sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Timantinmetsästäjä

Olin suunnilleen kymmenen kun sanoin äidilleni, että asuttaisiinpa Helsingissä. Äiti luonnollisesti kysyi miksi. Siksi että siellä tapahtuu koko ajan jotain. Tällä viittasin ainakin Jyrkin musiikkivieraisiin, ehkä johonkin muuhunkin. Hassua kyllä, tuota lausahdusta lukuun ottamatta en koskaan ollut ajatellut asuvani Helsingissä. Kun sinne muutin opiskelemaan, en varmaan käynyt missään muualla kuin Ikeassa ilmaisella Ikea-bussilla. Vantaalla asuessani kävin yhden vaateliikkeen blogitapahtumassa ja sieltäkin lähdin pois kun tuntui että olen ihan väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Seuran merkitys on tietysti jo tullut todettua kauneusbloggaajia tavatessa, siinä seurassa on minulle helpompi olla kotonaan.

Täällä Sydneyssa taas tapahtuu koko ajan niin paljon, että ei edes osaa seurata kaikkea, mihin voisin osallistua. Eräänä päivänä Facebook päätti auttaa ja läväyttää mainoksen "Sydney Diamond Hunt". Tulossa olisi "pääsiäismunajahti", jossa palkintona olisi n. 7000 euron arvoinen timanttisormus. En varmaan koskaan osaisi isoa timanttisormusta käyttää, mutta koska tykkään kaikesta kiiltävästä ja olen toisinaan yllättävän kilpailuhenkinen, lähdin heti mukaan. Jahti suomalaisittain osui näin huhtikuun viimeiselle päivälle, vappuseikkaluksi siis.

Muutamaa viikkoa ennen kisapäivää järjestäjä alkoi julkaista vihjeitä oikealle paikalle. Joka päivä yritys julkaisisi vihjeen, joiden perusteella piti päätellä, mihin olisi tarkoitus suunnata. Kolmen kuukauden asumisen (mutta monen vuoden amazing race -tyyppisen pääsiäismunajahdin!) jälkeen olin oikeasti aika hyvä. Vaan hommassa oli mun mielestä aika surullinen twisti. Viime vuoden jahdissa n. 4000 osallistujasta suunnilleen 60 oli löytänyt lopulliselle paikalle, tänä vuonna haluttiin joko sekoittaa pakkaa tai pelättiin kovaa kävijäryntäystä. Lauantaina 29. päivä tulee sähköposti, jossa sanotaan, että varsinaiseen tapahtumaan pääsee osallistumaan vain 200 ensimmäistä nopeinta, jotka varaavat (ilmaiset) liput tapahtumaan.

Minä olin sen verran nopea ja nopean mobiilinetin kanssa, että taisin olla se ihan ensimmäinen mukaan ilmoittautuva. Ilmoittautumalla sai osoitteen, johon piti mennä tiettyyn kellonaikaan (järjestäjän liike Mosmanissa), sieltä mukaan saisi viimeisen vihjeen.



Viimeinen "vihje" ei ollut varsinaisesti mikään vihje, vaan ihan suora osoitus mihin pitäisi mennä. Paikan päällä jokainen sai goodie bagin. Mietittiin jonossa olevien kanssa mitä säkki voisi sisältää. Heitin vitsinä, mutta kokemus taustalla, että kassi täynnä alennuskuponkeja. Siitä en ollut väärässä, mutta kassilla oli myös oma tehtävänsä. Jokaisessa bagissa oli kultainen kirjekuori, jonka sisältä löyty kaksi alennuskuponkia. 21 onnekkaan kupongeissa luki takana "play". Ainoastaan nämä kupongin saaneet pääsivät "jahdissa" eteenpäin, muiden - myös minun - loppui siihen. Jäin kuitenkin mielenkiinnolla katsomaan, mitä kisailijoille oli keksitty. Ensimmäinen erä oli ryhmätyötä. Nopeimmin hommasta onnistuvat pääsisivät finaaliin ja aidosti taistelemaan tuosta sormuksesta. Finaalivaiheessa kolme naisihmistä pääsivät vapauttamaan sisäisen lapsensa: pallomereen oli kätketty kultainen pallo, se joka pallon löytää, on voittaja. Olisin halunnut tarkkuusheitellä kimppua ja etsiä oikeaa palloa vaikka en olisi edes osallistunut siihen palkintoon.

Harmi siis sinällään, että vihjeiden ratkaisulla ei ollut mitään merkitystä ja kaikki päättyi täysin arpapeliin, mutta oli silti mainiosti käytetty sunnuntai!

