perjantai 30. syyskuuta 2011

Kahdeksas kouluviikko

Kahdeksas kouluviikko tosiaan lähti käyntiin permanentin teolla, siitä lisää myöhemmin.

Tiistaina tehtiin permisaineella tyvikohotuksia ja pyörteiden taltuttamisia. Iltapäivällä opeteltiin spiraalirullausta pitkään tukkaan.

Keskiviikko meni vanhojen ryhmätöiden ja kokeen purussa. Jee, sain kolmosen kokeesta vaikka tein pieniä virheitäkin. En oo kovin moneen kertaan saanut noin hyvää arvosanaa mistään kokeesta. Vaikka en edelleenkään pidä numeroarviointeja mitenkään kivoina niin kyllä mieli silti parani sen huonosti menneen permanenttirullauskokeen jäljiltä.

Torstai oli ihan turha päivä. Käytiin läpi teoriaa, joka jo oltiin kerran käyty. Illalla meillä oli ns. kotiväen ilta, jossa tehtiin vanhemmille joko hilseharjausta tai haudehoitoa. Pääasiassa päivä siis koostui odottelusta ja vanhan kuuntelusta.

Perjantaina leikattiin lyhyttä tasamittaista tukkaa.

Tällaisten tylsien viikkojen jälkeen jo oikeastaan odottaa sitä syyslomaa. No ei siihenkään ole enää kuin kaksi viikkoa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Benefit b.right!


Ensikosketus Benefitin tuotteisiin mulle tuli kun ostin ensimmäisen ghd-rautani, sen mukana tuli pieni paketti Benefitin tuotteita. Erityisesti Benefitin stainit on olleet kivoja. Uusinta en ole päässyt kokeilemaan, mutta nuo kaksi muuta on tutumpia. Mun ihonhoitotuotteeni alkoivat olla lopussa ja jotenkin törmäsin b.right-tuotteisiin ja ostin pienen kokeilusetin.

Kaikki tuotteet tuntuivat ihan mukavilta, mutta erityisesti kaksi niistä on jäänyt käyttämättä, sillä aina kun käytän niitä, minulle tulee sellaisia kipeitä isoja tukkeumia. Syytän muuten silikonia, sillä näin käy aina sitä (runsaasti) sisältävillä ihonhoitotuotteilla, pari päivää on ihan ok, mutta käytäpä tuotetta edes muutamaa päivää pidempään niin aina on naama tukossa. Jos lopetan näiden tuotteiden käytön niin tukkeumat saadaan pois, mutta heti kun otan tuotteen taas käyttöön niin tukkeumia tulee, sattumaa? Niin kauan kuin näin käy, en luota siihen kivaan ajatukseen että silikoni ei voisi tukkia ihoani. Nämä kaksi tuotetta olivat Total moisture facial cream ja it's potent -silmänympärysvoide.

Yksi tuote kokeilupakkauksessani oli kuitenkin ylitse muiden. Kun otin nämä tuotteet käyttöön niin ensimmäinen ajatus (ennen niitä tukkeumapäiviä) oli, että onpa mun ihoni siistin ja jotenkin hohtavan näköinen. Sain kuulla saman muilta ihan ilman kysymistä. Jotenkin onnistuin huomaamaan, että ihoni hehkui nimenomaan silloin kun olin käyttänyt refined finish -kuorintaa. Tätä tuotetta muuten tällä hetkellä löytyy täysikokoisena - aina niin "mukavan" asiakaspalvelun - asokselta hintaan 11,25 puntaa, normaalihinta on 17,50. Suosittelen ehdottomasti. Benefitin omilta nettisivuiltakin saa tilattua, mutta heillä on nykyään ihan tuhottoman suuren noin 20 dollarin postikulut. Näitä kyllä löytyy lähempääkin, ainakin FeelUnique ja LookFantastic myyvät Benefitiä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Hiusvesi muillekin kuin miehille?

Ennen tätä syksyä en ollut kuullutkaan hiusvesistä. Tai siis olin, mutta olin kuvitellut niitten olevan vain epätoivoisia yrityksia päästä eroon vanhojen miesten hiustenlähdöstä. Onhan ne sitäkin jossain määrin.

Mun ihoni on aina ollut vähän oikukas ja hetki sitten se alkoi taas tehdä jäyniään. Kyynärtaipeet muuttuivat punaiseksi ja kutiseviksi, luomet alkoivat hilseillä ja päänahka kutiaa huolimatta siitä mitä sille tekee ja millä hiuksia pesee. Koska nää kaikki oireet tulivat suunnilleen samaan aikaan ja koska mikään niistä ei ole mitenkään uusi niin uskon että ne liittyvät jotenkin toisiinsa.

