keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Tuliko minusta nyt aikuinen?

Postaus tehty yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.

Jokainen on varmaan joskus miettinyt, että milloin on aikuinen. Tähän on varmasti monta määritelmää ja ajatusta, mutta kun ajattelee itse, että ei ole aikuinen, ei voi olla aikuinen. Luulen kuitenkin löytäneeni pisteen, jonka ylittäminen on jonkinlainen aavemainen merkki aikuisuudesta.

Olin kävelemässä työterveyteen hakemaan lähetettä silmälääkärille, sillä optikko sanoi työhöntulotarkastuksessa, että toinen silmäni ei täysin näe. Ei tässä nyt vielä mitään, mutta vedin sitten tasaisella alfaltilla nenälleni kuin mikäkin mummo. Juuri sillä nimenomaisella hetkellä tunsin olevani aikuinen.

Tästä silmälääkärikäynnistäkin on nyt jo lähes puoli vuotta ja silmälasiresepti senkun odottaa laatikossa käyttöään. Tähän on tietysti suurimpana syynä, en tarvitse laseja koko ajan. Kyllä niillä nyt näkisi paremmin ja tulisi vähemmän siristeltyäkin. Saattaisipa jäädä sibeliusryppykin syntymättä jos niitä laseja käyttäisi. Lasien valitseminen on kuitenkin ehkä se pahin osa.




Ensimmäiset lasini olivat muodinmukaisesti hengettömät eli käytännössä pelkät linssit ja ohuet sangat. Ne olivat ihan parhaat lasit, sillä koskaan ei olleet sangat tai kehykset tiellä - koko ajan näki joka suuntaan. Mutta kun ne eivät sopineet minulle yhtään ja olivat ihan liian leveätkin. Ite valitsin, mutta ulkonäöllisesti olisi vielä voinut vähän miettiä.

Seuraavat olivat, jälleen muodinmukaiset, superkapeat ja ehkä vähän leveätkin, vähän sellaiset graafikkolasit. Minusta ne jopa sopivat minulle, mutta vihasin niitä. Leveät sangat, paksut kehykset ja todella pieni lasipinta-ala takasivat putkinäön. Ei niillä laseilla ainakaan autoa ajettu.

Luovutin. Olen käyttänyt laseja todella satunnaisesti ja ihan liian vähän. Nyt ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia sekä käytännölliset että minulle sopivat lasit, muodikkuudesta sen kummemmin välittämättä.

Oikeastaan olen ihan huikeaan aikaan liikkeellä. Kävin tekemässä ensimmäisen lasien sovituskierroksen Helsingin Aleksanterinkadun Instrumentariumissa. Avukseni tuli varsin asiantunteva myyjä, joka jo ensimmäisten minuuttien aikana totesi, että nyt on hyvä hetki ostaa lasit, sillä käytännössä kaikki on muodissa! Voisin siis saada melkein millaiset lasit tahansa!

Sitten siihen vaikeaan osuuteen, oikean mallin löytämiseen.

Tässä kohtaa on tietysti olennaista tuntea omat kasvonsa. Kampaajaksi opiskellessani kuulin kuinka minulla on "pienet kasvot". Tämähän pitää paikkansa, sillä silmäni ovat enemmän lähempänä toisiaan kuin kauempana toisistaan. Nenän ja ylähuulen väli taas puolestaan on aika lyhyt, jolloin kasvot vähän lyhenevät.

Kauhuni olisi pilottilasit: Pilottilasien tärkein tunnuspiirre on alaspäin "valuvat" linssit. Näin ollen omilla pienillä kasvoillani pilotit korostaisivat sitä pienuutta. 





Toinen kauhu on ihan liian leveät lasit: Kun silmät ovat jo lähellä toisiaan, tyhjät ulkoreunat oikein korostavat tätä ominaisuutta. Silmien viereen mahtuisi vielä toiset silmät.



Jos haluaisin tasapainottaa niitä "pieniä" kasvojani, valitsisin varmasti kissamaiset lasit, jotka toisin kuin pilotit, nostaisivat ilmettä eikä sivuille saisi jäädä liikaa tyhjää. Heti paljon parempi!




Huomasin laseja testatessani, että kasvoihini sopivat pyöreähköt lasit, joissa on kuitenkin selkeä, ryhdikäs yläreuna ja muoto. Muistan sanoneeni tietyistä laseista, että äidilläni oli juuri sen mallisia laseja 90-luvulla. Sellaisia en varmasti valitsisi, koska en välttämättä halua näyttää äidiltäni vaan itseltäni. No arvatkaas mitä? Ne "äitilasit" olivat juuri näitä vähän pyöreitä, mutta kuitenkin ryhdikkäitä malleja. Että ehkä sille on ollut syynsä miksi äitini on aikanaan valinnut tietyt lasinsa...

Omia suosikkejani tämän hetken tarjonnasta oli kultaiset ja punaiseen kultaan vivahtavat metallikehykset. Ei liian näyttävät, mutta on kuitenkin selkeästi lasit.




Millaiset lasit sinulle sopii?


2 kommenttia:

  1. Äiti lasit käyvät äideille��Jos pärjää ilman laseja ei ole väliä millaiset nenälleen hankkii. Lasiini ovat enimmäkseen käytössä vain autolla ajaessa ja elokuvissa/teatterissa. Uudet kyllä pitäisi hankkia ja stailisti olisi tarpeen. Punaisia olen harkinnut, kuten minulla oli ei äitinä. Lenita Airisto oli valitsemassa minulle poika, ja ehdotti punaisia. Ne olivatkin mieluisimmat lasini tähän asti.

    VastaaPoista

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...