maanantai 11. marraskuuta 2019

Maksoitko Tullille liikaa? Toimi näin




Nyt vasta pommi räjähtikin! Tulli on laskuttanut asiakkailtaan yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa liikaa, koska käytti väärää valuuttakurssia kolmen vuoden ajan. Tuona aikana perittiin liikaa yhteensä noin 11,5 miljoonaa euroa. Vähemmän yllättäen tämä on asiakkaiden rahaa, joten palautuksia on luvassa. Tarkempia tietoja täältä.

Itse olen tarkoituksella tehnyt ostokseni pääsääntöisesti tietyistä maista ihan siksi, ettei tarvitsisi nähdä tullauksen vaivaa ja huomioida veroja + mahdollisia tulleja loppuhinnassa. On tässä kolmen vuoden aikana kuitenkin jokunen tullaus tehty kauneustuotteista, kankaista tai vaatteista, joten melkein innostuin tuosta uutisesta. Kirjauduin heti Tullin nettipalveluun ja katsoin lähes jokaisen tullaamani lähetyksen tiedot. Osassa tuota virhettä ei ole tehty, mutta lähes kaikki ovat alun perin olleet valuutoissa, joissa on käytetty valuuttakertoimia. Jes, rahaa tulossa! Kaikki yli 10 euron palautukset (per tullaus) tehdään automaattisesti. Kymmenen euron rajan alle jäävistä rahan voi hakea näillä ohjeilla.

Yksityishenkilön on tullattava jokainen yli 22 euron arvoinen Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuleva lähetys. Mikäli ostos on yli 22 euron arvoinen, maksetaan siitä arvonlisäveroa Suomeen. Näiden kolmen vuoden aikana arvonlisävero on ollut 24%. Lisäksi jos ostoksen kokonaishinta on mennyt yli 150 euron, on maksettava myös tulli, joka vaihtelee tuotteen mukaan, mutta on yleensä muutamia prosentteja. 

Itse olin aika varma, että yli kymmenen euron meneviä maksuja en saa yksittäisestä tullauksesta takaisin, mutta varmaan koko potista tulee sen verran hyvin rahaa, että palautuslomakkeet kannattaa täyttää!

Excelöin itselleni taulukon, johon laitoin kaikki tarvittavat tiedot ja aloin laskea. Olen tullannut tuotteita yhteensä 694,37 eurolla, josta olen maksanut Suomeen arvonlisäveroa 166,59 euroa tullausvaiheessa. Varsinaisia tulleja en ole joutunut maksamaan, sillä olen tehnyt tässä mielessä hyvin pieniä ostoksia. 

Okei, eli jos 694,37 euroa on se summa, jolla olen tullannut tuotteita, tästä summasta olen maksanut 166,59 euroa arvonlisäveroa, varsinaisia tullimaksuja en siis ole maksanut. Sanotaan, että kaikki nämä tilaukset on laskettu 1,5% yläkanttiin. Se tarkoittaa, että puolitoista prosenttia pienempi tullattava summa on 683,95 euroa, tästä arvonlisäveron osuus on 164,15 euroa. Homman laajuus alkaa selvitä. Lasken vielä vähän typertyneenä ja nauraen mitä 2,5% ero tässä tarkoittaa: kokonaissumma on 677,01 euroa ja arvonlisäveron osuus 162,48 euroa.

Jos haluaisin joka ikisestä väärin lasketusta tullauksesta näiden kolmen vuoden aikana rahani takaisin, kirjoittaisin jokaisesta yksityiskohtaisen hakemuksen. Tällä rumballa saisin takaisin jotain 2,44-4,11 euron väliltä. Vaikka saisin jopa tuon 4,11 euroa takaisin, olisin käyttänyt hommaan ainakin tunnin verran aikaani, joten ”tuntipalkkani” olisi hieman yli neljä euroa. Ottaen huomioon, että olen etsinyt palautuslomakkeen ja tehnyt selvityksiä, voidaan lisätä ehkä puoli tuntia työaikaa. Tällöin puolentoista tunnin työstä tuntipalkaksi tulisi 2,74 euroa. Miten muuten voisin tuon puolitoista tuntia käyttää? Aika monella tavalla mielekkäämmin ja vaikka tuottavammin kuin lomakkeita täyttäen. 




Jos olisin opiskelemassa, työttömänä tai muuten rahallisesti vaikeassa tilanteessa, niin saattaisin tuon ajan käyttääkin – ihan laihialaismaisen mielentilani takia. Nyt en kyllä rehellisesti sanoen viitsi. Ymmärrän jos joku hakee omansa takaisin, mutta kannattaa huomata näiden summien mittakaava.
Veikkaankin että suurimmat ”voitot” tulevat yrityksille, jotka ovat joutuneet tullauksia tekemään. Näin jälkijättöisesti 11,5 miljoonaa alkaa kuitenkin kuulostaa aika pieneltä summalta, kun laskee mikä se henkilökohtainen osuus on. Vaikka summa jaettaisiin tasan jokaiselle tullaajalle n. 990 000, niin jokainen saisi rahaa takaisin 11,62 euroa. Tämä on tietysti jo paljon parempi summa, mutta ei silti mikään kultakaivos. Kaikki on suhteellista ja tässä mittakaavassa 11,5 miljoonaa alkaa kuulostaa pikkurahalta.

Miten siis kannattaa toimia?
Selvitä Tullin nettipalvelusta millaisia tullauksia olet tehnyt välillä 1.5.2016-30.6.2019. 
Joudut avaamaan jokaisen tullauksen yksitellen. Avaa linkkinä oleva tullauspäätös, josta näet maksetun veron määrän. Katso tullausmääriä ja summia, joita olet maksanut. Jos toteat, että Tullilla olisi sinulle maksettavaa, hae rahasi takaisin. Saatat myös todeta, että antaa olla, maksettu mikä maksettu. Jos olet tullannut lähetyksiä, jotka ovat olleet todella lähellä noita 22 euron ja 150 euron rajoja, silloin on suurin syy katsoa josko aronlisäveroa tai tullia on laskutettu perusteettomasti.

 Joko kerkesit laskea mitä saisit takaisin?

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Parhaat vegaaniset siveltimet



Minulle siveltimiä valitessa tärkeintä toimivuus. Hyvillä välineillä työ helpottuu ja jopa nopeutuu. Olennaista on tietysti laatu ja sitä kautta kestävyys. Jos ostan siveltimen, niin sen täytyy oikealla hoidolla on vähintään pitkäikäinen, jos ei ihan loppuelämän ostos. Vegaaniset eli synteettisistä kuiduista valmistetut harjakset eivät vielä ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Lähimmäksi on tulleet Real Techniequesin uusimmat siveltimet, mutta en silti ole ollut ihan tyytyväinen niihin, tiedän kuitenkin kuinka hyviä siveltimiä on aitokarvaisissa. Itse asiassa olen myös huomannut, että myös RT-siveltimien kehittäjät käyttävät aitokarvaisia eikä suinkaan pelkästään omia siveltimiään.

Kun Urban Decay pitkän odotuksen jälkeen saapui Suomeen, kerroin ehdottomasta suosikkituotteestani, joka kulki nimellä optical blurring brush. Samoihin aikoihin UD uudisti siveltimiään ja tuo mainitsemanikin muutti muotoaan. En ollut erityisen nopea hankkimaan uutta ihan vain testatakseni. Viime talvena kuitenkin osuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Stockmannin alennusmyynnissä oli viiden siveltimen setti todella hyvään hintaan. Yhden siveltimen hinnaksi jäi 10 euroa kappaleelta. Samaa settiä myy edelleen ainakin Sokos.




