Kuinka käyttää kolminumeroinen summa kosmetiikkaan

Aina aika ajoin joku ulkopuolinen henkilö tulee arvostelemaan bloggaajien rahankäyttöä, kauhistellaan käytettyjä summia ja "syytetään" siitä, että isi maksaa. Mihin se johtaa? No ei yhtään mihinkään! Myönnän avoimesti, että olen kateellinen ns. pappa betalar -tyypeille, mutta kateuteni ei muuta sitä kuinka paljon tai vähän rahaa minulla on käytössä pappa betalar inte -tyyppinä. Tehdäkseni asiasta vieläkin käsittämättömämmän, silloin kun vanhempani oikeasti avustavat minua vaikkapa pyykkikoneen ostossa, tunnen huonoa omatuntoa siitä. Haluaisin itse kyetä saamaan ne asiat, joita saan isin avustuksella.

Viimeisimpänä kauhisteltiin kuukauden aikana tehtyjä jopa 300 euron kosmetiikkahankintoja. Kuinkahan moni oikeasti laskee omia menojaan niin tarkasti kuin vaikkapa kauneusbloggaajat? Ystäväni, joka elää muuten pihiä elämää, omistaa koiran ja joutui käyttämään tätä eläinlääkärissä, yhden käynnin hintalapuksi tuli 350 euroa. Jos omistautuu yhdelle asialle, niin miksi siihen ei voisi käyttää sitä rahaa, jota ei käytä muuhun? Yhdelle eläimet on se harrastus, toiselle kalliit ratsastustunnit ja kolmannelle vaikka se kosmetiikka.

Minulla on kuukaudessa käytössä tällä hetkellä kolminumeroinen summa rahaa. Kävin kääntymässä Tallinnassa. En matkustele paljon, viimeksi olen käynyt Suomen rajojen ulkopuolella 2013. Jyväskylä-Tallinna-Jyväskylä -matkat maksoivat tällä kertaa 35 euroa hengeltä. En polta tupakkaa, en juo alkoholia, minulla ei ole muita kalliita harrastuksia ja teen keikkaluontoisia töitä. Muutenkin olen ollut tämän vuoden kosmetiikkalaihiksella. Käytin matkani aikana melkein 200 euroa kosmetiikkaan. Suomen lainsäädännön mukaan kosmetiikkaa on muuten myös päivittäiset hygieniatuotteet! Tässä omat ostokseni:

Ajattelin antaa InvisiBobbleille uuden mahdollisuuden. Olen ilmeisesti käyttänyt bobblejani ihan väärin. Pakkauksessa on kuulemma kolme lenkkiä siksi, että yhtä lenkkiä käytetään vain kerran kolmessa päivässä. Toki olen antanut omilleni hengähdyspäiviä, mutta en ole kyllä pysynyt kärryillä noin tarkasti. :D Setti kampausohjeineen ja valkkeineen maksoi 14 euroa.

Osastoa "näitä olen kaivannut", mutta ei olleet mitenkään pakkohankintoja. Hammasharjan näköinen meikkivoidesivellin taas oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Tässä on varmaan reissun kalleimmat yksittäiset ostokset.

Pieni lasinen kynsiviila ja lasinen jalkaviila.

Misshan mustapäälaput. Naureskelin, että menin Viroon ostamaan korealaista kosmetiikkaa. Misshaa oli paljon, sitä oli ripoteltu eri puolille kosmetiikkaosastoa ja aina tartuin Misshoihin vaikkei nimeä näkynytkään!

Moxie-tuotteet on ostettu puhtaasti söpöyden takia, mutta miksei pakolliset asiat voisi olla samalla söpöjäkin? Jep, nämäkin virallisesti kosmetiikkaa.

Mineraalidödöjä, toinen kotikäyttöön ja nestemäistä laitan pienempiin suihkepulloihin kun olen kodin ulkopuolella.

Girlz only -kuivashampoo. En viitsinyt raahata kuivashampoota kotoa, joten ostin paikan päältä. Girlz onlya myydään muuten Suomessakin ainakin Hairlekiineissa.

Joik on ehkä mun suosikkini virolaisesta kosmetiikasta. Tällä kertaa ostin vain tutun kaakaovoita ja sheavoita sisältävän puikon. Tästä ei voi enää luopua! Joikit on muuten ihan edullisia lahden tälläkin puolella, mutta nappasin tämän mukaani välttääkseni postikuluja.

Japanilaisia ja korealaisia kangasnaamioita. Hinnat olivat pääsääntöisesti alle kaksi euroa kappaleelta. Reipas osa näistä tosin menee pieniksi lahjoiksi muille kuin itselleni.

Misshan huulinaamio oli niin outo asia, että onhan se kokeiltava.

Vielä viimeinen eli taas pussinaamio, tällä kertaa silmänympärysiholle.

Kasa sisälsi jokusen heräteostoksen, mutta merkittävä osa on sellaisia tuotteita, joita käytän kuitenkin omasta halustani tai käytännön syistä. Kuinka nopeasti tulisi ajatelleeksi, että ne hiuslenkit, dödöt, tampoonit ja kuivashampoot olisi sitä kosmetiikkaa?

#jopa300 Liiallisuuksia-blogin "Mitä harrastus saa maksaa?"

DixiBox

Sori, nyt ei ole kyse huikeasta uudesta kauneuboksista vaan vähän Toisen roska -juttuun liittyvä kiitos.

Aina yhtä ihana Helena oli tuomassa minulle muutamia tuotteita, mutta laittoi kassiin lisäksi muutamia tuotteita, joista hänellä oli tuplakappaleita tai tuotteet eivät muuten sopineet.

Kassin "ylimääräinen" sisältö näytti tältä, huudahdin, että tässähän on puoli LivBoxia. :D Tarkemmin katsottuna tuotteita oli viisi, ihan kuten vaikka siinä LivBoxissa, osa vain oli Helenan lisäämiä. Nimesin sisällön DixiBoxiksi. Kiitos Helena! Ainakin yksi tuotteista osoittautui jo aikamoiseksi aarteeksi.

Mitäs sanoisitte jos kasaisin oman SmykkiBoxini samaan tapaan ja joku teistä saisi sen?

Mistä tätä saa

Kosmetiikkabloggaajien keskuudessa on ollut pohdintaa siitä kuinka paljon esitellyistä tuotteista tulisi olla tietoja mm. myyntipaikasta ja hinnasta. Minähän olen näitä tietoja kirjoittanut aika onnettomasti, syitä on monia, mutta minua kiinnostaisi kuulla sinun mielipiteesi.

