sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Varsin -ton ja äärettömän hyvä siemennäkkäri



Joskus tekee mieli nimenomaan rouskutella jotain. Tässä on mun rouskuttelunäkkärini, joka on gluteeniton, maidoton ja sitä kautta laktoosin. Sopii siis melkein kaikille. En nyt ehkä tällaisenaan lähtisi tarjoamaan pähkinäallergikolle, mutta onneksi voi aina tehdä muutoksia.

Olen siitä vähän kumma ruokailija, että tykkään sellaisista kouluruoka-asioista, joista kaikki muut aina valittivat. Tykkään perunoista kaikissa muodoissaan ja olen aina jostain syystä tykännyt näkkäreistä. Himo siemennäkkäriin syntyi joitain vuosia sitten kun äiti oli ostanut jotain himokallista tekelettä. Nokkelana ihmisenä katsoin niitä kaikkia siemeniä ruokakaapissa ja aloin touhuta.




Resepti ei ole millään tasolla tarkka ja sitä voi muokata aina oman kaapin ja mieltymysten mukaan. Kutakuinkin näin homma toimii:


  • Noin 4 dl erilaisia siemeniä
    • omassa sekoituksena pääosa siemenistä on pellavan- ja auringonkukansiemeniä, yleensä mukana on sekä lisäki valkoisia, kuorellisia ja mustia seesaminsiemeniä. Joskus heitän sekaan myös kurpitsansiemeniä, mutta ne turhan usein maistuvat homeisilta.
  • Noin 2 dl vettä
  • Vähän suolaa
  1. Sekoitetaan siemenet keskenään.
  2. Kuumennetaan vesi kiehuvaksi.
  3. Sekoitetaan vesi siemeniin.
  4. Annetaan siemenien turvota "limaisiksi", tähän menee noin 5-10 minuuttia.
  5. Levitetään noin puolen sentin paksuiseksi kerrokseksi pellille.
  6. Koko hoitoa paistetaan muutama minuutti 150-asteisessa uunissa.
  7. Otetaan komeus hetkeksi ulos, tehdään muutama viilto, jotta näkkäri on helpompi paloitella.
  8. Pelti takaisin kuumaan uuniin ja annetaan kuivua puolisen tuntia.
  9. Otetaan uunista ja ripotellaan vähän suolaa päälle.
  10. Omnom!



Kuvia tässä postauksessa on valmiista tuotoksesta ehkä tarpeettoman paljon. Niitä nyt sattuu kuitenkin olemaan, kun sommittelin erilaisia ajatuksia kuvissa näkyviin by Saarinen -tuotteisiin. Varsinkin tuo pisaranmuotoinen tarjotin on ihan nerokas! Kahden syvennyksensä ansiosta muki ja lautanet eivät automaattisesti liu'u lattialle vähän pienemmältäkään käyttäjältä.


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Kosmetiikkauutisia: Kosmetiikkaa muovittomasti!

Alkutalvesta Helsingin Sanomat julkaisi jutun suomalaisista yrittäjänaisista, jotka olivat lähteneet kehittämään biohajoavia kosmetiikkapakkauksia. Ihan mahtavaa! Mitä enemmän muovin tilalle keksitään paremmin kierrätettäviä tai biohajoavia materiaaleja, sitä paremmalla suunnalla ollaan.




Jutussa luki silloin, että jonkin suomalaisen brändin kanssa on jo suunnitelty yhteistyötä. Muiden kosmetiikkabloggaajien kanssa arvuuttelimme brändin nimeä ja epäilimme että se on varmaan joku pieni luonnonkosmetiikkamerkki, mutta jostain täytyy aloittaa.

Tänään selailin Ylen artikkelia suomalaisista innovaattoreista, jotka aikovat vähentää muovia maailmassa nimenomaan ihan uusilla, hajoavilla materiaaleilla. Yksi näistä oli tuo kosmetiikkapurkkeja valmistava Sulapac. Tässä jutussa oli mainittu, että yrityksellä on jo sopimukset Lumenen ja Bernerin kanssa. Go big or go home. Toivottavasti näitä pakkauksia saadaan pikaisesti myyntiin ja pikku hiljaa myös muille merkeille! Sittemmin myös Hesari on lisännyt brändien nimet juttuunsa.

Kannattaa muuten lukea ainakin tuo Ylen juttu jos on yhtään kiinnostunut aiheesta.

Niin ja muistatteko kun tuskailin onko Bobbi Brownin kuorintarakeessa mikromuovin palasia? Paula Begoun tietokanta väitti, että tuote sisältää mikromuovirakeita, sillä niitä on tuotteessa joskus ollut. Yhdysvallat on kuitenkin kieltänyt mikromuovien käytön, joten yhdysvaltalaisen merkin ja made in the USA -tuotteessa tällaista ei olisi enää tarvinut pelätä.

Hyviä uutisia kosmetiikan saralla siis, eikö?

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Mitä jää mysteeriostoksesta?



Viimeisten vuosien aikana erilaiset mysteeriboksit on tulleet hurjan suosituiksi. Suomalaisina esimerkkeinä tietysti kosmetiikkaboksi Liv/Bette Box ja lukuisat joulukalenterit. Ostat siis ihan aidosti sian säkissä. Itsekin olen ostanut useamman joulukalenterin ja Look Fantasticin Beauty Boxeja.

Omalta osaltani olen aina jotenkin onnistunut saamaan itselleni kivoja tuotteita ja rahoille vastinetta. Sen sijaan olen jopa vähän huvittuneena joka kuukausi seurannut miten nyt kävi tämän tai tuon boksin ostajille ja olisinko itse saanut itseäni kiinnostavia juttuja. Erityisesti joulun aikaan seurasin verkkokauppa elevenin joulukalenteria. Hintaa sokko-ostoksella oli 145 euroa ja tuotteiden arvoksi laskettiin 500 euroa. Totesin omalta osaltani, että melkein 150 eurolla en välttämättä halua yllättyä, koska arvo minulle saattaisi hyvinkin jäädä liian pieneksi. Olen nimittäin vähän nirso.

Keskustelua oli hyvin jännä seurata, sillä suurin osa äänekkäistä bloggaajista, instagrammaajista ja näihin kommentoivista löi koko kalenterin lyttyyn. Samaan aikaan toiset puolustelivat kalenteria sillä, että ostajat vain eivät ymmärrä kuinka suuri arvo pienilläkin tuotteilla on ja 500 eurolla ei välttämättä luksuskosmetiikka saisi kovinkaan paljon jos erikseen lähtisi tuotteita ostamaan.

Tämä kaikki on tietysti ihan totta! Jokaisella minituotteellakin on hintansa ja arvonsa, yksi arvostaa eri juttuja kuin toinen ja 500 eurolla ei välttämättä kovin montaa Dior-luokan tuotetta saa kaupasta. Tässä kuitenkin tullaan taas ihan toisiin asioihin. Ainakaan minulle ei kuluttajana riitä laskennallinen arvo, vaan määrittelen saamani arvon käyttöarvonsa puolesta. Sanotaan nyt vaikka että saisin tällaisesta boksista perinteisen ripsivärin, jonka arvo on 50 euroa. Minulle tuo arvo olisi 0 euroa tai sen, millä hinnalla saan tuotteen myytyä eteenpäin. En nimittäin voi käyttää perusripsareita ollenkaan, koska ne ovat ihostani johtuen pandasilminä parin tunnin kuluttua levittämisestä. Tai jos saisin itseruskettavan tuotteen jonka hinta kaupassa olisi 80 euroa, en tekisi sillä yhtään mitään, taas, arvo minulle 0.

Tietysti tässä kaikessa on myös se kaupallinen puoli. Millaiset odotukset tuotteesta ladataan yrityksen ja yhteistyökumppanien taholta ja miten asioita ajatellaan. Tuossa edellä mainitussa eleven-kalenterissa yhtenä ongelmana koin olevan tuotteen fyysinen koko. Kalenteria mainostettiin todella isona ja arvokkaana, jolloin kuluttaja saattaa odottaa vaikka täysikokoisia tai muuten isoja tuotteita. Kun kalenterista paljastuikin jotain ihan muuta... Odotuksiin ei ole vastattu. Liiketaloudellisesta puolesta voisin analysoida aihetta enemmänkin, mutta jätetään se muihin yhteyksiin.

Todettakoon vain, että sekä yritys että asiakkaat ottavat riskin. On täysin ostajan käsissä miten tuohon riskiin suhtautuu. Itse asiassa juttu piti julkaista tällaisenaan, mutta juuri ennen julkaisupäivää sain oman riskini, jonka meinasin ruotia.




Olin nimittäin tilannut itselleni joululahjaksi haaveilemani Beautylishin Lucky Bagin. Idea on sama kuin missä tahansa mysteeripaketissa, tässä vain kokemuksen perusteella on pelkästään täysikokoisia tuotteita ja ostohinta 75 dollaria saattaa tulla täyteen jo yhdestä tuotteesta. Tässä nimenomaisessa pakkauksessa erikoista on myös se, että voit saada ihan mitä vain eikä kahta samanlaista boksia välttämättä ole.

Olin jo kieli pitkällä katsellut muiden saamisia kun sain omani. Tällainen sisältö omastani löytyi:

Anastasia Beverly Hillsin Prism-luomiväripaletti
Charlotte Tilburyn Full Fat Lashes -ripsiväri
Jouer Cosmeticsin Highlighter Skinny Dip
Oriben Swept Up volume spray
Wayne Gossin sivellin numero 17
Hylamide Finisher HA Blur

Itse boksi maksoi siis 75 dollaria, lisäksi päälle tuli 20 dollaria toimituskuluista Suomeen. Koska Beautylish toimii rapakon takana, mukaan tulee myös suomalainen arvonlisävero ja on hyvä ottaa huomioon myös pankin käyttämä kurssi. Loppuhinnaksi muodostui 114 dollaria, 101 euroa. Yhdelle tuotteelle tulee siis hintaa keskimäärin 17 euroa.




Katsotaan näiden tuotteiden myyntihinnat jos kasaisin paketin itse: 
Anastasia Beverly Hillsin Prism-luomiväripaletti, hinta 42 dollaria (Suomi-hinta 57 euroa)
Charlotte Tilburyn Full Fat Lashes -ripsiväri, hinta 29 dollaria
Jouer Cosmeticsin Highlighter Skinny Dip, hinta 24 dollaria
Oriben Swept Up volume spray, tätä Beautylish ei myy, mutta Euroopasta ostettuna hinta 47 euroa
Wayne Gossin sivellin numero 17, hinta 28 dollaria
Hylamide Finisher HA Blur, hinta 19 dollaria

Yhteishinta Beautylishin tuotteille: 142 dollaria, lauantain 21.1.2018 kurssilla 122 euroa
Tähän on tietysti lisättävä verot 24%, toimituskuluja noin isoon satsiin ei tule.
122 + alv = 151 euroa
Lisätään Oribe 47 euroa + postikulut 15 euroa, niin ollaan valmiita.
Laskennallinen kokonaisarvo 213 euroa

Ei pöllömpi - jos siis kaikkia tuotteita käyttäisi, tällä olisi tuplannut käytetyt euronsa. Katsotaan mitä minulle jäi käteen:

  • Oribe on brändinä jotenkin kiehtova, mutta hiuksiini kaipaan vähiten tuuheutta, päinvastoin. Lasketaan se siis pois.
  • Hylamide Finisher HA Blur on koostumukseltaan käytännössä silikonia, josta mun kasvojeni iho ei tykkää yhtään. Käsivoiteiksi taas löytyy ihan siihen suunniteltujakin tuotteita. Ei arvoa minulle sellaisenaan. Tämä tuote tosin tuntui kiinnostavan ihmisiä, joten sain sen myytyä 17 eurolla eteenpäin
  • Jouer Cosmeticsin Highlighter ei innostanut yhtään. En osaa möykky-ihollani käyttää näin hohtavia tuotteita ja sävykin on aika tumma. Ei jatkoon, arvo minulle 0.
  • Charlotte Tilburyn ripsariin päin ei tarvitse edes katsoa aiemmin mainitusta syystä. Ei arvoa.
  • Anastasian paleteista moni on ollut tosi kiinnostava, mutta Prismissä on mun makuun aika vaikeita sävyjä. Tämä meni helposti 17 eurolla, yllättäen.
  • Wayne Gossin sivellin oli käytännössä ainoa minua kiinnostava tuote. Se tuntui kuitenkin aika laihalta lohdulta, nyt nimittäin näyttää siltä että maksoin n. 30 euron siveltimestä 67 euroa.


