tiistai 27. joulukuuta 2011

Makeup your mind

Melkein joka talvi muhun iskee jonkinlainen syysväsymys ja väitän että se tavaroiden ostaminen on yksi asia yrittää parantaa asiaa. Yksi niistä ostamistani asioista oli Francois Narsin kirja.


Tykkään Narsin tuotteista, erityisesti siveltimet on olleet laatunsa puolesta mun mieleeni. Sanokaa vaan sievisteleväksi, mutta jotenkin se värikosmetiikan nimeämispolitiikka ei oikein mua innosta, mutta siitäkin huolimatta tykkään kokeilemistani tuotteista kovasti, niitä olen haalinut netistä alennuskoodeilla. Alennuskoodeilla ihan siksi, että vaikkapa eurooppalainen 60 euron hinta poskipunasiveltimestä olisi tälle rahapussille ihan liikaa, varsinkin kun hinta rapakon takana taitaa olla alle 50 dollaria.

Piristääkseni itseäni ostin viimeinkin itselleni tuon kirjan vuoden jahkailun jälkeen ja yllätyin positiivisesti. Ulkopuolisen kirjoittajan alkusanat ovat tietysti aina aikamoista ylistystä varsinaisesta kirjoittajasta, mutta sai mut joten ajattelemaan että tahtoisin ihan oikeasti tavata kirjoittajan. Toisaalta taas Francois Narsin omasta tekstistä - yhtään itseäni ylistämättä - löysin itseni. Narsin filosofia kosmetiikkamaailmaa kohtaan kuulosti tismalleen samalta kuin minun suhtautumiseni valokuvaamiseen.
Vaikka karvaan kokemuksen jälkeen olen todennut etten tahtoisi tavata fanittamiani ihmisiä niin tämä kirja sai mut jotenkin toisiin ajatuksiin siitä, että saattaisin oikeasti tykätä tyypistä.



Vaikka toisinaan yritänkin itselleni toistella ettei se tavaroiden ostaminen mitään ehkä autakaan, mutta tällä kertaa mun on erityisesti sanottava olleeni väärässä. Tämä kirja sai mut ihan oikeasti jotenkin piristymään ja innostumaan siitä kuinka oma ajatteluni on samanlaista kuin tällä oman kosmetiikkafirman perustaneella kaverilla.

Kirjaa saa ostettua esim. saksalaisesta Amazonista.

torstai 22. joulukuuta 2011

Yhdeksästoista kouluviikko

Maanantai: Oltiin heti aamusta kosmetologiopiskelijoiden näytössä malleina. Tehtiin kulmien ja ripsien värjäys + ehostus. Värjäys meni siitä mukavasti, että yleensä pelkään ripsien värmäämistä ja koska se tuntuu niin tuskalliselta niin en ole sitä tehnytkään kuin pariin kertaan. Tää kosmetologi oli kuitenkin sen verran taitava että teki homman niin nätisti, että tunsin vain pientä kihelmöintiä kirvelyä vain ihan loppvaiheessa ja puhdistusvaiheessa. Meikki sen sijaan ei ollut ihan niin onnistunut, sillä se oli paljon vahvempi kuin pyysin ja arvioinnin kannalta muoto-opillisesti ihan väärin tehty, mutta ihan hauska kokemus. Vaikka olen ollut kyllä ammattimeikkaajan käsittelyssä kerran aiemminkin.

Loppupäivästä tein toisen tytön kanssa aika vaativan monisävyvärjäyksen, joka menikin ihan mukavasti haastavuudestaan huolimatta. Värjättiin hiusrajoille ehkä 4 senttiä leveä tumma kaistale, vaaleita raitoja ja muuten kirkkaanpunaiset hiukset.

Tiistai: Päivä jolloin laitettiin toistemme hiukset kuntoon, sillä maanantaina ei näyttöjutn vuoksi sitä keritty tekemään. Tein taas monisävyvärjäyksen, jossa tyveen laitettiin tumma kestoväri ja pituuksiin ja latvoihin lähes yhtä tumma kevytväri, sillä väri tukassa oli jo aika hyvä ja siihen haluttiin vain eloa. Lisäksi tehtiin vaaleita raitoja marmoroimalla eli vaalennusainetta värin päälle.

Keskiviikko: Päivä meni työtilja ja kärryjä siivotessa. Tein myös leikkauskokeen nuken päähän. Olin viimeisenä ja jouduinkin jäämään pidemmäksi aikaa kuin muut, mutta en joutunut varsinaisesti leikkaamaan, ainoastaan näyttämään miten ja missä järjestyksessä leikkaus tehtäisiin. Tarkoituksena tässä oli katsoa että tekijällä on oikeat ja mahdollisimman ergonomiset työasenniot ja selkeys siitä, miten tietty perusleikkaus tehdään.

Torstai: Meillä oli vain joulujuhla ja puuron syömistä. Saatin koulusta myös lahjaksi Eat pray love -pokkarit, jotka on varmaan tulleet joittenkin tuotetilauksien yhteydessä. Joulujuhlassa olenkin viimeksi mielestäni ollut yhdeksännellä luokalla, joten en muistanut ja tajunnut että joulujuhlaan pitäisi pukeutua jotenkin hienosti. Juhla itsessään kesti kuitenkin vain puoli tuntia niin en kai minä mitenkään kauhean väärässä voinut vaatevalinnassani edes olla.

Nyt alkaa loma ja sitä on odotettukin. En edes muista milloin minulla viimeksi olisi ollut loma, jolloin ei oikeasti tarvitse tehdä mitään tai stressata mistään.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kuivashampookokemuksia

Olen kirjoittanut pari juttua kuivashampoista aiemmin kun jokaiselta merkiltä ei vielä ollut omaansa ja halusin ettei kaikki käyttökokemukset olisi hajallaan niin ajattelin yhdistää ne yhdeksi ja samaksi jutuksi.


Kuivashampoo on tuote jonka olemassaoloa toivoin jo kymmenvuotiaana. Omat hiukset näyttää likaiselta ja rasvaiselta jo alle päivä pesusta ja pesuvälin pidentäminen ei ole auttanut asiaa yhtään. Olen tässä koulun edetessä tainnut tajuta miksi esimerkiksi Ostolakossa-blogin Virve on kehunut Biozellin kuivashampoota ja mulla se taas ei toiminut yhtään. Kun minä sanon, että mun hiukset on likaiset ja rasvaiset niin ne todella näyttävät siltä. Kun luokassa joku valittaa kuinka hänellä on likaiset ja rasvaiset hiukset niin ne yleensä näyttävät ja tuntuvat samalta kuin mun puhtaat hiukset eli täysin puhtailta, siisteiltä ja sileiltä. Kysymys on ilmeisesti nimenomaan vain siitä etten ole tajunnut miten eri tavalla ihmiset luokittelevat hiukset likaisiksi.

Kokemukset ovat vuosilta 2009-2011
Ensimmäinen kokeilemani kuivashampoo, joka käteeni osui oli Biozell (100ml, noin 4,90e). Kätevänkokoinen pullo, mutta se olikin se paras asia koko shampoossa. Haisee ihan lakalta ja hiukset pysyvät puhtaamman näköisinä noin pari tuntia. Ei kyllä tee hiuksia valkoisiksi, mutta ei tee paljon muutakaan.

Seuraavana kokeiluun otin Toni&Guy-kuivashampoon (200ml, 14,90e) ja se toimi kuin unelma! Ei jättänyt mun suomalaisenruskeita hiuksiani mitenkään vaaleiksi ellei innostunut liikaa, vaaleuden sai nopeasti harjattua pois ja lopputulos pysyi ainakin yhden päivän hyvänä, mukaanlukien liikuntasuoritukset. Tää oli myös todella riittoisa, koska sitä ei tarvinut käyttää kovin paljon. Tuoksu on todella outo, sellainen puuterimaisen mummomainen, mutta häviää nopeasti.

Tony&Guyta ostin uudemmankin kerran:
Harmittaa kovasti että en ennen ensimmäistä käyttökertaa testannut sitä ollenkaan, lopputuloksena oli hiukset, jotka näyttivät likaisemmilta kuin ennen kuivashampoon käyttöä. Ajattelin että olin vain käyttänyt sitä liian vähän /ravistanut liian vähän tai että yleensäkin vika on mussa. Kokeilin shampoota vielä moneen kertaan ja lopulta tajusin kokeilla sitä kädelleni, lopputulos: purkista tulee valkoista limaista möhnää eikä sellaista kuivahkoa puuteria kuten aiemmin. Kävin vaihtamassa pullon Kicksissä, myyjä katsoi mua pitkään epäillen, testasi sitä kädelleen ja katsoi mua edelleen epäilevästi, lopulta kuitenkin vaihtoi pullon uuteen. Pullo oli siis selkeästi jotenkin viallinen. Uusi shampoo toimi jo ihan eri tavalla, pullosta ei tullut enää pelkkää valkoista töhnää vaan nyt sitä kuivaa puuteriakin oli mukana, lopputulos ei kuitenkaan yltänyt siihen, mitä ensimmäinen käyttämäni pullollinen oli. Epäilen saaneeni pullon viallisesta erästä, nyt vaan en tiedä onko se vika nimenomaan tässä pullossa vai siinä ensimmäisessä. Joka tapauksessa ole varma uskallanko kolmatta kertaa pistää viittätoista euroa tähän tuotteeseen.

Annoin reippaasti myöhemmin Tony&Guylle vielä kolmannen mahdollisuuden ja vaikutti siltä että viallinen pullo olikin se ensimmäinen, sillä muut kokemukset tästä shampoosta ei ole olleet lähellekään yhtä hyviä kuin mitä ensimmäisellä pullolla vaikka likaisuus ja rasvaisuus ei ole muuttunut mihinkään pullojen välillä.

Tony&Guy-pullojen välillä otinkin kokeiluun paljon hehkutetun Klippoteketin (200ml, 4,90e). Hinta ainakin oli kohdillaan! Tuoksu on ihan mahtava, sellainen raikas omena, ei mikään tigimäisen ylimakea vaan ihan oikeasti raikas eikä ala päivän aikana ärsyttämään ainakaan omaa, jokseenkin hajuherkkää, nenääni. Tässä kuitenkin ongelmana on se, että hiukset tulevat heti vaaleiksi ja harjaamiseen menee aika paljon aikaa. Toni&Guyn harjasin pois alle puolessa minuutissa, mutta tämän kanssa hommaan menee vähintään kaksi minuuttia. Koska Klippoteket täytyy harjata pois aika tarkasti ei lopputuloskaan kestä kovin pitkään, sillä hiuksiin ei jää mitään, joka voisi imeä tulevan lian ja rasvan itseensä. Tässähän on myös muotoilutuote samalla, joten tällä saa esim. nopeaa kohotusta tyveen.

Schwarzkopf got2be rockin'it encore fresh dry shampoo 200ml n. 8 euroa
Ihan ok tuote, mutta mun likaiseen hiukseeni täytyy käyttää todella paljon, jolloin hienojakoinen suihke meinaa jättää harmaat merkit olemassaolostaan. Tuoksu on vessanraikastinmainen, eli samalla jotenkin raikas, mutta silti täysin tunkkainen.

Batiste dry shampoo original 50ml (30g)
Tämän ostin matkapulloksi Asokselta talvella 2010. Ihan toimiva nimenomaan hätätapauksessa, mutta tämä jättää todella helposti valkoisen jauhepinnan hiuksiin, tätä joutuu siis harjaamaan pois aika pitkään. Kokeilin myös ruskeaksi värjättyä Batistea ja se toimi vähän paremmin omissa hiuksissani. Pelkäsin tosin että väri varisisi tai tarttuisi vaatteisiin, mutta yhtään tahraa en huomannut aineen tekevän.

Swiss o-par frottee kuivashampoo 30g, n. 4,5 euroa
Ponneaineeton. Hankala käyttää esim. ohimoilla juuri sen takia, että tuotteessa ei ole ponneainetta. Jos haluaa käyttää muuallakin kuin otsatukassa niin tuotetta on melkein mahdotonta olla levittämättä koko päähän, jolloin tarvitaan ankaraa harjausta, sillä tämäkin on todella hienojakoista ja jättää valkoiset jäljet. Parhaiten tää toimii sellaisissa kohtuullisen puhtaissa hiuksissa niin, että aine sirotellaan ensin kammalle ja kammataan hiuksiin (ja ylimääräiset toki pois).

Jos muotoiltuoteominaisuus ei haittaa niin näistä paras hinta-laatusuhde mun mielestäni on ollut Klippoteketissä. Harmi vain etten ole tätä viime aikoina enää kaupan hyllyllä nähnyt.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Miksi rikoin ostokieltoani, osa 2 - UGG

Se isompi Stylebopin ostos oli kengät, joita olen nyt kesästä asti haikallut. Suurin este mun ja kenkien välillä on ollut hinta. Valmistaja myi näitä 260 dollarin hintaan (+alv ja tullit) + postituskulut, jotka olis olleet järkyttävät 160 dollaria! Löysin nämä nyt euroopasta eli Stylebopista. Stylebopin joulukalenterin ansiosta sain nämä -30% hintaan, mikä on ihan hyvä aidoista UGG-kengistä. Yleensä en UGGeista - tai UGGleista - niin ole tykännyt, mutta tää oli jotain ihan muuta kuin ne perustossukat ja näissä on kuminen pohja (perus-UGGeissa pohja on muovia). Otin koon US6/EU37 vähän sillä ajatuksella, että se on varmasti ainakin puoli numeroa liian iso, mutta vaihtoehtoja oli jäljellä enää tämä tai suuremmat koot, joten valitsin kokeeksi koon 37, sillä Stylebop näyttää tarjoavan ilmaisen palautuksen UPS:n kautta. Koko on hyvä, mutta tiedän että se US5,5 olis ollut vielä parempi, ei kai se puoli kokoa silti voi hukkaan mennä talvikengissä. Kokoa valitsin vähän sen mukaan, että olin käynyt sovittelemassa UGGin toista ihan söpöä mallia (Bailey button) ja niissä koko olisi ollut US5/36.



Malli on siis UGG Jillian. Ovat malliltaan oikeastaan aika perus, mutta tässä on se kaikki kohdillaan mitä talvikengistä kaipasin eli järeä kuminen pohja ja täysvuoritettu nätti saapas. Eihän näitä nyt millään kurakeleillä käytetäkään, mutta siihen tarkoitukseen mulla on nätit kumisaappaat ja rumat, kompastuttavat Gore-tex -kengät.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Miksi rikoin ostokieltoani, osa 1

Rikoin tosiaan ostokieltoani koska mulla vain yksinkertaisesti kävi ihan uskomaton tuuri ja mitään tuuria mulla ei viimeisen parin kuukauden aikana ole ollut, siis ihan oikeasti.

Huomasin jokunen aika sitten että tarvitsen alustoppeja. Olin etsinyt niitä tietyissä väreissä ja yksi kiva ja laadukkaan oloinen löytyi Stylebopilta, saksalaiselta merkkitavaraa myyvältä nettikaupalta. Yllätykset meni suunnilleen näin:
1) Hei, kiva toppi ja se on alennuksessa ihan kohtuuhintainen
2) Hei! Se on alennuksessa ja viimeinen kappale niin saan siitä 10% lisäalennuksen
3) Hei! Stylebopilla on joku joulutarjous että postikulut saa kaupan päälle 20.12. asti
4) HEI! Näillä on joulukalenteri, jonka tämänpäivän luukun koodilla saa 75euron arvoisen Mulberryn avaimenperän kaupanpäälle
5) Hahaa! Saan tämän kaiken alle kahdellakympillä -> osta

Niin siinä sitten kävi. ;) En varsinaisesti ole mikään klassisen Mulberryn ystävä, mutta tykkään tuosta litteästä avainrenkaasta ja on se sydänkin ihan söpö ja olihan tää nyt aika poikkeuksellinen kylkiäinen.

Se toppi nyt oli kuitenkin toppi, joten turha sen kummemmin esitellä, mutta katsokaa miten avaimenperä oli pakattu:












Myönnän kyllä että tykkään kaikenlaisista laatikoista, dustbageista ja silkkipapereista ja kyllähän siinä on tiettyä luksuksentuntua, mutta kyynisempi voisi jo puolessa välissä kuvitella ettei ole saanut itse tuotetta ollenkaan. ;)


Suosittelen tosiaan tutkimaan kyseistä joulukalenteria, sieltä on tähän mennessä löytynyt mm. Korresin lahjapakkauksia, tuo Mulberryn avaimenperä, -30% alennuksia tietyistä merkeistä ja lahjakortteja tyyliin: 25 euron lahjakortti väh. 50 euron ostoksista.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Tuhma Smykki

Tuhma Smykki meni ja osti itselleen joululahjoja vaikka sen piti olla ostokiellossa. Siinä mun virallisessa ilmoituksessani oli yksi poikkeus ja ainakin sen nyt käytin hyväkseni.

UPS toi minulle tänään kaksi isoa pakettia ja tältä ne näyttivät:



Kuten kuvasta voi päätellä niin saksalaisen Stylebopin joulukalenteritarjoukset sai mut koukkuunsa, kahdesti.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kahdeksastoista kouluviikko

Maanantai: Viimeisteltiin pari viikkoa vanhaa INCI-tehtävää ja kokeiltiin erilaisia värinpoistoaineita (Goldwell ja KC) ja värinpoistoa 6%, 9% ja 12% hapetteella. Todettiin että hapetteista paras oli 6%. Tosin perjantaina meille selkisi, että 6% hapete tekee tasaista värinpoistoa kun taas 9 ja 12 tekevät jonkinlaisen vaalennuspiikin, johon ilmeisesti vaaditaan pidempi vaikutusaika.

Tiistai: Asiakaspalvelupäivä, olin kassalla. Iltapäivästä paikkasin jonkun peruskoulupuolen opiskelijan poissaoloa ja tein haudehoidon jollekin kosmetologiopiskelijalle. Haudehoito oli mukavan ajatuksetonta hommaa.

Keskiviikko: Lyhyt päivä, sillä opettajan tytär oli sairaana. Leikattiin ryhmissä veitsellä rohkeiden kosmetologiopiskelijoiden hiuksia.

Torstai: Asiakaspalvelupäivä. Tein hankalahkon väriasiakkaan. Hankalaksi asian teki se, että asiakas oli koko ajan "neuvomassa" ja kommentoimassa tai itse asiassa ei pelkästään asiakas vaan myös asiakkaan tyttöystävä. Lopputulos oli teknisesti ihan kauhea epäonnistuminen, mutta asiakkaalle tuntui olevan tärkeintä päällisosan vaalennus ja koska se saatiin tehtyä asiakkaan tahdon mukaisesti niin hän oli tyytyväinen lopputulokseen. Tein samalle asiakkaalle myös koneleikkauksen, joka viimeisteltiin saksilla. Enpä ollut leikannut koneella aiemmin kuin hetken aikaa harjoituspäälle. Iltapäivästä leikkasin myös yhden naisasiakkaan hiukset.

Perjantai: Meillä oli väriteorian koe, joka meni ihan mukavasti (3- asteikolla 1-3). Silti mua harmittaa etten osannut viimeistä hapetetehtävää oikein. Olin ottanut kokeessa kysytyt vaalennusasteet eri hapetteilla väärästä taulukosta joten ne heittivät ihan reippaasti. Loppupäivästä jatkettiin vielä vähän teoriaa, lähinnä asioista joita ollaan jo käytännössä tehty (esim. raidat).

perjantai 9. joulukuuta 2011

Seitsemästoista kouluviikko

Maanantai: Tehtiin kampauksia. Olisin edelleen toivonut jotain ihan oikeaa opastusta tekniikan suhteen enkä mitään ympäripyöreää "käyttäkää luovuutta" -ilmoitusta. Tein rullakampauksen lyhyehköille hiuksille ja föönikampauksen lyhyille.
Arvioitiin toistemme töitä ja kulutettiin aikaa esim. päiden pesuun ja muuhun huoltoon.

Tiistai: Oli luonnollisesti vapaapäivä, vaikka lukujärjestykseen olikin merkattu 9-15 koulupäivä. En mennyt kuitenkaan kokeilemaan . ;)

Keskiviikko: Aamupäivästä kävimme hieman väriteoriaa, mutta pääasiassa tehtiin edelleen kampauksia. Tuskailin jonkin aikaa, mutta sain silti tehtyä puolipitkien hiusten föönikampauksen ja pitkien hiusten hääkampaustyylisen kampauksen. Onnistuin kummassakin ihan hyvin ja opettaja kehui että mun tekniikkani on kehittynyt. Hieno juttu, musta oliskin aika hälyyttävää jos en olisi yhtään mitään oppinut siitä päivästä kun aloitettiin.

Torstai: Asiakaspalvelupäivä ja sain ekan oman asiakkaan. Tein monisävyvärjäyksen ja leikkauksen vanhemmalle naisasiakkaalle. Värjäys onnistui ihan hyvin, tein pari palkkiraitaa vaalennusaineella, tyveen kuparista väriä + luonnonsävyä peittämään harmaita ja lisäksi vielä sama väri ilman N-sävyä pituuksiin ja latvaan. Väriin asiakaskin oli tyytyväinen, mutta leikkaus oli hankala eikä yhtään auttanut että opettaja sooloili omiaan, sillä halusi ilmeisesti päteä uusilla leikkausopeillaan leikkauksen aikana eikä lopputulos mun mielestä ollut se mitä oltiin sovittu, toimiva silti.

Perjantai: Väriteoriaa edelleen. Käytiin läpi mm. Wellan värikoodausta.

maanantai 5. joulukuuta 2011

"Talvinen" lettikampaus

Osallistuin Cavan ja Simin kampauskilpailuun, johon tein toisen asiakastyön yhteydessä oman kampaukseni. Talvisuus hävisi ihan sillä etten saanut kampaukseen ja kuvaan sitä rekvisiittaa minkä olin ajatellut. Olin nimittäin kaiken olennaisen siivonnut jonnekin talteen, joten tein vaina kampauksen. Eipähän tuo mitään voittanut, mutta mulle on yleensäkin tärkeämpää osallistuminen.

perjantai 2. joulukuuta 2011

hakusanoja

Välillä ei voi kuin ihmetellä Googlen hakuehdotuksia tai ihmisten kielellistä osaamista. En niinkään ihmettele sitä että näillä hakusanoilla jonkun blogiteksteistäni on aina löytänyt, mutta ihmettelen joissakin sitä, mitä etsijä on yrittänyt saavuttaa, esim näillä:
tylsä veitsi Joo, veitset tylsyy joskus ja sen kyllä huomaa kun niin käy. Osan veitsistä voi tässä tilanteessa teroittaa esim. teroituspuikolla tai sellaisella idioottivarmalla teroituslaitteella. Sahalaitaisia veitsiä ei kuitenkaan voi teroittaa. Jos taas oli puhe niistä ruokailuun käytetyistä veitsistä niin ei ehkä kannata ostaa kotiin niitä tylsimpiä alunperinkään tai välillä joutuu ehkä hankkimaan uusia muutenkin. ;) Itselläni on ruokailussa käytössä Iittalan Mangot enkä suosittele niitä kyllä kellekään, niissä on enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Niistä saatan joskus kertoa lisää.

liian pitkät lahkeet Vähän sama juttu kuin edellisessä. Liian pitkät lahkeet nyt on aika henkilökohtainen juttu ja jos niitä haluaa lyhentää, sen voi tehdä itse tai viedä ompelijalle. Välttämättä en uskaltaisi tässä asiassa luottaa naapuriin, tyttö-/poikaystävään tai edes jc:n lyhennyspalveluun. Ne fakut voi mennä pilalle huonosti tehdystä lyhennyksestä, kannattaa siis lyhennyttää jollain joka tietää mitä tekee. Itse sanoisin että vähän liian pitkä on joka tapauksessa parempi kuin vähän liian lyhyt.

otsaan olevat letit Ymmärrän mitä etsijä tällä hakee, mutta jotain meni ehkä kirjoittajalta ohi.

"kengät märkänä" Nyrkkisääntönä on, että jos kenkä kastuu ulkopuolelta ei ole mitään hätää, mutta sitten kun se kuravesi menee kengän sisäpuolelle niin kengät (esim. lenkkarit) on yleisesti ottaen pilalla, sillä ne ei vaan meinaa kuivua nätisti, joten ne alkavat haista ja ne saattavat pilata vaikkapa sen pahvisen(!) sisäpohjan niistä sadan euron lenkkareista...

sakset kampaajan kampaajansakset tuottaa myös tulosta (esim. Biltema 4,29e ja Clas Ohlson 14,95e) en silti leikkais kummallakaan edes paria kaksihaaraista. Saksia en yleensäkään haluaisi ostaa sokkona netistä vaan ne nyt on päästävä kokeilemaan ensin. Jos mun nyt pitäis ostaa ihan ensimmäisiä saksia niin valitsisin ehkä toisin kuin alkusyksystä. Vaikka mun omat sakseni leikkaavat hyvin ja osa muista saksista tuntuu jopa rikkinäisiltä niiden jälkeen niin niissä on mun mielestä ongelmana niiden muovinen päällyste, jonka takia hiukset lähtee aika nopeasti liukumaan terältä pois. Samaa ei tapahdu esim. koulussa käytössä olevissa halvahkoissa Jaguareissa, joissa on mattainen metallipinta. Ekoiksi saksiksi ostaisin ehkä nämä jos olisin tosissani. Saksia myydään toki myös Suomessa, mutta yleensä ne myyjät ovat tukkuja, jotka myyvät vain yrityksille ja alan opiskelijoille.

Tällaisia juttuja tällä kertaa.
p.s. on taas se aika vuodesta kun mulle tulee huijattu olo siitä, ettei uv-mekko tarkoitakaan uv-valossa hehkuvaa mekkoa vaan tylsästi uuden vuoden illaksi tarkoitettua mekkoa.

torstai 1. joulukuuta 2011

Kuudestoista kouluviikko

Viikko oli lyhyt, sillä opettajilla oli loppuviikosta leikkauskoulutus ja meillä kaksi etäpäivää sen johdosta.

Maanantai: Ei mennyt ihan putkeen. Jos vaikka aloitetaan siitä, että paikallisbusseissa on ilmeisesti vuoroja, jotka vaihtavat linjaansa asiakkaan näkökulmasta kesken kaiken. Niinpä sitten kuljin Tikkakoskelle kun piti päätyä Viitaniemeen...Kiitos vaan. Ei niin etteikö mua olisi haitannut olla melkein kaksi tuntia pois koulusta aamulla, mutta ärsyttää, että mun olisi pitänyt tajuta että puoli kahdeksalta pysäkin ohi kulkee kaksi saman linjan bussia, joista toinen vaihtaa linjaa keskustassa ja toinen jatkaa normireittiään. Tämä kaikki olisi pitänyt tajuta jostain pienestä "keskusta"-pahvikyltistä.

Kun lopulta pääsin kouluun, kokeiltiin Goldwellin Elumen-värejä, jotka on jonkinlaisia suoravärejä. Ei tällä kokemuksessa yhtä intensiivisiä kuin esim. Stargazerit.

Tiistai: Asiakaspalvelupäivä tarkoittaen sitä, että sain viimeinkin ihan oman asiakkaan ja leikkasin pitkästä aikaa yhdet miestenhiukset. Loppupäivästä Goldwellin väriteoriaa.

Keskiviikko: Kokeiltiin poistaa Elumen-värikokeiluja, mutta eihän se mihinkään lähtenyt, juuri ja juuri ehkä haalistui, mutta ei sitäkään merkittävästi. Tylyä näissä väreissä on mun mielestäni se, että valmistajat sanovat tämäntyyppisten värien lähtevän hiuksista pois, mutta eipä lähtenyt edes valmistajan omalla värinpoistoaineella. Loppupäivästä tehtiin haudehoidot asikkaille, joilla oli ihan uskomattoman pitkät ja paksut hiukset.

Torstai: Ei varsinaisesti ollut koulua, mutta lupauduin opettajan hiusmalliksi, joten istuin koululla kahdesta kuuteen.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Viidestoista kouluviikko

Maanantai: Oma opettaja oli sairaana, joten saatoimme ehkä saada jotain opetustakin eli käytiin läpi ripsien ja kulmien värjäys ja pareittain saatiin tehtyä värjäys toiselle puolelle parista. Hämmästyin kuinka hyvin sain piirrettyä kulmat jollain pelkällä muovitikulla. Loppupäivä tutustuttiin Goldwellin uuteen green-sarjaan ja kasattiin satulatuoleja.

Tiistai: Mun vaistoni oli aamulla oikeassa. Asiakaspalvelupäivä eikä mulle ollut tulossa asiakasta, joten tein sitten jonkinlaista solmukampausta harjoituspäälle. Päivä jäi lyhyeksi, sillä opettaja oli edelleen poissa. Meidän piti saada etätehtävä, mutta ei sitä ainakaan ole näkynyt...

Asiakaspalvelun aikana yritin käyttää aikani hyödyksi myös testaamalla Cloud Nine micro-rautaa. Täysi pettymys. Lisäkokemukset asiasta siirsin tähän postaukseen.

Keskiviikko: Opettaja on edelleen kipeänä, mutta päivän tehtävänä on jatkaa ripsien ja kulmien värjäystä ja kokeilla Stargazer-suoravärejä. Stargazereita oli kokeiltu jo viime keskiviikkona, mutta koska en ollut paikalla pääsin testaamaan värejä nyt. Olin isossa ryhmässä, mutta koska meillä ollaan aika vastahakoisia tekemään mitään, mitä on jo kerran kokeiltu niin itse värjäyksen sain käytännössä tehdä yksin, vaikka jotain värinsekoittajia ja foliontuojia mulla olikin apuna. Tällä kertaa ihan kiva, onnistuneista töistä otan mielelläni kunnian vain itselleni. ;)




Lähtökohtana oli vaalea harjoituspää, jolle oli tehty ihmeellinen vihreä mohkäle Stargazereilla. Käytäntö on opettanut että suoravärit eivät hiuksesta mihinkään lähde, vaikka purkin kyljessä sanotaankin, että väri lähtisi pesussa pois. Käytännössä väri siis peittyy ainoastaan toisella värillä tai lähtee kokonaan hiuksesta vain leikkaamalla. Päällevärjäämisessä nimittäin on se ongelma, että se suoraväri on siellä hiuksessa edelleen ja saattaa aiheuttaa ylläreitä esim. värinpoistossa. Suoravärit nimittäin eivät käytännössä muutu miksikään edes vaalennuksella tai värinpoistolla.

Itse lähdin sijaisen suosituksesta peittämislinjalle, vihreän päälle laitettiin haluamani väri (sekoitus magentaa ja shokkipinkkiä, jossa enemmän magentaa). Väriä laitettiin reippaasti ruman vihreän päälle samoin kuin vihreä oli alunperin hiukseen laitettu, jolloin noin sentti tyvestä jäi ilman väriä. Värin laitoin lapuilla pystyosioissa. Vihreän ympärille laitoin värin jonkinlaisena liukuvärjäyksenä, että latvasta tulee tummempi ja hius jossain määrin vaalenee tyveä kohti. Vaikutusaika oli pidempi etuosissa kuin takasivulla. Lopuksi vielä sipaisin etuosan tyven päälle hieman väriä ettei lopputulos olisi niin tympeä. Lopputuloksesta tuli hyvä, sanoisin että hätäisesti otetut kuvat eivät kerro koko hienoutta. :)


Torstai: Mummopermis asiakaspalvelussa. Olin taas työparina, vaikka työparinikin sanoi, että tein melkein enemmän kuin hän itse (jolle asiakas oli ajan varannut), mutta merkinnän opettajan tilastoihin sai vain työparini. Taas. Eikä asiaan tunnu tulevan muutosta, sillä aikojen varaajat ovat sanoneet, että eivät viitsi miettiä kelle ajat laittavat. Tällä "ajattelemattomuudella" lopputulos on se, että esimerkiksi tämänpäiväinen työparini saa joka kerta töitä sillä on aakkosten alkupäässä, mutta minä en saa ikinä, sillä olen aakkosten loppupäässä ja onhan se hankalaa kelata varaussivu sinne loppupäähän.

Perjantai: Goldwellin värien teoriaa. Lyhyt päivä, mutta nää päivät tuntuu erityisen pitkältä, sillä puolet luokasta tuntuu aina olevan jotenkin kestoväsyneitä etteivät jaksa kuunnella ja tekevät muuta, kikattelevat ja suoraan sanottuna häiritsevät tarpeettomasti. Onneksi päivä on ohi ja ensi viikon väriteoriatunteja ei ole vaan meillä on etäpäivä. ;)

perjantai 18. marraskuuta 2011

Neljästoista kouluviikko

Maanantai: Tehtiin rullakampauksia ja paikkailtiin taas jotain muuta ryhmää, jonka olisi pitänyt olla asiakaspalvelussa, mutta ei ollut. Käytiin myös Goldwellin colorance -kevytsävytettä läpi, vaikka ollaanhan me sitä jo jonkin aikaa käytetty.

Tiistai: Asiakaspalvelupäivä. Olin järjestäjänä, joten tein jotain pikkujuttuja, kuten pesin pyyhkeitä, siivosin ja autoin muita. Tein myös yhden leikkauksen. Iltapäivästä käytiin ripsien- ja kulmien värjääminen teoriassa.

Keskiviikko: Olisi ollut suoravärien kokeilua, mutta en ollut koulussa vaan käväisemässä Helsingissä. Asiaan liittyy NRJ fashion awardsin vuoden voittajatyö. Siitä saatan mainita vielä toisenkin kerran. Vaikka koulussa oleminen onkin tavallaan ihan kivaa niin oli vielä kivempaa olla keskellä viikkoa muualla töissä. Yleensä en ota mitään töitä kolupäivien päälle, mutta nyt tuli juttu josta en vain voinut kieltäytyä. :)

Torstai: Torstaina oli taas asiakaspalvelupäivä. Mulla ei ollut omia asiakkaita, joten autoin muita. Leikkasin toisen opiskelijan kanssa, autoin permanentin tekemisessä (pesupaikalla), korjailin yhtä leikkausta ja tein vaalennuspesua + viimeistelyä sen jälkeen. Ihan kiva kun pääsi tekemään paljon, vaikka samalla tietää että en mitään noista tehnyt alusta loppuun.

Perjantai: Väriteoriaa. Ihan sitä yleistä värioppia ja sitten Goldwellin väreihin liittyvää asiaa. Väriteoriaa tosin käytiin sellaisella tasolla, että mun kolmevuotias kummipoikanikin olisi sanonut että olipa vanhaa asiaa...Tai eipä siinä kai mitään muuten, mutta puolet oli siltikin pihalla.

Perjantaina kävin vielä hankkimassa itselleni työharjoittelupaikan. Mulla oli hieno suunnitelma paikkojen suhteen. Meillä on kolme harjoittelua tän kahden vuoden aikana, ekan ajattelin tekeväni jossain ketjupaikassa, toisen jossain mielenkiintoisessa, mahdollisesti pienessä paikassa ja kolmas sellaisessa paikassa, jossa saattaisin kuvitella itseni tekemässä töitä myös koulun jälkeen. Ensimmäisen paikan valinta ja saanti meni ainakin ihan suunnitelmien mukaan.

torstai 17. marraskuuta 2011

Ostolakko, osa 2

Aloitin blogini kirjoittamisen 1. tammikuuta 2010 ja nyt palataan siihen, mistä on lähdetty.

Viime (luku)vuosi oli sellainen, että huomasin vaatteiden ihan rehellisesti hajoavan päälleni. Suurin osa vaatteistani vaan oli niin vanhoja, että ne olivat täynnä reikiä (pesukoneen jälkiä?) ja housut meinasivat hajota saumoistaan - tai siis lopulta hajosivatkin. Iso osa noista vaatteista oli itse tehtyjä eivätkä ne edes olleet pitkään käytössä, mutta silti kankaat näyttivät kaikin puolin nuhjuisilta ja mun kirjoissani sellaisilta, joita käyttäisivät vain viimeiset viisi vuotta tillintallin olleena olleet metsien miehet. Totesin ettei maksa vaivaa tehdä itse niistä kankaista, mitä tästä maasta löytyy, sillä suurin osa niistä on ihan täyttä kuraa. Viime vuonna aloin sitten ihan oikeasti etsimään ja löytämään kivoja vaatteita myös kaupasta. Vaikka ihan oikeaa tarvettakin oli esim. kevättakin puuttuminen ja noiden rikkinäisten vaatteiden korvaajien löytäminen, mutta jossain vaiheessa päästiin taas siihen liika on liikaa osuuteen. Tai ehkä kohtasin sen tänään, sillä ostin itselleni pitkän ja lämpimän talvitakin irroitettavalla vuorilla ja voin sanoa että sen maksamiseen ei riittänyt kahdeksankymppiä tai mikään mukaan isolta kuulostava summa. Mulla on kuitenkin sellainen periaate, että mieluummin maksan paljon yhdestä oikeasti hyvästä tuotteesta kuin kymmenenstä sinnepäin menevästä ja mun mielessäni oikeaa ekologisuutta on hankkia vaatteita, joita käyttää paljon ja jotka kestävät vuosia. Tää valitettavasti näkyy useinmiten hinnassa, vaikka yleensä - kuten nytkin - ostan tällaiset alennuksella. Olen jo pariin kertaan sanonut että hinta ei takaa laatua ja toisinpäin; halvoiltakin merkeiltä löytyy ylläreitä, mutta ne on yleensä nimenomaan ylläreitä. En esim. haluaisi maksaa H&M:n ja Versacen silkkimekoista lähes 200 euroa jos en voi olla varma, että ne on ommeltu silkkilangalla, H&M siinä nimessä yleensä tarkoittaa kuitenkin jotain muuta kuin silkkilankaa silkkikankaalla.

Nojoo, rahankulutuksen muuttamiseen menee kuulemma kolmisen kuukautta aikaa, joten tästä alkaa mun uusi kolmen kuukauden ostolakkoni, vaikka edellinen olikin vain kahden kuukauden mittainen ja epäonnistuin vähän. Yhden poikkeuksen saan tehdä: jos satun löytämään havittelemani lämpimät talvikengät vaikkapa jostain alekorista tai jos satun esimerkiksi voittamaan lotossa tai jotain muuta yhtä epätodennäköistä niin ne hankin, mutta kaikki muu on kiellettyä.

-smykki

p.s. Onko tässä maassa myytävät talvikengät muidenkin mielestä enemmän kesäkenkiä? Pohjat on ohuita, usein jopa täysin sileitä ja (lämmintä) vuorta ei ole ollenkaan, jos onkin, se loppuu ennen varpaita. Mikä näitä kenkiä vaivaa? Miksei myynnissä voi olla jotain muutakin kuin gore-tex eccoja, kuomia tai niitä ihmeellisiä UGG(l)eja. Eikö käytännöllinen ihan oikeasti voisi olla myös siedettävän näköistä?

lauantai 12. marraskuuta 2011

.

Ajattelin vain ilmoittaa, että kysely on suljettu ja arvonnan voittajalle ilmoitettu. :)

Vaihtoehto Ed Hardyn föönille


Kuva löytää  amazonista


Joku kävi kyselemässä föönipostauksessani osaisinko auttaa pienemmän ja halvemman Ed Hardy -föönin löytämisessä. Sellaisesta en ole kuullut enkä nähnyt, mutta selatessani uusinta Pinni-lehteä näin erehdyttävästi Ed Hardy -föönin näköisen kevyen föönin, joka oli Babyliss Pro Ink Collectionin fööni. Amazon.comin hinta samalle laitteelle on noin 30 dollaria ja amazon.de myy fööniä 40 euron hintaan, joten periaatteessa tää voisi anonyymin etsimä fööni olla. Babyliss Prota Suomessa maahantuo ja myy Kinnunen, joka tunnetaan kampaamotukkuna, mutta ainakin Jyväskylän ja Helsingin liike ovat myyneet tavaraa mulle myös yksityisasiakkaana. Kinnusen yhteystietoja löytyy seitsemältä paikkakunnalta ja yhteystietoja saa Kinnusen sivuilta.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kolmastoista kouluviikko

Alkuviikko (maanantai ja tiistai): Toisena päivänä tehtiin haudehoito (tai leikkaus ja väri) kosmetologiopiskelijoille. Mulle sattui ihan äärimmäisen mukava asia, joka oli ihan banaaneina päänkiertävästä letistä, jonka haudehoidon jälkeen väsäsin. Harjoiteltiin myös pikakampauksia. Toisena päivänä laitettiin toistemme hiukset kuntoon, että näytetään edustavilta kolmannen jakson asiakaspalvelussa.

Keskiviikko: Kolmannen jakson ensimmäinen päivä. Aamupäivä tehtiin väriteorian tehtäviä ja harjoiteltiin lettikampausta perjantaita varten, jolloin meille tulisi asiakkaaksi 25 cheerleaderia. Kampauksen täytyisi sitten kestää yön yli ja näyttää hyvältä kisoissa. Iltapäivästä olin kolmosilla värimallina. Kouluttaja ei ollut mun mieleeni, joten ei kyllä ollut lopputuloskaan. Menin malliksi pääasiassa leikkauksen vuoksi, mutta lopulta hiusta ei leikattukaan ollenkaan vaikka toisin oli sanottu. Lopputuloksesta ei muuten innostunut suurin osa muistakaan malleista, sanoivat samaa kuin minä, että ihan kiva, mutta ei todellakaan sitä, mitä olin lähtenyt hakemaan.

Torstai: Ensimmäinen virallinen asiakaspalvelupäivä eli ensimmäiset maksavat asiakkaat. Itse tein kaksi työtä, leikkasin yksin yhden mummukan hiukset. Aika perussettiä, oon nyt leikannu saman leikkauksen putkeen varmaan neljästi, tosin mikäs siinä, helppo homma. Iltapäivästä tein kahden muun tytön kanssa leikkauksen ja kevytvärin miehelle. En tiedä johtuiko siitä, että asiakas oli nuori mies vai mistä, mutta menin ihan solmuun ajatuksissani ja meille tuli esim. yksi ylimääräinen hiusten pesu. Onneksi asiakkaalla ei ollut kiire ja työ oli ilmaistyö joka tapauksessa (opettajan tuttu, piti tulla jo aiemmin). Lopputulos oli ihan kiva, mutta värin suhteen olisi kai pitänyt luottaa omaan vaistoon ja jättää se kuparinen vivahde vähemmälle. Asiakas tosin itse oli sitä mieltä, että kuparinen on ok, mutta ei silti vaikuttanut täysin pitävänkään väristä.

Perjantai: Meillä ei pitänyt olla toista asiakaspalvelupäivää putkeen, mutta paikkailtiin jotain kakkosten peruutuspäivää. Olinkin koko päivän kassana toisen tytön kanssa. Ihan uskomaton sählinkipäivä, mutta menihän se siinä. Kassahomma oli loppujen lopuksi ihan kivaa, mutta ongelmatapauksissa olisin toivonut joustavuutta myös niiltä, jotka olivat tekemässä. Yksi näistä tapauksista oli sellainen, että tekijä oli jättänyt tulematta ja asiakas piti saada jollekin. Muita tekijöitä oli kyllä vapaana, mutta koska he olivat omien sanojensa mukaan tehnyt viikon aikana enemmän asiakkaita kuin muut niin he eivät voineet enää mitään tehdä. Tyhjästä on paha nyhjästä ja mulla ei pelkkänä koulukaverina ole mitään mahdollisuutta vain sanoa, että sinä muuten teet. Olin jo menossa opettajan luokse sanomaan että nimitähän joku tämän leikkaajaksi, kunnes löytyi yksi ymmärtäväinen joka juuri lopetteli edellisen asiakkaansa kanssa. Kassa heitti 42 eurolla, siellä oli siis sen verran ylimääräistä, mutta kyllähän tuokin selvisi: kassa oli jouduttu päivän aikana sulkemaan kerran, koska korttimaksu ei toiminut, joten tuo 42 euroa löytyi sitten eri raportista kuin muut. Kaikenkaikkiaan ihan mukava päivä, mutta erityisesti tänään huomasin parin ihmisen kyvykkyyden ja kyvyttömyyden hoitaa asioita järkevästi.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Muutos numero 4

Olin tänään koulussa kolmosten värikoulutuksessa mallina. Tällä hetkellä on sellainen olo, että ei olisi pitänyt olla.



En sano että itse väri olisi huono, se nyt vaan ei ole yhtään sitä mitä halusin. Värin olisi pitänyt olla jotain suunnilleen mun oman värini läheltä, ainakin samaa tummuusastetta. Kun minulta kysyttiin mitä pidän, sanoin että väri on liian tumma. Kouluttaja yritti itsepintaisesti sanoa, että eihän se ole yhtää liian tumma kun mun kulmakarvatkin ovat tummat(!). Värin etuhiuksien latvoissa piti olla samaan tyyliin laitettu kuin mitä tein itselleni color bugilla, värin vain olisin halunnut violetiksi, lämpimäksi violetiksi. Mun ajatukset siitä että saisin oikeanlaista violettia etuhiuksiini kariutuivat siihen kun olin kymmenen minuuttia tapellut värikouluttajan kanssa siitä, että on olemassa kylmä ja lämmin violetti ja minä haluan lämpimän, kouluttaja oli sitä mieltä että kaikki maailman violetit ovat kylmiä. Jollain kompromissilla saatiin päätettyä, että väri tehdään lämpimästä punaisesta, johon laitetaan violettia sekaan. Tässä nyt vaan kävi niin, että se violetti näytti jäävän matkasta.

Lopputulos on siis paitsi väreiltään ihan väärä, myös ihan peruukin näköinen. Tällä kertaa olen iloinen siitä, että väri on sentään kevytväri ja haalistuu jonkin verran. Tänään onkin edessä syväpuhdistava shampoo, ehkä pahin tummuus lähtee pois sillä.

Tässä vielä kaikki edelliset:

Ajatushan on, että kuvaan kaikki hiuksilleni koulun aikana tehdyt muutokset. Syväpuhdistavaa shampoopesua (joka saattaa haalistaa väriä) tai muita perusjuttuja ei lasketa. :)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vastaa kyselyyn - voit voittaa korun

Pariin kertaan olen maininnut yhden mun korumuotoilijasuosikeistani, Juhani Salosen. Nyt on mainio tilaisuus osallistua kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan Juhanin koru. Juhani pyysi minua lähettämään kyselyä eteenpäin, joten tässä on.
Tässä saamani viestin sisältö: "Tulen tekemään kyselyn tuloksia hyödyntäen korusarjan ja arvon vastanneiden kesken yhden, jolle lahjoitan korun mallistosta (ovh. luokkaa 50 - 150€ )" Kysely löytyy täältä ( EDIT: ei löydy enää :). Vastausaikaa on sunnuntaihin 13.11. asti, vastaamiseen menee viitisen minuuttia.

Lopuksi pari vanhempaa työtä Juhanilta, toinen on uniikkityö ja toinen malli pääsi käymään viime talvena Euroopan suurimmilla korumessuilla Saksassa:





p.s. minä en tästä hyödy mitään, joten mitään hävittävää teillä ei ole ;)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Lettikampausta


Tein tosiaan koulussa viime viikolla lettikampausta, jossa intoa tehdä oli enemmän kuin itse taitoa. Tästä johtuen lopputulos oli viimeistelemätön ja epäsiisti, mutta koska ajatus oli kiva, nappasin siitä tänään pari kuvaa.

Ajatuksena tässä siis oli kaksi ranskalaista lettiä, joista toinen kiersi pään ympäri ja toinen meni otsan ja osittain silmien päältä vasemmalle sivulle, jossa ne yhdistyivät ja muodostivat nutturan. Toinen letti on tehty niin, että osiot on aina letitetty ylhäältä alaspäin, jolloin letti jää ikäänkuin hiusten sisään, toinen taas on tehty otsalle niin, että osiot on letitetty alhaalta ylöspäin jolloin letti taas tulee ulkopuolelle. "Otsislettiä" on vielä vähän avattu sieltä täältä että lopputulos näyttäisi rennommalta. Kuvassa sisään letitetty letti alhaalla, ulospäin letitetty ylhäällä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Color bug


Utelias Smykki on utelias. Pinni-lehdessä vilahti mainos Kevin Murphyn Color bugista, joka on "kuin hiusten luomiväri" eli luomivärimäinen nappi, jota hierotaan hiuksiin muotoilutuotteen (esim. vahan päälle). Olin menossa naamiaisiin ja tottahan männinkäinen oranssit hiukset tarvitsee. Valmistajan oman podcastin nähtyäni kävinkin tukussa tuotetta katsomassa.

Omani oli siis oranssi, muut myynnissä olevat värit ovat violetti ja vaaleanpunainen. Oranssi olikin oikeasti samanvärinen kuin paketti itsessään, joten ihan se ei menninkäishiuksiini istunut, mutta uteliaisuus voitti ja oranssin värin mukaani otin. Tukkuhinnalla tämä oli ihan järkevän hintainen, mutta normaali hinta on ymmärtääkseni 18 euroa ja se alkaa olla mulle ainakin liikaa tämäntyyppisestä tuotteesta.

On tää kuitenkin ihan hauska tuote, katsokaa itse:

Vaikka laitoin tuotetta kuvaa varten ihan maltillisesti vahalla joka ei ole tahmainen ja vielä harjasin vähän pois ettei lopputulos olisi niin suttuinen ja jauhoinen niin silti oranssi väri on kuitenkin ihan selkeä. Kuvan hiuksissa vielä vähän lakkaa päällä ettei irtoväri varisisi vaatteille.

Idea on yksinkertainen: Pyyhitään väriä kuiviin hiuksiin, joissa on jotain muotoilutuotetta, johon väri tarttuu, hierotaan ja varistellaan ylimääräisiä irtovärejä.
Noilla ohjeilla toki lopputulos on aika suttuisen ja jauhoisen näköinen, itse vielä kampasin läpi, jolloin pahimmat väriköntsät lähtivät pois, toki se vaikuttaa lopputulokseen, mutta mulle siisti on tärkeämpi kuin kirkkaampi väri. En ehkä ensimmäisenä kuitenkaan laittaisi näitä vaaleille hiuksille tai edes omille ja huokoisille ellen tietäisi että ensi viikolla on taas värjäyspäivä, tämäntyyppinen tuote nimittäin saattaa jämähtää hiukseen.

Tuotetta maahantuo idHair, joten kiinnostuneiden kannattaa varmaan kysellä sieltä. IdHair on kampaamotukku, mutta ainakin Jyväskylästä löytyy myös pieni puoli yksityisasiakkaille.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Kahdestoista kouluviikko

Maanantai: Ensimmäinen ajatus on, että miksi näitä koulussa tehtyjä asioita on niin vaikea muistaa alle viikon jälkeen. Todennäköisesti siksi että osa päivistä on ollut ihan turhaa haahuilua ja miettimistä. Maanantaina taidettiin kuitenkin tehdä huppuraitoja - jotka muuten näyttää yllättävän kivoilta - käytiin myös kosmetologiopiskelijoiden selkähieronnassa. Jossain vaiheessa iltapäivää luokkaamme pölähtää jotain tanskalaisia miehenalkuja, joiden pölähdyksen syytä ei kukaan tiedä. Näille tanskalaisille tehtiin sitten se meidän parturi-kampaajien sivelyhieronta hartioille. En ymmärrä miksi kampaajien pitäisi osata hieroa ja miksi me sitä näillekin tyypeille tehtiin, mutta mikäs siinä lihaksikasta tyyppiä hieroessa.

Tiistai: Leikeltiin hiuksia, niin harjoituspään kuin oikeidenkin ihmisten. Leikkasin luokkakaverin kanssa yhden pojan hiukset, joka ei tuntunut osaavan sanoa "kyllä" tai "ei" vaan "ehkä". Mulla oli myös ensimmäinen mummoasiakas, jonka leikkasin yksin. Ollaan suurin osa asiakastöistä tehty pareittain, mutta esimerkiksi leikkaaminen onnistuu nopeammin ja kätevämmin kun on vain yksi käsipari ja ajatusketju samanaikaisesti.

Keskiviikko: Leikattiin ja värjäiltiin miesasiakkaita. Aloitin taas päivän luokkakaverin parina, mutta jossain vaiheessa tuli niin tyhmä olo, että menin sitten kanssatekijän luvalla föönaamaan omaa harjoituspäätäni. Päivän ensimmäisestä työstä tosin jäi käteen ensimmäinen kestovärin teko, vaikkei se nyt kovin eroakaan kevytväreistä, joita ollaan nyt jonkun verran tehty. Koska minulla ei päivän aikana ollut omia asiakkaita niin kulutin päiväni pääasiassa harjoituspäiden kanssa. Föönauksen lisäksi leikkasin jonkun hylkäämän naispään hiukset nätimmäksi ja kokeilin kolmanteen kampausta. Ajatus kampauksessa oli kiva, mutta toteutus ihan liian suttuinen. Koska olin selvästi ahkeralla päällä, tasoitin myös erään naisasiakkaan hiukset ja lyhensin otsatukkaa. Nää kaks asiaa on sinällään ihan helppoja, kunnes joku toinen tulee neuvomaan kuinka minun pitäisi leikkaus tehdä, vaikka tiedän sen itse varsin hyvin ja olen kuitenkin ihan ok leikkaaja.

Torstai: Oli pitkästä aikaa lyhyempi päivä, mentiin kymmeneen ja päästiin jo kolmen aikaan. Leikattiin lyhyttä naisten tukkaa harjoituspäälle. Lopputulos oli ihan jees, mutta eihän mikään nyt näytä oikeasti kauhean hyvältä sillä tönköllä harjoituspäällä, varsinkaan kun leikkausta ei aina voi tehdä ihan loppuun asti eli ei voi ohentaa niin paljon kuin tarvitsisi, että jää leikattavaa seuraavillekin päiville.

Perjantai: Lyhyt päivä. Leikattiin veistä käyttäen sama leikkaus kuin torstaina, mutta luonnollisesti lyhyempänä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kiiltoa hiuksiin - sitruunalla



Hiukseni on olleet jonkinlainen murheenkryyni jo jonkin aikaa. Pari viikkoa sitten mun hiukseni pestiin neljän päivän sisään kuuteen kertaan ja föönattiin ainakin kolmesti, kaksi näistä kerroista tehtiin vielä syväpuhdistavalla shampoolla. Nää kaikki ei missään nimessä auta muutenkin kuivahkoa ja auki olevaa permanentattua hiusta. Se vaahtoväri muuten jämähti mun päähäni ja lopputuloksena on haalistuneet, kalvakannäköiset hiukset. Hiukset siis näyttivät kutakuinkin tältä:
Todella himmeät, erityisen kuivat ja latvoista katkeilevat.

Alkuviikosta opettaja puhui meille vaalennuspesusta ja siitä, että sen jälkeen tulisi käyttää hapanta hoitoainetta, jotta saataisiin hiuksen suomuja hiukan kiinni. Omia hiuksianihan ei ole vaalennettu, mutta hius on permanentin jäljiltä aika auki ja meidän käyttämämme kiinnitysainehan sisältää vetyperoksidia.

Hiuksiini tuskastuneena katsoin jääkaapissa möllöttävää melkein kuivanutta limeä ja totesin, että sitrushedelmäthän ovat happamia, joten en kai menettäisi mitään jos laitan sen mehun hiuksiini. Pesun jälkeen puristin limemehut hiuksiini ja annoin olla hetken aikaa. Tajusin, että olin tehnyt typerän virheen, sillä hoitoaine olisi varmaan kannattanut laittaa ennen limeä. Hiukset saivat pientä kiiltoa, mutta olivat edelleen himmeät.

Viikonloppuna kokeilin tätä uudestaan puolikkaalla sitruunalla. Tein asiat tällä kertaa vähän toisella tavalla. Ensin laitoin hiuksiini hoitoainetta muutamaksi minuutiksi, huuhtelin pois ja toisella kierroksella sekoitin pieneen määrään hoitoainetta puolikkaan sitruunan ja annoin taas olla pari minuuttia. Tässä käytin suihkumyssyä, sillä en halunnut kaiken valuvan päästäni pois. Katsokaa lopputulosta:

Väri kirkastui huomattavasti ja kiiltoa oli tullut reippaasti lisää.

Käyttämäni hoitoaine on Maken Mehiläistilan hunajahoitoaine. Tää tuli mulle korvaajaksi Tigin oatmeal & honey -hoitoaineen valmistuksen loputtua. Sellaisenaan peruskäytössä mehiläistilan hoitoaine ei välttämättä riitä, mutta pidemmällä vaikutusajalla ja myssyn kanssa tää ainakin toimii loistavasti. Oma pulloni on ostettu kesällä suoraan mehiläistilalta, joten en voi taata että hoitoaine olisi täysin samaa, sillä mun purkkini on muodoltaan erilainen. Tämä nettikaupassa oleva versio kuitenkin on itsessään hapan eikä hintakaan ole mahdoton.

Sitruunaa kokeilen ehdottomasti uudelleen.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Yhdestoista kouluviikko

Maanantaina meillä oli vielä lomapäivä tai "etäpäivä" syystä, jota kukaan ei tiedä.

Tiistaina palasimme kouluun ja oma opettajamme oli edelleen poissa, joten meillä oli sijainen. Katsottiin miestenhiusten leikkuuta, asiakaspalvelujuttuja ja föönausta, tai oikestaan föönäystä niin kuin sijaisemme asian ilmaisi. Ei varsinaisest mitään uutta, päivä oli pitkä ja uuvuttava. Kaiken lisäksi loman jälkeen ja syksyisen olon takia olin niin väsynyt etten edes jaksanut puhua kellekään, yritin kuitenkin.

Keskiviikkona harjoiteltiin koneen käyttöä ja leikattiin metallipuolen poikien hiuksia. Oli kiva taas tehdä jotain oikeille ihmisille eikä vain harjoituspäille. Loppupäivä meni aika levottomissa tunnelmissa kun opettaja sanoin: "Tehkää mitä haluatte".

Torstaina harjoiteltiin pareittain värjäystä ja leikkuuta hylätyille harjoituspäille. Meidän värjäysloputtulos oli aika vihertävä, mutta toisaalta pelkän vaalennuspesun jälkeen tiesimme että lopputuloksesta ei tule ihan ajateltua, mutta silti jostain syystä jatkoimme. Väri on tavallaan ihan kiva, mutta silti itse ainakin näen siinä häivähdyksen vihreää. Kirkkaan oranssit palkkiraidatkaan eivät näkyneet tarpeeksi kirkkaana. Loppupäivästä leikattiin ajastaan jäljessä olevaa porrastusleikkausta.

Perjantaina leikattiin taas, lähestulkoon samaa mallia kuin torstaina, mutta hieman lyhyempänä. Opettajamme kiikutti opettajanhuoneesta koulutuspäällikön jolla oli kutakuinkin sama malli, joka ei kuitenkaan näyttänyt töröttävältä 80-lukulaiselta tatilta vaan ihan normaalilta ja tässä päivässä olevalta mallilta. Harjoituspäät on ihan kivoja kun ei tarvitse niin välittää virheistä, mutta harva leikkaus niissä näyttää hyvältä.

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Donitsi, rinkula, valkki - rakkaalla lapsella jne.


Monessa blogissa on nyt vilahdellut hiuksiin laitettava "donitsi" "patukka" ja tiesmitkä donitsimaiset rinkulat, myös nimitys "hair rat" on nähty. Suomeksi tämä rinkula on valkki. Valkkeja on monenlaisia, on sellaisia pitkiä makkaran näköisiä pötkylöitä, niitä donitsin näköisiä rinkuloita ja näiden välimuotoja. Kaikkea löytyy ja niitä saa ostettua esim. Hairiumista, Hairstoresta ja Top-kosmetiikasta. Nää on sellaisia paikkoja, joihin olen törmännyt valkkeja etsiessä, mutta myös moni muu paikka näitä myy. Kuulinpa että näitä olisi loppukesästä ollut myös Glitterissä. Hintoja tosin kannattaa ehkä vähän vertailla, mutta muuten en usko että ostopaikalla on kauheasti väliä.

tiistai 18. lokakuuta 2011

ghd tai Cloud Nine -raudoista haaveilevalle

Kirjoitin hetki sitten omia kokemuksia ghd ja cloud nine -raudoista. Kaikkihan tietävät että kumman vain valitsee niin kalliita ne on joka tapauksessa.

Luokkamme pyysi kimppatarjouksen Cloud Nine -raudan maahantuojalta ja hintaa olisi edelleen alveineen tullut melkein 170 euroa, mutta arvatkaas mitä: Verkkokauppa.com myy Cloud Nine -perusrautaa 149,90 eurolla, postikuluineenkin siis rutkasti halvempi kuin tuo meidän saamassamme tarjouksessa. Sama kauppa myy myös ghd-rautoja suomalaisittain halpaan hintaan.

Yummy!-blogin Jenni on muuten pariin kertaan kirjoittanut omasta raudastaan, jonka kestävyys ei varsinaisesti ole vakuuttanut laadukkuudellaan. Valitettavasti olen kuullut samantyyppisiä tarinoita myös monelta muulta. Tosin jos rehellisiä ollaan niin cloud ninen rautoja en tässä asiassa voi varsinaisesti puolustella, sillä niistä mulla on kuitenkin vain satunnaisia käyttökokemuksia, koska en itse sellaista omista enkä tiedä kuinka pitkään koulun raudat ovat olleet käytössä.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Kymmenes kouluviikko

Maanantaina meillä oli permanenttikoulutus, joka tehtiin simin tuotteilla. Kokeiltiin myös saman merkin muotoilutuotteita. Permanenttituotteista on sanottava se, että vaikka sitä peruspermisaineen hajua ei saakaan pois niin oli silti paljon miellyttävämpi käyttää niitä simin tuotteita kuin koulussa muuten olevia Goldwellin hirveän hajuisia permisaineita. Jouduin tai pääsin tekemään osapermanentin koulutuspäällikölle ihan yksin kun muut tekivät jopa viiden hengen ryhmissä mummopermiksiä. Oli tavallaan pelottavaa siirtyä isosta ryhmästä pois ja tajuta että teenkin ihan yksin, mutta oikeasti se yksin tekeminen oli paljon kätevämpää eikä tarvinnut pahoittaa kenenkään mieltä sanomalla että tuo rulla on tehtävä uudelleen. Pelosta päästiin myös sillä että mulla oli kuitenkin kouluttaja ja opettaja tarvittaessa apuna, vaikka näiltä kahdelta tulikin aina ristiriitaiset ohjeet.

Tiistaina tapahtui niin paljon asioita, että loppupäivästä päivä alkoi tuntua superpitkältä juuri siitä syystä että aamupäivällä oli tapahtunut paljon. Meillä oli paloharjoitus, katsottiin kilpailuvideota, istuttiin hiustenpesussa ja -laitossa, pääsin leikkaamaan hiuksia, mun hiuksia ohennettiin ja loppupäivä tehtiin aina niin ihanaa permanenttirullausta, tällä kertaa ajatuksena kaksoirullaus ja kaksitasorullaus pitkiin hiuksiin.

Keskiviikkona leikattiin miespään hiuksia ja katsottiin kun opettaja leikkaa koneella lyhyttä hiusta. Meillä on oli myös mopotus, jota en ikinä ole ymmärtänyt, sitä paitsi jossain vaiheessa nää jutut alkaa käydä vanhaksi. Minusta se, että laitetaan ihmisten hiukset täyteen hiustuotteita ja piirretään niille viikset ja kulmakarvat ei ole mitenkään hauskaa. Mun huumorintajuni ei myöskään yllä siihen että ruokajonoon mennään elefanttimarssia laulaen ja pidellen käsiä jalkojen välissä, myöskään muu julkinen ukko-nooa ja ostakaa makkaraa -hoilotus ei ole mun käsitykseni hauskasta jutusta, varsinkaan kun tekemättä jättämisestä uhkaillaan sillä, että joutuu menemään takaisin kilometrin mittaisen ruokajonon päähän tai se, että mopottaja katsoo ylimielisesti kun ei osallistukaan tähän "hauskuuteen". Rehellisesti sanottuna olisin mieluummin tehnyt vaikka permanenttirullausta kuin tuhlannut kaikkien aikaa ja rahaa (hiustuotteita). Iltapäivä onneksi kuitenkin käytettiin hiusten pesemiseen, tosin värini kiitti siitä syväpyhdistavasta shampoosta ja siitä, että vielä illalla löysin silti päästäni vahaa/geeliä. Nyt jos jollakin on jotain niinkin nokkelaa sanottavaa, että tällaisista asioista ei kannata stressata niin aion vain sanoa, että olen kyllä lapsenmielinen, mutta lapsellinen ei tarvitse olla.

Torstaina taas leikattiin miespäätä ja harjoiteltiin miehekästä föönausta.

Perjantaikin meni miespäätä leikatessa, vanhoja juttuja kerratessa ja föönausta opetellessa. En tiedä johtuuko se mun nopeudesta, kokemattomuudesta föönin kanssa vai siitä että ohimennen sanoin, että kilpaileminen voisi kiinnostaa, mutta joka tapauksessa opettaja on viime aikoina tullut mulle hyvin tarkasti näyttämään föönausta kun taas joillekin on saanut riittää vain se yleinen fööniopetus, joka tosin tänään tuli vasta sen jälkeen kun opettaja oli minua ensin neuvonut.

Ensi viikko onkin syysloma. Sitä onkin jo vähän odotettu.

lauantai 8. lokakuuta 2011

the Porefessional

Sain aiemman Benefit-tilaukseni yhteydessä kaksi kertakäyttöistä näytettä, joista toinen oli the Porefessional meikinalusvoide.

En nyt varsinaisesti voi tai aio kertoa kokemuksia tästä tuotteesta, mutta tein yhden niin hämmästyttävän huomion, että se on pakko jakaa. Kokeilin tuotetta tänään ja yllätyin, sillä mun ihoni näytti pelkällä pohjustajakerroksella siltä kuin se olisi blurrattu Photshopissa. Itse en tuotetta kyllä kovin montaa päivää putkeen voisi käyttää, sillä nopealla vilkaisulla incin seitsemästä ensimmäisestä ainesosasta ainakin neljä oli silikoneja.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Yhdeksäs kouluviikko

Maanantai meni spriraalirullausta tehdessä. Pitkiin hiuksiin permanenttirullauksen tekeminen on aika aikaavievää hommaa ja kaiken lisäksi tein ilmeisesti vähän pieniä osituksia sillä mun harjoituspäähäni meni 141 rullaa ja mitä nyt muiden rullamääriä kuuntelin niin se oli tosi suuri määrä.

Tiistaina rullattiin lisää, tehtiin kaksoisrullausta ja toistemme hiusten värjäyksiä. Kaikki olivat ihan pihalla sillä lähes kaikki tekivät eri asiaa ja erilaisilla väreillä ja esimerkiksi minä en halunnut tehdä mitään väärin niin opettaja sai mut näyttämään ihan avuttomalta ja kädettömältä neuvomisellaan... Seuraava kerta sitten paremmin, vaikka itse lopputuloskin olikin onnistunut.

Keskiviikko meni oikeastaan siihen että meikattiin ja laitettiin hiuksiamme koulukuvia varten. Minä kuvasin kuvat joten päivä ei mulle ollut mitenkään pitkäveteinen, mutta muille se yhdeksän tunnin päivä saattoi olla vähän ankea. Tosin kaikille oli annettu rullaustehtävä, jota vain kourallinen teki, joten oma valinta sanoisin. Oli meillä myös käymässä tuote-edustaja. En ole vain oikein ymmärtänyt sitä että mitä iloa meidän on kuulla valmistajan tuotteista jos se mainosteksti on ainoa kosketus niihin perustuotteisiin. Esittelijä oli kuitenkin opettajan vanha luokkakaveri ja jyväskyläläisittäin ihan tunnettu heppu, joten tuote-esittelyä jatkettiin opettajan pyynnöstä vielä miehen omalla esittelyllä.

Torstai ja perjantai sitten leikattiin. Torstaina leikattiin vanhoja juttuja ja perjantaina uudenlaista porrastusleikkausta sekä kammanpäältäleikkausta.

torstai 6. lokakuuta 2011

Pääsin ylioppilaaksi keväällä 2007. Lukion päättötodistuksen keskiarvo oli vähän päälle seitsemän kirjoituksetkaan eivät menneet ihan putkeen, joten niistäkin arvosanoista tuli hyvin keskinkertaisia. Ensimmäisestä lukiovuodesta lähtien kaikki yrittivät lohdutella stressaaja-smykkiä, että ei niillä arvosanoilla ole mitään merkitystä ja lupasinkin itselleni, että teen kaiken niin hyvin kun sillä jaksamisella pystyn tarkoittaen sitä, että toisiin aineisiin panostan enemmän ja toisiin vähemmän. Hyvin yksinkertainen periaate.

Myöhemmin sain tajuta, että jokainen, joka oli sanonut ettei lukioarvosanoilla ole myöhemmässä elämässä mitään merkitystä opiskeli yliopistossa, jonka pääsykokeisiin pääsee lähes kuka vaan lukiomenestyksestä huolimatta. Tiesin jo lukiossa, että yliopisto ei voi tarjota minulle oikein mitään, hainkin neljään ammattikorkeakouluun. Niin se totuus iski vasten kasvoja ja rajusti: En päässyt pääsykokeisiin, sillä koulumenestykseni oli ollut ilmeisesti ihan mitätöntä muiden hakijoiden numeroihin verrattuna. Mun onneni sinä syksynä oli, että olin hakupapereihin laittanut täytteeksi neljännenkin hakutoiveen. En tiennyt alasta mitään, valitsin sen vain sen takia, että koulutusohjelma oli suuntautunut vaatesuunnitteluun, joka minua silloin kiinnosti, mutta erityisesti siksi, että ennakkotehtävät vaikuttivat mielenkiintoisilta. Tein ennakkotehtävät huvikseni ja pääsin pääsykokeisiin. Kaksipäiväisissä pääsykokeissa olin ihan pihalla, mutta niin vain kävi, että pääsin sisään - täysillä pisteillä.

Alahan ei minua kiinnostanut, joten päätin opintoni siellä lopettaa ja hakea ammattikouluun. Arvatkaas mikä tuli esteeksi myös ammattikouluun pääsyssä? Ne lukion arvosanat. Sillä n. 7,3 keskiarvolla päästiin kahteen paikkaan 6. varasijalle ja yhden pisteen päähän koulupaikasta. Kolmanteen paikkaan minua ei edes kutsuttu pääsykokeisiin (jota siis näissä kahdessa muussa ei ollut). Pari viikkoa ennen koulun alkamista kuitenkin sain peruutuspaikan ja täällä sitä ollaan.

Ei tämä tähän lopu, se lukion todistus on tullut kummittelemaan vielä kolmannenkin kerran. Ammattiopistostahan me sen joskus päätyttyä saamme lukion päättötodistusta vastaavan todistuksen ja siihen ikäänkuin hyväksiluetaan 40 opintoviikkoa lukiotodistuksesta. Osa todistukseen siirtyvistä asioista on pakolillisia juttuja (esim. äidinkieli, matikka, kemia, englanti) ja osa sellaisia joista saa itse valita (musiikki, kuvataide, liikunta). Lukion päättötodistuksessa mulla oli kaksi suorismerkintää eli kaksi numeroarvosanaa, jotka näkyivät todituksessa s-merkintänä. Toisen olin muuttanut ihan oikeasta syystä ja toisen vain sillä ajatuksella, että keskiarvoni paranee ehkä sadasosan verran. Kuinkas niille kävikään? Meidän piti hakea vanhasta lukiostamme todistus, jossa näkyy numeroarvosana ja se menee sellaisenaan siihen todistukseen, joka joskus täältä saadaan.

Se mitä yritän sanoa on, että joo, on siinä vähän perää ettei niillä arvosanoilla ole väliä, itsekin olen päätynyt sinne missä haluan olla, mutta jos mietit lukiossa että jäisitkö aamulla nukkumaan vai menisitko kuuntelemaan kuivaa kemian opettajaa niin suosittelisin tunnille menemistä. En sano että huonot tai keskinkertaiset arvosanat estäisivät mitään, mutta kyllä ne muakin ovat hidastaneet.

Älkääkä nyt käsittäkö väärin, olen kaikesta huolimatta täysin sitä mieltä että kahden vuoden harharetkeni Stadiaan/Metropoliaan oli mulle vain hyväksi, uskon vaan että mulla kävi oikeasti hyvä tuuri.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tänään olen punapää - muodonmuutos numero 3

Punainen on aina ollut kiva väri ja vaikka oma hiusvärini ihan kiva onkin niin ei se nyt punainen ole vaikka kuinka olisin halunnut sen olevan. Olen vältellyt hiusten värjäämistä siitä syystä, että nuorempana vanhemmat eivät sitä antaneet tehdä ja näin vanhempana en ole tahtonut päätyä siihen värjäyskierteeseen. Niinpä mun päässäni on ollut vain haalistuvia kevytvärejä tai muita nopeasti hiuksista lähteviä asioita. Näitä kaikkia on lähes poikkeuksetta yhdistänyt se, että värit ovat olleet luonnollisia. Olen kuitenkin aina halunnut punaiset, mieluusti sellaiset brittiläiset oranssit, mutta aina mua on kiehtonut myös sellainen "luonnoton" punainen.

Tänään meillä oli värjäyspäivä. Nopean aikataulun ja viime viikolla laitetun permanentin takia mulle ei pitänyt tehdä mitään, mutta koska aikaa jäi niin päätettiin kokeilla mulle poispeseytyvää vaahtoväriä. Värihän on siis Goldwellin vaahtosävyte 7KG (tummuusaste seitsemän, värinä kupari ja kulta).


Tässä vielä kaikki tähän mennessä tehdyt asiat:


Ensimmäinen kuva on hiuksista, jotka mulla oli koulun alkaessa.
Toinen kuva on ensimmäinen muutos, jossa mallia siistittiin ja hiuksiin laitettiin kevytväri. Käytettyjä värejä en muista mitenkään, mutta ajatuksena oli, että väri olisi tummuudeltaan asteen tummempi.
Kolmas on sitten viimeviikkoinen permanentti. Väriin ei varsinaisesti tehty muutoksia, mutta edellisen kuvan kevytväri oli kyllä jo haalistunut pois, lisäksi permanentin kiinnitysaine sisältää pienen määrän vetyperoksidia, joten omasta mielestäni väri oli hieman vaaleampi kuin omani.
Neljäs on sitten vain tämä vaahtoväri.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Toinen muodonmuutos - permanentti



Saatoin viime viikolla mainita sanan permantti ja juu, tässä se nyt on, omassa päässäni. Mun mielikuva permanentista muuttui kyllä pikkuisen kun lukion viimeisellä sellaisen pitkiin hiuksiini otin, mutta tänä syksynä ollaan menty siitäkin mielikuvasta ainakin sata harppausta.

Kun olin tajunnut että permanentteja voi tehdä monella tapaa ja ettei se tarkoita vain mummopermiksiä tai kasarikiharoita niin lupauduin koulussa, että mun hiuksiani voi käyttää esimerkkinä. Tietysti tähän ratkaisuun vaikutti myös se, että omat hiukseni ovat niin liukkaat ja lasimaiset että niissä ei pysy mikään ja niitä ei vain voinut hallita. Oma permanenttini muodoistui aikalailla 1900-luvun alkupuolen tyylisiksi ja koska 1900-luvun alkupuoli on tyylillisesti mun mieleeni niin tykästyin tähän kovasti vaikka kampaajan tuolissa lopputulos vähän alkoi pelottaakin. Mallia ei enää permiksen teon jälkeen leikelty sillä hiukset olivat ihan hyvässä kunnossa ja haluaisin kokeilla vaihteeksi vähän pidempää.

Permanenttia ei muuten tarvitse tehdä koko päähän. Viime viikolla teimme koulussa osapermanentteja niin että halukkaiden koekaniinien pahimmat pyörteet taltutettiin tai saatiin takaraivolle lisää muotoa. Permis on oikeasti todella monipuolinen juttu, harmi vaan että se viime viikolla mainitsemani tv-juttukin mainosti vanhalla materiaalillaan sellasia permanentteja, jotka olivat ajankohtaisia viimeksi joskus ennen minun syntymääni. Jutussa huomasi aika hyvin toimittajan mielipiteet asiaan. Pätkän esittelykin viittasi siihen, että permanentti ei yrityksistä huolimatta ole tullut takaisin muotiin, samaan aikaan videossa näytetään niitä hirveitä kasaripermiksiä. Ei ihme jos ketään ei kiinnosta kun permanenttia esitellään vain vanhana ja rumana asiana. Moni asia jäisi takuuvarmasti kaupan hyllylle jos niitä myytäisiin vain 30 vuotta vanhoilla kuvilla ja mainoksilla.

perjantai 30. syyskuuta 2011

Kahdeksas kouluviikko

Kahdeksas kouluviikko tosiaan lähti käyntiin permanentin teolla, siitä lisää myöhemmin.

Tiistaina tehtiin permisaineella tyvikohotuksia ja pyörteiden taltuttamisia. Iltapäivällä opeteltiin spiraalirullausta pitkään tukkaan.

Keskiviikko meni vanhojen ryhmätöiden ja kokeen purussa. Jee, sain kolmosen kokeesta vaikka tein pieniä virheitäkin. En oo kovin moneen kertaan saanut noin hyvää arvosanaa mistään kokeesta. Vaikka en edelleenkään pidä numeroarviointeja mitenkään kivoina niin kyllä mieli silti parani sen huonosti menneen permanenttirullauskokeen jäljiltä.

Torstai oli ihan turha päivä. Käytiin läpi teoriaa, joka jo oltiin kerran käyty. Illalla meillä oli ns. kotiväen ilta, jossa tehtiin vanhemmille joko hilseharjausta tai haudehoitoa. Pääasiassa päivä siis koostui odottelusta ja vanhan kuuntelusta.

Perjantaina leikattiin lyhyttä tasamittaista tukkaa.

Tällaisten tylsien viikkojen jälkeen jo oikeastaan odottaa sitä syyslomaa. No ei siihenkään ole enää kuin kaksi viikkoa.

torstai 29. syyskuuta 2011

Benefit b.right!


Ensikosketus Benefitin tuotteisiin mulle tuli kun ostin ensimmäisen ghd-rautani, sen mukana tuli pieni paketti Benefitin tuotteita. Erityisesti Benefitin stainit on olleet kivoja. Uusinta en ole päässyt kokeilemaan, mutta nuo kaksi muuta on tutumpia. Mun ihonhoitotuotteeni alkoivat olla lopussa ja jotenkin törmäsin b.right-tuotteisiin ja ostin pienen kokeilusetin.

Kaikki tuotteet tuntuivat ihan mukavilta, mutta erityisesti kaksi niistä on jäänyt käyttämättä, sillä aina kun käytän niitä, minulle tulee sellaisia kipeitä isoja tukkeumia. Syytän muuten silikonia, sillä näin käy aina sitä (runsaasti) sisältävillä ihonhoitotuotteilla, pari päivää on ihan ok, mutta käytäpä tuotetta edes muutamaa päivää pidempään niin aina on naama tukossa. Jos lopetan näiden tuotteiden käytön niin tukkeumat saadaan pois, mutta heti kun otan tuotteen taas käyttöön niin tukkeumia tulee, sattumaa? Niin kauan kuin näin käy, en luota siihen kivaan ajatukseen että silikoni ei voisi tukkia ihoani. Nämä kaksi tuotetta olivat Total moisture facial cream ja it's potent -silmänympärysvoide.

Yksi tuote kokeilupakkauksessani oli kuitenkin ylitse muiden. Kun otin nämä tuotteet käyttöön niin ensimmäinen ajatus (ennen niitä tukkeumapäiviä) oli, että onpa mun ihoni siistin ja jotenkin hohtavan näköinen. Sain kuulla saman muilta ihan ilman kysymistä. Jotenkin onnistuin huomaamaan, että ihoni hehkui nimenomaan silloin kun olin käyttänyt refined finish -kuorintaa. Tätä tuotetta muuten tällä hetkellä löytyy täysikokoisena - aina niin "mukavan" asiakaspalvelun - asokselta hintaan 11,25 puntaa, normaalihinta on 17,50. Suosittelen ehdottomasti. Benefitin omilta nettisivuiltakin saa tilattua, mutta heillä on nykyään ihan tuhottoman suuren noin 20 dollarin postikulut. Näitä kyllä löytyy lähempääkin, ainakin FeelUnique ja LookFantastic myyvät Benefitiä.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Hiusvesi muillekin kuin miehille?

Ennen tätä syksyä en ollut kuullutkaan hiusvesistä. Tai siis olin, mutta olin kuvitellut niitten olevan vain epätoivoisia yrityksia päästä eroon vanhojen miesten hiustenlähdöstä. Onhan ne sitäkin jossain määrin.

Mun ihoni on aina ollut vähän oikukas ja hetki sitten se alkoi taas tehdä jäyniään. Kyynärtaipeet muuttuivat punaiseksi ja kutiseviksi, luomet alkoivat hilseillä ja päänahka kutiaa huolimatta siitä mitä sille tekee ja millä hiuksia pesee. Koska nää kaikki oireet tulivat suunnilleen samaan aikaan ja koska mikään niistä ei ole mitenkään uusi niin uskon että ne liittyvät jotenkin toisiinsa.

Miten tää kaikki sitten liittyy niihin hiusvesiin? Nimensä vastaisesti ne on pääsääntöisesti tarkoitettu hiuspohjan hoitoon ja tällä kertaa päätin kutisevan pääni takia turvautua kammottavan kalliiseen hiusveteen. Hajusteettomuutensa vuoksi valitsin Goldwellin geelimäisen hiusveden (Sokoksella n. 22euroa, sama puteli esim Beautybaysta n. 15 eurolla postikuluineen). Tämä desinfioi ja kosteuttaa ja sitä kautta rauhoittaa hiuspohjaa. En usko että hiuksillakaan on tähän mitään vastaansanomista, mikäpä hius kosteutuksesta huononisi. ;)


Miksi en käynyt apteekissa hakemassa jotain hiuspohjan hoitoon tarkoitettua tuotetta? Koska olen kokeillut monia niistä ja lopputulos on aina ollut täysin olematon sen takia että ne jättävät jälkeensä rasvaisen pinnan ja likaisen näköiset hiukset jolloin hiukset on melkeinpä pakko pestä jos ei halua näyttää saastaiselta. Ainakin kokeilemani Goldwellin hiusvedet inner effect regulate calming lotion ja tämä dualsenses scalp specialist sensitive soothing lotion ovat sellaisia että kuivuttuaan hiukset näyttävät ihan puhtailta, siis olettaen että aine on laitettu puhtaaseen päähän. :)

Noita vesiähän on monella merkillä ja monenlaisia, mutta tykkään näistä Goldwellin hiusvesien hieman geelimäisestä koostumuksesta jolloin aine on helppo levittää. Plussaa myös tämän tuotteen hajusteettomuudesta, vaikka olihan inner effectin jouluisen mausteinen tuoksukin ihan ok, mutta joidenkin makuun vähän liian miesmäinen. Itse en tahdo myöskään läträtä liioilla hajusteilla.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Yllätys, pääset uutisiin

Tiedätte varmaan sen jutun että täytyy pitää koko ajan siistejä ja nättejä alusvaatteissa siltä varalta että joutuu onnettomuuteen niin näyttää siltä että ajattelee asioita? En nyt menisi ihan noin pitkälle, mutta sain vaan tylyn muistutuksen siitä, että ehkä se puolen minuutin mineraalimeikin nassuun pyörittäminen ei ole niin suuri homma.

Olin lupautunut koulussa erään kemiallisen käsittelyn koekaniiniksi pari viikkoa sitten. Tänään kun homma oli tarkoitus suorittaa, opettaja ilmoittaa että YLEltä tulee toimittaja ja videokuvaaja tekemään juttua uutisiin aiheeseen liittyen. Olen aika laiska ehostamaan itseäni aamuisin, erityisesti nää aikaidet aamut tekee tiukkaa ja koska koulukaverit ovat jo nähneet mut räjähtäneimmillään niin raahustin kouluun ilman meikkiä, naama punaisena ja silmäluomet punottaen. Jepjep, sitten tulee videokuvaaja ja kuvaa uutisiin. Onneksi ne olivat vaan paikallisuutiset eikä mun tarvinnut lisänolostukseksi edes puhua kameralle. Löysin itsestäni turhamaisuuden ja loppukuvaa varten pyysin opettajaa tekemään jotain silmänalusilleni, onnistuin näyttämään melkein ihmiseltä.

Tästä lähin turhamainen Smykkityttö aikoo kyllä herätä viisi minuuttia aiemmin, sillä näemmä koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Pitäkää peukkuja ettei kovin moni sukulainen ja tutuntuttu uutispätkää näe. Ei pelkästään sen takia että näytin väsyneeltä vaan myös sen takia, että kovin moni sukulainen ja tutuntuttu ei tiedä minun opiskelevan parturi-kampaajaksi ja se, että ne tajuavat tarkoittaa lisää selittämistä ja alanvaihdon puolustamista. Inhoan sitä.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ensimmäinen haukkaus norsusta, Kall(i)o

Tämä teksti on vanhasta blogistani, jota kirjoitin kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan. Siistin tuota blogia ja ajattelin siirtää pari pientä juttua tänne.

En koskaan ollut halunnut asua Helsingissä, toisin kuin useimmat ikäiseni. En tuntenut kaupunkia ja entuudestaan en tuntenut kuin äitini pari ikäloppua sukulaista ja minä en ole ikinä ollut mitenkään sukurakas. Uusi kaupunki, koti-ikävä, kaverit ja poikaystävä jäivät melkein 300 kilometrin päähän ja muutenkin kaikki tuntui vähän oudolta, myös koulu jonne pääsin puolivahingossa. Äiti antoi minulle ohjeen, että älä yritä syödä koko norsua kerralla vaan aloita pienistä jutuista. Ekan viikon vietin neljän ihmisen kommuunissa johon päädyin äitini työkaverin sukulaisen kautta. Tykkäsin jopa siitä, mutta viikko oli kuitenkin vähän liian lyhyt aika sopeutua, sain silti eräältä kanssa-asujalta hyvän neuvon: "Helsingin oppii tuntemaan vain kävelemällä paikasta toiseen." Niin minä tein, kävelin joka paikkaan ja haukkasin pieniä paloja. Ensimmäinen asuntoni oli Kallion ja Hakaniemen rajalla (Kallion eduksi) oleva ylihintainen vuokrayksiö, joka oli juuri remontoitu tarkoittaen sitä että pari seinää oli maalattu. Tämä oli siis mun ensihaukkaisuni Kallioon:

Kallio on aika yksinkertainen paikka. Asuintalojen lisäksi Kallio on vain seksiliikkeitä ja räkälöitä. Niin ja koska on räkälöitä, on myös paljon humalaisia ihmisiä. On hyvin hämärää aamulla lähteä kouluun, huomata rappukäytävässä joku möykky, joka osoittautuukin nukkuvaksi ihmiseksi. On todella hienoa kun kävelee ulkona ja joka paikassa haisee kusi enkä nyt tarkoita sellaista hentoa kissanpissiä vaan ihan ehtaa tavaraa.

Ei Kallio kuitenkaan ole paha paikka, mun mielestä täällä on ihan kiva asua. Kai senkin takia että koulu on ihan vieressä. Vaikka itä-Helsingin maine olisikin liioiteltu, en silti haluaisi muuttaa sinne vaan asuisin mieluummin täällä. Kallio on nätti paikka, vanhoja rakennuksia ja mukulakivikatuja. Lisäksi vieressä on Hakaniemi, josta löytyy ihan kaikki oleellinen. Hakaniemestä taas ei ole pitkä matka keskustaan edes kävellen, metrollakin matka kestää suunnilleen kaksi minuuttia.


Kaikkihan me tiesimme että en mitenkään voisi itse maksaa lähes 700 euron vuokraa ja ne ensimmäiset kolme kuukautta vuokraa maksoivatkin pääasiassa vanhempani. Sainkin hoasin soluasunnon joulukuussa Vuosaaresta, niin, sieltä itä-Helsingistä jonne en ikinä muuttaisi. Vuosaari osoittautui oikeasti mukavaksi paikaksi. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että asuin (meri-)Rastilassa, joka on kuulemma se pahin paikka Vuosaaressa eikä sekään millään mittapuulla paha ollut ja meroonkin oli matkaa ehkä 50 metriä. Kämppiksetkin olivat kivoja. Vuoden Helsingissä oleskeltuani sitten lopetin sen koulun ja palasin kehäkolmosen ulkopuolelle.

Toisinaan poden jonkinlaista Helsinki-ikävää ja nyt siellä on kasa hyviä kavereita, ystäviä ja suuri osa niistä silloin "maalle" jääneistäkin on muuttanut pääkaupunkiseudulle. Silti pääkaupunkiseudun pitkät välimatkat ovat asia josta en niin välitä.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Seitsemäs kouluviikko

Näitä on ihan kiva kirjoittaa ylös pelkästään sen takia että viikon lopussa ei aina meinaa muistaa mitä on koulussa tehty.

Maanantaina tehtiin sitä samaa asiakaspalvehengestä puhumisdiibadaabaa jo kuudetta viikkoa. Siis ihan oikeasti nää on tärkeitä asioita, mutta suurin osa on itsestäänselvyyksiä ja vaikkei oliskaan niin kuusi viikkoa saman asian jauhamista on jo ihan liikaa.

Tiistaina meillä oli teoriakoe, joka tyyliltään vastasi kovasti enintään yläasteen koetta, mutta mikäs siinä. En olekaan ikinä ymmärtänyt niitä lukion kolmen tunnin koemaratooneja. Leikattiin myös harjoituspäätä. Kerrattiin porrastusta nostokulmalla ja opeteltiin lettejä ja koin pari oivallustakin näihin liittyen. Jei!

Keskiviikkona heräsin siihen kun tajusin että olin kokeessa vastannut yhteen kohtaan väärin. No ei ollut ehkä se suurin juttu, mutta koska virhe oli ihan hölmö niin tottakai se harmittaa. Keskiviikko muuten oli kyllä etäpäivä, jolle meille oli varattu tehtävä haudehoidon merkityksestä käsittelyihin. Meni kyllä vastaus vähän arpomiseksi, sillä mun ymmärtääkseni näistä asioista ei ole pahemmin koulussa puhuttu.

Torstaina oli taas leikkupäivä. Tehtiin a-linjaista porrastusleikkausta, joka osoittautui ajatuksena ihan helpoksi ja samalla huomasin, mitä teen porrastusleikkauksissa yleensäkin väärin kun meinaa tulla lovia.

Perjantaina leikeltiin helpohkoa kerrostusleikkausta ja vielä porrastusleikkausta. Koska olin torstaina tajunnut virheeni porrastuksen suhteen, tein tämän leikkauksen oikeasti hyvin. Sain paljon julkisia kehuja luokkakavereiltani ja sitä ei toden totta ole aiemmin tässä luokassa tapahtunut. Opettajamme myös takoi meille päähän föönausta ja pyöröharjan käyttöä. Taisi nähdä mun räpiköintini sen kanssa. Kerrankin tuntui siltä että olen koulussa ihan syystä ja joku opettaakin näitä "yksinkertaisia asioita". Kuten sanottu, olen aiemmin käyttänyt fööniä kenkien kuivaamiseen niin ei nää asiat mulla ole olleet mitenkään valmiina selkärangassa.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Väripäivä

Pitkästä aikaa koulu alkoi kahdeksalta ja nyt kun alkoi uusi jakso niin siihen pitää totutella. Niin kuin siihenkin että koulu ei aina lopukaan aikaisin vaikka alkaisikin kahdeksalta. Väsytti ja satoikin kovasti. Onneksi olin viime kerralla muistanut tuoda keltaiset kumpparini vanhempien luota. Ei voi olla tuntematta itseään virkeäksi pirteän värisissä asusteissa ja kivan sateenvarjon kanssa! Jopa se idiootti autokuski, joka ajoi liian lujaa ja räiskäisi lätäkön päälleni ei haitannut.


Noita keltaisia kumppareita etsittiin muutama vuosi kissojen ja koirien kanssa kunnes lopulta tärppäsi. Merkki siis Hunter ja noita keltaisia saappaita näyttäisi edelleen olevan myynnissä, tosin ainakin kolmekymmentä euroa suurempaan hintaan kuin mitä minun saappaani pari vuotta sitten maksoivat, vaikka nämäkin sain lopulta joululahjaksi vanhemmiltani.

Vihreä laukku taas löytyi keväällä, merkkinä Cambridge satchel company. Tää on ihan loistava koululaukku ja aina joku tulee sitä kehumaan, viimeksi näin teki erään kaupan myyjä. Haju oli kyllä kuvottava ja olen sen takia tehnyt laukulle kauheuksia kuten heittänyt sen kolmeen kertaan pesukoneeseen. Ajatuksena oli että se on kuitenkin käyttökelvoton jos se löyhkää pendoliinolta. Laukulle ei pesuissa käynyt mitenkään huonosti, nahka ainoastaan aavistuksen pehmeni, mutta se olikin liian jäykkää ennen pesuja.

torstai 22. syyskuuta 2011

Davines-kokemuksia

Mainitsin aiemmin että innostuin italialaisesta Davines-sarjasta. Kivaa siinä on se, että tuotteita myydään monessa koossa. On se jättimäinen liikepakkaus, kotioloihin sopiva n. 250ml pakkaus ja vielä pieniä kokeilu- tai matkakokoisia tuotteita alle 100ml pulloissa ja purkeissa.