Haluaisin olla mahdollisimman lukijaystävälinen, mutta välillä en ihan itsekään tiedä mistä käyttämiäni tuotteita saa tai mikä on niiden hinta - varsinkin jos olen itse tuotteet saanut testaukseen. Toki aina voi yrittää enemmän. Eräänkin tuotteen kohdalla päätin olla kirjoittamatta, koska en ole itsekään löytänyt sitä mistään tämän kaupungin kaupasta.

Millaisia tietoja haluaisit esittelemistäni tuotteista?

P.s. Tuo tuote, josta en kirjoittanut oli Herbinan hajusteeton kuivashampoo. Yleensä kuivashampoota käyttäessäni saan asunnon toisesta päästä valitusta siitä, että minä "myrkytän" jotain. Hajusteettoman tuotteen kanssa tuota kommenttia ei koskaan tullut. Eli jos tiedät mistä tuota saa, niin kerro ihmeessä minullekin!

Liiketalouden pääsykokeet

Mennään vähän kauneusaiheiden ulkopuolelle tänään. Aloitin syksyllä liiketalouden opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ja pääsykokeisiin valmistautuessani yritin etsiä jos jonkinlaista tärppiä valintakokeeseen. Nyt on se hetki vuodesta kun joku saattaa niitä tulevia valintakokeita stressata niin tässä vähän apuja.

Netissä kiertää aika sitkeä huhu, että liiketaloutta on tosi helppo päästä opiskelemaan ja lukemisia ei tarvita yhtään, mutta väitän että huhut on laittanut liikkeelle ihminen, joka ei ole koskaan yrittänytkään, sillä kokeessa tarvittiin aikamoista nippelitietoa tai ainakin ihan aidosti ennakkomateriaaleihin pohjautuvaa osaamista.

Viime keväänä valintakokeeseen kuului kolme ennakkomateriaalia. Yksi materiaaleista oli Fazerin toimintakertomus, toinen oli yrityksen perustamisopas ja kolmas oli lähes 100-sivuinen englanninkielinen teksti kaupankäynnistä Suomessa.

Materiaalit on kuulemma olleet samantyyppisiä joka vuosi, tosin keväällä 2013 englanniksi oli ollut tyyliin 15-sivuinen juttu.

Ihan ensiksi kannattaa tutustua Valmennuskeskuksen YouTube-videoihin, sain yhden videon katsomalla tosi tärkeää infoa esim. siitä, että kokeessa on aina esseekysymys ja se yleensä tulee englanninkielisestä materiaalista. Videoita täältä.

Sanasta sanaan ei juttuja missään nimessä tarvitse osata, mutta vaikkapa toimintakertomuksesta tulisi tietää pääpiirteissään myös olennaisia lukuja. Jonkinlainen toimintakertomus on kuulemani mukaan ollut ainakin viime vuosina varmasti mukana. Teksteissä on hyvä huomata myös se, että kokeisiin kysymykset tulevat nimenomaan ennakkomateriaalista, joten mitään asiaa ei välttämättä kannata pitää ihan itsestäänselvyytenä. Kesän 2014 pääsykokeissa mm. kysyttiin arvonlisäveroasioita ja itse vastasin todennäköisesti väärin, koska en vastannut kysymykseen aineiston perusteella. Perus alv-kantahan on tällä hetkellä 24, mutta yksi materiaaleista oli sen verran vanha tapaus, että siinä alv:stä puhuttiinkin 23 prosenttina.

Englanninkielinen ennakkomateriaali saattaa äkkiseltään tuntua pahalta. Joku suositteli, että suomentaa tekstin sanasta sanaan - mikä varmaan onnistuukin lyhyemmissä teksteissä - mutta pitkissä jutuissa tärkeämpää on oikeasti se, että osaa sisällön pääpirteissään. Viime vuonna esseekysymys oli tyyliin Suomen vientimahdollisuudet ja piti kertoa viisi mahdollisuutta. Koko tekstin tuli mahtua yhdelle rivitetylle A4-paperin puolelle. Eli ei siinä kauheen pikkutarkkoihin asioihin pääse. Mun tekniikkani lukiessa oli se, että kävin tekstit kokonaisuudessaan kolmeen kertaan läpi. Mullahan on lukihäiriö, joka ei varsinaisesti näissä auta. Eka lukukierros meni kutakuinkin näin: Tunsin kyllä ymmärtäväni jokaisen yksittäisen sanan, mutta tekstistä ei vaan saanut tolkkua, puskin silti tekstin läpi. Toisella kierroksella homma alkoi olla jo ihan selkeää tekstiä, joten lukiessani alleviivailin ja tein kuvallisia muistiinpanoja. Kolmannella kierroksella kävin läpi lähinnä alleviivaukset ja kertailin mielestäni tärkeimpiä juttuja. (Materiaalit oli muuten sähköisiä, mutt pdf-tiedostoihin voi yleensä tehdä yli- tai alleviivauksia niin kuin tavalliseenkin paperiin!)

Itse pääsykokeessa kannattaa ehkä vähän osata laskea. Oma kokeeni sisälsi esseen lisäksi vain monivalintakysymyksiä ja vääristä vastauksista sakotetaan. Luulen, että oman kokeeni pääsin läpi sillä, että matemaattisia taitoja testaavassa osuudessa vastasin vain niihin, joihin osasin varmasti vastata,  oikean vastauksen arpominen olisi todennäköisesti mennyt päin seiniä ja koko kokeen pistemäärä olisi tippunut. (Olinhan siis laskenut kerto/jakolaskua vaativampaa viimeksi yo-kirjoituksissa 2006...)

Ei muuta kuin onnea matkaan!

Monta syytä blogata

Suomalaiset on kuulemma kauhean negatiivia. Mulla on aikeissa vastustaa tätä mielikuvaa, joten ajattelin nyt vähän kirjoittaa kauneudesta muuten kuin purnukoiden näkökulmasta. Olen aina tätä yrittänyt, mutta en ole koskaan juttua saanut viimeisteltyä. Nyt sain kuitenkin inspiraation oman pääni ulkopuolelta.

Luin jossain vaiheessa tyyliblogeja ihan urakalla ja oli tosi mielenkiintoista seurata tyylien kehittymistä. Musta tuntui, että olisi varmaan itsellekin tosi hyvä katsoa itseään tavallaan toisen näkökulmasta kuvien kautta. Tyylibloggaajaksi musta ei varmaan ole, mutta tässä itseä kuvatessa (tai siis kuvattavana ollessa) on päässyt katsomaan itseään ihan toisella tavalla. Peilistä itseään katsominen tuntuu ihan eri jutulta kuin kuvien katsominen.