Setissä on nerokkaan sivellinpussin lisäksi seuraavat siveltimet:

- Optical blurring brush, hinta yksittäin 34 euroa
- Diffusing blush -poskipunasivellin, hinta yksittäin 34 euroa
- The finger, hinta yksittäin 29,90 euroa
- Flat eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa
- Iconic eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa

Eli kaksi kasvosivellintä ja kolme silmämeikkiin soveltuvaa sivellintä. Tai toki näitä voi käyttää juuri niin kuin haluaa. Esimerkiksi flat eyeshadow sopii mainiosti synteettisenä vaikka peitevärin tai huulipunan levittämiseen. Samaan UD pro -sarjaan kuuluu useita muitakin siveltimiä. Tosin tällä siveltimien määrällä en tule ikinä tarvitsemaan lisää, joten yritän rajoittaa innostustani ja jättää ne muut toistaiseksi kokeilematta.

Näissä synteettinen karva on tullut valovuosia eteenpäin siitä, mitä itse ajattelen synteettisten olevan. Aiemmin on vahvati puhuttu siitä, että synteettisiä siveltimiä käytetään vain voidemaisilla tuotteilla ja aitokarvaisia puuterituotteilla. Missään nimessä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää voidemaisten tuotteiden kanssa - ellei sitten halua tuhota niitä kalliita aitokarvaisia siveltimiään. Näissä eroa ei samalla tavalla ole tai näe. Se jos mikä tekee näistä ehdottomasti parhaimmat vegaaniset siveltimet, joita olen ikinä käyttänyt. Näitä käyttää mielellään eikä vain hädässä. Karvakin itse asiassa tuntuu ja näyttää sen verran aitdolta, että piti oikein tarkistaa ovatko nämä vegaanisia. Kyllä, kyllä ne ovat ja varsinkin kuvien kovassa valossa se synteettinen kiilto tulee esille, mutta muuten menisi melkein täydellisesti aidosta.

Onko vastaan tullut hyviä synteettisiä siveltimiä?

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Ponneaineettomat kuivashampoot testissä



Jos olet lukenut blogiani pidempään, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että kuivashampoo on minun eniten käyttämäni kosmetiikkatuote. Varmaan siitä syystä kaverini muutama vuosi sitten kääntyi puoleeni kun etsi ponneaineetonta kuivashampoota. Olin siihen mennessä nähnyt vain yhden ja pakkaus oli todella huono käyttää. Muistaakseni haisikin pahalta. Tämä oli Swiss o parin Frottee. Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta edellinen kokemus on pitänyt minut kaukana tästä tuotteesta.

Olen varmaan myös kertonut siitä, miten kaikki miespuoliset tutut pitävät perinteistä spraymallista  kuivashampoota myrkkynä. Se kuulemma polttaa keuhkoja. Minullahan se astma on, eikä ole koskaan haitannut! Yritän kuitenkin sopeutua siihen, että käytän kuivashampoota vain kun olen yksin kotona. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ilahtunut siitä, että perinteiselle painepullomuodolle on myös tullut vaihtoehtoja! 

Ensimmäisenä silmiini osui Styledryn kakkumaisessa muodossa oleva kuivashampoo. Tämä on muodoltaan tosi kätevä ja purkkia voi helposti kuljettaa vaikka laukussa mukana. Menisipä pakkaus lentokoneessakin niin, että ei tarvitsisi huolehtia litran pussin vetävyydestä - tämähän kun ei ole neste. Rasian sisällä on meikeistä tututtuun tapaan kaksi kerrosta: alimmassa kerroksessa säilytetään pientä mukana tulevaa sutia ja ylemmässä kerroksessa on itse puuteri. Tuote itsessään toimii ihan loistavasti eikä ole tarvinnut kuunnella huutoa myrkyttämisistä. Ainoa miinus tässä on tuoksu, josta en itse tykkää yhtään "Orange blossom" kuulostaa minusta ihan joltain Airwickin uutuustuoksulta. Minähän en voi sietää vessanraikastimia, joten tämä tuoksu ei ole minun mieleeni. Toivon vain ettei muille tule tätä assosiaatiota tuoksusta ja yritän olla hengittämättä niinä päivinä kun olen tämän tuotteen hiuksiini valinnut. Voisi kai olla pahemminkin. 11 grammaa tuotetta maksaa 14,90 euroa. Myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin seuraava tuote ei välttämättä mene kategoriaan ponneaineeton, mutta muotovaahtomainen koostumus eroaa kuitenkin siitä spray-Raidista. Vaahto ei ainakaan vielä ole aiheuttanut kellekään hengenahdistusta tai muita epämukavia fiiliksiä. Vaahtoa puristetaan ensin käsiin, hierotaan hiuksiin ja kuivataan/annetaan kuivua. "Puhdistusteho" ei ole riittävin mahdollinen omissa rasvoittuvissa hiuksissani. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ilman, se lienee pääasia. Vaikka kuivashampoo on ehkä teknisesti ihan oikea termi, miinusta tuote saa kuitenkin siitä, että muotovaahdon tapaan aine täytyy kuivata. Kuivaaminen onnistuu nopeimmin föönillä ja jos minulla aamuisin olisi kiinnostusta ja aikaa föönata tukkani, miksi en silloin saman tien pesisi hiuksiani?
Ihan ok tuote, mutta mieluummin haisen vessanraikastimelta, sillä Styledry tekee parempaa työtä. Ikoon kuivashampoovaahtoa saa 150ml 15,90 eurolla. Tätäkin olen nähnyt erityisesti Sokoksilla ja Stockmannilla.

Viimeisenä pienin ja sisukkain Swell-kuivashampoo. Swell tulee tosiaankin pienessä ja näppätässä pumppullossa. Ei painepulloa, vaan todellakin pumppullo. Pakkaus annostelee hienoakin hienomman puuterin hyvin, eikä tukka ole muuttunut valkoiseksi. Imee rasvaa oikein hyvin ja on helppo harjata pois. Tukka näyttää aina puhtaalta tämän tuotteen jäljiltä. En tiedä olenko enemmän ihastunut itse tuotteeseen vai pakkaukseen. Saisikohan pakkausta täytettyä jollain halvalla puuterilla tyhjennyttyään? Tuoksu on vähän tympeä, puuterinen, mutta ei haittaa päivän aikana ollenkaan, sillä haju joko haihtuu tai siihen tottuu. Tämäkin menisi heittämällä lentokoneessa käsimatkatavaroihin! Swell on näistä kaikista ehdottomasti kallein, 14,5 grammaa maksaa noin 24 euroa. Tosin tuotettaa myy Look Fantastic, jolla on aina joku alekoodi olemassa. Tällä hetkellä tämän tuotteen saisi 15% alennuksella, jolloin hintaa jäisi 1,40 euroa grammaa kohden, mikä on ihan vertailukelpoinen Styledryn kanssa, joka on 1,35 euroa grammalta.

Ahdistaako kuivashampoot henkeä tai oletko löytänyt muita ponneaineettomia?

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Tuotetestausta uudelle hiustenhoitosarjalle

*Postaus sisältää tuotteita, jotka on saatu kiitoksena tuotekehitykseen osallistumisesta



Viime vuoden puolella eräs kauneusbloggaaja etsi kiinnostuneita uuden hiustenhoitosarjan tuotekehitysvaiheen tuotetestaukseen. No tottakai! Kukapa kampaaja ei haluaisi olla sanomassa omaa mielipidettään tulevista uutuustuotteista Tai bloggaaja, joka ei haluaisi päästä kokeilemaan uusia tuotteita.

