sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Puhdistusöljy joka vie mustapäätkin mennessään



En tiedä onko Shu Uemura kiinnostanut mua merkkinä siksi, että tykkään yleisesti aasialaisesta kosmetiikasta vai koska sitä on Euroopasta saanut huonosti. Ehkä kummassakin on jotain perää. Täältä Ausseista sarjaa saa kuitenkin todella helposti, joten merkkiin on kannattanutkin tutustua vähän tarkemmin.

Ne ripsentaivuttimet on todellakin niin hyvät kuin sanotaan, mutta tuote, josta nyt meinasin kertoa on vieläkin parempaa! Ultime 8 Sublime on sellainen tuote, joka normaalitilanteessa ei kiinnostaisi yhtään. Pullo on oikeastaan aika vanhanaikainen ja vähän tätimäinen väritykseltään. Sarjan muut öljyt on värikkäine pulloineen paljon mielenkiintoisempia. En enää muista miksi tämä päätyi ostoskoriini, mutta hyvällä alennuksella oli varmasti osaltaan tekemistä asian kanssa. Hyvä niin!

Odotin ihan perinteistä puhdistusöljyä, joka helposti sulattaisi aurinkosuojat, meikit ja muut tarttuneet pölyhiukkaset iholta. Erityisen hyvä olisi jos öljy huuhtoutuisi helposti pois iholta. Tässä suhteessa Sensain puhdistusöljy on ihan ykkönen. Se missä Shu Uemura menee ohi on jossain ihan muuaalla. Kun öljyä hetken aikaan hieroo kasvoillaan, tuntuu (ja näyttääkin siltä), että mustapäät pullahtelevat ulos huokosistaan ja iho tuntuu pesun jälkeen paljon sileämmältä ja pehmeämmältä. Taikuutta! Olipa hippuset sitten vaikka hiekanjyväsiä, niin paljon parempi että ne tulevat ihostani pois kuitenkin. Millään muulla tuotteella en ole kokenut samanlaista fiilistä.

Hierominen tietysti saa mun herkän ihoni monesti vähän punoittamaan, joten en käytä tätä konstia kuin korkeintaan kerran viikossa jos kasvot tuntuvat röpelöisiltä.




Öljyt onkin ilmeisesti suuri juttu Shu Uemuralla, sillä mainos kertoo, että joka seitsemäs sekunti jossain päin maailmaa myydään merkin öljypullo. Enkä voi ihmetellä yhtään. Toki mua nyt kiinnostaa ne muutkin öljyt, kivanvärisissä pulloissaan, mutta pakkauksesta huolimatta tämä meni ehdottomasti mun lempparituotteiden kärkeen!

Harmi tässä tietysti on, että juuri toukokuun alussa emoyhtiö L'Oréal (yllätys, yllätys) on ilmoittanut vetävänsä Shu Uemuran Euroopan mynnistä muuten kuin hiustuotteiden osalta.

Onko puhdistusöljyt sun juttu?

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Yksisarviset on jo vanha juttu

Löysin hetki sitten itselleni kauan jahdatut yksisarvissivelmit. Tykkään kyllä niistä, mutta mitä täkäläinen nettikauppa tarjosikaan? Merenneitosiveltimiä! :D

Uteliaisuuden, pöhkön mallin ja teidän takia tilasin parit mallikappaleet:


Oikealla pitkävartinen, kultainen sivellin vaaleanpunavalkoisilla harjaksilla ja sitten tuo toinen. Ei ehkä niinkään merenneito, ehkä ennemminkin lahna, mutta todella sympaattinen.

Harjasten laatua ei voi ehkä kehua, mutta eiköhän näillä naamiot levitä. :D Hintaa noin kaksi dollaria kappaleelta.

Mites on, iskeekö merenneitosiveltimet?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Vaha joka ei satu?

Jos olet 90-luvulla tuijottanut ostos-tv:tä, niin et varmasti ole välttynyt karvanpoistoon tarkoitetulta vahalta, Nad'silta. Jos taas olet syystä tai toisesta välttynyt noilta, niin firman Youtube-kanavalta löytyy ainakin osa ihan niistä ikivanhoistakin. Minä viimein, vuosien ja vuosien odottelun jälkeen sain tuon alkuperäisen vahan käsiini.

Lyhyt kertaus: Nad's geelivahaa ei tarvitse lämmittää ollenkaan ja sanotaan, että se tarttuu vain karvoihin, ei ihoon, kuten tavalliset lämmitettävät vahat. Geeliä levitetään ohut kerros spaattelilla iholle, asetellaan kangaspala päälle, siloitellaan ja repäistään kangas pois.

No, miten meni?




"Geeli" on yllättävän jähmeää ja muistuttaa enemmän sokerointimassaa, joka on lämmitetty käyttöä varten. Huoneen lämpötilasta riippuen geelin levittäminen on superhelppoa tai vähän turhan raastavaa, kirjaimellisesti.  Pääsääntöisesti homma toimii kuitenkin vähintään toimivasti.

Ensimmäisellä kerralla suuntasin kokeiluni ihan ronskisti kainalokarvoihin. Kainalot on olleet kurja murheenkryyni aina, ne kasvaa niin nopeasti ja varsinkin hihattomien paitojen kanssa näyttää helposti epäsiisistiltä. Vahat tai epilaattorit ei kuitenkaan ole koskaan ennen päässet lähellekään mun kainaloitani. Ei pysty, ei kykene. Kainalon iho on kuitenkin aika ohutta ja alue on muutenkin kohtuullisen herkkä. Ei kun geelit kainaloon. Muutama "mitä menin tekemään" -panikointi ja repäisy.

Ei se oikeasti sattunut! Tunsin koko homman, mutta ei mua sattunut. Koska kainalokarvat kasvavat useampaan suuntaan, myös Nad's -vahaus ainakin suositellaan tekemään joka suuntaan, muuten voi jäädä turhan paljon hajakarvoja. Edelleenkin kaikki hyvin. Sitä paitsi on jotenkin kauhean tyydyttävää katsella niitä irronneita karvoja, joissa kaikissa on juuret tallella. Kaikki lähti oikeasti eikä katkennut.

Tämä voi olla liikaa tietoa, mutta ymmärryksen nimissä: Minä olen saanut aika karvaisen olemuksen ja jos haluaa mennä rannalle, niin on joko käytettävä jotain melkein yhtä peittävää kuin burkha tai siistittävä bikinirajansa. Minä halusin kokea Sydneyn rannat. Normaalisti reisien sisäpinta on niin herkkä, että en edes pystyisi kuvittelemaan minkäänlaista vahausta itse, koska homma sattuu niin paljon että en saa revittyä niitä liinoja tai liuskoja oikein. Lopputulos on aina hukkaan menneet vahaliuskat ja liuskojen poistaminen ihosta öljyllä. Nooo? Minä pääsin kuin pääsinkin rannalle ihan siinä uima-asussa, jonka mukaani otin. Vinkki: bikineistä puhutaan.

Kaikenmaailman karvanpoistot on laseria lukuun ottamatta kokeiltu, mutta mikään ei ole ollut mulle näin helppoa ja kivutonta! Tää on lähellä sokeria, mutta ainakin mun ihollani vieläkin helpompaa ja kivuttomampaa.




Ihan varmuuden vuoksi halusin toisen mielipiteen. Mies tuli käymään täällä Ausseissa lomallaan ja vaikka mistään karhukarvoituksesta nyt ei ehkä puhutakaan, niin yläselkä on sellainen, jota ollaan vahailtu useampaan otteeseen. Tosin aina se sisältää karjumista ja varmaan pelkoa kuolemasta. Ehdotin Nad'sin testausta. Seuraava on suora lainaus: Kyllä se sattu silti, saatana.

Mut hei, mulla on jo toinen purkki menossa!

Vieläkö kiinnostaa kokeilla?