Lähtisitkö jahtaamaan timanttia?


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ihan uudenlainen elokuvakokemus

Mun lapsuuteeni (ja myöhempiinkin ikiin) on vahvasti kuulunut mm. Disneyn piirretyt ja yksi niistä suosikkielokuvista on ollut Kaunotar ja Hirviö. Kun kuulin uudesta leffaversiosta (Emma Watson kuvittele tähän sydänhymiö) olin ihan valmiina lähtöön. Varasin tikettini lähimmän elokuvateatterin erikoisnäytökseen. Maksoin leffastani perus Finnkino-lippuuni nähden ihan tuhottoman hinnan, mutta en kadu sentin vertaakaan.

Käsittääkseni elokuvateattereilla ei mene Suomessa ihan mielettömän hienosti tällä hetkellä. Mua itseäni ei kiinnosta esim. 3D ollenkaan ja viimeisin parannus, joka lähiteatteriini Suomessa tehtiin oli pidikkeet mukeille. "Jee!"

En tiedä johtuuko se ihan aidosti kilpailusta vai mistä, mutta täällä on ollut syytä käydä elokuvissa. Olen käynyt elokuvissa varmaan useamman kerran kuukauden aikana kuin Suomessa kokonaisuudessaan viime vuonna. Miksi? Täällä tarjotaan muutakin kuin mukinpidikkeitä. On erikoisiltoja, ravintoiloita teatterisalin sisällä, luksuspaikkoja ja kaikenlaista elämystä. Erikoisnäytöksiä on myös vanhoista leffoista, jotka eivät ehkä ole vuosikymmeniin olleet elokuvateattereissa. Viimeisin kokemukseni oli ulkoilmateatteri Luna Parkissa, paikallisessa huvipuistossa. Tän voisi ihan mainiosti toteuttaa Suomessakin kesäisin! Kyllä täälläkin illat on tähän aikaan vuodesta (syksy) tosi viileitä, mutta jokainen osasi varautua (kylpy)takeillaan ja paikan päältä sai vuokrata vilttejä. Todella mielenkiintoinen kokemus katsoa elokuvaa huvipuiston rakennuksen katolta, maailmanpyörän ja Harbour bridgen valoissa.

Seuraavaksi kiinnostaisi ihan kokemuksen vuoksi käydä kokeilemassa art deco -henkinen elokuvateatteri. Tosin se ei ehkä ole vaan art deco -henkinen, vaan aidosti rakennettu 1935. Ainakin kuvissa todella kaunis paikka. Jos kiinnostaa niin Hayden Orpheum on paikka.

Palataan siihen Kaunottareen ja Hirviöön. Se oli mun eka leffakokemukseni täällä Australiassa ja en tietysti osannut teatterilta odottaa sen kummempaa. Ostin lippuni Girls night out -erikoisiltaan. Lippu maksoi n. 25 euroa ja sillä sai leffanäytöksen, popkornin, alkulimut ja churrot ennen näytöstä ja lahjapaketin. Nää oli kivoja asioita, mutta se, mikä sai mut toiseenkin kertaan elokuviin oli sali itsessään: Tuolit, jotka sähköavusteisesti saa kallistettua mukavaan katseluasentoon, paljon tilaa ympärillä ja korkeuserot eri rivien välillä on niin merkittäviä, että vahingossakaan ei joudu katsomaan kenenkään hujopin takaraivoa! Jos et saanut mielikuvaa, niin kokeile Google-hakua HOYTS reclining seats. Osasin jopa arvostaa niitä mukinpidikkeitä käsinojilla, koska ne oli toteutettu hyvin. Leveän käsinojan päädyssä on pieni pöytä ja se pidike juomalle.


Niin ja mitäs siellä Kaunottaren ja Hirviön erikoispaketista löytyikään. No laatikollinen kosmetiikkaa! (Ja joku paikallinen seiska, mutta tämä oli luonnollisesti se kiinnostavin lahjakassin sisältö.):



Aikamoinen setti australialaista edullista kosmetiikkaa BYS-merkiltä, The Body Shopin tuoksunäyte ja Elizabeth Ardenin minimascara. Ei huono saalis!

Mitäs sanot, maksaisitko vähän enemmän jostain muustakin kuin 3D:stä elokuvissa?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parhaat ripsentaivuttimet ikinä PISTE

Okei, okei. Parhaat ripsentaivuttimet ikinä ainakin mulle. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että mikä merkki tulee mieleen ekana?

Aivan, Shu Uemura. Niitä on kehuttu paljon ja pitkään, Suomessa ja ulkomailla. En muista kenen suomalaisen bloggaajan blogista nää vuosia sitten bongasin, ehkä Saara Sarvas? Kun koko ajan joku tuntui niitä kehuvan, niin onhan mielenkiinto niihin ollut koko ajan olemassa. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Euroopasta kyseisiä ripsentaivuttimia on alkanut saada vasta muutamien vuosien sisällä ja asia ei ole enää tuntunut niin ajankohtaiselta.




Kun bongasin nämä Shu Uemura x Murakami -erikoistaivuttimet paikallisella stockmannilla, David Jonesilla (kuinka moni muu ajatteli Davy Jones?), alennushintaan, en voinut vastustaa itseäni. Normaalihinta näille ja hopeanväriselle perusmallille on noin 35 dollaria (noin, 27 euroa), mutta itse nappasin nämä suunnilleen 18 eurolla. Ajattelin että jos en tykkää, niin voin diilata nämä jollekin Suomeen palattuani.

Ensimmäisellä kerralla asettelin nämä todella tarkasti ripsieni tyveen ja aloin vieläkin varovaisemmin taivuttaa. Pelkäsin vähän. Luomi ei jäänyt väliin eikä ollut edes lähellä! Mikä vielä parempaa, nämä asettuivat tasaisesti ripsiin. Samassa tajusin, että näitten kanssa mun ei tarvitse tehdä tuota supertarkkaa asettelua, koska nämä ihan oikeasti sopivat just eikä melkein mun silmäni muotoon.


Japanilaiset siveltimet on mun heikkous ja nämä näköjään menee samaan sarjaan. Mikä on oma tuomio parhaista taivuttimista?

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hattaraa ja yksisarvisia

Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Australian ehdottomiin bonuksiin kuuluu se, että moni yhdysvaltalainen firma lähettää tänne nettiostoksia. Parhaimmillaan vielä ilman postikuluja.



Olen haaveillut yksisarvissiveltimistä ja koska tänne tulin muutaman matkasiveltimen kanssa, oli ihan perusteltua hankkia itselleen Tarten yksisarvissiveltimet. Olen katsellut vastaavia siveltimia eBaysta. Setin saa kokonaisuudessaan reilusti alle kympillä. Mikään niistä väriyhdistelmistä ei ole kuitenkaan täysin iskenyt. Ne on näyttäneet liikaa yksisarvisen oksennukselta. Kun näin nämä, tiesin että tässä ne on.




Settiin kuuluu viisi sivellintä, joista kolme on kasvoille ja kaksi silmille. Karvat on synteettisiä, joten sopivat erityisesti voidemaisille tuotteille. En ole vieläkään vakuuttunut, että on olemassa oikeasti hyviä puuterimaisille tuotteille tarkoitettuja synteettisiä siveltimiä. Puuterisiveltimen kanssa olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kuolailin paikallisessa Sephorassa Kat Von D:n superpehmeää synteettistä puuterisivellintä. Olin jo valmis kokeilemaan synteettistä sivellintä puuterin kanssa, mutta esteenä oli Kat Von D. Tämän pakkauksen myötä olen päässyt kokemaan, että kiinnityspuuterin kanssa synteettinenkin on ihan jees.




Samaan tilaukseen otin myös pienen kokeilusetin ja kerrankin bb-voide sävyltään Light ei ole ihan liian tumma, vaan juuri sopiva! Tuoksut on tosi vahvoja ja muistuttivat luonnonkosmetiikan ödöörejä. Niinpä sitten selvisi, että Tarte ainakin mainostaa luonnollisuuttaan. En sitten tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta täytyy tutustua lisää.

Mites nuo siveltimet, tykkäättekö?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Toimiiko se Proactiv?


Lyhyesti ja ytimekkäästi; Todellakin!

Sain täällä vihdoin käsiini alkuperäisen Proactiv-tuotesarjan, siis sen joka me muistetaan tv-shop-mainoksista. Niissä amerikkalaiset julkkikset kehuivat tuotetta maasta taivaaseen. Eurooppaan saatiin ihan erilainen versio, koska vaikuttava aine on meillä luokiteltu lääkeaineeksi ja se korvattiin salisyylihapolla. Koska noita salisyylihappotuotteita on meillä pilvin pimein, en koskaan kiinnostunut siitä Suomessa myytävästä versiosta. Niitä salisyylihappoa sisältäviä tuotteita kun on tullut kokeiltua ja ne eivät ole mun iholleni olleet mitenkään poikkeuksellisen erikoisia.

