torstai 19. marraskuuta 2020

Vuoden paras Black Friday -tarjous


Nelisen vuotta sitten satuin olemaan San Franciscossa juuri Black Fridayna. Tosin päivän kulutin muissa jutuissa ja shoppailuille jäi aikaa vasta illasta. Mielenkiinnolla odotin millainen tämä tarunomainen tarjouspäivä olisi paikan päällä. Kaikki hohto ja mystiikka hävisi kun tajusin, että itse asiassa ihmisiä on liikkeellä niin, että kadulla kuljettiin kirjaimellisesti kylki kyljessä ja tarjoukset oli -20% luokkaa. Ilmeisesti suurimmat tarjoukset, tungokset ja tappelut(!) olisivat tapahtuneet heti aamuhämärässä kun edellisenä iltana paikalle majoittuneet jonottajat pääsivät sisälle ovien avautuessa. Black Friday on jo pitkään ollut Suomessakin juttu, mutta yhden päivän sijaan musta perjantai saattaa olla Black Friday -viikonloppu,-viikko ja varmaan kohta kuukausi. Kaikenlainen hohto ja kiinnostus on muuttunut lähinnä huvitukseksi.

Toisaalta samalla minusta on ehkä tullut äänekkäämpi tiedostava kuluttaja - turha ostaa vain hypen ja painostuksen takia - osta osta vain tänään ei vaan saa mitään ostoajatuksia liikkelle. Black Friday -tarjoukset on parhaimmillaan sitä, että löytää tuotteet edullisemmin, jotka muutenkin ostaisi.
Nyt kuitenkin osui sellainen Black Friday -kampanja, joka sai munkin mielen liikahtamaan: Ikea ostaa käytettyjä tuotteitaan takaisin hyvin hinnoin. Näin mainostaa Ikean #buybackfriday

“Tänä vuonna Black Friday on erilainen. Valtavien tarjousten sijaan aiomme edistää kiertotaloutta ja ostaa vanhat IKEA-huonekalusi!

Uskomme, että tekemällä pieniä kestäviä ratkaisuja jokainen meistä voi elää hieman ympäristöystävällisemmin. Haluamme auttaa sinua ja maapalloa, ja siksi annamme tuhansille huonekaluille toisen (tai kolmannen tai neljännen) elämän. Yhden kalusteen kierrättäminen voi tuntua pikkujutulta, mutta yhdessä voimme olla osa suurempaa muutosta.

Myy meille IKEA-huonekalut, joita et enää tarvitse, ja me etsimme niille uudet omistajat.”

No nyt ollaan Ikean kanssa samalla aaltopituudella! Multa löytyy yksi Ikea-tuoli, jota on vain 1kpl, mutta todellinen tarve olisi 2. Kerran jo ostin tuolille kaverin, mutta kyseisen tuotteen muotoilussa on aikojen saatossa tullut pieniä muutoksia, joten eri aikakauden tuolit ei enää olleetkaan pari. Tämä tuoli pitäisi laittaa kiertoon ja ostaa kaksi samanlaista kerralla tai löytää sille samanlainen kaveri. Tarjouksen aikana Ikea maksaisi tuolista - käytetyssä kunnossaan - arviolta 51 euroa, siis sehän on melkein puolet siitä hinnasta, jonka tuolista aikanaan maksoin! Harmikseni huomasin, että tuote on väärää korkeutta eikä olekaan kampanjan piirissä, mutta iloitsen silti joka kerta kun Black Friday valjastetaan muuhunkin kuin päättömään kuluttamiseen.

Mitä tunteita herättää Black Friday?

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Parempaa valoa meikkaajalle

Meillä on kahden valokuvaajan kotona tiukka kuri ja järjestys mitä tulee valoihin. Kaikki lamput (eli polttimot) on jotain superhifejä päivänvalolamppuja, joita ei lähikaupasta saakaan. Eihän tätä tule ajateltua sen kummemmin arjessa. Autoin kesällä yhdessä muutossa ja kun avasin vessan oven ja löin valot päälle, meinasin pökertyä. Sen lisäksi, että edellinen asukas oli selvästi onneton siivoaja, vessa näytti suunnattoman synkältä ja yrmeältä. Tuntui että jotain hyökkää niskaan, kun astuu kelmeänkeltaisen valon alle ja laittaa oven kiinni. Tajusin, että tämä on normaalissa kodissa ihan oletusarvoinen tilanne.

Palataan vuosien takaiseen vinkkipostaukseeni, jonka avulla vessassa meikkaaminen lakkaa olemasta rikollista. Puhutaan siis kahdesta - jos ei maailmaa, niin ainakin - meikkiä parantavasta pienestä parannuksesta. Aloitetaan peilikaapista, joka monessa kodissa on useimmin Polarian "perusmalli", jossa varsinainen lamppu on muovisen kotelon alla. Muovi kellastuu aikojen saatossa ja lopputulos on tämä:





Näitä saa muutamalla eurolla varaosina rautakaupoista. Polarian omilta nettisivuilta selviää, että muovin nimi on "valonsuoja" ja sivuilta voi etsiä postinumeron mukaan lähimmän jälleenmyyjän. Itse löysin omani aikanaan hyllytavarana lähimmästä K-Raudasta. Ero on huomattava. Ei ihmekään että kellastunut muovi värjää kaiken valon vieläkin kelmeämmäksi. Itse asiassa suoja oli jotenkin käpristynyt kasaan eikä edes meinannut pysyä paikallaan. Vaihtoon!




Uudistetulla kuvulla tilanne muuttuu tällaiseksi: Valkoinen näyttää valkoiselta eikä enää tule huono olo pelkästään vessan väristä.




Perustilanne nollattu, mutta vielä on jotain, millä vessassa meikkaamisesta tulee laillista eikä kotoa lähtiessä tule yllätyksiä, että meikkivoide on ihan liian keltaista tai poskipuna jossain muualla kuin poskissa. Vaihdetaan tietysti ne varsinaiset loisteputket! Miten ne valitaan, kysyt. Minäpä kerron! 

