tiistai 30. elokuuta 2011

Lettiotsis x2

Mun piti eilen harjoitella permanenttirullausta kotona, mutta unohdin harjoituspään jalan kouluun niin kokeilinkin erilaisia lettejä. Tässä pari illan näperrystä:


Aloitetaan ranskalaisena lettinä, mutta otetaan lisäyksiä vain sisäreunasta, jolloin letti ei jääkään päähän ihan kiinni vaan jää oikeastaan roikkumaan otsan päällä. Toimii niin lyhyillä hiuksilla kuin pitkilläkin, lyhyillä vain tarvitsee hieman enemmän sorminäppäryyttä, kokeiltu on. Tein myös viime viikolla vastaavan letin asiakkaalle, mutta koska lyhimmät otsahiukset olivat jotain 4-5 sentin pituisia niin letti jäi hapsottamaan, tämä korjataan helposti sillä, että roikkuvalta puolelta otetaan hiuksia ikään kuin ulospäin jolloin lopputuloksesta tulee hieman pitsimäinen ja nätti niillä lyhyemmilläkin hiuksilla. Tällä kaverilla oli tukkaa niin reippaasti, että lopputulos jäi vähän paksuksi (oikea puoli), mutta kyllä se keventää ja antaa eloa kyseiseen lettiin.

Tässä taas letit tehty niin, että ainoastaan ulkopuolelle on tehty lisäystä ja koska en kiristänyt lettiä koko ajan niin se jää mukavan rennoksi. Lettiä saa helposti muunneltua sillä kuinka kaukaa hiuksia ottaa (vertaa kaksi ylintä ja alin).

Nää on tosi helppoja, tosin omaan tukkaan joutuu ehkä harjoittelemaan vähän enemmän. Mun mielestäni ainakin on helpompi laittaa toisen hiuksia kuin omiaan.

maanantai 29. elokuuta 2011

Leopardisakset

Otin sitten todesta sen, että ei kannata käyttää oikeita saksia harjoituspäässä ja koska koulun sakset eivät ole enää mitenkään vetreässä kunnossa ja koska niitä ei saa viedä kotiin, ostin itselleni kakkossakset. Vaikka olen pitkään kauhistellut sitä että en voisi omistaa mitään leopardikuosista niin olen alkanut lepsumaan. Nää on ainakin ihan söpöt. ;)

Nämä löysin FeelUniquen alekorista ja lisänä minulla oli alekoodi, joten maksoin näistä n. 25 euroa. Eivät takuuvarmasti ole laadukkaimmasta päästä, mutta ei ollut tarkoituskaan. Sakset siis viisituumaiset, toinen teristä mikrohammastettu. Tuntuivat ihan kepeiltä kuitenkin pienen testauksen jälkeen.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Näin meillä maalla

Mulla on tapana tehdä pieniä seikkailuja kävellen, eli kulkea paikoista joissa en ole itse käynyt tai joista on mennyt vain ohi jollain tapaa. Viime viikkoinen retki suuntautui Seppälään (on siis kaupunginosa eikä vain vaateliike).

Retken oudoimpia juttuja oli ainakin erään insinööritoimiston nimi. Tiedän että yrityksen nimen keksiminen ei ole ehkä se helpoin ja mukavin homma, mutta silti sitä aina miettii että mitä on ajateltu kun yritys on nimetty rape-planiksi.


Matkan varrelta löytyi kyllä todella monia hämmentäviä asioita, kuten vartiointifirman kylteillä varustetut postilaatikot. Joojoo, tiedän että kyse on varmaan vain ilmoituksesta että meillä on muuten vartiointi, mutta onhan se nyt hauskempaa ajatella että vartiointi on nimenomaan postilaatikossa.

