Meikkaajan viisi perussivellintä

Mua itseäni on aina kiehtonut meikit ja maskeeraus. En ole koskaan ollut mikään näyttävä meikkaaja arjessa - aikanaan kotona tuli sanomista jo keltaisesta kynsilakasta enkä ole ollut mikään kapinallinen. Olen siis oppinut siihen, että näyttävät meikit on vain kuvauksiin ja muihin erikoistilanteisiin. Olen silti aina ollut kiinnostunut aiheesta. Ei se käytännön tasolla yllätä yhtään, että tämä ei ole kaikkien kokemus meikkien maailmasta, mutta olin innoissani ja vähän hämilläni, kun kaverini halusi, että opastan häntä meikkaamisessa.

 

Kaverini kertoi, että oli katsonut paljon Youtube-videoita ja niiden perusteella siinä käsityksessä, että meikkipakin tarvitsee olla laaja ja nollasta aloittaminen tarkoittaisi muutaman sadan euron kertapanostusta. Oli kuulemma hieman vaikea aloittaa. Olin itse kasannut työpaikalleni pienen kuvausmeikkipakin paria vuotta aiemmin alennusaikaan pakin hieman alle 200 eurolla, joten otin tietysti haasteen vastaan. Saimme kasattua perussetin meikkejä ja siveltimiä reippaasti alle sadan euron - tosin tämä summa piti sisällään glittereitä joillain kymmenillä euroilla.

 

Mun nähdäkseni aloittaakseen ei tarvitse paljon:

1. Meikkivoide, joka on valittu oman ihon mukaan - mikäli aloittaa edullisesta, on hyvä testailla, miten voide toimii käytössä ja tarvittaessa vaihtaa uuteen näiden kokemusten perusteella.

 

2. Pieni puuterimainen paletti, joka sisältää muutamia perusluomivärejä ja lisäksi ehkä jotain mielenkiintoisia sävyjä, jotka tuntuvat omalta. Perusluomiväreiksi luokittelen luonnonvalkoisen, tummanruskean ja mustan. Kaikki muu on plussaa.

 

3. Ripsiväri - lämpimällä vedellä poistettavat on yleensä hyvinkin varmoja. Tällä hetkellä edullisin tapaus taitaa olla Tonymolyn ripsiväri.

 

4. Huulipuna joko neutraalissa "omat huulet, mutta parempi" -sävyssä tai vaikka kirkkaanpunaisena, mikä vain tuntuu eniten kiehtovalta ja omalta.

 

+ 5. Jos iho on rasvoittuva, saatat tarvita meikkivoiteen lisäksi puuterin. Tämä ei kuitenkaan kaikille tai kaikkien meikkivoiteiden kanssa ole pakollinen asia.

 

+ 6. Bonuksena poskipuna, mutta tämä voi olla yksi sävy siinä luomiväripaletissa! Tämä ei ole myöskään pakollinen, mutta tuo eloa iholle, joka on jo tasoitettu meikkivoiteella. Nurinkurista, tiedän.

 

Kaikki muut tuotteet kuten pohjustusaineet, "lakat" ja glitterit on täysin oman maun ja tarpeen mukaan käyttöön otettavissa olevia tuotteita.

 

Nämä kaikki tietysti vaatii hyvät levitysvälineet eli siveltimet. Kuten muihinkin meikkituotteisiin, siveltimiinkin voi halutessaan käyttää omaisuuden. Nykyisin kuitenkin myös edulliset synteettisestä karvasta (ei-eläinperäinen) tehdyt siveltimet on jo todella hyviä! Ostin kokeeksi H&M:n sivellinsetin, joka sisältää 5 erilaista sivellintä, hintaa pakkauksella oli alennuksessa 8,99 euroa. 

 

Seuraava kuvasarja kertoo miten tuolla vähällä tuotemäärällä ja viidellä siveltimellä pääsee pitkälle!

Meikkivoidetta varten on jos jonkinlaista sivellintä ja applikaattioria, mutta oma suosikkini on levittää voide iholle ihan puhtain sormin. Puuterin levitys, mikäli sille on tarvetta, hoituu joko puuterivipalla tai poskipunasiveltimellä (kelaa alas).

 

Aloitetaan kuitenkin pienestä ja viistomaisesta siveltimestä ja luomiväripaletista. Luomivärin sävy valitaan omiin kulmiin sopivaksi, jotta saadaan myös kulmat kuntoon.

Seuraavaksi otetaan pullea, mutta pienehkö sivellin, jolla luomille levitetään vaaleaa luomiväriä.

Pieni, mutta hieman suippo sivellin - kynäsivellin - napataan käteen seuraavaksi. Tällä voidaan levittää tummaa luomiväriä luomivakoon tuomaan syvyyttä.

Seuraavaksi napataan se sama viistopäinen sivellin, jolla viimeisteltiin kulmat. Tällä voidaan töpötellä tummaa tai ihan mustaa luomiväriä ihan ripsien tyveen. Näin saat rajauksen ilman nestemäistä rajausväriä.

Seuraavan vaiheen voi tehdä tässä kohtaa tai ennen rajauksen tekemistä, makuasia. Otetaan pullea sivellin je pyöritellään sitä koko luomivärikomeuden päällä, jotta värien rajat saadaan häivytettyä toisiinsa. Tällä voi halutessaan pehmentää myös rajausta tai sen voi jättää terävämmäksi tekemällä rajauksen vasta häivytyksen jälkeen.

Pienellä ja lättänällä siveltimellä voi vielä tehdä rajauksen alaluomelle alaripsien tyveen tai voimistaa väriä yläluomella tai pehmentää alkuperäistä puuterimaisella luomivärillä tehtyä rajausta.

 

Seuraavaksi on poskipunan vuoro, jolla saatoit aiemmin levittää puuterin. Mahdolliset pienet puuterijämät eivät tässä kohtaa haittaa, mikäli puuteri on väritöntä. 

Lopuksi viimeistellään luomus ripsivärillä ja huulipunalla. Oman meikkipussin sisällön ei tarvitse olla iso. Vähällä pärjää mainiosti ja taitojen karttuessa tuotteita voi ottaa käyttöönsä enemmänkin sitä mukaa kun siltä tuntuu tai tarve tulee.

Ei ulkomuoto vaan sisältö

Kaupallinen yhteistyö: Beautiikki

Sisältää saatuja tuotteita

 

Suomessa on paljon pieniä kosmetiikan verkkokauppoja, mutta minunlaiselleni ulkomaisiin verkkokauppoihin tottuneelle ostajalle ne eivät ole tuntuneet houkuttelevilta. Valikoima on ollut pieni tai tuntematon. Vaikka olen tiennyt Beautiikki-verkkokaupan, se ei ole koskaan tuntunut kiinnostavalta, paitsi nyt! Minua kiinnostava muutos tapahtui kun Beautiikki vaihtoi omistajaa. 

Bloggaus on tuonut mulle paljon uusia tuttuja, kavereita ja jopa ystäviä. Kun kuulin, että Maria Glow -blogin Maria oli ostanut Beautiikin, nimestä tuli heti paljon kiinnostavampi. Ihan siis sillä, että omistaja olikin tuttu, jonka kanssa on parannettu maailmaa ja naurettu moneen kertaan. Ehdottomasti hienointa minusta on, että Maria ryhtyi yrittäjäksi aikana, jolloin koki muuten vahvaa uupumusta. Pelkästään yrittäjäksi lähteminen on kunnioitettava valinta, mutta vielä upeampaa on tietysti se, että niin tekee muutenkin vaikean elämänvaiheen keskellä. Kiinnostukseni onkin todella hyvin henkilökohtaista, mutta samalla se tuo ihan uutta näkökulmaa niihin tuotteisiin, jotka muuten ehkä eivät niin kiinnostaisi. Toki yksi syy miksi suomalaisista pienistä verkkokaupoista pitäisi olla kiinnostunut on ne yrittäjät siellä taustalla, mutta myös se fakta, että Suomen sisällä tuotteiden kuljettaminen on ekologisesti järkevämpää kuin se, että tuotteita kuskataan ympäri Eurooppaa.

Haluan tietysti tuotteita, jotka toimivat, mutta kuten lähiaikojen postaukseni ovat kertoneet, olen sen verran esteetikko, että pakkausten tulee herättää mielenkiintoa. Nuori ei sarjana hivele kauneudentajuani. Sanalla sanoen pakkaukset on tylsiä eivätkä ne varsinaisesti herätä mielenkiintoa. Sen sijaan se mikä Nuori-merkissä herättää mun mielenkiintoni on se ekologinen aspekti: Se on tuorekosmetiikkaa. Sanana tämä sai minut ajattelemaan Lushin jogurttinaamioita, jotka säilyivät jääkaapissa pari viikkoa. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan jostain paremmasta: valmistuserät pidetään pieninä, jolloin valmistajalle ei synny kosmetiikkahävikkiä. Kaikki tuotteet tehdään myyntiin eikä niitä jää varastoihin pyörimään. Tässä ajatuksena on myös se, että ostaja ei koskaan saa parasta ennen päivänsä kohdannutta kosmetiikkaa. Kun kuulin, että pakkaukset on täysin kierrätettävissä, olin myyty. Esimerkiksi pumppupullot voidaan heittää sellaisenaan muovinkeräykseen, sillä pumppumekanismi ei sisällä sitä pientä metallista jousta, joka pitäisi lajitella erikseen. Helppoa kierrätystä, mahtavaa!

