tästä ennustetaan SUURTA juttua vuodelle 2020. Joitain vuosia sitten luin, että korealainen kosmetiikka on kymmenen vuotta muuta maailmaa edellä, ainakin kosmetiikan teknologiassa. Ehkä, mutta toisaalta vedetön kosmetiikka on oikeastaan paluuta menneeseen - hyvässä mielessä.

Vedetön kosmetiikkahan voi oikeastaan tarkoittaa kahta asiaa: 1) tuote itsessään on tarkoitettu toimimaan sellaisenaan, ilman vettä tai 2) tuotteessa ei käytännössä ole vettä, vaan kuluttaja lisää sen itse käyttäessään tuotetta. Tämähän on ihan loistava uutinen! Samasta syystä kun vaikkapa Coca-Colaa ei rahdata maailman ääriin valmiina tuotteena, vaan se tehdään aina paikalliseen veteen, on järkevää, että painavaa yksittäistä raaka-ainetta ei laivata ympäriinsä: kuljetus vie suunnattomasti rahaa ja toisaalta kestävyyden kannalta on järkevää liikuttaa kaikkea muuta kuin vettä. Tämä on siis sekä yritykselle taloudellisempi, että kuluttajan ekomielen kannalta vain voittoa.

Aloin miettimään, että välttämättä vedettömyyden ei edes tarvitse näkyä arjessa mitenkään erityisesti. Oma päiväni toimii muun muassa näillä tuotteilla:




Vedetön meikki"voide" on mun kestosuosikkini eli bareMineralsin jauhemainen meikkipohja. En edes tiedä kuinka mones purkki minulla on menossa. Ensimmäisen kerran kokeilin samaa tuotetta yli kymmenen(!) vuotta sitten, eli ennen kuin edes aloitin tämän blogin! Välillä olen ihoni tarpeita kuunnellen kokeillut ja käyttänyt muita, mutta aina lopulta palaan tähän tuotteeseen. Päälle joudun vielä töpöttelemään puuteria ettei rasvoittuva ihoni heti kiillä. Vedettömiä kumpikin.


Sydänsaippua ja Saaren Taika -saippuapala saatu näytteenä.

Hyvinkin perinteiset palasaippuat "löysin" vähän vahingossa viime vuonna kun nestesaippua pääsi loppumaan ja totesin, että kai ne satunnaiset palasaippuatkin on joskus käytettävä. Rinnalle en ole nyt edes hankkinut sitä nestesaippuaa ja kaikki hyvin. Palasaippuan täytyy vaan päästä kuivamaan välillä ihan kunnolla eikä sen saa antaa muhia missään saippuavedessä. Kunnollisella alustalla tästäkin ongelmasta pääsee.




Meikinpoisto puolestaa onnistuu Glov-liinalla ja kasvoille tarkoitetulla palasaippualla. Glov on mikrokuituliina, joka on samantyyppinen tuote kuin aiemmin paljon esillä ollut Make Up Eraser. Glovssa parempaa on se, että heillä on Magnet-niminen saippua, joka on tarkoitettu mikrokuituliinan pesuun. Magnet toimii nimensä veroisetsti magneetin lailla ja poistaa kaikki meikkijäämät liinasta. Poiston viimeistelen kasvoille tarkoitetulla palasaippualla, joka minulla on aiemmin palashampoon kanssa tulleessa verkkopussissa. Omassa verkossaan roikkuen tuo saippua kerkeää kuivaa käyttöjen välissä eikä luiskahda karkuteille.

Shampoita saa nykyään vedettömässä palamuodossa ja lähestulkoon ruokakaupasta. Tai ainakin XZ syksyllä mainosti Sulapacin biohajoavassa pakkauksessa tulevaa palashampoota. Omasta palashampoosuosikistani voi lukea täältä. Myös hoitoaineita löytyy palamuodossa, mutta toistaiseksi ne ovat minusta lähinnä selvittäviä, jotka soveltuvat käsittelemättömälle hiukselle. Muille suosittelen vielä perinteistä hoitoaineitta, tai miksei vaikka silikonitippoja (vedetön!) meikkaamaan hiusta pehmeäksi ja sileäksi.




Vanhemmat lukijani saattavat myös muistaa Melbournen lentokentältä tekemäni löydön eli paperimaiseen muotoon päätyneet "lisää vain vesi" -tyyppiset shampoo, hoitoaine, saippua ja suihkusaippua. Näitä soisi löytyvän maailmalta enemmänkin! Ei kukaan halua matkallekaan lähtiessään kuljettaa sitä painavaa vettä.




Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, on tietysti deodorantti. Esimerkiksi Olivia Kleinin dry deo toimii täysin ilman vettä sekä deodoranttina että kuivashampoona! Tuotte sisältää mm. ainetta, jota me yleisemmin käytetään keittiössä eli ruokasoodaa. Ruokasoodan lisäksi tosin tuotteessa on muutakin, joten ei tarvitse pelätä kainaloiden kuivuvan ja kutiavan. Toinen vanha suosikki on hyvinkin alkeellinen: kristallideodorantti. Kristallideodorantin toiminta perustuu siihen, että se tappaa bakteereja, jotka aiheuttavat hienhajua. Ehdottomia etuja kristallilla on se, että siitä ei jää tahmaa kainaloihin tai vaatteisiin. Jos on kova hikoilija, niin saattaa haluta jotain muuta, mutta on tämä ihan kokeilemisen arvoinen. Näin taaksepäin katsottuna olen todennut, että äitini on myös tainnut olla (ja on kai edelleen) elämässään aika ekoihminen, muistan nimittäin käyttäneeni 2000-luvun alussa nimenomaan äitini kristallideodorantin palasia, nämä kun ei isoja kolahduksia kestä.

