Meissä jokaisessa on joku juttu, jonka haluaisi/on halunnut muuttaa. Välillä toivon pidempiä jalkoja, erilaista kallon muotoa tai pienempää nenää. Niitä jalkoja voi pidentää vain kengillä ja oman nenänsäkin on todennut ihan sopivaksi. Yksi asia kuitenkin on ja pysyy. Jos jotain saisin itsessäni muuttaa, se olisi iho.
| Näppyjä 4 ja 5-vuotiaan kasvoilla |
Ensimmäinen kerta kun muistan asiaa miettineeni oli jo päiväkoti-ikäisenä, 5-6-vuotiaana. Odotin äitiäni päiväkodin eteisessä ja katsoin itseäni peiliin. Mietin miksi minulla on aina jonkinlaisia näppyjä ihossa ja muilla ei. Minusta voi kaivaa ihan minkä tahansa kuvan tästä lähes 27 vuoden taipaleelta ja joka ikisessä ihossa on jonkinlaista näppyä tai ryhelmää.
Atooppinen iho ja akne eivät ole olleet mitenkään helppo yhdistelmä. Siinä kai ne suurimmat ongelmat. En varsinaisesti pidä siitäkään, että arpia syntyy helposti. Käsissäni on arpia jopa yli 20-vuotiaista hyttysenpistoista!
![]() |
| 13-vuotiaana |
Tähän kun vielä lisätään akne, niin oikein hyvä tulee! Oma akneni alkoi jossain 12 ikävuoden paikkeilla ja hoitona aloitettiin jos jonkinlaista lääkevoidetta ja hoitonestettä. Akne ilmeni mm. kasvoilla, rinnassa ja selässä kaikissa muodoissaan: löytyi räjähtäneitä finnejä, ihonalaisia paukamia ja kaikkea siltä väliltä.
Ekan lääkekuurini sain 14-vuotiaana, se oli tetrasykliinikuuri, josta oli hirvittävän vähän apua minun ihollani. Sitten vaihdettiinkin Roaccutaniin ja silloin oikeasti eron näki! Mun kokemat sivuvaikutukset rajoittuivat lähinnä kuiviin huuliin ja iho oli pitkästä aikaa siisti. Pari vuotta kun mentiin eteenpäin, iho alkoi taas olla kamala. Otettiin taas käyttöön Roaccutan - tai itse asiassa rinnakkaisvalmiste. Sitä syötiin muutama kuukausi ja mitään ei tapahtunut. Vaihdettiin jälleen aitoon kamaan eli toinen kuuri Roaccutania.
Rinnakkaisvalmisteissa on se hassu juttu, että niissä saattaa olla joku "merkityksetön" apuaine-ero. Eli toisin sanoen tuote toimii suurimmalla osalla ihmisistä ihan samaan tapaan kuin alkuperäinenkin, mutta pienellä osalla ihmisistä tuote ei toimikaan. Minä olen ollut aika herkkä näille muutoksille.
![]() |
| 17-vuotiaana |
![]() |
| Lähes 27-vuotias iho ja sukulaispoika (jonka isä ei muuten aknesta tai näpyistä kärsinyt!) |
Varsinainen akne on selätetty jossain kahdenkympin korvilla, mutta edelleen kärsin säännöllisistä finneistä, tukkeutuneista huokosista ja niistä ihonalaisista paiseista Ei ne lautasenkokoiset huokosetkaan ole mihinkään pienentyneet. Tilalle on kuitenkin tullut kuoppamaisia aknearpia ja muita jänniä merkkejä siitä, että iho on ainakin elänyt.
Usko tai älä, huono iho on vaikuttanut omaan itsetuntoon aika isosti ja kyllä se vieläkin säännöllisesti iskee, että ei ole koskaan omannut sitä täydellistä ihoa. Toisaalta joku voisi sanoa, että olen sinut ihoni kanssa, koska kuljen paljon ilman meikkiä. Olen nimittäin huomannut, että tähän ihoon on vaikea saada meikkiä niin, että se ei näyttäisi pahemmalta kuin lähtötilanne. Meikki siis usein jopa pahentaa tilannetta. Tästä syystä meikkaan julkisesti mieluummin muita kuin itseäni.
Ei niin, että nuo edelliset ei olisi riittäneet, mutta sen lisäksi ihosta löytyy kaikenlaista tiikeriraitaa eli ns. raskausarpia ihan vaan siitä, että olen kasvanut. Osa on vaalentunut, osa on vielä punaisia, mutta iho on ihan eri näköinen arpiensa kohdalta, joten peitän ne mieluummin vaatteilla.
Minä vaihtaisin ihoni jos voisin. Tällä hetkellä kerään lähinnä rohkeutta (ja rahaa) siihen, että pääsisin erikoislääkärin käsittelyyn. Ottaisin ihoa silottavan happohoidon vaikka heti!
Vaihtaisitko sinä jotain itsessäsi? Tai oletko kokeillut lääkärin tekemää happokuorintaa?





















