Kortti hukassa, ajatukset kasassa

Olen aiemmin kirjoittanut hyvin pinnallisista asioista. Tästä tekstistä tulee pitkä, polveileva ja maailmaa parantava, joten mua vähän jännittää. Oikeasti tämä on moniosainen henkilökohtainen oivallus ja päätös.

* Muutama kuukausi sitten laskeskelin puolen vuoden kosmetiikkaostoksia yhteen ja summa ylitti kaikki mun omat arvioni. Samalla summalla pääsisin vaikkapa kilometrimääräisesti aika pitkälle ja voisin tehdä monia muita asioita. En sano, että sillä rahalla olisi pitänyt tehdä jotain muuta. Kuitenkin raha on mennyt harrastukseen ja työhön. Huonomminkin voisi siis rahansa käyttää ja tylysti sanottuna työ on myös harrastus. Kaikki on siis tavallaan hyvin. Mietin kuitenkin sitä kuinka paljon voisin vähentää. Sen sijaan, että ostan testiin kerralla kaksi shampoota, voisin ihan yhtä hyvin ostaa yhden.

* Maksukorttini tiedot olivat päätyneet vääriin näppeihin, joten se suljettiin pankin toimesta. Erilaisten kommellusten vuoksi olen nyt yli kuukauden elänyt ilman minkäänlaista maksukorttia ja yllätyin kuinka paljon rahaa mun tililläni onkaan. En ole saanut ostettua niitä kaikkia asioita, joita olen halunnut, koska ei ole ollut korttia. Tili on nyt kuukauden paaston jälkeen näyttänyt aika mukavalta, joten olen myös tullut vähän pihiksi. Olen tarkemmin alkanut miettiä mihin haluan rahani pistää, ettei maaginen luku tilillä muutu ainakaan pienemmäksi.

* Ostan elämässäni ruokaa lukuun ottamatta lähes kaiken netistä ja varmaan 90% ostoksista tulee ulkomailta, koska ulkomailta hankittuna vaikkapa se yksi ja sama shampoo maksaa n. 15 euroa kun Suomessa hinta on n. 30 euroa. Olen ajatellut olevani ihan hyvä ihminen, sillä maksan veroni. Henkilöverotus, yritysverotus ja kaikesta tekemästäni työstä maksamani 24% arvonlisävero huolehtivat asiasta. Tämäkin on minulle ok. Olen esimerkiksi sairastellut syksyllä ja niillä veroilla on osuutensa kaikissa hoidoissa ja tutkimuksissa, joita olen saanut. Ei pidä unohtaa sitäkään, että minun 25 elinvuodestani n. 18 vuotta on erilaisia opintoja, suon ne kyllä muillekin. Suomessa asuminen ja verojen maksaminen on ihan jees, varsinkin kun katsoo asiaa oikeasta perspektiivistä. Linkki sisältää sairaalalaskun vähän erilaisilla summilla rapakon takaa. 

* Teen kaikkea työtä mihin minut on koulutettu ja mistä voi kirjoittaa laskuja, mutta pääsääntöisesti roikun ainakin viitenä päivänä viikosta parturi-kampaamossa ja teen kampaamotöitä. Selailin vuoden takaisia aloitusvaiheen palkkakuittejani, jolloin tein töitä koulun ohella muutamia tunteja viikossa. Kassaan löin pääsääntöisesti hyvin samankaltaisia summia, n. 400 euroa kuussa. Tästä rahasta jäi minulle käteen alle 200 euroa kaikkien maksujen jälkeen (tämä ei kuitenkaan ole kaikkien kampaajien tilanne, useimmille jää reilusti alle kolmasosa, mulla vaan on epänormaalin hyvä tilanne paikan suhteen). Opinnot sain valmiiksi toukokuussa 2013, joten olen kampaajana toiminut täyspäiväisesti kesäkuusta 2013 lähtien. Olen elänyt, koska olen tehnyt muutakin. Totuus kuitenkin on, että kampaamopuolella asiakkaat pidentävät käyntivälejään ja jättävät hinnakkaammat palvelut ostamatta. Pahimpina kuukausina olen roikkunut työpaikalla täydet tunnit, mutta kampaajan töitä olen päässyt tekemään suunnilleen saman verran kuin opiskeluaikanakin. Tämä ei ole huomio vain meillä vaan yleisesti koko alalla. Asiakkaita on, mutta niitä ei ole riittävästi.

* Laskin kohtalaisella matikallani 1+1 ja totesin, että syy on myös minussa ja henkilökohtaisissa valinnoissani. Maksan veroni, mutta se ei riitä. Minun pitäisi maksaa myös palkkaa suomalaisille, jotta hekin pysyisivät töissä ja firmat pystyssä - tai toisin päin. Tämä siis tarkoittaa sitä, että minun pitäisi ostaa asioita myös Suomesta. Joku voisi kysyä mitä hyödyttää käydä vaikkapa ruotsalaisessa firmassa ostoksilla. Ymmärrän näkökulman ja totean etten tiedä mihin kaikki firman rahat menee. Se silti tarvitsee Suomessa asuvia työntekijöitä ja maksaa heille palkkaa, jolla he voivat käydä vaikka kampaajalla.

Nämä kaikki yllä mainitut seikat yhdessä sai mut todella ajattelemaan. Viimeisin niistä seikoista ei  ole vähäisin. Ei voi kiistää etteikö se vuokra olisi joka kuukausi maksettava. En aio nyt tehdä mitään uudeenvuodenlupauksia, sillä ne nyt pettävät kuitenkin. Aion yksinkertaisesti muuttaa asennettani ja ostokäyttäytymistäni. Aion pitää itseni töissä tukemalla suomalaista.
Tarkoitus ei ole hankkia mitään turhaa vaan harkita paremmin. On toki asioita, joita ei täältä saa ja minäkin olen vain ihminen pienen palkkapussini kanssa. Ajatus on kuitenkin kääntää kelkkaa ja pääsääntöisesti ostaa tuotteet lähempää.

Kuvituksena tänään yksi huono-onninen kortti, suomalaista käsityötä ja muutama tasapainoileva laatikko tukemaan päätöstäni.

Otsikko puolestaan löyhästi liittyy tähän vanhaan kirjoitukseen korttimaksamisesta netissä.