Suomessa tehdään niin paljon loistavia hiustuotteita, että en edes yrittänyt arvata kuka tuota sarjaa kehittää. Olisin varmaan yllättynyt vaikka valmistaja olisi ollut Berner ja XZ, mutta ensimmäisen testauspaketin saatuani olin positiivisesti yllättynyt. Valmistaja oli ylöjärveläinen Lh-beauty, joka on minulle tullut tutuksi nimenomaan blogiympyröistä - vuosien takaisesta Tampere-miitin lahjakassista nimittäin löytyi Oliivi-tuotteita. Silloin olin erityisen vaikuttunut Leaping Bunny -sertifikaatista ja vegaanisuudesta. Nämä oli asioita, joita en ajattelut pienehköllä suomalaisella merkillä olevan.

Oli todella mielenkiintoista päästä testamaan jotain ihan uutta, jotain mistä ei saanut hiiskua ennen tuotteiden lanseerausta. En tiedä tehtiinkö tuotteisiin muutoksia vaikkapa omien ajatusteni pohjalta, mutta onhan se aika hieno fiilis tietää olleensa mukana vaikuttamassa. Varsinkin kun tykkäsin monesta testatusta tuotteesta. Hiustuotteissa minulle on olennaista, että ne hoitavat ja tuntuvat hoitavan, eikä "vain" pinnoita hiusta. Testausvaiheessa jouduin välillä toteamaan, että omalle tukalleni vaan vaadittiin hyvin järeitä toimia. Sain loppukesästä vielä useamman kilon valmiita tuotteita. Pakkaukset ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan nättejä ja ennen kaikkea toimivia. Pumppupullot on ehdoton plussa!

Yksi isoin asia minulle on kuitenkin se, että koostumukset eivät saa olla liian vetisiä. Moni marketissa myytävä hiustuote on todella hyvä, mutta litrahinta on lopulta ihan yhtä kamala kuin kampaamotuotteissakin, koska niitä joutuu määrällisesti käyttämään paljon enemmän. Mitä vähemmällä määrällä pärjää kerralla, sen paremman diilin tuntee tehneensä. LhB-tuotteissa hinta ja laatu kulkevat minusta oikein mainiosti käsi kädessä. 400 ml pumppupulloissa tulevat tuotteet ovat koostumukseltaan juuri sopivia, ei liian vetisiä ja hintaa yhdellä pullolla  on 19,90 euroa, joka jättää litrahinnaksi 37,25 euroa. Jos vertaa vaikka yhteen suosikkimerkkiini Redkeniin, litrahinta menee yleensä päälle sataan euroon! Koen että laadullisesti näiden kahden merkin vertaaminen on ihan reilua. Jos taas ajattelee jotain perinteistä markettituotetta, vaikka Elvitalia, joka on näennäisesti halpa ja helppo napata hyllystä sen takia, hintaa 200 ml pullolla on noin 5,50 euroa eli litrahinnaltaan 27,5 euroa. Suoraan litrahintoja vertaillen siis toki edullisempi, mutta määrällisesti Elvitalia vain on käytettävä kerralla paljon enemmän, sillä pääsääntöisesti markettituotteiden halpuus tulee siitä, että niissä on suhteellisesti enemmän vettä.

Ehkä kuitenkin paras asia, mitä tämä kokeilu minulle opetti oli oivallus siitä kuinka paljon hyviä hiustuotteita Suomessa tehdään. Meillä on Lh-Beauty, SIM, Cutrin, Berner ja esim. XZ, KC Professional ja tässä vasta isoimpia! SIM vielä tekee aika monen pienemmän tuotemerkin tuotteita alihankintana. Varmaan olisi voinut nähdä kun lamppu syttyy pääni päälle: Miksi ostaisin hiustuotteita, jotka ovat matkanneet suunnattoman monia satoja - tai tuhansia - kilometrejä ennen kuin ne edes pääsevät Suomeen. Vettä meillä on kyllä omastakin takaa, joten jos ostaa Suomessa tehdyt tuotteet, on itse asiassa tehnyt itselleen, suomalaisille yrityksille ja maailmalle palveluksen. Aika win-win-win. Tästä lähtien en osta muuta kuin Suomessa tehtyjä hiustenhoitotuotteita, muulle en näe järkeä.

Onko suomalaiset hiustuotteet tuttuja?

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kestävä kuluttaminen rikastuttaa omaa lompakkoa



Löysin Akateemisen kirjakaupan kesäalesta uskomattoman helmen! Ainakin Helsingin keskustan kirjakaupassa on usein poistettavia kirjoja kahdella tai viidellä eurolla. En tykkää omistaa kirjoja, sillä harvoin jaksan lukea niitä moneen kertaan. Pääsääntöisesti muistan edelliseltä lukukerralta asiat liian hyvin ja muutun kärsimättömäksi. Nuo kahden ja viiden euron alekirjat on kuitenkin mun salainen paheeni. On helppo nähdä jotain mielenkiintoista pilkkahinnalla ja sitten laittaa kirjat eteenpäin.

Nyt löysin kirjan, jota en ikimaailmassa olisi vilkaissutkaan kannen tai nimen perusteella normaalihinnalla: Jenni Selosmaan kirjoittama Kukkaron kuningattareksi. Nimi ja kansi viittaa mielestäni vähän sellaiseen bimboblondiin, joka ei osaa käyttää rahojaan - ihan kuin naiset yleisesti eivät osaisi käyttää rahaa. Viiden euron hinnalla oli kuitenkin helppo kurkistaa kirjaan sisälle.
Johdan kyllä erään yrityksen taloutta paremmin kuin hyvin, mutta olen täälläkin joskus kertonut kuinka on helppo ostaa nättejä ja kivoja juttuja ja huomata, että palkkapäivään on vielä tarpeettoman pitkästi aikaa. Olen vieläkin vähän tunneshoppailija, joten siinäkin mielessä oma rahankäyttö kiinnostaa.

Kirjan sisältöhän on ihan mahtava! Vähän kummallisesti otsikko ja kansi eivät viittaa yhtään siihen kirjan sivuilla vilisevään urheilumaailmaan ja treenaamissanastoon, mutta kun pääsee lukemaan, ei kannata antaa urheilun häiritä tai nimen provosoida. Asia kuitenkin pysyy.

Kirjan tavoitteena on selventää itselleen muun muassa omia arvojaan, omaa rahankulutustaan yleisesti ja sitä, että oma talous olisi kestävällä pohjalla. Myönnän, en ole tehnyt koko kymmenen viikon treeniohjelmaa (vielä), mutta kirjan olen lukenut läpi ja pelkästään  tekemäni harjoitteet saivat aikaan paljon miettimisen aihetta.

Erityisesti vaikutuksen teki harjoitus, jossa täytyy pohtia omia arvojaan ja sitä, kuluttaako arvojen mukaisesti. Vaikka pyrin kestävään kuluttamiseen, teen tunneshoppailijana vieläkin helposti ostoksia, joilla ei välttämättä myöhemmin ole mitään merkitystä ja mikä pahinta, se että jotain ostaa eikä käytä, on niin kaukana omista arvoistani kuin mahdollista. Kesällä minulla oli pitkä lista asioista, joita haluaisin hankkia. Osassa oli ehkä kaunis ulkomuoto, mutta vähän väärät materiaalit tai tuote vaikutti sopivalta tarkoitukseen, mutta ei aikaa kestävältä. Kirjan luettuani olen alkanut miettimään jokaista ostostani juuri niiden arvojen kautta, joten itse asiassa suurin osa - jos ei ihan kaikki - on jäänyt ostamatta enkä ole jäänyt harmittelemaan miksi en ostanut. Tiedän että jos haluan kuluttaa arvojeni mukaisesti, ei ole varaa olla miettimättä ostostarvetta ja tuotetta jopa ylianalyyttisesti. Toisaalta tämä sopii perfektionisteen joko/tai -maailmaani.