Sen perusjutun lisäksi, että osaa valita oikean mittaisen ja oikealla kannalla kiinnityvän polttimon, niissä on kaksi huomattavaa ominaisuutta: Valon väri ja värien toistokyky. Valon väri määrittelee aika yksiselitteisesti onko väri keltainen, valkoinen tai jopa sinertävä. Puhutaan valon värilämpötilasta ja sitä lamppuostoksilla mitataan Kelvin-luvulla. Meillä suositaan sellaisia valoja, joissa värilämpötila on noin 5000 Kelvinin tienoilla. Näin väri ei juuri taita kumpaankaan epätoivottuun suuntaan. Lisäksi näissä lampuissa (oikeammin siis polttimoissa) on hyvä värintoisto eli meikkejä ajatellen sävyt erottuvat toisistaan hyvin. Tämä on tietysti toivottua jos ei halua yllätyksiä ovesta ulos lähtiessään, mutta tarkoittaa että omia sävyjä saattaa joutua katsomaan astetta kriittisemmin. 

Itse olemme tilanneet kodin loisteputket oululaisesta Valotornista ja lamput on olleet Philipsin Graphica-sarjaa, joissa värintoisto on äärimmäisen hyvä ja värilämpötila 5300K. Tämä voi tuntua jopa jäätävän kylmältä, mutta helpottaa pimeitä aamuja ja meikkaamista. Usko pois. Hinta ei ole halvimmasta päästä, mutta eipä näitä usein tarvitse vaihtaa - puhutaan vuosien vaihtovälistä. Toisaalta uskon, että sitä saa mistä maksaa: ostin lukuvaloon lamppuja, joista maksoin kahdesta kappaleesta kaksitoista euroa. Toinen lampuista pimeni kymmenen minuutin jälkeen. Ostin merkkituotteen, jonka hinta oli 12 euroa yhdeltä polttimolta. Ei ole tarvinnut katua.

Eikä tämä nyt tietenkään tarkoita, että jokainen kodin lamppu täytyy vaihtaa, mutta meikkauspaikassa olisi hyvä miettiä tätäkin asiaa. Tuleeko näitä valoasioita mietittyä meikatessa?

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Olispa ollut last swab




Jos olet lukenut blogia pidemmän aikaa, niin tiedätkin jo, että minussa on vähän maailmaa parantavaa ekohippiä, mutta joskus tavallinen on parempi kuin zero waste ja joskus meitä vaan yritetään huijata viherpesulla.

Mutta mistä sitä aina tietää milloin joku on oikeasti ihan hyväksi tai milloin meitä yritetään sumuttaa? Eipä sitä aina tiedäkään kuin kokeilemalla. Viitisen vuotta sitten koin jotain maailmantuskaa kaikista kertakäyttöisistä vanulapuista. Tein jämäkankaista omani ja sen jälkeen en ole vanulappuja itselleni ostanut. Vanupuikot on vähän samaa sarjaa, mutta niitä ei noin vain vaihdetakaan.




Pitkään katselin jossain joukkorahoituspalvelussa Lastswabeja eli nimensä mukaisesti se viimeinen vanupuikko, jonka ostat. Kerran taisin jo olla tuotetta ostamassakin, mutta homma jäi kesken syystä tai toisesta. Aina välillä pieni maailmanparantaja minussa niitä jäi kaipailemaan. Viime talvena niitä kuitenkin löytyi Stockmannilta. Hinta tuntui aika isolta, 9,90 euroa kappaleelta. No kyllähän se hinta jonain päivänä tulee takaisin jos tuote toimii. Paino sanalla jos.

No olihan se kuitenkin otettava testiin. Tämä puikko on siis muovinen tikku, jonka kummassakin päässä on vanupuikkomaiset päät, mutta materiaali on silikonia eli pestävää. Ostin teräväkärkisen beauty-mallin, koska meikkien kanssa niitä vanupuikkoja eniten tulee ehkä käytettyä. 

Beautya kokeilin meikin kanssa. Koko luomiväri, jota yritin poistaa, levähti ympäriinsä. Eli puikko teki pahempaa jälkeä kuin, miltä meikki näytti näyttikään. Lopputulos: suttuisempi, ei siistimpi. Kokeilin uudemman kerran silmänrajausvärin kanssa. Ei tulosta. Rajausväri ei edes liikahtanut. Väri olisi ilmeisesti kaivannut kosteaa vanupuikkoa, mutta eihän silikonista päätä voi kostuttaa.

Mietit kuitenkin että mites se korvien kaivelu? Kaikkihan me tiedetään, että korvavaikkua ei saa kaivaa vanupuikoilla, mutta kuka sitä ei joskus tekisi?  Kokeilin sun puolestasi. Turhaa touhua. Silikonipintaan ei jää vaikut kiinni ollenkaan.

Jäin miettimään nystyräistä basic-puikkoa. Mitä sillä tehdään? Kaivetaan korvia, ehkä?  en keksi basic-mallille muuta käyttöä. Ostin sitten kuitenkin mielenkiinnosta myös basicin, ihan että tiedän onnistuuko sillä edes korvavaikun poisto. Ei ollut mukava kokemus sekään! Nystyrät tuntuivat korvakäytävää vasten todella kurjilta ja lopputulos oli aika laiha. Itse asiassa kuulemma paras tikku korvavaikun kaiveluun olisi Avrilin bambupuikko, joka ei työnnä vaikkua syvemmälle, vaan lusikoi sitä pois. 

Entäs pesu? Katso itse:



Ei ehkä ihan putkeen. Valkoinen silikoni värjääntyy ja kaikkea väriä ei vain saa pois. Tai sai sitä hieman valkoisemmaksi raaputtamalla. Ei varmaan tarvitsisi sanoa, mutta raaputtaminen ei tee silikonipinnalle pidemmän päälle hyvää. Samalla tuntui, että pää vähän nitkui ja saattaisi irrota jos useammin joutuisi hinkkaamaan. Sen sijaan korvavaikku kyllä irtosi helposti lämpimällä vedellä ja saippualla.

Tämä kaikki saa kyllä kysymään, että mitä näillä sitten oikeasti saisi tehtyä. Tästä otsikkokin, olisin halunnut näiden olevan viimeisiä, ettei vanupuikkoja tarvitsisi enää käyttää. Ehkä ne kertakäyttöiset paperivartiset vanupuikot on kuitenkin parempi vaihtoehto. Oletko saanut Lastswabin toimimaan jossain muussakin kuin korvankaivuussa?

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Rikkinäinen puhelin -meikkihaaste

Ihana Elisa Miten niin liikaa? -blogista sai neronleimauksen rikkinäinen puhelin -tyyppisestä meikkihaasteesta eli rikkinäinen sivellin -haaste. Tämä tuli todella hyvään hetkeen. Olin nimittäin tammikuussa alkanut kasata itselleni meikkipakkia, jotta voisin taas alkaa tehdä kuvausmeikkejä ja muut hauskaa. Tietänette miksi tämä suunnitelma odottelee edelleenkin toteutusmahdollisuuksia. Todellakin siis olin mukana!

Meitä tuli kolmen ryhmän verran osallistujia. Jokaisen ryhmän ensimmäinen osallistuja sai tämän meikin kopioitavakseen:



Itse sain sähköpostiini nämä kaksi kuvaa Marialta:



Tällaisen kopion tein. Eihän se nyt ihan sama ole, mutta sinnepäin. Näin uudemman kerran kun katsoo, niin onhan siinä paljon pielessä. Lähdin haasteeseen todella innoissani, mutta meikkiä tehdessä turhautuminen iski: Oma silmä on ihan väärän mallinen, liian syvällä, kulmaluu on haastava ja kuvistakaan ei tule yhtään mitään tai ainakin näyttää vaan kaikin puolin väärältä. Lopulta pyyhin koko meikin pois ja aloitin alusta. Tällä kertaa korjaten niitä virheitä, mitä näin ensimmäisessä. Lopputulos oli parhaimmillaankin sinnepäin, mutta oli kai hyväksyttävä, että oman silmän muoto nyt vaan vaikuttaa. Lopulta mustaa sitten tulikin, noh, vähän enemmän kuin piti kun halusin pitää tietyt linjat, jotka mielessäni olin katsonut tärkeiksi.




Mutta hei, katsokaas miten minua seuraava Nena Sofia lähti taas lähemmäs sitä kuvaa minkä olin itse saanut! Koko ryhmämme tuotokset näyttävät tältä:





Ryhmässä:1. mariaglow1  - 2. minä - 3. nenasofias - 4. mari.anniina - 5. Henna.vee - 6. Hannamaria

Kyllähän se muuttui matkan varrella edestakaisin, mutta ainakin värit on pysyneet tosi hyvin samoina.

Tässä vielä kahden muun ryhmän kuvat:


Mukana1. dioriina - 2. tiitu_gingerbiscuit - 3.  maskinani - 4. viilankantolupa - 5. lauraloukola - 6. marisalomeikkaa


Ryhmässä: 1. elisa_liiallisuuksia - 2.  charlottaeve - 3. missaria - 4. blingershimmer - 5. paletillaviivi - 6. mia_beautyhighlights

Ihan mielettömän hauska haaste ja kokonaisuuksia on tietysti tosi hauska verrata rikkinäinen sivellinen -hengessä. Vaikka vähän pitikin jo käydä potemassa omia silmiään ja osaamattomuuttaan tai taitojen ruostumista, oli huikeaa kun tällainen järjestettiin. Eipä tämä toisaalta hauskaa olisikaan jos kaikki olisivat lopulta tismalleen samanlaisia. Kai rikkinäisen puhelimenkin hauskuus on nimenomaan siinä miksi juttu matkalla muuttuu. Kiitos Elisa!

Kiinnostaako meikkikuvat yleisesti?

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä insanity loss -päiviltä kannattaa hankkia tai jättää hankkimatta. Tässä jatkan samaa linjaa:

Kosmetiikan puolella on aina hyviä perustarjouksia. Lähes joka kerta nappaan Hulluilta Päiviltä Cliniquen Lash Powerin, jossa on pieni harja ja tuote lähtee helposti lämpimällä vedellä. Normaalihinta on lähes tuplaten HP-hinta, joten mikäpä ettei jos lämpimällä vedellä lähtevät maskarat kiinnostaa!



Saman firman kasvojenpuhdistusgeeli 400 ml pakkauksessa 24,90. Tämä on hyvä perusputsari, joka pesee pahimmankin rasvanaaman ihon ilman natisevaa tunnetta. Kuivalle iholle saattaa olla liian tuju. Näitä olen paatuneena rasvoittujana käyttänyt enemmän pulloja kuin olen osannut laskea. Varma perustuote.




Urban Decayn All Nighter -meikinkiinnityssuihke on parasta, mitä meikkimaailmassa on tapahtunut meille rasvoittuvan ihon omaaville. Tämä on kuin hiuslakka meikille, parhaimmillaan meikki kestää kellon ympäri.



Samaa lupailee myös Beautyblenderin meikinkiinnityssuihke.  BB:n suihke on äärimmäisen hienojakoinen, mutta itselleni täysin riittämätön. Ehkä tästä olisi kuivaihoiselle kiinnittäjä?




Sitten yksi tuote, jota en ymmärtänyt yhtään. Oman kokemukseni perusteella ehdottaisinkin kiertämään kaukaa: Foreo Iris. Tämä on jonkinlainen silmänympärysten hierontalaite, jonka on tarkoitus virkistää ilmettä. Löysin tämän jostain alelaarista sellaisella -80%-hintalapulla, että pakkohan se ostaa kokeeksi. En ymmärtänyt yhtään mitä tämän pitäisi tehdä. Jos oikein tarkasti katsoo tuloksia, niin silmät näyttivät aina jotenkin entistä väsyneemmiltä. En suosittele ostamaan ainakaan hetken mielijohteesta.



Sen sijaan näitä suosittelen lämpimästi! Tonymolyn keveä geelimäinen päivävoide, joka kuitenkin kosteuttaa enemmän kuin tarpeeksi. Normaali hinta on 26 euron tuntumassa. Viime keväänä taisin hamstrata näitä kolme ja kaikki käytin. Selvää säästöä kun tietää mitä ostaa. Tai vaihtoehtoisesti haluaa kokeilla.




Joulun jälkeen kaverini kertoi, että haluaisi opetella meikkaamaan, mutta oli katsonut YouTube-videoita aiheesta ja oli huolissaan paljonko meikkihin ja välineisiin täytyisi laittaa. Kuulemma eräälläkin videolla oli listattu tuotteita ja jos ne kaikki ostaisi, rahaa menisi helposti yli 200 euroa.
Meinasin vähän tukehtua pelkästään ajatuksesta. Tokihan rahaa saa käytettyä, mutta lopulta aika vähällä pääsee alkuun! Sivellinihmisenä olen vankasti sitä mieltä, että pelkästään hyvillä välineillä saa meikkauksen alkuun, loppu on harjoittelua. Rahaa saatiin lopulta kulumaan ihan riittävästi sellaista "mukava olla" -tuotteiden muodossa, mutta perusjutuissa päästiin edullisesti. Siveltimiksi valittiin Eco Toolsin meikkisivellinsetti, tämä sama, joka on nyt Hulluilla Päivillä. Siinä on silmämeikkiin perussiveltimet, rajaussivellin luomivärirajauksiin ja pullealla siveltimellä saa vielä muutaman korostusraidan sinne tänne. Setti on tekokuituinen, mutta silti niin laadukas, että kehtaan suositella toisenkin kerran.



Lisäksi luomiväripaletti, joka sopii moneen kokeiluun ja tilanteeseen on hyvä olla. Päädyimme joulun jälkeen johonkin Maybellinen pakettiin, joka ei ollut parasta ikinä, mutta sillä oli hyvä lähteä alkuun. Näin Hullujen Päivien alla uskallan kuitenkin suositella NYXin palettia. NYXin luomivärejä käytän itsekin osin työpakissani ja hinta ei ole huimaava.


Lisäksi otettiin iholle sopiva meikkivoide, mutta sitä en missään nimessä suosittele ostamaan netistä. Beautyblender on kuitenkin loistava väline meikkivoiteen levitykseen. Hulluilla Päivillä näiden hinta on "perus alehinta" 13,90 kun normaalihinta on 19,90 euroa. Sokokselta saatavat We care iconin sienet on muuten toiminnallisesti ihan samoja kuin Beautyblenderit, mutta hinta on alle kympin kappaleelta! We care iconin sienet on samalla tavalla vedessä turpoavia ja kosteana käytettäviä.



Tähän settiin kun lisää vielä esimerkiksi tuon Lash Power -ripsivärin ja itseään kiinnostavan huulipunasävyn tai vaikka huulirasvan, niin ollaan tosi pitkällä perusteissa!

Vielä näin edullisten meikkituotteiden lisäksi haluan esitellä tuotteen, jota ei juuri alennusprosenteilla koskaan näe: Dysonin hiustenkuivain. Normaalihinta tälle kuivaajalle on pöyristyttävät 399 euroa, mutta Hullujen Päivien tarjouksessa 339 euroa. Olen kirjoittanut tästä ja miettinyt onko se hintansa väärti. Oman lopputulokseni pääset lukemaan täältä. Ei tästä taas ihan heräteostokseksi ole, mutta parempi niin. Jos olet ajatellut hankkivasi Dysonin föönin, niin tässä hyvä tilaisuus.




Sitten kosmetiikkamaailmasta kotiin, koska olen aika kotikissa. Aloitetaan tämä osa yhdellä mun suosikilla, eli monikäyttöinen, Ranskassa valmistettu valurautapata, joka mainostaa elinikäistä takuuta. Pataleipä nousi ihan uudelle tasolle valurautaisessa padassa. Verrattuna siis siihen teräskattilaan, jota olen aiemmin käyttänyt. Le Creuset -patoja Hulluilla Päivillä hintaan 165 euroa/kpl. Samat padat ovat Suomessa myynnissä suunnilleen 270 euron kappalehintaan. Jos valurautapata on ollut mielessä, niin kannattaa napata kiinni!




Jos taas haluaa Suomessa valmistetun vaihtoehdon, niin Fiskarsin Norden-pata on myös saatavilla kahdessa koossa. Normaalihinta pyöreälle padalle Fiskarsilla on 170 euroa ja kulmikkaalla 180 euroa. Edullisimmillaan pyöreän padan saa n. 130 euron normaalihintaan. HP-tarjous on siis varsin kilpailukykyinen.



Italialaisen Smegin leivänpaahdin ja vedenkeitin löytyy hienoissa metallivärissä. Nämä on muuten tehty Kiinassa, ei Italiassa. Kumpikin mulla on ollut jo useamman vuoden enkä löydä mitään valittamista. En tietysti tiedä leivänpaahtimista, mutta uskoisin että niistä löytyy laatutuotteita myös edullisempaan hintaan. Omasta paahtimestani olen maksanut reippaasti vähemmän kuin näistäerikoisversioista. Sen sijaan vedenkeitin on sellainen, johon kannattaa panostaa, mikäli tarvitsee eri lämpötiloja, niin Smeg-keitin on ihan loistava - kunhan valitset sen version, jossa on lämmönsäätö, ja on itse asiassa Hulluilla Päivillä edullisempikin kuin tämä. Veden kun saa pelkästään kiehuvaksi vaikka kattilassa tai parin kympin laitteella.

Normaalihinta näille erikoismalleille: leivänpaahdin alk. 140 euroa (perusvärit n. 120 euroa), vedenkeitin 149 euroa.



Kas tässä lämpötilansäädöllä:


Lämpötilat ovat esisäätöjä 50, 60, 70, 80, 90, 95 ja 100 asteeseen. Laite pitää myös pienen merkkiäänen, jota en ole osannut saada pois, mutta sen kuulemma saa pois. Ääni on kuitenkin aika sympaattinen ja hetken päästä sitä alkaa kaivata. Normaalihinta 160 euroa.

Yamazakin kenkäteline on yksinkertainen ja kaunis. Multa löytyy tämä mustana omasta kaapista. Kaappiin piiloon olin tämän itse suunnitellutkin, mutta kaappi on sille ihan oikea paikka. Laitos on nimittäin todella hutera! Kaapissa huteruutta ei huomaa, sillä se nojaa kuitenkin kaapin taka- ja sivuseinään, mutta en todella haluaisi tätä nitkumaan kaapin ulkopuolelle. Mieti siis etukäteen minne olit ajatellut hyllyn sijoittaa. Normaalihinta 149 euroa.



Iittalan erikoisväri ametisti on tosi kaunis! Sen hienous on siinä, että väri "vaihtuu" valaistuksen mukaan. Ongelmaksi voi koitua, että väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Kotonani Iittalan ametistinvärinen maljakko näytti ainoastaan siniseltä, ei yhtään odottamaltani violetilta. Hyvät puolet on tässä huonot puolet. Pidä tämä mielessä. Bonuksena muuten tieto siitä, että Iittalan lasitavara tehdään edelleen Suomessa!




Tässä omat esikarsintani. Mitään en tällä erää tarvitse, enkä oikeastaan haluakaan, mutta jos tilanne olisi toinen, näitä katselisin.

Löytyikö näistä vinkkejä tai aiotko nettishoppailla Hulluilla Päivillä?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Rapea ja helppo pataleipä



Nyt kun kotona oleminen on useimmille vähintään väistämätöntä, on hyvä keksiä tekemistä, jota muuten ei välttämättä olisi aikaa tehdä. Miten olisi vaikka leipominen ja pitkät kohotusajat?

En ole koskaan ollut mikään kotona leivottujen leipien tai pullien ystävä. Ongelma lienee siinä, että rapeus häviää välittömästi ja jäähdyttyään leivät ja pullat muuttuvat rakenteeltaan liian tiiviiksi. Pahimmillaan makukin muuttuu yön aikana. Muutamia vuosia sitten löysin kuitenkin sämpylöiden ja pitsataikinan tekemisen. Näissä taika on armoton vaivaus ja vatkaus vatkaimen taikinakoukuilla.

Hetki sitten ymmärsin, että oikeastaan kaikki vaiva on ollut ihan turhaa! Löysin pataleivän ohjeen ja lopputulos on enemmän tai vähemmän sama, mutta hyvin pienellä määrällä vatkaamisen vaivasta. Tässä juttu on hyvin pitkä kohotusaika. Viidessä minuutissa ainekset on kevyesti vatkattu keskenään ja jätetty noin 20 tunniksi odottamaan. Lopulta kaadetaan koko hoito esilämmitettyyn pataan/kattilaan ja noin 45 minuutiksi uuniin. Leipä on tietysti parhaimmillaan hieman lämpimänä, mutta pysyy rapeana vielä levättyäänkin eikä muutu liian tiiviiksi. Eihän tämä nyt mikään terveystuote ole, mutta ihan äärettömän hyvää!

Näin se tapahtuu:

n. 1/5 teelusikallista kuivahiivaa
-> Mitä pidempi kohotus, sen vähemmän tarvitsee hiivaa, jotta leipä ei ala maistua käyneeltä.
n. 2 tl suolaa
-> Suola toimii sokerin tavoin hiivan "aktivaattorina"
n. 4 dl vettä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

1) Sekoitetaan suola, hiiva ja osa jauhoista kevyesti keskenään
2) Vesi lämmitetään 42-asteiseksi
3) Sekoitetaan jauho-hiiva-suolaseos veteen, lisätään loput jauhot ja sekoitetaan ainekset keskenään. Taikina saa jäädä tällaiseksi löysäksi, jotta lopullinen leipä ei ole liian tiivisrakenteinen.
4) Siirretään kannen alle sivuun ja jätetään pöydälle odottamaan kohoamista.

Kun taikina on kohonnut riittävästi ja on sopiva hetki odotella uunin ääressä, on aika lämmittää uuni 225 asteeseen. Samalla myös pata/kattila laitetaan lämpiämään uuniin, kansineen kaikkineen (kunhan niissä ei ole muoviosia). Kun uuni on lämmin, sivellään pata kevyesti öljyllä ja ronskisti kaadetaan taikina pataan. Kansi kiinni ja uuniin! Taikinan annetaan kypsyä kannen alla noin 30-40 minuuttia, jonka jälkeen otetaan kansi pois ja jätetään leipä ruskistumaan noin 15 minuutiksi. Kun pata otetaan uunista, leipä kannattaa heti irroittaa padasta ja siirtää leivinliinan sisään. Annetaan hieman viilentyä ja ei kun syömään!

Tämä "no-knead-bread" eli leipä, jota ei tarvitse vatkata, on aika idioottivarma. Onnistuu meiltä ei-ammattitason leipureilta, kunhan vain jaksaa odottaa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

GHD Gold vai GHD Platinum+?



Ensi kesänä minun ja ensimmäisen GHD-rautani yhteistä taivalta on tullut täyteen 11 vuotta. Kallis ostos mullisti mun hiustenlaittoni ja kaduin ainoastaan sitä että olin tuhlannut rahojani halpoihin ja huonoihin rautoihin. Toki nykyiset edullisetkin laitteet ovat tulleet suuren harppauksen eteenpäin, mutta tuo ostamani GHD mini on edelleen loistava laite.

Opiskeluaikana tutustuin myös Cloud Nine -rautoihin. Silloin en ainakaan nähnyt suurta eroa näiden kahden merkin välillä. Toki näkyvä ero on lämmönsäätö, joka on ollut Cloud Ninessa plussaa. En kuitenkaan ole koskaan itse kokenut sitä tärkeäksi tai niin merkittäväksi että olisin siirtynyt toiseen leiriin.

GHD on luonnollisesti vuosien varrella noussut uudelle tasolle uusilla versioillaan ja Platinum-mallilla. Mutta mitä eroa on Platinumilla ja Goldilla? Gold on "perusmalli", jonka hinta on noin 150 euroa, kun taas Platinum+ on hieman uudistunut, joka säätää itse lämpötilaa ja on ulkoisesti erilainen. Platinum+ -laitteen hinta on noin 200 eurossa. Onko näillä sitten käytännön eroa muuten kuin hinnassa?




Näkyvin ero on luonnollisesti erilainen sarana. Platinum+ (vaaleanpunainen) kuvassa vasemmalla ja Gold (turkoosi) oikealla.




Levyt ovat Platinum plussassa muutaman millin leveämmät kuin Goldissa. Tämä on varmaan tehnyt sen, että itse en meinaa saada kiharoista täysin pyöreitä, vaan niihin jää pienet kulmat jokaisella käytöllä. Kulmat voivat tietysti johtua myös siitä, että "toivomusluu"-saranansa kanssa on minun mielestäni kömpelömpi käyttää. Kummankin mukana tulee kuumaa kestävät suojukset, jonka ansiosta kuljetus on astetta kätevämpää. Oma Gold-mallini on hieman vanhempi, joten sen suojus on kovaa muovia, työpaikan Platinum+ taas on lähes uunituore tapaus, joten sen suojus on silikonia. Joskus olen pelännyt, että Goldin kovamuovinen suojus hajoaisi puristuksessa, mutta niin ei ole vielä ainakaan päässyt käymään. Sen sijaan silikonisessa tätä samaa pelkoa ei ole ollenkaan.




Suurimmat erot on siis sellaisia "näkymättömiä", toisaalta ominaisuudet on lämmönvaihtelua lukuun ottamatta samat, mutta erilaisissa paketeissa. Jatkossa on valintatilanteeseen joutuisin, toteaisin, että sillä vähintään 50 euron hintaerolla en näe syytä ottaa kalliimpaa Platinum+ -mallia. Käytännössähän näissä hintahaitarit on aika suuria. Goldin saa edullisimmillaan noin 150 eurolla, mutta suositushinta lienee 215 euroa, jolla laitteen saa itselleen valmistajan edustajalta, kun taas Platinum plussaa GHD itse myy 275 euron hintaan. Aika reipas ero kuitenkin minun mielestäni pienistä eroista.

Vieläkö GHD on jokaisen hiustenlaittajan unelmissa?

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin



Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä tulee modernimpaan aasialaiseen kosmetiikkaan, niin kyse on ehkä nimenomaan korealaisista merkeistä, jotka on tulleet Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana mielettömällä vauhdilla.

Jos unohdetaan Kanebo ja Shiseido, niin mun ekat kosketukset aasialaiseen kosmetiikkaan on vähintään kymmenen vuoden takaa suomalaisista blogeista, tai tarkemmin blogista, jota kirjoitti jossain päin Aasia (ehkä Hongkongissa?) opiskeleva tai siellä ainakin opiskellut suomalainen. Mun mieleeni on jotenkin erityisesti jäänyt kuvaus taiwanilaisista My Beauty Diary -kangasnaamioista: "Naamion jälkeen iho näyttää siltä kuin olisi syönyt vain lohta viimeiset kaksi viikkoa". Noita naamioita mulla sitten olikin! Ja paljon muuta aasialaista kosmetiikkaa, mutta eihän niitä nyt suinkaan ollut helppo saada. Tänä päivänä en missään nimessä uskaltaisi tilata aasialaisia tuotteita samalla tavalla. Ehkä mulle kävi tuuri, silloin ehkä väärennösmarkkinat varsinkaan näissä tuotteissa ei ehkä olleet olemassakaan?

Tässä "uuden sukupolven" aasialaisessa kosmetiikassa on aina ollut tosi poikkeavaa muun muassa miten pakkauksilla leikitellään ja mistään ei tehdä niin vakavaa. Nimetkin ovat monesti näin suomalaiseen korvaan erikoisia. Jossain on nyt kuitenkin tullut jokin kääntöpiste vastaan. Käyn silloin tällöin &Other Stories -myymälässä tutkimassa heidän kosmetiikkavalikoimaansa. Talvella sinne on uutuutena tullut merkki nimeltään Huxley. Olen kyllä kuullut nimen moneen kertaan, se ei vaan ole jotenkin sykähdyttänyt, että olisin miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt kaipasin päivittäiseen käyttöön vaihteeksi jotain riittävän pesevää, mutta ei narskuvan pesevää tuotetta. Secret of Sahara kuulostaa tuotelinjana jo siltä, että tarkoitus ei ole kuivattaa. Katsoin Huxleyn puhdistusgeelin pakkausta ja 20% alennusta. Otin testiin enkä ole pettynyt. Kuitenkin vähän jälkijättöisesti tajusin, että Huxley on tosi amerikkalaisesta(?) nimestään huolimatta Etelä-Koreasta. Selvästi joku uusi taso on löytynyt kun hyvin perinteisesti Skandinaaviseen minimalismiin nojaava ruotsalainen yritys ottaa tällaisen merkin hyllyilleen. En missään nimessä näkisi saman firman hyllyillä Tono Molyn pandoja tai kissapurkkeja, mutta Huxley on niin oikeasta maailmasta, että pienen hetken mietin jo sitä, josko merkki olisi talon oma. Ehkä kohta varsinainen Korea-hype menee ohi ja aletaan taas puhua enemmänkin merkeistä kuin tuotteista sen perusteella mistä ne tulevat. Kuka tietää.

Mikä oli sun ensikosketus aasialaiseen kosmetiikkaan? Entä tiedätkö mikä tuon blogin nimi oli, josta puhuin?

tiistai 11. helmikuuta 2020

Minne hävisi palkittu KIDE-puuteri?



Muistatteko vielä suomalaisen meikkimerkki MSCHICin? Ei varmaan kukaan muukaan sen jälkeen kun merkki teki jonkun strategisen bisnesmunauksen ja päätti, että tuotteita saa jatkossa vain tukkujen kautta esim. kampaamoista ja hoitoloista. Aiemmin tuotteita oli saanut ostettua esim. Sokokselta ja Seppälöistä, hintakin oli edullinen. MSCHIC on muuten edelleen olemassa, ilmeisesti sitä tavalla tai toisella hallinnoi Etelä-Suomen Kosmetologikoulu, tai ainakin se on verkkokaupassa mainittu yhteystiedoiksi.

Samaan aikaan MSCHICillä oli kalliimpi, jopa luksussarja KIDE. Sarjaan kuului pressattuja mineraalimeikkipuutereita, korostustuotteita ja poskipunia. Kaikki pakattuna hienoon puiseen rasiaan. Muistelen että pakkaus ja ulkoasu voitti aikanaan ihan arvostettujakin design-palkintoja. Hintakin oli tietysti sen mukainen, noin 60 euroa. Jostain Beautylishin uumenista löytyi vielä muutama viittaus sarjaan. Katsokaa nyt näitä herkullisia tuotteita kuvakaappauksissa!

Kuvakaappaus Beautylish.com

Kuvakaappaus Beautylish.com

Samaan aikaan kun MSCHIC katosi, myös KIDE-puuterit hävisivät maailmankartalta. Muistan kun silloinen opiskelukaverini kertoi kuinka jää näitä kaipaamaan. Tietysti minua kauniiden asioiden ja kosmetiikan ystävänä harmitti, etten itse päässyt sarjaan tutustumaan. Tykkäsin myös kovasti ajastaan edellä olevasta muovittomasta pakkauksesta.

Vuosi tai kaksi taaksepäin törmäsin KIDE-merkkiin ja hihkaisin ilosta, KIDE on elossa! Tosin silloin tuotetta sai ostettua ainoastaan heidän omasta nettikaupastaan. Järkevä ihminen ei osta 58 euron meikkivoidetta netistä kokeilematta tuotetta. Samantien rahalla voisi vaikka lotota. Vaikka kuinka tuntisi oman ihonvärinsä kunnolla, ei sillä ole mitään väliä ellei tuotetta pääse aidosti kokeilemaan. Joskus kokeilemallakin ostaa väärän sävyn, miten kukaan voi odottaa, että arpomalla netistä menisi oikein?

Selaillessani luontaistuotekauppa Pürin valikoimaa huomasin, että hei, hehän myyvät KIDE-tuotteita ja itse asiassa niitä pääsisi aidosti kokeilemaan Helsingin Kampissa! Selaillessani mistä muualta KIDEttä voisi löytyä, huomasin, että myös Samuji on ottanut puuterit valikoimaansa. Loistavaa! Tai loistavaa pääkaupunkiseudulla asuvan näkökulmasta, sillä toistaiseksi testipaikkoja on nämä kaksi. Kävin sitten rohkeasti tutustumassa tuotteeseen Kampin Pür-liikkeessa. Minua aidosti opastettiin ja palveltiin sävyn valinnassa. Käynti oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli ilo lähteä oman KIDE-puuterin kanssa kotiin. Postauksen aloituskuvassa oma yksilöni, valitsin sävyn 100, jota en olisi ikinä uskaltanut valita kokeilematta. Tuote on varmaan yksittäisenä meikki"voiteena" kallein koskaan hankkimani, mutta kyllä se kilohintakin on ihan reipas, sillä 58 euron tuotteessa on puuteria 8 grammaa. Mutta toisaalta, myyntihinta näyttää vuonna 2018 olleen 68 euroa, joten alaspäin hintaa on hilattu.

KIDE sopii mainiosti omaan "lupaukseeni" tai toiveeseeni, jossa pääsen paremmin tutustumaan suomalaiseen kosmetiikkaan ja erityisesti niihin erikoisempii merkkeihin. Joskin huomasin purnukkaa kuvatessani, että tuote on itse asiassa tehty Italiassa. No ainakin merkki on suomalainen! Seuraavaksi alkaa kauan odotettu kokeilu.

Herättääkö KIDE ajatuksia?

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Vuoden kuumin kauneustrendi: vedetön kosmetiikka

Luin Fashion Finlandin Facebook-julkaisun, jossa ohjattiin lyhyeen juttuun viidestä vuoden 2020 kauneustrendistä. Juttua en silloin lukenut, mutta Facebook-julkaisussa oli mainittu yhdeksi suureksi kauneustrendiksi vedetön kosmetiikka. Korealaiset ovat kuulemma löytäneet vedettömät kauneustuotteet, joten tästä ennustetaan SUURTA juttua vuodelle 2020. Joitain vuosia sitten luin, että korealainen kosmetiikka on kymmenen vuotta muuta maailmaa edellä, ainakin kosmetiikan teknologiassa. Ehkä, mutta toisaalta vedetön kosmetiikka on oikeastaan paluuta menneeseen - hyvässä mielessä.

Vedetön kosmetiikkahan voi oikeastaan tarkoittaa kahta asiaa: 1) tuote itsessään on tarkoitettu toimimaan sellaisenaan, ilman vettä tai 2) tuotteessa ei käytännössä ole vettä, vaan kuluttaja lisää sen itse käyttäessään tuotetta. Tämähän on ihan loistava uutinen! Samasta syystä kun vaikkapa Coca-Colaa ei rahdata maailman ääriin valmiina tuotteena, vaan se tehdään aina paikalliseen veteen, on järkevää, että painavaa yksittäistä raaka-ainetta ei laivata ympäriinsä: kuljetus vie suunnattomasti rahaa ja toisaalta kestävyyden kannalta on järkevää liikuttaa kaikkea muuta kuin vettä. Tämä on siis sekä yritykselle taloudellisempi, että kuluttajan ekomielen kannalta vain voittoa.

Aloin miettimään, että välttämättä vedettömyyden ei edes tarvitse näkyä arjessa mitenkään erityisesti. Oma päiväni toimii muun muassa näillä tuotteilla:




Vedetön meikki"voide" on mun kestosuosikkini eli bareMineralsin jauhemainen meikkipohja. En edes tiedä kuinka mones purkki minulla on menossa. Ensimmäisen kerran kokeilin samaa tuotetta yli kymmenen(!) vuotta sitten, eli ennen kuin edes aloitin tämän blogin! Välillä olen ihoni tarpeita kuunnellen kokeillut ja käyttänyt muita, mutta aina lopulta palaan tähän tuotteeseen. Päälle joudun vielä töpöttelemään puuteria ettei rasvoittuva ihoni heti kiillä. Vedettömiä kumpikin.


Sydänsaippua ja Saaren Taika -saippuapala saatu näytteenä.

Hyvinkin perinteiset palasaippuat "löysin" vähän vahingossa viime vuonna kun nestesaippua pääsi loppumaan ja totesin, että kai ne satunnaiset palasaippuatkin on joskus käytettävä. Rinnalle en ole nyt edes hankkinut sitä nestesaippuaa ja kaikki hyvin. Palasaippuan täytyy vaan päästä kuivamaan välillä ihan kunnolla eikä sen saa antaa muhia missään saippuavedessä. Kunnollisella alustalla tästäkin ongelmasta pääsee.




Meikinpoisto puolestaa onnistuu Glov-liinalla ja kasvoille tarkoitetulla palasaippualla. Glov on mikrokuituliina, joka on samantyyppinen tuote kuin aiemmin paljon esillä ollut Make Up Eraser. Glovssa parempaa on se, että heillä on Magnet-niminen saippua, joka on tarkoitettu mikrokuituliinan pesuun. Magnet toimii nimensä veroisetsti magneetin lailla ja poistaa kaikki meikkijäämät liinasta. Poiston viimeistelen kasvoille tarkoitetulla palasaippualla, joka minulla on aiemmin palashampoon kanssa tulleessa verkkopussissa. Omassa verkossaan roikkuen tuo saippua kerkeää kuivaa käyttöjen välissä eikä luiskahda karkuteille.

Shampoita saa nykyään vedettömässä palamuodossa ja lähestulkoon ruokakaupasta. Tai ainakin XZ syksyllä mainosti Sulapacin biohajoavassa pakkauksessa tulevaa palashampoota. Omasta palashampoosuosikistani voi lukea täältä. Myös hoitoaineita löytyy palamuodossa, mutta toistaiseksi ne ovat minusta lähinnä selvittäviä, jotka soveltuvat käsittelemättömälle hiukselle. Muille suosittelen vielä perinteistä hoitoaineitta, tai miksei vaikka silikonitippoja (vedetön!) meikkaamaan hiusta pehmeäksi ja sileäksi.




Vanhemmat lukijani saattavat myös muistaa Melbournen lentokentältä tekemäni löydön eli paperimaiseen muotoon päätyneet "lisää vain vesi" -tyyppiset shampoo, hoitoaine, saippua ja suihkusaippua. Näitä soisi löytyvän maailmalta enemmänkin! Ei kukaan halua matkallekaan lähtiessään kuljettaa sitä painavaa vettä.




Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, on tietysti deodorantti. Esimerkiksi Olivia Kleinin dry deo toimii täysin ilman vettä sekä deodoranttina että kuivashampoona! Tuotte sisältää mm. ainetta, jota me yleisemmin käytetään keittiössä eli ruokasoodaa. Ruokasoodan lisäksi tosin tuotteessa on muutakin, joten ei tarvitse pelätä kainaloiden kuivuvan ja kutiavan. Toinen vanha suosikki on hyvinkin alkeellinen: kristallideodorantti. Kristallideodorantin toiminta perustuu siihen, että se tappaa bakteereja, jotka aiheuttavat hienhajua. Ehdottomia etuja kristallilla on se, että siitä ei jää tahmaa kainaloihin tai vaatteisiin. Jos on kova hikoilija, niin saattaa haluta jotain muuta, mutta on tämä ihan kokeilemisen arvoinen. Näin taaksepäin katsottuna olen todennut, että äitini on myös tainnut olla (ja on kai edelleen) elämässään aika ekoihminen, muistan nimittäin käyttäneeni 2000-luvun alussa nimenomaan äitini kristallideodorantin palasia, nämä kun ei isoja kolahduksia kestä.

Kuvassa mukana myös Olivia Kleinin deep peel -kuorintajauhe. Jauhe lisätään esimerkiksi omaan kasvojen puhdistusaineeseen, kosteusvoiteeseen tai lisätään pieneen määrään jauhetta vielä pienempi määrä vettä, pyöritellään kasvoilla huuhdellaan pois. Samoin toimii muuten myös joitain vuosia sitten paljon esillä olleet Sensain kuorintajauhe ja Dermalogical huikean ihana daily microfoliant.

Nämähän ovat kaikki lopulta aika perinteisiä tuotteita eikä mikään niistä tässäkään paljasta, että kyse on jostain maailmanparannuksesta, se tulee lähinnä sivutuotteena.

Herättääkö vedetön kosmetiikka jotain tunteita siellä puolella?

Sen mainitsemani Fashion Finlandin jutun pääsee lukemaan täältä.

torstai 23. tammikuuta 2020

Helsinki Outletin helmi: Nordic Beauty Import & Lumene




Pääkaupunkiseudulla asumisessa ehdottomasti parasta on se, että aina on jotain tekemistä. Se voi tarkoittaa jotain tapahtumaa, esitystä tai shoppailua. Tai kaupunkiseikkailua. Kaupunkiseikkailu on minulle uusien paikkojen löytämistä, tarkoituksellista eksymistä ja vaikka uudella bussireitillä kulkemista. Jälkimmäisissä kun ei koskaan tiedä löytääkö vaikkapa oikeaa pysäkkiä.

Maanantai-iltana kävin tutustumassa hirveällä metakalla avattuun Helsinki Outletiin. Yksien seinien sisällä on useita merkkiliikkeitä, jotka myyvät esimerkiksi vanhojen mallistojen tuotteita hyvillä hinnoilla. Itseäni ei suurin osa brändeistä paikassa kiinnosta, mutta tiedän että valikoima on ihan pätevä (pääsääntöisesti vaatteita). Lähdin seikkailemaan Vantaan ja Helsingin rajalle, sillä Helsinki Outlet on kirjaimellisesti rajalla. Ilmeisesti parkkipaikka on vielä Helsinkiä, mutta itse rakennus Vantaan puolella. Paikka on itse asiassa ihan Vantaan Ikean vieressä, mutta koska välissä on moottoritie, kävellen Ikeasta Helsinki Outletiin tulee ihan kohtuullinen lenkki. Helsingistä kun tulin, oli helppo jäädä Helsingin puolella. Toisaalta halusin myös säästää jokusen euron. Bussimatka Helsingin keskustasta Helsinki Outletiin maksaa joko 2,80 euroa tai 4,60 euroa riippuen kuljetko Helsingin vai Vantaan kautta.




Kalifornian ja Australian outleteihin tottuneena olin paikalle päästessäni jopa vähän pettynyt. Paikka vaikutti mainettaan pienemmältä. Lisäksi myymälöitä lukuun ottamatta Helsinki Outlet on ulkotila, Suomen talvi ei välttämättä ole se ihan ykkösjuttu tämäntyyppisessä rakentamisessa. Toisaalta, kyllähän (teoreettiset) kovat pakkaset varmaan pakottavat kävijät pysyttelemään tiukasti myymälöissä. Olin jo kurvannut lähes koko outletin, vähän siipi maassa olin jo lähdössä, mutta päätin vielä muodon vuoksi käydä Lumenen myymälässä. Sisälle astuessani ällistyin täysin. Noin puolet myymälästä oli peitetty Lumenella. Tarjoukset olivat hyviä, mutta lisäksi myynnissä oli minikokoja ja lahjapakkauksia. Toinen puolikas myymälästä oli BeautyBlendereitä, TangleTeezereitä ja mikä parasta: korealaista kosmetiikkaa söpöissä pakkauksissaan. Tuotteissa oli enemmän Tonymolyja kuin olen koskaan nähnyt! Nordic Beauty Import ja Lumene olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Ensimmäinen myy Helsinki Outletissa tuotteita edullisilla hinnoilla, mutta myös paljon sellaisia tuotteita, joita ei saa Sokokselta tai Stockmannilta ollenkaan.

Taisin olla vähän liian helppo noiden kissatuotteiden kanssa. Mitään en todellakaan uskonut ostavani kun sisään astuin. Väärässä olin. Joskus on todellakin hyvä olle hyvinkin avoin ja jättää ennakkoluulot matkalle. Nordic Beauty Importin ja Lumenen yhteinen myymälä oli ehdottomasti paikan helmi ja saatan mennä uudestaankin Helsinki Outletiin ihan jo tämän myymälän takia.

Kiinnostaako outletit?

Uusin

Vuoden paras Black Friday -tarjous

Nelisen vuotta sitten satuin olemaan San Franciscossa juuri Black Fridayna. Tosin päivän kulutin muissa jutuissa ja shoppailuille jäi aikaa ...