Vuoden parhaat

Viime vuosi oli minulle ehkä elämäni paras. Pääsin toteuttamaan unelmaani Australiassa asumisesta, valmistuin ja sain kiinnostavan työpaikan. Halusin tehdä pienen listauksen niistä parhaan vuoden parhaista asioista. Olkaa hyvät!

Koska suuri osa vuotta meni maailman toisella puolella, ei varmaan ole ihme,  että parhaisiin kuuluu paljon sen suunnan asioita. Paras odotusten lunastaja on kyllä Nad's -vaha. 90-luvun ostos-tv:tä katsoneet tietää varmasti mistä on kyse. Sokeripohjainen vaha, jota mainostettiin vahana, joka ei juuri satu. Olen ehdottomasti samaa mieltä! Vahaa ei tarvitse lämmitellä (mutta esim liian lämmin tai kostea kylpyhuone saa koostumuksen vääräksi), sen kun levittää, silottelee päälle puuvillaliinan ja nykäisee. Ei toimi esim. pitkillä selkäkarvoilla kovinkaan kivuttomasti, mutta jos ne pidemmätkin karvat ensin lyhentää noin sentin mittaisiksi, muuttuu kokemus paljon mukavammaksi. Nad'sia varten ei tosin tarvitse matkustaa Ausseihin, vaan sitä saa tilauttua Britti-Amazonista.

Paras hiustuote on ehdottomasti aussimerkki Briten pastellishampoot. Näillä saa hattarapastelliset hiukset pidettyä sävyään yllä tai rusaan pigmenttinsä vuoksi vähän tummempikin blondi saa viileämmän sävyn. Shampoot ja hoitoaineet saa kohtuullisilla postikuluilla myös Suomeen toimitettuna merkin omilta sivuilta.

Vuoden parhaan laitteen ykköseksi kipuaa kyllä Dysonin ökykallis fööni. Perusfööniä selkeästi pienempi ääni on reipas bonus, mutta laite oikeasti kuivaa ja muotoilee tehokkaasti.

Paras meikkituote on oikeutetusti korealaisen Kailijumein huulipuna. Puikossa lähes värittömältä näyttävä tuote reagoi ihon lämpöön ja happamuuteen luoden jokaisella kerralla vähän eri sävyisen lopputuloksen. Puna ei peitä, mutta tuo sopivan luonnollista väriä ja kuluu nätisti. Puna ei myöskään ole tahmainen tai jää lasinreunoihin, joten tästä tuli kertaheitolla myös äitini, tunnetun huulipunanvihaajan, suosikkituote.

Vuoden paras ihonhoitotuote on varmasti Shu Uemuran puhdistusöljy, joka vie hellävaraisesti meikit mennessään, mutta irrottaa kyllä hyvin kätevästi myös mustapäät ihosta. Ehdoton miinus öljyllä on se, että merkin omistaja L´Oréal teki keväällä päätöksen lopettaa Uemuran myynnin Euroopassa.

Vuoden parhaaksi niksikseni valitsin silikonilenkin, jonka avulla pumppululloistakin tulee matkustuskelpoisia.

Oivalluksista parhain taas täytyy olla se kuinka ihanaa on luopua tavaroistaan ja tajuaminen siitä kuinka paljon oikeasti keräämme ympärillemme kaikkea ylimääräistä.

Vuoden paras yllättäjä täytyy olla tuttuakin tutumpi Lumene. Merkki on tuonut markkinoille hurjasti uusia tuotteita ja tehnyt brändiuudistusta, johon on kuulunut selvästi kohonneet hinnat. Ajattelin itse että Lumenen on tehtävä todella paljon työtä, että siitä tulee jokanaisen markettimerkistä ylellinen ja hintansa kohtaava merkki. Minä olen ainakin ihan kääntynyt jo nyt. Uudet pakkaukset on kauniita, laadukkaan näköisiä metallihylsyineen, tuotteet ovat toimivia ja joulukalenteri oli todellakin rahansa arvoinen yllätys. Eri linjoja on kuitenkin ihan liikaa että kaikki jaksaisi olla kiinnostavaa (ja ehkä hintansa arvoista). Odotan kuitenkin mielenkiinnolla miten Suomi ja maailma ottaa uudistuneen merkin vastaan.

Itse asiassa vuoden paras löytö on juurikin Lumenelta. Olen aiemmin vannonut V10 Plus -hyaluronihapposeerumin nimeen kosteutuksessa, mutta haastaja meni ohi. Lumenen Arctic Dew -seerumi on hyvän hintainen, koostumus on ihanan kevyt, mutta hyvin kosteuttava, ei lähmää, tahmaa tai rullaudu iholla. Eikä muuten sisällä silikonia, kuten sisarensa Glow Boost. Tuoksu on himppusen vahva ja parfyyminen, mutta ainakin toistaiseksi minunkin nenääni sopiva. Nappasin 50ml seerumin hintaan 16,90 ennen joulua. Normaalikokoinen 30ml pakkaus maksaa n. 25 euroa.

Vuoden parhaaksi kokemukseksi on listattava australialainen HOYTS-elokuvaketju, joka keskittyy elämyksellisyyteen numeroiden sijaan. Samaan aikaan kun Suomessa tuotiin pohjoismaiden suurin 600-paikkainen, megaisolla 4K näytöllä varustettu lisää tähän paljon numeroita -elokuvasali, jonne saa pienikin ihminen ahtautua kuin sillit suolaan, minä löysin elokuvateatterissa käymisen uudelleen hyvistä penkeistä, palvelusta ja asiakkaan ajattelusta johtuen. Kaipaan montaa asiaa Aussilasta, mutta tämä on yksi ensimmäisistä asioista mielessä.

Vielä bonuksena paras timantinmetsästys oli Sydneyssa paikallisen luksuskultasepän järjestämä Diamond hunt. Korjattavaakin olisi tapahtumasta löytynyt, mutta olen tosi iloinen että osallistuin ja juttu jäi hyvin mieleen. Erityisesti muistan jahdista sen hetken kun olen saanut viimeisen vihjeen käsiini ja kävelen matkan Mosmanilta kotiini Greenwichiin loppukesän lämmittävän auringon noustessa. Eli tämän:

Sellainen se, vuosi jona jätin palan sydämestäni Australiaan. Paljon kokemuksia, paljon uusia tuotteita, ihmisiä ja vaikka mitä. Vieläkin on opintolainaa tuosta reissusta jäljellä, mutta tekisin uudestaan miettimättä.

Mikä oli sinun vuodessasi parasta?