Miten tää kaikki sitten liittyy niihin hiusvesiin? Nimensä vastaisesti ne on pääsääntöisesti tarkoitettu hiuspohjan hoitoon ja tällä kertaa päätin kutisevan pääni takia turvautua kammottavan kalliiseen hiusveteen. Hajusteettomuutensa vuoksi valitsin Goldwellin geelimäisen hiusveden (Sokoksella n. 22euroa, sama puteli esim Beautybaysta n. 15 eurolla postikuluineen). Tämä desinfioi ja kosteuttaa ja sitä kautta rauhoittaa hiuspohjaa. En usko että hiuksillakaan on tähän mitään vastaansanomista, mikäpä hius kosteutuksesta huononisi. ;)


Miksi en käynyt apteekissa hakemassa jotain hiuspohjan hoitoon tarkoitettua tuotetta? Koska olen kokeillut monia niistä ja lopputulos on aina ollut täysin olematon sen takia että ne jättävät jälkeensä rasvaisen pinnan ja likaisen näköiset hiukset jolloin hiukset on melkeinpä pakko pestä jos ei halua näyttää saastaiselta. Ainakin kokeilemani Goldwellin hiusvedet inner effect regulate calming lotion ja tämä dualsenses scalp specialist sensitive soothing lotion ovat sellaisia että kuivuttuaan hiukset näyttävät ihan puhtailta, siis olettaen että aine on laitettu puhtaaseen päähän. :)

Noita vesiähän on monella merkillä ja monenlaisia, mutta tykkään näistä Goldwellin hiusvesien hieman geelimäisestä koostumuksesta jolloin aine on helppo levittää. Plussaa myös tämän tuotteen hajusteettomuudesta, vaikka olihan inner effectin jouluisen mausteinen tuoksukin ihan ok, mutta joidenkin makuun vähän liian miesmäinen. Itse en tahdo myöskään läträtä liioilla hajusteilla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Yllätys, pääset uutisiin

Tiedätte varmaan sen jutun että täytyy pitää koko ajan siistejä ja nättejä alusvaatteissa siltä varalta että joutuu onnettomuuteen niin näyttää siltä että ajattelee asioita? En nyt menisi ihan noin pitkälle, mutta sain vaan tylyn muistutuksen siitä, että ehkä se puolen minuutin mineraalimeikin nassuun pyörittäminen ei ole niin suuri homma.

Olin lupautunut koulussa erään kemiallisen käsittelyn koekaniiniksi pari viikkoa sitten. Tänään kun homma oli tarkoitus suorittaa, opettaja ilmoittaa että YLEltä tulee toimittaja ja videokuvaaja tekemään juttua uutisiin aiheeseen liittyen. Olen aika laiska ehostamaan itseäni aamuisin, erityisesti nää aikaidet aamut tekee tiukkaa ja koska koulukaverit ovat jo nähneet mut räjähtäneimmillään niin raahustin kouluun ilman meikkiä, naama punaisena ja silmäluomet punottaen. Jepjep, sitten tulee videokuvaaja ja kuvaa uutisiin. Onneksi ne olivat vaan paikallisuutiset eikä mun tarvinnut lisänolostukseksi edes puhua kameralle. Löysin itsestäni turhamaisuuden ja loppukuvaa varten pyysin opettajaa tekemään jotain silmänalusilleni, onnistuin näyttämään melkein ihmiseltä.

Tästä lähin turhamainen Smykkityttö aikoo kyllä herätä viisi minuuttia aiemmin, sillä näemmä koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pitäkää peukkuja ettei kovin moni sukulainen ja tutuntuttu uutispätkää näe. Ei pelkästään sen takia että näytin väsyneeltä vaan myös sen takia, että kovin moni sukulainen ja tutuntuttu ei tiedä minun opiskelevan parturi-kampaajaksi ja se, että ne tajuavat tarkoittaa lisää selittämistä ja alanvaihdon puolustamista. Inhoan sitä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ensimmäinen haukkaus norsusta, Kall(i)o

Tämä teksti on vanhasta blogistani, jota kirjoitin kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Siistin tuota blogia ja ajattelin siirtää pari pientä juttua tänne.

