sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Turhamaisuutta, arpia ja Kelo-cote

Nyt ollaan sellaisella aihealueella, että kuvat tulevat olemaan mahdollisesti epämiellyttäviä tai ainakin ällöjä. Jos ruvet, arvet ja leikkausasiat - enkä nyt puhu hiusten leikkaamisesta - ei tunnu miellyttävältä niin skippaa tämä juttu.


Sain talvella kuulla joutuvani/pääseväni leikkaukseen. Mun eka ajatukseni oli tietysti helpotus, että sitten ei tarvitse sairastella parin viikon välein. Se ajatus meni kuitenkin nopeasti ohi ja tilalle tuli epätoivo hyvin pinnallisten asioiden suhteen: Arvet. Mun ihoni on ollut hyvä ainoastaan mahasta, nyt siihen puhkottaisiin epämääräinen luku reikiä. Olin ja olen asian suhteen aika avoin. Puhuin asiasta paljon kaikkien kanssa, joilla oli vaan kiinnostusta kuunnella. Saatoin myös tehdä pari googlausta aiheesta arpien parantuminen ja niiden häivyttäminen.

Yleisimmin esille nouseva asia arvista ja niitten ulkonäöstä oli se, että arvet kuuluu elämään ja ne kertoo tarinoita.  Suurin osa leikkauksissa olleista sanoivat etteivät vaihtaisi arpiaan mihinkään vaikka ne saattoivat olla suuriakin. Toinen neuvo tuli sitten siitä, että arpien paranemiseen voi mahdollisesti itse vaikuttaa. Kuulemma proteiinien tankkaus ennen ja jälkeen leikkauksen antaa oikeita eväitä paranemisprosessiin. Tätä noudatin aika huonosti, joten sen avusta en osaa sanoa mitään, mutta ajatuksessa on järkeä.


Google taas antaa omat vastauksensa asiaan. Näkyvimmät hakutulokset tulee apteekkien nettisivuilta ja yleensä päätyvät tuotteeseen nimeltään Kelo-cote*. Tuotteesta oli kuitenkin tosi vähän käyttäjäkokemuksia ja kuvahaullakin esille taisi tulla lähinnä tuotteen markkinointimateriaalia. ACOn omilla tuotesivuilla sanotaan näin: "Kelo-cote – uusi, ainutlaatuinen silikonigeeli arpien hoitoon. Kelo-cote pehmentää ja tasoittaa arpia, lievittää kutinaa ja kihelmöintiä sekä vähentää arven punoitusta." Halusin tietysti ottaa kaikki vippaskonstit käyttöön, joten kysyin ACOlta saisinko tuotteen testiin ja sain haluamani. Mulle itselleni kuitenkin aidot - mielellään kuvalliset - käyttäjäkokemukset on hyvin tärkeitä ostopäätökseen vaikuttavia asioita, joten toivon, että tästä testauksesta on mahdollisesti apua muille asian kanssa painiskeleville!


Sain tuotteen käsiini hyvissä ajoin ennen leikkausta. Olin jo lukenut Kelo-coten esittelyn moneen kertaan (luulen, että teksti sivuilla on lisääntynyt sen jälkeen kun itse niitä keväällä lueskelin), mutta silti mulla oli kysymys. Jos tarkoitus on lähinnä suojata aluetta mekaaniselta rasitukselta niin miksi en vain käyttäisi laastaria? Miksi arpigeeliä pitäisi käyttää? Kysyin asiaa lääkärikaveriltani. Hän itse tutustui tuotteeseen vasta kysymykseni jälkeen, sillä oli aiemmin törmännyt vain silikoniseen arpilaastariin. Arpilaastari tekee kuulemma lievän paineen arpeen, joka vaikuttaa positiivisesti paranemisprosessiin. Epäily oli, että ajatus Kelo-cotessa olisi sama. Tavallisessa laastarissa tuota painetta ei muodostu, sillä tavallinen laastari olisi liian huokoinen. Lisäksi tietysti silikonigeelissä tarkoituksena on, että kalvo suojaa bakteereilta ja antaa arven parantua rauhassa. Kaiken kukkuraksi tuotteesta oli löytynyt artikkeleita arvostetuista alan lehdistä. Tämän perusteella tuote vaikutti kyllä vähintäänkin kokeilemisen arvoiselta.

