keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kauniit kosmetiikkapakkaukset

 


Olen pitkään suosinut kosmetiikkaa, jonka pakkaukset on täysin tai vähintään osin kierrätettävissä. Esimerkiksi saippuoissa olen siirtynyt aika vahvasti vanhoihin kunnon palasaippuoihin. Ne kun yleensä pakataan pahvirasiaan ja pahvin voi hyvinkin helposti kierrättää. Samasta syystä en ole innostunut lasipakkauksista, koska suurinta osaa kosmetiikkalasipakkauksista ei vain voi heittää lasinkeräykseen.

Sitten on tietysti puu. Viime vuosien aikana puisia pakkauksia on tullut enemmän ja enemmän. Onhan ne kauniita. Olen helppo ja ihastus melkein mihin vain, mikä on pakattu puupakkaukseen. Jopa ne puulta näyttävät kosmetiikkapurkkien korkit on aika nättejä - vaikka en edes tiedä onko ne muovia vai oikeasti puuta.

Eräänä päivänä aloin kuitenkin pohtimaan, että eikö ole aika haaskausta tehdä puisia pakkauksia, jotka ovat kertakäyttöisiä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi puuvillaisen kassin hiilijalanjälki on niin kova, että se on itse asiassa pahempi kuin muovipussi ekologiselta näkökulmalta. Kangaskassia tulisikin käyttää tuhansia kertoja ennen kuin se on "edullisempi". Toki on parempi käyttää olemassa olevaa kangaskassia kuin ostaa uusia muovikasseja, mutta erikseen kangaskassin hankkiminen ei ole erityinen ekoteko. Miksei sama sitten pätisi puisissa kosmetiikkapakkauksissa. Ja mitä niille tapahtuu käytön jälkeen? Bioroskis ei taida olla oikea osoite mahdollisesti tuotejäämiä sisältävälle ja ehkä käsitellylle puulle. Eihän sille voi oikein mitään tehdä ellei sillä ole jatkokäyttöä esimerkiksi korurasiana, mutta huulipunahylsy ainakin on hyvin vaikea putsata, joten jatkokäyttö lienee enemmänkin kiva ajatus kuin oikea toimenpide. Sekajäte voi olla se ainoa vaihtoehto.

Tosi hyvä tietysti olisi jos puista pakkausta saisi käytettyä uudelleen ja uudelleen. Onhan meillä jo Guerlainin huulipunakotelot, joihin vaihdetaan vain varsinainen punan osuus tai Kjaer Weiss, jonka tuotteet taitaa öljyjä myöten olla sellaisia, jotka myydään täyttöpakkauksissa.

Tällaisia pohdintoja tänään. Jos sulla on tietoa puupakkausten ekologisuudesta niin kerro ihmeessä. Jos tiedät lisää täyttöpakkausperiaatteella toimivia merkkejä, nekin kiinnostaa!

torstai 21. tammikuuta 2021

Vähemmän ja parempaa edullisesti



Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut kun joku sanoo, että hänellä ei ole varaa ostaa laadukkaita vaatteita, joten joutuu ostamaan halpavaatteita isoista ketjuista. Mikäli haluaa ostaa vatteita, jotka ovat todellakin viimeisintä trendiä ja äärimmäisen muodikkaita, niin halpakauppojen käyttäminen voi olla ihan oikeasti vaihtoehto. Harva meistä kuitenkaan haluaa nimenomaan kulkea trendien aallonharjalla ja oman tyylin löytäminen onkin se avain laadukkaaseen vaatekaappiin. 

Ei mulla ole syytä moralisoida, jokainen tekee omat valintansa. Sen sijaan mua aina suunnattomasti ihmetyttää tämä asenne ja halusin antaa vinkkejä omasta historiastani. Okei, henkkamaukan kaltaisista paikoista voi tehdä hyviä löytöjä ja jopa niitä vuosia hyvinä kestäviä vaatteita, mutta ne on valitettavasti pieni osa isojen ketjuliikkeiden tuotteista ja täysin sattuman kauppaa. Laadukas ja halpa voi kuitenkin olla ihan kaikille vaihtoehtokin, nimittäin käytettynä.

Vaatteiden ekologisuus on ollut mulle tärkeää aika pitkään. Mulle ekologisuus ei tarkoita itse kudotusta hamppukankaasta tehtyjä käsin ommeltuja vaatteita. Se on ihan next level -omistautumista. Sen sijaan se tarkoittaa sitä, että hankkimani vaatteet on tehty kestäviksi ja että niitä on sen verran vähän, että jokaiselle vaatteelle tulee käyttökertoja enemmän kuin vähemmän. Esimerkiksi en voi sietää "farkkuja", jotka kuluvat puhki parin kuukauden käytön jälkeen tai t-paitoja, joiden saumat menevät kieroon kun ne ovat edes nähneet pesukoneen. Puhumattakaan siitä, että materiaali nyppyyntyy ensimmäisten käyttöjen aikana. Ja ei, hienokaan materiaali ei nyppyynny jos vaate on tehty kestämään. Älkää uskoko kaikkea, mitä meille myyjät yrittävät tuputtaa. 