Kosmetiikkabloggaajana olen kadehtinut muiden kauneusbloggaajien huulia. Kaikilla tuntuu olevan uskomattoman upeat huulet! Kadehdin tavallaan edelleenkin, mutta omat huuli(puna)kuvat ovat saaneet huomaamaan, että mullahan on kauniit huulet myös.

Kun viimein uskalsin julkaista kuvan itsestäni blogissani, tajusin, että minähän olen oikeasti ihan nätti. Eikä teidän kommentit yhtään ainakaan huonontaneet tuota fiilistä, kiitos!

Näitä kuvia katsoessani tajusin, että en näytäkään niin isolta kuin kuvittelen. Painoa on tullut mm. lääkkeiden takia puolessa vuodessa lähes kymmenen kiloa lisää, joten näin ylhäältä alaspäin itseä katsoessaan näkee tilanteen vähän karumpana kuin mitä se onkaan.

Hassuahan muuten tässä kokoasiassa on se, että muita katsoessa sillä ihmisen koolla ei ole minkäänlaista merkitystä! Osaan ihmisistä kiinnittää huomiota enemmän kuin toisiin ja sillä ei ole vähäisintäkään merkitystä onko henkilöllä painoa 50 vai 90 kiloa. Kiinnitän huomiota ihmisiin siksi, että he kantavat itseään tietyllä tavalla. Joskus näen ihmisessä Scarlett Johanssonin vaikka hän itse tuntisi itsensä näkymättömäksi.

Meinasin tähän vielä linkata upeita naisia blogimaailmasta, mutta ymmärtänette, että lista olisi loppumaton. Jos susta tuntuu pahalta niin minä kehun sinua, olet nimittäin kaunis!

Viisi kysymystä

Sain Neiti Kameleontti -blogin Päiviltä haasteen. Kiitos!

Haasteen säännöt ovat nämä:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta

Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen 

Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta

Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)

Minulle esitetyt kysymykset:

1. Mitkä ovat viisi asiaa, jotka teet ensimmäisenä aamulla herättyäsi?

En tosiaan ole mikään aamuihminen, joten venytän heräämistä aina niin pitkään kun vaan suinkin pystyn. Parhaimmillaan olen kymmenessä minuutissa suoriutunut sängystä bussiin.

Viisi asiaa aamulta pääsääntöisesti on: 1. torkutan yhden kerran 2. Linnottaudun vessaan eli pesen hampaat, käytän 1-2 minuuttia hätäiseen meikkaamiseen yms. 3. puen päälleni edellisenä iltana valitut vaatteet 4. juon vettä 5. panikoin, että olisi jo pitänyt lähteä ja silti olen 10-15 minuuttia etuajassa.

2. Mikä asia saa sinut lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle ja piristymään?

Kissat! Erityisesti vanhempieni kissa Herra Kissanen! Virallinen nimi on isottelevasti Magnus Napoleon. Olisin halunnut kaksi kissaa, jolloin toinen nimi olisi mennyt toiselle ja toinen toiselle. Tais kuitenkin olla jo ensimmäisellä viikolla kun kaveri nimitti kissaa Herra Kissaseksi. Nimi jäi. Herra Kissanen on luonteeltaan ihan niin kuin minäkin. Vähän ujo, mutta kiintyy kyllä tärkeimpiin ihmisiin. Kun lukion jälkeen olin ensimmäisiä viikkoja poissa kotoa, Herra Kissanen oli kuulemma masentunut. Se ei syönyt eikä oikein halunnut tehdä mitään. Kun tulin kotiin, Herra Kissanen oli mun sylissä pitkän aikaa ja hurisi tyytyväisesti, muutkin kissan ongelmat hävisi. Kissanenhan ei siis ole mikään sylikissa, joten tuo oli aika poikkeuksellista. Tärkeä elukka. Koska olen kissaihminen, niin kuvituksena kuvia Herra Kissasesta. Osa kuvista on Kissasen "vauva-ajoilta" ja ovat äitini ottamia.

Muiden ihmisten aito ilo ja onnistumiset. Oon tosi herkkä muiden aidoille fiiliksille, hyvässä ja huonossa. Kaikki ne vaikuttaa muhun hyvin vahvasti, joten muiden ilot ja onnistumiset tuo mullekin hyvän mielen.

Muiden huomaavaisuus. Pudotin hanskani Postin lattialle, tajusin itse tapahtuneen, mutta samalla hetkellä kaksi vieressä ollutta jonottajaa riensi nostamaan hanskaa minulle. Tällaisista pikkujutuista tulee tietysti hyvä mieli!

Kauniit asiat, isot ja pienet. Näen yleensä kokonaisuuksista pieniä juttuja, joten kaiken ei tarvitse olla mitenkään erityisen mielenkiintoista.

Laadukkaat materiaalit ja taidokas työ. Erityisesti tietysti vaatteissa ja muissa tekstiileissä. Välitän myös asioista, jotka ei välttämättä ulospäin näy, mutta on mulle tärkeitä ja tuo iloa.

3. Jos pitäisit blogia jostakin muusta aiheesta kuin mistä pidät tällä hetkellä, mikä se olisi? Miksi?

Itse asiassa joskus 2005-2008 pidin musiikkiblogia nimeltään viikon biisivinkki. Kerroin siis viikottain sillä hetkellä kolahtavia biisejä. Noihin samoihin aikoihin piirsin myös sarjakuvia ja julkaisin niitä toisessa blogissa. Tällä hetkellä ehkä suunta olis jossain tyylipuolella, mutta oon liian itsekriittinen niin tämä blogi on ihan riittävä. Kerran oon julkaissut jutun, joka sivusi mun tyyliäni ja se oli hämmentävän suosittu lukijamääriltään!

4. Mitkä ovat viisi parasta luonteenpiirrettäsi?

Mulla on melkein loppumaton kärsivällisyys. Siis ihan oikeasti. Kärsivällisyys ei tarkoita sitä, että olisin kuitenkaan mikään yliajettava hernepussi, oon aika jämäkkä. ;)

Mussa on vähän Duracell-pupun vikaa. Eräissä kuvauksissa mun oli pakko sanoa assarille, että tarjoaa mulle ruokaa ja vettä, koska muuten en olis itse osannut esim. pitää taukoja.