Yksi oudoimmista oli kuitenkin paikallisen halpakaupan Fairy-mainosjuttu, jonka olen viimeksi tainnut nähdä 90-luvun alkupuolella.

lauantai 27. elokuuta 2011

Kolmas viikko koulussa

Viikon 3 edistyminen:

Maanantain kulutimme kampaajan tuolissa ja harjoittelimme lisää permanenttirullausta. Tiistaina lisää rullausta ja leikkausta. Viime viikolla tasasimme miespään hiukset ja tällä viikolla teimme saman naisnukelle, teimme myös perusleikkausta ja saimme ensikosketuksen a-linjaisen tukan leikkaamiseen. Teimme ensimmäisen asiakastyön eli teimme haudehoidon rinnakkaisluokan oppilaille. Itse sain asiakkaakseni pidennyksillä varustetun tytön ja minähän en tiennyt mitään pidennyksistä. Lopputulos oli kuitenkin ihan pätevä ja asiakas tuntui tykkäävän ainakin otsisletistä jonka tein lopuksi. Loppuviikolla permanenttiteoriaa ja vierailu toisessa kampaamotukussa.

Rahaa en onneksi saanut kulutettua välineisiin, mutta tilasin itselleni Pinni-lehden, joka oli opiskelijoille ihan hyvään 44,88 euron hintaan (kymmenen numeroa). Täytyy sanoa, että Pinni on kyllä ainakin lukijan kannalta ehdottomasti yksi hienoimmista suomalaisista lehdistä.

perjantai 26. elokuuta 2011

Lahjontaa


Olemme nyt käyneet kahdessa kaupungin kampaamotukussa ja kummastakin on saatu lahjoja, mikä on aina ihan piristävää kun tietää miten paljon on jo itse pistänyt omaisuuttaan kaikenmaailman kampoihin ja harjoihin.

Tuote-esitteiden lisäksi saatiin siis muutamia tuotteita kokeiluun.
Kinnuselta saatiin Keunen sun care line gelee spray eli UV-suojaa antava hoitava ja kiiltoa lisäävä spray ja Keunen forming wax -vahaa. Tuotteita en ole kokeillut sen kummemmin kuin, että UV-suojasprayn suutin on ihan kammottavan huono, siinä on vain yksi pieni reikä, jolloin aine on ensin suihkittava käsiin. Mitä iloa on spraystä jos se täytyy kuitenkin laittaa ensin käsiin, miksei tuote ole vaikka tuubissa?

Jyväskyläläisestä Annekasta puolestaan saimme Four Reasons super shaper -kiinteen, jossa UV- ja kosteussuoja. Tuo kosteussuoja sai mut uteliaaksi, mulla kun on hiukset jotka saa suoriksi ainoastaan raudan kanssa ja lopputulos ei kestä yhtään kosteaa ilmaa.

torstai 25. elokuuta 2011

Ensimmäinen muodonmuutos


Musta on aina tuntunut että parturi-kampaaja(opiskelija)t muuttaa hiustyyliään varmaan joka viikko. Meillä oli kiva koulupäivä maanantaina: Istuimme kakkosvuoden opiskelijoiden tuoliin ja saimme mallinmuutoksen ja värin. Ensimmäinen kerta oli ilmainen.

Sen lisäksi että halusin kerätä tänne kaikki edistymiseni ja rahanmenetykseni, ajattelin myös dokumentoida kaikki muodonmuutokset. Tässä lähtökohta ja ensimmäinen muutos.
Malli leikattiin vanhaan ja tuttuun, joka on perusmalliltaan a-linjainen edestä pitkä, takaa lyhyt. Halusin niskan aika korkealle, päälle laitettiin Goldwellin kevytväri (en tiedä sävyä), mutta ajatuksena aste lisää tummuutta ja vähän lämpimyyttä. Väristä tuli ihan kiva. Mallista ja leikkauksestakin tykkäsin siihen asti kunnes näin kuvat sivusta ja erityisesti niskasta. Enää en ole niin tyytyväinen. Kunhan saan taas rahaa, taidan mennä moikkaamaan "luottokampaajaani".