Harmitti, eikä vähiten siksi että siellä aidan toisella puolella tuntui todella olevan vihreämpää ruohoa!
Tätähän tämä kuitenkin on, riskien ottamista. Toki samalla nolottaa myöntää itselleen, saati näin julkisesti että nyt meni pieleen. 100 euroa on kuitenkin ihan hyvä summa rahaa.

Mitä sanot mysteeriostoksista?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Vuoden parhaat

Viime vuosi oli minulle ehkä elämäni paras. Pääsin toteuttamaan unelmaani Australiassa asumisesta, valmistuin ja sain kiinnostavan työpaikan. Halusin tehdä pienen listauksen niistä parhaan vuoden parhaista asioista. Olkaa hyvät!

Koska suuri osa vuotta meni maailman toisella puolella, ei varmaan ole ihme,  että parhaisiin kuuluu paljon sen suunnan asioita. Paras odotusten lunastaja on kyllä Nad's -vaha. 90-luvun ostos-tv:tä katsoneet tietää varmasti mistä on kyse. Sokeripohjainen vaha, jota mainostettiin vahana, joka ei juuri satu. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Vahaa ei tarvitse lämmitellä (mutta esim liian lämmin tai kostea kylpyhuone saa koostumuksen vääräksi), sen kun levittää, silottelee päälle puuvillaliinan ja nykäisee. Ei toimi esim. pitkillä selkäkarvoilla kovinkaan kivuttomasti, mutta jos ne pidemmätkin karvat ensin lyhentää noin sentin mittaisiksi, muuttuu kokemus paljon mukavammaksi. Nad'sia varten ei tosin tarvitse matkustaa Ausseihin, vaan sitä saa tilauttua Britti-Amazonista.





Paras hiustuote on ehdottomasti aussimerkki Briten pastellishampoot. Näillä saa hattarapastelliset hiukset pidettyä sävyään yllä tai rusaan pigmenttinsä vuoksi vähän tummempikin blondi saa viileämmän sävyn. Shampoot ja hoitoaineet saa kohtuullisilla postikuluilla myös Suomeen toimitettuna merkin omilta sivuilta.



Vuoden parhaan laitteen ykköseksi kipuaa kyllä Dysonin ökykallis fööni. Perusfööniä selkeästi pienempi ääni on reipas bonus, mutta laite oikeasti kuivaa ja muotoilee tehokkaasti.




Paras meikkituote on oikeutetusti korealaisen Kailijumein huulipuna. Puikossa lähes värittömältä näyttävä tuote reagoi ihon lämpöön ja happamuuteen luoden jokaisella kerralla vähän eri sävyisen lopputuloksen. Puna ei peitä, mutta tuo sopivan luonnollista väriä ja kuluu nätisti. Puna ei myöskään ole tahmainen tai jää lasinreunoihin, joten tästä tuli kertaheitolla myös äitini, tunnetun huulipunanvihaajan, suosikkituote.




Vuoden paras ihonhoitotuote on varmasti Shu Uemuran puhdistusöljy, joka vie hellävaraisesti meikit mennessään, mutta irrottaa kyllä hyvin kätevästi myös mustapäät ihosta. Ehdoton miinus öljyllä on se, että merkin omistaja L´Oréal teki keväällä päätöksen lopettaa Uemuran myynnin Euroopassa.




Vuoden parhaaksi niksikseni valitsin silikonilenkin, jonka avulla pumppululloistakin tulee matkustuskelpoisia.

Oivalluksista parhain taas täytyy olla se kuinka ihanaa on luopua tavaroistaan ja tajuaminen siitä kuinka paljon oikeasti keräämme ympärillemme kaikkea ylimääräistä.

Vuoden paras yllättäjä täytyy olla tuttuakin tutumpi Lumene. Merkki on tuonut markkinoille hurjasti uusia tuotteita ja tehnyt brändiuudistusta, johon on kuulunut selvästi kohonneet hinnat. Ajattelin itse että Lumenen on tehtävä todella paljon työtä, että siitä tulee jokanaisen markettimerkistä ylellinen ja hintansa kohtaava merkki. Minä olen ainakin ihan kääntynyt jo nyt. Uudet pakkaukset on kauniita, laadukkaan näköisiä metallihylsyineen, tuotteet ovat toimivia ja joulukalenteri oli todellakin rahansa arvoinen yllätys. Eri linjoja on kuitenkin ihan liikaa että kaikki jaksaisi olla kiinnostavaa (ja ehkä hintansa arvoista). Odotan kuitenkin mielenkiinnolla miten Suomi ja maailma ottaa uudistuneen merkin vastaan.




Itse asiassa vuoden paras löytö on juurikin Lumenelta. Olen aiemmin vannonut V10 Plus -hyaluronihapposeerumin nimeen kosteutuksessa, mutta haastaja meni ohi. Lumenen Arctic Dew -seerumi on hyvän hintainen, koostumus on ihanan kevyt, mutta hyvin kosteuttava, ei lähmää, tahmaa tai rullaudu iholla. Eikä muuten sisällä silikonia, kuten sisarensa Glow Boost. Tuoksu on himppusen vahva ja parfyyminen, mutta ainakin toistaiseksi minunkin nenääni sopiva. Nappasin 50ml seerumin hintaan 16,90 ennen joulua. Normaalikokoinen 30ml pakkaus maksaa n. 25 euroa.

Vuoden parhaaksi kokemukseksi on listattava australialainen HOYTS-elokuvaketju, joka keskittyy elämyksellisyyteen numeroiden sijaan. Samaan aikaan kun Suomessa tuotiin pohjoismaiden suurin 600-paikkainen, megaisolla 4K näytöllä varustettu lisää tähän paljon numeroita -elokuvasali, jonne saa pienikin ihminen ahtautua kuin sillit suolaan, minä löysin elokuvateatterissa käymisen uudelleen hyvistä penkeistä, palvelusta ja asiakkaan ajattelusta johtuen. Kaipaan montaa asiaa Aussilasta, mutta tämä on yksi ensimmäisistä asioista mielessä.

Vielä bonuksena paras timantinmetsästys oli Sydneyssa paikallisen luksuskultasepän järjestämä Diamond hunt. Korjattavaakin olisi tapahtumasta löytynyt, mutta olen tosi iloinen että osallistuin ja juttu jäi hyvin mieleen. Erityisesti muistan jahdista sen hetken kun olen saanut viimeisen vihjeen käsiini ja kävelen matkan Mosmanilta kotiini Greenwichiin loppukesän lämmittävän auringon noustessa. Eli tämän:





Sellainen se, vuosi jona jätin palan sydämestäni Australiaan. Paljon kokemuksia, paljon uusia tuotteita, ihmisiä ja vaikka mitä. Vieläkin on opintolainaa tuosta reissusta jäljellä, mutta tekisin uudestaan miettimättä.

Mikä oli sinun vuodessasi parasta?

maanantai 1. tammikuuta 2018

Hyvää syntymäpäivää!

1.1.2010 tässä blogissa julkaistiin ensimmäinen teksti. Vuosien varrella elämää smykkinä on muotoutunut kauneusblogiksi, vaikka jotain vakavampiakin juttuja on nähty esimerkiksi rahaan liittyen. Säännölliseksi toimintaa ei voi aina sanoa, mutta minkäs teet, ammattilainen en hommassa ehkä haluaisikaan olla.



Ajattelin kuitenkin, että haluaisin antaa teille syntymäpäivälahjan! Lahja on Bobbi Brownin Hydrating Face Cream ja sen voi saada yksi henkilö toimimalla seuraavasti:

1. Olet blogini seuraaja joko Bloggerissa tai Bloglovinissa
2. Kommentoi tähän postaukseen mikä oli blogini kiinnostavin teksti vuonna 2017. Olisi myös kiva kuulla miksi näin. :)
3. Jätä mukaan säköpostiosoite.

Arvontaan voi osallistua 6.1.2018 klo 23:59 asti. Mikäli voittaja ei vastaa viestiini viikossa, arvon uuden voittajan.

Onnea matkaan!


Lisätietoja tuotteesta voi katsoa täältä, mistä olen sen itsekin ostanut.

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...