En koskaan ollut halunnut asua Helsingissä, toisin kuin useimmat ikäiseni. En tuntenut kaupunkia ja entuudestaan en tuntenut kuin äitini pari ikäloppua sukulaista ja minä en ole ikinä ollut mitenkään sukurakas. Uusi kaupunki, koti-ikävä, kaverit ja poikaystävä jäivät melkein 300 kilometrin päähän ja muutenkin kaikki tuntui vähän oudolta, myös koulu jonne pääsin puolivahingossa. Äiti antoi minulle ohjeen, että älä yritä syödä koko norsua kerralla vaan aloita pienistä jutuista. Ekan viikon vietin neljän ihmisen kommuunissa johon päädyin äitini työkaverin sukulaisen kautta. Tykkäsin jopa siitä, mutta viikko oli kuitenkin vähän liian lyhyt aika sopeutua, sain silti eräältä kanssa-asujalta hyvän neuvon: "Helsingin oppii tuntemaan vain kävelemällä paikasta toiseen." Niin minä tein, kävelin joka paikkaan ja haukkasin pieniä paloja. Ensimmäinen asuntoni oli Kallion ja Hakaniemen rajalla (Kallion eduksi) oleva ylihintainen vuokrayksiö, joka oli juuri remontoitu tarkoittaen sitä että pari seinää oli maalattu. Tämä oli siis mun ensihaukkaisuni Kallioon:

Kallio on aika yksinkertainen paikka. Asuintalojen lisäksi Kallio on vain seksiliikkeitä ja räkälöitä. Niin ja koska on räkälöitä, on myös paljon humalaisia ihmisiä. On hyvin hämärää aamulla lähteä kouluun, huomata rappukäytävässä joku möykky, joka osoittautuukin nukkuvaksi ihmiseksi. On todella hienoa kun kävelee ulkona ja joka paikassa haisee kusi enkä nyt tarkoita sellaista hentoa kissanpissiä vaan ihan ehtaa tavaraa.

Ei Kallio kuitenkaan ole paha paikka, mun mielestä täällä on ihan kiva asua. Kai senkin takia että koulu on ihan vieressä. Vaikka itä-Helsingin maine olisikin liioiteltu, en silti haluaisi muuttaa sinne vaan asuisin mieluummin täällä. Kallio on nätti paikka, vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. Lisäksi vieressä on Hakaniemi, josta löytyy ihan kaikki oleellinen. Hakaniemestä taas ei ole pitkä matka keskustaan edes kävellen, metrollakin matka kestää suunnilleen kaksi minuuttia.


Kaikkihan me tiesimme että en mitenkään voisi itse maksaa lähes 700 euron vuokraa ja ne ensimmäiset kolme kuukautta vuokraa maksoivatkin pääasiassa vanhempani. Sainkin hoasin soluasunnon joulukuussa Vuosaaresta, niin, sieltä itä-Helsingistä jonne en ikinä muuttaisi. Vuosaari osoittautui oikeasti mukavaksi paikaksi. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että asuin (meri-)Rastilassa, joka on kuulemma se pahin paikka Vuosaaressa eikä sekään millään mittapuulla paha ollut ja meroonkin oli matkaa ehkä 50 metriä. Kämppiksetkin olivat kivoja. Vuoden Helsingissä oleskeltuani sitten lopetin sen koulun ja palasin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Toisinaan poden jonkinlaista Helsinki-ikävää ja nyt siellä on kasa hyviä kavereita, ystäviä ja suuri osa niistä silloin "maalle" jääneistäkin on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Silti pääkaupunkiseudun pitkät välimatkat ovat asia josta en niin välitä.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Seitsemäs kouluviikko

Näitä on ihan kiva kirjoittaa ylös pelkästään sen takia että viikon lopussa ei aina meinaa muistaa mitä on koulussa tehty.

Maanantaina tehtiin sitä samaa asiakaspalvehengestä puhumisdiibadaabaa jo kuudetta viikkoa. Siis ihan oikeasti nää on tärkeitä asioita, mutta suurin osa on itsestäänselvyyksiä ja vaikkei oliskaan niin kuusi viikkoa saman asian jauhamista on jo ihan liikaa.

Tiistaina meillä oli teoriakoe, joka tyyliltään vastasi kovasti enintään yläasteen koetta, mutta mikäs siinä. En olekaan ikinä ymmärtänyt niitä lukion kolmen tunnin koemaratooneja. Leikattiin myös harjoituspäätä. Kerrattiin porrastusta nostokulmalla ja opeteltiin lettejä ja koin pari oivallustakin näihin liittyen. Jei!

Keskiviikkona heräsin siihen kun tajusin että olin kokeessa vastannut yhteen kohtaan väärin. No ei ollut ehkä se suurin juttu, mutta koska virhe oli ihan hölmö niin tottakai se harmittaa. Keskiviikko muuten oli kyllä etäpäivä, jolle meille oli varattu tehtävä haudehoidon merkityksestä käsittelyihin. Meni kyllä vastaus vähän arpomiseksi, sillä mun ymmärtääkseni näistä asioista ei ole pahemmin koulussa puhuttu.

Torstaina oli taas leikkupäivä. Tehtiin a-linjaista porrastusleikkausta, joka osoittautui ajatuksena ihan helpoksi ja samalla huomasin, mitä teen porrastusleikkauksissa yleensäkin väärin kun meinaa tulla lovia.

Perjantaina leikeltiin helpohkoa kerrostusleikkausta ja vielä porrastusleikkausta. Koska olin torstaina tajunnut virheeni porrastuksen suhteen, tein tämän leikkauksen oikeasti hyvin. Sain paljon julkisia kehuja luokkakavereiltani ja sitä ei toden totta ole aiemmin tässä luokassa tapahtunut. Opettajamme myös takoi meille päähän föönausta ja pyöröharjan käyttöä. Taisi nähdä mun räpiköintini sen kanssa. Kerrankin tuntui siltä että olen koulussa ihan syystä ja joku opettaakin näitä "yksinkertaisia asioita". Kuten sanottu, olen aiemmin käyttänyt fööniä kenkien kuivaamiseen niin ei nää asiat mulla ole olleet mitenkään valmiina selkärangassa.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Väripäivä

Pitkästä aikaa koulu alkoi kahdeksalta ja nyt kun alkoi uusi jakso niin siihen pitää totutella. Niin kuin siihenkin että koulu ei aina lopukaan aikaisin vaikka alkaisikin kahdeksalta. Väsytti ja satoikin kovasti. Onneksi olin viime kerralla muistanut tuoda keltaiset kumpparini vanhempien luota. Ei voi olla tuntematta itseään virkeäksi pirteän värisissä asusteissa ja kivan sateenvarjon kanssa! Jopa se idiootti autokuski, joka ajoi liian lujaa ja räiskäisi lätäkön päälleni ei haitannut.


Noita keltaisia kumppareita etsittiin muutama vuosi kissojen ja koirien kanssa kunnes lopulta tärppäsi. Merkki siis Hunter ja noita keltaisia saappaita näyttäisi edelleen olevan myynnissä, tosin ainakin kolmekymmentä euroa suurempaan hintaan kuin mitä minun saappaani pari vuotta sitten maksoivat, vaikka nämäkin sain lopulta joululahjaksi vanhemmiltani.

Vihreä laukku taas löytyi keväällä, merkkinä Cambridge satchel company. Tää on ihan loistava koululaukku ja aina joku tulee sitä kehumaan, viimeksi näin teki erään kaupan myyjä. Haju oli kyllä kuvottava ja olen sen takia tehnyt laukulle kauheuksia kuten heittänyt sen kolmeen kertaan pesukoneeseen. Ajatuksena oli että se on kuitenkin käyttökelvoton jos se löyhkää pendoliinolta. Laukulle ei pesuissa käynyt mitenkään huonosti, nahka ainoastaan aavistuksen pehmeni, mutta se olikin liian jäykkää ennen pesuja.

torstai 22. syyskuuta 2011

Davines-kokemuksia

Mainitsin aiemmin että innostuin italialaisesta Davines-sarjasta. Kivaa siinä on se, että tuotteita myydään monessa koossa. On se jättimäinen liikepakkaus, kotioloihin sopiva n. 250ml pakkaus ja vielä pieniä kokeilu- tai matkakokoisia tuotteita alle 100ml pulloissa ja purkeissa.

Davines (essential haircare -sarja) on ilmeisesti jonkinsortin luonnonkosmetiikkaa. Tai ainakin mainosteksti puhuu paljon luonnon kanssa sovussa elämisestä, pakkausten uudelleenkäyttämisestä ja jossain tuotteessa ainakin näin 98% luonnon raaka-aineista tai muun vastaavan maininnan. Se mikä näissä tuotteissa on selkeä heikkous on niiden tuoksut. Kun näkee tällaisen pullon:

Sitä jotenkin kuvittelee että tuoksu olisi jotenkin raikas ja ehkä hedelmäinen. Tai mulle tuli ainakin sellainen mielikuva. Onneksi en kerralla ostanut sitä isoa pönikkää, sillä tää haisee ihan karmealta. Siinä on kyllä jonkinlainen hedelmäinen yritys kun oikein yrittää, mutta muuten tuoksu on jotenkin pistävän yrttinen, vaikea kuvailla, mutta ei siis mikään aisteja hellivä. Näissä tuotteissa kauttaaltaan on se ongelma, että raaka-aineiden kammottavaa hajua ei ole edes yritetty peitellä.

Tuon suihkugeelin/shampoon lisäksi olen kokeillut myös MELU-seerumia, jossa ongelma oli taas se haju. Seerumia kun ei edes ole tarkoitus huuhtoa pois joten kammottava haju jää hiuksiin. Lähti nopeasti multa pois, ei jäänyt kyllä omaan käyttöön.
Kokeilemani MOMO-hoitoaine sentään on ihan kiva, haju ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta ei niin karmea ja voimakas kuin kahdessa aiemmin mainitussa. Pakkaus on hankala, muistuttaa vähän pakastepurkkia.