Kuvassa mukana myös Olivia Kleinin deep peel -kuorintajauhe. Jauhe lisätään esimerkiksi omaan kasvojen puhdistusaineeseen, kosteusvoiteeseen tai lisätään pieneen määrään jauhetta vielä pienempi määrä vettä, pyöritellään kasvoilla huuhdellaan pois. Samoin toimii muuten myös joitain vuosia sitten paljon esillä olleet Sensain kuorintajauhe ja Dermalogical huikean ihana daily microfoliant.

Nämähän ovat kaikki lopulta aika perinteisiä tuotteita eikä mikään niistä tässäkään paljasta, että kyse on jostain maailmanparannuksesta, se tulee lähinnä sivutuotteena.

Herättääkö vedetön kosmetiikka jotain tunteita siellä puolella?

Sen mainitsemani Fashion Finlandin jutun pääsee lukemaan täältä.

torstai 23. tammikuuta 2020

Helsinki Outletin helmi: Nordic Beauty Import & Lumene




Pääkaupunkiseudulla asumisessa ehdottomasti parasta on se, että aina on jotain tekemistä. Se voi tarkoittaa jotain tapahtumaa, esitystä tai shoppailua. Tai kaupunkiseikkailua. Kaupunkiseikkailu on minulle uusien paikkojen löytämistä, tarkoituksellista eksymistä ja vaikka uudella bussireitillä kulkemista. Jälkimmäisissä kun ei koskaan tiedä löytääkö vaikkapa oikeaa pysäkkiä.

Maanantai-iltana kävin tutustumassa hirveällä metakalla avattuun Helsinki Outletiin. Yksien seinien sisällä on useita merkkiliikkeitä, jotka myyvät esimerkiksi vanhojen mallistojen tuotteita hyvillä hinnoilla. Itseäni ei suurin osa brändeistä paikassa kiinnosta, mutta tiedän että valikoima on ihan pätevä (pääsääntöisesti vaatteita). Lähdin seikkailemaan Vantaan ja Helsingin rajalle, sillä Helsinki Outlet on kirjaimellisesti rajalla. Ilmeisesti parkkipaikka on vielä Helsinkiä, mutta itse rakennus Vantaan puolella. Paikka on itse asiassa ihan Vantaan Ikean vieressä, mutta koska välissä on moottoritie, kävellen Ikeasta Helsinki Outletiin tulee ihan kohtuullinen lenkki. Helsingistä kun tulin, oli helppo jäädä Helsingin puolella. Toisaalta halusin myös säästää jokusen euron. Bussimatka Helsingin keskustasta Helsinki Outletiin maksaa joko 2,80 euroa tai 4,60 euroa riippuen kuljetko Helsingin vai Vantaan kautta.




Kalifornian ja Australian outleteihin tottuneena olin paikalle päästessäni jopa vähän pettynyt. Paikka vaikutti mainettaan pienemmältä. Lisäksi myymälöitä lukuun ottamatta Helsinki Outlet on ulkotila, Suomen talvi ei välttämättä ole se ihan ykkösjuttu tämäntyyppisessä rakentamisessa. Toisaalta, kyllähän (teoreettiset) kovat pakkaset varmaan pakottavat kävijät pysyttelemään tiukasti myymälöissä. Olin jo kurvannut lähes koko outletin, vähän siipi maassa olin jo lähdössä, mutta päätin vielä muodon vuoksi käydä Lumenen myymälässä. Sisälle astuessani ällistyin täysin. Noin puolet myymälästä oli peitetty Lumenella. Tarjoukset olivat hyviä, mutta lisäksi myynnissä oli minikokoja ja lahjapakkauksia. Toinen puolikas myymälästä oli BeautyBlendereitä, TangleTeezereitä ja mikä parasta: korealaista kosmetiikkaa söpöissä pakkauksissaan. Tuotteissa oli enemmän Tonymolyja kuin olen koskaan nähnyt! Nordic Beauty Import ja Lumene olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Ensimmäinen myy Helsinki Outletissa tuotteita edullisilla hinnoilla, mutta myös paljon sellaisia tuotteita, joita ei saa Sokokselta tai Stockmannilta ollenkaan.

Taisin olla vähän liian helppo noiden kissatuotteiden kanssa. Mitään en todellakaan uskonut ostavani kun sisään astuin. Väärässä olin. Joskus on todellakin hyvä olle hyvinkin avoin ja jättää ennakkoluulot matkalle. Nordic Beauty Importin ja Lumenen yhteinen myymälä oli ehdottomasti paikan helmi ja saatan mennä uudestaankin Helsinki Outletiin ihan jo tämän myymälän takia.