Sain testiin kaksi tuotetta: vaahtopuhdistusaine ja kaksiosainen kemiallinen kuorinta-aine. Nuori-vaahtoputsaria esitellään sanoin "Täyteläisen pehmeä puhdistusvaahto, joka puhdistaa iholta epäpuhtaudet ja meikin rasittamatta ihon luontaista öljykerrosta." Oma rasvoittuva ihoni yleensä kaipaa aika paljon putsausta ja jostain lukemani "hellävarainen" harvoin täyttää omat vaatimukset. Nuori-putsarin kanssa olin oikeasti aika ällikällä lyöty. Toimii! Vaahto on aivan ihanan kermainen ja vähän öljyisenkin oloinen, mutta silti pesevä. Tuote ihan oikeasti poistaa (kevyen) meikin ja putsaa ihon kunnolla, mutta ei todellakaan jätä jälkeensä kuivaa ihoa. Tuoksu on erikoinen, mutta ei huono. Vähän kuin Sisu-pastilleja ja hedelmäkarkkeja yhdessä. Sopivan raikas, mutta mielenkiintoinen.

Toinen testaamani tuote oli entsyymikuorinta + kuorintarakeet. Harvoin olen tyytyväinen kemiallisiin kuorinta-aineisiin, joissa ei ole rakeita ollenkaan. Yleensä niiden kuorintateho itselläni on samaa luokkaa kuin kuorintavoiteiden, jotka tuntuvat kosteusvoiteilra, joissa on noin kolme raetta neliösentillä - niin hellävarainen, ettei kuorikaan. Odotukset ei siis olleet korkealla, mutta toisaalta ilman tällaista tuotteen haastamista kaikesta tulee kädenlämpöisen tylsää. Ensimmäisellä kerralla tuotetta käyttäessäni huomasin kyllä, että iho pehmentyi. Jätin kuitenkin ihon vielä kosteuttamatta (hyi hyi minua!) ja parin tunnin kuluttua huomasin kuinka iho tuntui edelleen hyvältä ja ihon pinnalle oli noussut moskaa huokosista. Siis ei mitään konkreettista roskaa, vaan  joitain mustapäitä ja erityisesti sitä kaikkea kuonaa, joka ei vaan lähde huokosista ikinä. Seuraavatkaan käyttökerrat ei ole pettäneet. Entsyymivoiteen ja kuorintajauheen sekoittaminen kyllä sopii minulle, mutta mietin tietysti toimisiko voide ilman kuorintajauheen mekaanista kuorintaa. Tai siis tarvitaanko kahta putelia ja askartelua ihan välttämättä. Voide+jauhe -yhdistelmä ei ole mitenkään erikoinen tunnultaan, mutta tärkeintä onkin se tunne, mikä jää jäljelle. Tuoksu tuo mieleen englanninlakut. En tiedä onko näissä tuoksuissa oikeasti jokin karkkiteema vai onko mun nenäni kalibroitunut kaipaamaan karkkeja.

Olen kuullut, että parhaimmissa viineissä on tylsimmät etiketit. Oletettavasti hyvän sisällön on arveltu myyvän ilman krumeluurejakin. En ole viini-ihminen, joten en osaa sanoa pitääkö tämä paikkansa. Sanoisin kuitenkin, että samaa ajatusta voinee soveltaa myös kosmetiikkaan, tai ainakin Nuori-tuotteisiin. Ulkomuoto ei säväytä, mutta sisältö onkin se, millä on merkitystä.

Ei muuta kuin onnea matkaan Maria ja Beautiikki!

Viherpesua vai ekologinen valinta? Puiset kosmetiikkapakkaukset syynissä

Tämä kirjoitus menee varmasti monelle kategoriaan "enpä ole koskaan edes tullut ajatelleeksi" ja aihe onkin ehkä vähän marginaalinen, mutta koska itse olen mieleltäni sellainen, joka haluaa selvittää pienimmätkin murheet, pohdiskelin sunkin puolesta! Sanonkin aina, että silloin kun muut katsovat kokonaisuutta, minä keskityn yksityiskohtiin. Kun taas muut tuijottavat yksityiskohtaa, minä tarkastelen isompaa kuvaa. Mieleni lienee siis vähän eri raiteilla kulkeva kuin monella muulla.

Olen aina ollut vähän tällainen sunnuntaisoturi, joka pyrkii ekologisiin vaihtoehtoihin ja toimimaan järjen rajoissa aina vain paremmin ympäristöä kohtaan, olematta kuitenkaan sellainen stereotyyppinen hippi. Olen samalla niitä ihmisiä, joita ohjaa myös jonkinlainen kauneuden tarve ja aina nämä asiat ei vaan voi mennä yksiin. Hetki sitten pohdiskelin kauniita puisia kosmetiikkapakkauksia, mutta olen päätynyt miettimään mitä se oikeastaan tarkoittaa. Onko puupakkaus vain kaunis kuori vai viestittääkö se jonkinlaisesta ekologisuudesta? Onko itse asiassa puupakkaus jonkinlaista viherpesua vai oikeasti parempi kuin meidän välttelemä muovi? En tiennyt mitä vastata, mutta koska aihe herätti täälläkin uteliaisuutta, juttelin erään insinöörin kanssa, joka työnsä puolesta on tutkinut mm. muovin hiilijalanjälkeä ja materiaalivalintojen merkitystä - ei toki kosmetiikkapakkauksissa, vaan isomman mittakaavan ajattelussa.

Sain sellaisen innostuneen selostuksen aiheeseen liittyen, että materiaalin käsittely itsessään vei jo hetken. Yritän referoida olennaisimmat osat niin kuin ne ovat. Jos jokin asia on mielestäsi väärin, kommentoi alle ja jatketaan keskustelua! Voi nimittäin olla, että referoin väärin. Vaikka asia voi olla vähän raskaskin, suosittelen kuitenkin lukemaan ja miettimään missä mennään.

Aloitettakoon kertomalla taustaa muun muassa kunnallisessa päätöksenteossa ja isoissa yrityksissä käytössä olevasta jätehierarkiasta. Mallia kuvataan kärjellään seisovalla kolmiolla: mitä ylempänä asia on, sitä tärkeämpää sen tekeminen on isossa mittakaavassa. Yksinkertaistettuna pyritään siihen, että ensisijaisesti pyritään toimimaan uusia hankintoja ehkäisevästi, vanhoja kierrätetään tai käytetään muuten hyödyksi. Lähtökohta on siis se, että tehdään kaikkensa, jotta tuote ei päädy sekajätteeseen tai kaatopaikalle. Tällöinhän kaikki käytetyt resurssit menisivät hukkaan (kolmion pienin osuus eli kärki). Halutessasi lisätietoa löydät hakusanalla jätehierarkia tai englanniksi waste hierarchy.

Kaikenlainen uusiokäyttö kuluttajapuolella tulee kuulemma jatkossakin olemaan triviaalia puuhastelua. Esimerkiksi jos joku tekee tyhjistä kahvipusseista kasseja, se on hieno asia, mutta isossa mittakaavassa muutama kahvipussikassi on aika merkityksetöntä. Tai jos minä keksin sille puiselle puuterirasialle kosmetiikan ulkopuolisen tarkoituksen, onhan se aika pieni juttu. Check. Lähtökohtaisesti tulisi siis löytää ratkaisuja, joissa uusiokäyttö ei ole itseisarvo, vaikka jätehierarkiaa ajatellen se kohoaakin korkeammalle. Vaikuttavuus vain on pientä.

Mitä tulee niihin muovisiin pakkauksiin: muovi itsessään ei ole paha asia, mutta kertakäyttöisyys ja lyhytikäisyys on. Tämä liittyy vahvasti myös kierrätykseen. Mikäli tehdään tuotepakkauksia, joissa on monia materiaaleja, kierrätettävyys voi vaarantua. Esimerkiksi sain elintarvikeppauksen, jossa pohja on 100% kierrätysmuovia, mutta kansi on 50% kierrätysmuovia ja 50% pahvia. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkaus tulee pois heittäessä jakaa kahteen: kansi päätyy muovinkierrätykseen, pohja sekajätteeseen ja lopulta polttoon. Täysin kierrätysmuovista tehty pakkaus menisi kokonaan uusiokäyttöön, ainakin Suomen kierrätysjärjestelmässä. 

