Iho pehmeäksi herkullisella vartalovoiteella

Tää on tää talvi vähän tällaista aikaa. Tykkään suunnattomasti siitä, että meillä on ihan näkyvästi eri vuodenajat. Talven suurimpiin miinuksiin kuitenkin kuuluu kuivuus ja se että koko ihmisen suurin elin eli iho on kuin hiekkapaperia. Omassa ihossani on vielä tällainen atopiaominaisuus, että kuivuus ei meinaa minkäänlaisilla tuotteilla kadota. Sen lisäksi kun teen koko ajan käsilläni jotain, niin joku vekki ja naarmu niihin tulee melkein päivittäin. Tietysti niitä naarmuja ei tulisi niin helposti jos kädet saisi pidettyä kosteampina. Muu kroppa vaan kutisee kuivuuttaan. Mutta kun tuntuu että niitä oikeita tuotteita ei vaan löydy.

Kävin ihan viattomasti lähi-Kicksissä ostamassa vain kuivashampoota. Pitihän ne muutkin hyllyt käydä tarkastamassa. Vakio-Kicksissäni on hylly, jossa on tuotteita, joita normaalisti Suomen liikkeistä ei saa muuten kuin tilaamalla. Tarkoitus on kai esitellä, että hei, meiltä saa maan mittapuulla erikoisiakin tuotteita. Se sisältää aina mm. Molton Brownia ja Laura Mercierin tuotteita. Laura Mercier kiinnostaa aina ehkä juuri sen takia, että merkkiä ei täältä saa. Olen aina ihaillut merkin vartalovoidepurkkeja, mutta lähes 70 euron hintaan olen jättänyt haaveilut vain haaveiksi. Nyt hyllyllä oli Laura Mercierin créme brûlée -vartalovoide puoleen hintaan, mieleni muistutti kutisevasta ihosta ja siitä, että olisihan se kiva saada kuntoon. Niinpä kuivashampoon lisäksi mukanani oli purkki kallista vartalovoidetta. Kotimatkalla aloin jo melkein katua ostostani, onhan niitä voiteita kotona vaikka kuinka paljon.

Illalla avasin purkin ja olin myyty. Ensinnäkin se tuoksu! Ihan kuin olisin avannut vanukaspurkin. Teki mieli syödä koko tuote. Samalla kun levitin tuotetta iholleni, haaveilin vanukkaasta. Tuote imeytyi hetkessä eikä iholle jäänyt tunnetta paksusta kalvosta. Iho tuntuu paljon sileämmältä ja kimmoisammalta. Jopa ne kädet ovat paljon paremman näköiset ja tuntuiset. Moni tuote kun tuntuu huuhtoutuvan pois ensimmäisellä käsienpesukerralla paljastaen sen hiekkapaperi-ihon. Olen löytänyt talven pelastajani. Se on niin, että ne muut vartalovoiteet saavat mennä niistä enemmän hyötyville, minä olen löytänyt kaverini.

Suurin miinus tässä on pakkaus. Se voisi olla helposti lasia ja metallia, mutta on tyydytty muoviin. Kierrätettävä lasipurkki tekisi tästä täydellisen. Ei voi edes sanoa, että purkki nostaisi hintaa, koska näin kalliissa tuotteessa muutaman euron hinnannousu ei tuntuisi missään.

Herättääkö Laura Mercier kiinnostusta?

Palashampoo joka ei lähmää

Postaus sisältää pr-näytteitä, tuotteet merkitty tähdellä*

Palashampoot ei ole mikään uusi juttu, mutta viimeisen vuoden aikana niitä on tuntunut putkahtelevan niin isommilta kuin pienemmiltäkin merkeiltä. Tämä on tietysti tällaiselle hipille varsin tervetullut uutinen. Ongelmana on ollut se, että kaikki paitsi Lushin palashampoot tuntuvat pesevän niin onnettomasti, että tukka tuntuu ja näyttää suunnattoman lähmäiseltä. Toisin sanoen peseminen ei oikein ole tehonnut.

Todella moni pieni palashampoiden valmistaja on kehittänyt jonkun ihan uskomattoman teorian siitä, että tukka ei ole vielä tottunut uudenlaiseen shampooseen, vaan sen täytyy antaa tottua, jotta lähmäisyys häviää. HÖPÖHÖPÖ! Kampaajana ja sen verran maailmaa ymmärtävänä sanon että tuossa ei ole mitään järkeä. Ei hiuksilla ole mitään muistia siitä millä se on pesty ja miten ne on pesty. On vain huonosti peseviä tuotteita, tukalle sopimattomia tuotteita ja huonosti pestyjä hiuksia. Lähmä tulee siis siitä, että shampoo ei vain ole niille likaisille hiuksille tarpeeksi pesevä.

Viime vuoden puolella ostin Foamien herkille hiuksille (tai siis hiuspohjalle) tarkoitetun shampoon. Lähmä oli taas tuttu vieras. Tosin, lähmäisen tunteen ja tukan voi välttää sillä, että tekee pesun useampaan kertaan. Oma tukkani rasvoittuu suunnattoman nopeasti, joten Foamiella vaahdottaminen piti tehdä kolmeen kertaan, että perusrasvaisuus häviää. Jos tukassa on muotoilutuotteita tai kuivashampoota, niin on ollut parempi vain ottaa toinen tuote siihen pesuun. Väärä tuote siis minulle.

Koska joudun pesemään hiuksiani aika usein, päänahka on kovilla. Hiuspohjan säästäminen onkin ollut yksi pääsyistä miksi olen kiinnostunut palashampoista - zero wasten lisäksi. Kuitenkin jos tukan joutuu vaahdottamaan joka kerta useaan kertaan, hyöty oikeastaan häviää.

Kerrankin Facebook-mainonta on osunut kohdalleen, sillä pienen pieni palashampoon valmistaja Saaren Taika sinnikkäästi mainosti tuotteitaan, joten olihan ne tutkittava. Siis ensinnäkin, aivan upean näköiset (kuvassa) palashampoot ja -saippuat! Ostin kokeiltavaksi Tyrnishampoon ja voi että, nyt osui kohdalleen! Pala pesee rasvaisuuden helposti pois ilman lähmää, mutta hiuspohja tuntuu paljon paremmalta kun vaahdotuksen ei tarvitse tehdä kuin kerran ja vähemmän tujut aineet riittää.

Muotoilutuotteet ja kuivashampoon pesen mielelläni vielä jollakin toisella tuotteella. Tällä hetkellä olen tykästynyt Nurmen laventelishampooseen*. Tuoksu on vahva, mutta laventeli ei ainakaan minuun herkkään nenääni ole tuntunut pahalta eikä jää hiuksiin. Shampoo pesee kerralla tuotteiden jämät ja rasvaiset hiukset.

Hius- ja kauneusmaailma on täynnä markkinaihmisten höpöhöpöä ja kummallisia ajatuksia koska yritetään saada yksi ja sama tuote myydyksi kaikille. Totuus on kuitenkin se, että kaikki tuotteet ei käy kaikille ja kaikenlaisiin tilanteisiin. Voisi olla että jos hiukseni olisivat tällä hetkellä yhtään käsitellymmän - vaalennetut tai värjätyt - voisin tykätä ihan erilaisista tuotteista ja nämä voisivat juuri mainitut voisivat olla täysin sopimattomia. Joskus vaikka sen oikean palashampoon etsintä voi vaatia vähän kärsivällisyyttä.

Onko palashampoon lähmä tuttua?