keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

NARS pure radiant tinted moisturizer - Finland ja Terre Neuve

Esittelin viime syksynä Narsin sävyttävää päivävoidetta sävyssä Finland. Totesin, että se on pikkuisen liian keltainen minulle, mutta olen oppinut käyttämään sitä niin, että sävy on hyvä. Olen siis ihan oikeasti tykännyt tuotteesta ja sen pitkäkestoisuudesta. Tietenkin on tilanteita, jolloin meikkivoide on parempi ratkaisu, mutta minulle tämä tuote on arkikäytössä ollut hyvä. Parhaan lopputuloksen saan kun levitän tuotteen meikkivoidesiveltimellä. Ei tosin millä tahansa, vaan sillä kuuluisalla Shiseidon mallilla. :)


Ensimmäinen tuubini alkaa olla muutamaa käyttökertaa vaille tyhjä ja totesin haluavani jatkoksi saman tuotteen. Käyttämäni sävy oli joistain nettikaupoista loppu, mutta huomasin Finlandia etsiessäni, että tuotteelle on tullut uusia sävyjä. Yksi sävyistä on vaalea Terre Neuve. Pienen meikkiblogikierroksen jälkeen selvisi, että Terre Neuve ei olisi niin keltainen kuin Finland, joten päädyin tähän uuteen sävyyn.

Vasemmalla Finland, oikealla Terre Nueve.
Ero Finlandiin ei ole mitenkään erityisen suuri. Totesin, että kummatkin sävyt käyvät iholleni vallan mainiosti. Sokkotestiin osallistunut kanssa-asuja ei nähnyt näissä kahdessa sävyssä ihollani eroa (levitin toiselle kasvojeni puolelle Finlandin ja toiselle Terre Neuven). Finlandin rajoja kanssa-asuja kuitenkin näki nenänpielissä oikein kovasti pinnisteltyään ja n. 20 sentin katseluetäisyydeltä sen sijaan Terre Neuvesta sama henkilö kysyi, että onko kasvoillani mitään. Terre Neuve on hyvä, mutta niin on Finlandkin.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kevät saapui postiluukusta

Sain loppuviikosta mysteerikirjeen. "Mysteeri" tosin ratkesi aika nopeasti, olin viime kuussa tehnyt ennakkotilauksen söpöistä korviksista ja tilaus oli yksinkertaisesti toimitettu.


Jännänä yksityiskohtana, jokaisen korun mukana tulee suunnittelijoiden kuva allekirjoituksineen, niin myös näissä.

Yllättäen pienten korvakorujen kanssa kortti ei ole kovin suuri. :D

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäinen Tallinnassa

En ole matkustellut kovinkaan paljon. Osittain siksi, että olen halunnut laittaa rahani kaikkeen muuhun kivaan ja edelliseen liittyen en ole tiennyt mitä matkaltani haluaisin. Olen kyllä halunnut aina asua jossain esim. Australiassa ja Japanissa, mutta en erityisesti turistina, kyllästyn nopeasti enkä saa elämälleni lisäarvoa näkemällä esim. Mona Lisaa lasin takaa.

Tällä kertaa päätimme kanssa-asujan kanssa lähteä Tallinnaan I am photographer -tapahtumaan. Itse vietin torstaipäiväni hääkuvaaja Roberto Valenzuelan opissa. Päivä oli ihan käsittämätön ja jätti sanattomaksi, mutta ainoastaan positiivisella tavalla. Sain uutta puhtia oman kuvaamiseni kehittämiseen ja varmistusta siitä, mitä mun mahdollisesti kannattaisi tehdä toisella tavalla. Opin ihan käsittämättömän paljon ja haluaisin oppia vielä lisääkin. Päivä Roberton kanssa oli liian lyhyt aika. Mietin vaan kuinka paljon oppisi viikossa jos yksi päiväkin antoi näin paljon. Yllättäen olin ainoa suomalainen, vaikka perjantain kurssi veti paljon suomalaisiakin kuvaajia.

Perjantaina oli luvassa valaisuguru Joe McNallyn kurssi, jolle en itse osallistunut, mutta uskon vakaasti, että tuo Valenzuelan kurssi oli mulle juuri oikea. Päivä menikin omalta osaltani lähinnä pyöriskellessä ja tutkiessa. Oon huono turisti kun mua ei kiinnostanut pätkääkään esim. sinällään nätti Tallinnan vanha kaupunki vaan mieluummin käytin päiväni muuten kuin keskiaikaisessa ravintolassa syöden.

Tallinna ja hotelli oli ihan positiivinen yllätys. Eikä pelkästään sen takia, että pääsiäisenäkin hyvin moni paikka oli auki, pienempiä liikkeitä oli suljettuina ja osa sulki normaalia aiemmin, mutta isoimmat keskukset ainakin näyttivät olevan normaaliaikatauluissa.

Suomalaisuus ei kuitenkaan ole kovin kovassa huudossa. Vähän järkytyin siitä, että aina kun meidät tajuttiin suomalaisiksi, ensimmäinen asia mitä meille sanottiin liittyi jotenkin ryyppäämiseen. Tavallaan ymmärrän tän. Kyllä se silti sai ainakin mun kulmat kurtistumaan, että hotellissa ensimmäinen asia minkä kuulet on se, mistä kaikkialta löytyy lähimmät baarit.

Muutamia huomioita. Löysin ihan outoja asioita. Virossa ei ilmeisesti tarvitse osata päättää haluaako limunsa pullossa vai tölkissä kun voi saada molemmat. Olin utelias, mutta älkää te olko. Voisin kuvitella, että esanssitiivistemehun ja yskänlääkkeen yhdistelmä maistuu tismalleen samalta kuin tämä.

Ootte varmaan huomanneet, että värinsuojashampoot ja -hoidot ovat aina punaisissa pakkauksissa. Mitä ihmettä tapahtui Andrew Bartonilla kun purkit ovatkin sinisiä? :D Ihan mukavaa vaihtelua tosin.

Ensimmäinen ajatus Tallinnasta oli, että paikka on kuin Helsinki, josta tosin puuttuu keskiaikainen vanha kaupunki. Kun lähti kävelemään edes muutaman sata metriä niiltä vilkkaimmilta alueilta ohi, huomasi, että Helsinki vaikuttaa oikeastaan jopa siistimmältä. Talojen ulkosivut olivat todella rapistuneita ja ikkunat saattoivat olla rikki. Tääkin kuva on paikasta, josta sitä vanhaa puretaan ja varmaan rakennetaan taas isoja ja hienoja pilvenpiirtäjiä, mutta tää oli vain kaiken huipulla.

Tallinna-Helsinki-matkaa lukuun ottamatta kaikki meni tosin hyvin ja sain tietynlaisen matkakärpäsen eli taisin keksiä miten haluan matkustaa jos en pääsekään asumaan noissa maissa, missä haluaisin. Ei sitä tiedä, vaikka seuraava matkakohde olisi Las Vegas tai Dubai. Linkit avaamalla ei suinkaan pääse mihinkään turistioppaaseen vaan niiden tapahtumien sivuille, jotka saattaisivat periaatteessa saada mut säästämään matkustamiseen. ;)

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...