Muovi on materiaalina sellainen, jolle suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessakin on riittävä infra kierrätykselle. Joidenkin sinänsä ekologisten, uusien materiaalien kanssa tilanne voi olla se, että materiaali on ekologinen vain paperilla. Tämä johtuu siitä, että materiaali voi jäädä hyvin marginaaliseksi, jolloin sen kierrätystä varten ei kehitykään sopivaa infraa. Tällöin pakkaus päätyy sekajätteeksi tai pahimmillaan kaatopaikalle. Tällaiset materiaalit insinööri tuomitsee viherpesuksi, sillä valinnalla lopulta vain tehdään karhunpalvelus ympäristölle. Huomioitavaa lienee, että puisessa huulipunahylsyssä on puun lisäksi ainakin muovia eikä sitä voi kätevästi purkaa osiin, jolloin kaikki osat menevät sekajätteeseen ja sitä kautta hukkaan. Tai huulipunajämien puhdistaminen muovista veisi niin paljon muita resursseja, että kierrätäminen menettäisi tietyssä mielessä merkityksensä.

Kierrätyksen näkökulmasta Suomessa ei ole väliä, mitä materiaali on, kunhan sen tietää kierrättävänsä ohjeiden mukaan. Relevanttia ei siis tässä mielessä ole kysyä tehdäänkö pakkaus puusta, puukuidusta vai muovista, vaan onko pakkaus alun perin uusiomateriaalia. Ja kun se on elinkaarensa päässä, meneekö pakkaus kierrätykseen vai polttoon. Tässä kohtaa on siis tärkeää olla valitsematta puuta, koska se on näistä kolmesta materiaalista ainoa, joka ei kuluttajan käytössä voi mennä kierrätykseen, sitä kun ei ole.

Kuluttaja voi valinnoissaan miettiä erilaisten pakkausten painoja. Jos muovista voidaan toteuttaa vaikkapa 1/10 kevyempi sama rasia kuin puusta tehtynä, muovinen on todennäköisesti paljon ekologisempi, koska sillä on pienempi hiilijalanjälki. Insiinööri tietysti huomauttaa, että hiilijalanjälki on vain yksi mittari ekologisuudelle.

Painavampi pakkaus tuottaa enemmän päästöjä myös kuljetuksessa. Jos pakkaus tulee toiselta puolelta maailmaa, merkitys voi olla suurikin. Insinööri epäilee: "Kosmetiikkapakkauksissa ei ehkä kiinnostavissa mittasuhteissa." En yhtään tiedä mistä päin maailmaa pääsääntöisesti kosmetiikkapakkaukset tulevat, mutta mittasuhteet voivat olla aidosti kiinnostavia, kosmetiikkateollisuus on kuitenkin ihan suunnattoman suurta. Huomattavaa lienee myös se, että pakkausten kuljetuksen lisäksi valmista tuotetta saatetaan kuljettaa ympäri maailmaa eli pakkaus itsessään voi kulkea kilometrinsa moneenkin kertaan.

Insinööri ottaa kuitenkin esille, että valmistusmaalla on väliä myös muuten kuin logistiikan osalta: yleisesti esimerkiksi Euroopassa ja muissa kehittyneissä maissa ympäristölainsäädännöt ja esimerkiksi työturva on paljon paremmalla tolalla kuin ei-kehittyneissä valmistusmaissa. Yhtenä mittarina kestävyyteen voidaan pitää jonkinlaista sosiaalista vastuuta.

On myös huomattava, että pakkauksen täytyy kestää kuljetusta hyvin. Jos pakkaus tehdään hennoksi, jotta hiilijalanjälkeä voidaan pienentää, mutta pakkaus menee rikki, on koko keskustelu aika turha, koska rikki mennyt tuote menee pahimmillaan sekajätteeseen.

Ehkä yleisemmin ajateltuna insinöörin kommentti pitkäikäisyydestä on tärkeä, mutta kosmetiikkamaailmassa panee vähän naurattamaan: "Mikäli tuotepakkaus kestää vaikkapa kymmenen vuotta, ei välttämättä ole merkitystä mistä materiaalista se on tehty." Jos pakkauksen käyttöikä on päiviä tai viikkoja, on tärkeää, että pakkaus voidaan kierrättää tai on esimerkiksi kevyt.

Tähän loppuu referaatti ja alkaa mun oma pohdintani aiheeseen liittyen. Tähän tietoon pohjautuen lähdin miettimään aiemmasta jutusta tuttua huulipunaa ja puuterirasiaa: 

Puuterirasia koostuu kahdesta materiaalista eli puusta ja alumiinista. Puuteri on prässätty alumiinipannulle ja alumiinipannu on liimattu puuhun kiinni. 

• Pakkaus on tehty kertakäyttöiseksi.

• Koska kaikella kosmetiikalla on jonkinlainen parasta ennen -päivä, puuterin käyttöikä on korkeimmillaankin vain pari vuotta. 

• Pannun saa ehkä pienellä vaivalla irroitettua metallinkeräykseen, mutta puuta ei voida kierrättää. 

• Toki rasialle voidaan keksiä vaihtoehtoisia käyttötapoja, mutta isossa mittakaavassa vaihtoehtoinen käyttö ei juuri näy.

• Pakkaus voisi kestää vaikka sen kymmenen vuotta, mikäli pannu olisi irroitettavissa ja yritys myisi täyttöpakkauksia.

• Ei voida tietää mistä päin maailmaa pakkaus tulee ja millainen tarina puulla on

Tuomio: Pakkaus on vain kaunis kertakäyttörasia, sellaisenaan ei jatkoon, mutta potentiaalia löytyisi tietysti täyttöpakkausten kautta.

Huulipuna koostuu kahdesta eri puulajista ja kahdesta erinäköisestä muovista. 

• Sisällä on siis itsenäisestikin toimiva muovinen pakkaus. Puuhylsy on vain kuori, mikä tarkoittaa että huulipunaa varten on tuotettu kaksi pakkausta.

• Huulipunan parasta ennen -päivä tulee vastaan kuukausissa eli pakkaus on lyhytikäinen.

• Muoveja ei voi eritellä puukuoresta, eli jopa muovinen korkki menee sekajätteeseen kierrätyksen sijaan.

• Muoveja on ainakin kahta eri väriä, voivat olla samaa laatua. Kierrätettävyydestä ja erottelusta meillä ei kuitenkaan ole käsitystä.

•  Kierrätykseen ei voi laittaa likaisia pakkauksia, joten vaikka muovisen hylsyn saisi eroteltua puupakkausesta, sitä ei voisi kierrättää puhdistamatta. Jos olet koskaan yrittänyt puhdistaa huulipunhylsyä niin tiedät, että se on likimain mahdotonta.

Tuomio: Pakkaus on kaunis, mutta ei sellaisenaan kierrätettävissä.

On varmaan reilua ottaa esille, että huulipuna, josta tämä kaikki pohdinta alun perin lähti, ohjeistaa heittämään koko tuotteen - pohjan paperitarraa lukuun ottamatta - bioroskikseen, koska kaikki punasta PLA-muoviin on biohajoavaa oikeissa olosuhteissa. Yhdenlainen zero waste -tuote kai tämäkin. 

On kuitenkin huomioitava, että PLA-muovit eivät sovi nykyisenlaiseen muovinkierrätykseen. Ne saattavat pilata koko kierrätyserän ja sekajätteeseen joutuessaan voivat alkaa osin kompostoitua, jolloin hapettomassa tilassa muovista muodostuu metaania. Metaani itsessään on hiilidioksidia paljon pahempi kasvihuonekaasu. On siis olennaista, että PLA-muovi hävitetään juuri oikealla tavalla.

Lisäksi PLA-muovi tehdään ruoka-aineista kuten maissista tai sokeriruo'osta. Tämä tietysti nostaa esiin tiettyjä eettisiä kysymyksiä, mutta myös se seikka on huomioitava onko järkevää antaa peltojen tuottaa raaka-ainetta muoville. Tämä johtanee siihen, että PLA-muoville ei myöskään muodostu omaa kierrätysjärjestelmäänsä, sillä ruoantuotannon syrjäyttävä muovin raaka-aine ei kuulosta kovin kestävältä.

Voidaan tietysti myös kysyä eikö ole vähän turhaa resurssien tuhlausta tehdä kahta pakkausta yhtä tuotetta varten. Lisäksi hajoava puu käsittääkseni päästää kaikki siihen sitoutuneen hiilidioksidin jälleen ilmakehään. Tällöin on siis järkevämpää valmistaa puusta tuotteita, joita ei noin vain heitetä pois ja tuo ylimääräinen hiili pysyy sitoutuneena.

