Vähän erilainen kampaaja

 

TAAS mulle tuli se hassu tunne, että olen vähän tällainen valekampaaja. No miksi? Siitäkin huolimatta, että olen koulutettu parturi-kampaaja, en ole se perinteisin mahdollinen tekijä. Keväällä tulee kymmenen vuotta täyteen kun opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Tuolloin kymmenen vuotta sitten olin valokuvaaja ja monesti tuntui, että jotain puuttui. Pitäisi pystyä tekemään meikit ja laittaa hiuksia ainakin sen verran, että ei aina tarvitse 1-2 tyyppiä lisää kuvauksiin. En oikeastaan koskaan kuvitellutkaan tekeväni perinteistä parturin työtä. 

Opiskelin Jyväskylän ammattiopistossa - nykyinen Gradia - jossa meikkaus oli parturi-kampaajan koulutuksessa aika iso painotus, joten sain kerralla opin hiuksista ja meikeistä. Kumpikin toki vaati opintojen aikana ja sen jälkeen aikamoista harrastuneisuutta, mutta ei onneksi ennen opintoja.

Itse opiskelin linjalla, jonne tuli lukiopohjaiset tai jo ammatin itselleen opiskelleet, joten opinnot kestivät kokonaisuudessaan kaksi vuotta. Ensimmäisen vuoden jälkeen näin ilmoituksen, että iso ketju etsii kesätyöntekijöitä. Hain kesätöihin. Mua jännitti ja pelotti, mutta totesin itselleni, että tottakai ensimmäinen työpaikka pelottaa aloittaisipa siellä milloin tahansa. Koetyön aikana mua jännitti niin paljon, että sormet ei meinanneet mennä kamman yli kun kädet tärisi. Lopputulos oli se, että arvioiva taho jaksoi vielä kuukausia myöhemmin kertoa kuinka näppärä olin ja otteet oli kuin vanhalla tekijällä! Eli sain kesätyöpaikan. Ketjuliikkeessä karttui erityisesti rutiini tekemiseen ja viikon jälkeen jokainen työ onnistui kirjattuun tavoiteaikaan, esim. max 30 minuuttia, max 45 minuuttia jne. Olisin saanut jatkaa pidempäänkin, mutta homma ei tuntunut omalta.

Samana syksynä ryhdyin osuuskuntayrittäjäksi eli tein yrittäjänä, mutta takana oli osuuskunta, jolloin ei tarvinnut huolehtia kuin omista tekemisistään, byrokratiasta piti huolen muut. Tein keikkatöitä: kampauksia pienille ryhmille, laitoin hiuksia ja meikkejä kuvauksiin. Samalla pääsin myös kokeilemaan siipiäni kampaamoyrittäjänä koululta vuokratussa liiketilassa. Toisen vuoden kevät on varattu aika pitkälti opintojen viimeistelyyn eli näyttöihin ja työssäoppimiseen. Työssäoppimisen sain tehdä omassa "yrityksessäni" eli tein parturi-kampaamotöitä ja meikkailin porukkaa. 

Jossain kohtaa ryhdyin tekemään sitä osuuskuntamme byrokratiaa eli hoitamaan päivittäistä rahaliikennettä ja palkkojen maksua. Tämä oli vain lisä muuhun omaan työhön, mutta aloin miettiä, että voisin kaivata lisäeväitä yrittäjyyteen. Koska vuokrasopimukseni olisi kuitenkin loppumassa, hain ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi.

Opintojeni aikana tein edelleen paljon hiusten leikkauksia ja meikkauksia, yhdessä ja erikseen. Värit on aina kiinnostaneet ja vähän pelottaneet, mutta niitä on tosi hankala tehdä kotioloissa, joten tyytyin ihan mielelläni vähempään läträykseen. Alalla puhutaan alentuvaan sävyyn "vessakampaajista", jotka vievät koko alan tuhoon. Vessakampaaja olen kai siinä mielessä, että minulla ei syksyn 2014 jälkeen ole ollut vakinaista tilaa, mutta ei hätää, ihan olen tekemisistäni ottanut hinnan ja toiminut yrittäjänä edelleen. Osuuskunta vain vaihtui välissä.

Kesällä 2017 valmistuin tradenomiksi ja olen tehnyt alani töitä markkinointitoimistossa. Pääsääntöisesti päivätyökseni teen itse asiassa sitä byrokratian pyörittelyä. Huikeita on tietysti ne päivät kun pääsen olemaan mukana vaikkapa videokuvauksissa tai mainoksen teossa hiusten ja meikkien parissa. Kesäisin puolestaan voin tehdä häämeikkejä ja -kampauksia vain silloin kun tuntuu siltä. Siis siinä mielessä, että kaikki mitä teen (nykyisin laskutuspalvelun kautta) on bonusta eikä tarvitse täyttää päiväänsä jos ei halua. Voin halutessani tehdä kuvauspaketteja, joihin kuuluu meikki ja kampaus, mutta minulla on vapaus lähteä vain niihin projekteihin, jotka aidosti kiinnostaa.

Töissäkin projektit on saattaneet olla viisinumeroisen summan maksaneen videon meikkaus, pienen some-postauksen meikki tai ison artistin puuterointi keikkajulisteeseen. Se on voinut olla kuvapankkikuvissa mukana olemista isojen kansainvälisten firmojen kuvapankkeihin. Ja kaikkea tältä väliltä.

Että kyllä, minä olen vieläkin kampaaja. Olen vain vähän erilainen tekijä.