Tämän jälkeen lattia on runsaan silikonipitoisuuden takia varsin liukas ja vaatii välitöntä pesemistä, mutta hiukset ovat kyllä sileät ja pehmeät ja vaikka yleensä välttelen silikonipitoisia tuotteita pääasiassa sen takia että ne on hankalaa jos ei mahdotonta huuhdella pois niin tämä kuitenkin lähti hiuksista ihan kohtuukätevästi. En ehkä osta uudestaan, mutta ihan mukava tuttavuus kuitenkin.

Shampoot ovat tähän mennessä olleet ne oikeat hyvät ostokset. DEDE-shampoo, jota mainostetaan toistuvaan pesuun on todellakin ollut hintansa arvoinen. Tuoksuu sellaiselta hajusteettomalta ja ei ole ainakaan kuivattanut hiuksia ja hiuspohjaa eli toimii kuten on luvattu. Myös syväpuhdistava SOLU-shampoo on tullut tutuksi. Haju on taas jotenkin outo, mutta ei tämäkään mitenkään ylitsepääsemättömän kauhea ole. Jos pitäisi verrata näitten kaikkien tuoksujen miellyttävyyttä niin listä menisi näin, alkaen siitä kauheimmasta:
MELU-seerumi
Authentic cleansing nectar for hair&body
MOMO-hoitoaine
SOLU-shampoo
DEDE-shampoo

Näistä kokeilemistani tuotteista shampoita aion todennäköisesti ostaa vielä näitten loputtua, sen sijaan hoitoaineet ja seerumit saavat kyllä jäädä niille myyntihyllyille.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kuudes kouluviikko

Eli ensimmäisen jakson viimeinen täysi viikko.
Maanantaina meillä oli permanenttirulllauksen kokeeseen valmistautumista eli tehtiin vielä yksi rullaus koulussa ennen varsinaisen kokeen tekemistä. Omani oli ehdottomasti ensimmäistäkin rullausta huonompi ja sain arvosanaksi 1 (asteikolla 1-3). Oon aina vihannut numeroarvosanoja, mutta varsinkin silloin kun tietää että kaikki on mennyt normaalia huonommin sitä arvostaa vielä vähemmän.

Tiistaina leikattiin kerrostusleikkausta, otsatukkaa ja vähän muutakin. Aamupäivästä käytiin kosmetologiopiskelijoiden käsihoidossa kun tehtiin heille aiemmin haudehoidot. Olin vaan jo unohtanut, sillä mun kohdalla lopputulos näytti pahemmalta kuin sinne mennessä.

Keskiviikko meni sitten rullauskokeessa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Sain edelleen arvosanaksi 1 ja niin sai kyllä reippaasti yli puolet koko ryhmästä. Ryhmän yhden ja ainoan kolmosen sai sellainen rullaus, josta koko ryhmä (myös tekijä itse) tiesi ettei sellaista voisi tehdä oikealla ihmiselle, se vaan oli niin tiukkaan rullattu.

Torstaina ja perjantain olin poissa, mutta torstaina oli tarkoitus olla teoriakoe, joka kyllä siirrettiin myöhemmälle sen takia että olisimme kilometrin mittaisilta ruokajonoilta ja kokeen tekemiseltä kerinneet yritysvierailulle. Perjantaina puolestaan piti olla suomalaisen hiustenhoitosarjan esittelijä, mutta ei kuulemma ilmaantunut paikalle. Surullisinta tässä on kai se, että tämä esittelylle varattu aika oli jo toinen toteutumaton.

Nää meidän ruokajonot alkaa olla jo huono vitsi. Ensimmäisellä viikolla parin pitkän jonotuksen jälkeen meille tuli ihan virallinen pahoittelu siitä kuinka korttivika* oli hidastanut jonoja ja vannottiin etteivät pitkät jonot tule toistumaan. Jonot eivät hävinneet ja lopulta opettaja antoi meille ihan oikeankin selityksen. Koulumme alueella on yhteensä kolme ruokalaa, joista yksi on tällä hetkellä remontissa. Meidän ruokalamme on ilmeisesti suurin, laskin että sinne mahtuu kerralla 240 henkilöä ja toinen käytössä oleva ruokala vetää enintään sata henkeä. Kun alueella on yli 2000 opiskelijaa syömässä parin tunnin aikana niin ei ihmekään että jonot ovat pitkiä. Se on vaan todella turhauttavaa että syömään täytyy mennä jo 9.45 tai jonottaa tunti että saa edes ruokaa.