Kiinnostaako outletit?

tiistai 7. tammikuuta 2020

Elämää smykkinä kymmenen vuotta

Kuvan tuotteet saatu pr-näytteinä

1.1.2010 tässä blogissa on julkaistu ensimmäinen postaus. Osa jutuista tuolta alkuvaiheilta on vielä tallella, osan olen nolouksissani poistanut, osan olen noloudesta huolimatta jättänyt. Blogi haki hetken muotoaan, mutta kauneus- ja kosmetiikkamaailma tuli matkaan aika pikaisesti. Ei varmaan vähiten siksi, että syksyllä 2011 aloitin opinnot parturi-kampaajaksi. En myöskään osannut ja uskaltanut lähteä täysillä lifestyle-maailmaan, enkä varmasti ainakaan julkaista kasvojani! Olipa jännittävää elämää kun blogista ei uskaltanut eikä kehdannut kertoa kellekään.

Ensimmäisissä postauksissani on myös mm. oma akvarellimaalaus ja valokuvausopintojen alkuaikoina sen näköistä kuvaa, että vasta myöhemmin olen tajunnut kuinka "kuvien lainauksen" kulta-aikaan lukijat ovat saattaneet ajatella minun tylysti varastaneeni postausten kuvitukset.


 


Ei niin, että yllä olevissa kuvissa olisi edes mitään visuaalisesti erikoista ja mieleenpainuvaa. 2010 blogien kuvat olivat kuitenkin ihan eri tasolla kuin näin vuosikymmen myöhemmin, joten tulin hetki sitten tulokseen että kuvani olivat vääränlaisia tuon ajan blogeihin nähden. Blogimaailma ammattimaistuikin kaiken kaikkiaan jotenkin tosi vauhdilla. Kävin muuten ennen joulua Indiedaysin 10-vuotisjuhlissa. Indiedays lienee se ensimmäinen askel ja tuuppaus, joka muutti suomalaisia blogeja aika isosti.

Viime vuosina juttu on mun nähdäkseni ollut se, että joko ryhdyt tekemään blogia täysipäiväisesti tai kiinnostus bloggaamisen lopahtaa. Moni aiemmin suosittu "harrastaja" onkin tehnyt lopetuspäätöksen ihan muutaman viime vuoden aikana. Ne jotka haluavat jatkaa, ovat motivoituneita itsensä brändäämisessä, kirjoittavat tosi säännöllisesti ja parhaimmillaan muuttavat ison mediatalon alle.

Enää kaksikymppiset eivät tunnu juuri seuraavan blogeja, nykyisin kaikenlainen video- ja kuvavaikuttaminen on ehdottomasti isompi juttu. Sekin valtavan ammattimaistunutta ja ihan erilaista. Blogeilla kuitenkin on vielä aikansa ja paikkansa - ainakin meidän keskuudessa, jotka oltiin parikymppisiä kymmenen vuotta sitten. On kuitenkin aika silmiinpistävää nähdä tuo muutos. Samaan aikaan kymmenen vuotta tuntuu äärettömän pitkältä ja toisaalta käsittämättömän lyhyeltä ajalta. Vai olenko vain tulossa vanhaksi?

Itse tein blogini suhteen päätöksen pari vuotta sitten: kirjoitan silloin kun kiinnostaa ja painotan kirjoituksiani jokseenkin pohdiskelevaan suuntaan enkä pakota kirjoittamista. Pohdiskelevammat jutut ovat olleet suosituimpia juttujani (jos ei lasketa niitä satunnaisia asujuttuja!) ja teillä lukijoillani on ilmeisesti kiinnostusta kuulla myös välillä vähän ravistelua tai oivalluksia. Kuulostaa aika voittavalta tilanteelta!

Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan tähän blogiin? Tein vuoden 2019 aikana päätöksen, että en enää osta esim. shampoota tai hoitoainetta ulkomailta, koska tuntuu jopa vähän typerältä rahdata lähinnä vettä ympäri maailmaa, kun samaan aikaan Suomessa tehdään todella hyviä hiustuotteita ja saatavuus on loistava. Ensimmäisessä kuvassa on suomalaista kosmetiikkaa, haluaisin lähteä tutkimaan suomalaista kosmetiikkamaailmaa vähän syvemmin. Sitä uskoisin, että nähdään myös täällä.

Onko sulla suosikkimuistoja tästä blogista? Tai blogimaailmasta viimeisen 10 vuoden aikana?

maanantai 11. marraskuuta 2019

Maksoitko Tullille liikaa? Toimi näin




Nyt vasta pommi räjähtikin! Tulli on laskuttanut asiakkailtaan yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa liikaa, koska käytti väärää valuuttakurssia kolmen vuoden ajan. Tuona aikana perittiin liikaa yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa. Vähemmän yllättäen tämä on asiakkaiden rahaa, joten palautuksia on luvassa. Tarkempia tietoja täältä.

Itse olen tarkoituksella tehnyt ostokseni pääsääntöisesti tietyistä maista ihan siksi, ettei tarvitsisi nähdä tullauksen vaivaa ja huomioida veroja + mahdollisia tulleja loppuhinnassa. On tässä kolmen vuoden aikana kuitenkin jokunen tullaus tehty kauneustuotteista, kankaista tai vaatteista, joten melkein innostuin tuosta uutisesta. Kirjauduin heti Tullin nettipalveluun ja katsoin lähes jokaisen tullaamani lähetyksen tiedot. Osassa tuota virhettä ei ole tehty, mutta lähes kaikki ovat alun perin olleet valuutoissa, joissa on käytetty valuuttakertoimia. Jes, rahaa tulossa! Kaikki yli 10 euron palautukset (per tullaus) tehdään automaattisesti. Kymmenen euron rajan alle jäävistä rahan voi hakea näillä ohjeilla.

