tiistai 25. tammikuuta 2011

Viime joulun viimeinen joululahja

Vaikkei sitä aina uskoisi niin en tykkää ompelemisesta. Tykkään kyllä asioiden kokeilusta, mutta kun ne housut on kerran kaavoittanut ja kankaat leikannut niin innostus loppuu siihen. Ompelen pääasiassa siitä syystä että en vaan löydä kaupasta sellaisia vaatteita joita haluaisin.

Tää joululahja menee tuohon tykkään asioiden kokeilemisesta -kategoriaan. Halusin tietää voiko aikuisen kaavaohjeita käyttää lapsen vaatteen ompeluun. Vastaushan on ihan ilmiselvä kyllä, mutta niitä pitää vähän soveltaa. Tai siis jos ohjeissa on jotain lisäyksiä ja poistoja niin osa niistä saattaa olla sellaisenaan ihan liian suuria tai pieniä. Poistapa pienen lapsen vyötärönympäryksestä kahdeksan senttiä, jep, ei se pienikään lapsi niin pieni ole.

Syksyllä koulussa kaavoitimme miesten liivin ainoastaan pienoiskoossa ja koska mua on aina kiinnostanut enemmän miesten vaatteet, halusin osata piirtää sen myös ihan oikeasti (njoo, seuraavalla kerralla ehkä ihan aikuisen ihmisen koossa ;) niin ajattelin kokeilla sen tekemistä kaksivuotiaalle kummipojalleni. Mun piti mitata kummipoika marraskuussa vierailun yhteydessä ja ommella liivi joululahjaksi. Sitä visiittiä ei vieläkään ole tullut, mutta pyysin joulukortissa mitat postin välityksellä ja pari viikkoa sitten sain viimein tehtyä liivin. Se onnistui yllättävän hyvin! Arvioin että normaaleista lisäyksistä ja poistoista käytän vain noin kolmasosaa ja silmiäni - jos vaikkapa muotolaskos näytti liian isolta tai pieneltä niin tein lisäyksen/poiston sellaisella määrällä että kaava ei näyttänyt ihan suhteettomalta. Jos joku aikoo ommella pikkuliiviä niin saa toki kysellä tarkempia ohjeita, mutta tässä kohtaa ne on varmaan aika tarpeettomat.

Tein tosiaan liiviin myös muotolaskokset taakse ja etupuolen muotolaskokset muutin leikkaussaumoiksi helpottaakseni omaa elämääni. Liiviin tuli myös vuori ja pieni tasku. Harmi vaan, en tajunnu ajatella liiviin mitään kasvunvaroja, mutta voihan sen jättää rennosti auki kun poika kasvaa napeista ohi. ;)

Ja tässä pari kuvaa, jotka sain viime viikolla. Kuvat ovat pieniä, koska ne on leikelty isommista kuvista. En vaan kokenut tarpeelliseksi esitellä teille räkää poskella ja taustalla olevia leikkejä. ;)



Ainiin, tulen vielä joku päivä valittamaan teille vaatteiden värittömyydestä, joten puolustaudun jo nyt, että liivi on musta ihan säästösyistä - kaapista sattui löytymään hyvän kankaan jämäpalat.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Erikoinen säästövinkki

Olen nyt vuoden verran väittänyt julkisesti olevani materialisti. Kaveri kuitenkin pari viikkoa sitten ihmetteli että en minä mikään materialisti ole. Aloin miettimään asiaa uudestaan ja totesin että materialisti on ehkä vähän väärä sana. Olen enemmänkin välineurheilija tai jonkinlainen hifistelijä. Välineurheilun opetti äiti, joka on aina ollut sitä mieltä että lapselle ei saa antaa vaikkapa huonoja vesivärejä jos lasta sellainen kiinnostaa sillä huonoilla välineillä kaikki into varmasti lopahtaa nopeasti.

Tää kaikki pitää tietysti pitää kohtuuden rajoissa. En tee yhtään mitään vaikkapa huippuveitsillä tai laadukkailla öljyväreillä. Eikä mua kiinnosta pistää sisustusta uusiksi joka viikko. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Tämä kaikkea ei tarvitse omistaa -ajattelu on iskenyt muhun erityisesti vaatteiden kanssa ja se on ihan loistavaa. En ole ostanut vaatteita pitkään aikaan vaikka ihan oikeasti tarve uusille perusvaatteille on ollutkin. En vaan tahdo ostaa jotain t-paitoja, joissa saumat alkavat kiertää ekassa pesussa.

