sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ponneaineettomat kuivashampoot testissä



Jos olet lukenut blogiani pidempään, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että kuivashampoo on minun eniten käyttämäni kosmetiikkatuote. Varmaan siitä syystä kaverini muutama vuosi sitten kääntyi puoleeni kun etsi ponneaineetonta kuivashampoota. Olin siihen mennessä nähnyt vain yhden ja pakkaus oli todella huono käyttää. Muistaakseni haisikin pahalta. Tämä oli Swiss o parin Frottee. Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta edellinen kokemus on pitänyt minut kaukana tästä tuotteesta.

Olen varmaan myös kertonut siitä, miten kaikki miespuoliset tutut pitävät perinteistä spraymallista  kuivashampoota myrkkynä. Se kuulemma polttaa keuhkoja. Minullahan se astma on, eikä ole koskaan haitannut! Yritän kuitenkin sopeutua siihen, että käytän kuivashampoota vain kun olen yksin kotona. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ilahtunut siitä, että perinteiselle painepullomuodolle on myös tullut vaihtoehtoja! 

Ensimmäisenä silmiini osui Styledryn kakkumaisessa muodossa oleva kuivashampoo. Tämä on muodoltaan tosi kätevä ja purkkia voi helposti kuljettaa vaikka laukussa mukana. Menisipä pakkaus lentokoneessakin niin, että ei tarvitsisi huolehtia litran pussin vetävyydestä - tämähän kun ei ole neste. Rasian sisällä on meikeistä tututtuun tapaan kaksi kerrosta: alimmassa kerroksessa säilytetään pientä mukana tulevaa sutia ja ylemmässä kerroksessa on itse puuteri. Tuote itsessään toimii ihan loistavasti eikä ole tarvinnut kuunnella huutoa myrkyttämisistä. Ainoa miinus tässä on tuoksu, josta en itse tykkää yhtään "Orange blossom" kuulostaa minusta ihan joltain Airwickin uutuustuoksulta. Minähän en voi sietää vessanraikastimia, joten tämä tuoksu ei ole minun mieleeni. Toivon vain ettei muille tule tätä assosiaatiota tuoksusta ja yritän olla hengittämättä niinä päivinä kun olen tämän tuotteen hiuksiini valinnut. Voisi kai olla pahemminkin. 11 grammaa tuotetta maksaa 14,90 euroa. Myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin seuraava tuote ei välttämättä mene kategoriaan ponneaineeton, mutta muotovaahtomainen koostumus eroaa kuitenkin siitä spray-Raidista. Vaahto ei ainakaan vielä ole aiheuttanut kellekään hengenahdistusta tai muita epämukavia fiiliksiä. Vaahtoa puristetaan ensin käsiin, hierotaan hiuksiin ja kuivataan/annetaan kuivua. "Puhdistusteho" ei ole riittävin mahdollinen omissa rasvoittuvissa hiuksissani. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ilman, se lienee pääasia. Vaikka kuivashampoo on ehkä teknisesti ihan oikea termi, miinusta tuote saa kuitenkin siitä, että muotovaahdon tapaan aine täytyy kuivata. Kuivaaminen onnistuu nopeimmin föönillä ja jos minulla aamuisin olisi kiinnostusta ja aikaa föönata tukkani, miksi en silloin saman tien pesisi hiuksiani?
Ihan ok tuote, mutta mieluummin haisen vessanraikastimelta, sillä Styledry tekee parempaa työtä. Ikoon kuivashampoovaahtoa saa 150ml 15,90 eurolla. Tätäkin olen nähnyt erityisesti Sokoksilla ja Stockmannilla.

Viimeisenä pienin ja sisukkain Swell-kuivashampoo. Swell tulee tosiaankin pienessä ja näppätässä pumppullossa. Ei painepulloa, vaan todellakin pumppullo. Pakkaus annostelee hienoakin hienomman puuterin hyvin, eikä tukka ole muuttunut valkoiseksi. Imee rasvaa oikein hyvin ja on helppo harjata pois. Tukka näyttää aina puhtaalta tämän tuotteen jäljiltä. En tiedä olenko enemmän ihastunut itse tuotteeseen vai pakkaukseen. Saisikohan pakkausta täytettyä jollain halvalla puuterilla tyhjennyttyään? Tuoksu on vähän tympeä, puuterinen, mutta ei haittaa päivän aikana ollenkaan, sillä haju joko haihtuu tai siihen tottuu. Tämäkin menisi heittämällä lentokoneessa käsimatkatavaroihin! Swell on näistä kaikista ehdottomasti kallein, 14,5 grammaa maksaa noin 24 euroa. Tosin tuotettaa myy Look Fantastic, jolla on aina joku alekoodi olemassa. Tällä hetkellä tämän tuotteen saisi 15% alennuksella, jolloin hintaa jäisi 1,40 euroa grammaa kohden, mikä on ihan vertailukelpoinen Styledryn kanssa, joka on 1,35 euroa grammalta.

Ahdistaako kuivashampoot henkeä tai oletko löytänyt muita ponneaineettomia?