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Haikailua myytyjen Melissojen perään

Viime viikolla oli useita "sukat ja kengät märkänä" -koulupäiviä. Niinä hetkinä kaipasin kovasti poismyymiäni Melissan Ashanti -kumikorkokenkiä. Siis näitä ihanuuksia:


Mun kaipuutani ei ole auttanut yhtään se, että olen törmännyt nyt useampaan otteeseen noihin samalla mallilla tehtyihin kenkiin. Joko noihin vanhoihin; mustiin, punaisiin ja niihin nukkapintaisiin. Niiden lisäksi huomasin, että ainakin jokunen nettikenkäkauppa myy myös uudistettua Ashantia niittikoristeilla.

Kenkäikävää ei ole myöskään auttanut se, että muut valittavat kuinka ne ovat kauhean huonot jalassa, sillä mulle ne olivat ihan täydelliset jopa pidemmillä kävelyillä. Joo, ei niillä nyt varmaan mitään puolimaratonia olisi tehty, mutta peruskäyttö ei mulla tarkoitakaan mitään urheilusuorituksia.

Tätä hölmöä ikävää tosin auttaa se kun muistelee minkä takia ylipäätään ne myin: Ne haisivat ihan hirveältä esanssilta niin että migreeni iski pienenkin nuuskaisun jälkeen.

Kaikesta huolimatta ne olivat todella nätit ja mukavat jalassa. Harmi vaan Melissa että ette tee hajusteettomia kenkiä, mulle kelpaisi kyllä. ;)

Uutta myös blogissa

Olen tehnyt pieniä muutoksia myös täällä blogin puolella ja yksi näkyvimmistä tulee varmasti olemaan se, että aion tästä lähin laittaa kaikkiin blogissa näkyviin kuviin vesileiman. Ei niin että olisin saanut jonkun kiinni käyttämästä kuviani luvattomasti, mutta blogeja lukiessa tuntuu siltä, että kuvan ottajaa ei paljon kunnioiteta, sillä se ottaja tai paikka josta kuva on "lainattu" tuntuu helposti pienemmiltä ja - hyvin suuressa määrin - isommiltakin bloggaajilta unohtuvan. Jotkut kuittaavat asian sanomalla: "kuvat Googlen kuvahaulla" Ei, se ei ole oikea tapa, ei todellakaan. Jos joku käyttäisi minun kuviani ja sanoisi että kuvat on löydetty Googlen kuvahaulla en epäröisi etsiä bloggaajan yhteystietoja ja laittaa laskua perään kuvan käytöstä. Minun ajatukseni onkin se, että jos kuvassa on oma vesileimani, sen löytöpaikka ei heti unohdu. Eihän vesileima tietenkään ole mikään nätti ja idioottivarma vaihtoehto, mutta kyllä se varmasti enimmät väärinkäytöt estää.

Mikä sitten on se oikea tapa viitata toisen ottamiin kuviin? Se voisi olla vaikka tämä:
1) Ihan ensimmäisenä tietysti kysytään lupa kuvaajalta. Ja "ei" sitten myös tarkoittaa ei. Jos lupaa ei tule niin lupaa ei tule. Väittäisin kuitenkin että jos viittaukset on kunnossa ja lupa kysytään etukäteen niin kovin moni ei kieltäydy lainaamasta kuviaan. Tietysti tämä vie aikaa, mutta sitten voi miettiä vaihtoehtoja kuten kuvan ottamista itse, tekstejä ilman kuvia tai vaikka kuvan ostamista. On myös olemassa paljon kuvaajia, jotka oikeasti antavat kuviaan muiden käyttöön esim. erilaisilla Creative commons -lisensseillä.

2) Kun kuva laitetaan esille niin siihen kirjoitetaan vähintään kuvaajan nimi/nimimerkki, mutta koska linkin tekeminen ei ole kovin vaikeaa niin linkataan vaikka kuvaajan sivuille tai itse alkuperäiseen kuvaan. Luvan pyytäminen on kuitenkin se ensisijainen ja mun suosittelemani muoto.