Oon ongelmanratkaisija ja hyvin sinnikäs. Sinnikkyydestä kertoo kai jotain se, että pienenä kuulemma katsoin Disneyn Kaunotarta ja Hirviötä niin, että pelottavan kohtauksen tullen kelasin videota taaksepäin ja katsoin pelottavat kohdat niin moneen kertaan, että ei enää pelottanut.

En viitsi ottaa kaikkea turhan vakavasti. Muutama vuosi sitten kolaroin pyörällä auton kanssa, paikalle tuli poliisi ja teki tarpeen vaatimat kirjaukset. Lähtiessään poliisi vielä kysyi olisiko minulla jotain kysyttävää. Työasun rinnassa luki teksti "Pollari", jonka päättelin olevan henkilön nimi, mutta se olisi voinut olla myös joku poliisien vitsi. Puujalkavitsejä ymmärtävä mieleni tietysti kysyi: "Onko nimesi oikeasti Pollari?" Poliisi naurahti vaivautuneesti ja vastasi myöntävästi. En tiedä kumpi oli lopulta nolompana. :D

Tämä ehkä liittyy aiempiin juttuihin, mutta olen ihan uskomaton perfektionisti. Saatan hinkata jotain ihan näkymätöntäkin yksityiskohtaa ties kuinka pitkään. Ongelman kun kerran näkee itse, niin ei muuta sitten näekään.

5. Mitkä viisi asiaa löytyvät aina ostoskoristasi, kun käyt ruokaostoksilla?

Yksittäisiä asioita, jotka useimmin tarttuvat koriin on seuraavat:

Suippopaprikat, sipulit, maitorahka, kananmunat ja viimeisimpänä mukaan on ehkä vähän turhan usein jäänyt vadelmajäätelöä tummansuklaan palasilla. ;)

Omat kysymykseni seuraaville: 

1. Viisi suosikkisarjaasi?

2. Mihin paikkoihin veisit ystäväsi, jotka tulevat käymään asuinkaupungissasi?

3. Mistä muut voisivat sinua kadehtia?

4. Viisi tavoitetta itsellesi vuodelle 2015?

5. Missä olet hyvä?

Haastan tällä kertaa Dixi-blogin Helenan, Hannamarian Hannan, Designin'Eyesin Annin, Kahvia ja kosmetiikkaa Pirjon sekä Keyword: Love -blogin Jonnan.

Iltapalaa herkunnälkään

Joskus pitää vähän poiketa tästä kosmetiikkamailmasta. En tiedä mistä tää lähti, mutta aloin nähdä ohjeita amerikkalaisista pannukakuista ja kaikenmaailman fitness-lettusista, joten olihan se kokeiltava. Fitness-lätyt maistuivat vaan banaanilta, onhan niissä sisältönä vain kananmunaa ja banaania. Tässä kuitenkin oma ohjeeni:

2 munaa
2 dl rahkaa
1 rkl fariinisokeria (tavallinenkin käy, mutta vaikuttaa vähän makuun)
1,5 tl leivinjauhetta
vaniljaa
ripaus suolaa
jauhoja 1-2 desiä, kunhan taikina on sopivan paksua

Ainekset vatkataan keskenään ja paistetaan pannulla lettujen tapaan.

Maistuu vaikka sellaisenaan, mutta esimerkiksi marjat on aika mukava lisä. Jos oikeen herkkuhammasta kolottaa niin ei se vaahterasiirappikaan pahalta maistu. ;)

Pääsiäinen Tallinnassa

En ole matkustellut kovinkaan paljon. Osittain siksi, että olen halunnut laittaa rahani kaikkeen muuhun kivaan ja edelliseen liittyen en ole tiennyt mitä matkaltani haluaisin. Olen kyllä halunnut aina asua jossain esim. Australiassa ja Japanissa, mutta en erityisesti turistina, kyllästyn nopeasti enkä saa elämälleni lisäarvoa näkemällä esim. Mona Lisaa lasin takaa.

Tällä kertaa päätimme kanssa-asujan kanssa lähteä Tallinnaan I am photographer -tapahtumaan. Itse vietin torstaipäiväni hääkuvaaja Roberto Valenzuelan opissa. Päivä oli ihan käsittämätön ja jätti sanattomaksi, mutta ainoastaan positiivisella tavalla. Sain uutta puhtia oman kuvaamiseni kehittämiseen ja varmistusta siitä, mitä mun mahdollisesti kannattaisi tehdä toisella tavalla. Opin ihan käsittämättömän paljon ja haluaisin oppia vielä lisääkin. Päivä Roberton kanssa oli liian lyhyt aika. Mietin vaan kuinka paljon oppisi viikossa jos yksi päiväkin antoi näin paljon. Yllättäen olin ainoa suomalainen, vaikka perjantain kurssi veti paljon suomalaisiakin kuvaajia.

Perjantaina oli luvassa valaisuguru Joe McNallyn kurssi, jolle en itse osallistunut, mutta uskon vakaasti, että tuo Valenzuelan kurssi oli mulle juuri oikea. Päivä menikin omalta osaltani lähinnä pyöriskellessä ja tutkiessa. Oon huono turisti kun mua ei kiinnostanut pätkääkään esim. sinällään nätti Tallinnan vanha kaupunki vaan mieluummin käytin päiväni muuten kuin keskiaikaisessa ravintolassa syöden.

Tallinna ja hotelli oli ihan positiivinen yllätys. Eikä pelkästään sen takia, että pääsiäisenäkin hyvin moni paikka oli auki, pienempiä liikkeitä oli suljettuina ja osa sulki normaalia aiemmin, mutta isoimmat keskukset ainakin näyttivät olevan normaaliaikatauluissa.

Suomalaisuus ei kuitenkaan ole kovin kovassa huudossa. Vähän järkytyin siitä, että aina kun meidät tajuttiin suomalaisiksi, ensimmäinen asia mitä meille sanottiin liittyi jotenkin ryyppäämiseen. Tavallaan ymmärrän tän. Kyllä se silti sai ainakin mun kulmat kurtistumaan, että hotellissa ensimmäinen asia minkä kuulet on se, mistä kaikkialta löytyy lähimmät baarit.

Muutamia huomioita. Löysin ihan outoja asioita. Virossa ei ilmeisesti tarvitse osata päättää haluaako limunsa pullossa vai tölkissä kun voi saada molemmat. Olin utelias, mutta älkää te olko. Voisin kuvitella, että esanssitiivistemehun ja yskänlääkkeen yhdistelmä maistuu tismalleen samalta kuin tämä.