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Timantinmetsästäjä

Olin suunnilleen kymmenen kun sanoin äidilleni, että asuttaisiinpa Helsingissä. Äiti luonnollisesti kysyi miksi. Siksi että siellä tapahtuu koko ajan jotain. Tällä viittasin ainakin Jyrkin musiikkivieraisiin, ehkä johonkin muuhunkin. Hassua kyllä, tuota lausahdusta lukuun ottamatta en koskaan ollut ajatellut asuvani Helsingissä. Kun sinne muutin opiskelemaan, en varmaan käynyt missään muualla kuin Ikeassa ilmaisella Ikea-bussilla. Vantaalla asuessani kävin yhden vaateliikkeen blogitapahtumassa ja sieltäkin lähdin pois kun tuntui että olen ihan väärässä paikassa ja väärässä seurassa. Seuran merkitys on tietysti jo tullut todettua kauneusbloggaajia tavatessa, siinä seurassa on minulle helpompi olla kotonaan.

Täällä Sydneyssa taas tapahtuu koko ajan niin paljon, että ei edes osaa seurata kaikkea, mihin voisin osallistua. Eräänä päivänä Facebook päätti auttaa ja läväyttää mainoksen "Sydney Diamond Hunt". Tulossa olisi "pääsiäismunajahti", jossa palkintona olisi n. 7000 euron arvoinen timanttisormus. En varmaan koskaan osaisi isoa timanttisormusta käyttää, mutta koska tykkään kaikesta kiiltävästä ja olen toisinaan yllättävän kilpailuhenkinen, lähdin heti mukaan. Jahti suomalaisittain osui näin huhtikuun viimeiselle päivälle, vappuseikkaluksi siis.

Muutamaa viikkoa ennen kisapäivää järjestäjä alkoi julkaista vihjeitä oikealle paikalle. Joka päivä yritys julkaisisi vihjeen, joiden perusteella piti päätellä, mihin olisi tarkoitus suunnata. Kolmen kuukauden asumisen (mutta monen vuoden amazing race -tyyppisen pääsiäismunajahdin!) jälkeen olin oikeasti aika hyvä. Vaan hommassa oli mun mielestä aika surullinen twisti. Viime vuoden jahdissa n. 4000 osallistujasta suunnilleen 60 oli löytänyt lopulliselle paikalle, tänä vuonna haluttiin joko sekoittaa pakkaa tai pelättiin kovaa kävijäryntäystä. Lauantaina 29. päivä tulee sähköposti, jossa sanotaan, että varsinaiseen tapahtumaan pääsee osallistumaan vain 200 ensimmäistä nopeinta, jotka varaavat (ilmaiset) liput tapahtumaan.

Minä olin sen verran nopea ja nopean mobiilinetin kanssa, että taisin olla se ihan ensimmäinen mukaan ilmoittautuva. Ilmoittautumalla sai osoitteen, johon piti mennä tiettyyn kellonaikaan (järjestäjän liike Mosmanissa), sieltä mukaan saisi viimeisen vihjeen.



Viimeinen "vihje" ei ollut varsinaisesti mikään vihje, vaan ihan suora osoitus mihin pitäisi mennä. Paikan päällä jokainen sai goodie bagin. Mietittiin jonossa olevien kanssa mitä säkki voisi sisältää. Heitin vitsinä, mutta kokemus taustalla, että kassi täynnä alennuskuponkeja. Siitä en ollut väärässä, mutta kassilla oli myös oma tehtävänsä. Jokaisessa bagissa oli kultainen kirjekuori, jonka sisältä löyty kaksi alennuskuponkia. 21 onnekkaan kupongeissa luki takana "play". Ainoastaan nämä kupongin saaneet pääsivät "jahdissa" eteenpäin, muiden - myös minun - loppui siihen. Jäin kuitenkin mielenkiinnolla katsomaan, mitä kisailijoille oli keksitty. Ensimmäinen erä oli ryhmätyötä. Nopeimmin hommasta onnistuvat pääsisivät finaaliin ja aidosti taistelemaan tuosta sormuksesta. Finaalivaiheessa kolme naisihmistä pääsivät vapauttamaan sisäisen lapsensa: pallomereen oli kätketty kultainen pallo, se joka pallon löytää, on voittaja. Olisin halunnut tarkkuusheitellä kimppua ja etsiä oikeaa palloa vaikka en olisi edes osallistunut siihen palkintoon.

Harmi siis sinällään, että vihjeiden ratkaisulla ei ollut mitään merkitystä ja kaikki päättyi täysin arpapeliin, mutta oli silti mainiosti käytetty sunnuntai!

Lähtisitkö jahtaamaan timanttia?