*saamme ilmaisen lounaan ja se pitää kuitata näyttämättä kela- tai ajokorttia kortinlukijalle

torstai 15. syyskuuta 2011

Cloud Nine vs ghd

Oon ollut yksi niistä ghd-rautojen hehkuttajista, sillä ero ghd:lla ja millä tahansa minun kokeilemallani halvemmalla raudalla on ollut ihan mieletön. Ennen kuin ostin oman ghd-rautani olin kokeillut monia ja verrannut lopputulosta kampaajan tekemään jälkeen - kaikilla kampaajillani on ollut yhden ja saman merkin rauta, arvaa itse mikä - ja todennut että ei kyse nyt enää voi olla vaan käyttäjän taidoista ja tottapuhuen ei se ollutkaan. Itse raudalla oli suuri merkitys myös lopputulokseen, ero ei ollut vain korvien välissä.



Mini-ghd:ni lisäksi sain vuosi sitten ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi toisen ghd-raudan, koska olin halunnut myös leveämmän muiden ihmisten hiusten laittoon, sillä kavereiden pitkillä hiuksilla se mini-ghd ei ole paras mahdollinen. Olin huomaavinani jotain laatueroa sen aiemmin ostetun miniraudan ja uuden raudan kanssa. Uskon edelleen että näissä on muutakin eroa kuin valmistusmaa (miniraudassa Korea, mediumissa Kiina). Vähän tän jälkeen kuulin että omistaja on jossain vaiheessa siirtynyt kiinaan. Kuulostinpa jotenkin ennakkoluuloiselta tai en, mutta koska Kiinasta tulee niin paljon roskaa ja huonosti tehtyä elektroniikkaa niin uskon siihen, että valmistusmaalla on tässä kohtaa väliä.

Tämän pienen pettymyksen jälkeen kuulin Cloud Nine -raudasta, joka olisi alkuperäisen ghd-rautojen kehittelijöiden uusi rauta ja jopa paljon parempi kuin ghd. Omistin jo kaksi rautaa, joista toinen oli loistava ja toinen ihan hyvä, joten en nyt kuitenkaan ollut pistämässä rahojani enää kolmanteen, mutta tietysti tulin uteliaaksi.

Huomasin että koulussa meillä on Cloud Nine -rautoja minikokoisina ja normaalilevyisinä. Tottakai otin raudat testaukseen heti ensimmäiseen pikakampaukseen ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan jne. Nyt minulla on siis jonkinlaista vertailukelpoista kokemusta.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin Cloud Ninea odotin jotain mieletöntä, sillä olihan sen sanottu olevan parempi kuin ghd:n ja eka kokeilu ghd:lla sai mut tyrmistymään. Mitään maata järisyttävää ei tapahtunutkaan. Sanoisin tylysti että käytössä Cloud Nine on ihan samanlainen kun mun medium-ghd, eli hyvä, mutta ei mitenkään loistava. Sen sijaan taidan tietää mikä Cloud Ninesta tekee "paremman" kuin ghd: ulkoiset pikkujutut. Cloud Ninessahan lämpötilaa voi säädellä välillä 100-200 astetta, löytyypä raudasta myös asetus "high". Onhan se ihan kiva että mahdollisuuksia annetaan, mutta itselle on ainakin osunut asiakkaiksi ne henkilöt, jotka tarvitsevat kaikki lähemmäs 200 astetta, että lopputulos näyttäisi suoralta tai kiharalta. Kaikilla näillä on kuitenkin ollut ihan normaalit(, värjätyt) hiukset. Plussaa myös lämpösuojatörpöstä, vaikka onhan ghd:lla myös jos jonkinlaista lämpösuojapussia ja mattoa. Tykkään kovasti myös Cloud Ninen johdosta, joka pyörii 360 astetta, niin se tekee ghd:ssakin, mutta Cloud Nine voittaa sen verran, että johto lähtee laitteesta lähes suoraan kun ghd:ssa se tekee 90 asteen kulman ja näin ollen kääntyy käyttäjäänsä päin, uskokaa pois, se meinaa välillä tulla tielle. Viimeinen asia jota en varsinaisesti voi verrata, mutta josta tykkään Cloud Ninessa on levyjen pinnoite. Meidän käytössä olevien harjoituspäidenhän sanotaan olevan täysin ihmisen hiusta, joten sitä voi käsitellä samoin kuin omia hiuksiaan. Harjoituspäähän rautaa käyttäessäni huomasin, että seassa oli jotain muutakin, sillä osa "hiuksista" oli sulanut lämpölevyyn kiinni. Säikähdin ihan kauheasti, mutta mitään hätää ei ollut, sillä sulaneet muovikököt sai siististi irti levyistä eivätkä ne siis olleet palaneet itse rautaan kiinni.

Käytin erään toimettoman aamupäivän hyödykseni testaamalla Cloud Nine micro-rautaa. Täysi pettymys. Pienessä raudassa oli pienten rautojen ongelmat. Toisin kuin isoveljessään, microssa ei ole ollenkaan erillistä lämmönsäätöä ja koska rauta on pieni, se alkaa lämmetä vähän turhan kuumaksi ulkopinnoilta eikä sitä voi kauaa pitää kädessä. Vaikka raudan ulkokuori lämpenikin ei se tarkoittanut että rauta itse olisi mitenkään tehokkaampi kuin vaikkapa kahdenkymmenen euron rauta, joka on samaa kokoluokkaa. Mun mielestä näissä pienissä raudoissa ongelmana on myös se, että niistä saa huonon otteen ja niitä ei edes jaksa käyttää kovin pitkää aikaa kerraallaan. Vaikka minikokoinen rauta olisi mainio matkarauta niin tämä ei sitä ole. Kun ghd-raudoissa tai isossa Cloud Ninessa on kolmipinninen UK-adapteri, jolloin rautaa voisi käyttää myös matkalla, tässä sitä ei ole ja tähän sellaista ei edes saa - jos edes on valmis kuljettamaan mukanaan rautaa, jonka johdon päässä möllöttää muuntaja joka on kooltaan ainakin kolmasosan koko raudasta. Yksi aika hieno puoli tässä kuitenkin on, verkkokauppa.com myy tätä "kohtuulliseen" 60 euron hintaan. Kohtuullinen siinä mielessä, että edes se brittiversio ei netistä ostettuna lähde tuohon hintaan. En silti maksaisi tästä raudasta edes kolmea kymppiä. Jos minulla ei minirautaa olisi ja sellaisen haluaisin niin saattaisin kääntyä ghd:n puoleen tai jos selkeää matkarautaa havittelisin niin ostaisin vaikka sellaisen halpisraudan.

Näiden kokemusten perusteella voisin sanoa, että Cloud Nine on ihan kiva. En kuitenkaan vaihtaisi nykyisiä rautojani pois, mutta sitten kun medium-rautani joskus lakkaa toimimasta niin Cloud Nine on todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto. Sen sijaan sitten kun minirautani lakkaa toimimasta niin otan kyllä mielelläni uuden mini-ghd:n.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Viides kouluviikko

Tää viikko oli oikeastaan aika mitäänsanomaton. Tehtiin ryhmätöitä, käytiin itse haudehoitoasiakkaana ja tehtiin opintojen tunnustamispaperi. Eli koska olen käyny lukion, saan "hyväksiluettua" tietyt osat että selviän tästä koulusta kahdella vuodella. Ainoa vaan, että sinne tuli nyt kummittelemaan numeroita jotka olisivat saaneet jäädä vain suoristusmerkinnöiksi. Perjantai alkoi tylysti sillä, että sähköt on poikki ja hanasta tuleva vesikin on kylmää. Saatiin kuitenkin tehtyä tasoituseleikkaukset yhdelle asiakkaalle ja myöhemmin aamusta toiselle haudehoito.

Jouduimme myös lunastamaan öh, tyylikkäät nimikyltit 6,70 e.

Yhteensä rahaa kulunut (pakollisiin juttuihin): 332,2 e

Ensi viikko onkin jo ekan jakson viimeinen, hurjaa.

torstai 8. syyskuuta 2011

Uusi hiustenkuivaaja

Hiustenkuivaaja on ollut mulle aina aika yhdentekeva kapistus. Olen käyttänyt sitä lähinnä kaikkeen muuhun kuin hiusten kuivaamiseen. Omani on tähän asti ollut kaupanpäällisiksi ikuisuus sitten saatu Braunin e-go. Siis tämä:

Pieni, sympaattinen ja ilman sitä tyhmää kahvaa. Siis ihan täydellinen. Tai sitten ei. Nyt kun touhuaa oikeasti hiusten kanssa ja tajuaa että sitä kuivaajaa tarvitsee muuhunkin kuin kastuneita sukkia kuivaamaan niin toi on ihan riittämätön, sillä se nyt vaan polttaa päänahan (anteeksi siis hiuspohjan) eikä edes kuivaa mitään.

Koska mulle on tärkeää, että asiat myös näyttävät kivoilta (vaikka toki käytännöllisyys tulee ehdottomasti ensin) aloin etsimään kuivaajaa, joka olisi hyvä ja nätin näköinen. Löysinkin sellaisen ja vähän yllättävältä merkiltä. Ed Hardy -tuotteet eivät yleensä ole ilahduttaneet mun silmääni, sillä niissä hieno kuva on pilattu törkeän isolla Ed Hardy ja(tai Christian Audigier -teksteillä, mutta jostain löysin Ed Hardy salon toolsit ja ihastuin niihin. Nelly.com myi Ed Hardyn valkoista hiustenkuivaajaa noin 190 eurolla, mikä oli ihan liikaa yhtään mistään kuivaajasta. Onneksi löysin föönin viimeisimmästä tukkupaikasta tuohon verrattuna ihan naurettavaan hintaan. Nyt mulla on uusi ja hyvä fööni. Toivottavasti se osoittautuu pidemmässäkin käytössä hyväksi, mutta ainakin ensikokeilut vakuuttivat. :) Ja jos jotain kiinnostaa niin föönissä on kaksi eri puhallusnopeutta, kolme eri lämpötilaa + kylmäpuhallus. Lisäksi Ilmanottoaukon ritilä on irroitettava eli puhdistettava ja johtokin on ihan kätevän mittainen (2,8m).