No mikä se säästövinkki sitten on? Opettele jonkinlainen materiaalituntemus ja mielellään vähän pidemmälle kuin se perinteinen "puuvilla on luonnonkuitu ja polyester tehdään muovipusseista", koska se on jokseenkin hyödytöntä. Täytyy mennä pintaa syvemmälle niin sanotusti. Annanpa esimerkin: Olen etsinyt ohutta villatakkia, jota voisi käyttää takin alla, mutta olisi sen verran kivan näköinen että sitä voisi käyttää muutenkin, neuleen pitäisi olla konepesun kestävä (vaikka ehkä tiedättekin että villaa tarvitsee pestä aika harvoin) ja mielellään sen pitäisi olla sellainen ettei nyppyyntyisi kovin helposti. Tää viimeinen juttu on hankalin asia nähdä kaupassa, sen yleensä huomaa vasta käytössä ja silloinhan on jo liian myöhäistä.

Sain hetki sitten vinkin ohuista neuleista, joissa konepesu on sallittu, hintaa neuleilla oli ihan käsittämättömästi, mutta nyrkkisääntönä olen voinut pitää sitä, että johonkin pisteeseen asti hinta kertoo laadusta. Selailin puljun nettisivuja ja löysin aika mielenkiintoisen jutun materiaalin kuvauksesta, viesti meni kutakuinkin näin: Käyttämämme villa on luonnontuote ja siksi nukkaantuu käytössä, tämä kuuluu villan luonteeseen. Nukkaa voidaan poistaa neuleen pinnalta eikä neule kärsin sen poistamisesta. Voi tietysti olla että myyjällä on jotain tietoja, jota minulla tai materiaalituntemuksen opettajalle ei ole, mutta tuo viimeinen "neule ei kärsi nukan poistamisesta" sai mut oikeasti epäilemään yrittääkö myyjä vain sanoa, että asiakkaalla ei sitten ole valitusoikeutta vaikka kallis neule nukkaantuukin hetkessä.

Tämän myyjän muljautuksen ansiosta säästin vähintään kuukauden vuokrani verran rahaa (sanottakoon että asun kimppakämpässä ihan kohtuulliseen hintaan). Voihan olla että nyt multa menee hyvä villatakkia sivu suun, mutta en halua riskeeratakaan, sillä mun tiedossani on, että villasta saa aika kätevästi estettyä nyppyyntymistä esim. langan tiukalla kierteellä ja kaikenlaisilla viimeistyksillä. Nämä asiat tekevät tietysti materiaalin ja sitä kautta tuotteen kalliimmaksi, mutta voisin olettaa että muutamien satojen eurojen neuleessa hintaa tulisi muustakin kuin sanasta Kashmir. Haluan kaiken lisäksi ajatella että pelkästään maalaisjärjellä ymmärtää, että tottakai villa kärsii siitätä kun nukka otetaan pois: Villa nyppyynttyy -> otetaan nypyt pois -> villa ohenee, sillä osa siitä on nyppyyntynyt ja poistettu.

Ei kun materiaalitietoutta kouraan. Onhan se välillä vähän turhauttavaakin tajuta, että et välttämättä voikaan aina nähdä tai ennustaa miten materiaali tulee käyttäytymään, mutta musta on hyvä olla varautunut.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Lisää älynväläyksiä

Nyt kun olen vakuuttunut siitä, että en ole vain vainoharhainen tai ylihuolehtiva niin kehtaan kertoa mun viimeisimmästä väläyksestä.