Siitäkin huolimatta että Hesari kehtasi vielä viime vuoden lopussa kirjoittaa second hand -muodista täysin vanhahtavan jutun, kierrätysmuoti tarkoittaa muutakin kuin taidelukiolaisia, nuhjuisia kirppareita ja erikoisia tyylejä. Parhaimmillaan "käytettynä" saa käyttämättömiä tai uudenveroisia laatuvaatteita murto-osalla alkuperäisestä hinnasta, mutta käytetyissä tuotteissa se tuotteen laatu tai laaduttomuus vasta tulevatkin näkyville. Kun vaatetta on jo käytetty ja sitä on pesty monia kertoja, näkee todella mistä se on tehty. Parhaita vaatteita on käytetty jo vuosia eikä niitä silti erota mitenkään juuri käyttöön otetuista.

Opiskeluajoista lähtien näiden vaatteiden hankkiminen on tarkoittanut ostamista käytettynä. Halvalla ei saa hyvää - eikä tosin hinta ole laadun tae. Mitä pidemmälle olen vaatekaapin sisältöni kanssa päässyt, mukaan on päässyt myös uusia tuotteita, mutta sillä ajatuksella, että vähemmän ja parempaa on hyvä. Tämä on voinut tarkoittaa, että sadan euron tuotteen ostaakseni olen jättänyt kymmenen 10 euron löytöä hankkimatta.

Jos tykkää nimenomaan kiertelystä ja vaatteiden hypistelystä, niin kirpparit ja erilaiset second hand -liikkeet on äärimmäisen hyvä vaihtoehto, mutta löytämisen iloa löytää myös netistä. Toisaalta pienellä sinnikkyydellä voi löytää juuri sen viime kesänä loppuunmyydyn kesämekon seuraavana keväänä reippaasti pienemmällä hinnalla ja laput paikallaan. Tai jotain muuta todella rajattua.

Facebook-kirpparit on hyviä jos haluaa satunnaisia löytöjä, Tori.fi ja huuto.net on tietysti tuttuja jos etsii jotain hyvin rajattua tuotetta, mutta onneksi on muutakin! Vaihtoehtoja on varmaan loputtomasti, mutta perusjutuista isot valikoimat on esimerkiksi suomalaisilla Emmyllä ja Rekillä. Pienempi toimija Vestis on symppis, joka on erikoistunut Marimekkoon, mutta esimerkiksi vanhoja Minna Parikan mallejakin löytyy aika ajoin sopuhintaan. Kaikki kolme ovat yrityksiä, jolloin tuotteilla on palautusoikeus jos tuote ei nappaakaan kotona sovittaessa.

Tietysti paljon on olemassa myös kansainvälisiä sivustoja, joissa voi toiselta käyttäjältä ostaa tuotteita kuin vaikka Torissa. Maksu monesti tapahtuu mm. PayPalilla, jolloin ostaminen on kohtuullisen riskitöntä. Tällaisia esimerkiksi Zadaa app ja oma suosikkini Vestiaire Collective, josta tekee vaikka luksuslöytöjä omallekin kukkarolle sopivasti. Tai sitten ei, mutta merkittävästi edullisemmin kuin uutena ainakin. Lisäpalveluna Vestiaire Collective varmentaa tuotteen aitouden. Toinen vastaava on The Real Real, joka toimii tosin Yhdysvalloista käsin. The Real Real käyttää selvästi aikaa kuvien kuvaamiseen, joten tuotteita on ilo selata. Se likainen kirppisfiilis on kyllä kaukana! Hauska yksityiskohta useimpien tuotteiden kohdalla on laskuri kuinka paljon vettä säästää ostamalla kyseisen käytetyn tuotteen kuin jos uusi tuote tehtäisiin alusta asti. Jos olet ikinä googlannut jotain tuotetta ja toivonut löytäväsi sen käytettynä, olet todennäköisesti törmännyt Poshmarkiin. Poshmark on yhdysvaltalainen käytettyjen (merkki)tuotteiden myyntialusta, mutta valitettavasti sivustolle ei voi edes tehdä tunnusta Suomesta käsin. Tai voi, mutta se vaatii jumppailua eikä välttämättä kokonaisuus ole sen arvoinen. Ihan mahdotonta ei ostaminen kuitenkaan ole, hankalaa kylläkin.

Mitä sitten kannattaa etsiä? Oikeastaan mitä vain, mikä tuntuu omaan makuun ja kukkaroon sopivalta. Jos kaipaan jotain tiettyä vaatetta, yleensä lähden etsimään tuotteita brändeiltä, jotka ovat mielikuvaltaan ehkä tylsän tätimäisiä ja mitään sanomattomia, mutta ovat olleet bisneksessä iät ja ajat. Yksi esimerkki tällaisesta on italialainen Max Mara. Uutena tuotteiden hinnat ovat nykymittapuulla päätä huimaavia, mutta käytettyinä siedettäviä. Se mikä tekee niistä vielä siedettävämpiä on tieto siitä, että merkki yleensä tekee lähtökohtaisesti kestäviä vaatteita. Kotimaisista yksi ehdottomia suosikkejani on Holopaisen kutomon neuleet. Niissä huomaa aina, että yrityksellä on pitkä tausta ja haluavat tehdä hyvää. Sama firma valmistaa muuten ainakin Uhanan, Vestiariumin ja monen muun suomalaisen merkin neuleet.

Kiinnostaako käytetyt vaatteet?

maanantai 11. tammikuuta 2021

Syy blogin hiljenemisen taustalla



Heipä hei! Pitkästä aikaa. Elämää smykkinä -blogi on aina ollut vähän epäsäännöllinen ja muutama vuosi takaperin päätinkin, että en stressaa kirjoittamisesta tai kirjoittamattomuudesta, joten tauot on olleet sitäkin isompia. Tällä kertaa musta tuntuu, että asiat muuttuu ja osaan oikeasti keskittyä kirjoittamiseen sen sijaan, että olen mielessäni jo kirjoittanut kymmeniä juttuja ja ideoinut vieläkin useampia. Miksi mikään muuttuisi, uudenvuodenlupaus? Ei suinkaan. 

En ole blogissani koskaan antanut itsestäni ja elämästäni kovin paljon. Ammatillista osaamista toki, mutta olen aina jäänyt tarkoituksellakin taustalle. Esimerkiksi tyylijutut ja minun ajatukseni on aina kiinnostaneet teitä lukijamäärien perusteella, mutta en vain ole osannut kertoa kaikkea sellaiseen lifestyle-tyyliin. Nyt ajattelin vähän muuttaa asiaa ja kertoa missä mennään. 

Kesällä 2017 päätin opintoni ja ehkä sen jälkeen mulla ei ole oikein ollut kiinnostusta, energiaa tai oikeastaan mitään keskittymistä siihen vapaa-aikaan. Varsinkaan kun viimeiset 2-3 vuotta olen kärsinyt uskomattomista niska- ja pääkivuista, migreeneistäkin. Kokonaisuus on ollut sanalla sanoen lamauttava.

Alkutalvesta tapasin sellaisen neurologin, jonka luona oli helppo olla. Ei tuntunut tyhmältä valittaa kivuistaan ja oloistaan. Tuo neurologi teki myös sellaisen oivalluksen, jota kukaan muu ei ole koskaan tehnyt: mun hermostoni käy koko ajan ylikierroksilla. Ja on ilmeisesti tehnyt niin aina. Lääkäri lähestulkoon kauhistui kun näki mun verenpaineen heittelyn ja laski kaikki oireet yhteen: Syke on ollut sadassa heti herättyä, hikoilen helposti, itken helposti, mulla on yliaktiivinen rakko ja olen pienestä asti kärsinyt unettomuudesta. Siitä verenpaineesta nyt puhumattakaan. En muista että multa olisi ikinä saatu terveydenhoitajan tai lääkärin vastaanotolla verenpainetta mitattua. Reagoin fight or flight -hengessä kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu.

Sain beetasalpaajia laskemaan verenpainetta ja rauhoittamaan hermostoa, sekä migreenin estolääkkeeksi. Niskakivut osoittautui migreeniksi ja ne alkaa olla tavalla tai toisella kurissa, mutta jo muutaman viikon jälkeen huomasin olevani paljon viitseliäämpi kaikessa. Vanhat jutut, kuten kaikenlainen askartelu, tulivat takaisin elämään ja iltaisin oli kiinnostusta tehdä muutakin kuin lojua ja katsoa telkkaria. Fiilistä on vaikea kuvata, mutta ehkä viitseliäisyyden lisääntyminen on lähin ilmaisu. Olo alkaa tuntua siltä, että on kiva tehdä uusia ja vanhoja asioita, kirjoittaminen yksi niistä.

Mulla on niin paljon ajatuksia ja mielessä valmiiksi kirjoitettuja juttuja, että olen itse asiassa aika innoissani! Että tervetuloa vuosi 2021 myös tänne blogiin. Moi vaan!



Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...