Eilen mulla välähti.
Tehtiin koulussa kuvausmeikkejä. Valokuvaajana pidin joitain juttuja ihan kauheina enkä yhtäkään niistä meikeistä sanoisi hyväksi kuvausmeikiksi -
mukaanlukien opettajan demomeikki ja itse tekemäni meikki. Kaikki meikit varjostustapoineen kaikkineen tuntuivat jotenkin tosi vanhanaikaisilta ja maskimaisilta.
Tuli ihan kasarifiilikset.
Illalla asiaan liittymättömästi katsoin Batman-elokuvaa. Sitä leffaa, jossa Heath Ledger oikeasti vaikutti pelottavan mielenvikaiselta ja jokainen huulen maiskutus sai aikaan kylmät väreet, kyllä te tiedätte. Kaikki tuntui jollain tapaa tosi realistiselta, siltä, että tässä maailmassa voisi oikeasti olla joku Batmanin kaltainen hahmo tai Jokerin kaltainen hullu. Aloin miettimään asiaa eteenpäin.
Samat hahmothan on esittetty meille jo kerran jos toisenkin. Heath Ledgeristä huolimatta jokainen varmaan muistaa sen 80- ja 90-lukujen taitteessa tehdyn Tim Burtonin Batmanin. Jos saatte ajatuksenne irti siitä maiskutuksesta ja mietitte hetken Jack Nicholsonin Jokeria. Hahmohan on lähinnä hassunhauska pikkupahis, jonka tyyli on kuin teatterin lastennäytelmästä. Itse asiassa koko leffa on selkeästi sarjakuvamainen ja täysin epärealistinen. Ei niin, että siinä olisi mitään pahaa, mutta tyyli on täysin eri kuin 2000-luvun Batmaneissa. Siitä kasarihommasta ollaan menty paljon eteenpäin. Siinä missä supersankarileffat olivat jotain kevyehköä lasten viihdettä ja selkeästi satua, tän hetken (super)sankarileffat on scifi- ja/tai fantasiaelementeistään huolimatta hyvin realistisia: Batman ei pukeudukaan nahkaan tai trikoopukuun vaan täysin tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen hienointa teknologiaa. Jokeri puolestaan on huonosti värjättyine hiuksineen ja rumine meikkeineen jollain tapaa realistinen esitys täysin päästään sekaisin olevasta rikollisesta.
Siinä se oli. Ne jutut, mitä meille vielä tänäpäivänäkin opetetaan kuvausmeikeistä on pääsääntöisesti jostain menneisyydestä ja se voi olla se syy, miksi meikkaajan ja kuvaajan ajatukset hyvästä meikistä voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Vaikka samat piirteet löytyy 80-luvun ja tän hetken kuvausmeikeistä, puhutaan silti ihan erilaisista tekniikoista ja tyylilajeista. Toisaalta on vain luonnollista, että asioita tehdään toisin, koska niitä voi vaikkapa digikuvan myötä tehdä toisin.
Maailma muuttuu, meikkiseni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Uusin
Perfektionismin loppu
Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...
voisitko kertoa mikä meikissä/meikkaustavassa erityisesti oli pielessä ja mitä olisit itse muuttanut/tehnyt toisin/paremmin? olisi kiva kuulla yksityiskohtaisempi selitys siitä! :)
VastaaPoistat. toinen parturi-kampaajaopiskelija
Olen nähnyt viestisi ja vastaan heri kun sunnuntaina pääsen kotiin!
PoistaNo niin, nyt olen taas oikeasti koneen ääressä, jolloin kirjoittaminen on helpompaa ja pääsin jopa kirjautumaan Bloggeriin.
PoistaSuurimmat ja selvimmät "ongelmat" koskivat mun mielestä erityisesti varjostuksia. Opettajalla tuntui olevan käsitys, että meikkaaja on vastuussa siitä, että kasvot näyttävät kuvassa kolmiulotteisilta. Todellisuudessa mun mielestä se kuitenkin on ensisijaisesti valokuvaajan asia.
En myöskään innostunut tavasta, jolla varjostukset tehtiin: poskiluun alle tehtävä varjostus sai opettajan mukaan olla yläreunastaan jopa ihan tarkkarajainen ja nenänpielien varjostukset hyvinkin näkyvät. Tää on tietysti ihan ok jos kuvataan ihmistä täysin edestä. Kuvaajana en kuitenkaan jaa sitä näkemystä, että ketään kuvattaisiin pelkästään suoraan edestä. Varjostusten tulisi ihan oikeasti olla tavallaan näkymättömät jos kasvoja halutaan milliäkään kääntää sivulle.
Ohjeina oli myös, että tuotteiden tulisi olla mattapintaisia, ettei meikki studiovaloissa näytä suttuiselta. Tavallaan tässä ollaan ihan oikeassa, mutta asia ei todellakaan ole noin mustavalkoinen. Digikuva eli se, että kuvaa pääsee heti katsomaan mahdollistaa sen, että kiiltäviä tuotteita voidaan jossain määrin käyttää kunhan tietää mitä tekee. Tätä asiaa uskoisin vielä tulevaisuudessa avaavani ihan täysmittaisella blogitekstillä. :)
Oliko tästä yhtään apua?