Leikkaus itsessään meni helposti nukutuksessa. Herätessäni maha oli turvoksissa ja kaikkialla oli laastareita. Vanhoja kunnon laastarijälkiä tuli näkyviin vielä viikko leikkauksesta! Seuraavana päivänä sain luvan ottaa suojalaastarit pois ja tilanne näytti aika karulta. Maha oli tietysti turvoksissa, neljä eri leikkaushaavaa ja mustelmia niin kuin olisin jäänyt auton alle. Haavojen päällä oli pienet kuperat "navat", isoin leikkausjälki oli myös reilulla kuopalla. Viikon päästä leikkauksesta saisin kuulemma ottaa tikkien solmut pois. Leikkaushaavat oli tosi pahoissa paikoissa vaatteiden suhteen, joten suojelin niitä laastareilla tuon ekan viikon ajan. Ilmeisesti niin ei olisi saanut tehdä, olisi pitänyt antaa niiden hengittää paremmin. Ei varsinaisesti tullut mieleen olla käyttämättä laastareita kun vaatteet hankasivat tai jäivät törröttäviin tikkeihin kiinni. Haavat olivat jo tietysti sulkeutuneet, kehittäneet mehevät ruvet päällensä ja osassa ne ruvet alkoivat hankautua jo rikki, joten päätin aloittaa Kelo-coten käytön. Tämän lisäksi arvissa oli alkanut hillitön kutina ja laastarien liimat tekivät osansa lisätäkseen sitä arpien ympärillä.


Viikko leikkauksen jälkeen. Ulkoa kammottavan näköinen, sisältä todennäköisesti vielä kauheampi. Tuntui kuin lihakset olis olleet rullalla. Kipulääkkeetkin oli surkeita. :D

Aloitin tuotteen käytön ja se oli lunastanut paikkansa tässä tapauksessa ihan samantien! Kutina arvilla hävisi eikä tarvinnut kärsiä enää lastariliimojenkaan aiheuttamasta kutinasta. Pelkästään nää kaksi asiaa oli mulle hyvin olennaisia, se kutina on nimittäin ihan sietämätöntä! Ei voi edes raapia kun pelkää, että saa revittyä itsensä auki.

Olin tietysti jättänyt fiksuna tyttönä yhden vertailuarven. Sen lähtötilanne oli muita siistimpi, se ei varsinaisesti edes hankautunut mihinkään. Tähän yhteen arpeen käytin korkeintaan perusvoiteita yms. helpottaakseni kutinaa ja pitääkseni ruven pehmeänä. Kutinansa puolesta vertailuarpi oli paljon pahempi. Noin 60 käyttöpäivän kohdalla huomasin, että vertailuarpi oli paljon punaisempi kuin muut, isommat arvet. 

Sitten siihen ällöön osaan eli niihin arpiin. Nää näyttää suurennettuna vielä kamalammilta kuin ovatkaan. :D
Vertailuarpi viikko leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty missään vaiheessa Kelo-cotea!

Vertailuarpi kolme kuukautta leikkauksen jälkeen. Tähän EI ole käytetty Kelo-cotea missään vaiheessa!
Kelo-cotea käytin itse noin 70 päivää aktiivisesti. Ensimmäisen kuukauden ajan käytin geeliä pääsääntöisesti kaksi kertaa vuorokaudessa, sen jälkeen kerran päivässä. Parantumista on tapahtunut ja tapahtuu tietysti koko ajan, mutta kun arvet alkoivat näyttää kohtuullisen siisteiltä käyttö alkoi unohtua. Yleisesti en voi mitenkään ylpeillä nopeasti paranevista jäljistä: mulla on vieläkin jälkiä n. 20 vuotta sitten tapahtuneista hyttysenpistoista ja kädessä komeilee heinäkuussa käteen tullut palovamma. Vastaavien palovammojen pitäisi kuulemma parantua noin parissa viikossa. Siihen nähden nuo mahassa olevat haavat näyttävät ihan uskomattoman hyvin parantuneilta! Napajälkeä ei muuten oikein edes huomaa ja se on aloittanut vaalentumisensa ihan eri tavalla kuin muut.

