Liisa tässä!

En ole varmaan ikinä tämän kuuden vuoden aikana esitellyt itseäni sen kummemmin. Toki minusta varmaan jonkun kuvan saa jos on pidempään lukenut. Nyt kun päätin taas keskittyä vain tähän blogiin, on varmaan ihan soveliasta aloittaa alusta.

Olen Liisa, valokuvaaja, meikkaaja ja (parturi-)kampaaja ja vielä hetken aikaa liiketalouden opiskelija JAMKissa. Olen blogannut aika pitkään, yli kymmenen vuotta, Elämää smykkinä -blogi on pyörinyt tammikuusta 2016. En ole nimekäs, tämän kaiken kun olen tehnyt varsin nimettömästi. Tämä omilla kasvoilla esiintyminen on ollut aina vähän jännittävää. Varsinkin kun joskus pitää oikeasti esitellä sitä omaa naamaa! Valokuvaajana ja valokuvausta opettavana olen vahvasti sitä mieltä, että jokaisen kuvaajan tulee kyetä olemaan myös sillä puolella, mitä moni kutsuu "vääräksi puoleksi". En aina elä kuten opetan, mutta yritän parantaa (omaa) maailmaa(ni) pala kerrallaan!

Juttuni painottuvat aika vahvasti kauneuteen ja hyvinvointiin, kaiken lisäksi vähän kieli poskella ja niksipirkkamaisesti. Maailma nimittäin kaipaa kepeyttä. Kauneusaiheiden ulkopuoleltakin olen joskus juttuja julkaissut. Yksi aktiivisimmista lukijoistani sanoi viime vuonna, että blogiini on kiva tulla kun ei koskaan tiedä mitä odottaa. Eli kaikenlaista täällä on vuosien mittaan tapahtunut ja niin se taitaa jatkua.

Pidän kaikesta pienestä sekä pörröisestä - ja sateenkaarista ja yksisarvisista. Enkä tarkoita pienellä ja pörröisellä vain söpöjä eläinten pentuja, vaan yleistä fiilistä. Tässä vielä mielenmaailmaani valottava kuva viime syksyltä. Mallina kaunis Sara.

Tervetuloa!

Näitä ilman en pärjää, osa 2 - ihoitotuotteet

Keväällä kerroin hiustuotteista, joista en enää voi luopua. Nyt halusin paljastaa mitä ihonhoitotuotteita ilman en vaan "pärjää". Tosin tällä erää keskityn vain kasvoille tarkoitettuihin ihonhoitotuotteisiin, koska muu rehellisesti kaipaa ehkä toimii vähän vähemmällä.

Meikinpoisto

Mulle meikkiä poistaessa on tärkeää, että tuotteen kanssa iholle tulee mahdollisimman vähän hankausta ja kaikki lähtee helposti pois. