sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Älä vihaa itseäs

Tää ei tosiaan oo ensimmäinen kerta kun puhun aiheesta, mutta koin jonkun valaistumisen, niin jatketaan hyvän asian puolesta!

Täällä on ollut aika kuuma. Ainkin suoalaisittain lämmintä on huolimatta siitä, että kuuden viikon aikana neljä viikkoa on satanut joka päivä. Tai vähintään joka yö. Ihmiset kulkee siis niissä vaatteissa, missä on mukava olla. Yleensä se tarkoittaa aika minimaalista määrää kangasta. Olipa käyttäjän koko ja muoto mikä tahansa, vähemmän on enemmän kun meinaa muutenkin koko ajan uida omassa hiessään.

Sitten mulla välähti. Mitä sitten, että mun reisissäni on selluliittia, ne hyllyy tai että mulla ei oo vuosiin näkynyt thigh gapia. Niin sitä on (katukuvasta päätellen) kaikilla muillakin. Se on ihan normaalia eikä siinä ole mitään arastelemista. Enkä varmaan normaalitilanteessa olisi edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Olen varmaan aiemminkin maininnut, että ihmisen koko, muoto tai mikään muukaan tällainen seikka ei oo koskaan estänyt mua pitämästä ihmistä kauniina. Ehkä jopa tärkeämpää on ollut se miten kantaa itsensä. Toki just oikean kokoiset ja hyvin leikatut vaatteet auttaa, mutta nekään ei ole mikään pakko. Surullista on kuitenkin se, että itse on aina itsensä pahin vihollinen ja ihan liian ankara.

Samaan aiheeseen liittyy tietysti se, että musta ei valokuvaajana ole otettu kovinkaan montaa kuvaa. Minä kun yleensä olen se, joka niitä kuvia ottaa. Tämä tuli joulun alla surullisen ilmeiseksi. Tehtiin sisarusten kanssa vanhemmille kuva-albumia meistä ja musta taisi olla yksi selfie ja muutamassa kuvassa satuin olemaan mukana. Se ihan totta harmitti mua. Siksi päätinkin, että alan olla sinut itseni kanssa myös kameran "väärällä" puolella. Tässä selfie-testaus erästä haastattelua varten. Puhelin on kädessä ihan siitä syystä, että testasin sitä kameran kaukosäätimenä. Toimi paremmin kuin odotin!



Älä vihaa itseäs, se ei johda mihinkään.

Onko muita valaistuneita?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kahden dollarin kosmetiikkakippo



Mussa on vähän sellaista askartelijan ja laihialaisen vikaa. Ei tosin kaikissa asioissa, niin kuin olette ehkä huomanneet. On kuitenkin tosi turhauttavia asioita kuten ei-kavojen-ihon kuorinta. Mun sääreni on siitä onnekkaat, että niissä kasvavat karvat ei ole kauhean vahvoja. Samasta syystä saan tosi paljon sisäänkasvaneita karvoja. Yritin ensihätään löytää kuorintahanskoja, mutta niitä ei tunnu löytyvän mistään, ainakaan nyt kun niitä etsin! Toisekseen kuorinta-aineet on yllättävän kalliitta ja niistä ei koskaan tiedä mitä saa. Musta tuntuu että yleisimmin ne on kosteusvoiteita, joissa on kolme pientä raetta ja kuorinta on ihan mahdotonta. Täällä kun harrastan jonkin sortin budjettimatkailua, niin ei tehnyt mieli laittaa vähintään kymmentä euroja johonkin, joka ehkä jeesaisi.

Laihialainen minussa tuli apuun. Hankin Targetista pienen dippikulhon, hintaa kaksi dollaria eli pyöreästi 1,5 euroa. Miksi? Kaapista löytyy jättipaketti ruokasuolaa (koska se oli halvin mahdollinen pakkaus) ja käsivoidetta. Sekoitetaan yhteen ja kuoritaan. Tadaa! Ongelma ratkaistu aika edullisesti.

Samaa kippoa voi tietysti käyttää muuhunkin kosmetiikka-askarteluun. Siinä voi esimerkiksi sekoitella omat hopeahoitoaineensa suoraväristä ja hoitoaineesta. Eihän tämä nyt välttämätöntä olisi, mutta kuten sanottu, askartelu on ihan kivaa. Ja mitä tulee siihen suolakuorintaan, niin on paljon kivempi hakea se suola keittiöstä kuin viedä se keittiöstä suihkuun.

Mulla on tällainen muuten kotonakin. Se on jostain Dr. Hausckhan naamiopakkauksesta.  Onko sullakin kosmetiikkakippo?


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Aussikosmetiikan alkulähteillä



Ihan ensimmäisiä kosmetiikkaostoksia, jotka täällä Australiassa tein oli tietysti tuo aiemmin mainittu Nad'sin karvanpoistovahageelisokerimikälie, koska täältä jos mistä sitä saa. Toinen oli tietysti hiusten hoitotuotteet, joita ei suuremmin kannattanut tänne asti raahata. Mitäs sitä nyt muuta olisi ostanut kuin paikallista Fudgea? No ok, ostin ison pönikän Schwarzkopfin perusshampoota, mutta totesin tarvitsevani myös pesevämmän tuotteen. Otin hyväksi havaitun värjättyjen hiusten hoitoaineen, minulle uuden syväpuhdistavan tuotteen ja lilan paintboxin, jotta voin aina tarvittaessa käyttää "hopeatuotetta".

Hinnoiltaan tuotteet on tietysti vähän edullisempia kuin Suomessa. Nad's oli 14 dollaria eli noin kymmenen euroa. Taitaa samaan hintaan saada kuitenkin jonkun Veet-vahan? Fudgen shampoo ja hoitoaine oli 22 dollaria/purkki eli noin 17 euroa kappaleelta. Muistelen, että ainakin hopeashampoo menee reippaasti yli kahdenkympin Suomessa. Paint boxista muistan Suomessa maksaneeni noin 18 euroa, kun täällä taas hintaa tuli 18 dollaria, noin 14 euroa.

Lähtökohtaisesti täällä hyllyt notkuu niitä samoja merkkejä kuin meilläkin: Maybelline, L'Oréal, Rimmel jne. Suomessa vähän vähemmän edustettuja merkkejä on mm. Revlon ja meillä vähintäänkin toisella nimellä kulkeva Cover Girl. Seuraava vaihe on tietysti selvittää muita täkäläisiä brändejä. Minä kun tykkään aina hankkia mahdollisimman lähellä tuotettuja tai muuten paikallisia firmoja. Pääasiassa löysin ihan uppo-outoja merkkejä, mutta kohtasin myös muutamia yllätyksiä. Muun muassa Jurlique oli yksi niistä. Olen aina kuvitellut että Jurlique on eurooppalainen, ehkä ranskalainen merkki. No ei! Ausseista sekin ponnistaa! Tai miten olisi Becca? Becca on australialainen meikkimerkki, mutta fiilikset siitä on todella amerikkalaiset, en tiedä miksi. Tosin huomasin, että kevään uutuustuotteet on ilmestyneet helmikuussa Jenkeissä, mutta saapuvat Australian markkinoille "vasta" maaliskuun ensimmäinen päivä. Ehkä Becca on lähtenyt enemmän amerikkalaiset edellä ja siitä tulee tuo fiilis.

Niin ja joo, koska tuo aasia nyt on tuossa vieressä, niin täältä on kohtuullisen helppo löytää sieltä suunnalta tulevaa kosmetiikkaa. Ne kuuluisat Shu Uemuran ripsentaivuttimet vaan on pakko päästä kokeilemaan ja TonyMolya löytyy ainakin pienemmistä liikkeistä.

Onko vinkkejä australialaiseen kosmetiikkaan?

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostos-tv:n aivopesemä

Koska vuokrat täällä Sydneyssa on huimia ja harjoittelu on palkaton (niin kuin se todennäköisesti olisi Suomessakin), niin olen täällä täkäläisittäin aika kengännauhabudjetilla. Ylimääräisiä juttuja pitää vähän vältellä. On kuitenkin niitä asioita, jotka oli pakko hankkia heti.

TV-shop kamaa tietysti! Tai ei nyt niin tietysti, mutta...



Oliskohan ollut 90-luvun loppupuolta tai 2000-luvun alkuvuosia kun ostos-tv tarjosi kammottavan pitkillä mainoksilla vahaa karvojen poistoon. Ei kuulemma sattuisi ja tulos pysyisi useita viikkoja. Olin niihin aikoihin juuri alkanut inhota omia säärikarvojani ihan täysin omatoimisesti ilman naistenlehtiä tai muita humputuksia (niitä kun aina syytetään kaikesta). Sheivaaminen ei tietysti pitänyt tulosta kuin ehkä puoli päivää. Ehkä juuri siksi tuo vahamainos kiinnosti niin kovasti. Vahahan oli Nad's karvanpoistogeeli, joka lupasi jopa että tuotetta voisi syödä. Tuota vahaahan ei tietysti siihen aikaan saanut mistään muualta kuin sieltä ostoskanavalta. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua tuosta hetkestä Nad'sia sai Suomesta, mutta ainakaan minä en löytänyt tuota alkuperäistä ainetta. Tarjolla tuntui olevan ainoastaan kylmävahaliuskoja ja kuumavahaa. Homma jäi hautumaan.

Sitten taas on se akne. Mun ihoni on kärsinyt paljon, Roaccutanit ja muut on syöty moneen kertaan, mutta koskaan iho ei ole täysin rauhoittunut. En muista milloin Proactivia alettiin mainostaa jollain ostoskanavalla. Julkkikset kehuivat tuotetta ja kuinka se olisi parasta ikinä. Sitten selvisi totuus. Yksi ihan mun ensimmäisistä jutuista tässä blogissa koski härskiä mainontaa ja sillä oli paljon tekemistä yllämainitun tuotteen kanssa. Tuote ei ole ihan sama tuolla Jenkkilässä kuin mitä se on Suomessa. Eihän tällaista asiaa mainosteta, mutta kiinnostus kalliiseen tuotteeseen kyllä lopahti. Vaikuttava aine on Euroopassa reseptikamaa, joten se on vaihdettu arkisempaan salisyylihappoon. Niitä tuotteita nyt oli ja on enemmänkin. Kiinnostus lopahti.

Palataas sitten lähiviikkoihin. Sen olin pistänyt merkille, että Nad's on aussimerkki, joten halusin metsästää tuon geelin käsiini. Ei ollut muuten täälläkään ihan ilmeisimmissä paikoissa muuta kuin kuumavahaa ja vahaliuskoja. Purkki kuitenkin löytyi. Melkein viereisessä hyllyssä lojui Proactiv-tuotteita ja niillä alkuperäisillä ainesosilla!

Niin mites se pieni budjetti? Eihän nämä nyt kalliita asioita ole, mutta olihan ne pakko saada testiin. Ensifiilikset on aidosti kyllä kaiken odottamisen arvoisia. Niistä siis lisää vähän myöhemmin.

Muistatko mainokset tai oletko jopa päässyt kokeilemaan?

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Kukaan ei kertonut että Australiassa on kuuma



Vaihdoin hetki sitten mannerta tänne ylösalasmaailmaan. Olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, mutta olen aina halunnut kokea Australian ja ei niinkään turistina, vaan asua ja ymmärtää paikkaa. Samaan tapaan kun me ihmeissään kysellään miksi joku tulee Suomeen, on multakin monesti kysytty miksi halusin nimenomaan tänne. En oikein tiedä. Ehkä se liittyy läheisesti siihen, että olen käytännössä kasvanut australialaisten nuortensarjojen parissa. Osaa en edes muista nimeltä, mutta osa on vielä niinkin tuoreessa muistissa kuin parin vuoden takaa. Yle on aina näyttänyt täkäläisiä sarjoja ja Areenasta löytyi muutama vuosi sitten lyhyt sarja nimeltään Slide, se on ehkä viimeisin tuttavuus.

Joka tapauksessa, teen tradenomin tutkintoni viimeisen työharjoittelun täällä. Ei ollut helppo löytää paikkaa ominpäin, joten käytin välitysfirmaa ja alle parin viikon mulle oli löytynyt minusta kiinnostunut työnantaja. Sanoivat haastattelussa että olisivat halunneet minut jo eilen. Hieman yli viikon kokemuksella veikkaan edelleen, että minä ja paikka olemme ihan toisillemme luodut.

Tiesinhän minä että täällä on kesä ja helmikuun on vuoden kuuminta aikaa, mutta ei kukaan sanonut, että täällä on näin kuuma! Olen ollut Madridin kesässä hieman yli 40 plusasteen aikaan, mutta se tuntui ihan mukavalta, koska loppujen lopuksi Madrid on keskellä aavikkoa ja siellä on kuiva ilma. Täällä taas...Kosteusprosentit on lämpöasteisiin nähden aika huimia. Kun saavuin tänne pari päivää ennen harjoitteluani, täällä oli n. 40 astetta lämmintä ja kosteusprosentti jossain yli kahdeksankymmenen. Voin kertoa, että sieltä pakkasen keskeltä ja lentokonevarusteissa kuumuus tuntui. Ei sillein etteikö se tuntui edelleen, mutta onneksi lämpöasteet on vähän tippuneet. Täällä on kuulemma paikallistenkin mukaan ollut poikkeuksellisen kuuma kesä ja kaikki meinaavat sulaa.

Joka tapauksessa, olin kaukaa viisas ja tein Suomesta käsin paljon käytännön asioita ja toin ensimmäisten viikkojen varalle tärkeitä asioita, mm. nämä:





Joku siellä nyt ihmettelee, että miksi ihmeessä toin aurinkorasvoja Suomesta kun niitä saa täältäkin. Vastaus: Aurinkosuojavoiteet on käden ulottuvilla ihan heti kun niitä tarvitaan (sitä paitsi, miksi olisin jättänyt kesällä avatut putelit kotiin?) eikä tarvitse ostaa sitä kalleinta ja helpointa mahdollista vaihtoehtoa heti lentokentällä.

Viime viikolla päätin että en edes yritä käyttää meikkiä, vaikka meikkaamisesta tykkäänkin. Ei vain olisi järkeä puunata itseään kun kaikki kirjaimellisesti sulaa heti pois. Nämä on kuitenkin ollut ihan ehdottomia. Suojakerroin 50 kasvoille ja herkimmille - ja siis aiemmin palaneille - alueille ja uskomattoman helppokäyttöinen Paul & Joe -aurinkosuojasuihke ei-niin-helposti-palaville alueille. Eucerin on jo aiemmin hyväksi todettu, joskin rasvaiseksi, mutta täällä jos jossain olen halunnut pelata varman päälle. Paul & Joe puolestaan on tuhottoman helppo saada iholle aamulla ja lisäillä päivällä. Kevyt ja ei-aurinkorasvalta-tuoksuva suihke on helppo levittää sotkematta käsiä. Tällaisia lisää!

Näin muuten myös ihan oikeita lohikäärmeitä! Pelkäsimme toisiamme, mutta kerkesin saada kuvan yhdestä, joka vahingossa tuli liian lähelle.




Englanniksi nimi on Australian water dragon, suomeksi jotain tylsempää. Lohikäärme on kuitenkin paljon mielenkiintoisempi nimi, mennään sillä. Nämä kaverit olivat suunnilleen metrin mittaisia. Meinasi rinnassa viiltää kun nämä säikäyttivät.

Onko toiveita jutuista tai vinkkejä tuotteista?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kosmetiikan kierrätystä



Tässähän voisi puhua vaikka siitä kuinka vanhat kynsilakat kuuluvat ongelmajätteeseen, kosmetiikan lasipurkkeja ei saa heittää lasinkeräykseen ja mitä näitä nyt on. Tämä kierrätys puolestaan oli hetkellinen päähänpisto. Mun suosikkiposkipunani kärsi kirjaimellisesti kolauksen ja on nyt vähän hankala. Samasta syytä kotelo ei ole enää ihan priimaa ja kansi on aika löysä. Toinen on tuo Diorin nappiluomiväri, jonka pakkaus on aika epäkäytännöllinen ja itse tuotekin oli testerissä paljon kermaisempi ja miellyttävämpi. Ehkä se testeri oli kivempi siksi, että jokainen sitä testannut oli siirtänyt rasvat sormistaan värin pintaan. Joka tapauksessa mun mielestäni tämä sopisi paljon paremmin esim. highlighteriksi.





Onneksi mun askartelukätköistäni löytyy vaikka mitä. Muun muassa tyhjiä, kertaalleen käytössä olleita luomiväripannuja. Sitten vaan sotkemaan!




Muussataan loputkin sekä lisätään vähän alkoholia ja sekoitellaan sileää tahnaa.




Sörkitään tahnat pannuun, siloitellaan pinta.




Puristetaan massa tiiviiksi paperin/kankaan läpi. Hyödynsin painamisessa tyhjää pannua. Saatoin ehkä käyttää vähän liikaa nestettä, mutta kaikki oli haihtunut seuraavaan aamuun mennessä.




Sitten vaan kuivumaan ja heitetään tyhjään magneettipalettiin. Paljon kätevämpää! Toiset sanoo että koostumus ei tässä muutu, mutta mulla ei ole aiempaa kokemusta. Luomiväri pysyi koostumukseltaan samanlaisena, poskupunasta tuli hitusen pehmeämpi, mutta siinä saattoi olla kyse siitä, että en ehkä painanut tarpeeksi. Jouduin siitä myös siveltimellä "raaputtelemaan" vähän sinertävän pinnan pois. Kuitenkin koska sen alta paljastui ihan oikean värinen puna, niin veikkaan värivirheen johtuneen siitä, että painovaiheessa paperiin jäi aika punaista nestettä. Luomivärikin toimii ihan mainiosti korostustuotteena ja on nyt paljon käytännöllisemmässä muodossa.

Samaan henkeen voisi tehdä vaikka oman poskipunaruusunsa jos Lancomen 70 euron ruusu jäi saamatta.

Oletko pressannut pigmenttejä tai muuten tehnyt samanlaista askartelua?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Meikkivoidesiveltimet järjestykseen



Maailmassa on ties kuinka monenlaisia meikkivoidesiveltimiä ja uteliaana sivellinfriikkinä olen kokeillut ties kuinka montaa erilaista. Suurin osa on mennyt eteenpäin, toiset on jääneet käyttöön.


Vasemmalta oikealle: uudistunut Dior, Chikuhodo, Urban Decay, vanha Dior, nimetön sivellin (viimeinen saatu)
Jossain vaiheessa tykkänsin hurjasti Diorin (ja Shiseidon!) kaltaisista pienistä ja tosi tiiviistä synteettisistä siveltimistä. Niillä sai käytettyä vähän tuhdimpaakin voidemaista meikkivoidetta nätisti. Tällä kuitenkin tulee hyvin peittävä lopputulos voiteesta riippumatta. Suuri miinus on se, että tämä on niin tiivis, että peseminen on vähän työlästä.

Chikuhodon GSN-05 on aitokarvainen japanilainen sivellin ja ehkä yksi parhaista sivellinostoista, mitä olen koskaan tehnyt. Aina sanotaan, että voidemaisille tuotteille synteettiset siveltimet. Kattia kanssa! Miksen tehnyt tätä aiemmin? GSN-05 on ihan silkinpehmeä, se tuntuu kasvoilla ihanalta, levittää nestemäisen meikkivoiteen ilman mitään rantuja tai jälkiä, sivellin on todella helppo pestä ihan normaalilla sivellinsaippualla ja harjakset kuivaakin nopeasti. Ihan unelma, ei voi muuta sanoa.

Urban Decayn good karma brush on se, nota olen hehkuttanut aiemminkin ja eihän sitä edes myydä enää. Good karma brush toimii ihan kaikenlaisilla tuotteilla, tosin parhaimmillaan sanoisin sen olevan mineraalipohjien kanssa. Olis mielenkiintoista vertailla tätä siihen uudistettuun.

Sitten on perinteiset lättänät, joilla voi käytännössä levittää vaan nestemäisiä tuotteita ja niiden kanssa voi tulla rantuja. Ei olla suuria ystäviä. Tämä Diorin metallikahvainen on vanhaa mallistoa, mutta vastaavia lättänöitä löytyy merkiltä kuin merkiltä. Tämä on itse asiassa jopa sen verran hyvä, että harjasosa ei turhaan ole liian paksu.

Sitten on kaikki muut synteettiset. Tykästyin näihin punavartisiin siveltimiin, jotka sain vuosi sitten. Siveltimet on synteettisiä ja aika tiiviitä, toimivat parhaiten nestemäisen voiteen kanssa. Siitä huolimatta ne on aika tuhteja, ne on helppo pestä. Tosin näissä on pienessä määrin samaa ongelmaa kuin esimerkiksi Real Techniquesin siveltimissä: vaalea osa värjäytyy nopeasti. Näistä värjäymän saa tehopesulla pois, samoin kuin Zoevan siveltimistä, mutta RT:t on tosi kurjia, niitä saa hinkata ja hangata, pestä fairylla ja ilman ja silti niihin jää jokin epämääräinen "tahra". Vaikka näitä nimettömistä sen tahran saa pois, ei silti viitsi olla käyttämässä näitä koko ajan, tuollainen pesu on nimittäin lopulta aika työlästä.

Mikä on sun suosikki meikkivoidesivellin?