Olin menossa viettämään joululomaa ja aika nopeasti huomasin, että mun luomeni on ihan turvoksissa. Silmässä ei ollut mitään vikaa, mutta luomi vaan oli todella turvonnut. Se turvotus ei ollut mikään parin tunnin juttu vaan parin päivän juttu. Olin jo miettimässä miten pääsen lääkärin toisella paikkakunnalla kun huomasin että silmä alkaa olla jo vähän parempi. Mietin kuitenkin tulevia kissanristiäisiä ja meikkaamista. Ei niin ettenkö kehtaisi esiintyä ilman meikkiä, päinvastoin, suurimman osan ajasta olen vain ihan liian laiska tekemään yhtään mitään. Mietin kuitenkin sitä, että jos luomeni onkin vaikka tulehtunut niin en kyllä uskalla sille laittaa mitään ettei sitten ne meikitkin mene pilalle tai etten saa jotain tulehdusta uudestaan niiden avulla.

Olenkin ennenkin käyttänyt tuotteitani mahdollisimman hygieenisesti, ihan siitä syystä että haluan uskoa niiden pysyvän parempana jos en töki niitä koko ajan likaisilla siveltimillä tai sormilla. Ripsiväri on oikeastaan ollut ainoa, jolle en ole vielä keksinyt mitään hygieenisempää ottotapaa kuin purnukan oma harja. Turvonnut luomi sai mut kuitenkin miettimään vaihtoehtoja. Yhtenä selkeänä vaihtoehtona on tietysti erillinen kierreharja, mutta en ikinä ole oikein tykännyt niiden tekemästä jäljestä, jossa ripset liimaantuvat paakuiksi. Toinen vaihtoehto oli viuhkasivellin, jota saikin muuten metsästää. Omani löysin tuurilla Amazon.comin kautta. Tuurilla siksi että edes heidän oma hakunsa ei osannut löytää tuota sivellinta. Omani on oletettavasti MACin 205 ja oikeastaan ihan sama vaikkei olisikaan, kunhan se on toimiva. Ja niin se toden totta on.


Ideana mulla oli se, että otetaan ripsiväristä kasa erilliselle lastalle ja siitä siveltimelle.

Lopputulos on vähän häiritsevänä kuvana ja mietin jo, että esittelenkö sitä ollenkaan, mutta itse inhoan kaikenmaailman selostuksia (ja arvioita), joissa vaan todetaan jotain ja jätetään juttu puolitiehen.

Käytetty ripsiväri on kuivahtamaisillaan oleva Sensain 38, kummassakin silmässä yksi pikainen kerros. Näyttävämpää tulosta saisi varmaan taivutuksilla ja useammilla kerroksilla, kokeillaan sitä seuraavalla kerralla. Tykkään kuitenkin siitä miten siisti tulos siveltimellä (vasemman puoleinen silmä) tuli verrattuna tuohon ripsivärin omaan harjaan. Huomiona vielä se, että siveltimellä sain jotain väriä myös ulkonurkassa oleviin alaripsiin, mutta tuollaisella harjamallisella se ei onnistuisi ikinä, ainakaan mun itse tekemänäni.



Niin ja jos joku nyt haluaa päästä sanomaan että eihän tuossa sivellinversiossa nyt mitään tapahtunut niin tarkastakaa täältä, ei niissä mitään ripsiä edes näy. :P

perjantai 7. tammikuuta 2011

Lukihärö-Smykki

Niin, huomasin vaan jotain jännää omasta ajattelustani. Jos mun ikäinen ihminen, entinen koulukaverini kirjoittaa Facebookissa: "Käytiin shoppailemassa juttuja uudelle asukille" ja lisäyksenä "Vaatteita, hoitolaukku ja silinteri" Tottakai ajattelen ensimmäisenä, että kyseessä on koira. Vaikka en varsinaisesti arvostakaan koirien pukemista esim. silinteriin. Luen seuraavan kommentin: "Kuulinkin juuri tulevasta perheenlisäyksestä" On mun pakko lukea alusta uudestaan ja todeta kuinka väärin voikaaan lukea sanan sitteri.

Huomasin myös lukeneeni sanan Kalavale Kalevalana ja saatoin tajuta jotain uutta Kalevalan synnystä.

Lukihärö-Smykki kiittä ja menee nukkumaan.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Mummolappuja horisontissa

Mummolappu on ehkä vähän harhaanjohtava termi, mutta ihan pätevä nimike niille huomautus- ja valituslapuille esim. ilmoitustauluilla. On toki olemassa myös niitä "mummoja", jotka eivät tyydy vain kirjoittamaan huomautusta vaan esimerkiksi repii pyykkisi kuivausnaruilta, jos niitä ei ole poistettu kello 7.00, vaikka ei olisi itse aikeissa edes pestä pyykkiä.