3) Muista että olipa kuva mielestäsi kuinka räpsy tahansa, se on silti kuvaajan omaisuutta ja sillä ei ole merkitystä onko kuvaaja naapurisi, tuntematon tai tunnettu bloggaaja vai ammattilaiskuvaaja, luvat ja viittaukset on silti oltava kunnossa. Se, että nappaat lainaamasi kuvan joltakin kuvalaudalta (jossa alunperinkään kuvaa ja kuvaajaa ei ole viitsitty kunnioittaa) ei tarkoita sitä että sinä voit jatkaa vahinkoa.

Mun mielestäni tää on hyvin yksinkertaista ja on vain reilua kunnioittaa myös muita ihmisiä, heidän kuviaan ja tekijänoikeuksiaan. Eikö vaan? :)

Ps. tiesittehän bloggaajat, että oppilaitokset maksavat Kopiostolle siitä, että voivat oppimateriaaleissaan käyttää myös netissä vapaasti tarjolla olevia kuvia. Korvaukset menevät Kopiostolle ja siitä ties minne, mutta harvemmin oikeille tekijöille. Varmin tapa välttää tällainen vähän arvelluttava käyttö on leimata ne omat kuvansa. Se pieni söpö leima oikeassa alakulmassa ei muuten sitten väärinkäyttäjiä estä, mutta ne rumat ja törkeän näköiset, joita itsekin käytän vähintään hidastavat. ;)
Lisätietoja Kopioston oppilaitoksille tarkoitetusta digiluvasta: http://www.kopiosto.fi/kopiosto/teosten_kayttoluvat/digilupa/fi_FI/digilupa/

perjantai 19. elokuuta 2011

Kouluasioita


Kuten jo aiemmin ilmoitinkin, aloitin parturi-kampaaja -opinnot tänä syksynä ja mun oli tarkoitus pitää täällä - lähinnä itseäni varten - kirjaa kouluun liittyvistä kuluista ja touhuamisista, joten ajatuksena on että näitä tullaan vielä näkemään.
Teoriaa ja kaikkea itse opiskeluun liittyvää liibalaabaa en mainitse, sillä ne ovat itsestäänselvyyksiä, mulle kiinnostavampia asioita on aina kuitenkin ne käytännön asiat.

Ensimmäisen viikon jälkeen siis olin kuluttanut rahaa tarvikkeisiin 175 euroa ja kirjoihin 75 euroa. Ekan viikon aikana päästiin pesemään ja föönaamaan toistemme hiuksia ja aloitimme permanentinrullaustekniikkaa.

Toisella viikolla rahaa kului työkenkiin n. 27 euroa. En heti aluksi halunnut laittaa n. 70 euroa laitosjalkinemyyjän kenkiin, aion kokeilla elämää alennushintaisilla Crocseissa, mallina siro Lady. Tuntuvat jalassa mukavilta, saa nähdä mikä on tuomio oikeassa käytössä. Työasuun kuuluvat mustat housut onneksi löysin kaapistani, mutta työpaitaan ja jonkinlaiseen essu-paita -viritelmään rahaa kului 48,50 e. Käytiin tutustumassa yhteen kampaamotukkuun ja saatiin sieltä pienet paketit matkaamme, ne sisälsivät esitteiden lisäksi jonkinlaisen aurinkosuoja-sprayn ja vahapurkin. Päästiin kokeilemaan saksia nukkeen, tehtiin haudehoitoja ja jatkettiin permanentinrullaustekniikalla. Ostin myös sakset, tai teknisesti tilasin ne, isä on luvannut auttaa niiden maksamisessa sillä, että "maksan" ne takaisin leikkaamalla hänen hiuksiaan. Sakset eivät olleet halvimmasta päästä (tosin kaukana kalleimmastakin), mutta kokeiltuani niitä kaikki muut käyttämäni/kokeilemani sakset tuntuivat rikkinäisiltä. Myyjä kyllä vakuutti että jos huolehdin niistä kiltisti niin leikkaan niillä monta vuotta. Toivotaan niin.

