sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Koreasta ruotsalaiseen minimalismiin



Meillä on "aina" ollut Kanebo (nykyisin Euroopassa Sensai). Shiseidokin on ollut Suomen markkinoilla pienen ikuisuuden. Mitä tulee modernimpaan aasialaiseen kosmetiikkaan, niin kyse on ehkä nimenomaan korealaisista merkeistä, jotka on tulleet Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana mielettömällä vauhdilla.

Jos unohdetaan Kanebo ja Shiseido, niin mun ekat kosketukset aasialaiseen kosmetiikkaan on vähintään kymmenen vuoden takaa suomalaisista blogeista, tai tarkemmin blogista, jota kirjoitti jossain päin Aasia (ehkä Hongkongissa?) opiskeleva tai siellä ainakin opiskellut suomalainen. Mun mieleeni on jotenkin erityisesti jäänyt kuvaus taiwanilaisista My Beauty Diary -kangasnaamioista: "Naamion jälkeen iho näyttää siltä kuin olisi syönyt vain lohta viimeiset kaksi viikkoa". Noita naamioita mulla sitten olikin! Ja paljon muuta aasialaista kosmetiikkaa, mutta eihän niitä nyt suinkaan ollut helppo saada. Tänä päivänä en missään nimessä uskaltaisi tilata aasialaisia tuotteita samalla tavalla. Ehkä mulle kävi tuuri, silloin ehkä väärennösmarkkinat varsinkaan näissä tuotteissa ei ehkä olleet olemassakaan?

Tässä "uuden sukupolven" aasialaisessa kosmetiikassa on aina ollut tosi poikkeavaa muun muassa miten pakkauksilla leikitellään ja mistään ei tehdä niin vakavaa. Nimetkin ovat monesti näin suomalaiseen korvaan erikoisia. Jossain on nyt kuitenkin tullut jokin kääntöpiste vastaan. Käyn silloin tällöin &Other Stories -myymälässä tutkimassa heidän kosmetiikkavalikoimaansa. Talvella sinne on uutuutena tullut merkki nimeltään Huxley. Olen kyllä kuullut nimen moneen kertaan, se ei vaan ole jotenkin sykähdyttänyt, että olisin miettinyt asiaa sen kummemmin.

Nyt kaipasin päivittäiseen käyttöön vaihteeksi jotain riittävän pesevää, mutta ei narskuvan pesevää tuotetta. Secret of Sahara kuulostaa tuotelinjana jo siltä, että tarkoitus ei ole kuivattaa. Katsoin Huxleyn puhdistusgeelin pakkausta ja 20% alennusta. Otin testiin enkä ole pettynyt. Kuitenkin vähän jälkijättöisesti tajusin, että Huxley on tosi amerikkalaisesta(?) nimestään huolimatta Etelä-Koreasta. Selvästi joku uusi taso on löytynyt kun hyvin perinteisesti Skandinaaviseen minimalismiin nojaava ruotsalainen yritys ottaa tällaisen merkin hyllyilleen. En missään nimessä näkisi saman firman hyllyillä Tono Molyn pandoja tai kissapurkkeja, mutta Huxley on niin oikeasta maailmasta, että pienen hetken mietin jo sitä, josko merkki olisi talon oma. Ehkä kohta varsinainen Korea-hype menee ohi ja aletaan taas puhua enemmänkin merkeistä kuin tuotteista sen perusteella mistä ne tulevat. Kuka tietää.

Mikä oli sun ensikosketus aasialaiseen kosmetiikkaan? Entä tiedätkö mikä tuon blogin nimi oli, josta puhuin?

tiistai 11. helmikuuta 2020

Minne hävisi palkittu KIDE-puuteri?



Muistatteko vielä suomalaisen meikkimerkki MSCHICin? Ei varmaan kukaan muukaan sen jälkeen kun merkki teki jonkun strategisen bisnesmunauksen ja päätti, että tuotteita saa jatkossa vain tukkujen kautta esim. kampaamoista ja hoitoloista. Aiemmin tuotteita oli saanut ostettua esim. Sokokselta ja Seppälöistä, hintakin oli edullinen. MSCHIC on muuten edelleen olemassa, ilmeisesti sitä tavalla tai toisella hallinnoi Etelä-Suomen Kosmetologikoulu, tai ainakin se on verkkokaupassa mainittu yhteystiedoiksi.

Samaan aikaan MSCHICillä oli kalliimpi, jopa luksussarja KIDE. Sarjaan kuului pressattuja mineraalimeikkipuutereita, korostustuotteita ja poskipunia. Kaikki pakattuna hienoon puiseen rasiaan. Muistelen että pakkaus ja ulkoasu voitti aikanaan ihan arvostettujakin design-palkintoja. Hintakin oli tietysti sen mukainen, noin 60 euroa. Jostain Beautylishin uumenista löytyi vielä muutama viittaus sarjaan. Katsokaa nyt näitä herkullisia tuotteita kuvakaappauksissa!

Kuvakaappaus Beautylish.com

Kuvakaappaus Beautylish.com

Samaan aikaan kun MSCHIC katosi, myös KIDE-puuterit hävisivät maailmankartalta. Muistan kun silloinen opiskelukaverini kertoi kuinka jää näitä kaipaamaan. Tietysti minua kauniiden asioiden ja kosmetiikan ystävänä harmitti, etten itse päässyt sarjaan tutustumaan. Tykkäsin myös kovasti ajastaan edellä olevasta muovittomasta pakkauksesta.

Vuosi tai kaksi taaksepäin törmäsin KIDE-merkkiin ja hihkaisin ilosta, KIDE on elossa! Tosin silloin tuotetta sai ostettua ainoastaan heidän omasta nettikaupastaan. Järkevä ihminen ei osta 58 euron meikkivoidetta netistä kokeilematta tuotetta. Samantien rahalla voisi vaikka lotota. Vaikka kuinka tuntisi oman ihonvärinsä kunnolla, ei sillä ole mitään väliä ellei tuotetta pääse aidosti kokeilemaan. Joskus kokeilemallakin ostaa väärän sävyn, miten kukaan voi odottaa, että arpomalla netistä menisi oikein?

Selaillessani luontaistuotekauppa Pürin valikoimaa huomasin, että hei, hehän myyvät KIDE-tuotteita ja itse asiassa niitä pääsisi aidosti kokeilemaan Helsingin Kampissa! Selaillessani mistä muualta KIDEttä voisi löytyä, huomasin, että myös Samuji on ottanut puuterit valikoimaansa. Loistavaa! Tai loistavaa pääkaupunkiseudulla asuvan näkökulmasta, sillä toistaiseksi testipaikkoja on nämä kaksi. Kävin sitten rohkeasti tutustumassa tuotteeseen Kampin Pür-liikkeessa. Minua aidosti opastettiin ja palveltiin sävyn valinnassa. Käynti oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli ilo lähteä oman KIDE-puuterin kanssa kotiin. Postauksen aloituskuvassa oma yksilöni, valitsin sävyn 100, jota en olisi ikinä uskaltanut valita kokeilematta. Tuote on varmaan yksittäisenä meikki"voiteena" kallein koskaan hankkimani, mutta kyllä se kilohintakin on ihan reipas, sillä 58 euron tuotteessa on puuteria 8 grammaa. Mutta toisaalta, myyntihinta näyttää vuonna 2018 olleen 68 euroa, joten alaspäin hintaa on hilattu.

KIDE sopii mainiosti omaan "lupaukseeni" tai toiveeseeni, jossa pääsen paremmin tutustumaan suomalaiseen kosmetiikkaan ja erityisesti niihin erikoisempii merkkeihin. Joskin huomasin purnukkaa kuvatessani, että tuote on itse asiassa tehty Italiassa. No ainakin merkki on suomalainen! Seuraavaksi alkaa kauan odotettu kokeilu.

Herättääkö KIDE ajatuksia?

Uusin

Hullujen päivien säästötärpit

Tein muutama vuosi sitten suuren suosion saaneen Hullujen Päivien vinkkipostauksen siitä lähtökohdasta, että kannattaa miettiä mitä sieltä i...