Tuomio: Ajatus on kaunis ja hyvä, mutta lopputulos tuntuu ennemmin epäekologiselta viherpesulta tai tietämättömyydeltä kuin loppuun mietityltä kokonaisuudelta.

Huh, sellainen selvitys tällä erää. Tarkoituksena ei missään nimessä tässäkään kohtaa ole kieltää ostamasta kauniita tuotteita, mutta jättämällä vastaavat tuotteet ostamatta - eli asiaa tukematta - voidaan itse viestiä, että hommassa ei ole järkeä. Vielä parempi on tietysti antaa myös järkevää palautetta tuottajille, jotka meitä tämän tyyppisillä tuotteilla houkuttelevat.

Mitä ajatuksia tällainen ekologisuuden miettiminen herättää?

Ihan kuin Strömsössä! Saippuaa tekemässä

 

Kerroin tammikuussa kuinka betasalpaajien aloittamisen jälkeen olen saanut viitseliäisyyteni takaisin. Olen aina ollut aikamoinen askartelija ja tekijätyyppi kaiken kaikkiaan. Yksi niistä asioista, joita olen tehnyt viime aikoina on saippua. 

Kun puhutaan saippuan tekemisestä niin se voi tarkoittaa valmiin massan sulattamista muotteihin kuten yllä oleva shampoopioni. Se voi tarkoittaa myös alusta asti tekemistä eli "vanhaa kunnon" lipeäsaippuaa. 

Melt and pour -nimellä kulkevat mikrossa sulatettavat valmismassat on ehdottomasti se helpoin kun haluaa itse tehdä saippuaa. Puolen kilon pakkaus maksaa noin kymmenen euroa ja massaa saa vaikka askartelutarvikeliikkeistä. Saippuaa voi sulattaa esimerkiksi tyhjiin jugurttirasioihin, jääpalamuotteihin tai saippualle tarkoitettuihin silikonimuotteihin. Pionin ostin Lahtisen vahavalimosta, mutta suomalaiset pienyrittäjien nettikaupat on näitä pullollaan ja esimerkiksi eBayssa voisi sanoa, että vain mielikuvitus on rajana, jos vain malttaa odottaa.

Mutta sitten päästäänkin siihen isompaa askartelua vaativampaan hommaan eli massan itse tekemiseen! Kaikessa yksinkertaisuudessaan saippuamassan tekoon vaaditaan aika vähän aineita: vettä, lipeää ja itse valittuja rasvoja. Lipeä saippuoi rasvat eikä lopullinen saippua enää sisällä syövyttäviä ainesosia, mutta koska lipeä sellaisenaan on oikeasti vaarallinen aine, on aiheeseen syvennyttävä ja ohjeita noudatettava. Onneksi pelottavuus vähän hälvenee siinä kohtaa kun voi todeta, että kaikkihan meni ihan hyvin.

Suomeksi kaikki löytämäni materiaali oli mun mielestä vaikeaselkoista tai hyvin ylätasolla liikkuvaa, mutta tuntien selvitystyön ja lukemisen jälkeen löysin tieni The Things We'll Make -blogiin ja sen englanninkielisiin saippuaohjeisiin ja lipeävaroituksiin. Homma oli lopulta hyvinkin yksinkertaista ja ensimmäiseksi eräksi oman saippuan tekeminen meni mielestäni hyvin.

Ei toki nyt puhuta siitä, että saippuan kovettuminen meni mun massallani vähän pidempään kuin ohjeessa kerrottu yksi päivä, joten ulkomuoto ei ole mikään onnistunein. Tämä johtunee siitä, että kauppaan lähtiessäni en katsonut tarvittavan oliiviöljyn määrää, vaan päädyin ostamaan liian pienen pullon. Jouduin sitten käyttämään lisäksi sitä, mitä kaapista löytyi eli auringonkukkaöljyä oliiviöljyn ja kookosöljyn lisäksi. Ihan äärimmäisen hyvä saippua kyllä! Pesee riittävästi ja vaahto on ihanan runsas.

Kaverit nimesivät mun saippuani leikkisästi Vanhaksi Kunnon Liisan Lipeäsaippuaksi. Tässä siis Vanha Kunnon Liisan Lipeäsaippua, meni niin kuin Strömsössä edition!

Alavasemmalla on erän ensimmäinen saippua, joka viimein viiden viikon jälkeen irtosi muotista. Onneton muoto johtuu siitä, että yritin aina viikkon aikana selvitellä muottia "avaamalla" missä mennään. Ylin on jo kuvioltaan ja muodoltaan ihan sinnepäin, vähän litistynyt tosin. Oikeanpuolimmaisena sen sijaan valmismassasta tehty saippua samalla muotilla. Sitä kohti mennään!

Onko siellä muita askartelijoita?

Kauniit kosmetiikkapakkaukset

 

Olen pitkään suosinut kosmetiikkaa, jonka pakkaukset on täysin tai vähintään osin kierrätettävissä. Esimerkiksi saippuoissa olen siirtynyt aika vahvasti vanhoihin kunnon palasaippuoihin. Ne kun yleensä pakataan pahvirasiaan ja pahvin voi hyvinkin helposti kierrättää. Samasta syystä en ole innostunut lasipakkauksista, koska suurinta osaa kosmetiikkalasipakkauksista ei vain voi heittää lasinkeräykseen.

Sitten on tietysti puu. Viime vuosien aikana puisia pakkauksia on tullut enemmän ja enemmän. Onhan ne kauniita. Olen helppo ja ihastus melkein mihin vain, mikä on pakattu puupakkaukseen. Jopa ne puulta näyttävät kosmetiikkapurkkien korkit on aika nättejä - vaikka en edes tiedä onko ne muovia vai oikeasti puuta.

Eräänä päivänä aloin kuitenkin pohtimaan, että eikö ole aika haaskausta tehdä puisia pakkauksia, jotka ovat kertakäyttöisiä. Tutkimusten mukaan esimerkiksi puuvillaisen kassin hiilijalanjälki on niin kova, että se on itse asiassa pahempi kuin muovipussi ekologiselta näkökulmalta. Kangaskassia tulisikin käyttää tuhansia kertoja ennen kuin se on "edullisempi". Toki on parempi käyttää olemassa olevaa kangaskassia kuin ostaa uusia muovikasseja, mutta erikseen kangaskassin hankkiminen ei ole erityinen ekoteko. Miksei sama sitten pätisi puisissa kosmetiikkapakkauksissa. Ja mitä niille tapahtuu käytön jälkeen? Bioroskis ei taida olla oikea osoite mahdollisesti tuotejäämiä sisältävälle ja ehkä käsitellylle puulle. Eihän sille voi oikein mitään tehdä ellei sillä ole jatkokäyttöä esimerkiksi korurasiana, mutta huulipunahylsy ainakin on hyvin vaikea putsata, joten jatkokäyttö lienee enemmänkin kiva ajatus kuin oikea toimenpide. Sekajäte voi olla se ainoa vaihtoehto.

Tosi hyvä tietysti olisi jos puista pakkausta saisi käytettyä uudelleen ja uudelleen. Onhan meillä jo Guerlainin huulipunakotelot, joihin vaihdetaan vain varsinainen punan osuus tai Kjaer Weiss, jonka tuotteet taitaa öljyjä myöten olla sellaisia, jotka myydään täyttöpakkauksissa.

Tällaisia pohdintoja tänään. Jos sulla on tietoa puupakkausten ekologisuudesta niin kerro ihmeessä. Jos tiedät lisää täyttöpakkausperiaatteella toimivia merkkejä, nekin kiinnostaa!

Olispa ollut last swab

Jos olet lukenut blogia pidemmän aikaa, niin tiedätkin jo, että minussa on vähän maailmaa parantavaa ekohippiä, mutta joskus tavallinen on parempi kuin zero waste ja joskus meitä vaan yritetään huijata viherpesulla.

Mutta mistä sitä aina tietää milloin joku on oikeasti ihan hyväksi tai milloin meitä yritetään sumuttaa? Eipä sitä aina tiedäkään kuin kokeilemalla. Viitisen vuotta sitten koin jotain maailmantuskaa kaikista kertakäyttöisistä vanulapuista. Tein jämäkankaista omani ja sen jälkeen en ole vanulappuja itselleni ostanut. Vanupuikot on vähän samaa sarjaa, mutta niitä ei noin vain vaihdetakaan.

Pitkään katselin jossain joukkorahoituspalvelussa Lastswabeja eli nimensä mukaisesti se viimeinen vanupuikko, jonka ostat. Kerran taisin jo olla tuotetta ostamassakin, mutta homma jäi kesken syystä tai toisesta. Aina välillä pieni maailmanparantaja minussa niitä jäi kaipailemaan. Viime talvena niitä kuitenkin löytyi Stockmannilta. Hinta tuntui aika isolta, 9,90 euroa kappaleelta. No kyllähän se hinta jonain päivänä tulee takaisin jos tuote toimii. Paino sanalla jos.