Se talo, jossa minä asun taitaa olla joku mummolappujen luvattu rakennus. Kuvasin muutaman samalla viikolla ilmestyneen ennen joulua. Tiedä sitten mihin kirjeenvaihto on yltynyt tämän parin viikon aikana. ;)

Minä itse olen kova inisemään siitä, että porausta kuuluu koko ajan ja se kyllä kuuluu koko talon läpi. Tämä lappu kuitenkin ihmetytti jopa mua itseäni, en nimittäin muista kovin usein kuulleeni porausta viimeisen kahden kuukauden aikana. Tai olen toki, mutta se on ollut remonttimies ja niiden poraus kai on ihan suotavaakin. Tykkään kovsti myös vastauksesta. :D


Toinen lapuista on mun mielestäni ehkä paras! Osittain myös sen takia, että en ymmärrä tätäkään, sillä ainakaan siinä huoneistossa, jossa minä asun ei kyllä kuulu kuin oman suihkun ääni, naapurin lapset ja neljältä aamulla raikaava musiikki, jota voisi vaikka laulaa mukana, koska sanoistakin saa selvää. Ehkä tämän naapurin makuuhuone on vaan saatu lätkäistyä kaikkien putkien viereen. Jos tykkäsin edellisen vastauksesta niin tää on vielä parempi.


Itsekin olen saanut ihan ikioman mummolapun, ei tosin kovin erityinen, sillä kaikki muutkin vieressä olleet pyörät olivat saaneet "Pyörä siirrettävä välittömästi t: hallitus" -lapun kylkeensä alle kahden tunnin. Harmittaa vaan etten kuvannut sitäkin, sillä siinä sanamuoto ei ollut noinkaan selkeä, se oli kirjoitettu niin, että kuulostaisi kovin hienolta ja arvovaltaiselta, mutta se oli kaikkea muuta.

Huonoista kielellisistä taidosta tulikin mieleen. Viimeksi eilen sanoin, että mun suomeni on kaikkea muuta kuin hyvää, mutta silti minua saa helposti huvitettua vaikkapa sillä kyltillä, jonka näin eilen erään kampaamon ikkunassa, se oli ehkä vähän turhankin lyhyt, sillä se ytimekkyys puuttui: "OPISKELIJAT 20%" Haluaisin ymmärtää että kampaamo mainostaa jonkinlaista alennusta opiskelijoille, mutta toisaalta se voi tarkoittaa myös sitä että opiskelijan tekemää työtä myydään joko kahdellakymmenellä prosentilla hinnasta, -20 prosenttia hinnasta tai vaikkapa sitä, että opiskelijoita saa nyt edullisesti.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Ruoka mielessä

En nyt aio ilmoittaa, että olen tehnyt jonkin hätäisen uudenvuodenlupauksen, mutta aion kertoa päätöksestäni, jota itse asiassa aloin jo toteuttaa ennen vuoden vaihtumista.

Olen pistänyt ylös kaikki menoni ja viimeisen kahden kuukauden aikana olen käyttänyt n. 150 euroa kuussa ruokaan (enkä ole edes syönyt ravintoloissa). Siis ihan oikeasti, minä, yksin syövä pieni ihminen olen saanut jostain kaavittua kasaan noin paljon rahaa ruokaan ja kuluttanut ne ejohonkin moskaan, jota en edes muista. Eipä ihme että on säästöt huvenneet huolestuttavasti. Kai minä nielisin tappioni jos olisin edes syönyt hyvin, mutta kun en todellakaan ole. Aionkin siis alkaa oikeasti tekemään ruokaa useammin kuin kerran viikossa ja niin, että ruoka ei olisi vain jotain välttämätöntä pullamössöä vaan jotain, josta olisi oikeasti hyötyä.

