keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kolme firmaa, kolme fiilistä

Maailmassa tuntuu olevan kutakuinkin kolme isoa firmaa, jotka omistaa kaikki suurimmat kosmetiikkabärndit. Toki on pienempiä ja itsenäisiä toimijoita, mutta vähemmän yllättäen ne ei ole niin tunnettuja. Kolme isointa on mutulla heittäen Shiseido, L'Oréal ja Estée Lauder.

Kaikista näistä yrityksistä ainakin mulla on jonkinlainen mielikuva, en ehkä ole ainoa?

Toki kaikista tulee ensimmäisenä mieleen ehkä mielikuvia yrityksen maataustasta tai jostain muusta, mutta sen lisäksi on se oma fiilis yrityksen toiminnasta ja mielekkyydestä ostaa tuotteita kyseiseltä firmalta. Tää postaus tarkoittaa ehkä sitä, että en enää koskaan tule saamaan mitään pr-kamaa näiltä firmoilta tai niiden brändeiltä, mutta mielipiteitähän nää on ja ne tulee kokemuksista, joten sori.

Piilaakson matkalla käväisimme Gilroy Premium outletissa, joka on ihan jättimäinen outlet-kylä. Mun suunnitelmaani kuului käydä yhdessä kosmetiikkaliikkeessä ja yhdessä tavaratalossa. Paikan päällä huomasin, että samassa rakennusryppäässä oli useampiakin liikkeitä, joten suunnitelma luonnollisesti muuttui.




Eka käynti oli Estée Lauderin liikkeessä nimeltään the Cosmetic Company Store.
Mun fiilis suomalaisten merkin (merkkien) työntekijöiden perusteella on on ollut vähän etäinen ja ei-niin-palvelualtis. Monesti esim. MACilla olen huomannut, että mulle ei edes ole yritetty myydä tai esitellä millään tavoin. Se mitä olen etsinyt, olen saanut, mutta olisin monesti ollut valmis ostamaan enemmänkin jos joku olisi edes vähän yrittänyt.

Fiilis Kaliforniasta: Varmistettu. Myyjänainen tervehti laimeasti sen jälkeen kun olin häntä tervehtinyt ja meni nyhjäämään tiskin taakse apaattisena ja ehkä vähän ujona. Amerikkalainen huonekaverini sanoi, että jos suomalainen sanoo jonkun olevan ujo, niin sitten se ihminen on tosi ujo.

Seuraavaksi vuorossa bare+Beauty, joka oli ainoa näistä liikkeistä, jonka olin bongannut ennen paikalle pääsyä.


 

Aika nopeasti mulle selvisi, että kyseessä on Shiseidon liike ja kyseinen firma on hetki sitten ostanut yrityksen, jonka tuotteita on bare mineralsit. Lisäksi mulle selvisi, että sama firma omistaa mm. Laura Mercierin, Burberryn ja Elie Saabin merkit, Narsin jo entuudestaan tiesinkin Shiseido-brändiksi.

Siitäkin huolimatta, että Shiseido on japanilainen, mulle ei tule siitä mieleen sellainen japanilainen "jäykkyys", vaan jotenkin sopivan hienostunut ja asiakkaistaan kiinnostunut olo. Toki nyt täytyy myöntää, että olen ollut tekemisissä lähinnä Narsin nettikaupan asiakaspalvelun kanssa, että fiilis tulee vain sieltä. Toisaalta virhetilanteissakin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin, näin asiakkaan näkökulmasta.

Fiilis Kaliforniasta: Muistelen paikkaa lämmöllä ja se säteilee kaikkiin Shiseidon omistamiin merkkeihin. Kun astuin sisään, myyjä otti minut avosylin vastaan ja esitteli kevyesti tuotteita. Myyjän kanssa oli todella mukava asioida ja itse asiassa juttelimme koko käyntini ajan. Ihastuin paikkaan ja söpöihin erikoistuotteisiin niin, että kysyin voinko ottaa kuvia kosmetiikkablogiini. Vastaus oli iloinen "tottakai" ja jatkoimme blogeista puhumista. Nainen olisi myös halunnut että esittelen blogini hänelle, että hän voi vilkaista. Tosin ajattelin kylmästi, että suomen kieli on liikaa jo siinä kohtaa kun täytyy antaa blogin osoitetta, jäi nyt tekemättä. Lähdin oikeasti aurinkoisena pois.

Tepastelin seuraavaan liikkeeseen, L'Oréalin Luxury Beauty Store.