Yksityishenkilön on tullattava jokainen yli 22 euron arvoinen Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleva lähetys. Mikäli ostos on yli 22 euron arvoinen, maksetaan siitä arvonlisäveroa Suomeen. Näiden kolmen vuoden aikana arvonlisävero on ollut 24%. Lisäksi jos ostoksen kokonaishinta on mennyt yli 150 euron, on maksettava myös tulli, joka vaihtelee tuotteen mukaan, mutta on yleensä muutamia prosentteja. 

Itse olin aika varma, että yli kymmenen euron meneviä maksuja en saa yksittäisestä tullauksesta takaisin, mutta varmaan koko potista tulee sen verran hyvin rahaa, että palautuslomakkeet kannattaa täyttää!

Excelöin itselleni taulukon, johon laitoin kaikki tarvittavat tiedot ja aloin laskea. Olen tullannut tuotteita yhteensä 694,37 eurolla, josta olen maksanut Suomeen arvonlisäveroa 166,59 euroa tullausvaiheessa. Varsinaisia tulleja en ole joutunut maksamaan, sillä olen tehnyt tässä mielessä hyvin pieniä ostoksia. 

Okei, eli jos 694,37 euroa on se summa, jolla olen tullannut tuotteita, tästä summasta olen maksanut 166,59 euroa arvonlisäveroa, varsinaisia tullimaksuja en siis ole maksanut. Sanotaan, että kaikki nämä tilaukset on laskettu 1,5% yläkanttiin. Se tarkoittaa, että puolitoista prosenttia pienempi tullattava summa on 683,95 euroa, tästä arvonlisäveron osuus on 164,15 euroa. Homman laajuus alkaa selvitä. Lasken vielä vähän typertyneenä ja nauraen mitä 2,5% ero tässä tarkoittaa: kokonaissumma on 677,01 euroa ja arvonlisäveron osuus 162,48 euroa.

Jos haluaisin joka ikisestä väärin lasketusta tullauksesta näiden kolmen vuoden aikana rahani takaisin, kirjoittaisin jokaisesta yksityiskohtaisen hakemuksen. Tällä rumballa saisin takaisin jotain 2,44-4,11 euron väliltä. Vaikka saisin jopa tuon 4,11 euroa takaisin, olisin käyttänyt hommaan ainakin tunnin verran aikaani, joten ”tuntipalkkani” olisi hieman yli neljä euroa. Ottaen huomioon, että olen etsinyt palautuslomakkeen ja tehnyt selvityksiä, voidaan lisätä ehkä puoli tuntia työaikaa. Tällöin puolentoista tunnin työstä tuntipalkaksi tulisi 2,74 euroa. Miten muuten voisin tuon puolitoista tuntia käyttää? Aika monella tavalla mielekkäämmin ja vaikka tuottavammin kuin lomakkeita täyttäen. 




Jos olisin opiskelemassa, työttömänä tai muuten rahallisesti vaikeassa tilanteessa, niin saattaisin tuon ajan käyttääkin – ihan laihialaismaisen mielentilani takia. Nyt en kyllä rehellisesti sanoen viitsi. Ymmärrän jos joku hakee omansa takaisin, mutta kannattaa huomata näiden summien mittakaava.
Veikkaankin että suurimmat ”voitot” tulevat yrityksille, jotka ovat joutuneet tullauksia tekemään. Näin jälkijättöisesti 11,5 miljoonaa alkaa kuitenkin kuulostaa aika pieneltä summalta, kun laskee mikä se henkilökohtainen osuus on. Vaikka summa jaettaisiin tasan jokaiselle tullaajalle n. 990 000, niin jokainen saisi rahaa takaisin 11,62 euroa. Tämä on tietysti jo paljon parempi summa, mutta ei silti mikään kultakaivos. Kaikki on suhteellista ja tässä mittakaavassa 11,5 miljoonaa alkaa kuulostaa pikkurahalta.

Miten siis kannattaa toimia?
Selvitä Tullin nettipalvelusta millaisia tullauksia olet tehnyt välillä 1.5.2016-30.6.2019. 
Joudut avaamaan jokaisen tullauksen yksitellen. Avaa linkkinä oleva tullauspäätös, josta näet maksetun veron määrän. Katso tullausmääriä ja summia, joita olet maksanut. Jos toteat, että Tullilla olisi sinulle maksettavaa, hae rahasi takaisin. Saatat myös todeta, että antaa olla, maksettu mikä maksettu. Jos olet tullannut lähetyksiä, jotka ovat olleet todella lähellä noita 22 euron ja 150 euron rajoja, silloin on suurin syy katsoa josko aronlisäveroa tai tullia on laskutettu perusteettomasti.

 Joko kerkesit laskea mitä saisit takaisin?

