Kulttuuria kerran vuodessa: Fashion Photo Helsinki

Olen varmaan pilannut kaiken taiteen kaikenmaailman kulttuurin itseltäni sillä, että olen ollut kiinnostunut siitä "liian aikaisin". Enää ei vaan jaksa kovin usein kiinnostaa. Toisaalta taas kaikki mielenkiintoisimmat asiat ovat aina tuntuneet olevan pääkaupunkiseudulla, yllätys.

Nyt sattui niin, että se Helsinki ei enää muuton myötä olekaan ihan niin kaukana ja Design-museossa sattui olemaan kiinnostavan kuuloinen näyttely, siellä olisi Daniela Talvitien muotikuvia. Daniela Talvitie on mulle kuvaajana aika uusi nimi, mutta on ollut selkeästi yksi niistä kiinnostavimmista suomalaisista (muoti)kuvaajista. Sen verran mitä kuvia olen netissä nähnyt, lähdin mielelläni katsomaan näyttelyä. Odotin (paljon) hienoja kuvia.

Näyttelyn ensimmäisen kuvan saattoi hypätä yli jonain kieroutuneena vitsinä, sillä en löytänyt siitä kuvallisesti tai muotiin liittyvästi mitään jännää. Seuraavat kuvat taas olivat sitä, mitä olinkin odottanut. Uspenskin katedraalissa otetut Jukka Rintalan hääpukuvat näyttivät musta hyvin nätiltä Vogue-matskulta, tosin tässäkin suurin viehätys oli kai taustassa, ei niinkään kuvassa.

Jatkoin matkaani, mitä näinkään, kauhean räpsyn IvanaHelsingin koltusta. Siis ihan oikeasti kuva oli täynnä ö-luokan photoshoppausta ja huolimattomuusvirheitä. Se, että joissain aiemmissa kuvissa tökerö kuvankäsittely näkyy ehkä vain toiselle kuvankäsittelijälle tai josta voi yrittää syyttää huonoa painoa niin tässä kuvassa oli selvästi jäänyt leikkaa ja liimaa -hommat pahasti kesken.

Monessa sarjassa mulle tuli olo, että olin nähnyt saman kuvan jotenkin paljon mielenkiintoisempana aiemminkin, ja niin olinkin. Ne olin aiemmin nähnyt netissä toisena kuvasarjana samoista kuvauksista ja musta ne olivat ihan oikeasti mielenkiintoisempia kuin näyttelyyn valitut. Toki nää on hyvin pitkälle makukysymyksiä, mutta sanonpahan vaan.

Koko näyttely oli mulle pikkuisen pettymys, huonosti valitut kuvat ja huono kuvankäsittely ei vakuuttaneet, laatu ei korvannut määrää eikä toisinpäin. Samalla mua häiritsi kovasti se, miltä mallit näyttivät kuvissa, eivät olleet edes eläviä vaateriipuksia vaan ihan elottomia vaatehenkareita. Ilmeet ja asennot tuntuivat väkisin väännetyiltä, opituilta tai muuten vaan huonolla hetkellä otetuilta. Tää ei siis ole pelkästään näiden kuvien "ongelma" vaan löytyy monenkin mainoksen tai lehtien kuvista, mistä lie tullut tämäkin.

Seuraavan kerran Daniela kun järjestät näyttelyä, palkkaa mut kuvankäsittelijäksi. ;)