L'Oréalilla on paljon ihan huippumerkkejä ja niillä ihania tuotteita, mutta fiilis on, anteeksi vaan, tosi kolkko. Myyjät on aina todella viimeisen päälle laitettuja, minua vanhempia naisia, eivätkä koskaan lähesty minua ensin. Myyjää tarvitsee itse kuikuilla ja lähestyä, ehkä juuri siksi, että normaalipäivänä minä olen ulkonäöllisesti vähän eri maata. Meillä on joku kuilu. Poikkeuksena on ollut Helsingin Sokoksen Urban Decayn piste, jossa ihan jopa tunsin itseni tervetulleeksi.

Fiilis Kaliforniasta: Viimeisen päälle laitetut myyjät, check. Erittäin siisti ja tyylikäs esillepano, check. Myyjä, joka ei tervehdi, check. Myyjä, joka puhuu mieluummin työkaverilleen kuin asiakkaalle, check. Okei, kyllä mulle kelpaa sekin, että saan ihan itse katsoa tuotteita. Varsinainen järkytys tuli siinä kohtaa kun kysyin saman kysymyksen kuin edellisessä liikkeessä: saanko kuvata kosmetiikkablogiani varten. Vastaus oli tyly: "No". Ei mitään kuorrutteita tai koristeita. Jopa suomalaiselta asiakaspalvelijalta olisin odottanut monisanaisempaa vastausta, esim. "Valitettavasti meillä ei saa kuvata." Tuo jyrkkä ei oli itse asiassa yksi niistä kahdesta asiasta, jotka minulle liikkeessä sanottiin "How are you" oli toinen, joka vastaa suomalaista moita. Mulle on ihan ok, että kuvata ei saa, sen takia kysyinkin. Vastaus oli kuitenkin niin tyly, että ei mun tehnyt mieli asioida liikkeessä sen enempää. Paikalla oli ihan hyviäkin tarjouksia mm. vanhanmallisia UD-siveltimiä puoleen hintaan, mutta shoppailufiilis vähän jäi.

Pääsääntöisesti palvelu liikkeissä oli ihan uskomattoman hyvää. Sai minut miettimään onko kaikki provisiopalkalla töissä, sillein hyvässä mielessä. Ihmiset oli oikeasti todella valmiita auttamaan.

Tämähän oli johtamisen opintomatka, joka maustettiin pienellä vapaa-ajalla. Ehkä löysin tästä ihan tärkeän pointin, jota voisi tarkemmin korostaa myös siellä johtamisen, ei vain markkinoinnin puolella. Kaikki mitä yritys tekee liittyy markkinointiin ja asiakkaan saamaan mielikuvaan. Tietysti taustalla on aina paljon tekijöitä, mutta ei kai tympeys ole kenenkään markkinoinnissa mitenkään korostettava juttu?

Oonko yksin kokemusteni kanssa vai onko samoja fiiliksiä?

lauantai 24. joulukuuta 2016

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri luukku 24



Tervetuloa kosmetiikkabloggaajien joulukalenterin vuoden viimeiseen luukkuun.

Jatketaan taas keskiviikkona normaalitahdilla tässäkin blogissa. :)

Kaikki kalenteriluukut löydät tästä:




perjantai 23. joulukuuta 2016

Kosmetiikkabloggaajien joulukalenteri luukku 23 - vinkit kuvausmeikkiin


Tervetuloa 23. kolmanteen luukkuun! Eilisestä löydät ihanan Jonnan postauksen ja arvonnan, johon kannattaa osallistua.

Olen kahtena viime vuotena ollut osana samaa kalenteria ja olen antanut vinkkejä siitä, miten keinovaloa voi hyödyntää hyvinkin pienillä panostuksilla. Vinkit voit katso täältä ja täältä. Tänä vuonna ajattelin vähän muuttaa kaavaa, mutta jatkaa vähän samalla teemalla.

Malli: Suvi

Kuvausmeikki on hakusana, jolla tähän blogiin tullaan edelleenkin tosi usein. Se edellinen postaus aiheesta on ihan asiaa ja kirjoitettu kuvaajan näkökulmasta, mutta on vähän jo nolo, koska kuvien linkitykset on menneet rikki ja en tiedä mitä kuvia olen käyttänyt. Toisaalta tämä postaus on pitänyt tehdä moneen kertaan viimeisen viiden vuoden aikana, mutta on jäänyt. Meinasin nyt tällaisessa erikoistilanteessa paljastaa päivitetyn version aiheesta näin valokuvaajana ja meikkaajana.