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Parhaat vegaaniset siveltimet



Minulle siveltimiä valitessa tärkeintä toimivuus. Hyvillä välineillä työ helpottuu ja jopa nopeutuu. Olennaista on tietysti laatu ja sitä kautta kestävyys. Jos ostan siveltimen, niin sen täytyy oikealla hoidolla on vähintään pitkäikäinen, jos ei ihan loppuelämän ostos. Vegaaniset eli synteettisistä kuiduista valmistetut harjakset eivät vielä ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Lähimmäksi on tulleet Real Techniequesin uusimmat siveltimet, mutta en silti ole ollut ihan tyytyväinen niihin, tiedän kuitenkin kuinka hyviä siveltimiä on aitokarvaisissa. Itse asiassa olen myös huomannut, että myös RT-siveltimien kehittäjät käyttävät aitokarvaisia eikä suinkaan pelkästään omia siveltimiään.

Kun Urban Decay pitkän odotuksen jälkeen saapui Suomeen, kerroin ehdottomasta suosikkituotteestani, joka kulki nimellä optical blurring brush. Samoihin aikoihin UD uudisti siveltimiään ja tuo mainitsemanikin muutti muotoaan. En ollut erityisen nopea hankkimaan uutta ihan vain testatakseni. Viime talvena kuitenkin osuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Stockmannin alennusmyynnissä oli viiden siveltimen setti todella hyvään hintaan. Yhden siveltimen hinnaksi jäi 10 euroa kappaleelta. Samaa settiä myy edelleen ainakin Sokos.




Setissä on nerokkaan sivellinpussin lisäksi seuraavat siveltimet:

- Optical blurring brush, hinta yksittäin 34 euroa
- Diffusing blush -poskipunasivellin, hinta yksittäin 34 euroa
- The finger, hinta yksittäin 29,90 euroa
- Flat eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa
- Iconic eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa

Eli kaksi kasvosivellintä ja kolme silmämeikkiin soveltuvaa sivellintä. Tai toki näitä voi käyttää juuri niin kuin haluaa. Esimerkiksi flat eyeshadow sopii mainiosti synteettisenä vaikka peitevärin tai huulipunan levittämiseen. Samaan UD pro -sarjaan kuuluu useita muitakin siveltimiä. Tosin tällä siveltimien määrällä en tule ikinä tarvitsemaan lisää, joten yritän rajoittaa innostustani ja jättää ne muut toistaiseksi kokeilematta.

Näissä synteettinen karva on tullut valovuosia eteenpäin siitä, mitä itse ajattelen synteettisten olevan. Aiemmin on vahvati puhuttu siitä, että synteettisiä siveltimiä käytetään vain voidemaisilla tuotteilla ja aitokarvaisia puuterituotteilla. Missään nimessä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää voidemaisten tuotteiden kanssa - ellei sitten halua tuhota niitä kalliita aitokarvaisia siveltimiään. Näissä eroa ei samalla tavalla ole tai näe. Se jos mikä tekee näistä ehdottomasti parhaimmat vegaaniset siveltimet, joita olen ikinä käyttänyt. Näitä käyttää mielellään eikä vain hädässä. Karvakin itse asiassa tuntuu ja näyttää sen verran aitdolta, että piti oikein tarkistaa ovatko nämä vegaanisia. Kyllä, kyllä ne ovat ja varsinkin kuvien kovassa valossa se synteettinen kiilto tulee esille, mutta muuten menisi melkein täydellisesti aidosta.

Onko vastaan tullut hyviä synteettisiä siveltimiä?

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ponneaineettomat kuivashampoot testissä



Jos olet lukenut blogiani pidempään, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että kuivashampoo on minun eniten käyttämäni kosmetiikkatuote. Varmaan siitä syystä kaverini muutama vuosi sitten kääntyi puoleeni kun etsi ponneaineetonta kuivashampoota. Olin siihen mennessä nähnyt vain yhden ja pakkaus oli todella huono käyttää. Muistaakseni haisikin pahalta. Tämä oli Swiss o parin Frottee. Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta edellinen kokemus on pitänyt minut kaukana tästä tuotteesta.

Olen varmaan myös kertonut siitä, miten kaikki miespuoliset tutut pitävät perinteistä spraymallista  kuivashampoota myrkkynä. Se kuulemma polttaa keuhkoja. Minullahan se astma on, eikä ole koskaan haitannut! Yritän kuitenkin sopeutua siihen, että käytän kuivashampoota vain kun olen yksin kotona. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ilahtunut siitä, että perinteiselle painepullomuodolle on myös tullut vaihtoehtoja! 

