lauantai 28. syyskuuta 2013

Hampaiden kiristelyä

Ihan siis tosissaan hampaiden kiristelyä. Kerroin joulukuussa saaneeni hammasraudat ja lupasin kertoa asiasta lisää, nyt yhdeksän kuukauden jälkeen on jo jotain kerrottavaa.

Mennäänpä ajassa taaksepäin kevääseen 2011: Olen aina kärsinyt kovista päänsäryistä, mutta tuona keväänä mulla oli ollut muutamia monen viikon jaksoja, jolloin särkyä oli käytännössä taukoamatta. Korvakin vihloi kovasti ja luulin päänsäryn olevan oire vaikkapa korvatulehduksesta. Tapojeni vastaisesti lähdin käymään lääkärillä ja aika nopeasti kävi selväksi, että korvakipu ja päänsärky johtuivat leukanivelestä ja sen perinteisen Burana-reseptin lisäksi kehotettiin ottamaan yhteyttä hammaslääkäriin, jotta saisin kiskot. Palaset oikeastaan loksahtivat kohdilleen. Hammaslääkärit olivat aina kysynyneet narskuttelenko hampaitani (en ole koskaan tiennyt/tajunnut sitä tekeväni), hampaita olen purrun niin, että niitä on lohkeillut ja nuo kaikki pään alueen säryt.

Tyly totuushan on, että vaivaan hoitona on nuo kiskot, jotka estävät mekaanista kulutusta ja päänsärkyihin + leukajumituksiin tarjotaan suun alueen lihasten hierontaa. Hoidetaan siis oiretta, ei vaivaa. Kokeilin muutamia (erikois)kiskoja ja totesin, että ihan kiva, mutta ajattelin pitäisikö mun yöllä pureskella jotain muovia.Tutun hammaslääkärin kautta kuulin kuitenkin siitä, että narskuttelua (ja noita kaikkia kivoja juttuja) aiheuttaa pielessä oleva purenta ja sitä voisi korjata tietynlaisella tekniikalla, joka vaatii hammasrautoja. Hampaat mulla siis on ihan miellyttävän suorat eli mistään esteettisestä pikkuoperaatiosta ei ole kyse.

Muutamien kuukasien jälkeen huomasin, että poskissani on ihan oikeasti lihasta kun aiemmin olin kuvitellut, että kivikovissa poskissani on vain jotain poskiluita. Nyt ollaan vielä alle puolen välin, mutta olen silti jo mielestäni saanut jonkinlaista apua ongelmaani.

Ei nuo telaketjut itsessään mitenkään kauniit ole, mutta en minä ole niitä oikeastaan jaksanut tällä iällä huomioidakaan. Mulla oli kyllä jo 12-vuotiaana hammasraudat, sillä yhdelle hampaalle piti tehdä pieneen leukaan tilaa. Silloin raudat olikin vähän kovempi kolaus. Vaihtoehtona olisi nyt ollut nykyaikaisemmat ja näkymättömämmät kojeet, mutta pidempi hoitoaika ja nelinumeroinen lisäsumma ei varsinaisesti houkuttaneet. Sitä paitsi, on näillä tähän mennessä ollut jo mun ulkonäköön vaikuttava seikka:

Mun ylähuuleni on ollut vähän kapea alahuuleen verrattuna (vasemman puolen muotovirhe johtuu huonosta meikkivoiteen levityksestä, en vain löytänyt parempaa kuvaa asiasta)

Tällä hetkellä ylähuuli näyttää tältä
Vaikkei mun huulet edelleenkään ole mitkään kosmetiikkabloggaajan täyteläiset muiskuhuulet, nyt sentään ylä- ja alahuuli on samaa paria. :D

Mielenkiinnolla odotan, mitä jatkossa hammasrautojen kanssa tapahtuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uusin

Perfektionismin loppu

  Pefektionismi sanana herättää monesti hyvin erilaisia tunteita. Joillekin se aiheuttaa vilunväristyksiä, sillä he kokevat, että kun ihmine...