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Ihan uudenlainen elokuvakokemus

Mun lapsuuteeni (ja myöhempiinkin ikiin) on vahvasti kuulunut mm. Disneyn piirretyt ja yksi niistä suosikkielokuvista on ollut Kaunotar ja Hirviö. Kun kuulin uudesta leffaversiosta (Emma Watson kuvittele tähän sydänhymiö) olin ihan valmiina lähtöön. Varasin tikettini lähimmän elokuvateatterin erikoisnäytökseen. Maksoin leffastani perus Finnkino-lippuuni nähden ihan tuhottoman hinnan, mutta en kadu sentin vertaakaan.

Käsittääkseni elokuvateattereilla ei mene Suomessa ihan mielettömän hienosti tällä hetkellä. Mua itseäni ei kiinnosta esim. 3D ollenkaan ja viimeisin parannus, joka lähiteatteriini Suomessa tehtiin oli pidikkeet mukeille. "Jee!"

En tiedä johtuuko se ihan aidosti kilpailusta vai mistä, mutta täällä on ollut syytä käydä elokuvissa. Olen käynyt elokuvissa varmaan useamman kerran kuukauden aikana kuin Suomessa kokonaisuudessaan viime vuonna. Miksi? Täällä tarjotaan muutakin kuin mukinpidikkeitä. On erikoisiltoja, ravintoiloita teatterisalin sisällä, luksuspaikkoja ja kaikenlaista elämystä. Erikoisnäytöksiä on myös vanhoista leffoista, jotka eivät ehkä ole vuosikymmeniin olleet elokuvateattereissa. Viimeisin kokemukseni oli ulkoilmateatteri Luna Parkissa, paikallisessa huvipuistossa. Tän voisi ihan mainiosti toteuttaa Suomessakin kesäisin! Kyllä täälläkin illat on tähän aikaan vuodesta (syksy) tosi viileitä, mutta jokainen osasi varautua (kylpy)takeillaan ja paikan päältä sai vuokrata vilttejä. Todella mielenkiintoinen kokemus katsoa elokuvaa huvipuiston rakennuksen katolta, maailmanpyörän ja Harbour bridgen valoissa.

Seuraavaksi kiinnostaisi ihan kokemuksen vuoksi käydä kokeilemassa art deco -henkinen elokuvateatteri. Tosin se ei ehkä ole vaan art deco -henkinen, vaan aidosti rakennettu 1935. Ainakin kuvissa todella kaunis paikka. Jos kiinnostaa niin Hayden Orpheum on paikka.

Palataan siihen Kaunottareen ja Hirviöön. Se oli mun eka leffakokemukseni täällä Australiassa ja en tietysti osannut teatterilta odottaa sen kummempaa. Ostin lippuni Girls night out -erikoisiltaan. Lippu maksoi n. 25 euroa ja sillä sai leffanäytöksen, popkornin, alkulimut ja churrot ennen näytöstä ja lahjapaketin. Nää oli kivoja asioita, mutta se, mikä sai mut toiseenkin kertaan elokuviin oli sali itsessään: Tuolit, jotka sähköavusteisesti saa kallistettua mukavaan katseluasentoon, paljon tilaa ympärillä ja korkeuserot eri rivien välillä on niin merkittäviä, että vahingossakaan ei joudu katsomaan kenenkään hujopin takaraivoa! Jos et saanut mielikuvaa, niin kokeile Google-hakua HOYTS reclining seats. Osasin jopa arvostaa niitä mukinpidikkeitä käsinojilla, koska ne oli toteutettu hyvin. Leveän käsinojan päädyssä on pieni pöytä ja se pidike juomalle.


Niin ja mitäs siellä Kaunottaren ja Hirviön erikoispaketista löytyikään. No laatikollinen kosmetiikkaa! (Ja joku paikallinen seiska, mutta tämä oli luonnollisesti se kiinnostavin lahjakassin sisältö.):



Aikamoinen setti australialaista edullista kosmetiikkaa BYS-merkiltä, The Body Shopin tuoksunäyte ja Elizabeth Ardenin minimascara. Ei huono saalis!