Toinen suunnattoman silmiä avaava harjoitus minulle oli laskea yhteen kaikki tulot, mitä on elämässään saanut. Toki ihan kaikkea en edes muistanut tai tajunnut laskea, mutta epätäydellisenäkin lista tienatuista rahoista oli ällistyttävän suuri. Tämä taas sai pohtimaan rahankäyttöä ihan yleisesti. Tällä hetkellä maksan helsinkiläisittäin matalaa vuokraa (mutta silti hirvittäviä summia!) ja opintolainanlyhennyksiä, mutta silti rahaa riittäisi kyllä hyvään elämään ja säästämiseenkin enemmän kuin olen tähän asti kasannut. Toisaalta oli surullista nähdä kuinka suuri osa niistä rahoista on rehellisesti sanoen tuhlattu, mutta se toi myös iloa ja toivoa siitä, että tulevaisuudessa voisin tehdä melkein mitä vain. Kirjan mukaan suomalaiset muuten säästävät keskimäärin jokaisesta eurosta yhden sentin! Ei siis ihme jos rahat katoavat, vaikka reippaasti tuon keskiarvon yläpuolella olenkin.

Nimi on kamala ja urheiluvertaukset jotenkin päälleliimattuja, mutta kirja on täyttä asiaa. Se on ehdottomasti jo tuonut siihen sijoitetut viisi euroa moninkertaisesti takaisin. Tosin työ jatkuu vielä.

Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen?




torstai 29. elokuuta 2019

Älä pala vahingossa



Olen huono ihminen. Olen polttanut tänä keväänä ja kesänä ainakin naamani, olkapääni ja decolteen. Osan näistä pariinkin kertaan. Mikä hämmästyttävintä, Australiassa ollessani en palanut (tai loppukesästä meinasi käydä vähän huonosti). Miksi palan Suomessa, mutta en siinä maailmankolkassa, jossa aurinko suorastaan porottaa ja jossa otsonikerros on maailman ohuin?

Australiassa ollessani olin tosi tarkka siitä, että joka aamu levitin aurinkosuojaa. Näin tein silloinkin kun oli sadepäivä tai en ollut erityisemmin suunnitellut olevani ulkona. Niinä päivinä kun tiesin ulkoilevani, olin vielä tarkempi. Paitsi silloin kerran kun olin rannalla enkä lisännyt aurinkosuojaa tarpeeksi usein. Tärkeää on myös huomata se, että jos aurinkosuoja jää tahmaiseksi tai jotenkin muuten tuntuvaksi, se jää käyttämättä.

Mukanani oli tuolloin Paul & Joen aurinkosuojasuihke, kevyt, nopeasti kuivuva eikä jättänyt jälkeensä mitään tunnetta suojan olemassaolosta. Harmillisesti tämä on kausituote, jota ei aina saa. Onneksi on kuitenkin muita vaihtoehtoja!

Talvisin käytän pääsäntöisesti Bare Mineralsin puuterimaista meikkipohjaa, jossa on suojakerroin 15. Keväällä ja kesällä tutumpi tuote on Narsin sävyttävä kosteusvoide suojakertoimella 30 - joka nimestään huolimatta on ehdottomasti enemmän meikkivoide kuin kosteusvoide. Tällä hetkellä kokeilussa on vastaava mattatuote. 

Silloinkin kun kasvoilla on (erityisesti) kesäaikaan jotain missä ei ole suojakerrointa, käytän Bobbi Brownin aurinkosuojallista pohjustusvoidetta. Tai niille olkapäille suihkutan Pixin sun mistiä, joka on Paul & Joen aurinkosuojasuihkeen tavoin hyvin kevyt ja helppo suihkia vaikkapa niille olkapäille ihan joka aamu. 

Testasin myös MACin surinkosuojakertoimellista fix+ -suihketta. Kevyt juu, mutta jättää aidosti puuteripinnan, joten saattaa sotkea päivän aikana. Kasvoille suihke on ihan sopiva, mutta juuri sotkevuutensa takia en ehkä suihkisi käsille tai decolteelle. Suihke on myös todella alkoholipitoinen, että kasvoille laitettaessa täytyy muistaa olla hengittämättä. Ensimmäisillä käytöillä täytyy ravistaa ihan suunnattoman hyvin tai saa kokea ruikkivan suuttimen. Perinteisen fix+ -suihkeen tapaan kuitenkin nesteen pitäisi olla sumua. Jos ei ole, ravista lisää.


Kesä ei ole vielä ohi, aurinko paistaa! Mitkä on omat suosikkisi ihon suojaamiseen?


tiistai 16. heinäkuuta 2019

Aina zero waste ei ole sen parempi



Ihokarvojen poisto on juttu, joka on ja pysyy. Tapoja on monenlaisia, mutta taas yksi asia, joka pysyy vuosikymmenistä toiseen on höylääminen. Mikäs sen nopeampaa, yksinkertaisempaa ja kivuttomampaa kuin perinteinen höylä.

Kevään ja kesän aikana useampi some-vaikuttaja on esitellyt zero waste -hengessä metallisia höyliä, joista vaihdetaan vain terä. Terän voi heittää metallinkeräykseen ja varsi selviää hyvällä pidolla vaikka äidiltä tyttärelle ja siitäkin eteenpäin. Zero waste -ideologia on ehdottomasti yksi niistä asioista, joista olen ollut innoissani viimeiset vuodet. Olin jo melkein ostamassa tuollaista perinteistä höylää uusissa väreissä. Sitten ajattelin uudemman kerran.

Perinteisen höylän plussat:
- Nätti
- Zero waste

Miinukset tai miksi ei välttämättä kannata vaihtaa:

- Olen joskus parikymmentä vuotta sitten aloittanut säärikarvojeni ajelun ihan kokeilunhalusta juuri tuollaisella vanhanmallisella höylällä. Haavojahan siinä tuli, joka ikinen kerta. Vaatii todella taitavaa kättä ja huolellisuutta, että kaksiteräisellä höylällä ei saisi haavoja aikaiseksi. Ei mikään nopea juttu.

- Sääriä lukuun ottamatta käytän nykyään sokeria. Luonnonaineista tehty geelivaha on vesiliukoista, ei tarvitse mitään ylimääräistä, karvat pysyy poissa höylään verrattuna hyvinkin pitkään ja kangasliuskat voi pestä muun pyykin seassa.

- Sääriä ja kainaloitani ajelen joskus kiireessä ikivanhalla Gilletten Venuksella. Kuvassa oleva Venus-varsi on niitä ihan ensimmäisiä joskus 2000-luvun alusta. En ole kokenut, että vartta pitäisi vaihtaa, vaikka uudet värit aina osuukin kaupassa silmään.

- Mun säärikarvat on niin hentoja, että yksi terä kestää terävänä ikuisuuden! Olisinkohan tämän 15+ vuoden aikana ostanut teräpaketin kolmesti. Yleensä kaiken lisäksi terän olen joutunut vaihtamaan siksi, että en ole kuivanut terää ja se on ruostunut pilalle.

Lopputulos:

Zero waste on todella jees, mutta tuntuisi karhunpalvelukselta vaihtaa melkein 20 vuotta vanha höylä silloin tällöin vaihdettavilla terillä höylään, joka todennäköisesti jäisi käyttämättä, koska olen tässä höyläämisessä aika tumpelo.

Jos perinteisempi höylä kiinnostaa, kokeile vaikka kaverin höylää ensin ja päätä sitten! Muistat vain vaihtaa terän, niin homma pysyy hygieenisenä.

Kiinnostaako perinteinen höylä karvojen ajelussa?


tiistai 4. kesäkuuta 2019

Mikä vikana Curly Girlissä?



Muutama viikko sitten kirjoitin Curly Girl -hiustenhoitomenetelmästä pintapuolisesti. Tällä kertaa ajattelin kertoa miksi minä en ole hurahtanut. Yksinkertaisuudessaan en tykkää lähestulkoon fanaattisesta ehdottomuudesta ja tietystä kyseenalaistamattomuudesta. Olipa aihe mikä tahansa, niin en arvosta oikeastaan kumpaakaan ominaisuutta ajattelussa. Janosin lisätietoa Curly Girlistä ja liityin suomalaiseen yli 70 000 ihmisen (!!!) Facebook-ryhmään. Innostus lopahti aika nopeasti, koska menetelmä tuntuu perustuvan nimenomaan täyteen ehdottomuuteen. Meinasin näin kampaajan näkökulmasta avata muutamaa myyttiä, jotka ryhmässä ihmetyttivät.

Vaikka en nykyisin päivittäin - tai edes viikoittain - tee töitä hiusten kanssa, olen kuitenkin enemmän kuin hyvin suorittanut parturi-kampaajan opintoni ja kyllä niitä työssäolovuosiakin tuli useampia. Väitän siis, että hiusasiat on minulla hallussa aikamoisen hyvin. Koska arvioin myös Curly Girliä kampaajataustaani vasten, on minun ollut vaikea ottaa niitä oppeja sellaisenaan käyttöön.

Curly Girlissä hiusta ja sen hoitoa arvioidaan ainoastaan yhden ominaisuuden perusteella: kiharuuden. Kampaajan penkkiin istuvan hiusta arvioidaan muun muassa kunnon, hiuslaadun, rakenteen, menneisyyden ja toisaalta tavoitteiden kautta. Haluan korostaa, että minusta on huikeaa kuinka kiharaa tukkaa saa todellakin näyttää ja se on SE juttu, mutta samalla ei pitäisi unohtaa niitä muita hiustenhoidon perusteita.

Myytti 1: Pelkkä hoitoainepesu riittää

Kun hiusta pestään ainoastaan hoitoaineella, vähän sivuutetaan niinkin iso asia kuin hiuspohjan elämä. Moni sanoo, että hiuspohja alkaa kutista ja voida huonosti pelkällä hoitoainepesulla. Taustalla voi ihan aidosti olla, että sitä päänahkaa pitäisi hoitaa toisella tavalla ja se kaipaisi shampoopesua ainakin silloin tällöin. Eihän kasvojenkaan ihoa pestä päivittäin hoitoaineella, miten hiusten, hattujen ja huivien alla muhiva hiuspohja olisi erilainen? Tai toki voi pestä, mutta pesu ei sopisi kaikille. Jos vaikka kerran viikossa pesee hiuksensa vaikka sillä sulfaattejakin sisältävällä shampoolla, ei kihara häviä mihinkään. Kihara on kuitenkin hiuksen ominaisuus, ei ominaisuus pesulla häviä.

Myytti 2: Hiustenlähtö lisääntyy

Curly Girlin yksi ehdottomimmista säännöistä on, että hiuksia ei juuri harjailla. Normaalisti päivän aikana ihmispäästä irtoaa noin 50-100 hiusta. Kun hiuksia ei harjata, suurin osa niistä päätyy pesun aikana lattialle ja silloin määrän näkee ihan eri tavalla kuin aiemmin. Sinällään harjaamattomuus ei  ole ongelma jos tukka ei ole taipuvainen takkuihin. Ehkä kuitenkin oman mielenrauhan ja viemärin hyvinvoinnin kannalta voisi olla hyvä harjata hiukset ennen pesua. Tällöin suurin osa irronneista hiuksista jää harjaan eikä viemärintukkeeksi. Itse asiassa kampaaja tekee kauneimmat kiharat kun hius on kuiva ja suortuvia kammataan tai harjataan lempeästi.

Myytti 3: Silikoni ei tee hiuksille hyvää

Otin osaa keskusteluun, jossa eräs innokas kysyi sopiiko menetelmä äidin harmaille hiuksille. Oma vastaukseni on miksi ei? Aika äänekkäänä ryhmänä oli kuitenkin "Mitä hyvää silikoni ja sulfaatit tekisivät harmaalle hiukselle kun ne tekevät pahaa muille hiuksille?" -kyselijät. Silikoni "meikkaa" hiusta ja tekee siitä pehmeämmän. Harmaa hius on yleensä rakenteeltaan tosi jämäkkää ja moni silikonipitoinen tuote yksinkertaisesti tekee jämäkästä harmaasta hiuksesta pehmeämmän ja paremmin käsiteltävän. Sen sijaan ei se mikään paholainen ole! Moni kiharahiuksinenkin on hyötynyt suuresti silikonien pehmentävästä ja silottavasta vaikutuksesta. Silikonien ja sulfaattien käyttö on tietysti monelta osin hyvin mielipidekysymyksiä, mutta täytyy osata erottaa oma mielipide ja fakta. Fakta on se, että silikoneilla on aikansa ja paikkansa, monet hiukset suorastaan hyötyvät tietyistä silikoneista. Mielipide puolestaan on, että ne tekisivät pahaa yhtään millekään hiukselle. Sama saarna koskee tietysti niitä sulfaatteja.

Myytti 4: Hiuksen huokoisuus ja kuivumisaika

Curly Girlissä on olemassa käsitteet, jotka kuvaavat hiuksen huokoisuutta: high porosity ja low porosity eli vapaasti suomentaen hyvin huokoinen ja vähän huokoinen hius. On selvää, että mitä huokoisempi hius on, sitä helpommin se imee kosteutta itseensä. Olin kuitenkin pudota tuoliltani kun luin CG-menetelmän kannattajien käsityksen hiusten kuivumisajoista. Facebook-ryhmässä oli hyvin tarkkaa tietoa mitä menetelmä on ja mitä käsitteet ovat. Kuivumisajoista oli sanottu näin: "Voit usein saada käsityksen hiusten huokoisuudesta sen mukaan, kuinka kauan hiukset ilmakuivuvat pesun jälkeen. Korkeahuokoiset hiukset ovat yleensä täysin kuivia alle 2 tunnissa. Keskikorkea / normaali huokoisuus keskimäärin 4-6 tuntia. Matalahuokoisuus kestää usein 8 tuntia tai enemmän."
Koulutukseni, kokemukseni ja maalaisjärkeni perusteella tiedustelin onko ohjeissa virhe. Miten hyvin huokoinen hius, joka imee vettä itseensä kuin sieni, kuivuu nopeimmin ja ei-huokoinen, lasimainen hius kuivuisi jopa yhden työpäivän verran. Rehellisesti sanoen järkytyin keskustelun kulusta ja aloin kyseenalaistamaan omaa osaamistani ja melkein älyäni.



