torstai 30. syyskuuta 2010

Ruotsia äänikirjalta

Oon aina ollut aika huono kielissä. Syytän sitä, etten koskaan ole oppinut suomeakaan mitenkään hienosti. Sitä on aina opetettu vähän miten sattuu ja lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välissä mulla diagnosoitiin lukihäiriö, se ei ole varmaan ainakaan auttanut.

Kuitenkin olen halunnut oppia kieliä. Englantia olen oppinut oikeastaan vain tankkaamalla ja muutaman viime vuoden aikana olen löytänyt englanninkieliset kirjat. Tuntuu että niiden lukemisen jälkeen on oikeasti oppinut paljon enemmäin kuin hetkessä. Tai mistäs minä tiedät, mutta ainakin siltä se tuntuu. Ruotsi on ollut aikamoinen murheenkryyni. En vaan tajua. Ruotsi on mulla mennyt aina läpi "tää kuulostaa oikealta" -meiningillä, eikä se nyt aina kuulosta oikealta. Jopa espanja on aina onnistunut paremmin, vaikka sitä olen elämäni aikana opetellut paljon vähemmän kuin ruotsia.

Ruotsi on siitäkin hankala että sitä ei kuule samaan tapaan kuin vaikka englantia, päätinkin kokeilla tuota kirjatekniikkaa myös ruotsin kanssa. Tosin huomasin, että pääkaupunkiseudun kirjastoista löytyy loistava valikoima myös ruotsinkielisiä äänikirjoja. Otinkin kokeiluun aiemmin englanniksi lukemani Om jag kunde drömman, eli siis sen paljonpuhutun Twilightin. Ei nyt puhuta siitä onko se jonkun mielestä ihan kauheaa roskaa vai ei, puhutaan nyt siitä mitä sain eteeni.

Hain äänikirjani kirjastosta ja aloin innokkaana kuuntelemaan sitä. Alku kuulosti ihan tutulta, se kohta jossa Bella miettii kuolemaa. Seuraavaksi alkoi kuitenkin ihan "outo" osuus. Tottumaton korva ei ihan pysy mukana ja luulee kuulleensa jotain Edwardista ja siitä kuinka Edward kertoo muiden ajatuksista. Siis häh? Eihän kirjassa puhuttu Edwardista ainakaan ekassa kappaleessa, kaiken lisäksi tää kuulostaa siltä keskeneräiseltä Midnight Sunilta, joka on Twilight Edwardin näkökulmasta.

Hämmentyneenä hain Houkutuksen kämppiksen kirjahyllystä ja katsoin mistä se alkaa. Ei todellakaan Edwardista! Etsin käsiini tuon Midnight Sunin ja sehän se oli! Äänikirjan alussa on ihan oikeasti ruotsiksi käännetty Midnight Sun! (Se varsinainen Om jag kunde drömma alkaa muuten raidasta 12). Siis se osuus, jota ei koskaan oikeen saatu valmiiksi? Vai saatiinko?

Vaikka en ihan kaikesta saakaan selvää niin en mää niin huono ruotsissa olekaan kuin olen kuvitellut. Ansaitsisin tästä huomiosta ainakin suoritusmerkinnän ruotsin valmentavalle kurssille. Eiku. ;)

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Kulttuuria kerran vuodessa: Fashion Photo Helsinki

Olen varmaan pilannut kaiken taiteen kaikenmaailman kulttuurin itseltäni sillä, että olen ollut kiinnostunut siitä "liian aikaisin". Enää ei vaan jaksa kovin usein kiinnostaa. Toisaalta taas kaikki mielenkiintoisimmat asiat ovat aina tuntuneet olevan pääkaupunkiseudulla, yllätys.

Nyt sattui niin, että se Helsinki ei enää muuton myötä olekaan ihan niin kaukana ja Design-museossa sattui olemaan kiinnostavan kuuloinen näyttely, siellä olisi Daniela Talvitien muotikuvia. Daniela Talvitie on mulle kuvaajana aika uusi nimi, mutta on ollut selkeästi yksi niistä kiinnostavimmista suomalaisista (muoti)kuvaajista. Sen verran mitä kuvia olen netissä nähnyt, lähdin mielelläni katsomaan näyttelyä. Odotin (paljon) hienoja kuvia.

Näyttelyn ensimmäisen kuvan saattoi hypätä yli jonain kieroutuneena vitsinä, sillä en löytänyt siitä kuvallisesti tai muotiin liittyvästi mitään jännää. Seuraavat kuvat taas olivat sitä, mitä olinkin odottanut. Uspenskin katedraalissa otetut Jukka Rintalan hääpukuvat näyttivät musta hyvin nätiltä Vogue-matskulta, tosin tässäkin suurin viehätys oli kai taustassa, ei niinkään kuvassa.

Jatkoin matkaani, mitä näinkään, kauhean räpsyn IvanaHelsingin koltusta. Siis ihan oikeasti kuva oli täynnä ö-luokan photoshoppausta ja huolimattomuusvirheitä. Se, että joissain aiemmissa kuvissa tökerö kuvankäsittely näkyy ehkä vain toiselle kuvankäsittelijälle tai josta voi yrittää syyttää huonoa painoa niin tässä kuvassa oli selvästi jäänyt leikkaa ja liimaa -hommat pahasti kesken.

Monessa sarjassa mulle tuli olo, että olin nähnyt saman kuvan jotenkin paljon mielenkiintoisempana aiemminkin, ja niin olinkin. Ne olin aiemmin nähnyt netissä toisena kuvasarjana samoista kuvauksista ja musta ne olivat ihan oikeasti mielenkiintoisempia kuin näyttelyyn valitut. Toki nää on hyvin pitkälle makukysymyksiä, mutta sanonpahan vaan.

Koko näyttely oli mulle pikkuisen pettymys, huonosti valitut kuvat ja huono kuvankäsittely ei vakuuttaneet, laatu ei korvannut määrää eikä toisinpäin. Samalla mua häiritsi kovasti se, miltä mallit näyttivät kuvissa, eivät olleet edes eläviä vaateriipuksia vaan ihan elottomia vaatehenkareita. Ilmeet ja asennot tuntuivat väkisin väännetyiltä, opituilta tai muuten vaan huonolla hetkellä otetuilta. Tää ei siis ole pelkästään näiden kuvien "ongelma" vaan löytyy monenkin mainoksen tai lehtien kuvista, mistä lie tullut tämäkin.

Seuraavan kerran Daniela kun järjestät näyttelyä, palkkaa mut kuvankäsittelijäksi. ;)

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...