Kuvausmeikki saattaa kuulostaa vähän pelottavalta ja jotenkin tosi mystiseltä. Ei se oikeasti ole kumpaakaan. Parhaimmillaan hyvä kuvausmeikki on se ihan oma, perus päivämeikki.

Lähdetään ihan perusjutuista: Mieti kumpi on tärkeämpi, meikki vai kohde, halutaanko katsojan kiinnittävän huomiota meikkiin vai ihmiseen. Yleensä se ihminen kuvassa on tärkeämpi asia, joten kannattaa panostaa siihen, että kaikki on linjassa. Monesti käy niin, että kuvaustilanteessa on kiva valita ne pinkit luomivärit, glitterrajaukset tuplana ja vielä liioittelevat tekoripset ja ihminen jää huomiossa kakkoseksi.


Kuva: Liisa Salonen


Matta on in ja pop ja kaikkea muuta hyvää: Mattatuotteilla ja hyvällä häivytyksellä ei voi mennä vikaan. Glitterit, shimmerit ja muut kiiltävät ja nätit tuotteet saattaa tehdä valojen kanssa varsinaisen "palveluksen". Esim. shimmerillä tehty silmämeikki näyttää valojen kanssa pahimmillaan siltä, että joku olisi pyyhkinyt puolet meikistä pois tai siltä, että meikki ei alunperinkään ollut kovin symmetrinen. Ne kun heijastavat valoa, niin lopputulos voi olla arvaamattoman valkoinen ja väärällä tavalla.

Mutta: Älä puuteroi liikaa ja valitse puuteri, joka ei näytä liian jauhoiselta. Jos joku osa näyttää jauhoiselta, suihkauta kosteussuihketta, esim. MACin fix+ tai vaikka kiinnityspray kuten Urban Decayn All Nighter. Kaikki meikin päälle tuleva neste "sulattaa" jauhoisuutta.

Enemmän on enemmän: Kun kuvataan kirkkaissa studiovaloissa tai kovassa auringonpaisteessa, meikin voimakkuus täytyy määritellä uudelleen. Nyrkkisääntönä oon pitänyt, että meikin pitää olla astetta tummempi kuin se normaalisti olisi.

Kuvat: Liisa Salonen, malli: Laura

Lauran kuvissa meikkiä ei näe, mutta kummassakin sitä on ja paikan päällä sen olemassa olon näki, kuvista ei niinkään. Itse asiassa kahdessa ekassa kuvassa on eri meikki kuin viimeisessä, mutta näyttää aika samalta, eikö?

Tässä on asiaa havainnollistava kuvasarja, jossa meikkejä ei ole tehty ehkä tarvittavalla huolellisuudella, mutta mennään tällä, rohkeasti vaan.
Eka kuva vasemmalta: "ootko sairas?" aka. ilman meikkiä

Toinen vasemmalta: Nudeista nudein eli se, mitä mulla olisi normaalisti. Meikkipohja, siistit kulmat, ripsivärit ja kevyet luomivärirajaukset myös alaluomella, kevyt banaanivarjostus.

Keskimmäinen: Kevyt meikki, peusmeikki eli se, mikä mulle on yleensä juhlameikki. Vahvempi meikkipohja, poskipuna, luomivärit banaanivarjostuksella, siistit kulmat, huulipuna, luomivärirajaukset myös alaluomella.

Toinen oikealta: Keskivahva. Muuten samalla linjalla, mutta koko homma on tehty vielä vähän reilummalla kädellä ja pienillä korostuksilla ja varjostuksilla.

Oikeanpuolimmainen: Vahva. Kaikkea vielä vähän lisää ja ehkä tummemmilla sävyillä ja vahvoilla varjostuksilla.

Alempi kuvasarja havainnollistaa miten tällainen näyttäytyy mustavalkoisena. Kontrastierot on siis avainjuttu jos sitä mustavalkomeikkiä lähdetään tekemään.



Älä huoli kuvauspäivää varten syntyneistä finneistä: Totuushan on, että tosi moni tulee kuvauspäivänä paikalle stressaten sitä, että yön aikana syntyi hirveä paisefinni. Ei se mitään, anna olla vaan. Normaalitilanteessa kuvaaja poistaa finnin kuvankäsittelyllä tosi nopeasti. Se kannattaa meikata ihan normaalisti ilman mitään lisäpakkeleita. Pahimmillaan lisämeikki saattaa tehdä siitä vielä huomiota herättävämmän tai vaikeammin photoshopattavan.

Ohjeita kuvausmeikkiin löytyy kirjoista ja netistä hurjasti, mutta niissä ei mun mielestäni ole huomioitu ihan kaikkea. Monesti nuo ohjeet on jotain kasari-/ysärijäännöksiä, jossa ei ainakaan pyritä luonnollisuuteen tai yhteistoimintaan kuvaajan kanssa. Monesti näillä tulee vaan puuterinen pakkeli. (Tää olkoot mun epäsuosittu mielipiteeni.) Esimerkiksi nenän varjostukset kannattaa unohtaa alkumetreillä ellei todella tiedä mitä tekee. Iho täytyy saada elävän näköiseksi, ei maalatuksi. Kyllä valokuvaaja saa ihoon valoja ja varjoja.

Ehkä suurimpana poikkeuksena on kuitenkin mustavalkokuvat. Niihin meikin pitää lähtökohtaisesti näyttää kolmiulotteisemmalta ja pelata nimenomaan tummuuseroilla, jotta meikki näyttäisi miltään multavalkokuvassakin. Totuus on kuitenkin, että tosi harva kuvaa lähtökohtaisesti mustavalkokuvia, joten asiaa tarvitsee aika harvoin miettiä.

Vasen kuva: Jussi Koskela, oikea kuva: Liisa Salonen, malli: Annika

Yllä oleviin kuviin tehtiin ihan äärimmäisen jämäkkä ja hyvin kontrastikas meikki, koska tarkoituksena oli kuvata todella jyrkkäsävyisiä mustavalkokuvia. Silmien aluset tuntuivat normaalivalossa melkein valkoisilta, luomilla oli ihan valkoista ja ihan mustaa ja kaikkea siltä väliltä, huulillakin oli melkein valkoista huulipunaa yhdessä ja erikseen tumman kanssa.
Tässä mun vinkit tällä kertaa! Tuliko uutta tietoa tai mielenkiintoisia juttuja?



Huomisen luukku aukeaa tässä ja kaikissa mukana olleissa blogeissa. Jokaisessa voi olla vähän eri juttuja, joten kannattaa käydä klikkailemassa!


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Litra kosmetiikkaa kahdeksi viikoksi

Kerroin aiemmin, että olen aika keltanokka lentomatkustamisessa. Edellinen kerta koneessa oli kymmenisen vuotta sitten ja silloin ei tarvinut kiinnittää huomiota nesteisiin ja niiden pakkaamiseen.
Nyt kun kosmetiikka pitää olla alle desin pakkauksissa ja kaiken täytyy mahtua litran pussiin, pisti asia vähän miettimään.

Näihin päädyin:

lentokosmetiikka

- Huulirasva. Ihan jo siksi, että lentokoneessa kuulemma kaikki kuivuu.
- Käsirasva samasta syystä. Tämä on itse purkitettu isommasta pakkauksesta.
- Dödö, pakkauksessa jonka voi heittää pois kun loppuu.
- Kuivashampoo
- Hätävaraksi deodoranttiliinoja
- Savetteja. Käsidesistä jää yleensä kurja lähmä, mutta onneksi saman asian ajaa desinfioivat puhdistusliinat.
- Shampoo, tosin hotelleissa on aina jokin shampoo, hoitoaine on musta paljon tärkeämpi.
- Itse pullotettu hoitoaine, Korresin pullossa Redkenin All Soft.
- Pieni misellivesi meikin puhdistukseen.
- Hammastahna. Yllätävää, eikö?
- Balmainin hius"öljy" korppulatvoille.
- Kosteusvoide. Mukana tosin oli myös silmänympärysvoide, mutta se putkilo näki tyhjyyden ja jäi matkalle.
- Macin pro longwear -peiteaine, toimii pieninä määrinä käytettynä oikein kätevänä meikkivoiteena.
- Sensain kulmakynä.
- Sensains eyeliner.
- Lämpimällä vedellä poistettava ripsari. Tällä hetkellä käytössä Cliniquen Lash Power.
- Hoitava huulipuna.

Mukana oli myös muutama Dermosilin näytepussi, joita en luonnollisesti tuonut enää mukanani. :D
Matkalta ostin vielä pienen hiuslakan, sillä tukka ei vain meinannut pysyä paikallaan!

Näyttääkö yhtään samanlaiselta kuin oma matkakosmetiikka?

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Jenkkien kosmetiikkaostokset

Olin yli viikon Jenkeissä ja kosmetiikkasaalis jäi aika pieneksi. Korttelin päässä ekasta hotellista oli Sephora. Mun ensimmäinen käyntini Sephorassa ikinä. Paikka oli kuin pyhiinvaelluskohde. En ostanut mitään!

Vaikka San Franciscon keskusta pursusi kaikenlaisia kosmetiikkaliikkeitä, tuntui että se tavaramäärä vaan oli liikaa. Sama toistui vaatteiden kanssa, valinnanvaraa oli niin paljon, että ei vain jaksanut. Toisaalta tuolla rapakon takana ei ole yhtään niin edullista kuin aina hehkutetaan. Euron kurssi on hurjan huono, joten käytännössä 1 euro = 1 dollari. Lisäksi hyllynreunassa oleviin hintoihin lisätään Kalifornian 9% myyntivero. Olisin kaivannut Urban Decayn All Nighter -suihketta, mutta hinta oli 32 dollaria pullolta (noin 35 dollaria veroineen). Viimeksi kun tarkastin, Sokoksen hinta oli 26 euroa. Huono diili siis. Toisaalta kaikkia kiinnostavia tuotteita saan tarvittaessa ostettua netistä kun niille on oikeasti tarve.

Ekat kosmetiikkaostoksetkin tein vasta kolmantena päivänä, Targetista! Targettia voisi kuvailla paikalliseksi Prismaksi. Hyvät oli tosin löydötkin! Targetissa olen oikeastaan halunnut käydä melkein yhtä pitkään kuin Sephorassa. Firmalla on oma sivellinmerkki Sonia Kashuk, jota on kehuttu hinta-laatusuhteeltaan mainioksi. Yhden siveltimen ostin ja ensifiilikset on, että onpa pehmeää karvaa 15 dollarin siveltimeksi. Mukaan nappasin myös Pixin testikokoisen setin merkin myydyimmistä tuotteista. Shiseidon vanulaput piti ostaa melkein sen takia, että oli niin kummallista löytää niitä prismavastineesta. Tosin nämä nyt on oikeasti parhaita kertakäyttöisiä lappuja.


Mukaan lähti toki ihan tarpeellisiakin juttuja: pieni vanupuikkoja sisältävä kotelo, minikokoinen hiuslakka ja ihan törkeän pitävä dödö. Olisinpa ostanut tämän jo ekana päivänä, niin olisin heti kättelyssä tajunnu kuinka hyvää tää on ja olisin vähän hamstrannut.


San Josen puolella sen sijaan vähän hullaannuin. Löysin niitä asioita, joita olin jollain tasolla halunnut jo aiemmin.

Make Up For Everin liikkeessä kävin kokeilemassa uutta UHD-meikkivoidetta (no okei, uutta minulle). Ensifiilis oli se, että en tykkää, ei peitä yhtä hyvin kuin vanha. Samalta reissulta löysin minikokoisen magneettipaletin ja mukaan sain vielä näytetuubin vihreästä primerista kun sitä kehuin.
Pääsääntöisesti palvelu oli aina ihan uskomattoman hyvää. MUFElla sain kokeilla meikkivoidetta ja sitä laitettiin vielä mukaan näytepurkissa. Saatesanoiksi sain, että että osta sitten vaikka Suomesta jos tykästyt. Ei pakkomyyntiä, vaan oikeasti palvelua.


Löytyi sieltä Sephorastakin jotain. Vera Monan Color switch. Näitä toki saa nykyään Suomestakin, mutta en postikulujen takia ole vielä tilannut, nyt päätin tuhlata. Lisäksi kaveri etsi glitteristä eyelineria ja se oli niin upea, että oli pakko saada sekin.


Kävin Benefitin liikkeessäkin San Franciscon puolella, mutta palvelua ei ollut, joten jätin liikkeen oman onnensa nojaan. San Josen Macy'sissa päätin napata vanhan tutun, Benetintin. Mukaan tuli myös They're real -minimaskara.


Seuraavan tuotteen kosmetiikkastatusta joku saattaa kyseenalaistaa, mutta onhan tämä Starbucksin duochrome-muki nyt aika kosmetiikkabloggaajajuttu! Vihreän ostin jo aiemmin Suomesta, mutta tottahan tämä vihreä-violetti muki on toisella tapaa hyvin kaunis. Yllättävää kyllä, tällä oli taas hintaeroa Suomesta ostettuun lähes kymmenen euroa, aika hurjaa.