On sanottava, että tämä ei tosiaan ole mikään käännösvirhe tai vain suomalainen juttu, vaan ihan oikeasti kauempaa lähtevä Curly Girl -käsitys. Valitettavasti olen kaikki oppikirjani aiheesta myynyt jo eteenpäin ja ammattitiedot on monesti niitä, jotka löytyvät vain ammattilaisilta ja oppikirjoista. Sen sijaan Curly Girlin kanssa tilanne on se, että kun tietoa lähdetään lainaamaan toisesta lähteestä, lopulta ollaan sen yhden mielipiteen päälle rakentuvan mielikuvan varassa ja kaikilla on väärä tieto aiheesta. Tällöin siitä väärästäkin ikään kuin tulee totuus. Tieteen puolella on ihan oikeasti asioita, joissa tulee uutta tietoa ja ymmärrystä ajan kanssa, silloin vanhat tiedot saattavat osoittautua vääräksi.  On vaikea kuvitella, että hiuksien rakenteessa olisi tapahtunut mitään mullistavaa. Toisaalta pelkästään oma kokemus ja Youtube - jossa asiantuntijana voi toimia ihan kuka vain, joka vain suostuu omia mielipiteitään kertomaan - eivät kuitenkaan taida ihan toimia luotettavina lähteinä. Osa menetelmän käyttäjistäkin on ihmetellyt kuinka tietyt huokoisuutta ilmaisevat testit antavat ristiriitaisia tuloksia keskenään. Syynä lienee hassu käsitys siitä miten kosteus imeytyy hiukseen ja kuinka kauan kuivumisessa kestää. Kampaajana näkemykseni on siis, että high porosity ehdottomasti tarkoittaa pitkään kuivavaa hiusta.

Olen tietysti valmis muuttamaan kantaani, mutta siihen vaaditaan vähän enemmän kuin Youtube. Jos joku voi esimerkiksi tarjota mikroskooppia ja erilaisia hiuksia, olen valmis kokeilemaan! :)

Myyttejä varmasti näin suuren suosion saaneen asian tiimoilta löytyy enemmänkin, mutta nämä tuntuivat aloittelevalle CG-kokeilijalle räikeimmiltä.

Mihin kauneusmyytteihin olet itse törmännyt?

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Ei ihan Curly Girl



Olen ollut ihan ulkona koko somesta varmaan viimeiset puoli vuotta. Olen silti onnistunut kuulemaan Curly Girl -metodista. Tämä on siis tullut Suomeen aika isosti. Mistä siis on kyse? Yksinkertaisesti ja iloisesti voisi sanoa, että CG on tapa hoitaa ja käsitellä kiharaa hiusta. Kiharat ei varmaan ole ollut näin "in" sitten ysäripermisten. Huikeeta!

Vanhemmat lukijat ehkä muistaa, että mun oma tukkani on varsin laineikas, jollei ihan kihara. Se tietysti tuottaa haasteita myös hoidon suhteen. Ainakin oman tukan iso kihara tarvitsee tosi paljon kosteutusta ja tukea, että tukka jaksaa pysyä laineikkaana. Siitä on oikeastaan koko CG:ssä kyse ja miksi en kiinnostuisi omaa tukkaa koskevasta hoitotavasta? Kaikkea pitää kuulemma kokeilla.

Homma toimii näin:

1. Tukka pestään ensimmäisessä käsittelyssä "viimeisen kerran" hyvin vaahtoavalla shampoolla.

2. Hiuksiin laitetaan silikoniton* ja alkoholiton hoitoaine.

3. Tarvittaessa voidaan käyttää myös silikonitonta ja alkoholitonta hoitonaamiota.
Hiuksia saa harjata ainoastaan tässä kohtaa, ei missään nimessä pesun jälkeen tai kuivana.

4. Käytännössä märkiin (ei edes pyyhekuiviin) hiuksiin levitetään vesiliukoista geeliä tukemaan.

5. Plopataan: Kääritään märkään tukkaan sileä, pehmeä pyyhe, esim. vanha t-paita ja annetaan olla noin 15 minuuttia.

6. Hiusten annetaan kuivua sellaisenaan tai hiustenkuivaajalla diffuusorin kanssa.

7. Cast: Poistetaan geelin aiheuttama kova kuori rutistelemalla tukkaa, että se pehmeenee, mutta kihaea jää.

9. Jatketaan kohdasta 1, mutta vaahtoavan shampoon tilalla on joko hoitoaineella tai sulfaatittomalla shampoolla pesu.

Monessa mielessä tämä on juuri sitä hoitoa, mitä omille hiuksilleni harrastan. En kuitenkaan orjallisesti välttele peseviä shampoita tai silikoneja hoitotuotteissa. Silikoneilla on aikansa ja paikkansa hiustenhoidossa, oikeasti. Sitä paitsi, pelkällä hoitoainepesulla oma tukkani haisee kuivanakin ihan märältä koiralta. Jatkan siis oikeaa pesua säännöllisesti. Välillä tykkään kyllä pestä hoitoaineella (jonka lätkin kuivaan hiuspohjaan, silloin "pesee" hyvin) ihan pitääkseni päänahkani kutiamattomana.

Oma tukkani on malliltaan ja pituudeltaan vähän välivaiheessa. En siis kauheasti pidä hiuksia auki, mutta olisihan se kiva jos tukka näyttäisi kiharalta myös kiinni ollessaan. Siksi olen hyvin kiinnostunut tästä helposta ja aika yksinkertaisesta muotoilupuolesta.




Mutta se geeli. Geeli on sellainen tuote, jota en ole onnistuneesti käyttänyt kuin 20-luvun kammatuissa laineissa. Hyvät geeli maksaa kuitenkin ihan kohtuullisen summan, mitä jos se jääkin lähes käyttämättömäksi?

Kuulin että geeliä voi tehdä itse! Sitä on kokeiltava, tietysti. Itse tehty geeli tehdään pellavansiemeniä keittämällä ja varsinaiset siemenet siivilöimällä. Ajattelen ruoan käyttöä kosmetiikassa vähän ristiriitaisesti. Tällä kertaa kuitenkin kokeilunhalu ja into meni kaiken etiikan edelle. Ajattelin vielä että voihan siivilöidyt siemenet käyttää vaikka kuitulisänä smoothiessa.

Heitin kattilaan kolmisen desiä vettä ja noin 3/4 desiä pellavansiemeniä. Annoin porista kunnes koostumus oli sopivan geelimäistä. Tässä kohtaa saatoin myös unohtaa seoksen kattilaaan viilenemään noin puoleksi tunniksi. Viilentynyt geeli oli hyvin paksua.

Otin tyhjän lautasen, päälle asetin siivilän. Tällähän ne pellavansiemenet saisi nopeasti ja helposti eroteltua. Kumosin geelimönjää siivilälle. Odotin siivilöitymistä. Mitään ei tapahtunut. Otin lusikan avuksi. Tahma oli niin kiinteää, että siivilä oli hyödytön. Olin nähnyt videon, jossa geelintekijä siivilöi geelin sukkahousujen läpi (Pirkka-niksit, täältä tullaan!). Nappasin yhdet vähän pieneksi jääneet sukkahousut, tungin pellavansiemenmössön sukkahousuihin ja aloin puristella. Stressipallo siitä tuli! Geeli oli niin paksua, että kun aine lopulta tuli siiviläsukkahousujen läpi, läpi puskeva aine itse asiassa oli niitä itse siemeniä. Olin saanut puristettua sukkahousut rikki.

Ei muuta kuin aine uudestaan kattilaan, lisää vettä ja pieni kiehautus. Vieläkään aine ei mennyt siivilästä läpi millään, mutta onneksi sukkahousuissa oli vielä toinen lahje. Silikonisen patakintaan läpi sain puristeltua vähän vetisen geelini purkkiin. Voitto. Geeli varmaan vielä vähän hyytyisi viiletessään. No ei se hyytynyt. Päätin silti kokeilla. Geeli oli niin vetistä, että ehkä puolet päätyi kylpyhuoneen lattialle, neljäsosa hiuksiin ja loput harteille. Eikä muuten edes pitänyt niitä kiharoita yhtään sen kummemmin kuin ilmankaan.

Kuten arvata saattaa, se kuitulisä meni kyllä bioroskikseen sukkahousukäsittelyn jälkeen. Olihan ne pesty ihan asianmukaisesti, mutta en minä silti ehkä luottaisi siihen puhtauteen syömistä ajatellen.

Ei tullut minusta ainakaan tällä kokemuksella geelin tekijää. Ehkä vain marssin johonkin kampaamokauppaan ja aloitan sillä. Tällä hetkellä luulisin saavan tuotteen jollekin kiinnostuneelle eteenpäin jos ei homma ei toimikaan.

Oletko kiharatukka tai Curly Girl -metodin noudattaja?

*Silikoni on sallittua jos se on vesiliukoista.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Iho pehmeäksi herkullisella vartalovoiteella




Tää on tää talvi vähän tällaista aikaa. Tykkään suunnattomasti siitä, että meillä on ihan näkyvästi eri vuodenajat. Talven suurimpiin miinuksiin kuitenkin kuuluu kuivuus ja se että koko ihmisen suurin elin eli iho on kuin hiekkapaperia. Omassa ihossani on vielä tällainen atopiaominaisuus, että kuivuus ei meinaa minkäänlaisilla tuotteilla kadota. Sen lisäksi kun teen koko ajan käsilläni jotain, niin joku vekki ja naarmu niihin tulee melkein päivittäin. Tietysti niitä naarmuja ei tulisi niin helposti jos kädet saisi pidettyä kosteampina. Muu kroppa vaan kutisee kuivuuttaan. Mutta kun tuntuu että niitä oikeita tuotteita ei vaan löydy.

Kävin ihan viattomasti lähi-Kicksissä ostamassa vain kuivashampoota. Pitihän ne muutkin hyllyt käydä tarkastamassa. Vakio-Kicksissäni on hylly, jossa on tuotteita, joita normaalisti Suomen liikkeistä ei saa muuten kuin tilaamalla. Tarkoitus on kai esitellä, että hei, meiltä saa maan mittapuulla erikoisiakin tuotteita. Se sisältää aina mm. Molton Brownia ja Laura Mercierin tuotteita. Laura Mercier kiinnostaa aina ehkä juuri sen takia, että merkkiä ei täältä saa. Olen aina ihaillut merkin vartalovoidepurkkeja, mutta lähes 70 euron hintaan olen jättänyt haaveilut vain haaveiksi. Nyt hyllyllä oli Laura Mercierin créme brûlée -vartalovoide puoleen hintaan, mieleni muistutti kutisevasta ihosta ja siitä, että olisihan se kiva saada kuntoon. Niinpä kuivashampoon lisäksi mukanani oli purkki kallista vartalovoidetta. Kotimatkalla aloin jo melkein katua ostostani, onhan niitä voiteita kotona vaikka kuinka paljon.





Illalla avasin purkin ja olin myyty. Ensinnäkin se tuoksu! Ihan kuin olisin avannut vanukaspurkin. Teki mieli syödä koko tuote. Samalla kun levitin tuotetta iholleni, haaveilin vanukkaasta. Tuote imeytyi hetkessä eikä iholle jäänyt tunnetta paksusta kalvosta. Iho tuntuu paljon sileämmältä ja kimmoisammalta. Jopa ne kädet ovat paljon paremman näköiset ja tuntuiset. Moni tuote kun tuntuu huuhtoutuvan pois ensimmäisellä käsienpesukerralla paljastaen sen hiekkapaperi-ihon. Olen löytänyt talven pelastajani. Se on niin, että ne muut vartalovoiteet saavat mennä niistä enemmän hyötyville, minä olen löytänyt kaverini.

Suurin miinus tässä on pakkaus. Se voisi olla helposti lasia ja metallia, mutta on tyydytty muoviin. Kierrätettävä lasipurkki tekisi tästä täydellisen. Ei voi edes sanoa, että purkki nostaisi hintaa, koska näin kalliissa tuotteessa muutaman euron hinnannousu ei tuntuisi missään.

Herättääkö Laura Mercier kiinnostusta?

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Palashampoo joka ei lähmää

Postaus sisältää pr-näytteitä, tuotteet merkitty tähdellä*



Palashampoot ei ole mikään uusi juttu, mutta viimeisen vuoden aikana niitä on tuntunut putkahtelevan niin isommilta kuin pienemmiltäkin merkeiltä. Tämä on tietysti tällaiselle hipille varsin tervetullut uutinen. Ongelmana on ollut se, että kaikki paitsi Lushin palashampoot tuntuvat pesevän niin onnettomasti, että tukka tuntuu ja näyttää suunnattoman lähmäiseltä. Toisin sanoen peseminen ei oikein ole tehonnut.

Todella moni pieni palashampoiden valmistaja on kehittänyt jonkun ihan uskomattoman teorian siitä, että tukka ei ole vielä tottunut uudenlaiseen shampooseen, vaan sen täytyy antaa tottua, jotta lähmäisyys häviää. HÖPÖHÖPÖ! Kampaajana ja sen verran maailmaa ymmärtävänä sanon että tuossa ei ole mitään järkeä. Ei hiuksilla ole mitään muistia siitä millä se on pesty ja miten ne on pesty. On vain huonosti peseviä tuotteita, tukalle sopimattomia tuotteita ja huonosti pestyjä hiuksia. Lähmä tulee siis siitä, että shampoo ei vain ole niille likaisille hiuksille tarpeeksi pesevä.

Viime vuoden puolella ostin Foamien herkille hiuksille (tai siis hiuspohjalle) tarkoitetun shampoon. Lähmä oli taas tuttu vieras. Tosin, lähmäisen tunteen ja tukan voi välttää sillä, että tekee pesun useampaan kertaan. Oma tukkani rasvoittuu suunnattoman nopeasti, joten Foamiella vaahdottaminen piti tehdä kolmeen kertaan, että perusrasvaisuus häviää. Jos tukassa on muotoilutuotteita tai kuivashampoota, niin on ollut parempi vain ottaa toinen tuote siihen pesuun. Väärä tuote siis minulle.

Koska joudun pesemään hiuksiani aika usein, päänahka on kovilla. Hiuspohjan säästäminen onkin ollut yksi pääsyistä miksi olen kiinnostunut palashampoista - zero wasten lisäksi. Kuitenkin jos tukan joutuu vaahdottamaan joka kerta useaan kertaan, hyöty oikeastaan häviää.

Kerrankin Facebook-mainonta on osunut kohdalleen, sillä pienen pieni palashampoon valmistaja Saaren Taika sinnikkäästi mainosti tuotteitaan, joten olihan ne tutkittava. Siis ensinnäkin, aivan upean näköiset (kuvassa) palashampoot ja -saippuat! Ostin kokeiltavaksi Tyrnishampoon ja voi että, nyt osui kohdalleen! Pala pesee rasvaisuuden helposti pois ilman lähmää, mutta hiuspohja tuntuu paljon paremmalta kun vaahdotuksen ei tarvitse tehdä kuin kerran ja vähemmän tujut aineet riittää.

