On totta, että mun omista kuvistani näkee, että ne eivät ole ihan suoraan kamerasta vaan niille on jälkikäsittelyssä tehty asioita, se on kuitenkin tietoinen valinta. Itse erittelen kuvankäsittelyn karkeasti kahteen osaan: tyylilliset seikat, jotka on helpompi tai kivempi tehdä jälkikäsittelyssä kuin kuvaustilanteessa. Sitten on se, jota suurin osa ihmisistä ei tule koskaan näkemään, mutta joka parantaa kuvaa huomattavasti.
Se mun paras kuvankäsittelytaitoni tulee lähinnä esille niissä asiakastöissä, joissa joku kuvaaja tahtoo minun paikkailevan jälkiään. Mun parasta osaamistani on se, että kukaan ei välttämättä ikinä tule tietämään että kuvalle on tehty jotain. En minä (tai kukaan muukaan kuvankäsittelijä) niistä huutele, sillä en halua loukata mallejani kertomalla, että vähän korjailin hänen allejaan tai poistin jättimäisen finnin otsalta, enkä varsinkaan halua kertoa asiakkaalle jos olen itse kuvaajana tehnyt jonkin korjattavissa olevan virheen. Se mitä tässä nyt yritän sanoa on, että olette muuten aika hyviä pikselinhinkkaajia jos näette suurinta osaa ympärillänne oleviin kuviin tehdyistä muutoksista. Olisin vaikka valmis lyömään vetoa, että ette oikeasti uskoisi mitä kaikkea kuville on tehty, vaikka teille se kerrottaisiinkin.
Tässä mulla on yksi esimerkki siitä kuvankäsittelystä, jota mainitsemani henkilö ei varmasti ikinä osaisi itse kertoa.
Vasemmalla puolella alkuperäinen kuva, mekon laahus on rajautunut vahingossa pois ja kuvan henkilö halusi nimenomaan tämän kuvan, mutta harmi juttu kun kuvassa ei näkynytkään koko mekko. Oikealla puolella kuvaan mahdutettu laahus.
Ja vaikka minä vedin herneet nenääni ei teidän tästä jutusta tarvitse samaa tehdä. Enhän minä kuitenkaan yritä sanoa että olisin teitä parempi. Myönnän ihan rehellisesti, etten minäkään osaisi tämäntyyppisistä muokkauksista sanoa että niissä on jotain tehty - enkä muuten haluaisikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti