tiistai 24. maaliskuuta 2020

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä insanity loss -päiviltä kannattaa hankkia tai jättää hankkimatta. Tässä jatkan samaa linjaa:

Kosmetiikan puolella on aina hyviä perustarjouksia. Lähes joka kerta nappaan Hulluilta Päiviltä Cliniquen Lash Powerin, jossa on pieni harja ja tuote lähtee helposti lämpimällä vedellä. Normaalihinta on lähes tuplaten HP-hinta, joten mikäpä ettei jos lämpimällä vedellä lähtevät maskarat kiinnostaa!



Saman firman kasvojenpuhdistusgeeli 400 ml pakkauksessa 24,90. Tämä on hyvä perusputsari, joka pesee pahimmankin rasvanaaman ihon ilman natisevaa tunnetta. Kuivalle iholle saattaa olla liian tuju. Näitä olen paatuneena rasvoittujana käyttänyt enemmän pulloja kuin olen osannut laskea. Varma perustuote.




Urban Decayn All Nighter -meikinkiinnityssuihke on parasta, mitä meikkimaailmassa on tapahtunut meille rasvoittuvan ihon omaaville. Tämä on kuin hiuslakka meikille, parhaimmillaan meikki kestää kellon ympäri.



Samaa lupailee myös Beautyblenderin meikinkiinnityssuihke.  BB:n suihke on äärimmäisen hienojakoinen, mutta itselleni täysin riittämätön. Ehkä tästä olisi kuivaihoiselle kiinnittäjä?




Sitten yksi tuote, jota en ymmärtänyt yhtään. Oman kokemukseni perusteella ehdottaisinkin kiertämään kaukaa: Foreo Iris. Tämä on jonkinlainen silmänympärysten hierontalaite, jonka on tarkoitus virkistää ilmettä. Löysin tämän jostain alelaarista sellaisella -80%-hintalapulla, että pakkohan se ostaa kokeeksi. En ymmärtänyt yhtään mitä tämän pitäisi tehdä. Jos oikein tarkasti katsoo tuloksia, niin silmät näyttivät aina jotenkin entistä väsyneemmiltä. En suosittele ostamaan ainakaan hetken mielijohteesta.



Sen sijaan näitä suosittelen lämpimästi! Tonymolyn keveä geelimäinen päivävoide, joka kuitenkin kosteuttaa enemmän kuin tarpeeksi. Normaali hinta on 26 euron tuntumassa. Viime keväänä taisin hamstrata näitä kolme ja kaikki käytin. Selvää säästöä kun tietää mitä ostaa. Tai vaihtoehtoisesti haluaa kokeilla.




Joulun jälkeen kaverini kertoi, että haluaisi opetella meikkaamaan, mutta oli katsonut YouTube-videoita aiheesta ja oli huolissaan paljonko meikkihin ja välineisiin täytyisi laittaa. Kuulemma eräälläkin videolla oli listattu tuotteita ja jos ne kaikki ostaisi, rahaa menisi helposti yli 200 euroa.
Meinasin vähän tukehtua pelkästään ajatuksesta. Tokihan rahaa saa käytettyä, mutta lopulta aika vähällä pääsee alkuun! Sivellinihmisenä olen vankasti sitä mieltä, että pelkästään hyvillä välineillä saa meikkauksen alkuun, loppu on harjoittelua. Rahaa saatiin lopulta kulumaan ihan riittävästi sellaista "mukava olla" -tuotteiden muodossa, mutta perusjutuissa päästiin edullisesti. Siveltimiksi valittiin Eco Toolsin meikkisivellinsetti, tämä sama, joka on nyt Hulluilla Päivillä. Siinä on silmämeikkiin perussiveltimet, rajaussivellin luomivärirajauksiin ja pullealla siveltimellä saa vielä muutaman korostusraidan sinne tänne. Setti on tekokuituinen, mutta silti niin laadukas, että kehtaan suositella toisenkin kerran.



Lisäksi luomiväripaletti, joka sopii moneen kokeiluun ja tilanteeseen on hyvä olla. Päädyimme joulun jälkeen johonkin Maybellinen pakettiin, joka ei ollut parasta ikinä, mutta sillä oli hyvä lähteä alkuun. Näin Hullujen Päivien alla uskallan kuitenkin suositella NYXin palettia. NYXin luomivärejä käytän itsekin osin työpakissani ja hinta ei ole huimaava.


Lisäksi otettiin iholle sopiva meikkivoide, mutta sitä en missään nimessä suosittele ostamaan netistä. Beautyblender on kuitenkin loistava väline meikkivoiteen levitykseen. Hulluilla Päivillä näiden hinta on "perus alehinta" 13,90 kun normaalihinta on 19,90 euroa. Sokokselta saatavat We care iconin sienet on muuten toiminnallisesti ihan samoja kuin Beautyblenderit, mutta hinta on alle kympin kappaleelta! We care iconin sienet on samalla tavalla vedessä turpoavia ja kosteana käytettäviä.



Tähän settiin kun lisää vielä esimerkiksi tuon Lash Power -ripsivärin ja itseään kiinnostavan huulipunasävyn tai vaikka huulirasvan, niin ollaan tosi pitkällä perusteissa!

Vielä näin edullisten meikkituotteiden lisäksi haluan esitellä tuotteen, jota ei juuri alennusprosenteilla koskaan näe: Dysonin hiustenkuivain. Normaalihinta tälle kuivaajalle on pöyristyttävät 399 euroa, mutta Hullujen Päivien tarjouksessa 339 euroa. Olen kirjoittanut tästä ja miettinyt onko se hintansa väärti. Oman lopputulokseni pääset lukemaan täältä. Ei tästä taas ihan heräteostokseksi ole, mutta parempi niin. Jos olet ajatellut hankkivasi Dysonin föönin, niin tässä hyvä tilaisuus.




Sitten kosmetiikkamaailmasta kotiin, koska olen aika kotikissa. Aloitetaan tämä osa yhdellä mun suosikilla, eli monikäyttöinen, Ranskassa valmistettu valurautapata, joka mainostaa elinikäistä takuuta. Pataleipä nousi ihan uudelle tasolle valurautaisessa padassa. Verrattuna siis siihen teräskattilaan, jota olen aiemmin käyttänyt. Le Creuset -patoja Hulluilla Päivillä hintaan 165 euroa/kpl. Samat padat ovat Suomessa myynnissä suunnilleen 270 euron kappalehintaan. Jos valurautapata on ollut mielessä, niin kannattaa napata kiinni!




Jos taas haluaa Suomessa valmistetun vaihtoehdon, niin Fiskarsin Norden-pata on myös saatavilla kahdessa koossa. Normaalihinta pyöreälle padalle Fiskarsilla on 170 euroa ja kulmikkaalla 180 euroa. Edullisimmillaan pyöreän padan saa n. 130 euron normaalihintaan. HP-tarjous on siis varsin kilpailukykyinen.



Italialaisen Smegin leivänpaahdin ja vedenkeitin löytyy hienoissa metallivärissä. Nämä on muuten tehty Kiinassa, ei Italiassa. Kumpikin mulla on ollut jo useamman vuoden enkä löydä mitään valittamista. En tietysti tiedä leivänpaahtimista, mutta uskoisin että niistä löytyy laatutuotteita myös edullisempaan hintaan. Omasta paahtimestani olen maksanut reippaasti vähemmän kuin näistäerikoisversioista. Sen sijaan vedenkeitin on sellainen, johon kannattaa panostaa, mikäli tarvitsee eri lämpötiloja, niin Smeg-keitin on ihan loistava - kunhan valitset sen version, jossa on lämmönsäätö, ja on itse asiassa Hulluilla Päivillä edullisempikin kuin tämä. Veden kun saa pelkästään kiehuvaksi vaikka kattilassa tai parin kympin laitteella.

Normaalihinta näille erikoismalleille: leivänpaahdin alk. 140 euroa (perusvärit n. 120 euroa), vedenkeitin 149 euroa.



Kas tässä lämpötilansäädöllä:


Lämpötilat ovat esisäätöjä 50, 60, 70, 80, 90, 95 ja 100 asteeseen. Laite pitää myös pienen merkkiäänen, jota en ole osannut saada pois, mutta sen kuulemma saa pois. Ääni on kuitenkin aika sympaattinen ja hetken päästä sitä alkaa kaivata. Normaalihinta 160 euroa.

Yamazakin kenkäteline on yksinkertainen ja kaunis. Multa löytyy tämä mustana omasta kaapista. Kaappiin piiloon olin tämän itse suunnitellutkin, mutta kaappi on sille ihan oikea paikka. Laitos on nimittäin todella hutera! Kaapissa huteruutta ei huomaa, sillä se nojaa kuitenkin kaapin taka- ja sivuseinään, mutta en todella haluaisi tätä nitkumaan kaapin ulkopuolelle. Mieti siis etukäteen minne olit ajatellut hyllyn sijoittaa. Normaalihinta 149 euroa.



Iittalan erikoisväri ametisti on tosi kaunis! Sen hienous on siinä, että väri "vaihtuu" valaistuksen mukaan. Ongelmaksi voi koitua, että väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Kotonani Iittalan ametistinvärinen maljakko näytti ainoastaan siniseltä, ei yhtään odottamaltani violetilta. Hyvät huonot on tässä huonot puolet. Pidä tämä mielessä. Bonuksena muuten tieto siitä, että Iittalan lasitavara tehdään edelleen Suomessa!




Tässä omat esikarsintani. Mitään en tällä erää tarvitse, enkä oikeastaan haluakaan, mutta jos tilanne olisi toinen, näitä katselisin.

Löytyikö näistä vinkkejä tai aiotko nettishoppailla Hulluilla Päivillä?

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Rapea ja helppo pataleipä



Nyt kun kotona oleminen on useimmille vähintään väistämätöntä, on hyvä keksiä tekemistä, jota muuten ei välttämättä olisi aikaa tehdä. Miten olisi vaikka leipominen ja pitkät kohotusajat?

En ole koskaan ollut mikään kotona leivottujen leipien tai pullien ystävä. Ongelma lienee siinä, että rapeus häviää välittömästi ja jäähdyttyään leivät ja pullat muuttuvat rakenteeltaan liian tiiviiksi. Pahimmillaan makukin muuttuu yön aikana. Muutamia vuosia sitten löysin kuitenkin sämpylöiden ja pitsataikinan tekemisen. Näissä taika on armoton vaivaus ja vatkaus vatkaimen taikinakoukuilla.

Hetki sitten ymmärsin, että oikeastaan kaikki vaiva on ollut ihan turhaa! Löysin pataleivän ohjeen ja lopputulos on enemmän tai vähemmän sama, mutta hyvin pienellä määrällä vatkaamisen vaivasta. Tässä juttu on hyvin pitkä kohotusaika. Viidessä minuutissa ainekset on kevyesti vatkattu keskenään ja jätetty noin 20 tunniksi odottamaan. Lopulta kaadetaan koko hoito esilämmitettyyn pataan/kattilaan ja noin 45 minuutiksi uuniin. Leipä on tietysti parhaimmillaan hieman lämpimänä, mutta pysyy rapeana vielä levättyäänkin eikä muutu liian tiiviiksi. Eihän tämä nyt mikään terveystuote ole, mutta ihan äärettömän hyvää!

Näin se tapahtuu:

n. 1/5 teelusikallista kuivahiivaa
-> Mitä pidempi kohotus, sen vähemmän tarvitsee hiivaa, jotta leipä ei ala maistua käyneeltä.
n. 2 tl suolaa
-> Suola toimii sokerin tavoin hiivan "aktivaattorina"
n. 4 dl vettä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja

1) Sekoitetaan suola, hiiva ja osa jauhoista kevyesti keskenään
2) Vesi lämmitetään 42-asteiseksi
3) Sekoitetaan jauho-hiiva-suolaseos veteen, lisätään loput jauhot ja sekoitetaan ainekset keskenään. Taikina saa jäädä tällaiseksi löysäksi, jotta lopullinen leipä ei ole liian tiivisrakenteinen.
4) Siirretään kannen alle sivuun ja jätetään pöydälle odottamaan kohoamista.

Kun taikina on kohonnut riittävästi ja on sopiva hetki odotella uunin ääressä, on aika lämmittää uuni 225 asteeseen. Samalla myös pata/kattila laitetaan lämpiämään uuniin, kansineen kaikkineen (kunhan niissä ei ole muoviosia). Kun uuni on lämmin, sivellään pata kevyesti öljyllä ja ronskisti kaadetaan taikina pataan. Kansi kiinni ja uuniin! Taikinan annetaan kypsyä kannen alla noin 30-40 minuuttia, jonka jälkeen otetaan kansi pois ja jätetään leipä ruskistumaan noin 15 minuutiksi. Kun pata otetaan uunista, leipä kannattaa heti irroittaa padasta ja siirtää leivinliinan sisään. Annetaan hieman viilentyä ja ei kun syömään!

Tämä "no-knead-bread" eli leipä, jota ei tarvitse vatkata, on aika idioottivarma. Onnistuu meiltä ei-ammattitason leipureilta, kunhan vain jaksaa odottaa.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

GHD Gold vai GHD Platinum+?



Ensi kesänä minun ja ensimmäisen GHD-rautani yhteistä taivalta on tullut täyteen 11 vuotta. Kallis ostos mullisti mun hiustenlaittoni ja kaduin ainoastaan sitä että olin tuhlannut rahojani halpoihin ja huonoihin rautoihin. Toki nykyiset edullisetkin laitteet ovat tulleet suuren harppauksen eteenpäin, mutta tuo ostamani GHD mini on edelleen loistava laite.

Opiskeluaikana tutustuin myös Cloud Nine -rautoihin. Silloin en ainakaan nähnyt suurta eroa näiden kahden merkin välillä. Toki näkyvä ero on lämmönsäätö, joka on ollut Cloud Ninessa plussaa. En kuitenkaan ole koskaan itse kokenut sitä tärkeäksi tai niin merkittäväksi että olisin siirtynyt toiseen leiriin.

GHD on luonnollisesti vuosien varrella noussut uudelle tasolle uusilla versioillaan ja Platinum-mallilla. Mutta mitä eroa on Platinumilla ja Goldilla? Gold on "perusmalli", jonka hinta on noin 150 euroa, kun taas Platinum+ on hieman uudistunut, joka säätää itse lämpötilaa ja on ulkoisesti erilainen. Platinum+ -laitteen hinta on noin 200 eurossa. Onko näillä sitten käytännön eroa muuten kuin hinnassa?




Näkyvin ero on luonnollisesti erilainen sarana. Platinum+ (vaaleanpunainen) kuvassa vasemmalla ja Gold (turkoosi) oikealla.




Levyt ovat Platinum plussassa muutaman millin leveämmät kuin Goldissa. Tämä on varmaan tehnyt sen, että itse en meinaa saada kiharoista täysin pyöreitä, vaan niihin jää pienet kulmat jokaisella käytöllä. Kulmat voivat tietysti johtua myös siitä, että "toivomusluu"-saranansa kanssa on minun mielestäni kömpelömpi käyttää. Kummankin mukana tulee kuumaa kestävät suojukset, jonka ansiosta kuljetus on astetta kätevämpää. Oma Gold-mallini on hieman vanhempi, joten sen suojus on kovaa muovia, työpaikan Platinum+ taas on lähes uunituore tapaus, joten sen suojus on silikonia. Joskus olen pelännyt, että Goldin kovamuovinen suojus hajoaisi puristuksessa, mutta niin ei ole vielä ainakaan päässyt käymään. Sen sijaan silikonisessa tätä samaa pelkoa ei ole ollenkaan.




Suurimmat erot on siis sellaisia "näkymättömiä", toisaalta ominaisuudet on lämmönvaihtelua lukuun ottamatta samat, mutta erilaisissa paketeissa. Jatkossa on valintatilanteeseen joutuisin, toteaisin, että sillä vähintään 50 euron hintaerolla en näe syytä ottaa kalliimpaa Platinum+ -mallia. Käytännössähän näissä hintahaitarit on aika suuria. Goldin saa edullisimmillaan noin 150 eurolla, mutta suositushinta lienee 215 euroa, jolla laitteen saa itselleen valmistajan edustajalta, kun taas Platinum plussaa GHD itse myy 275 euron hintaan. Aika reipas ero kuitenkin minun mielestäni pienistä eroista.

Vieläkö GHD on jokaisen hiustenlaittajan unelmissa?

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin



Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä tulee modernimpaan aasialaiseen kosmetiikkaan, niin kyse on ehkä nimenomaan korealaisista merkeistä, jotka on tulleet Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana mielettömällä vauhdilla.

Jos unohdetaan Kanebo ja Shiseido, niin mun ekat kosketukset aasialaiseen kosmetiikkaan on vähintään kymmenen vuoden takaa suomalaisista blogeista, tai tarkemmin blogista, jota kirjoitti jossain päin Aasia (ehkä Hongkongissa?) opiskeleva tai siellä ainakin opiskellut suomalainen. Mun mieleeni on jotenkin erityisesti jäänyt kuvaus taiwanilaisista My Beauty Diary -kangasnaamioista: "Naamion jälkeen iho näyttää siltä kuin olisi syönyt vain lohta viimeiset kaksi viikkoa". Noita naamioita mulla sitten olikin! Ja paljon muuta aasialaista kosmetiikkaa, mutta eihän niitä nyt suinkaan ollut helppo saada. Tänä päivänä en missään nimessä uskaltaisi tilata aasialaisia tuotteita samalla tavalla. Ehkä mulle kävi tuuri, silloin ehkä väärennösmarkkinat varsinkaan näissä tuotteissa ei ehkä olleet olemassakaan?

Tässä "uuden sukupolven" aasialaisessa kosmetiikassa on aina ollut tosi poikkeavaa muun muassa miten pakkauksilla leikitellään ja mistään ei tehdä niin vakavaa. Nimetkin ovat monesti näin suomalaiseen korvaan erikoisia. Jossain on nyt kuitenkin tullut jokin kääntöpiste vastaan. Käyn silloin tällöin &Other Stories -myymälässä tutkimassa heidän kosmetiikkavalikoimaansa. Talvella sinne on uutuutena tullut merkki nimeltään Huxley. Olen kyllä kuullut nimen moneen kertaan, se ei vaan ole jotenkin sykähdyttänyt, että olisin miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt kaipasin päivittäiseen käyttöön vaihteeksi jotain riittävän pesevää, mutta ei narskuvan pesevää tuotetta. Secret of Sahara kuulostaa tuotelinjana jo siltä, että tarkoitus ei ole kuivattaa. Katsoin Huxleyn puhdistusgeelin pakkausta ja 20% alennusta. Otin testiin enkä ole pettynyt. Kuitenkin vähän jälkijättöisesti tajusin, että Huxley on tosi amerikkalaisesta(?) nimestään huolimatta Etelä-Koreasta. Selvästi joku uusi taso on löytynyt kun hyvin perinteisesti Skandinaaviseen minimalismiin nojaava ruotsalainen yritys ottaa tällaisen merkin hyllyilleen. En missään nimessä näkisi saman firman hyllyillä Tono Molyn pandoja tai kissapurkkeja, mutta Huxley on niin oikeasta maailmasta, että pienen hetken mietin jo sitä, josko merkki olisi talon oma. Ehkä kohta varsinainen Korea-hype menee ohi ja aletaan taas puhua enemmänkin merkeistä kuin tuotteista sen perusteella mistä ne tulevat. Kuka tietää.

Mikä oli sun ensikosketus aasialaiseen kosmetiikkaan? Entä tiedätkö mikä tuon blogin nimi oli, josta puhuin?

tiistai 11. helmikuuta 2020

Minne hävisi palkittu KIDE-puuteri?



Muistatteko vielä suomalaisen meikkimerkki MSCHICin? Ei varmaan kukaan muukaan sen jälkeen kun merkki teki jonkun strategisen bisnesmunauksen ja päätti, että tuotteita saa jatkossa vain tukkujen kautta esim. kampaamoista ja hoitoloista. Aiemmin tuotteita oli saanut ostettua esim. Sokokselta ja Seppälöistä, hintakin oli edullinen. MSCHIC on muuten edelleen olemassa, ilmeisesti sitä tavalla tai toisella hallinnoi Etelä-Suomen Kosmetologikoulu, tai ainakin se on verkkokaupassa mainittu yhteystiedoiksi.

Samaan aikaan MSCHICillä oli kalliimpi, jopa luksussarja KIDE. Sarjaan kuului pressattuja mineraalimeikkipuutereita, korostustuotteita ja poskipunia. Kaikki pakattuna hienoon puiseen rasiaan. Muistelen että pakkaus ja ulkoasu voitti aikanaan ihan arvostettujakin design-palkintoja. Hintakin oli tietysti sen mukainen, noin 60 euroa. Jostain Beautylishin uumenista löytyi vielä muutama viittaus sarjaan. Katsokaa nyt näitä herkullisia tuotteita kuvakaappauksissa!

Kuvakaappaus Beautylish.com

Kuvakaappaus Beautylish.com

Samaan aikaan kun MSCHIC katosi, myös KIDE-puuterit hävisivät maailmankartalta. Muistan kun silloinen opiskelukaverini kertoi kuinka jää näitä kaipaamaan. Tietysti minua kauniiden asioiden ja kosmetiikan ystävänä harmitti, etten itse päässyt sarjaan tutustumaan. Tykkäsin myös kovasti ajastaan edellä olevasta muovittomasta pakkauksesta.

Vuosi tai kaksi taaksepäin törmäsin KIDE-merkkiin ja hihkaisin ilosta, KIDE on elossa! Tosin silloin tuotetta sai ostettua ainoastaan heidän omasta nettikaupastaan. Järkevä ihminen ei osta 58 euron meikkivoidetta netistä kokeilematta tuotetta. Samantien rahalla voisi vaikka lotota. Vaikka kuinka tuntisi oman ihonvärinsä kunnolla, ei sillä ole mitään väliä ellei tuotetta pääse aidosti kokeilemaan. Joskus kokeilemallakin ostaa väärän sävyn, miten kukaan voi odottaa, että arpomalla netistä menisi oikein?

Selaillessani luontaistuotekauppa Pürin valikoimaa huomasin, että hei, hehän myyvät KIDE-tuotteita ja itse asiassa niitä pääsisi aidosti kokeilemaan Helsingin Kampissa! Selaillessani mistä muualta KIDEttä voisi löytyä, huomasin, että myös Samuji on ottanut puuterit valikoimaansa. Loistavaa! Tai loistavaa pääkaupunkiseudulla asuvan näkökulmasta, sillä toistaiseksi testipaikkoja on nämä kaksi. Kävin sitten rohkeasti tutustumassa tuotteeseen Kampin Pür-liikkeessa. Minua aidosti opastettiin ja palveltiin sävyn valinnassa. Käynti oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli ilo lähteä oman KIDE-puuterin kanssa kotiin. Postauksen aloituskuvassa oma yksilöni, valitsin sävyn 100, jota en olisi ikinä uskaltanut valita kokeilematta. Tuote on varmaan yksittäisenä meikki"voiteena" kallein koskaan hankkimani, mutta kyllä se kilohintakin on ihan reipas, sillä 58 euron tuotteessa on puuteria 8 grammaa. Mutta toisaalta, myyntihinta näyttää vuonna 2018 olleen 68 euroa, joten alaspäin hintaa on hilattu.

KIDE sopii mainiosti omaan "lupaukseeni" tai toiveeseeni, jossa pääsen paremmin tutustumaan suomalaiseen kosmetiikkaan ja erityisesti niihin erikoisempii merkkeihin. Joskin huomasin purnukkaa kuvatessani, että tuote on itse asiassa tehty Italiassa. No ainakin merkki on suomalainen! Seuraavaksi alkaa kauan odotettu kokeilu.

Herättääkö KIDE ajatuksia?

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Vuoden kuumin kauneustrendi: vedetön kosmetiikka

Luin Fashion Finlandin Facebook-julkaisun, jossa ohjattiin lyhyeen juttuun viidestä vuoden 2020 kauneustrendistä. Juttua en silloin lukenut, mutta Facebook-julkaisussa oli mainittu yhdeksi suureksi kauneustrendiksi vedetön kosmetiikka. Korealaiset ovat kuulemma löytäneet vedettömät kauneustuotteet, joten tästä ennustetaan SUURTA juttua vuodelle 2020. Joitain vuosia sitten luin, että korealainen kosmetiikka on kymmenen vuotta muuta maailmaa edellä, ainakin kosmetiikan teknologiassa. Ehkä, mutta toisaalta vedetön kosmetiikka on oikeastaan paluuta menneeseen - hyvässä mielessä.

Vedetön kosmetiikkahan voi oikeastaan tarkoittaa kahta asiaa: 1) tuote itsessään on tarkoitettu toimimaan sellaisenaan, ilman vettä tai 2) tuotteessa ei käytännössä ole vettä, vaan kuluttaja lisää sen itse käyttäessään tuotetta. Tämähän on ihan loistava uutinen! Samasta syystä kun vaikkapa Coca-Colaa ei rahdata maailman ääriin valmiina tuotteena, vaan se tehdään aina paikalliseen veteen, on järkevää, että painavaa yksittäistä raaka-ainetta ei laivata ympäriinsä: kuljetus vie suunnattomasti rahaa ja toisaalta kestävyyden kannalta on järkevää liikuttaa kaikkea muuta kuin vettä. Tämä on siis sekä yritykselle taloudellisempi, että kuluttajan ekomielen kannalta vain voittoa.

Aloin miettimään, että välttämättä vedettömyyden ei edes tarvitse näkyä arjessa mitenkään erityisesti. Oma päiväni toimii muun muassa näillä tuotteilla:




Vedetön meikki"voide" on mun kestosuosikkini eli bareMineralsin jauhemainen meikkipohja. En edes tiedä kuinka mones purkki minulla on menossa. Ensimmäisen kerran kokeilin samaa tuotetta yli kymmenen(!) vuotta sitten, eli ennen kuin edes aloitin tämän blogin! Välillä olen ihoni tarpeita kuunnellen kokeillut ja käyttänyt muita, mutta aina lopulta palaan tähän tuotteeseen. Päälle joudun vielä töpöttelemään puuteria ettei rasvoittuva ihoni heti kiillä. Vedettömiä kumpikin.


Sydänsaippua ja Saaren Taika -saippuapala saatu näytteenä.

Hyvinkin perinteiset palasaippuat "löysin" vähän vahingossa viime vuonna kun nestesaippua pääsi loppumaan ja totesin, että kai ne satunnaiset palasaippuatkin on joskus käytettävä. Rinnalle en ole nyt edes hankkinut sitä nestesaippuaa ja kaikki hyvin. Palasaippuan täytyy vaan päästä kuivamaan välillä ihan kunnolla eikä sen saa antaa muhia missään saippuavedessä. Kunnollisella alustalla tästäkin ongelmasta pääsee.




Meikinpoisto puolestaa onnistuu Glov-liinalla ja kasvoille tarkoitetulla palasaippualla. Glov on mikrokuituliina, joka on samantyyppinen tuote kuin aiemmin paljon esillä ollut Make Up Eraser. Glovssa parempaa on se, että heillä on Magnet-niminen saippua, joka on tarkoitettu mikrokuituliinan pesuun. Magnet toimii nimensä veroisetsti magneetin lailla ja poistaa kaikki meikkijäämät liinasta. Poiston viimeistelen kasvoille tarkoitetulla palasaippualla, joka minulla on aiemmin palashampoon kanssa tulleessa verkkopussissa. Omassa verkossaan roikkuen tuo saippua kerkeää kuivaa käyttöjen välissä eikä luiskahda karkuteille.

Shampoita saa nykyään vedettömässä palamuodossa ja lähestulkoon ruokakaupasta. Tai ainakin XZ syksyllä mainosti Sulapacin biohajoavassa pakkauksessa tulevaa palashampoota. Omasta palashampoosuosikistani voi lukea täältä. Myös hoitoaineita löytyy palamuodossa, mutta toistaiseksi ne ovat minusta lähinnä selvittäviä, jotka soveltuvat käsittelemättömälle hiukselle. Muille suosittelen vielä perinteistä hoitoaineitta, tai miksei vaikka silikonitippoja (vedetön!) meikkaamaan hiusta pehmeäksi ja sileäksi.




Vanhemmat lukijani saattavat myös muistaa Melbournen lentokentältä tekemäni löydön eli paperimaiseen muotoon päätyneet "lisää vain vesi" -tyyppiset shampoo, hoitoaine, saippua ja suihkusaippua. Näitä soisi löytyvän maailmalta enemmänkin! Ei kukaan halua matkallekaan lähtiessään kuljettaa sitä painavaa vettä.




Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, on tietysti deodorantti. Esimerkiksi Olivia Kleinin dry deo toimii täysin ilman vettä sekä deodoranttina että kuivashampoona! Tuotte sisältää mm. ainetta, jota me yleisemmin käytetään keittiössä eli ruokasoodaa. Ruokasoodan lisäksi tosin tuotteessa on muutakin, joten ei tarvitse pelätä kainaloiden kuivuvan ja kutiavan. Toinen vanha suosikki on hyvinkin alkeellinen: kristallideodorantti. Kristallideodorantin toiminta perustuu siihen, että se tappaa bakteereja, jotka aiheuttavat hienhajua. Ehdottomia etuja kristallilla on se, että siitä ei jää tahmaa kainaloihin tai vaatteisiin. Jos on kova hikoilija, niin saattaa haluta jotain muuta, mutta on tämä ihan kokeilemisen arvoinen. Näin taaksepäin katsottuna olen todennut, että äitini on myös tainnut olla (ja on kai edelleen) elämässään aika ekoihminen, muistan nimittäin käyttäneeni 2000-luvun alussa nimenomaan äitini kristallideodorantin palasia, nämä kun ei isoja kolahduksia kestä.

Kuvassa mukana myös Olivia Kleinin deep peel -kuorintajauhe. Jauhe lisätään esimerkiksi omaan kasvojen puhdistusaineeseen, kosteusvoiteeseen tai lisätään pieneen määrään jauhetta vielä pienempi määrä vettä, pyöritellään kasvoilla huuhdellaan pois. Samoin toimii muuten myös joitain vuosia sitten paljon esillä olleet Sensain kuorintajauhe ja Dermalogical huikean ihana daily microfoliant.

Nämähän ovat kaikki lopulta aika perinteisiä tuotteita eikä mikään niistä tässäkään paljasta, että kyse on jostain maailmanparannuksesta, se tulee lähinnä sivutuotteena.

Herättääkö vedetön kosmetiikka jotain tunteita siellä puolella?

Sen mainitsemani Fashion Finlandin jutun pääsee lukemaan täältä.

torstai 23. tammikuuta 2020

Helsinki Outletin helmi: Nordic Beauty Import & Lumene




Pääkaupunkiseudulla asumisessa ehdottomasti parasta on se, että aina on jotain tekemistä. Se voi tarkoittaa jotain tapahtumaa, esitystä tai shoppailua. Tai kaupunkiseikkailua. Kaupunkiseikkailu on minulle uusien paikkojen löytämistä, tarkoituksellista eksymistä ja vaikka uudella bussireitillä kulkemista. Jälkimmäisissä kun ei koskaan tiedä löytääkö vaikkapa oikeaa pysäkkiä.

Maanantai-iltana kävin tutustumassa hirveällä metakalla avattuun Helsinki Outletiin. Yksien seinien sisällä on useita merkkiliikkeitä, jotka myyvät esimerkiksi vanhojen mallistojen tuotteita hyvillä hinnoilla. Itseäni ei suurin osa brändeistä paikassa kiinnosta, mutta tiedän että valikoima on ihan pätevä (pääsääntöisesti vaatteita). Lähdin seikkailemaan Vantaan ja Helsingin rajalle, sillä Helsinki Outlet on kirjaimellisesti rajalla. Ilmeisesti parkkipaikka on vielä Helsinkiä, mutta itse rakennus Vantaan puolella. Paikka on itse asiassa ihan Vantaan Ikean vieressä, mutta koska välissä on moottoritie, kävellen Ikeasta Helsinki Outletiin tulee ihan kohtuullinen lenkki. Helsingistä kun tulin, oli helppo jäädä Helsingin puolella. Toisaalta halusin myös säästää jokusen euron. Bussimatka Helsingin keskustasta Helsinki Outletiin maksaa joko 2,80 euroa tai 4,60 euroa riippuen kuljetko Helsingin vai Vantaan kautta.




Kalifornian ja Australian outleteihin tottuneena olin paikalle päästessäni jopa vähän pettynyt. Paikka vaikutti mainettaan pienemmältä. Lisäksi myymälöitä lukuun ottamatta Helsinki Outlet on ulkotila, Suomen talvi ei välttämättä ole se ihan ykkösjuttu tämäntyyppisessä rakentamisessa. Toisaalta, kyllähän (teoreettiset) kovat pakkaset varmaan pakottavat kävijät pysyttelemään tiukasti myymälöissä. Olin jo kurvannut lähes koko outletin, vähän siipi maassa olin jo lähdössä, mutta päätin vielä muodon vuoksi käydä Lumenen myymälässä. Sisälle astuessani ällistyin täysin. Noin puolet myymälästä oli peitetty Lumenella. Tarjoukset olivat hyviä, mutta lisäksi myynnissä oli minikokoja ja lahjapakkauksia. Toinen puolikas myymälästä oli BeautyBlendereitä, TangleTeezereitä ja mikä parasta: korealaista kosmetiikkaa söpöissä pakkauksissaan. Tuotteissa oli enemmän Tonymolyja kuin olen koskaan nähnyt! Nordic Beauty Import ja Lumene olivat lyöneet hynttyyt yhteen. Ensimmäinen myy Helsinki Outletissa tuotteita edullisilla hinnoilla, mutta myös paljon sellaisia tuotteita, joita ei saa Sokokselta tai Stockmannilta ollenkaan.

Taisin olla vähän liian helppo noiden kissatuotteiden kanssa. Mitään en todellakaan uskonut ostavani kun sisään astuin. Väärässä olin. Joskus on todellakin hyvä olle hyvinkin avoin ja jättää ennakkoluulot matkalle. Nordic Beauty Importin ja Lumenen yhteinen myymälä oli ehdottomasti paikan helmi ja saatan mennä uudestaankin Helsinki Outletiin ihan jo tämän myymälän takia.

Kiinnostaako outletit?

tiistai 7. tammikuuta 2020

Elämää smykkinä kymmenen vuotta

Kuvan tuotteet saatu pr-näytteinä

1.1.2010 tässä blogissa on julkaistu ensimmäinen postaus. Osa jutuista tuolta alkuvaiheilta on vielä tallella, osan olen nolouksissani poistanut, osan olen noloudesta huolimatta jättänyt. Blogi haki hetken muotoaan, mutta kauneus- ja kosmetiikkamaailma tuli matkaan aika pikaisesti. Ei varmaan vähiten siksi, että syksyllä 2011 aloitin opinnot parturi-kampaajaksi. En myöskään osannut ja uskaltanut lähteä täysillä lifestyle-maailmaan, enkä varmasti ainakaan julkaista kasvojani! Olipa jännittävää elämää kun blogista ei uskaltanut eikä kehdannut kertoa kellekään.

Ensimmäisissä postauksissani on myös mm. oma akvarellimaalaus ja valokuvausopintojen alkuaikoina sen näköistä kuvaa, että vasta myöhemmin olen tajunnut kuinka "kuvien lainauksen" kulta-aikaan lukijat ovat saattaneet ajatella minun tylysti varastaneeni postausten kuvitukset.


 


Ei niin, että yllä olevissa kuvissa olisi edes mitään visuaalisesti erikoista ja mieleenpainuvaa. 2010 blogien kuvat olivat kuitenkin ihan eri tasolla kuin näin vuosikymmen myöhemmin, joten tulin hetki sitten tulokseen että kuvani olivat vääränlaisia tuon ajan blogeihin nähden. Blogimaailma ammattimaistuikin kaiken kaikkiaan jotenkin tosi vauhdilla. Kävin muuten ennen joulua Indiedaysin 10-vuotisjuhlissa. Indiedays lienee se ensimmäinen askel ja tuuppaus, joka muutti suomalaisia blogeja aika isosti.

Viime vuosina juttu on mun nähdäkseni ollut se, että joko ryhdyt tekemään blogia täysipäiväisesti tai kiinnostus bloggaamisen lopahtaa. Moni aiemmin suosittu "harrastaja" onkin tehnyt lopetuspäätöksen ihan muutaman viime vuoden aikana. Ne jotka haluavat jatkaa, ovat motivoituneita itsensä brändäämisessä, kirjoittavat tosi säännöllisesti ja parhaimmillaan muuttavat ison mediatalon alle.

Enää kaksikymppiset eivät tunnu juuri seuraavan blogeja, nykyisin kaikenlainen video- ja kuvavaikuttaminen on ehdottomasti isompi juttu. Sekin valtavan ammattimaistunutta ja ihan erilaista. Blogeilla kuitenkin on vielä aikansa ja paikkansa - ainakin meidän keskuudessa, jotka oltiin parikymppisiä kymmenen vuotta sitten. On kuitenkin aika silmiinpistävää nähdä tuo muutos. Samaan aikaan kymmenen vuotta tuntuu äärettömän pitkältä ja toisaalta käsittämättömän lyhyeltä ajalta. Vai olenko vain tulossa vanhaksi?

Itse tein blogini suhteen päätöksen pari vuotta sitten: kirjoitan silloin kun kiinnostaa ja painotan kirjoituksiani jokseenkin pohdiskelevaan suuntaan enkä pakota kirjoittamista. Pohdiskelevammat jutut ovat olleet suosituimpia juttujani (jos ei lasketa niitä satunnaisia asujuttuja!) ja teillä lukijoillani on ilmeisesti kiinnostusta kuulla myös välillä vähän ravistelua tai oivalluksia. Kuulostaa aika voittavalta tilanteelta!

Mitä vuosi 2020 tuo tullessaan tähän blogiin? Tein vuoden 2019 aikana päätöksen, että en enää osta esim. shampoota tai hoitoainetta ulkomailta, koska tuntuu jopa vähän typerältä rahdata lähinnä vettä ympäri maailmaa, kun samaan aikaan Suomessa tehdään todella hyviä hiustuotteita ja saatavuus on loistava. Ensimmäisessä kuvassa on suomalaista kosmetiikkaa, haluaisin lähteä tutkimaan suomalaista kosmetiikkamaailmaa vähän syvemmin. Sitä uskoisin, että nähdään myös täällä.

Onko sulla suosikkimuistoja tästä blogista? Tai blogimaailmasta viimeisen 10 vuoden aikana?

maanantai 11. marraskuuta 2019

Maksoitko Tullille liikaa? Toimi näin




Nyt vasta pommi räjähtikin! Tulli on laskuttanut asiakkailtaan yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa liikaa, koska käytti väärää valuuttakurssia kolmen vuoden ajan. Tuona aikana perittiin liikaa yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa. Vähemmän yllättäen tämä on asiakkaiden rahaa, joten palautuksia on luvassa. Tarkempia tietoja täältä.

Itse olen tarkoituksella tehnyt ostokseni pääsääntöisesti tietyistä maista ihan siksi, ettei tarvitsisi nähdä tullauksen vaivaa ja huomioida veroja + mahdollisia tulleja loppuhinnassa. On tässä kolmen vuoden aikana kuitenkin jokunen tullaus tehty kauneustuotteista, kankaista tai vaatteista, joten melkein innostuin tuosta uutisesta. Kirjauduin heti Tullin nettipalveluun ja katsoin lähes jokaisen tullaamani lähetyksen tiedot. Osassa tuota virhettä ei ole tehty, mutta lähes kaikki ovat alun perin olleet valuutoissa, joissa on käytetty valuuttakertoimia. Jes, rahaa tulossa! Kaikki yli 10 euron palautukset (per tullaus) tehdään automaattisesti. Kymmenen euron rajan alle jäävistä rahan voi hakea näillä ohjeilla.

Yksityishenkilön on tullattava jokainen yli 22 euron arvoinen Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleva lähetys. Mikäli ostos on yli 22 euron arvoinen, maksetaan siitä arvonlisäveroa Suomeen. Näiden kolmen vuoden aikana arvonlisävero on ollut 24%. Lisäksi jos ostoksen kokonaishinta on mennyt yli 150 euron, on maksettava myös tulli, joka vaihtelee tuotteen mukaan, mutta on yleensä muutamia prosentteja. 

Itse olin aika varma, että yli kymmenen euron meneviä maksuja en saa yksittäisestä tullauksesta takaisin, mutta varmaan koko potista tulee sen verran hyvin rahaa, että palautuslomakkeet kannattaa täyttää!

Excelöin itselleni taulukon, johon laitoin kaikki tarvittavat tiedot ja aloin laskea. Olen tullannut tuotteita yhteensä 694,37 eurolla, josta olen maksanut Suomeen arvonlisäveroa 166,59 euroa tullausvaiheessa. Varsinaisia tulleja en ole joutunut maksamaan, sillä olen tehnyt tässä mielessä hyvin pieniä ostoksia. 

Okei, eli jos 694,37 euroa on se summa, jolla olen tullannut tuotteita, tästä summasta olen maksanut 166,59 euroa arvonlisäveroa, varsinaisia tullimaksuja en siis ole maksanut. Sanotaan, että kaikki nämä tilaukset on laskettu 1,5% yläkanttiin. Se tarkoittaa, että puolitoista prosenttia pienempi tullattava summa on 683,95 euroa, tästä arvonlisäveron osuus on 164,15 euroa. Homman laajuus alkaa selvitä. Lasken vielä vähän typertyneenä ja nauraen mitä 2,5% ero tässä tarkoittaa: kokonaissumma on 677,01 euroa ja arvonlisäveron osuus 162,48 euroa.

Jos haluaisin joka ikisestä väärin lasketusta tullauksesta näiden kolmen vuoden aikana rahani takaisin, kirjoittaisin jokaisesta yksityiskohtaisen hakemuksen. Tällä rumballa saisin takaisin jotain 2,44-4,11 euron väliltä. Vaikka saisin jopa tuon 4,11 euroa takaisin, olisin käyttänyt hommaan ainakin tunnin verran aikaani, joten ”tuntipalkkani” olisi hieman yli neljä euroa. Ottaen huomioon, että olen etsinyt palautuslomakkeen ja tehnyt selvityksiä, voidaan lisätä ehkä puoli tuntia työaikaa. Tällöin puolentoista tunnin työstä tuntipalkaksi tulisi 2,74 euroa. Miten muuten voisin tuon puolitoista tuntia käyttää? Aika monella tavalla mielekkäämmin ja vaikka tuottavammin kuin lomakkeita täyttäen. 




Jos olisin opiskelemassa, työttömänä tai muuten rahallisesti vaikeassa tilanteessa, niin saattaisin tuon ajan käyttääkin – ihan laihialaismaisen mielentilani takia. Nyt en kyllä rehellisesti sanoen viitsi. Ymmärrän jos joku hakee omansa takaisin, mutta kannattaa huomata näiden summien mittakaava.
Veikkaankin että suurimmat ”voitot” tulevat yrityksille, jotka ovat joutuneet tullauksia tekemään. Näin jälkijättöisesti 11,5 miljoonaa alkaa kuitenkin kuulostaa aika pieneltä summalta, kun laskee mikä se henkilökohtainen osuus on. Vaikka summa jaettaisiin tasan jokaiselle tullaajalle n. 990 000, niin jokainen saisi rahaa takaisin 11,62 euroa. Tämä on tietysti jo paljon parempi summa, mutta ei silti mikään kultakaivos. Kaikki on suhteellista ja tässä mittakaavassa 11,5 miljoonaa alkaa kuulostaa pikkurahalta.

Miten siis kannattaa toimia?
Selvitä Tullin nettipalvelusta millaisia tullauksia olet tehnyt välillä 1.5.2016-30.6.2019. 
Joudut avaamaan jokaisen tullauksen yksitellen. Avaa linkkinä oleva tullauspäätös, josta näet maksetun veron määrän. Katso tullausmääriä ja summia, joita olet maksanut. Jos toteat, että Tullilla olisi sinulle maksettavaa, hae rahasi takaisin. Saatat myös todeta, että antaa olla, maksettu mikä maksettu. Jos olet tullannut lähetyksiä, jotka ovat olleet todella lähellä noita 22 euron ja 150 euron rajoja, silloin on suurin syy katsoa josko aronlisäveroa tai tullia on laskutettu perusteettomasti.

 Joko kerkesit laskea mitä saisit takaisin?

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Parhaat vegaaniset siveltimet



Minulle siveltimiä valitessa tärkeintä toimivuus. Hyvillä välineillä työ helpottuu ja jopa nopeutuu. Olennaista on tietysti laatu ja sitä kautta kestävyys. Jos ostan siveltimen, niin sen täytyy oikealla hoidolla on vähintään pitkäikäinen, jos ei ihan loppuelämän ostos. Vegaaniset eli synteettisistä kuiduista valmistetut harjakset eivät vielä ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Lähimmäksi on tulleet Real Techniequesin uusimmat siveltimet, mutta en silti ole ollut ihan tyytyväinen niihin, tiedän kuitenkin kuinka hyviä siveltimiä on aitokarvaisissa. Itse asiassa olen myös huomannut, että myös RT-siveltimien kehittäjät käyttävät aitokarvaisia eikä suinkaan pelkästään omia siveltimiään.

Kun Urban Decay pitkän odotuksen jälkeen saapui Suomeen, kerroin ehdottomasta suosikkituotteestani, joka kulki nimellä optical blurring brush. Samoihin aikoihin UD uudisti siveltimiään ja tuo mainitsemanikin muutti muotoaan. En ollut erityisen nopea hankkimaan uutta ihan vain testatakseni. Viime talvena kuitenkin osuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Stockmannin alennusmyynnissä oli viiden siveltimen setti todella hyvään hintaan. Yhden siveltimen hinnaksi jäi 10 euroa kappaleelta. Samaa settiä myy edelleen ainakin Sokos.




Setissä on nerokkaan sivellinpussin lisäksi seuraavat siveltimet:

- Optical blurring brush, hinta yksittäin 34 euroa
- Diffusing blush -poskipunasivellin, hinta yksittäin 34 euroa
- The finger, hinta yksittäin 29,90 euroa
- Flat eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa
- Iconic eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa

Eli kaksi kasvosivellintä ja kolme silmämeikkiin soveltuvaa sivellintä. Tai toki näitä voi käyttää juuri niin kuin haluaa. Esimerkiksi flat eyeshadow sopii mainiosti synteettisenä vaikka peitevärin tai huulipunan levittämiseen. Samaan UD pro -sarjaan kuuluu useita muitakin siveltimiä. Tosin tällä siveltimien määrällä en tule ikinä tarvitsemaan lisää, joten yritän rajoittaa innostustani ja jättää ne muut toistaiseksi kokeilematta.

Näissä synteettinen karva on tullut valovuosia eteenpäin siitä, mitä itse ajattelen synteettisten olevan. Aiemmin on vahvati puhuttu siitä, että synteettisiä siveltimiä käytetään vain voidemaisilla tuotteilla ja aitokarvaisia puuterituotteilla. Missään nimessä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää voidemaisten tuotteiden kanssa - ellei sitten halua tuhota niitä kalliita aitokarvaisia siveltimiään. Näissä eroa ei samalla tavalla ole tai näe. Se jos mikä tekee näistä ehdottomasti parhaimmat vegaaniset siveltimet, joita olen ikinä käyttänyt. Näitä käyttää mielellään eikä vain hädässä. Karvakin itse asiassa tuntuu ja näyttää sen verran aitdolta, että piti oikein tarkistaa ovatko nämä vegaanisia. Kyllä, kyllä ne ovat ja varsinkin kuvien kovassa valossa se synteettinen kiilto tulee esille, mutta muuten menisi melkein täydellisesti aidosta.

Onko vastaan tullut hyviä synteettisiä siveltimiä?

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ponneaineettomat kuivashampoot testissä



Jos olet lukenut blogiani pidempään, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että kuivashampoo on minun eniten käyttämäni kosmetiikkatuote. Varmaan siitä syystä kaverini muutama vuosi sitten kääntyi puoleeni kun etsi ponneaineetonta kuivashampoota. Olin siihen mennessä nähnyt vain yhden ja pakkaus oli todella huono käyttää. Muistaakseni haisikin pahalta. Tämä oli Swiss o parin Frottee. Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta edellinen kokemus on pitänyt minut kaukana tästä tuotteesta.

Olen varmaan myös kertonut siitä, miten kaikki miespuoliset tutut pitävät perinteistä spraymallista  kuivashampoota myrkkynä. Se kuulemma polttaa keuhkoja. Minullahan se astma on, eikä ole koskaan haitannut! Yritän kuitenkin sopeutua siihen, että käytän kuivashampoota vain kun olen yksin kotona. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ilahtunut siitä, että perinteiselle painepullomuodolle on myös tullut vaihtoehtoja! 

Ensimmäisenä silmiini osui Styledryn kakkumaisessa muodossa oleva kuivashampoo. Tämä on muodoltaan tosi kätevä ja purkkia voi helposti kuljettaa vaikka laukussa mukana. Menisipä pakkaus lentokoneessakin niin, että ei tarvitsisi huolehtia litran pussin vetävyydestä - tämähän kun ei ole neste. Rasian sisällä on meikeistä tututtuun tapaan kaksi kerrosta: alimmassa kerroksessa säilytetään pientä mukana tulevaa sutia ja ylemmässä kerroksessa on itse puuteri. Tuote itsessään toimii ihan loistavasti eikä ole tarvinnut kuunnella huutoa myrkyttämisistä. Ainoa miinus tässä on tuoksu, josta en itse tykkää yhtään "Orange blossom" kuulostaa minusta ihan joltain Airwickin uutuustuoksulta. Minähän en voi sietää vessanraikastimia, joten tämä tuoksu ei ole minun mieleeni. Toivon vain ettei muille tule tätä assosiaatiota tuoksusta ja yritän olla hengittämättä niinä päivinä kun olen tämän tuotteen hiuksiini valinnut. Voisi kai olla pahemminkin. 11 grammaa tuotetta maksaa 14,90 euroa. Myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin seuraava tuote ei välttämättä mene kategoriaan ponneaineeton, mutta muotovaahtomainen koostumus eroaa kuitenkin siitä spray-Raidista. Vaahto ei ainakaan vielä ole aiheuttanut kellekään hengenahdistusta tai muita epämukavia fiiliksiä. Vaahtoa puristetaan ensin käsiin, hierotaan hiuksiin ja kuivataan/annetaan kuivua. "Puhdistusteho" ei ole riittävin mahdollinen omissa rasvoittuvissa hiuksissani. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ilman, se lienee pääasia. Vaikka kuivashampoo on ehkä teknisesti ihan oikea termi, miinusta tuote saa kuitenkin siitä, että muotovaahdon tapaan aine täytyy kuivata. Kuivaaminen onnistuu nopeimmin föönillä ja jos minulla aamuisin olisi kiinnostusta ja aikaa föönata tukkani, miksi en silloin saman tien pesisi hiuksiani?
Ihan ok tuote, mutta mieluummin haisen vessanraikastimelta, sillä Styledry tekee parempaa työtä. Ikoon kuivashampoovaahtoa saa 150ml 15,90 eurolla. Tätäkin olen nähnyt erityisesti Sokoksilla ja Stockmannilla.

Viimeisenä pienin ja sisukkain Swell-kuivashampoo. Swell tulee tosiaankin pienessä ja näppätässä pumppullossa. Ei painepulloa, vaan todellakin pumppullo. Pakkaus annostelee hienoakin hienomman puuterin hyvin, eikä tukka ole muuttunut valkoiseksi. Imee rasvaa oikein hyvin ja on helppo harjata pois. Tukka näyttää aina puhtaalta tämän tuotteen jäljiltä. En tiedä olenko enemmän ihastunut itse tuotteeseen vai pakkaukseen. Saisikohan pakkausta täytettyä jollain halvalla puuterilla tyhjennyttyään? Tuoksu on vähän tympeä, puuterinen, mutta ei haittaa päivän aikana ollenkaan, sillä haju joko haihtuu tai siihen tottuu. Tämäkin menisi heittämällä lentokoneessa käsimatkatavaroihin! Swell on näistä kaikista ehdottomasti kallein, 14,5 grammaa maksaa noin 24 euroa. Tosin tuotettaa myy Look Fantastic, jolla on aina joku alekoodi olemassa. Tällä hetkellä tämän tuotteen saisi 15% alennuksella, jolloin hintaa jäisi 1,40 euroa grammaa kohden, mikä on ihan vertailukelpoinen Styledryn kanssa, joka on 1,35 euroa grammalta.

Ahdistaako kuivashampoot henkeä tai oletko löytänyt muita ponneaineettomia?

Uusin

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä i...