Kun tulin tänne mun ihoni tuntui räjähtäneeltä. Muutamassa päivässä pahimmat röpelöt hävisivät. Suurin vaikutus oli kuitenkin ehdottomasti se, että mun kasvojeni iho ei varmaan ole koskaan tuntunut niin sileältä ja pehmeältä. Tietenkään tällainen tuote ei vaikuta huokosten ulkonäköön tai aknearpiin, joten kuvissa ero ei ole niin selvä. Sen sijaan eron todellakin tunsi.

Minulla oli myös muutamien viikkojen tauko Proactiv-tuotteista. Silloin ihmettelin miten ihoni tuntuu taas niin röpelöiseltä eikä yhtään niin pehmeältä. Eron huomasi, vaikka asiaa ei aluksi edes huomannut ajatella.

Tuotteet on merkitty numeroilla 1-3 tarkoittaen järjestystä, jossa niitä on tarkoitus käyttää. 1 on cleanse, 2 tone, 3 repair, lisäksi omassa testipakkauksessani tuli mukana neljäs tuote, deep cleansing was. Itse olen aika orjallisesti käyttänyt näitä tuotteita iltaisin. Ensin pesu ykköstuotteella, kasvovesi ja kolmostuote vielä hoitovoiteeksi. Tämän lisäksi on pitänyt monesti vielä lisätä kosteusvoide, vaikka mun ihoni onkin rasvainen ja kolmostuotteen pitäisi siis riittää. Kuivuuttaa ei tunne, mutta huomasin asian kun poskille alkoi nousta jokunen miliumi. Tuota nelostuotetta en ole ymmärtänyt yhtään. Se on jonkinlainen syväpuhdistava tuote, mutta tykkään enemmän tuosta toisesta putsarista.

Hintaa näillä tuotteilla on aika reilusti, mutta kyllä rahalleen saa silti vastinetta. Putsari ja kasvovesi on kooltaan 60 ml, repair 30 ml ja nää ei kuitenkaan ole mitään kokeilukokoja. Yllä näkyvä setti maksoi 49,90 aud eli melkein 40 euroa.

Kyllä, näistä hankkia tuotteet 1-2 kotiin Suomeen.

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Ihana kukkapuna huulille


Arvatkaas mitä löysin? No sen kehutun kukkapunan tietysti! Täällä on näkynyt muutamalta merkiltä vastaavia tuotteita, mutta niiss on ollut ihan hirveä lemu kaikissa. Tykkään meikeistäni lähes hajusteettomana ja käyttää niitä hajusteita tarvittaessa muuten. Nyt kuitenkin löysin liikkeen, joka myy vain korealaisia meikki- ja ihonhoitotuotteita. Oli meillekin tuttuja merkkejä kuten TonyMoly (tai tounimory niin kuin korealainen omistaja nimen lausui), Etude House ja paljon merkkejä, joista en varmasti ole koskaan kuullutkaan. Korealaiset tuotteet on niin söpöjä ja ne toimii. Kun myyjä esitteli minulle kukkapunaa, joka mukautuu jokaisen huulille ihan eri väriseksi riippuen ihon happamuudesta, olin myyty. Kun nappasin hylsyn käsiini tajusin sen olevan kuuluisa Kailijumei.

Tässä on kaunis punainen hylsy ja siinä on "lukko", ettei puna aukea laukussa ja sotke kaikkea. Kaiken lisäksi hylsyssä on pieni ja kätevä peili. Ihan nerokasta! Onhan näitä peilillisiä ollut aiemminkin, mutta erityisesti tässä tuotteessa koen sen melkein välttämättömäksi. Tahramainen puna kun osuu iholle, niin se ei heti lähdekään. Kannattaa siis värittää rajojen sisäpuolelta tätä hoitavaa punaa levittäessään.

Koostumuksensa takia puna ei myöskään kulu rumasti tai jää lasinreunoihin kiinni. Ihan mun juttu! Sitä tosin ihmettelen vieläkin, että miksi valitsin tämän vaaleanpunaisen kukan enkä sitä erottuvampaa ja nättiä violettia (tai punaista, kuten pakkaus sanoi). Ehkä täytyy palata liikkeeseen joka tapauksessa. :D


Hintaa korealaiskaupassa 25 aud eli hieman alle 20 euroa. Näitähän saa suomestakin eleveniltä, mutta en ennen tänne tuloa raaskinut tätä ostaa koska en tarvinnut. En kai tarvinnut nytkään, mutta tarvitsin kuitenkin vähän. ;)

Joko olet kokeillut?

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...