No olihan se kuitenkin otettava testiin. Tämä puikko on siis muovinen tikku, jonka kummassakin päässä on vanupuikkomaiset päät, mutta materiaali on silikonia eli pestävää. Ostin teräväkärkisen beauty-mallin, koska meikkien kanssa niitä vanupuikkoja eniten tulee ehkä käytettyä. 

Beautya kokeilin meikin kanssa. Koko luomiväri, jota yritin poistaa, levähti ympäriinsä. Eli puikko teki pahempaa jälkeä kuin, miltä meikki näytti näyttikään. Lopputulos: suttuisempi, ei siistimpi. Kokeilin uudemman kerran silmänrajausvärin kanssa. Ei tulosta. Rajausväri ei edes liikahtanut. Väri olisi ilmeisesti kaivannut kosteaa vanupuikkoa, mutta eihän silikonista päätä voi kostuttaa.

Mietit kuitenkin että mites se korvien kaivelu? Kaikkihan me tiedetään, että korvavaikkua ei saa kaivaa vanupuikoilla, mutta kuka sitä ei joskus tekisi?  Kokeilin sun puolestasi. Turhaa touhua. Silikonipintaan ei jää vaikut kiinni ollenkaan.

Jäin miettimään nystyräistä basic-puikkoa. Mitä sillä tehdään? Kaivetaan korvia, ehkä?  en keksi basic-mallille muuta käyttöä. Ostin sitten kuitenkin mielenkiinnosta myös basicin, ihan että tiedän onnistuuko sillä edes korvavaikun poisto. Ei ollut mukava kokemus sekään! Nystyrät tuntuivat korvakäytävää vasten todella kurjilta ja lopputulos oli aika laiha. Itse asiassa kuulemma paras tikku korvavaikun kaiveluun olisi Avrilin bambupuikko, joka ei työnnä vaikkua syvemmälle, vaan lusikoi sitä pois. 

Entäs pesu? Katso itse:

Ei ehkä ihan putkeen. Valkoinen silikoni värjääntyy ja kaikkea väriä ei vain saa pois. Tai sai sitä hieman valkoisemmaksi raaputtamalla. Ei varmaan tarvitsisi sanoa, mutta raaputtaminen ei tee silikonipinnalle pidemmän päälle hyvää. Samalla tuntui, että pää vähän nitkui ja saattaisi irrota jos useammin joutuisi hinkkaamaan. Sen sijaan korvavaikku kyllä irtosi helposti lämpimällä vedellä ja saippualla.

Tämä kaikki saa kyllä kysymään, että mitä näillä sitten oikeasti saisi tehtyä. Tästä otsikkokin, olisin halunnut näiden olevan viimeisiä, ettei vanupuikkoja tarvitsisi enää käyttää. Ehkä ne kertakäyttöiset paperivartiset vanupuikot on kuitenkin parempi vaihtoehto. Oletko saanut Lastswabin toimimaan jossain muussakin kuin korvankaivuussa?

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä insanity loss -päiviltä kannattaa hankkia tai jättää hankkimatta. Tässä jatkan samaa linjaa:

Kosmetiikan puolella on aina hyviä perustarjouksia. Lähes joka kerta nappaan Hulluilta Päiviltä Cliniquen Lash Powerin, jossa on pieni harja ja tuote lähtee helposti lämpimällä vedellä. Normaalihinta on lähes tuplaten HP-hinta, joten mikäpä ettei jos lämpimällä vedellä lähtevät maskarat kiinnostaa!

Saman firman kasvojenpuhdistusgeeli 400 ml pakkauksessa 24,90. Tämä on hyvä perusputsari, joka pesee pahimmankin rasvanaaman ihon ilman natisevaa tunnetta. Kuivalle iholle saattaa olla liian tuju. Näitä olen paatuneena rasvoittujana käyttänyt enemmän pulloja kuin olen osannut laskea. Varma perustuote.

Urban Decayn All Nighter -meikinkiinnityssuihke on parasta, mitä meikkimaailmassa on tapahtunut meille rasvoittuvan ihon omaaville. Tämä on kuin hiuslakka meikille, parhaimmillaan meikki kestää kellon ympäri.

Samaa lupailee myös Beautyblenderin meikinkiinnityssuihke.  BB:n suihke on äärimmäisen hienojakoinen, mutta itselleni täysin riittämätön. Ehkä tästä olisi kuivaihoiselle kiinnittäjä?

Sitten yksi tuote, jota en ymmärtänyt yhtään. Oman kokemukseni perusteella ehdottaisinkin kiertämään kaukaa: Foreo Iris. Tämä on jonkinlainen silmänympärysten hierontalaite, jonka on tarkoitus virkistää ilmettä. Löysin tämän jostain alelaarista sellaisella -80%-hintalapulla, että pakkohan se ostaa kokeeksi. En ymmärtänyt yhtään mitä tämän pitäisi tehdä. Jos oikein tarkasti katsoo tuloksia, niin silmät näyttivät aina jotenkin entistä väsyneemmiltä. En suosittele ostamaan ainakaan hetken mielijohteesta.

Sen sijaan näitä suosittelen lämpimästi! Tonymolyn keveä geelimäinen päivävoide, joka kuitenkin kosteuttaa enemmän kuin tarpeeksi. Normaali hinta on 26 euron tuntumassa. Viime keväänä taisin hamstrata näitä kolme ja kaikki käytin. Selvää säästöä kun tietää mitä ostaa. Tai vaihtoehtoisesti haluaa kokeilla.

Joulun jälkeen kaverini kertoi, että haluaisi opetella meikkaamaan, mutta oli katsonut YouTube-videoita aiheesta ja oli huolissaan paljonko meikkihin ja välineisiin täytyisi laittaa. Kuulemma eräälläkin videolla oli listattu tuotteita ja jos ne kaikki ostaisi, rahaa menisi helposti yli 200 euroa.
Meinasin vähän tukehtua pelkästään ajatuksesta. Tokihan rahaa saa käytettyä, mutta lopulta aika vähällä pääsee alkuun! Sivellinihmisenä olen vankasti sitä mieltä, että pelkästään hyvillä välineillä saa meikkauksen alkuun, loppu on harjoittelua. Rahaa saatiin lopulta kulumaan ihan riittävästi sellaista "mukava olla" -tuotteiden muodossa, mutta perusjutuissa päästiin edullisesti. Siveltimiksi valittiin Eco Toolsin meikkisivellinsetti, tämä sama, joka on nyt Hulluilla Päivillä. Siinä on silmämeikkiin perussiveltimet, rajaussivellin luomivärirajauksiin ja pullealla siveltimellä saa vielä muutaman korostusraidan sinne tänne. Setti on tekokuituinen, mutta silti niin laadukas, että kehtaan suositella toisenkin kerran.

Lisäksi luomiväripaletti, joka sopii moneen kokeiluun ja tilanteeseen on hyvä olla. Päädyimme joulun jälkeen johonkin Maybellinen pakettiin, joka ei ollut parasta ikinä, mutta sillä oli hyvä lähteä alkuun. Näin Hullujen Päivien alla uskallan kuitenkin suositella NYXin palettia. NYXin luomivärejä käytän itsekin osin työpakissani ja hinta ei ole huimaava.

Lisäksi otettiin iholle sopiva meikkivoide, mutta sitä en missään nimessä suosittele ostamaan netistä. Beautyblender on kuitenkin loistava väline meikkivoiteen levitykseen. Hulluilla Päivillä näiden hinta on "perus alehinta" 13,90 kun normaalihinta on 19,90 euroa. Sokokselta saatavat We care iconin sienet on muuten toiminnallisesti ihan samoja kuin Beautyblenderit, mutta hinta on alle kympin kappaleelta! We care iconin sienet on samalla tavalla vedessä turpoavia ja kosteana käytettäviä.

Tähän settiin kun lisää vielä esimerkiksi tuon Lash Power -ripsivärin ja itseään kiinnostavan huulipunasävyn tai vaikka huulirasvan, niin ollaan tosi pitkällä perusteissa!

Vielä näin edullisten meikkituotteiden lisäksi haluan esitellä tuotteen, jota ei juuri alennusprosenteilla koskaan näe: Dysonin hiustenkuivain. Normaalihinta tälle kuivaajalle on pöyristyttävät 399 euroa, mutta Hullujen Päivien tarjouksessa 339 euroa. Olen kirjoittanut tästä ja miettinyt onko se hintansa väärti. Oman lopputulokseni pääset lukemaan täältä. Ei tästä taas ihan heräteostokseksi ole, mutta parempi niin. Jos olet ajatellut hankkivasi Dysonin föönin, niin tässä hyvä tilaisuus.