Ootte varmaan huomanneet, että värinsuojashampoot ja -hoidot ovat aina punaisissa pakkauksissa. Mitä ihmettä tapahtui Andrew Bartonilla kun purkit ovatkin sinisiä? :D Ihan mukavaa vaihtelua tosin.

Ensimmäinen ajatus Tallinnasta oli, että paikka on kuin Helsinki, josta tosin puuttuu keskiaikainen vanha kaupunki. Kun lähti kävelemään edes muutaman sata metriä niiltä vilkkaimmilta alueilta ohi, huomasi, että Helsinki vaikuttaa oikeastaan jopa siistimmältä. Talojen ulkosivut olivat todella rapistuneita ja ikkunat saattoivat olla rikki. Tääkin kuva on paikasta, josta sitä vanhaa puretaan ja varmaan rakennetaan taas isoja ja hienoja pilvenpiirtäjiä, mutta tää oli vain kaiken huipulla.

Tallinna-Helsinki-matkaa lukuun ottamatta kaikki meni tosin hyvin ja sain tietynlaisen matkakärpäsen eli taisin keksiä miten haluan matkustaa jos en pääsekään asumaan noissa maissa, missä haluaisin. Ei sitä tiedä, vaikka seuraava matkakohde olisi Las Vegas tai Dubai. Linkit avaamalla ei suinkaan pääse mihinkään turistioppaaseen vaan niiden tapahtumien sivuille, jotka saattaisivat periaatteessa saada mut säästämään matkustamiseen. ;)

Ajatuksia kuvausmeikistä

Eilen mulla välähti.

Tehtiin koulussa kuvausmeikkejä. Valokuvaajana pidin joitain juttuja ihan kauheina enkä yhtäkään niistä meikeistä sanoisi hyväksi kuvausmeikiksi -
mukaanlukien opettajan demomeikki ja itse tekemäni meikki. Kaikki meikit varjostustapoineen kaikkineen tuntuivat jotenkin tosi vanhanaikaisilta ja maskimaisilta.
Tuli ihan kasarifiilikset.

Illalla asiaan liittymättömästi katsoin Batman-elokuvaa. Sitä leffaa, jossa Heath Ledger oikeasti vaikutti pelottavan mielenvikaiselta ja jokainen huulen maiskutus sai aikaan kylmät väreet, kyllä te tiedätte. Kaikki tuntui jollain tapaa tosi realistiselta, siltä, että tässä maailmassa voisi oikeasti olla joku Batmanin kaltainen hahmo tai Jokerin kaltainen hullu. Aloin miettimään asiaa eteenpäin.

Samat hahmothan on esittetty meille jo kerran jos toisenkin. Heath Ledgeristä huolimatta jokainen varmaan muistaa sen 80- ja 90-lukujen taitteessa tehdyn Tim Burtonin Batmanin.  Jos saatte ajatuksenne irti siitä maiskutuksesta ja mietitte hetken Jack Nicholsonin Jokeria. Hahmohan on lähinnä hassunhauska pikkupahis, jonka tyyli on kuin teatterin lastennäytelmästä. Itse asiassa koko leffa on selkeästi sarjakuvamainen ja täysin epärealistinen. Ei niin, että siinä olisi mitään pahaa, mutta tyyli on täysin eri kuin 2000-luvun Batmaneissa. Siitä kasarihommasta ollaan menty paljon eteenpäin. Siinä missä supersankarileffat olivat jotain kevyehköä lasten viihdettä ja selkeästi satua, tän hetken (super)sankarileffat on scifi- ja/tai fantasiaelementeistään huolimatta hyvin realistisia: Batman ei pukeudukaan nahkaan tai trikoopukuun vaan täysin tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen hienointa teknologiaa. Jokeri puolestaan on huonosti värjättyine hiuksineen ja rumine meikkeineen jollain tapaa realistinen esitys täysin päästään sekaisin olevasta rikollisesta.

Siinä se oli. Ne jutut, mitä meille vielä tänäpäivänäkin opetetaan kuvausmeikeistä on pääsääntöisesti jostain menneisyydestä ja se voi olla se syy, miksi meikkaajan ja kuvaajan ajatukset hyvästä meikistä voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Vaikka samat piirteet löytyy 80-luvun ja tän hetken kuvausmeikeistä, puhutaan silti ihan erilaisista tekniikoista ja tyylilajeista. Toisaalta on vain luonnollista, että asioita tehdään toisin, koska niitä voi vaikkapa digikuvan myötä tehdä toisin.

Maailma muuttuu, meikkiseni.

Vuoden ekat pikkujoulut

En tosin voi sanoa, että muutenkaan kovin monissa pikkujouluissa kävisin. Näihin pikkujouluihin kutsu tuli kuitenkin jo niin aikaisin, että pakkohan se oli mennä katsomaan mitä tapahtuu. :D Ruoka ja seura oli mainiota, mutta ehkä hienoin asia oli joulukuusi, jonka näette täältä. Se oli siis kasattu firman omista korulaatikoista!

Lauantaina vietettiinkin puolestaan ravintolapäivää ja osallistuin siihen vähän kuin vahingossa. Tehtiin kavereitten kanssa jonkinlainen kaupunkisuunnistus. Olen siis syönyt koko päivän. ;)

Jotain erilaista

Paremman puutteessa  Koska olen ollut laiska ja syysväsymys tuntuu iskeneen ennen aikojaan, näette jotain mikä tässä blogissa on aika ainutkertaista:

Viime perjantain (kylmä!) pukeutumista. Tosin hieman omaleimaisella otteella. Samalla halusin ylpeänä esitellä jakkua, joka on ainakin seuraavan joulun ja syntymäpäivän lahjat yhdessä. Kuvassa havaittavissa myös hiukset, joita en edellisen muutoksen yhteydessä olekaan vielä esitellyt.

Koulu siis alkoi ennen aikojaan eli viime torstaina 8.9. ja tuntuu että motivaatio on ihan nollassa. Johtuu varmaan osittain siitä, että pidin vain hätäisen kesäloman, meille tuli uusi jopa pelottava opettaja ja siitä, että on koko kesän saanut tehdä työt täysin itsenäisesti ilman kirjallisia suunnitelmia ja muuta ahdistavaa. En ole myöskään ihminen, joka erityisesti jaksaisi istua paikallaan, mutta varmasti myös siksi että oikeastaan tiedän etten haluaisi parturi-kampaajan töitä tulevaisuudessa sellaisenaan tehdä.

Viikonloppuna tosin eräissä häissä pääsin tekemään sitä mitä haluaisinkin. Tein morsiammelle (ja sulhaselle!) meikin ja kampauksen ja ennen kaikkea otin hääpotretit. Meikkaaminen ja kampaaminen oli huippua, mutta se kuvaaminen ja koneen ääressä kuvien hinkkaaminen on jotain niin paljon parempaa kuin kampaamossa kyhjöttäminen. Oikeastaan viikonlopun jäljiltä oli vielä vaikeampi taas palata kouluun kuin silloin torstaina. Kai tähän taas kohta sopeutuu.

Smykin kesä

38 työpäivää, 221 asiakasta, yksi reklamaatio (minkäs minä hinnoille voin), noin 450 pyöräiltyä työmatkakilometria, kaksi myyntikilpailupalkintoa, palkkaa ihan armottoman vähän, mutta mikä parasta, mulla alkaa nyt kahdeksan päivän tehokas loma ennen koulun alkua.

Kuva-arvoitus

Niin tai oikeastaan jo paljastin edellisessä tekstissä mistä tässä on kyse. Se mitä käy viiden euron jämälle onkin uusi asia, se selvinnee kunhan pääsen oman koneeni ääreen.

Kuvassa muuten vanhempien remontissa oleva parveke ilman kaidetta! :D

Paras tarjous ikinä

Tein HQhairille ensimmäisen tilaukseni vuosi sitten ja sen jälkeen olen ollut tyytyväinen siihen, että siellä on ollut jos jonkinmoista alekoodia. Alekoodit on kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana poislukeneet ne mun mielestäni mielenkiintoisimmat merkit, etunenässä muutenkin kallis NARS.

Sain eilisaamuna (6.5.) alekoodin sen kunniaksi, että olen ollut asiakkaana vuoden verran. Koodi antaisi 16% alennusta tilauksestani, ei tosin edelleenkään niistä mielenkiintoisimmista merkeistä. Parasta tarjouksessa oli kuitenkin voimassaoloaika:

Ehkä tässä kuitenkin olisi vain kirjoitusvirhe?

Ensimmäinen blogihaaste

Sain Sonialta elämäni ensimmäisen blogihaasteen (vai tunnustuksen?) tai itse  asiassa niitä taisi olla kaksi.

Toisessa haasteessa oli tarkoitus kertoa viisi asiaa, jotka hankkisi jos raha ei olisi este eikä tarvitsisi potea minkäänlaista ostokrapulaa. Suurin osa asioista, joita oikeasti haluaisin on kuitenkin ihan pieniä juttuja, jotka pystyn pikkuhiljaa hankkimaan tai unohtamaan, joten ajattelin osittain yhdistää nämä kaksi haastetta. Seuraavat jutut eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä. 

(saksien kuva löytyy nettikaupasta)

1. Olen syksystä asti haaveillut e-kwipin lilac -leikkuusaksista. Omat leikkaussakset osoittautuivat vähän heikoiksi pidemmällä käytöllä. Myönnän että näihin violetteihin hienouksiin ihastuin nimenomaan ulkonäkönsä vuoksi, mutta sen verran mitä olen näitä päässyt tukussa kokeilemaan, ne vaikuttavat hintansa arvoisilta. Kokovaihtoehtoja on kaksi ja olen todennut tykkääväni vähän pidemmistä saksista, joten valintani olisi 5,5'' malli.

2. Toinen asia, josta olen salaa ja ei niin salaa haaveillut on Alexander Wangin Kirsten clutch. Se harmaa versio, josta en tähän hätään löytänyt kuvaa. Harmaassa tykkään nimenomaan siitä että yksityiskohdat näkyvät paremmin kuin mustassa ja minähän tykkään niistä. Alexander taitaa muuten olla mulle jonkinlainen taikasana. Ei niin että tykkäisin kaikesta mitä vaikkapa Alexander Wangin tai Alexander McQueenin nimen alla tehdään, mutta silti tyylillisesti merkkeinä ne on kaks suosikkia. Eikä myöskään puhuta siitä ruotsalaisesta näyttelijästä... :D

3. Jos minulla olisi rahaa, sattuisin vaikka voittamaan lotossa niin en haluaisi jäädä kotiin makaamaan vaan perustaisin yrityksen, jossa pääsisin tekemään sitä kaikkea mitä osaan ja haluaisin. Jossain vaiheessa laskeskelin että 50 000 euroa sen perustamiseksi olisi ihan minimi ja ei mulla ole rohkeutta tai mahdollisuuttakaan lähteä sellaista lainalla tekemään. 

4. Toinen asia mitä tekisin jos minulla olisi Paljon rahaa on oikeastaan kieli poskessa tehty lupaus. Kävimme isäni kanssa viime kesänä kiertelemässä autokauppoja ja "lupasin" ostaa isälleni uuden auton heti kun voitan lotossa, vaikka lottoan itse ehkä kerran vuodessa. Vaikka tämä nyt olikin vain heitto niin olisi silti aika hienoa viedä isä autokauppaan ja yllätyksenä sanoa että toi on muuten sun.

5. Niistä kolmoskohdan jutuista kun mainitsin: Sen lisäksi että tällä hetkellä opiskelen parturi-kampaajaksi olen puolikas vestonomi ja kokonaista musta ei omasta halustani koskaan tulekaan. Olen myös valokuvaajan ammattitutkinnon suorittanut valokuvaaja, mutta mua nolottaa ettei se täällä blogissa näy yhtään vaikka uskon ja väitän olevani reippaasti keskivertoa parempi kuvaaja. Se mitä ne blogikuvia paremmat kuvat on jääköön vielä mysteeriksi.

6. Viitoskohtaan liittyen, olen hyvin ylpeä osaamisestani ja opintotaustastani - lukuun ottamatta sitä, että en halua antaa mitään kunniaa valokuvausosaamisestani sille opinahjolle josta olen valmistunut. Vestonomiopinnot puolestaan oli yksi parhaista asioista, mitä olen koskaan tehnyt vaikken niitä loppuun halunnut suorittakaan. Kun päätin lopettaa vestonomiopintoni, siis sen jälkeen kun olin jo pitänyt kaksi välivuotta ensimmäisen ja toisen vuoden jälkeen, pelkäsin ihan hirveästi miten opettajat suhtautuvat asiaan. Erityisesti minua pelotti eräs naisopettaja, joka muuten päätöksen kuultuaan halusi jutella kanssani. Sen sijaan että tämä opettaja olisi sen kummemmin kyseenalaistanut päätöstäni tai haukkunut kuinka olen tuhlannut kaikkien aikaa ja vienyt jonkun toisen opiskelijan paikan hän oli äärimmäisen kannustava ja toivotti onnea muihin juttuihin. Oikeastaan tämän jälkeen mulla ei ole ollut mitään katumusta tai epäilyksiä lopettamisen suhteen. Se mitä haluaisin vielä osata ja opiskella on miesten vaatteet ja niiden tekeminen. Niissä on vaan jotain äärettömän mielenkiintoista, varsinkin laadukkaat puvut ja istuvat miesten puvut on jotain mitä voisin ihailla loputtomiin. Hiiteen ne miehet siellä sisällä, tykkään enemmän puvuista. ;)

7. Olen äärimmäisen laatutietoinen ihminen. Olen saanut sellaisen kuvan että kaverini kuvittelevat minun törsäävän rahaa kalliisiin vaatteisiin tai nettiostoksiin. Mun mielestä totuus on kuitenkin se, että ostan määrällisesti vähemmän kuin keskivertonainen, mutta haluan maksaa laadusta. Hinta ei tietenkään kerro kaikkea, mutta olen löytänyt minun mielestäni laadukkaita merkkejä, jotka eivät maksa älyttömästi, mutta eivät ole laadultaan sitä kertakäyttökamaa.

En tällä kertaa halua haastaa ketään, sillä kumpikin näistä haasteista on jo pääsääntöisesti pyörinyt niissä blogeissa, joita luen. :)

Ei niin paskat kirppislöydöt

En viime aikoina ole kauheasti kirppareita kierrellyt, huuto.netin selaaminen on paljon mukavampaa. ;) Pääosin siksi että tämän kaupungin kirppareilta löytyy vain ylihinnoiteltuja ja ruttoisia asioita, puhumattakaan nyt niistä puoliksi käytetyistä, kymmenen vuotta vanhoista suihkugeeleistä tai kymmenen euron hintalapuilla varustetuista yvesrocher-kaupanpäällisista. Kirpparilla sitä yleensäkin miettii että miksi kaikki ne asiat on ylipäätään ikinä valmistettu ja kuka niitä haluaisi koskaan ostaa.

Mysteeri selvisi osittain:

Eräässä kirppiskasassa oli jokin outo möhkäle, jota oli ihan pakko sorkkia ja katsoa mistä on kyse. Sehän oli Eva Solo -kahvinkeittimen neopreenitakki 80 sentillä. Eva Sololla on myös samanmuotoinen (vesi)karahvi, johon näitä takkeja ei valmisteta, joten löysin halvalla takin omaan karahviini. Kesti muuten 60 asteen konepesun, vaikka ohje onkin 30 astetta.



Löytö numero 2: Ihan äärettömän ruma teesetti, tosin lapussa lukee glögisetti. Hintaa oikeastaan ihan liikaa. Tarkemmalla tutkiskelulla setissä on kuusi ihan uskomattoman pientä lusikkaa. Olen etsinyt itselleni pientä (metallista) spaattelia kaikenmaailman rasvoille, joita ei purnukoista halua sormin lääppiä, joten en oikeastaan kyennyt menemään tämän "löydön" ohi. Tai kykenin kyllä, mutta palasin seuraavana päivänä hakemaan glögisettini. Tosin nuo mukit ja pannu kyllä lähtevät mitä pikimmin kierrätyskeskukselle.

Varsinainen maanantaisoturi

En ole taaskaan tehnyt mitään varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta olen silti tehnyt toistamiseen päätöksen jonka myötä aion saada itselleni fyysisesti ja henkisesti parempaa oloa pienillä ja isommillakin jutuilla. En ole ikinä varsinaisesti ymmärtänyt ihmisiä, jotka sanovat aloittavansa vaikkapa laihduttamisen ensi viikolla, joulun jälkeen, kesän jälkeen jne. eli aina jonkun jälkeen. Itsehän olen niitä ihmisiä, jotka aloittavat jotain heti ja seuraavana päivänä unohtavat aloittaneensa jotain.

Sainkin veljeltäni lainaan kirjan kahvakuulatreeniä varten. Kirjan pääpaino ei ole siinä kahvakuulaharjoittelussa vaan yleisesti elämäntapojen muuttamisessa ja siitä miten se aloitetaan. Kirja on Kukka Laakson ja Varpu Tavin Maanantaisoturit. Ehkä yksi tärkeimmistä jutuista kirjassa on kuitenkin se perinteinen: elämänmuutosta ei aloiteta kertarysäyksellä vaan pienissä erissä.
Päätinkin että mun tavoitteenani on päästä vielä tämän vuoden aikana sellaiseen fyysiseen kuntoon johon olen tyytyväinen ja hoitaa sellaisia pikkujuttuja kuten päänsärkyjeni syitä, sen sijaan että auttaisin oireita häviämään särkylääkkein. Viimeisen vuoden ajan mun liikkumiseni on ollut mitä sattuu, joten kunto on kammottava eikä peilikuvakaan ihan miellytä. Ruokailutottumuksetkin on muuttuneet kesästä vain huonompaan suuntaan. En ehkä saa sitä lukioajan sixpackia takaisin, mutta se ei olekaan päätavoite, yleinen hyvinvointi on. Ajattelinkin, että teen yhden pienen muutoksen tai asian viikossa edistämään omaa hyvinvointiani. Asioita listalla siis esimerkiksi liikunnan lisääminen, valmisruokien vähentäminen, optikolla käyminen ja aivot narikkaan -hetket, jotka ei pyöri koulun, töiden tai murehtimisen ympärillä.

Ensimmäinen juttu näistä oli se, että vietin viimeviikkoisen sunnuntain vapaapäiväni käyden Tampereella tapaamassa kavereita, veljiä ja serkkuani. Vierailun varsinainen tarkoitus oli tehdä muotit minikiskoa varten, sillä ilmeisesti purentavikaisena olen narskutellut hampaani aika pahaan kuntoon. Minikiskolla yritetään myös saada purentavian aiheuttamat maratonipäänsäryt kuriin. Mikään loppuiän ratkaisuhan se ei ole, mutta jostain on lähdettävä.

Tämän viikon aikana taas olen ostanut itselleni uuden tyynyn, jonka puolestaan toivoisin auttavan kaikenmaailman jumien vähentämisessä.

