Jos kampaajana toimiessani mulle olisi maksettu joka kerta kun joku sanoo, että hänen tukkansa maantienharmaa/hiirenharmaa/villasukan värinen, niin olisin jonkinlainen roopeankka. Tai siis kyllä, olen nähnyt noita kaikkia värejä, mutta silloin hiukset on joko täysin harmaantuneet tai sellaisiksi värjätyt. Kenenkään oma väri ei ole mikään noista kolmesta.
Oma tilanteeni on siitä ehkä erikoinen, että tukkani on saanut olla omassa värissään merkittävän osan mun elämästä. Ainoastaan silloin kun aloitin parturi-kampaajan opinnot, tilanne muuttui. Toisaalta kun viime vuonna palasin Australiasta, niin tukka oli onnettomassa kunnossa. Hiusten hurja käsittely ei enää tuntunut vaihtoehdolta. Olen antanut tukan nyt kasvaa omaan väriinsä ja latvoista on samaa tahtia leikattu värjättyä pois.
Hauskaahan on tietysti se, että olen aina tiennyt ettei mun oma hiusvärini ole minkäänlainen harmaa, mutta tyvikasvuna, keinovärin vieressä se tuntui aina harmaalta. Mitä pidemmäksi oma väri sai kasvaa ja mitä vähemmän sitä purkista tulevaa vertailuväriä oli, sitä kauempana oli myös fiilis harmaasta.
Oma värini on ihan kaunis, vähän punertava ja lämmin ruskea. Aurinko myös helposti vaalentaa luonnollisia raitoja, jotka elävöittävät kiharaa tukkaa entisestään. Kyllä se vaaleampikin aina houkuttelee, mutta esimerkiksi raitoina, jolloin hius ei kärsi kokonaisuutena niin paljon.
Mutta siis: tuo hiusväri on joskus tuntunut harmaalta. Todellisuus on, että se fiilis on vain omassa päässä ja tulee silloin kuin sitä väriä vertaa vaikkapa sen tyvikasvun verran johonkin kirkkaanpunaiseen, värjättyyn tukkaan. Tiesittekö muuten että värit "muuttuvat" sen mukaan millaisia värejä ympärillä on? Tästä johtuen siis on ihan normaalia nähdä oma värinsä jotenkin vähän harmaana.
Että minkäslainen "harmaa" omasta päästä löytyy?
Mielenkiintoista pohdintaa... kyllähän sitä helposti pitää omaa tukkaansa tylsänä maantienvärisenä, mutta itselläni on ollut niin monta vuotta, noin parisenkymmentä jo, keinoväriä hiuksissa, joten en tiedä edes miten harmaa olisin aidon tukkani kanssa. Ikävuosien perusteella varmaankin normiharmautta lienee jo tullut, mutta haluan pitää sellaisen kuitenkin näkymättömissä. Jossain vaiheessa lopetan hiusten värjäyttämisen, mutta toistaiseksi näin.
VastaaPoistaVärjääminenkin on varsin ok! Ihmisiltä vaan löytyy aika upeita ja erikoisiakin värejä kun ovat lopettaneet värjäyksen. Tietysti se lopettaminen on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
PoistaItsekin aina kuvailen omaa väriä hiirenharmaaksi. Lasteni hiuksia tutkiessa totesin että taitaa olla oikeasti omakin väri tuommoinen keskivaalea (kuten tyttärellä tällä hetkellä, olisko seiskan asteikolla). Omassa päässä se kontrasti tuohon hennattuun punaiseen vaan heittää sinne hiirenharmaaseen. Olisi mukava nähdä se oma väri mutta se kasvatusprojekti hirvittää jostain syystä :D
VastaaPoistaSepä se! Kontrasti kun on aika kova. Mutta ymmärrän kyllä täysin että kasvatusvaihe vähän pelottaa. Itse hoidin tämän vähän asteittain, mikä sinällään oli helppoa kun pääsin aika luonnollisesti jonkinlaiseen liukuväriin.
PoistaMä elin monta vuotta siinä uskossa, että mulla on luonnostaan maantienvärinen tukka, mutta kun aloin kasvattaa omaa väriä, niin sieltä paljastuikin yllättävän tumma väri, jota ehkä ruskeaksikin voi kutsua :D
VastaaPoistaTämäpä just! Se harha omasta väristä tulee aika nopeasti. :)
PoistaSulla on upea oma väri,wau. Mutta valitettavasti jonkinlaista tylsää harmautta on omassa tyvikasvussa
VastaaPoistahuomattavissa ;) Oon nyt puolisen vootta kasvattanut omaa väriä ja ottanut vain tyviraitoja ja oma väri on yhtä tylsä kuin joskus nuoruudessa:)
Kiitos! Saattaisin itsekin värjätä enemmän jos tietäisin että tukka kestäis. Tosin tyviraidat on tosi hyvä konsti saada variä ja elävyyttä ilman turhaa tukkarääkkiä.
Poista