Ensimmäisenä silmiini osui Styledryn kakkumaisessa muodossa oleva kuivashampoo. Tämä on muodoltaan tosi kätevä ja purkkia voi helposti kuljettaa vaikka laukussa mukana. Menisipä pakkaus lentokoneessakin niin, että ei tarvitsisi huolehtia litran pussin vetävyydestä - tämähän kun ei ole neste. Rasian sisällä on meikeistä tututtuun tapaan kaksi kerrosta: alimmassa kerroksessa säilytetään pientä mukana tulevaa sutia ja ylemmässä kerroksessa on itse puuteri. Tuote itsessään toimii ihan loistavasti eikä ole tarvinnut kuunnella huutoa myrkyttämisistä. Ainoa miinus tässä on tuoksu, josta en itse tykkää yhtään "Orange blossom" kuulostaa minusta ihan joltain Airwickin uutuustuoksulta. Minähän en voi sietää vessanraikastimia, joten tämä tuoksu ei ole minun mieleeni. Toivon vain ettei muille tule tätä assosiaatiota tuoksusta ja yritän olla hengittämättä niinä päivinä kun olen tämän tuotteen hiuksiini valinnut. Voisi kai olla pahemminkin. 11 grammaa tuotetta maksaa 14,90 euroa. Myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin seuraava tuote ei välttämättä mene kategoriaan ponneaineeton, mutta muotovaahtomainen koostumus eroaa kuitenkin siitä spray-Raidista. Vaahto ei ainakaan vielä ole aiheuttanut kellekään hengenahdistusta tai muita epämukavia fiiliksiä. Vaahtoa puristetaan ensin käsiin, hierotaan hiuksiin ja kuivataan/annetaan kuivua. "Puhdistusteho" ei ole riittävin mahdollinen omissa rasvoittuvissa hiuksissani. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ilman, se lienee pääasia. Vaikka kuivashampoo on ehkä teknisesti ihan oikea termi, miinusta tuote saa kuitenkin siitä, että muotovaahdon tapaan aine täytyy kuivata. Kuivaaminen onnistuu nopeimmin föönillä ja jos minulla aamuisin olisi kiinnostusta ja aikaa föönata tukkani, miksi en silloin saman tien pesisi hiuksiani?
Ihan ok tuote, mutta mieluummin haisen vessanraikastimelta, sillä Styledry tekee parempaa työtä. Ikoon kuivashampoovaahtoa saa 150ml 15,90 eurolla. Tätäkin olen nähnyt erityisesti Sokoksilla ja Stockmannilla.

Viimeisenä pienin ja sisukkain Swell-kuivashampoo. Swell tulee tosiaankin pienessä ja näppätässä pumppullossa. Ei painepulloa, vaan todellakin pumppullo. Pakkaus annostelee hienoakin hienomman puuterin hyvin, eikä tukka ole muuttunut valkoiseksi. Imee rasvaa oikein hyvin ja on helppo harjata pois. Tukka näyttää aina puhtaalta tämän tuotteen jäljiltä. En tiedä olenko enemmän ihastunut itse tuotteeseen vai pakkaukseen. Saisikohan pakkausta täytettyä jollain halvalla puuterilla tyhjennyttyään? Tuoksu on vähän tympeä, puuterinen, mutta ei haittaa päivän aikana ollenkaan, sillä haju joko haihtuu tai siihen tottuu. Tämäkin menisi heittämällä lentokoneessa käsimatkatavaroihin! Swell on näistä kaikista ehdottomasti kallein, 14,5 grammaa maksaa noin 24 euroa. Tosin tuotettaa myy Look Fantastic, jolla on aina joku alekoodi olemassa. Tällä hetkellä tämän tuotteen saisi 15% alennuksella, jolloin hintaa jäisi 1,40 euroa grammaa kohden, mikä on ihan vertailukelpoinen Styledryn kanssa, joka on 1,35 euroa grammalta.

Ahdistaako kuivashampoot henkeä tai oletko löytänyt muita ponneaineettomia?

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Tuotetestausta uudelle hiustenhoitosarjalle

*Postaus sisältää tuotteita, jotka on saatu kiitoksena tuotekehitykseen osallistumisesta



Viime vuoden puolella eräs kauneusbloggaaja etsi kiinnostuneita uuden hiustenhoitosarjan tuotekehitysvaiheen tuotetestaukseen. No tottakai! Kukapa kampaaja ei haluaisi olla sanomassa omaa mielipidettään tulevista uutuustuotteista Tai bloggaaja, joka ei haluaisi päästä kokeilemaan uusia tuotteita.

Suomessa tehdään niin paljon loistavia hiustuotteita, että en edes yrittänyt arvata kuka tuota sarjaa kehittää. Olisin varmaan yllättynyt vaikka valmistaja olisi ollut Berner ja XZ, mutta ensimmäisen testauspaketin saatuani olin positiivisesti yllättynyt. Valmistaja oli ylöjärveläinen Lh-beauty, joka on minulle tullut tutuksi nimenomaan blogiympyröistä - vuosien takaisesta Tampere-miitin lahjakassista nimittäin löytyi Oliivi-tuotteita. Silloin olin erityisen vaikuttunut Leaping Bunny -sertifikaatista ja vegaanisuudesta. Nämä oli asioita, joita en ajattelut pienehköllä suomalaisella merkillä olevan.

Oli todella mielenkiintoista päästä testamaan jotain ihan uutta, jotain mistä ei saanut hiiskua ennen tuotteiden lanseerausta. En tiedä tehtiinkö tuotteisiin muutoksia vaikkapa omien ajatusteni pohjalta, mutta onhan se aika hieno fiilis tietää olleensa mukana vaikuttamassa. Varsinkin kun tykkäsin monesta testatusta tuotteesta. Hiustuotteissa minulle on olennaista, että ne hoitavat ja tuntuvat hoitavan, eikä "vain" pinnoita hiusta. Testausvaiheessa jouduin välillä toteamaan, että omalle tukalleni vaan vaadittiin hyvin järeitä toimia. Sain loppukesästä vielä useamman kilon valmiita tuotteita. Pakkaukset ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan nättejä ja ennen kaikkea toimivia. Pumppupullot on ehdoton plussa!