Tää ajatus lähti toki muhimaan tuosta opiskelijabudjetissa hirvittävästä summasta rahaa, mutta myös siitä kun joululoman aikana kuuntelin veljeni paasausta ravintorikkaasta ruoasta ja omega-3-rasvahapoista. Veli on jotenkin niksauttanut aivonsa - hyvässä ja huonossa - ruoan suhteen ja luennoi siitä halusivatpa kuulijat kuulla tai ei. Jotain veli oli kuitenkin tehnyt oikein, sillä itse tajusin kuinka huonosti olenkaan syönyt ja varsinkin kun tajusin, että sillä voi olla yhteyttä niihin asioihin joista olen nyt kärsinyt koko syksyn:

* Hiukset ja oikeastaan päänahka rasvoittuvat vielä saman päivän aikana kun hiukset on pesty, joten niitä täytyy pestä usein. Tiedän toki sen, että tästä tulee aikamoinen kierre, mutta vaikka yrittäisin rauhoittaa tilannetta kulkemalla likaisilla hiuksilla, ei sillä ole mitään merkitystä. Lopputulos on se, että olen kulkenut kaksi viikkoa likaisilla hiuksilla, sitten jatketaan taas alkupisteestä.

* Olen kärsinyt pahasta aknesta, epäpuhtaasta ihosta ja kaikenmaailman näppylöistä jo ennen kuin täytin kymmenen. Tujuilla lääkekuureilla ne on aiemmin saatu kuriin, mutta aina vain hetkeksi. Nyt tuntuu että finnit alkavat tulla takaisin pahempina kuin koskaan. Ei ole kovin mukavaa huomata, että kasvoissa on jättimäisiä ihon alla muhivia räkäpaiseita, joihin vielä kaiken muun lisäksi sattuu. Ne Roaccutanit jättäisin mielelläni sinne apteekin hyllylle, tässä nyt ei kuitenkaan takuuvarmasti taistella enää aknen kanssa.

Mietiskelin asiaa veljeni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että nämä ongelmat saattavat johtua siitä, että olen aika kuiva ihminen, jolloin keho alkaa rasvoittaa itse itseään. Normaalisti tässä tilanteessa varmaan käskettäisiin rasvaamaan päätä ja niin edelleen. Se kuitenkin tuntuisi oireen, ei syyn lääkitsemiseltä. Kuka tahansa osaa sanoa, että oiretta hoitamalla ei varmasti päästä eroon siitä, mikä niitä oireita aiheuttaa. Ja kukapa ei haluaisi eroon finneistä ja rasvaisesta tukasta. Vastauksena siis on se, että alkaisin syömään rasvaa, sen sijaan että laittaisin sitä naamaani. Ei nyt kauhoa lusikalla voita, mutta saada rasvaa muustakin ravinnosta kuin vaikkapa juustosta.

Olen myös valittanut kovasti koulumme ruoasta, hintaa on 2,60 e aterialta ja nälkä tulee viimeistään kahden tunnin kuluttua syömisestä. Tuntuu siis että raha menee ihan hukkaan, se nimittäin sisältää lähes poikkeuksetta pastaa/riisiä ja jotain epämääräistä sörsseliä niiden kanssa. Tai jos kyse on kasvisruoasta, ei ruoka ole ollut kuin pääasiassa porkkanaa ja sipulia. Eikö muka 2,60 eurolla (joka ei ole edes koko totuus) saada tehtyä mitään muuta kuin ruokia, joissa on joka ikinen päivä porkkanaa. Nojoo, nyt eksyttiin vähän aiheesta, mutta ajatuksena oli kuitenkin se, että mieluummin jättää syömättä kuin maksaa tuon summan, koska silloin en tunne nälkää kuin aikaisintaan kotiin päästyäni, jos ollenkaan. Kaikki varmaan osaavat sanoa, että ei ole kauhean fiksua olla syömättä koko päivänä. Ajattelinkin kokeilla eväiden syömistä koulussa. Sellaisten eväiden jotka pitäisivät nälkää pidempään kuin sen pari tuntia ja jotka maistuisivat muultakin kuin porkkanalta.

Tämän päätöksen ideana on siis se, että aion pitää itsestäni parempaa huolta. Olen aiemmin aina laiminlyönyt itseni, koska en ikinä ole ajatellut että haluaisin elää vaikkapa satavuotiaaksi. Karu totuus kuitenkin tuntuu olevan se, että se mitä syön vaikuttaa myös nyt, ei vasta tulevaisuudessa.

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...