Halusitte tai ette, tässä vielä vertailukuvat muista.
Napa viikko leikkauksesta.


Napa 3kk leikkauksen jälkeen. Tätä ei meinaa edes erottaa enää!
Oikean puolen jälki viikko leikkauksesta. Lähtökohdat olivat tässä hankalimmat, aina joku vaatekappale on hangannut sitä ja ruvesta kolmasosa oli jo hankautunut irti.
Oikean puolen arpi 3kk leikkauksesta.
Ja sitten ehkä mua eniten epäilyttäneeseen ja tavallaan jopa pelottaneeseen jälkeen. Tämä oli leikkauksesta seuraavana päivänä (ja vähän pidempäänkin) jopa kaksi senttiä syvässä kuopassa! Osa tuota mustelmaa on siis vain kuopan varjoja. Jännitin kovasti mitä tästä tulee, siinä kun kaiken lisäksi oli vielä tuo ulostyöntyvä "nappi". Suurin mielessä pyörivä kysymys oli: "Jääkö mun maha tollaselle kuopalle ja jääkö siihen nappi? Tuleeko mulle toinen napa?"

Alavatsan jälki viikko leikkauksesta.
Alavatsan jälki 3kk leikkauksesta. Tämä on parantunut niin siistiksi, että jopa kuvan tarkentaminen kävi vaikeaksi. "Napista" ei ole tietoakaan ja kuoppa on tasoittunut kokonaan 2. ja 3. kuukauden välillä.
Muutamia huomioita Kelo-cotesta:

Kelo-coten mukana tulevat käyttöohjeet on rehellisesti sanottuna onnettomat, joten kannattaa ehdottomasti käyttöohjeiden lisäksi käydä lukemassa lisäohjeita tuotteen nettisivuilta ennen käyttöä! Kannattaa myös huomata, että suositeltu käyttöaika tälle on 60-90 päivää eli ihan parin viikon jutusta ei välttämättä ole kyse.

Käytön voi aloittaa kun iho ei ole enää rikki ja haavat on umpeutuneet.

Tuote on kohtuullisen hinnakas, mutta pieni 6g tuubi riittää aika pitkälle. Luinkohan Kelo-coten englanninkielisiltä sivuilta, että pikkutuubin pitäisi riittää n. 7cm mittaiselle arvelle 90 päiväksi. Itselläni arpien yhteenlaskettu pituus on aika tarkasti tuon seitsemän senttiä ja käytin pikkutuubia ehkä 70 päivää. Alussa kuitenkin annostelussa tapahtui ylilyöntejä, mikä tietysti vaikutti geelin ennenaikaiseen kulumiseen. Samoin taas loppupuolella annostelu kävi vähän hankalaksi kun viimeisiä tippoja yritti saada tuubista ulos, välillä kerralla tuli liikaa ja toisella kerralla liian vähän.

Geeliä tarvitsee kerralla ihan oikeasti vain vähän. Yliannostuksen huomaa siitä, että geeli jää kuivattelusta huolimatta tahmeaksi, silloin ylimääräisen voi vain sipaista pois.

Toivon tietysti, että vastaavia tilanteita ei tule, mutta mikäli tulee niin ostaisin tuotteen kyllä myös itse.




Lopuksi vielä halusin sanoa arpia pelkääville, että taisin jo ennen leikkausta olla vähän ylpeä tulevista arvistani. Onnistuin jotenkin imemään itseeni sen ajattelutavan, jossa arvistaan ei edes haluaisi luopua. Omat arpeni tosin ovat oikeasti niin siistit ja pienet, että ne näyttävät lähinnä ötökänpuremilta tai pieniltä nirhaumilta ja tästä ne vielä vaalenee. Ei ne arvet niin kamala asia ole. :)

*Tuote saatu

8 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa kun kirjoitit tästä! Mulla on 16-vuotiaana käydystä leikkauksesta muistona 10cm:n arpi kaulan alaosassa eli se kyllä näkyy... Kyselin sillon lääkäriltä arpien paranemista vauhdittavia tuotteita ja mulle suositeltiin juuri niitä paksuja arpienhoitolaastareita - joille olinkin allerginen :( Uuteen kaulaan oli totutteleminen, mutta hyvänä puolena on ainakin se, ettei parin vuotta sitten saatu umpparileikkauksen arpi vatsassa häiritse yhtään ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että nää asiat on kaikilla mielessä vaikka kuinka tietäis, että se parantuminen on se tärkein asia. Voin vaan kuvitella kuin kauhuissani olisin ollut näistä 16-vuotiaana. Minä olen vielä selvinnyt aika pienillä jäljillä. Enpä oo muuten tajunnu sun kaula-arpea vaikka siitä viime viikolla mainitsitkin!

      Poista
  2. Mulla on oikeassa jalassa polven vieressä 11cm pitkä arpi, joka on todella paksu ja leveä, koska mulla näköjään keloidiin taipuva iho. Mutta kyllä mä kesäisin näyttelen sitä arpea, kun käytän hameita eikä edes hävetä. Sillä on tarinansa. Toisaalta mä olisin voinut jättää ottamatta raskausarvet raskaudesta, mutta niidenkin kanssa olen oppinut elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvistaan ei ehkä tykkää tai ne hyväksyy, mutta ei niiden takia olekaan mitään syytä hävetä. :) Ei missään nimessä. Enpä muuten ole ajatellut muiden arpia mitenkään rumina, lähinnä olen aina miettinyt, että mistähän ne on tulleet ja mitä niihin on liittynyt. Kauheeta kun iteltään vaatii enemmän. :D

      Poista
  3. Tosi hyvältä näyttää arpien parantuminen! Mulla on paljon arpia, enkä ole päässyt sinuiksi niiden kanssa. Ne vaikeuttavat tosi paljon pukeutumista lämpimillä ilmoilla. Olen käynyt laserhoidossa kerran, mutta tajusin lopettaa sen ajoissa, koska minun olisi pitänyt käydä käsittelyissä vielä ainakin viisi kertaa. Ja se yksi kerta maksoi jo yli 300e.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon itsekin yllättynyt! Mulla tais vähän käydä myös tuuri leikkaavan lääkärin kanssa, tyyppi nimittäin teki lähtökohtaisestikin siistimpää jälkeä kuin mitä olen vastaavista nähnyt.

      Hui, nuo laserhoidot kuulostaa aika hurjalta ihan jo hintansa puolesta.

      Poista
  4. Kiitos tästä<3 Olen menossa leikkauskeen, jossa kaiken muun pitäis pelottaa enemmän kui arpien, mutta en vain voi mitään itselleni. Olisihan se kiva, kun saa eplät jä kauhistella melanoomaa, niin saisi edes ihonsa takaisin. Laitant tämän nyt kalnteriin ensi kuun lopulle eli tullenee testiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän täysin mitä tarkoitat ja tiedän ettet oo yksin. Jokainen saa murehtia ja käsitellä asiat niin kuin parhaaksi tuntee! Vaikka sen itsekin tiedostaa että arpien ajatteleminen on aika hassua ja turhamaista, niin kyllä niiden kanssa eletään loppuelämä, vähän kuin tatuoinnit. Mutta kai se osaltaan kertoo luotosta tänhetkiseen lääketieteeseen, että eniten pelottaa ulkoinen asia? :) Onnea leikkaukseen!

      Poista