En ole koskaan ollut mikään erityinen jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja mitä näitä nyt on -fani. Tai olin noin kymmenvuotiaana kova formulatyttö, mutta sitä ei kai lasketa.
Muutamia vuosia sitten päädyin sellaiseen urheiluporukkaan mukaan, että olen löytänyt omat värini. Vaikka en lajia suoranaisesti itse harrastakaan, olen ollut aika aktiivisesti mukana mm. "propagandaa" tekemällä. Näin alkusyksystä meillä on yleensä vuoden isoimmat bileet eli gaala. Silloin on tietysti suurin tarve näyttää värinsä.
Ihmiset on se, joka tekee seuran tai lajin. Tässä seurassa ainakin porukka on sellaista, että mukaan on helppo tulla ja toisaalta helppo olla. Jos nyt ajatellaan vaikka niitä bileitä, joihin kuuluu aina disko. Tanssiminen on kivaa vaikken yhtään osaakaan muuta kuin fiilistellä, mutta jonnekin ulos tanssimaan lähteminen on aina vähän tylsää, monellakin tavalla. Tässä seurassa tanssilattialla on aina hyvä fiilis ja kenenkään ei tarvitse tutussa seurassa pelätä sitä, että joku tulee lääppimään.
Seuran väreinä on sininen ja valkoinen sekä tunnuksena punainen maltanristi. Maltanrististä nyt voi historiansa puolesta keksiä vaikka minkälaista tulkintaa, mutta tässä seurassa se tulee nimenomaan keskiaikaisesta ritaritunnuksesta ja siihen se jää.
Pukeutuminen täytyy tietysti tehdä gaalaan värien mukaan, mutta pitkästä aikaa jaksoin väsätä myös kynteni kuntoon. Monen vuoden ajan olen meinannut ostaa valkoisen lakan kynsiaskarteluihin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tällä kertaa päätin nyt vain marssia Kicksiin ja pyysin lakkaa, joka peitää ja kuivuu nopeasti. Minulle tarjottiin Viva La Divan mattalakkaa. Ihan kiva lakka, mutta ehkä mattaisuutensa takia vähän vaikeasti levittyvä ja sivellin oli omaan makuun liian lörppö ja liian pieni. Onneksi pienet ongelmakohdat peittyivät sinisinä lakkoja päälle töpöttelemällä. Mielessä oli liukuväri, mutta ihan niin vahvasti en jaksanut panostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti