sunnuntai 23. elokuuta 2020

Parempaa valoa meikkaajalle

Meillä on kahden valokuvaajan kotona tiukka kuri ja järjestys mitä tulee valoihin. Kaikki lamput (eli polttimot) on jotain superhifejä päivänvalolamppuja, joita ei lähikaupasta saakaan. Eihän tätä tule ajateltua sen kummemmin arjessa. Autoin kesällä yhdessä muutossa ja kun avasin vessan oven ja löin valot päälle, meinasin pökertyä. Sen lisäksi, että edellinen asukas oli selvästi onneton siivoaja, vessa näytti suunnattoman synkältä ja yrmeältä. Tuntui että jotain hyökkää niskaan, kun astuu kelmeänkeltaisen valon alle ja laittaa oven kiinni. Tajusin, että tämä on normaalissa kodissa ihan oletusarvoinen tilanne.

Palataan vuosien takaiseen vinkkipostaukseeni, jonka avulla vessassa meikkaaminen lakkaa olemasta rikollista. Puhutaan siis kahdesta - jos ei maailmaa, niin ainakin - meikkiä parantavasta pienestä parannuksesta. Aloitetaan peilikaapista, joka monessa kodissa on useimmin Polarian "perusmalli", jossa varsinainen lamppu on muovisen kotelon alla. Muovi kellastuu aikojen saatossa ja lopputulos on tämä:





Näitä saa muutamalla eurolla varaosina rautakaupoista. Polarian omilta nettisivuilta selviää, että muovin nimi on "valonsuoja" ja sivuilta voi etsiä postinumeron mukaan lähimmän jälleenmyyjän. Itse löysin omani aikanaan hyllytavarana lähimmästä K-Raudasta. Ero on huomattava. Ei ihmekään että kellastunut muovi värjää kaiken valon vieläkin kelmeämmäksi. Itse asiassa suoja oli jotenkin käpristynyt kasaan eikä edes meinannut pysyä paikallaan. Vaihtoon!




Uudistetulla kuvulla tilanne muuttuu tällaiseksi: Valkoinen näyttää valkoiselta eikä enää tule huono olo pelkästään vessan väristä.




Perustilanne nollattu, mutta vielä on jotain, millä vessassa meikkaamisesta tulee laillista eikä kotoa lähtiessä tule yllätyksiä, että meikkivoide on ihan liian keltaista tai poskipuna jossain muualla kuin poskissa. Vaihdetaan tietysti ne varsinaiset loisteputket! Miten ne valitaan, kysyt. Minäpä kerron! 

Sen perusjutun lisäksi, että osaa valita oikean mittaisen ja oikealla kannalla kiinnityvän polttimon, niissä on kaksi huomattavaa ominaisuutta: Valon väri ja värien toistokyky. Valon väri määrittelee aika yksiselitteisesti onko väri keltainen, valkoinen tai jopa sinertävä. Puhutaan valon värilämpötilasta ja sitä lamppuostoksilla mitataan Kelvin-luvulla. Meillä suositaan sellaisia valoja, joissa värilämpötila on noin 5000 Kelvinin tienoilla. Näin väri ei juuri taita kumpaankaan epätoivottuun suuntaan. Lisäksi näissä lampuissa (oikeammin siis polttimoissa) on hyvä värintoisto eli meikkejä ajatellen sävyt erottuvat toisistaan hyvin. Tämä on tietysti toivottua jos ei halua yllätyksiä ovesta ulos lähtiessään, mutta tarkoittaa että omia sävyjä saattaa joutua katsomaan astetta kriittisemmin. 

Itse olemme tilanneet kodin loisteputket oululaisesta Valotornista ja lamput on olleet Philipsin Graphica-sarjaa, joissa värintoisto on äärimmäisen hyvä ja värilämpötila 5300K. Tämä voi tuntua jopa jäätävän kylmältä, mutta helpottaa pimeitä aamuja ja meikkaamista. Usko pois. Hinta ei ole halvimmasta päästä, mutta eipä näitä usein tarvitse vaihtaa - puhutaan vuosien vaihtovälistä. Toisaalta uskon, että sitä saa mistä maksaa: ostin lukuvaloon lamppuja, joista maksoin kahdesta kappaleesta kaksitoista euroa. Toinen lampuista pimeni kymmenen minuutin jälkeen. Ostin merkkituotteen, jonka hinta oli 12 euroa yhdeltä polttimolta. Ei ole tarvinnut katua.

Eikä tämä nyt tietenkään tarkoita, että jokainen kodin lamppu täytyy vaihtaa, mutta meikkauspaikassa olisi hyvä miettiä tätäkin asiaa. Tuleeko näitä valoasioita mietittyä meikatessa?

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...