Vielä viimeisenä paikkana: bare+beauty
Piipahdimme yhtenä päivänä Gilroy Premium Outlet -nimisessä outlet-kylässä. Paikka on niin iso (varsinkin siihen kahteen tuntiin koluttavaksi!), että sotasuunnitelma oli tehtävä etukäteen. Mun ajatuksena oli käydä Bare Mineralsin liikkeessä ja Saks fifth avenue off fifthillä. Paikan päällä tosin huomasin, että kosmetiikkaliikkeitä oli enemmänkin. Lopulta kuitenkin vain tuosta Bare Mineralsin liikkeestä ostin jotain. Ensiksikin, mulle selvisi, että Shiseido on ostanut Bare Mineralsin ja liikkeessä taisi olla Bare Mineralsin lisäksi NARSia ja Shiseidoa ja lisää merkin brändejä oli kuulemma lähiaikoina tulossa, mm. Laura Mercier.

Täältä tassuihin meinasi tarttua vaikka mitä, ei vähiten sen takia, että paikan myyjä oli aivan ihana. Juteltiin hänen kanssaan koko käyntini ajan. Täältä lähti lisää Shiseidon vanulappuja, edullisia kun olivat, nestettä sisältäviä vanupuikkoja ja Bare Minerals -setti. Tämän ostin lähinnä laukun takia, mutta huomasin vasta kassalla, että se oli täytetty merkin tuotteilla.


Vähän, mutta oikeasti kiinnostavia tuotteita. Kiinnostaako joku erityisesti?

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Niksi-Smykki maailmalla


Nyt on kotiuduttu Kaliforniasta, mutta aliarvioin täysin jetlagin voiman. Eilenkin heräsin kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin kello kolme täysin virkeänä. Hieno reissu kuitenkin, eikä edes vain sen takia, että pääsin ekaa kertaa elämässäni pyhiinvaellukselle Sephoraan.

Tässä oli se niksikin. Hotellissa oli vähän vanhanaikaisesti, mutta söpösti vain palasaippuoita. Hetken aikaa märkä saippua ajelehti lavuaarin reunalla kunnes kyllästyin. Nappasin hammasmukini ja heitin sen nurinpäin tasolle. Hep! Saippuateline on valmis! Pahvimukin suurin ongelma tässä tarkoituksessa tietysti on se, että se vettyy ja useamman päivän jälkeen pahvi alkaa löystyä. Ajoi kuitenkin asiansa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Tee-se-itse kangasnaamio

Kosmetiikan kanssa askartelu on ihan hauskaa. En ehkä joka aamu jaksaisi askarrella, mutta satunnaisesti se on mielenkiintoista.

Muistan kun joitain vuosia sitten Make Up Storella oli pieneksi "pilleriksi" puristettuja kangasnaamiopohjia. Niitä oli tarkoitus liottaa suosikkikasvovedessä, jolloin puristenaamio aukeaa oikeaksi kangasnaamioksi. Vähän sen jälkeen suomalaiselta Similtä tuli myyntiin törkykallis naamiopaketti, joka sisälsi tuon hoitoveden ja jokusen kappaleen noita puristettuja naamioaihioita. 


Mun tulkintani mukaan sama naamio on jossain vaiheessa ilmestynyt K-kauppojen hyllyille Pirkka Argan -tuotemerkillä ja hinta on pieni osa alkuperäisen tuotteen hinnasta, noin kymmenen euroa. 

"Pillerin" foliokuori aukaistaan ja pillerin päälle kaadetaan hoitonestettä niin, että pilleri turpoaa. Kun naamio on saatu kasteltua, se näyttää jo ihan perinteiseltä kangasnaamiolta.


Paketissa lukee, että naamio on kosteuttava. Tuote kuitenkin tekee viileän tunteen iholle, niin siinä on varmaan myös jotain puhdistavia ominaisuuksia. Iho on kuitenkin harvinaisen kosteutetun tuntuinen käsittelyn jälkeen. Vaikka naamio sisältääkin "vain" nestettä eikä korealaisten naamioiden tapaan geelimäistä ainetta, kosteutusteho on oikeasti hyvä.

Viilentävä fiiliskään ei tunnu kovin kauhealta. Naamiota pois ottaessa iho saattaa tuntea sitä kylmänfiilistä pienestäkin tuulahduksesta, mutta kylmä menee nopeasti ohi.

Edullinen ja hyvä, loistavaa!

Onko joku muu löytänyt saman tuotteen?