Sitten kosmetiikkamaailmasta kotiin, koska olen aika kotikissa. Aloitetaan tämä osa yhdellä mun suosikilla, eli monikäyttöinen, Ranskassa valmistettu valurautapata, joka mainostaa elinikäistä takuuta. Pataleipä nousi ihan uudelle tasolle valurautaisessa padassa. Verrattuna siis siihen teräskattilaan, jota olen aiemmin käyttänyt. Le Creuset -patoja Hulluilla Päivillä hintaan 165 euroa/kpl. Samat padat ovat Suomessa myynnissä suunnilleen 270 euron kappalehintaan. Jos valurautapata on ollut mielessä, niin kannattaa napata kiinni!

Jos taas haluaa Suomessa valmistetun vaihtoehdon, niin Fiskarsin Norden-pata on myös saatavilla kahdessa koossa. Normaalihinta pyöreälle padalle Fiskarsilla on 170 euroa ja kulmikkaalla 180 euroa. Edullisimmillaan pyöreän padan saa n. 130 euron normaalihintaan. HP-tarjous on siis varsin kilpailukykyinen.

Italialaisen Smegin leivänpaahdin ja vedenkeitin löytyy hienoissa metallivärissä. Nämä on muuten tehty Kiinassa, ei Italiassa. Kumpikin mulla on ollut jo useamman vuoden enkä löydä mitään valittamista. En tietysti tiedä leivänpaahtimista, mutta uskoisin että niistä löytyy laatutuotteita myös edullisempaan hintaan. Omasta paahtimestani olen maksanut reippaasti vähemmän kuin näistäerikoisversioista. Sen sijaan vedenkeitin on sellainen, johon kannattaa panostaa, mikäli tarvitsee eri lämpötiloja, niin Smeg-keitin on ihan loistava - kunhan valitset sen version, jossa on lämmönsäätö, ja on itse asiassa Hulluilla Päivillä edullisempikin kuin tämä. Veden kun saa pelkästään kiehuvaksi vaikka kattilassa tai parin kympin laitteella.

Normaalihinta näille erikoismalleille: leivänpaahdin alk. 140 euroa (perusvärit n. 120 euroa), vedenkeitin 149 euroa.

Kas tässä lämpötilansäädöllä:

Lämpötilat ovat esisäätöjä 50, 60, 70, 80, 90, 95 ja 100 asteeseen. Laite pitää myös pienen merkkiäänen, jota en ole osannut saada pois, mutta sen kuulemma saa pois. Ääni on kuitenkin aika sympaattinen ja hetken päästä sitä alkaa kaivata. Normaalihinta 160 euroa.

Yamazakin kenkäteline on yksinkertainen ja kaunis. Multa löytyy tämä mustana omasta kaapista. Kaappiin piiloon olin tämän itse suunnitellutkin, mutta kaappi on sille ihan oikea paikka. Laitos on nimittäin todella hutera! Kaapissa huteruutta ei huomaa, sillä se nojaa kuitenkin kaapin taka- ja sivuseinään, mutta en todella haluaisi tätä nitkumaan kaapin ulkopuolelle. Mieti siis etukäteen minne olit ajatellut hyllyn sijoittaa. Normaalihinta 149 euroa.

Iittalan erikoisväri ametisti on tosi kaunis! Sen hienous on siinä, että väri "vaihtuu" valaistuksen mukaan. Ongelmaksi voi koitua, että väri vaihtuu valaistuksen mukaan. Kotonani Iittalan ametistinvärinen maljakko näytti ainoastaan siniseltä, ei yhtään odottamaltani violetilta. Hyvät puolet on tässä huonot puolet. Pidä tämä mielessä. Bonuksena muuten tieto siitä, että Iittalan lasitavara tehdään edelleen Suomessa!

Tässä omat esikarsintani. Mitään en tällä erää tarvitse, enkä oikeastaan haluakaan, mutta jos tilanne olisi toinen, näitä katselisin.

Löytyikö näistä vinkkejä tai aiotko nettishoppailla Hulluilla Päivillä?

GHD Gold vai GHD Platinum+?

Ensi kesänä minun ja ensimmäisen GHD-rautani yhteistä taivalta on tullut täyteen 11 vuotta. Kallis ostos mullisti mun hiustenlaittoni ja kaduin ainoastaan sitä että olin tuhlannut rahojani halpoihin ja huonoihin rautoihin. Toki nykyiset edullisetkin laitteet ovat tulleet suuren harppauksen eteenpäin, mutta tuo ostamani GHD mini on edelleen loistava laite.

Opiskeluaikana tutustuin myös Cloud Nine -rautoihin. Silloin en ainakaan nähnyt suurta eroa näiden kahden merkin välillä. Toki näkyvä ero on lämmönsäätö, joka on ollut Cloud Ninessa plussaa. En kuitenkaan ole koskaan itse kokenut sitä tärkeäksi tai niin merkittäväksi että olisin siirtynyt toiseen leiriin.

GHD on luonnollisesti vuosien varrella noussut uudelle tasolle uusilla versioillaan ja Platinum-mallilla. Mutta mitä eroa on Platinumilla ja Goldilla? Gold on "perusmalli", jonka hinta on noin 150 euroa, kun taas Platinum+ on hieman uudistunut, joka säätää itse lämpötilaa ja on ulkoisesti erilainen. Platinum+ -laitteen hinta on noin 200 eurossa. Onko näillä sitten käytännön eroa muuten kuin hinnassa?

Näkyvin ero on luonnollisesti erilainen sarana. Platinum+ (vaaleanpunainen) kuvassa vasemmalla ja Gold (turkoosi) oikealla.

Levyt ovat Platinum plussassa muutaman millin leveämmät kuin Goldissa. Tämä on varmaan tehnyt sen, että itse en meinaa saada kiharoista täysin pyöreitä, vaan niihin jää pienet kulmat jokaisella käytöllä. Kulmat voivat tietysti johtua myös siitä, että "toivomusluu"-saranansa kanssa on minun mielestäni kömpelömpi käyttää. Kummankin mukana tulee kuumaa kestävät suojukset, jonka ansiosta kuljetus on astetta kätevämpää. Oma Gold-mallini on hieman vanhempi, joten sen suojus on kovaa muovia, työpaikan Platinum+ taas on lähes uunituore tapaus, joten sen suojus on silikonia. Joskus olen pelännyt, että Goldin kovamuovinen suojus hajoaisi puristuksessa, mutta niin ei ole vielä ainakaan päässyt käymään. Sen sijaan silikonisessa tätä samaa pelkoa ei ole ollenkaan.

Suurimmat erot on siis sellaisia "näkymättömiä", toisaalta ominaisuudet on lämmönvaihtelua lukuun ottamatta samat, mutta erilaisissa paketeissa. Jatkossa on valintatilanteeseen joutuisin, toteaisin, että sillä vähintään 50 euron hintaerolla en näe syytä ottaa kalliimpaa Platinum+ -mallia. Käytännössähän näissä hintahaitarit on aika suuria. Goldin saa edullisimmillaan noin 150 eurolla, mutta suositushinta lienee 215 euroa, jolla laitteen saa itselleen valmistajan edustajalta, kun taas Platinum plussaa GHD itse myy 275 euron hintaan. Aika reipas ero kuitenkin minun mielestäni pienistä eroista.

Vieläkö GHD on jokaisen hiustenlaittajan unelmissa?

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin

Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä tulee modernimpaan aasialaiseen kosmetiikkaan, niin kyse on ehkä nimenomaan korealaisista merkeistä, jotka on tulleet Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana mielettömällä vauhdilla.

Jos unohdetaan Kanebo ja Shiseido, niin mun ekat kosketukset aasialaiseen kosmetiikkaan on vähintään kymmenen vuoden takaa suomalaisista blogeista, tai tarkemmin blogista, jota kirjoitti jossain päin Aasia (ehkä Hongkongissa?) opiskeleva tai siellä ainakin opiskellut suomalainen. Mun mieleeni on jotenkin erityisesti jäänyt kuvaus taiwanilaisista My Beauty Diary -kangasnaamioista: "Naamion jälkeen iho näyttää siltä kuin olisi syönyt vain lohta viimeiset kaksi viikkoa". Noita naamioita mulla sitten olikin! Ja paljon muuta aasialaista kosmetiikkaa, mutta eihän niitä nyt suinkaan ollut helppo saada. Tänä päivänä en missään nimessä uskaltaisi tilata aasialaisia tuotteita samalla tavalla. Ehkä mulle kävi tuuri, silloin ehkä väärennösmarkkinat varsinkaan näissä tuotteissa ei ehkä olleet olemassakaan?

Tässä "uuden sukupolven" aasialaisessa kosmetiikassa on aina ollut tosi poikkeavaa muun muassa miten pakkauksilla leikitellään ja mistään ei tehdä niin vakavaa. Nimetkin ovat monesti näin suomalaiseen korvaan erikoisia. Jossain on nyt kuitenkin tullut jokin kääntöpiste vastaan. Käyn silloin tällöin &Other Stories -myymälässä tutkimassa heidän kosmetiikkavalikoimaansa. Talvella sinne on uutuutena tullut merkki nimeltään Huxley. Olen kyllä kuullut nimen moneen kertaan, se ei vaan ole jotenkin sykähdyttänyt, että olisin miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt kaipasin päivittäiseen käyttöön vaihteeksi jotain riittävän pesevää, mutta ei narskuvan pesevää tuotetta. Secret of Sahara kuulostaa tuotelinjana jo siltä, että tarkoitus ei ole kuivattaa. Katsoin Huxleyn puhdistusgeelin pakkausta ja 20% alennusta. Otin testiin enkä ole pettynyt. Kuitenkin vähän jälkijättöisesti tajusin, että Huxley on tosi amerikkalaisesta(?) nimestään huolimatta Etelä-Koreasta. Selvästi joku uusi taso on löytynyt kun hyvin perinteisesti Skandinaaviseen minimalismiin nojaava ruotsalainen yritys ottaa tällaisen merkin hyllyilleen. En missään nimessä näkisi saman firman hyllyillä Tono Molyn pandoja tai kissapurkkeja, mutta Huxley on niin oikeasta maailmasta, että pienen hetken mietin jo sitä, josko merkki olisi talon oma. Ehkä kohta varsinainen Korea-hype menee ohi ja aletaan taas puhua enemmänkin merkeistä kuin tuotteista sen perusteella mistä ne tulevat. Kuka tietää.

Mikä oli sun ensikosketus aasialaiseen kosmetiikkaan? Entä tiedätkö mikä tuon blogin nimi oli, josta puhuin?

Vuoden kuumin kauneustrendi: vedetön kosmetiikka

Luin Fashion Finlandin Facebook-julkaisun, jossa ohjattiin lyhyeen juttuun viidestä vuoden 2020 kauneustrendistä. Juttua en silloin lukenut, mutta Facebook-julkaisussa oli mainittu yhdeksi suureksi kauneustrendiksi vedetön kosmetiikka. Korealaiset ovat kuulemma löytäneet vedettömät kauneustuotteet, joten tästä ennustetaan SUURTA juttua vuodelle 2020. Joitain vuosia sitten luin, että korealainen kosmetiikka on kymmenen vuotta muuta maailmaa edellä, ainakin kosmetiikan teknologiassa. Ehkä, mutta toisaalta vedetön kosmetiikka on oikeastaan paluuta menneeseen - hyvässä mielessä.

Vedetön kosmetiikkahan voi oikeastaan tarkoittaa kahta asiaa: 1) tuote itsessään on tarkoitettu toimimaan sellaisenaan, ilman vettä tai 2) tuotteessa ei käytännössä ole vettä, vaan kuluttaja lisää sen itse käyttäessään tuotetta. Tämähän on ihan loistava uutinen! Samasta syystä kun vaikkapa Coca-Colaa ei rahdata maailman ääriin valmiina tuotteena, vaan se tehdään aina paikalliseen veteen, on järkevää, että painavaa yksittäistä raaka-ainetta ei laivata ympäriinsä: kuljetus vie suunnattomasti rahaa ja toisaalta kestävyyden kannalta on järkevää liikuttaa kaikkea muuta kuin vettä. Tämä on siis sekä yritykselle taloudellisempi, että kuluttajan ekomielen kannalta vain voittoa.

Aloin miettimään, että välttämättä vedettömyyden ei edes tarvitse näkyä arjessa mitenkään erityisesti. Oma päiväni toimii muun muassa näillä tuotteilla:

Vedetön meikki"voide" on mun kestosuosikkini eli bareMineralsin jauhemainen meikkipohja. En edes tiedä kuinka mones purkki minulla on menossa. Ensimmäisen kerran kokeilin samaa tuotetta yli kymmenen(!) vuotta sitten, eli ennen kuin edes aloitin tämän blogin! Välillä olen ihoni tarpeita kuunnellen kokeillut ja käyttänyt muita, mutta aina lopulta palaan tähän tuotteeseen. Päälle joudun vielä töpöttelemään puuteria ettei rasvoittuva ihoni heti kiillä. Vedettömiä kumpikin.

Sydänsaippua ja Saaren Taika -saippuapala saatu näytteenä.

Hyvinkin perinteiset palasaippuat "löysin" vähän vahingossa viime vuonna kun nestesaippua pääsi loppumaan ja totesin, että kai ne satunnaiset palasaippuatkin on joskus käytettävä. Rinnalle en ole nyt edes hankkinut sitä nestesaippuaa ja kaikki hyvin. Palasaippuan täytyy vaan päästä kuivamaan välillä ihan kunnolla eikä sen saa antaa muhia missään saippuavedessä. Kunnollisella alustalla tästäkin ongelmasta pääsee.

Meikinpoisto puolestaa onnistuu Glov-liinalla ja kasvoille tarkoitetulla palasaippualla. Glov on mikrokuituliina, joka on samantyyppinen tuote kuin aiemmin paljon esillä ollut Make Up Eraser. Glovssa parempaa on se, että heillä on Magnet-niminen saippua, joka on tarkoitettu mikrokuituliinan pesuun. Magnet toimii nimensä veroisetsti magneetin lailla ja poistaa kaikki meikkijäämät liinasta. Poiston viimeistelen kasvoille tarkoitetulla palasaippualla, joka minulla on aiemmin palashampoon kanssa tulleessa verkkopussissa. Omassa verkossaan roikkuen tuo saippua kerkeää kuivaa käyttöjen välissä eikä luiskahda karkuteille.

Shampoita saa nykyään vedettömässä palamuodossa ja lähestulkoon ruokakaupasta. Tai ainakin XZ syksyllä mainosti Sulapacin biohajoavassa pakkauksessa tulevaa palashampoota. Omasta palashampoosuosikistani voi lukea täältä. Myös hoitoaineita löytyy palamuodossa, mutta toistaiseksi ne ovat minusta lähinnä selvittäviä, jotka soveltuvat käsittelemättömälle hiukselle. Muille suosittelen vielä perinteistä hoitoaineitta, tai miksei vaikka silikonitippoja (vedetön!) meikkaamaan hiusta pehmeäksi ja sileäksi.

Vanhemmat lukijani saattavat myös muistaa Melbournen lentokentältä tekemäni löydön eli paperimaiseen muotoon päätyneet "lisää vain vesi" -tyyppiset shampoo, hoitoaine, saippua ja suihkusaippua. Näitä soisi löytyvän maailmalta enemmänkin! Ei kukaan halua matkallekaan lähtiessään kuljettaa sitä painavaa vettä.

Viimeisimpänä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä, on tietysti deodorantti. Esimerkiksi Olivia Kleinin dry deo toimii täysin ilman vettä sekä deodoranttina että kuivashampoona! Tuotte sisältää mm. ainetta, jota me yleisemmin käytetään keittiössä eli ruokasoodaa. Ruokasoodan lisäksi tosin tuotteessa on muutakin, joten ei tarvitse pelätä kainaloiden kuivuvan ja kutiavan. Toinen vanha suosikki on hyvinkin alkeellinen: kristallideodorantti. Kristallideodorantin toiminta perustuu siihen, että se tappaa bakteereja, jotka aiheuttavat hienhajua. Ehdottomia etuja kristallilla on se, että siitä ei jää tahmaa kainaloihin tai vaatteisiin. Jos on kova hikoilija, niin saattaa haluta jotain muuta, mutta on tämä ihan kokeilemisen arvoinen. Näin taaksepäin katsottuna olen todennut, että äitini on myös tainnut olla (ja on kai edelleen) elämässään aika ekoihminen, muistan nimittäin käyttäneeni 2000-luvun alussa nimenomaan äitini kristallideodorantin palasia, nämä kun ei isoja kolahduksia kestä.

Kuvassa mukana myös Olivia Kleinin deep peel -kuorintajauhe. Jauhe lisätään esimerkiksi omaan kasvojen puhdistusaineeseen, kosteusvoiteeseen tai lisätään pieneen määrään jauhetta vielä pienempi määrä vettä, pyöritellään kasvoilla huuhdellaan pois. Samoin toimii muuten myös joitain vuosia sitten paljon esillä olleet Sensain kuorintajauhe ja Dermalogical huikean ihana daily microfoliant.

Nämähän ovat kaikki lopulta aika perinteisiä tuotteita eikä mikään niistä tässäkään paljasta, että kyse on jostain maailmanparannuksesta, se tulee lähinnä sivutuotteena.

Herättääkö vedetön kosmetiikka jotain tunteita siellä puolella?