Mitäs sanot, maksaisitko vähän enemmän jostain muustakin kuin 3D:stä elokuvissa?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Parhaat ripsentaivuttimet ikinä PISTE

Okei, okei. Parhaat ripsentaivuttimet ikinä ainakin mulle. Täytyy kuitenkin sen verran sanoa, että mikä merkki tulee mieleen ekana?

Aivan, Shu Uemura. Niitä on kehuttu paljon ja pitkään, Suomessa ja ulkomailla. En muista kenen suomalaisen bloggaajan blogista nää vuosia sitten bongasin, ehkä Saara Sarvas? Kun koko ajan joku tuntui niitä kehuvan, niin onhan mielenkiinto niihin ollut koko ajan olemassa. Ongelma on kuitenkin ollut se, että Euroopasta kyseisiä ripsentaivuttimia on alkanut saada vasta muutamien vuosien sisällä ja asia ei ole enää tuntunut niin ajankohtaiselta.




Kun bongasin nämä Shu Uemura x Murakami -erikoistaivuttimet paikallisella stockmannilla, David Jonesilla (kuinka moni muu ajatteli Davy Jones?), alennushintaan, en voinut vastustaa itseäni. Normaalihinta näille ja hopeanväriselle perusmallille on noin 35 dollaria (noin, 27 euroa), mutta itse nappasin nämä suunnilleen 18 eurolla. Ajattelin että jos en tykkää, niin voin diilata nämä jollekin Suomeen palattuani.

Ensimmäisellä kerralla asettelin nämä todella tarkasti ripsieni tyveen ja aloin vieläkin varovaisemmin taivuttaa. Pelkäsin vähän. Luomi ei jäänyt väliin eikä ollut edes lähellä! Mikä vielä parempaa, nämä asettuivat tasaisesti ripsiin. Samassa tajusin, että näitten kanssa mun ei tarvitse tehdä tuota supertarkkaa asettelua, koska nämä ihan oikeasti sopivat just eikä melkein mun silmäni muotoon.


Japanilaiset siveltimet on mun heikkous ja nämä näköjään menee samaan sarjaan. Mikä on oma tuomio parhaista taivuttimista?

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Hattaraa ja yksisarvisia

Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa. Australian ehdottomiin bonuksiin kuuluu se, että moni yhdysvaltalainen firma lähettää tänne nettiostoksia. Parhaimmillaan vielä ilman postikuluja.



Olen haaveillut yksisarvissiveltimistä ja koska tänne tulin muutaman matkasiveltimen kanssa, oli ihan perusteltua hankkia itselleen Tarten yksisarvissiveltimet. Olen katsellut vastaavia siveltimia eBaysta. Setin saa kokonaisuudessaan reilusti alle kympillä. Mikään niistä väriyhdistelmistä ei ole kuitenkaan täysin iskenyt. Ne on näyttäneet liikaa yksisarvisen oksennukselta. Kun näin nämä, tiesin että tässä ne on.




Settiin kuuluu viisi sivellintä, joista kolme on kasvoille ja kaksi silmille. Karvat on synteettisiä, joten sopivat erityisesti voidemaisille tuotteille. En ole vieläkään vakuuttunut, että on olemassa oikeasti hyviä puuterimaisille tuotteille tarkoitettuja synteettisiä siveltimiä. Puuterisiveltimen kanssa olen nyt tehnyt poikkeuksen. Kuolailin paikallisessa Sephorassa Kat Von D:n superpehmeää synteettistä puuterisivellintä. Olin jo valmis kokeilemaan synteettistä sivellintä puuterin kanssa, mutta esteenä oli Kat Von D. Tämän pakkauksen myötä olen päässyt kokemaan, että kiinnityspuuterin kanssa synteettinenkin on ihan jees.




Samaan tilaukseen otin myös pienen kokeilusetin ja kerrankin bb-voide sävyltään Light ei ole ihan liian tumma, vaan juuri sopiva! Tuoksut on tosi vahvoja ja muistuttivat luonnonkosmetiikan ödöörejä. Niinpä sitten selvisi, että Tarte ainakin mainostaa luonnollisuuttaan. En sitten tiedä mitä se oikeasti tarkoittaa, mutta täytyy tutustua lisää.

Mites nuo siveltimet, tykkäättekö?