Kuvitukseksi meinasin laittaa kuvan uusista kiskoistani ja hampaistani, mutta se olisi ollut ihan liian järkyttävää kamaa, joten jäätte tälläkin kertaa ilman kuvia. ;)

Joululahja

Joulun jälkeen mua harmittaa joka vuosi enemmän ja enemmän yksi juttu. Minusta on kauheaa kuinka asia, jota ensin odotetaan monia viikkoja ja kun aatto on ohi niin joulu voidaan unohtaa ja ne valotkin pitää aina heti uudenvuoden jälkeen repiä pois. Ollaan kuitenkin pimeässä maailmankolkassa niin haluan kutsua niitä valoja ennemmin talvi- kuin jouluvaloiksi ja sen lisäksi aion nyt - reippaasti tammikuun puolella - kertoa mitä sain joululahjaksi. Alunperin mun ei pitänyt asiasta mitään täällä hiiskua, mutta olen niin innoissani tuosta lahjastani, että en ehkä ihan voi olla kertomatta.

Kirjoitin siis pitkästä aikaa joulupukille, tällä kertaa joulupukin sukunimi löytyi ulko-ovestani. Kirjoitin listaani asioita, joita haluaisin, mutta en todellakaan uskonut ikinä saavani muuten kuin itse ostamalla. Yllätys ei niinkään tapahtunut lahjaa avatessa vaan ostohetkellä, mutta se ei ole mulle tärkeintä. Eikä kyllä sekään että en varmasti tältä joulupukilta tule saamaan ainakaan seuraavaa syntymäpäivälahjaa, seuraava joululahjakin on todennäköisesti jäissä.


Laukku, jonka perään olen omien laskujeni mukaan nyt kuolannut suunnilleen kahden vuoden ajan. Tässä se(n pohja) nyt on. Nimikirjaimet A.W. enkä nyt puhu mistään A.W. Yrjänästä. Mun joulupukkini on ihan huippu <3

Tammikuun kalenterikuva

Mun oli tarkoitus julkaista tämä jo 1.1. aloin kuitenkin epäröimään enkä julkaissutkaan kuvaa blogissani. Mietin uudestaan ja totesin että ei mulla kai ole mitään menetettävääkään.

En tiedä tiedättekö Uglydoll-hahmot? Ne on joka tapauksessa olleet kaveripiirissä pitkään mukana kulkenut vitsi.

Jatkoin vitsiä pitkästä aikaa ja tein vuodelle 2012 kalenterin Uglydolleista. Tarkoitus oli saada uglydollien kotialbumikuvista koostettu kalenteri, jotkut kuvat ovat enemmän niitä kotialbumiräpsyjä, toiset vähän vähemmän.

Tässä tammikuun kuva:


Tässä samassa porukassa on nähty myös jättikokoinen "uglydoll"
Helsingin Sanomien käsityökilpailuunkin osallistunut "Babu" nähtiin ensimmäisen kerran Halloween-naamiaisissa. kuva: Tutta Kesti

9.1.2012

Loma loppui ja ensimmäinen työssäopimisjaksoni alkoi tänään. Loman loppuminen mertkitsi myös kynsien leikkaamista, sillä pitkät kynnet vaikeuttaa esimerkiksi muiden ihmisten hiusten pesemistä. Jostain syystä ajattelin jakaa kuvan kynsistäni, vaikkeivat ne pisimmillään tai hoitamisen puutteesta olekaan kuvassa näteimmillään, omaa kynttä ne silti on ja aiheuttaa aina hämmästelyä. :)


Ensimmäinen päivä oli mulle vähän sekava kun yritin päästä kärryille talon tavoista ja tuotteista, joista en ole osasta koskaan kuullutkaan. Koska harjoittelu on pistetty meillä näinkin aikaiseen vaiheeseen niin eniten tämä viisi viikkoa tulee varmasti olemaan tuotemyyntiä, joten niistä on jotain tiedettäväkin. Merkkejä liikkeellä on ihan reippaasti ja vain osa niistä on mulle edes osittain tuttuja. Parhaiten tunnen koulun ansiosta Goldwellia, mutta myös Tigi ja 4 reasons on tulleet parhaiten tutuiksi, sen sijaan Redkeniä tai Kérastasea en tunne kuin nimeltä. EIkä tuossa ole edes kaikki.

Tein kuitenkin päivän hyvän teon (itselleni) ja pelastin roskistuomion saaneen Wellan uuden jättikalenterin. Tää on niin iso, että sitä ei yksinkertaisesti olisi liikkeeseen minnekään saatu niin minä ilmoittauduin adoptoimaan sen. Kuvat ei tosin olleet ihan niin hienoja kuin ansi ehkä antoi ymmärtää, mutta on se silti hieno, jos ei muuten niin kokonsa takia. Koko on siis suunnilleen 70cm x 90cm. Saas nähdä saanko tätä itse pysymään missään. :D



Ensimmäinen päivä ei mennyt ihan samaan malliin kuin edellinen (toisen alan) työharjoitteluni ja ehkä ihan hyvä niin, sillä se meni kutakuinkin näin:
Sain ensimmäisen kuvankäsittelytyöni ja tuskailin kammottavien kuvien kanssa, joissa ei oikeastaan ollut mitään enää tehtävissä, sillä ne olivat niin alivalottuneita/tärähtäneitä/muuten epäteräviä. Kysyin eräältä paikan valokuvaajalta että kuka näitä kuvia ottaa ja vastaukseksi sain tyyliin: "Kuka milloinkin". Oletin että kuka milloinkin todella tarkoittaa ketä tahansa. Tästä rohkaistuneena ilmoitin että kannattaisi ehkä vaihtaa kuvaajaa, sillä kuvat ovat ihan käyttökelvottomia (tämän tosin taisin ilmaista vähän roskemmin sanamuodoin). Selitin miksi kuvat mielestäni olivat huonoja ja kuvaaja tuntui nyökkäilevän hyväksyvästi. Myöhemmin samana päivänä aloitan uuden homman saman kuvaajan kanssa ja jossain vaiheessa selviää että kuvaaja, jolle mielipiteeni olin ilmaissut sattui olemaan kyseisten kuvien ottaja. Nolotti vaikka tiesin sanoneeni täysin aiheesta.

Rehellisesti sanottuna asian sanominen osoittautui yhdeksi harjoitteluni fiksuimmaksi teoksi, kuvat paranivat kerta kerralta ja meistä tuli hyviä työkavereita, jatkoin rehellisyyttäni ja mua tunnuttiin paikassa arvostavan ja harjoittelun jälkeen sain ainoana harjoittelijana jatkaa kesätöissä ja ymmärrykseni mukaan olisin saanut jatkaa töitä pidempäänkin jos en olisi päättänyt vaihtaa kaupunkia.

En silti uskalla kokeilla samantyyppistä rehellisyyttä ainakaan juuri nyt. ;)