Ei ulkomuoto vaan sisältö

Kaupallinen yhteistyö: Beautiikki

Sisältää saatuja tuotteita

 

Suomessa on paljon pieniä kosmetiikan verkkokauppoja, mutta minunlaiselleni ulkomaisiin verkkokauppoihin tottuneelle ostajalle ne eivät ole tuntuneet houkuttelevilta. Valikoima on ollut pieni tai tuntematon. Vaikka olen tiennyt Beautiikki-verkkokaupan, se ei ole koskaan tuntunut kiinnostavalta, paitsi nyt! Minua kiinnostava muutos tapahtui kun Beautiikki vaihtoi omistajaa. 

Bloggaus on tuonut mulle paljon uusia tuttuja, kavereita ja jopa ystäviä. Kun kuulin, että Maria Glow -blogin Maria oli ostanut Beautiikin, nimestä tuli heti paljon kiinnostavampi. Ihan siis sillä, että omistaja olikin tuttu, jonka kanssa on parannettu maailmaa ja naurettu moneen kertaan. Ehdottomasti hienointa minusta on, että Maria ryhtyi yrittäjäksi aikana, jolloin koki muuten vahvaa uupumusta. Pelkästään yrittäjäksi lähteminen on kunnioitettava valinta, mutta vielä upeampaa on tietysti se, että niin tekee muutenkin vaikean elämänvaiheen keskellä. Kiinnostukseni onkin todella hyvin henkilökohtaista, mutta samalla se tuo ihan uutta näkökulmaa niihin tuotteisiin, jotka muuten ehkä eivät niin kiinnostaisi. Toki yksi syy miksi suomalaisista pienistä verkkokaupoista pitäisi olla kiinnostunut on ne yrittäjät siellä taustalla, mutta myös se fakta, että Suomen sisällä tuotteiden kuljettaminen on ekologisesti järkevämpää kuin se, että tuotteita kuskataan ympäri Eurooppaa.

Haluan tietysti tuotteita, jotka toimivat, mutta kuten lähiaikojen postaukseni ovat kertoneet, olen sen verran esteetikko, että pakkausten tulee herättää mielenkiintoa. Nuori ei sarjana hivele kauneudentajuani. Sanalla sanoen pakkaukset on tylsiä eivätkä ne varsinaisesti herätä mielenkiintoa. Sen sijaan se mikä Nuori-merkissä herättää mun mielenkiintoni on se ekologinen aspekti: Se on tuorekosmetiikkaa. Sanana tämä sai minut ajattelemaan Lushin jogurttinaamioita, jotka säilyivät jääkaapissa pari viikkoa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan jostain paremmasta: valmistuserät pidetään pieninä, jolloin valmistajalle ei synny kosmetiikkahävikkiä. Kaikki tuotteet tehdään myyntiin eikä niitä jää varastoihin pyörimään. Tässä ajatuksena on myös se, että ostaja ei koskaan saa parasta ennen päivänsä kohdannutta kosmetiikkaa. Kun kuulin, että pakkaukset on täysin kierrätettävissä, olin myyty. Esimerkiksi pumppupullot voidaan heittää sellaisenaan muovinkeräykseen, sillä pumppumekanismi ei sisällä sitä pientä metallista jousta, joka pitäisi lajitella erikseen. Helppoa kierrätystä, mahtavaa!

Sain testiin kaksi tuotetta: vaahtopuhdistusaine ja kaksiosainen kemiallinen kuorinta-aine. Nuori-vaahtoputsaria esitellään sanoin "Täyteläisen pehmeä puhdistusvaahto, joka puhdistaa iholta epäpuhtaudet ja meikin rasittamatta ihon luontaista öljykerrosta." Oma rasvoittuva ihoni yleensä kaipaa aika paljon putsausta ja jostain lukemani "hellävarainen" harvoin täyttää omat vaatimukset. Nuori-putsarin kanssa olin oikeasti aika ällikällä lyöty. Toimii! Vaahto on aivan ihanan kermainen ja vähän öljyisenkin oloinen, mutta silti pesevä. Tuote ihan oikeasti poistaa (kevyen) meikin ja putsaa ihon kunnolla, mutta ei todellakaan jätä jälkeensä kuivaa ihoa. Tuoksu on erikoinen, mutta ei huono. Vähän kuin Sisu-pastilleja ja hedelmäkarkkeja yhdessä. Sopivan raikas, mutta mielenkiintoinen.

Toinen testaamani tuote oli entsyymikuorinta + kuorintarakeet. Harvoin olen tyytyväinen kemiallisiin kuorinta-aineisiin, joissa ei ole rakeita ollenkaan. Yleensä niiden kuorintateho itselläni on samaa luokkaa kuin kuorintavoiteiden, jotka tuntuvat kosteusvoiteilra, joissa on noin kolme raetta neliösentillä - niin hellävarainen, ettei kuorikaan. Odotukset ei siis olleet korkealla, mutta toisaalta ilman tällaista tuotteen haastamista kaikesta tulee kädenlämpöisen tylsää. Ensimmäisellä kerralla tuotetta käyttäessäni huomasin kyllä, että iho pehmentyi. Jätin kuitenkin ihon vielä kosteuttamatta (hyi hyi minua!) ja parin tunnin kuluttua huomasin kuinka iho tuntui edelleen hyvältä ja ihon pinnalle oli noussut moskaa huokosista. Siis ei mitään konkreettista roskaa, vaan  joitain mustapäitä ja erityisesti sitä kaikkea kuonaa, joka ei vaan lähde huokosista ikinä. Seuraavatkaan käyttökerrat ei ole pettäneet. Entsyymivoiteen ja kuorintajauheen sekoittaminen kyllä sopii minulle, mutta mietin tietysti toimisiko voide ilman kuorintajauheen mekaanista kuorintaa. Tai siis tarvitaanko kahta putelia ja askartelua ihan välttämättä. Voide+jauhe -yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen tunnultaan, mutta tärkeintä onkin se tunne, mikä jää jäljelle. Tuoksu tuo mieleen englanninlakut. En tiedä onko näissä tuoksuissa oikeasti jokin karkkiteema vai onko mun nenäni kalibroitunut kaipaamaan karkkeja.

Olen kuullut, että parhaimmissa viineissä on tylsimmät etiketit. Oletettavasti hyvän sisällön on arveltu myyvän ilman krumeluurejakin. En ole viini-ihminen, joten en osaa sanoa pitääkö tämä paikkansa. Sanoisin kuitenkin, että samaa ajatusta voinee soveltaa myös kosmetiikkaan, tai ainakin Nuori-tuotteisiin. Ulkomuoto ei säväytä, mutta sisältö onkin se, millä on merkitystä.

Ei muuta kuin onnea matkaan Maria ja Beautiikki!

Viherpesua vai ekologinen valinta? Puiset kosmetiikkapakkaukset syynissä

Tämä kirjoitus menee varmasti monelle kategoriaan "enpä ole koskaan edes tullut ajatelleeksi" ja aihe onkin ehkä vähän marginaalinen, mutta koska itse olen mieleltäni sellainen, joka haluaa selvittää pienimmätkin murheet, pohdiskelin sunkin puolesta! Sanonkin aina, että silloin kun muut katsovat kokonaisuutta, minä keskityn yksityiskohtiin. Kun taas muut tuijottavat yksityiskohtaa, minä tarkastelen isompaa kuvaa. Mieleni lienee siis vähän eri raiteilla kulkeva kuin monella muulla.

Olen aina ollut vähän tällainen sunnuntaisoturi, joka pyrkii ekologisiin vaihtoehtoihin ja toimimaan järjen rajoissa aina vain paremmin ympäristöä kohtaan, olematta kuitenkaan sellainen stereotyyppinen hippi. Olen samalla niitä ihmisiä, joita ohjaa myös jonkinlainen kauneuden tarve ja aina nämä asiat ei vaan voi mennä yksiin. Hetki sitten pohdiskelin kauniita puisia kosmetiikkapakkauksia, mutta olen päätynyt miettimään mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko puupakkaus vain kaunis kuori vai viestittääkö se jonkinlaisesta ekologisuudesta? Onko itse asiassa puupakkaus jonkinlaista viherpesua vai oikeasti parempi kuin meidän välttelemä muovi? En tiennyt mitä vastata, mutta koska aihe herätti täälläkin uteliaisuutta, juttelin erään insinöörin kanssa, joka työnsä puolesta on tutkinut mm. muovin hiilijalanjälkeä ja materiaalivalintojen merkitystä - ei toki kosmetiikkapakkauksissa, vaan isomman mittakaavan ajattelussa.

Sain sellaisen innostuneen selostuksen aiheeseen liittyen, että materiaalin käsittely itsessään vei jo hetken. Yritän referoida olennaisimmat osat niin kuin ne ovat. Jos jokin asia on mielestäsi väärin, kommentoi alle ja jatketaan keskustelua! Voi nimittäin olla, että referoin väärin. Vaikka asia voi olla vähän raskaskin, suosittelen kuitenkin lukemaan ja miettimään missä mennään.

Aloitettakoon kertomalla taustaa muun muassa kunnallisessa päätöksenteossa ja isoissa yrityksissä käytössä olevasta jätehierarkiasta. Mallia kuvataan kärjellään seisovalla kolmiolla: mitä ylempänä asia on, sitä tärkeämpää sen tekeminen on isossa mittakaavassa. Yksinkertaistettuna pyritään siihen, että ensisijaisesti pyritään toimimaan uusia hankintoja ehkäisevästi, vanhoja kierrätetään tai käytetään muuten hyödyksi. Lähtökohta on siis se, että tehdään kaikkensa, jotta tuote ei päädy sekajätteeseen tai kaatopaikalle. Tällöinhän kaikki käytetyt resurssit menisivät hukkaan (kolmion pienin osuus eli kärki). Halutessasi lisätietoa löydät hakusanalla jätehierarkia tai englanniksi waste hierarchy.

Kaikenlainen uusiokäyttö kuluttajapuolella tulee kuulemma jatkossakin olemaan triviaalia puuhastelua. Esimerkiksi jos joku tekee tyhjistä kahvipusseista kasseja, se on hieno asia, mutta isossa mittakaavassa muutama kahvipussikassi on aika merkityksetöntä. Tai jos minä keksin sille puiselle puuterirasialle kosmetiikan ulkopuolisen tarkoituksen, onhan se aika pieni juttu. Check. Lähtökohtaisesti tulisi siis löytää ratkaisuja, joissa uusiokäyttö ei ole itseisarvo, vaikka jätehierarkiaa ajatellen se kohoaakin korkeammalle. Vaikuttavuus vain on pientä.

Mitä tulee niihin muovisiin pakkauksiin: muovi itsessään ei ole paha asia, mutta kertakäyttöisyys ja lyhytikäisyys on. Tämä liittyy vahvasti myös kierrätykseen. Mikäli tehdään tuotepakkauksia, joissa on monia materiaaleja, kierrätettävyys voi vaarantua. Esimerkiksi sain elintarvikeppauksen, jossa pohja on 100% kierrätysmuovia, mutta kansi on 50% kierrätysmuovia ja 50% pahvia. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkaus tulee pois heittäessä jakaa kahteen: kansi päätyy muovinkierrätykseen, pohja sekajätteeseen ja lopulta polttoon. Täysin kierrätysmuovista tehty pakkaus menisi kokonaan uusiokäyttöön, ainakin Suomen kierrätysjärjestelmässä. 

Muovi on materiaalina sellainen, jolle suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessakin on riittävä infra kierrätykselle. Joidenkin sinänsä ekologisten, uusien materiaalien kanssa tilanne voi olla se, että materiaali on ekologinen vain paperilla. Tämä johtuu siitä, että materiaali voi jäädä hyvin marginaaliseksi, jolloin sen kierrätystä varten ei kehitykään sopivaa infraa. Tällöin pakkaus päätyy sekajätteeksi tai pahimmillaan kaatopaikalle. Tällaiset materiaalit insinööri tuomitsee viherpesuksi, sillä valinnalla lopulta vain tehdään karhunpalvelus ympäristölle. Huomioitavaa lienee, että puisessa huulipunahylsyssä on puun lisäksi ainakin muovia eikä sitä voi kätevästi purkaa osiin, jolloin kaikki osat menevät sekajätteeseen ja sitä kautta hukkaan. Tai huulipunajämien puhdistaminen muovista veisi niin paljon muita resursseja, että kierrätäminen menettäisi tietyssä mielessä merkityksensä.

Kierrätyksen näkökulmasta Suomessa ei ole väliä, mitä materiaali on, kunhan sen tietää kierrättävänsä ohjeiden mukaan. Relevanttia ei siis tässä mielessä ole kysyä tehdäänkö pakkaus puusta, puukuidusta vai muovista, vaan onko pakkaus alun perin uusiomateriaalia. Ja kun se on elinkaarensa päässä, meneekö pakkaus kierrätykseen vai polttoon. Tässä kohtaa on siis tärkeää olla valitsematta puuta, koska se on näistä kolmesta materiaalista ainoa, joka ei kuluttajan käytössä voi mennä kierrätykseen, sitä kun ei ole.

Kuluttaja voi valinnoissaan miettiä erilaisten pakkausten painoja. Jos muovista voidaan toteuttaa vaikkapa 1/10 kevyempi sama rasia kuin puusta tehtynä, muovinen on todennäköisesti paljon ekologisempi, koska sillä on pienempi hiilijalanjälki. Insiinööri tietysti huomauttaa, että hiilijalanjälki on vain yksi mittari ekologisuudelle.

Painavampi pakkaus tuottaa enemmän päästöjä myös kuljetuksessa. Jos pakkaus tulee toiselta puolelta maailmaa, merkitys voi olla suurikin. Insinööri epäilee: "Kosmetiikkapakkauksissa ei ehkä kiinnostavissa mittasuhteissa." En yhtään tiedä mistä päin maailmaa pääsääntöisesti kosmetiikkapakkaukset tulevat, mutta mittasuhteet voivat olla aidosti kiinnostavia, kosmetiikkateollisuus on kuitenkin ihan suunnattoman suurta. Huomattavaa lienee myös se, että pakkausten kuljetuksen lisäksi valmista tuotetta saatetaan kuljettaa ympäri maailmaa eli pakkaus itsessään voi kulkea kilometrinsa moneenkin kertaan.

Insinööri ottaa kuitenkin esille, että valmistusmaalla on väliä myös muuten kuin logistiikan osalta: yleisesti esimerkiksi Euroopassa ja muissa kehittyneissä maissa ympäristölainsäädännöt ja esimerkiksi työturva on paljon paremmalla tolalla kuin ei-kehittyneissä valmistusmaissa. Yhtenä mittarina kestävyyteen voidaan pitää jonkinlaista sosiaalista vastuuta.

On myös huomattava, että pakkauksen täytyy kestää kuljetusta hyvin. Jos pakkaus tehdään hennoksi, jotta hiilijalanjälkeä voidaan pienentää, mutta pakkaus menee rikki, on koko keskustelu aika turha, koska rikki mennyt tuote menee pahimmillaan sekajätteeseen.

Ehkä yleisemmin ajateltuna insinöörin kommentti pitkäikäisyydestä on tärkeä, mutta kosmetiikkamaailmassa panee vähän naurattamaan: "Mikäli tuotepakkaus kestää vaikkapa kymmenen vuotta, ei välttämättä ole merkitystä mistä materiaalista se on tehty." Jos pakkauksen käyttöikä on päiviä tai viikkoja, on tärkeää, että pakkaus voidaan kierrättää tai on esimerkiksi kevyt.

Tähän loppuu referaatti ja alkaa mun oma pohdintani aiheeseen liittyen. Tähän tietoon pohjautuen lähdin miettimään aiemmasta jutusta tuttua huulipunaa ja puuterirasiaa: 

Puuterirasia koostuu kahdesta materiaalista eli puusta ja alumiinista. Puuteri on prässätty alumiinipannulle ja alumiinipannu on liimattu puuhun kiinni. 

• Pakkaus on tehty kertakäyttöiseksi.

• Koska kaikella kosmetiikalla on jonkinlainen parasta ennen -päivä, puuterin käyttöikä on korkeimmillaankin vain pari vuotta. 

• Pannun saa ehkä pienellä vaivalla irroitettua metallinkeräykseen, mutta puuta ei voida kierrättää. 

• Toki rasialle voidaan keksiä vaihtoehtoisia käyttötapoja, mutta isossa mittakaavassa vaihtoehtoinen käyttö ei juuri näy.