Yksi isoin asia minulle on kuitenkin se, että koostumukset eivät saa olla liian vetisiä. Moni marketissa myytävä hiustuote on todella hyvä, mutta litrahinta on lopulta ihan yhtä kamala kuin kampaamotuotteissakin, koska niitä joutuu määrällisesti käyttämään paljon enemmän. Mitä vähemmällä määrällä pärjää kerralla, sen paremman diilin tuntee tehneensä. LhB-tuotteissa hinta ja laatu kulkevat minusta oikein mainiosti käsi kädessä. 400 ml pumppupulloissa tulevat tuotteet ovat koostumukseltaan juuri sopivia, ei liian vetisiä ja hintaa yhdellä pullolla  on 19,90 euroa, joka jättää litrahinnaksi 37,25 euroa. Jos vertaa vaikka yhteen suosikkimerkkiini Redkeniin, litrahinta menee yleensä päälle sataan euroon! Koen että laadullisesti näiden kahden merkin vertaaminen on ihan reilua. Jos taas ajattelee jotain perinteistä markettituotetta, vaikka Elvitalia, joka on näennäisesti halpa ja helppo napata hyllystä sen takia, hintaa 200 ml pullolla on noin 5,50 euroa eli litrahinnaltaan 27,5 euroa. Suoraan litrahintoja vertaillen siis toki edullisempi, mutta määrällisesti Elvitalia vain on käytettävä kerralla paljon enemmän, sillä pääsääntöisesti markettituotteiden halpuus tulee siitä, että niissä on suhteellisesti enemmän vettä.

Ehkä kuitenkin paras asia, mitä tämä kokeilu minulle opetti oli oivallus siitä kuinka paljon hyviä hiustuotteita Suomessa tehdään. Meillä on Lh-Beauty, SIM, Cutrin, Berner ja esim. XZ, KC Professional ja tässä vasta isoimpia! SIM vielä tekee aika monen pienemmän tuotemerkin tuotteita alihankintana. Varmaan olisi voinut nähdä kun lamppu syttyy pääni päälle: Miksi ostaisin hiustuotteita, jotka ovat matkanneet suunnattoman monia satoja - tai tuhansia - kilometrejä ennen kuin ne edes pääsevät Suomeen. Vettä meillä on kyllä omastakin takaa, joten jos ostaa Suomessa tehdyt tuotteet, on itse asiassa tehnyt itselleen, suomalaisille yrityksille ja maailmalle palveluksen. Aika win-win-win. Tästä lähtien en osta muuta kuin Suomessa tehtyjä hiustenhoitotuotteita, muulle en näe järkeä.

Onko suomalaiset hiustuotteet tuttuja?

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kestävä kuluttaminen rikastuttaa omaa lompakkoa



Löysin Akateemisen kirjakaupan kesäalesta uskomattoman helmen! Ainakin Helsingin keskustan kirjakaupassa on usein poistettavia kirjoja kahdella tai viidellä eurolla. En tykkää omistaa kirjoja, sillä harvoin jaksan lukea niitä moneen kertaan. Pääsääntöisesti muistan edelliseltä lukukerralta asiat liian hyvin ja muutun kärsimättömäksi. Nuo kahden ja viiden euron alekirjat on kuitenkin mun salainen paheeni. On helppo nähdä jotain mielenkiintoista pilkkahinnalla ja sitten laittaa kirjat eteenpäin.

Nyt löysin kirjan, jota en ikimaailmassa olisi vilkaissutkaan kannen tai nimen perusteella normaalihinnalla: Jenni Selosmaan kirjoittama Kukkaron kuningattareksi. Nimi ja kansi viittaa mielestäni vähän sellaiseen bimboblondiin, joka ei osaa käyttää rahojaan - ihan kuin naiset yleisesti eivät osaisi käyttää rahaa. Viiden euron hinnalla oli kuitenkin helppo kurkistaa kirjaan sisälle.
Johdan kyllä erään yrityksen taloutta paremmin kuin hyvin, mutta olen täälläkin joskus kertonut kuinka on helppo ostaa nättejä ja kivoja juttuja ja huomata, että palkkapäivään on vielä tarpeettoman pitkästi aikaa. Olen vieläkin vähän tunneshoppailija, joten siinäkin mielessä oma rahankäyttö kiinnostaa.

Kirjan sisältöhän on ihan mahtava! Vähän kummallisesti otsikko ja kansi eivät viittaa yhtään siihen kirjan sivuilla vilisevään urheilumaailmaan ja treenaamissanastoon, mutta kun pääsee lukemaan, ei kannata antaa urheilun häiritä tai nimen provosoida. Asia kuitenkin pysyy.

Kirjan tavoitteena on selventää itselleen muun muassa omia arvojaan, omaa rahankulutustaan yleisesti ja sitä, että oma talous olisi kestävällä pohjalla. Myönnän, en ole tehnyt koko kymmenen viikon treeniohjelmaa (vielä), mutta kirjan olen lukenut läpi ja pelkästään  tekemäni harjoitteet saivat aikaan paljon miettimisen aihetta.