Davines (essential haircare -sarja) on ilmeisesti jonkinsortin luonnonkosmetiikkaa. Tai ainakin mainosteksti puhuu paljon luonnon kanssa sovussa elämisestä, pakkausten uudelleenkäyttämisestä ja jossain tuotteessa ainakin näin 98% luonnon raaka-aineista tai muun vastaavan maininnan. Se mikä näissä tuotteissa on selkeä heikkous on niiden tuoksut. Kun näkee tällaisen pullon:

Sitä jotenkin kuvittelee että tuoksu olisi jotenkin raikas ja ehkä hedelmäinen. Tai mulle tuli ainakin sellainen mielikuva. Onneksi en kerralla ostanut sitä isoa pönikkää, sillä tää haisee ihan karmealta. Siinä on kyllä jonkinlainen hedelmäinen yritys kun oikein yrittää, mutta muuten tuoksu on jotenkin pistävän yrttinen, vaikea kuvailla, mutta ei siis mikään aisteja hellivä. Näissä tuotteissa kauttaaltaan on se ongelma, että raaka-aineiden kammottavaa hajua ei ole edes yritetty peitellä.

Tuon suihkugeelin/shampoon lisäksi olen kokeillut myös MELU-seerumia, jossa ongelma oli taas se haju. Seerumia kun ei edes ole tarkoitus huuhtoa pois joten kammottava haju jää hiuksiin. Lähti nopeasti multa pois, ei jäänyt kyllä omaan käyttöön.
Kokeilemani MOMO-hoitoaine sentään on ihan kiva, haju ei edelleenkään ole paras mahdollinen, mutta ei niin karmea ja voimakas kuin kahdessa aiemmin mainitussa. Pakkaus on hankala, muistuttaa vähän pakastepurkkia.

Tämän jälkeen lattia on runsaan silikonipitoisuuden takia varsin liukas ja vaatii välitöntä pesemistä, mutta hiukset ovat kyllä sileät ja pehmeät ja vaikka yleensä välttelen silikonipitoisia tuotteita pääasiassa sen takia että ne on hankalaa jos ei mahdotonta huuhdella pois niin tämä kuitenkin lähti hiuksista ihan kohtuukätevästi. En ehkä osta uudestaan, mutta ihan mukava tuttavuus kuitenkin.

Shampoot ovat tähän mennessä olleet ne oikeat hyvät ostokset. DEDE-shampoo, jota mainostetaan toistuvaan pesuun on todellakin ollut hintansa arvoinen. Tuoksuu sellaiselta hajusteettomalta ja ei ole ainakaan kuivattanut hiuksia ja hiuspohjaa eli toimii kuten on luvattu. Myös syväpuhdistava SOLU-shampoo on tullut tutuksi. Haju on taas jotenkin outo, mutta ei tämäkään mitenkään ylitsepääsemättömän kauhea ole. Jos pitäisi verrata näitten kaikkien tuoksujen miellyttävyyttä niin listä menisi näin, alkaen siitä kauheimmasta:
MELU-seerumi
Authentic cleansing nectar for hair&body
MOMO-hoitoaine
SOLU-shampoo
DEDE-shampoo

Näistä kokeilemistani tuotteista shampoita aion todennäköisesti ostaa vielä näitten loputtua, sen sijaan hoitoaineet ja seerumit saavat kyllä jäädä niille myyntihyllyille.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kuudes kouluviikko

Eli ensimmäisen jakson viimeinen täysi viikko.
Maanantaina meillä oli permanenttirulllauksen kokeeseen valmistautumista eli tehtiin vielä yksi rullaus koulussa ennen varsinaisen kokeen tekemistä. Omani oli ehdottomasti ensimmäistäkin rullausta huonompi ja sain arvosanaksi 1 (asteikolla 1-3). Oon aina vihannut numeroarvosanoja, mutta varsinkin silloin kun tietää että kaikki on mennyt normaalia huonommin sitä arvostaa vielä vähemmän.

Tiistaina leikattiin kerrostusleikkausta, otsatukkaa ja vähän muutakin. Aamupäivästä käytiin kosmetologiopiskelijoiden käsihoidossa kun tehtiin heille aiemmin haudehoidot. Olin vaan jo unohtanut, sillä mun kohdalla lopputulos näytti pahemmalta kuin sinne mennessä.

Keskiviikko meni sitten rullauskokeessa ja kaikkeen siihen liittyvässä. Sain edelleen arvosanaksi 1 ja niin sai kyllä reippaasti yli puolet koko ryhmästä. Ryhmän yhden ja ainoan kolmosen sai sellainen rullaus, josta koko ryhmä (myös tekijä itse) tiesi ettei sellaista voisi tehdä oikealla ihmiselle, se vaan oli niin tiukkaan rullattu.

Torstaina ja perjantain olin poissa, mutta torstaina oli tarkoitus olla teoriakoe, joka kyllä siirrettiin myöhemmälle sen takia että olisimme kilometrin mittaisilta ruokajonoilta ja kokeen tekemiseltä kerinneet yritysvierailulle. Perjantaina puolestaan piti olla suomalaisen hiustenhoitosarjan esittelijä, mutta ei kuulemma ilmaantunut paikalle. Surullisinta tässä on kai se, että tämä esittelylle varattu aika oli jo toinen toteutumaton.

Nää meidän ruokajonot alkaa olla jo huono vitsi. Ensimmäisellä viikolla parin pitkän jonotuksen jälkeen meille tuli ihan virallinen pahoittelu siitä kuinka korttivika* oli hidastanut jonoja ja vannottiin etteivät pitkät jonot tule toistumaan. Jonot eivät hävinneet ja lopulta opettaja antoi meille ihan oikeankin selityksen. Koulumme alueella on yhteensä kolme ruokalaa, joista yksi on tällä hetkellä remontissa. Meidän ruokalamme on ilmeisesti suurin, laskin että sinne mahtuu kerralla 240 henkilöä ja toinen käytössä oleva ruokala vetää enintään sata henkeä. Kun alueella on yli 2000 opiskelijaa syömässä parin tunnin aikana niin ei ihmekään että jonot ovat pitkiä. Se on vaan todella turhauttavaa että syömään täytyy mennä jo 9.45 tai jonottaa tunti että saa edes ruokaa.

*saamme ilmaisen lounaan ja se pitää kuitata näyttämättä kela- tai ajokorttia kortinlukijalle

torstai 15. syyskuuta 2011

Cloud Nine vs ghd

Oon ollut yksi niistä ghd-rautojen hehkuttajista, sillä ero ghd:lla ja millä tahansa minun kokeilemallani halvemmalla raudalla on ollut ihan mieletön. Ennen kuin ostin oman ghd-rautani olin kokeillut monia ja verrannut lopputulosta kampaajan tekemään jälkeen - kaikilla kampaajillani on ollut yhden ja saman merkin rauta, arvaa itse mikä - ja todennut että ei kyse nyt enää voi olla vaan käyttäjän taidoista ja tottapuhuen ei se ollutkaan. Itse raudalla oli suuri merkitys myös lopputulokseen, ero ei ollut vain korvien välissä.



Mini-ghd:ni lisäksi sain vuosi sitten ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi toisen ghd-raudan, koska olin halunnut myös leveämmän muiden ihmisten hiusten laittoon, sillä kavereiden pitkillä hiuksilla se mini-ghd ei ole paras mahdollinen. Olin huomaavinani jotain laatueroa sen aiemmin ostetun miniraudan ja uuden raudan kanssa. Uskon edelleen että näissä on muutakin eroa kuin valmistusmaa (miniraudassa Korea, mediumissa Kiina). Vähän tän jälkeen kuulin että omistaja on jossain vaiheessa siirtynyt kiinaan. Kuulostinpa jotenkin ennakkoluuloiselta tai en, mutta koska Kiinasta tulee niin paljon roskaa ja huonosti tehtyä elektroniikkaa niin uskon siihen, että valmistusmaalla on tässä kohtaa väliä.

Tämän pienen pettymyksen jälkeen kuulin Cloud Nine -raudasta, joka olisi alkuperäisen ghd-rautojen kehittelijöiden uusi rauta ja jopa paljon parempi kuin ghd. Omistin jo kaksi rautaa, joista toinen oli loistava ja toinen ihan hyvä, joten en nyt kuitenkaan ollut pistämässä rahojani enää kolmanteen, mutta tietysti tulin uteliaaksi.

Huomasin että koulussa meillä on Cloud Nine -rautoja minikokoisina ja normaalilevyisinä. Tottakai otin raudat testaukseen heti ensimmäiseen pikakampaukseen ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan jne. Nyt minulla on siis jonkinlaista vertailukelpoista kokemusta.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin Cloud Ninea odotin jotain mieletöntä, sillä olihan sen sanottu olevan parempi kuin ghd:n ja eka kokeilu ghd:lla sai mut tyrmistymään. Mitään maata järisyttävää ei tapahtunutkaan. Sanoisin tylysti että käytössä Cloud Nine on ihan samanlainen kun mun medium-ghd, eli hyvä, mutta ei mitenkään loistava. Sen sijaan taidan tietää mikä Cloud Ninesta tekee "paremman" kuin ghd: ulkoiset pikkujutut. Cloud Ninessahan lämpötilaa voi säädellä välillä 100-200 astetta, löytyypä raudasta myös asetus "high". Onhan se ihan kiva että mahdollisuuksia annetaan, mutta itselle on ainakin osunut asiakkaiksi ne henkilöt, jotka tarvitsevat kaikki lähemmäs 200 astetta, että lopputulos näyttäisi suoralta tai kiharalta. Kaikilla näillä on kuitenkin ollut ihan normaalit(, värjätyt) hiukset. Plussaa myös lämpösuojatörpöstä, vaikka onhan ghd:lla myös jos jonkinlaista lämpösuojapussia ja mattoa. Tykkään kovasti myös Cloud Ninen johdosta, joka pyörii 360 astetta, niin se tekee ghd:ssakin, mutta Cloud Nine voittaa sen verran, että johto lähtee laitteesta lähes suoraan kun ghd:ssa se tekee 90 asteen kulman ja näin ollen kääntyy käyttäjäänsä päin, uskokaa pois, se meinaa välillä tulla tielle. Viimeinen asia jota en varsinaisesti voi verrata, mutta josta tykkään Cloud Ninessa on levyjen pinnoite. Meidän käytössä olevien harjoituspäidenhän sanotaan olevan täysin ihmisen hiusta, joten sitä voi käsitellä samoin kuin omia hiuksiaan. Harjoituspäähän rautaa käyttäessäni huomasin, että seassa oli jotain muutakin, sillä osa "hiuksista" oli sulanut lämpölevyyn kiinni. Säikähdin ihan kauheasti, mutta mitään hätää ei ollut, sillä sulaneet muovikököt sai siististi irti levyistä eivätkä ne siis olleet palaneet itse rautaan kiinni.

Käytin erään toimettoman aamupäivän hyödykseni testaamalla Cloud Nine micro-rautaa. Täysi pettymys. Pienessä raudassa oli pienten rautojen ongelmat. Toisin kuin isoveljessään, microssa ei ole ollenkaan erillistä lämmönsäätöä ja koska rauta on pieni, se alkaa lämmetä vähän turhan kuumaksi ulkopinnoilta eikä sitä voi kauaa pitää kädessä. Vaikka raudan ulkokuori lämpenikin ei se tarkoittanut että rauta itse olisi mitenkään tehokkaampi kuin vaikkapa kahdenkymmenen euron rauta, joka on samaa kokoluokkaa. Mun mielestä näissä pienissä raudoissa ongelmana on myös se, että niistä saa huonon otteen ja niitä ei edes jaksa käyttää kovin pitkää aikaa kerraallaan. Vaikka minikokoinen rauta olisi mainio matkarauta niin tämä ei sitä ole. Kun ghd-raudoissa tai isossa Cloud Ninessa on kolmipinninen UK-adapteri, jolloin rautaa voisi käyttää myös matkalla, tässä sitä ei ole ja tähän sellaista ei edes saa - jos edes on valmis kuljettamaan mukanaan rautaa, jonka johdon päässä möllöttää muuntaja joka on kooltaan ainakin kolmasosan koko raudasta. Yksi aika hieno puoli tässä kuitenkin on, verkkokauppa.com myy tätä "kohtuulliseen" 60 euron hintaan. Kohtuullinen siinä mielessä, että edes se brittiversio ei netistä ostettuna lähde tuohon hintaan. En silti maksaisi tästä raudasta edes kolmea kymppiä. Jos minulla ei minirautaa olisi ja sellaisen haluaisin niin saattaisin kääntyä ghd:n puoleen tai jos selkeää matkarautaa havittelisin niin ostaisin vaikka sellaisen halpisraudan.

Näiden kokemusten perusteella voisin sanoa, että Cloud Nine on ihan kiva. En kuitenkaan vaihtaisi nykyisiä rautojani pois, mutta sitten kun medium-rautani joskus lakkaa toimimasta niin Cloud Nine on todennäköisesti ensimmäinen vaihtoehto. Sen sijaan sitten kun minirautani lakkaa toimimasta niin otan kyllä mielelläni uuden mini-ghd:n.

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...