Sen mainitsemani Fashion Finlandin jutun pääsee lukemaan täältä.

Parhaat vegaaniset siveltimet

Minulle siveltimiä valitessa tärkeintä toimivuus. Hyvillä välineillä työ helpottuu ja jopa nopeutuu. Olennaista on tietysti laatu ja sitä kautta kestävyys. Jos ostan siveltimen, niin sen täytyy oikealla hoidolla on vähintään pitkäikäinen, jos ei ihan loppuelämän ostos. Vegaaniset eli synteettisistä kuiduista valmistetut harjakset eivät vielä ole olleet ihan sitä, mitä olen kaivannut. Lähimmäksi on tulleet Real Techniequesin uusimmat siveltimet, mutta en silti ole ollut ihan tyytyväinen niihin, tiedän kuitenkin kuinka hyviä siveltimiä on aitokarvaisissa. Itse asiassa olen myös huomannut, että myös RT-siveltimien kehittäjät käyttävät aitokarvaisia eikä suinkaan pelkästään omia siveltimiään.

Kun Urban Decay pitkän odotuksen jälkeen saapui Suomeen, kerroin ehdottomasta suosikkituotteestani, joka kulki nimellä optical blurring brush. Samoihin aikoihin UD uudisti siveltimiään ja tuo mainitsemanikin muutti muotoaan. En ollut erityisen nopea hankkimaan uutta ihan vain testatakseni. Viime talvena kuitenkin osuin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Stockmannin alennusmyynnissä oli viiden siveltimen setti todella hyvään hintaan. Yhden siveltimen hinnaksi jäi 10 euroa kappaleelta. Samaa settiä myy edelleen ainakin Sokos.

Setissä on nerokkaan sivellinpussin lisäksi seuraavat siveltimet:

- Optical blurring brush, hinta yksittäin 34 euroa
- Diffusing blush -poskipunasivellin, hinta yksittäin 34 euroa
- The finger, hinta yksittäin 29,90 euroa
- Flat eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa
- Iconic eyeshadow, hinta yksittäin 24,90 euroa

Eli kaksi kasvosivellintä ja kolme silmämeikkiin soveltuvaa sivellintä. Tai toki näitä voi käyttää juuri niin kuin haluaa. Esimerkiksi flat eyeshadow sopii mainiosti synteettisenä vaikka peitevärin tai huulipunan levittämiseen. Samaan UD pro -sarjaan kuuluu useita muitakin siveltimiä. Tosin tällä siveltimien määrällä en tule ikinä tarvitsemaan lisää, joten yritän rajoittaa innostustani ja jättää ne muut toistaiseksi kokeilematta.

Näissä synteettinen karva on tullut valovuosia eteenpäin siitä, mitä itse ajattelen synteettisten olevan. Aiemmin on vahvati puhuttu siitä, että synteettisiä siveltimiä käytetään vain voidemaisilla tuotteilla ja aitokarvaisia puuterituotteilla. Missään nimessä viimeksi mainittuja ei kannata käyttää voidemaisten tuotteiden kanssa - ellei sitten halua tuhota niitä kalliita aitokarvaisia siveltimiään. Näissä eroa ei samalla tavalla ole tai näe. Se jos mikä tekee näistä ehdottomasti parhaimmat vegaaniset siveltimet, joita olen ikinä käyttänyt. Näitä käyttää mielellään eikä vain hädässä. Karvakin itse asiassa tuntuu ja näyttää sen verran aitdolta, että piti oikein tarkistaa ovatko nämä vegaanisia. Kyllä, kyllä ne ovat ja varsinkin kuvien kovassa valossa se synteettinen kiilto tulee esille, mutta muuten menisi melkein täydellisesti aidosta.

Onko vastaan tullut hyviä synteettisiä siveltimiä?

Ponneaineettomat kuivashampoot testissä

Jos olet lukenut blogiani pidempään, niin ei varmaan tule yllätyksenä, että kuivashampoo on minun eniten käyttämäni kosmetiikkatuote. Varmaan siitä syystä kaverini muutama vuosi sitten kääntyi puoleeni kun etsi ponneaineetonta kuivashampoota. Olin siihen mennessä nähnyt vain yhden ja pakkaus oli todella huono käyttää. Muistaakseni haisikin pahalta. Tämä oli Swiss o parin Frottee. Nyt tilanne voisi olla toinen, mutta edellinen kokemus on pitänyt minut kaukana tästä tuotteesta.

Olen varmaan myös kertonut siitä, miten kaikki miespuoliset tutut pitävät perinteistä spraymallista  kuivashampoota myrkkynä. Se kuulemma polttaa keuhkoja. Minullahan se astma on, eikä ole koskaan haitannut! Yritän kuitenkin sopeutua siihen, että käytän kuivashampoota vain kun olen yksin kotona. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin ilahtunut siitä, että perinteiselle painepullomuodolle on myös tullut vaihtoehtoja! 

Ensimmäisenä silmiini osui Styledryn kakkumaisessa muodossa oleva kuivashampoo. Tämä on muodoltaan tosi kätevä ja purkkia voi helposti kuljettaa vaikka laukussa mukana. Menisipä pakkaus lentokoneessakin niin, että ei tarvitsisi huolehtia litran pussin vetävyydestä - tämähän kun ei ole neste. Rasian sisällä on meikeistä tututtuun tapaan kaksi kerrosta: alimmassa kerroksessa säilytetään pientä mukana tulevaa sutia ja ylemmässä kerroksessa on itse puuteri. Tuote itsessään toimii ihan loistavasti eikä ole tarvinnut kuunnella huutoa myrkyttämisistä. Ainoa miinus tässä on tuoksu, josta en itse tykkää yhtään "Orange blossom" kuulostaa minusta ihan joltain Airwickin uutuustuoksulta. Minähän en voi sietää vessanraikastimia, joten tämä tuoksu ei ole minun mieleeni. Toivon vain ettei muille tule tätä assosiaatiota tuoksusta ja yritän olla hengittämättä niinä päivinä kun olen tämän tuotteen hiuksiini valinnut. Voisi kai olla pahemminkin. 11 grammaa tuotetta maksaa 14,90 euroa. Myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin seuraava tuote ei välttämättä mene kategoriaan ponneaineeton, mutta muotovaahtomainen koostumus eroaa kuitenkin siitä spray-Raidista. Vaahto ei ainakaan vielä ole aiheuttanut kellekään hengenahdistusta tai muita epämukavia fiiliksiä. Vaahtoa puristetaan ensin käsiin, hierotaan hiuksiin ja kuivataan/annetaan kuivua. "Puhdistusteho" ei ole riittävin mahdollinen omissa rasvoittuvissa hiuksissani. Lopputulos on kuitenkin parempi kuin ilman, se lienee pääasia. Vaikka kuivashampoo on ehkä teknisesti ihan oikea termi, miinusta tuote saa kuitenkin siitä, että muotovaahdon tapaan aine täytyy kuivata. Kuivaaminen onnistuu nopeimmin föönillä ja jos minulla aamuisin olisi kiinnostusta ja aikaa föönata tukkani, miksi en silloin saman tien pesisi hiuksiani?

Ihan ok tuote, mutta mieluummin haisen vessanraikastimelta, sillä Styledry tekee parempaa työtä. Ikoon kuivashampoovaahtoa saa 150ml 15,90 eurolla. Tätäkin olen nähnyt erityisesti Sokoksilla ja Stockmannilla.

Viimeisenä pienin ja sisukkain Swell-kuivashampoo. Swell tulee tosiaankin pienessä ja näppätässä pumppullossa. Ei painepulloa, vaan todellakin pumppullo. Pakkaus annostelee hienoakin hienomman puuterin hyvin, eikä tukka ole muuttunut valkoiseksi. Imee rasvaa oikein hyvin ja on helppo harjata pois. Tukka näyttää aina puhtaalta tämän tuotteen jäljiltä. En tiedä olenko enemmän ihastunut itse tuotteeseen vai pakkaukseen. Saisikohan pakkausta täytettyä jollain halvalla puuterilla tyhjennyttyään? Tuoksu on vähän tympeä, puuterinen, mutta ei haittaa päivän aikana ollenkaan, sillä haju joko haihtuu tai siihen tottuu. Tämäkin menisi heittämällä lentokoneessa käsimatkatavaroihin! Swell on näistä kaikista ehdottomasti kallein, 14,5 grammaa maksaa noin 24 euroa. Tosin tuotettaa myy Look Fantastic, jolla on aina joku alekoodi olemassa. Tällä hetkellä tämän tuotteen saisi 15% alennuksella, jolloin hintaa jäisi 1,40 euroa grammaa kohden, mikä on ihan vertailukelpoinen Styledryn kanssa, joka on 1,35 euroa grammalta.

Ahdistaako kuivashampoot henkeä tai oletko löytänyt muita ponneaineettomia?