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Tuotetestausta uudelle hiustenhoitosarjalle

*Postaus sisältää tuotteita, jotka on saatu kiitoksena tuotekehitykseen osallistumisesta



Viime vuoden puolella eräs kauneusbloggaaja etsi kiinnostuneita uuden hiustenhoitosarjan tuotekehitysvaiheen tuotetestaukseen. No tottakai! Kukapa kampaaja ei haluaisi olla sanomassa omaa mielipidettään tulevista uutuustuotteista Tai bloggaaja, joka ei haluaisi päästä kokeilemaan uusia tuotteita.

Suomessa tehdään niin paljon loistavia hiustuotteita, että en edes yrittänyt arvata kuka tuota sarjaa kehittää. Olisin varmaan yllättynyt vaikka valmistaja olisi ollut Berner ja XZ, mutta ensimmäisen testauspaketin saatuani olin positiivisesti yllättynyt. Valmistaja oli ylöjärveläinen Lh-beauty, joka on minulle tullut tutuksi nimenomaan blogiympyröistä - vuosien takaisesta Tampere-miitin lahjakassista nimittäin löytyi Oliivi-tuotteita. Silloin olin erityisen vaikuttunut Leaping Bunny -sertifikaatista ja vegaanisuudesta. Nämä oli asioita, joita en ajattelut pienehköllä suomalaisella merkillä olevan.

Oli todella mielenkiintoista päästä testamaan jotain ihan uutta, jotain mistä ei saanut hiiskua ennen tuotteiden lanseerausta. En tiedä tehtiinkö tuotteisiin muutoksia vaikkapa omien ajatusteni pohjalta, mutta onhan se aika hieno fiilis tietää olleensa mukana vaikuttamassa. Varsinkin kun tykkäsin monesta testatusta tuotteesta. Hiustuotteissa minulle on olennaista, että ne hoitavat ja tuntuvat hoitavan, eikä "vain" pinnoita hiusta. Testausvaiheessa jouduin välillä toteamaan, että omalle tukalleni vaan vaadittiin hyvin järeitä toimia. Sain loppukesästä vielä useamman kilon valmiita tuotteita. Pakkaukset ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan nättejä ja ennen kaikkea toimivia. Pumppupullot on ehdoton plussa!

Yksi isoin asia minulle on kuitenkin se, että koostumukset eivät saa olla liian vetisiä. Moni marketissa myytävä hiustuote on todella hyvä, mutta litrahinta on lopulta ihan yhtä kamala kuin kampaamotuotteissakin, koska niitä joutuu määrällisesti käyttämään paljon enemmän. Mitä vähemmällä määrällä pärjää kerralla, sen paremman diilin tuntee tehneensä. LhB-tuotteissa hinta ja laatu kulkevat minusta oikein mainiosti käsi kädessä. 400 ml pumppupulloissa tulevat tuotteet ovat koostumukseltaan juuri sopivia, ei liian vetisiä ja hintaa yhdellä pullolla  on 19,90 euroa, joka jättää litrahinnaksi 37,25 euroa. Jos vertaa vaikka yhteen suosikkimerkkiini Redkeniin, litrahinta menee yleensä päälle sataan euroon! Koen että laadullisesti näiden kahden merkin vertaaminen on ihan reilua. Jos taas ajattelee jotain perinteistä markettituotetta, vaikka Elvitalia, joka on näennäisesti halpa ja helppo napata hyllystä sen takia, hintaa 200 ml pullolla on noin 5,50 euroa eli litrahinnaltaan 27,5 euroa. Suoraan litrahintoja vertaillen siis toki edullisempi, mutta määrällisesti Elvitalia vain on käytettävä kerralla paljon enemmän, sillä pääsääntöisesti markettituotteiden halpuus tulee siitä, että niissä on suhteellisesti enemmän vettä.

Ehkä kuitenkin paras asia, mitä tämä kokeilu minulle opetti oli oivallus siitä kuinka paljon hyviä hiustuotteita Suomessa tehdään. Meillä on Lh-Beauty, SIM, Cutrin, Berner ja esim. XZ, KC Professional ja tässä vasta isoimpia! SIM vielä tekee aika monen pienemmän tuotemerkin tuotteita alihankintana. Varmaan olisi voinut nähdä kun lamppu syttyy pääni päälle: Miksi ostaisin hiustuotteita, jotka ovat matkanneet suunnattoman monia satoja - tai tuhansia - kilometrejä ennen kuin ne edes pääsevät Suomeen. Vettä meillä on kyllä omastakin takaa, joten jos ostaa Suomessa tehdyt tuotteet, on itse asiassa tehnyt itselleen, suomalaisille yrityksille ja maailmalle palveluksen. Aika win-win-win. Tästä lähtien en osta muuta kuin Suomessa tehtyjä hiustenhoitotuotteita, muulle en näe järkeä.

Onko suomalaiset hiustuotteet tuttuja?

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kestävä kuluttaminen rikastuttaa omaa lompakkoa



Löysin Akateemisen kirjakaupan kesäalesta uskomattoman helmen! Ainakin Helsingin keskustan kirjakaupassa on usein poistettavia kirjoja kahdella tai viidellä eurolla. En tykkää omistaa kirjoja, sillä harvoin jaksan lukea niitä moneen kertaan. Pääsääntöisesti muistan edelliseltä lukukerralta asiat liian hyvin ja muutun kärsimättömäksi. Nuo kahden ja viiden euron alekirjat on kuitenkin mun salainen paheeni. On helppo nähdä jotain mielenkiintoista pilkkahinnalla ja sitten laittaa kirjat eteenpäin.

Nyt löysin kirjan, jota en ikimaailmassa olisi vilkaissutkaan kannen tai nimen perusteella normaalihinnalla: Jenni Selosmaan kirjoittama Kukkaron kuningattareksi. Nimi ja kansi viittaa mielestäni vähän sellaiseen bimboblondiin, joka ei osaa käyttää rahojaan - ihan kuin naiset yleisesti eivät osaisi käyttää rahaa. Viiden euron hinnalla oli kuitenkin helppo kurkistaa kirjaan sisälle.
Johdan kyllä erään yrityksen taloutta paremmin kuin hyvin, mutta olen täälläkin joskus kertonut kuinka on helppo ostaa nättejä ja kivoja juttuja ja huomata, että palkkapäivään on vielä tarpeettoman pitkästi aikaa. Olen vieläkin vähän tunneshoppailija, joten siinäkin mielessä oma rahankäyttö kiinnostaa.

Kirjan sisältöhän on ihan mahtava! Vähän kummallisesti otsikko ja kansi eivät viittaa yhtään siihen kirjan sivuilla vilisevään urheilumaailmaan ja treenaamissanastoon, mutta kun pääsee lukemaan, ei kannata antaa urheilun häiritä tai nimen provosoida. Asia kuitenkin pysyy.

Kirjan tavoitteena on selventää itselleen muun muassa omia arvojaan, omaa rahankulutustaan yleisesti ja sitä, että oma talous olisi kestävällä pohjalla. Myönnän, en ole tehnyt koko kymmenen viikon treeniohjelmaa (vielä), mutta kirjan olen lukenut läpi ja pelkästään  tekemäni harjoitteet saivat aikaan paljon miettimisen aihetta.

Erityisesti vaikutuksen teki harjoitus, jossa täytyy pohtia omia arvojaan ja sitä, kuluttaako arvojen mukaisesti. Vaikka pyrin kestävään kuluttamiseen, teen tunneshoppailijana vieläkin helposti ostoksia, joilla ei välttämättä myöhemmin ole mitään merkitystä ja mikä pahinta, se että jotain ostaa eikä käytä, on niin kaukana omista arvoistani kuin mahdollista. Kesällä minulla oli pitkä lista asioista, joita haluaisin hankkia. Osassa oli ehkä kaunis ulkomuoto, mutta vähän väärät materiaalit tai tuote vaikutti sopivalta tarkoitukseen, mutta ei aikaa kestävältä. Kirjan luettuani olen alkanut miettimään jokaista ostostani juuri niiden arvojen kautta, joten itse asiassa suurin osa - jos ei ihan kaikki - on jäänyt ostamatta enkä ole jäänyt harmittelemaan miksi en ostanut. Tiedän että jos haluan kuluttaa arvojeni mukaisesti, ei ole varaa olla miettimättä ostostarvetta ja tuotetta jopa ylianalyyttisesti. Toisaalta tämä sopii perfektionisteen joko/tai -maailmaani.

Toinen suunnattoman silmiä avaava harjoitus minulle oli laskea yhteen kaikki tulot, mitä on elämässään saanut. Toki ihan kaikkea en edes muistanut tai tajunnut laskea, mutta epätäydellisenäkin lista tienatuista rahoista oli ällistyttävän suuri. Tämä taas sai pohtimaan rahankäyttöä ihan yleisesti. Tällä hetkellä maksan helsinkiläisittäin matalaa vuokraa (mutta silti hirvittäviä summia!) ja opintolainanlyhennyksiä, mutta silti rahaa riittäisi kyllä hyvään elämään ja säästämiseenkin enemmän kuin olen tähän asti kasannut. Toisaalta oli surullista nähdä kuinka suuri osa niistä rahoista on rehellisesti sanoen tuhlattu, mutta se toi myös iloa ja toivoa siitä, että tulevaisuudessa voisin tehdä melkein mitä vain. Kirjan mukaan suomalaiset muuten säästävät keskimäärin jokaisesta eurosta yhden sentin! Ei siis ihme jos rahat katoavat, vaikka reippaasti tuon keskiarvon yläpuolella olenkin.

Nimi on kamala ja urheiluvertaukset jotenkin päälleliimattuja, mutta kirja on täyttä asiaa. Se on ehdottomasti jo tuonut siihen sijoitetut viisi euroa moninkertaisesti takaisin. Tosin työ jatkuu vielä.

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?




Uusin

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin

Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä t...