Muotoilutuotteet ja kuivashampoon pesen mielelläni vielä jollakin toisella tuotteella. Tällä hetkellä olen tykästynyt Nurmen laventelishampooseen*. Tuoksu on vahva, mutta laventeli ei ainakaan minuun herkkään nenääni ole tuntunut pahalta eikä jää hiuksiin. Shampoo pesee kerralla tuotteiden jämät ja rasvaiset hiukset.

Hius- ja kauneusmaailma on täynnä markkinaihmisten höpöhöpöä ja kummallisia ajatuksia koska yritetään saada yksi ja sama tuote myydyksi kaikille. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tuotteet ei käy kaikille ja kaikenlaisiin tilanteisiin. Voisi olla että jos hiukseni olisivat tällä hetkellä yhtään käsitellymmän - vaalennetut tai värjätyt - voisin tykätä ihan erilaisista tuotteista ja nämä voisivat juuri mainitut voisivat olla täysin sopimattomia. Joskus vaikka sen oikean palashampoon etsintä voi vaatia vähän kärsivällisyyttä.

Onko palashampoon lähmä tuttua?

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Muoviton hammaslanka

Postaus sisältää pr-näytteitä - näytteet merkitty tähdellä *



Viime vuoden ehdottomasti luetuimpia juttujani oli muovi josta en luovu, joka varmaan saisi hammaslääkärini ylpeäksi. Juttu käsitteli sitä kuinka muovilla on aikansa ja paikkansa erityisesti suunhoidossa. Ainakin minun yllätyksekseni juttu oli tavoittanut myös veljeni, joka jouluna valisti minua bambusta tehdystä hammaslangasta! Tämä nimenomainen lanka oli joku Kickstarter-projekti, mutta lisägooglaus selvitti, että vastaavaa tuotetta saa kyllä Suomestakin.

Selvisi että tällä hetkellä vaihtoehtoja perinteiselle hammaslangalle on kaksi: silkkinen tai bambukuidusta tehty lanka. Silkissä on monessakin mielessä omat ongelmansa ja yksi niistä on vahvasti eettinen, joten unohdetaan se toistaiseksi kokonaan. Bambussakin on varmasti ongelmansa, mutta silkkiin verrattuna se on kyllä aika puhtoinen kaveri.




Georganicsin hammaslanka* on zero waste -ideologiasta ammentava tuote, eli kaikki pakkausmateriaaleista lähtien on vähintään kierrätettävää, joten sekajätteen täytettä tästä ei tule. Pahvinen ulkopakkaus on kierrätettävissä tai voidaan kompostoida, lasipurkki pääsee lasinkeräykseen, metallikorkki menee kepeästi metallinkeräykseen ja itse hammaslanka on kompostoitavissa. Ihan yksiselitteistä vastausta en ole löytänyt siihen onko lanka bioroskikseen sopivaa - kompostoitava kun ei aina tarkoita bioroskiin kelpaavaa. Tämä lienee osin paikkakuntakohtainen juttu, niin kuin niin moni muukin roskiin liittyvä asia.

Käyttömukavuudeltaan bambulanka on samanlainen kuin minun suosimani laajenevat langat. Toki tämä ei samalla tavalla laajene, mutta ei viillä ikeniä samaan tapaan kuin lituskat langat. Itse asiassa jos en tietäisi, en erottaisi käytössä muista langoista. Voisin kuitenkin kuvitella, että jos hammasvälit ovat tosi ahtaat ja lituskalangat on ainoat, joita voi käyttää, niin tämä ei ehkä niille hammasväleille mahda mitään.

Hintaa yhdellä 30 metrin pakkauksella on aika suolaiset 9-10 euroa (muuntipaikasta riippuen), mutta toisaalta, tästä riittää kutakuinkin kolmen kuukauden päivittäiseen käyttöön ja omasta mielestäni kaikki suunhoitoon tarkoitettu on vain satsaus omaan terveyteen. Niin, ja mikä sanoo että aina tarvitsee olla niin ehdoton? Jos silloin tällöin käyttää perinteistä lankaa ja välillä hippeilee, niin silti ollaan maailmanpelastuksessa plussan puolella, eikö? Sikäli kun kyseisen langan käyttö yleistyy, myös maahantuoja varmasti alkaa myymään valmistajan tarjoamia edullisempia täyttöpakkauksiakin langalle, jolloin lasipurkki on tietysti uudelleen käytettävissä.

Tuotetta löytyi ainakin Jyväskylästä hyllytavarana Ekolosta ja Ruohonjuuresta, Sokos puolestaan mainostaa merkin muita tuotteita, joten saattaisivat ottaa myös langan valikoimiinsa. Netissä, kuten tavallista, on taas hyvin valinnanvaraa ja myyjiä on paljon.

Sitten vaan lankailemaan ihan hyvällä omatunnolla!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuoden luetuimmat




Vuoden 2017 loppupuolella tein päätöksen lähteä kirjoittamaan blogia vähän kokeellisemmin. Yhdeksän vuoden aikana on kerinnyt kokeilla kaikenlaista ja ehkä jopa vähän kangisunut omiin kaavoihinsa. Päätin lopettaa edes yrityksestä täysin säännölliseen bloggaamiseen ja keskittyä johonkin, mitä muista kauneusblogeista ei välttämättä saa - uutisten jakamiseen ja esittämään niitä toisiakin näkökulmia. Muutos on näyttänyt kiinnostavan myös teitä, sillä lukukertoja on tullut erilaiseen tahtiin suhteessa aiempaan!

Nämä kiinnostivat eniten:

Olen tosi kova verkkokauppojen asiakas ja alan ammattilainen niin ammatti-sanan oikeassa mielessä, mutta takuuvarmasti myös asiakkaana. Ihan ehdottomasti luetuin juttu tältä vuodelta on pohdiskeleva  teksti siitä kuinka verkkokauppa Suomessa luo oman ahdinkonsa. Teksti on löytänyt lukijansa muuten muualtakin kuin kosmetiikkaväestä. Juttuun pääset tästä. Päätös juttuun: näin sen aikamoisen ekstravaivan, että ostin blenderini juuri tuolta Veikon Koneesta. Ymmärrän täysin ettei välttämättä kovin moni muu näin tekisi.

Toiseksi luetuin juttu oli Hullujen päivien säästövinkit. Jutussa lähdettiin hieman kieli poskessa tekemään säästöjä sillä, että etukäteen pohtii mitä oikeasti tarvitsee ja kannattaa kauhupäiviltä lähteä hakemaan.

Myös teksti Muovi josta en luovu sai varsin hyvän vastaanoton. Pyrin vähentämään turheja muoveja, mutta tällä hetkellä on yksi tuoteryhmä, jossa muovittomuus ei ole vaihtoehto. Haluan pitää hampaani suussa ja hyvänä mahdollisimman pitkään.

Yritän olla paasaamatta oikeasti vaarallisesta kosmetiikasta, mutta en tiedä millaisia vaaroja lukijat odottivat Vaarallista kosmetiikkaa -tekstistäni.

Aina kiinnostavia juttuja tuntuu olevan myös ne, jossa haluan kannustaa ihmisiä itsensä hyväksymiseen, Tukkasi ei ole maantienharmaa -juttu ei ollut poikkeus.

Jatketaanko uusi vuosi samalla linjalla tai onko muuten juttutoiveita?

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...