Erityisesti vaikutuksen teki harjoitus, jossa täytyy pohtia omia arvojaan ja sitä, kuluttaako arvojen mukaisesti. Vaikka pyrin kestävään kuluttamiseen, teen tunneshoppailijana vieläkin helposti ostoksia, joilla ei välttämättä myöhemmin ole mitään merkitystä ja mikä pahinta, se että jotain ostaa eikä käytä, on niin kaukana omista arvoistani kuin mahdollista. Kesällä minulla oli pitkä lista asioista, joita haluaisin hankkia. Osassa oli ehkä kaunis ulkomuoto, mutta vähän väärät materiaalit tai tuote vaikutti sopivalta tarkoitukseen, mutta ei aikaa kestävältä. Kirjan luettuani olen alkanut miettimään jokaista ostostani juuri niiden arvojen kautta, joten itse asiassa suurin osa - jos ei ihan kaikki - on jäänyt ostamatta enkä ole jäänyt harmittelemaan miksi en ostanut. Tiedän että jos haluan kuluttaa arvojeni mukaisesti, ei ole varaa olla miettimättä ostostarvetta ja tuotetta jopa ylianalyyttisesti. Toisaalta tämä sopii perfektionisteen joko/tai -maailmaani.

Toinen suunnattoman silmiä avaava harjoitus minulle oli laskea yhteen kaikki tulot, mitä on elämässään saanut. Toki ihan kaikkea en edes muistanut tai tajunnut laskea, mutta epätäydellisenäkin lista tienatuista rahoista oli ällistyttävän suuri. Tämä taas sai pohtimaan rahankäyttöä ihan yleisesti. Tällä hetkellä maksan helsinkiläisittäin matalaa vuokraa (mutta silti hirvittäviä summia!) ja opintolainanlyhennyksiä, mutta silti rahaa riittäisi kyllä hyvään elämään ja säästämiseenkin enemmän kuin olen tähän asti kasannut. Toisaalta oli surullista nähdä kuinka suuri osa niistä rahoista on rehellisesti sanoen tuhlattu, mutta se toi myös iloa ja toivoa siitä, että tulevaisuudessa voisin tehdä melkein mitä vain. Kirjan mukaan suomalaiset muuten säästävät keskimäärin jokaisesta eurosta yhden sentin! Ei siis ihme jos rahat katoavat, vaikka reippaasti tuon keskiarvon yläpuolella olenkin.

Nimi on kamala ja urheiluvertaukset jotenkin päälleliimattuja, mutta kirja on täyttä asiaa. Se on ehdottomasti jo tuonut siihen sijoitetut viisi euroa moninkertaisesti takaisin. Tosin työ jatkuu vielä.

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?




torstai 29. elokuuta 2019

Älä pala vahingossa



Olen huono ihminen. Olen polttanut tänä keväänä ja kesänä ainakin naamani, olkapääni ja decolteen. Osan näistä pariinkin kertaan. Mikä hämmästyttävintä, Australiassa ollessani en palanut (tai loppukesästä meinasi käydä vähän huonosti). Miksi palan Suomessa, mutta en siinä maailmankolkassa, jossa aurinko suorastaan porottaa ja jossa otsonikerros on maailman ohuin?

Australiassa ollessani olin tosi tarkka siitä, että joka aamu levitin aurinkosuojaa. Näin tein silloinkin kun oli sadepäivä tai en ollut erityisemmin suunnitellut olevani ulkona. Niinä päivinä kun tiesin ulkoilevani, olin vielä tarkempi. Paitsi silloin kerran kun olin rannalla enkä lisännyt aurinkosuojaa tarpeeksi usein. Tärkeää on myös huomata se, että jos aurinkosuoja jää tahmaiseksi tai jotenkin muuten tuntuvaksi, se jää käyttämättä.

Mukanani oli tuolloin Paul & Joen aurinkosuojasuihke, kevyt, nopeasti kuivuva eikä jättänyt jälkeensä mitään tunnetta suojan olemassaolosta. Harmillisesti tämä on kausituote, jota ei aina saa. Onneksi on kuitenkin muita vaihtoehtoja!

Talvisin käytän pääsäntöisesti Bare Mineralsin puuterimaista meikkipohjaa, jossa on suojakerroin 15. Keväällä ja kesällä tutumpi tuote on Narsin sävyttävä kosteusvoide suojakertoimella 30 - joka nimestään huolimatta on ehdottomasti enemmän meikkivoide kuin kosteusvoide. Tällä hetkellä kokeilussa on vastaava mattatuote. 

Silloinkin kun kasvoilla on (erityisesti) kesäaikaan jotain missä ei ole suojakerrointa, käytän Bobbi Brownin aurinkosuojallista pohjustusvoidetta. Tai niille olkapäille suihkutan Pixin sun mistiä, joka on Paul & Joen aurinkosuojasuihkeen tavoin hyvin kevyt ja helppo suihkia vaikkapa niille olkapäille ihan joka aamu. 

Testasin myös MACin surinkosuojakertoimellista fix+ -suihketta. Kevyt juu, mutta jättää aidosti puuteripinnan, joten saattaa sotkea päivän aikana. Kasvoille suihke on ihan sopiva, mutta juuri sotkevuutensa takia en ehkä suihkisi käsille tai decolteelle. Suihke on myös todella alkoholipitoinen, että kasvoille laitettaessa täytyy muistaa olla hengittämättä. Ensimmäisillä käytöillä täytyy ravistaa ihan suunnattoman hyvin tai saa kokea ruikkivan suuttimen. Perinteisen fix+ -suihkeen tapaan kuitenkin nesteen pitäisi olla sumua. Jos ei ole, ravista lisää.


Kesä ei ole vielä ohi, aurinko paistaa! Mitkä on omat suosikkisi ihon suojaamiseen?


Uusin

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin

Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä t...