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Yritysvierailut onkin ihan kivoja ;)

Olen aina pitänyt koulujen kautta tehtäviä yritysvierailuja ihan turhina. Se, että käydään vaikkapa Marimekon konttorilla ja kierretään paikka läpi kun täti kertoo mitä Marimekko tekee ei ole ikinä ollut mitenkään oikeasti hyödyllistä.

Nyt ollaan käyty yhteensä kolmessa kampaamotukussa ja täähän alkaa olla ihan kivaa, näytän miksi:

Saatiin taas kotiinviemisiä! :D

Toisin sanoen en edelleenkään pidä näitä vierailuja välttämättä muuten kuin kouluajan tuhlaamisena, mutta on pienestä materialistista kiva saada kaikkea kivaa. Se on muuten hassua että ekalla vierailulla ei odottanut saavansa mitään, toisella käynnillä mietti että saadaankohan täältäkin jotain ja kolmannella kerralla jo odotti saavansa jotain. Musta on tullut ihan kauhea. :D
Njoo, noi ilmeisesti on osunut kuitenkin ihan nappiin, sillä innostuin esim. Davinesin tuotteista niiden ideologian takia. Hei ihan oikeasti, kuinka moni hiustenhoituotteita myyvä firma sanoo, että purkkeja voi käyttää käytön jälkeen vaikka elintarvikkeilla? Ostin pari pikkujuttua kokeiluun, olen mainossanojen uhri. :)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Olen aiemminkin sanonut että kirjoitan näitä horinoita pääasiassa itselleni ja viime aikoina tää kirjoittaminen on erityisen vahvasti mennyt sellaiseen koulupäiväkirjahommaan, silti välillä mietin että lukeeko näitä juttuja ihan oikeasti joku vai kirjoitanko täysin itselleni. Kommentteja saan melkein yhden käden sormilla laskettavan määrän vuoden aika ja lukijoiksi tunnustautuvia ihmisiäkin on runsaat kaksi, joten noista asioista lukijoiden olemassa oloa ei voi päätellä. Aloin epäillä että mua ihan oikeasti taitaa lukeakin joku sillä Bloggerin tilastoista näkyy, että käyntejä on viimeisen parin kuukauden aikana tullut (mun mittapuullani) ihan reippaasti ja yllättävän moni tänne eksyneistä näkyisi olevan Suomen ulkopuolelta. Toki olen nyt kirjoittanut paljon ahkerammin, mutta ilmeisesti jotakin kiinnostaa sellaisetkin tekstit joissa kerron ostaneeni sakset, eikä siinä mitään, itsehän minä niitä kerron. :D

Nyt on mainio hetki paljastaa olemassaolosi jos olet käynyt lukemassa juttuja useammin kuin kerran. ;)

perjantai 2. syyskuuta 2011

Neljäs kouluviikko

Neljäs viikko alkoi taas permanenttirullauksella. Tajusin myös millainen on suoristuskäsittely eli periaatteessa se, mitä me ymmärretään permanentiksi, mutta ilman rullia. Nerokasta.

Tällä viikolla meillä oli kolme ulkopuolista asiakasta, ensimmäiselle tehtiin hilseharjaus, toiselle haudehoito ja kolmannellekin haudehoito + leikkuu ja nopeahko kiharakampaus. Leikkasimme myös harjoituspäälle hiukset, jotka ovat edestä pidemmät ja takaa lyhyemmät.

Perjantaina kävimme vielä eräässä isohkossa tukussa, josta löytyi kaikkea kivaa niin hiustuotteista kuin välineistäkin. Hienoa on myös se, että saamme ensi viikkoon asti tuotteet -20% (muuten -10:llä). Saatiin täältäkin pienet esitepussit matkaamme.
Hyödynsin myös tuota tarjousta ja ostin itselleni föönin, sillä totesin aiemmin että vanhalla en tee yhtään mitään. Muutenkin olen kyennyt käyttämään sitä lähinnä kenkien kuivattamiseen. Vielä houkuttaisi käydä tutustumassa Davines-tuotteisiin.

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...