Yhteensä rahaa kulutettu: 325,50 e

Kyllähän minä tiesin että rahaa menee, mutta kyllä se tuntuu pahalta kun kaikki lähtee kerralla. Tulee myös todella tyhmä olo siinä vaiheessa kun kerrotaan että kirjat voi käydä hakemassa erään ison kirjakauppaketjun myymälästä, hinnasta ei opettajalla tai kelläkään muullakaan ole tietoa paitsi vasta kassalla ja myöhemmin selviää että tukkualennuksenkin jälkeen hinta on suurempi kuin halvimman kirjakaupan tiskiltä (tässä tapauksessa halvin paikka olisi ollut Levykauppa x). Hintaero ei ollut suuri, mutta en usko että kukaan meistä varsinaisesti kylpee rahassa. Tässä tapauksessa maksamani hinta ja tuo x:n hinta erosivat parilla eurolla, joten en kuitenkaan viitsinyt alkaa riidellä asiasta, mutta aion kyllä ottaa asian esille seuraavia ajatellen.

Kaikesta rahanmenosta huolimatta tykkään ainakin vielä ja tietysti pidän siitä että käytäntöä on paljon. Vähän jännitän ensimmäistä työharjoittelua (jo joulun jälkeen!) ja siellä tapahtuvaa näyttötyötä, mutta jos kahdessa viikossa on keritty tekemään näin paljon niin mihinhän keritään seuraavaan neljän kuukauden aikana. :)

tiistai 9. elokuuta 2011

Uutta



Ei niin että olisin ollut aiemminkaan mikään säännöllisin bloggaaja, mutta jopa itse totesin että onpa siitä kauan kun olen tänne viimeksi kirjoitellut. Tässä vain on "tapahtunut kaikenlaista". Mm. erosin viimein ammattikorkeasta, olen nyt ikuisesti vain puolikas vestonomi. Tosin toi viime vuosi ammattikorkeassa oli hyvin valaiseva sen suhteen että mitä haluan ja mihin minusta on.

Siihen liittyen, hain keväällä ikään kuin varasuunnitelmana kuvaamiselle kouluihin joista tulee parturi-kampaajia. Haut menivät odotetusti vähän huonosti sillä paikkoihin haettiin lukiotodistuksella ja ei se mun todistukseni rehellisesti ollut mikään loistava. Kesän tein vähän mitä sattuu ja olin jo hetkeä vaille laittamassa starttirahahakemusta ja tehnyt kannattavuuslaskelmia, kaikkea yrityksen perustamiseen liittyvää. Kaikki tuntuu tapahtuvan silloin kun sitä vähiten odottaa, heinäkuun loppupuolella sain ilmoituksen, että pääsen varasijalta opiskelemaan ja eilen oli ensimmäinen koulupäivä.

Vaikka ala on aina kiinnostanut ja odotan jo kovasti käytäntöä, eka päivä sai mut jotenkin vähän tyrmistyneeksi. Pääasiassa siksi että opiskelun kustannukset kyllä löivät aika rajusti vasten kasvoja. Välineitä on ostettava oikeasti isolla rahalla. Vanhempani saavat kiittää onneaan että päädyin tuonne kouluun nyt kun maksan itse enkä vaikka suoraan peruskoulusta.

Ensimmäinen rahanreikä oli 175 euron tarvikepaketti.


Ok, suurimmat yksittäiset asiat tuossa paketissa olivat kuitenkin peloittavat harjoituspäät (n. 40 euroa kappaleelta), mutta meni mihin meni, kyllä 175 euroa koulutarvikkeisiin on kerralla (ja aika puskan takaa) ihan suuri erä. Varsinkin kun on elänyt kesän käytännössä ilman rahaa. Kerranhan se (toivottavasti) vain kirpaisee.

Söpön kassin sisältö oli pääasiassa kaikenlaista pikkusälää kuten kampoja, harjoja, klipsejä ja muuta vastaavaa. Vielä on hommattava ainakin työvaatteet, työkengät ja jossain vaiheessa sakset. Asiaan liittyen epäilemättä vielä juttuja. :)

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...