• Pakkaus voisi kestää vaikka sen kymmenen vuotta, mikäli pannu olisi irroitettavissa ja yritys myisi täyttöpakkauksia.

• Ei voida tietää mistä päin maailmaa pakkaus tulee ja millainen tarina puulla on

Tuomio: Pakkaus on vain kaunis kertakäyttörasia, sellaisenaan ei jatkoon, mutta potentiaalia löytyisi tietysti täyttöpakkausten kautta.

Huulipuna koostuu kahdesta eri puulajista ja kahdesta erinäköisestä muovista. 

• Sisällä on siis itsenäisestikin toimiva muovinen pakkaus. Puuhylsy on vain kuori, mikä tarkoittaa että huulipunaa varten on tuotettu kaksi pakkausta.

• Huulipunan parasta ennen -päivä tulee vastaan kuukausissa eli pakkaus on lyhytikäinen.

• Muoveja ei voi eritellä puukuoresta, eli jopa muovinen korkki menee sekajätteeseen kierrätyksen sijaan.

• Muoveja on ainakin kahta eri väriä, voivat olla samaa laatua. Kierrätettävyydestä ja erottelusta meillä ei kuitenkaan ole käsitystä.

•  Kierrätykseen ei voi laittaa likaisia pakkauksia, joten vaikka muovisen hylsyn saisi eroteltua puupakkausesta, sitä ei voisi kierrättää puhdistamatta. Jos olet koskaan yrittänyt puhdistaa huulipunhylsyä niin tiedät, että se on likimain mahdotonta.

Tuomio: Pakkaus on kaunis, mutta ei sellaisenaan kierrätettävissä.

On varmaan reilua ottaa esille, että huulipuna, josta tämä kaikki pohdinta alun perin lähti, ohjeistaa heittämään koko tuotteen - pohjan paperitarraa lukuun ottamatta - bioroskikseen, koska kaikki punasta PLA-muoviin on biohajoavaa oikeissa olosuhteissa. Yhdenlainen zero waste -tuote kai tämäkin. 

On kuitenkin huomioitava, että PLA-muovit eivät sovi nykyisenlaiseen muovinkierrätykseen. Ne saattavat pilata koko kierrätyserän ja sekajätteeseen joutuessaan voivat alkaa osin kompostoitua, jolloin hapettomassa tilassa muovista muodostuu metaania. Metaani itsessään on hiilidioksidia paljon pahempi kasvihuonekaasu. On siis olennaista, että PLA-muovi hävitetään juuri oikealla tavalla.

Lisäksi PLA-muovi tehdään ruoka-aineista kuten maissista tai sokeriruo'osta. Tämä tietysti nostaa esiin tiettyjä eettisiä kysymyksiä, mutta myös se seikka on huomioitava onko järkevää antaa peltojen tuottaa raaka-ainetta muoville. Tämä johtanee siihen, että PLA-muoville ei myöskään muodostu omaa kierrätysjärjestelmäänsä, sillä ruoantuotannon syrjäyttävä muovin raaka-aine ei kuulosta kovin kestävältä.

Voidaan tietysti myös kysyä eikö ole vähän turhaa resurssien tuhlausta tehdä kahta pakkausta yhtä tuotetta varten. Lisäksi hajoava puu käsittääkseni päästää kaikki siihen sitoutuneen hiilidioksidin jälleen ilmakehään. Tällöin on siis järkevämpää valmistaa puusta tuotteita, joita ei noin vain heitetä pois ja tuo ylimääräinen hiili pysyy sitoutuneena.

Tuomio: Ajatus on kaunis ja hyvä, mutta lopputulos tuntuu ennemmin epäekologiselta viherpesulta tai tietämättömyydeltä kuin loppuun mietityltä kokonaisuudelta.

Huh, sellainen selvitys tällä erää. Tarkoituksena ei missään nimessä tässäkään kohtaa ole kieltää ostamasta kauniita tuotteita, mutta jättämällä vastaavat tuotteet ostamatta - eli asiaa tukematta - voidaan itse viestiä, että hommassa ei ole järkeä. Vielä parempi on tietysti antaa myös järkevää palautetta tuottajille, jotka meitä tämän tyyppisillä tuotteilla houkuttelevat.

Mitä ajatuksia tällainen ekologisuuden miettiminen herättää?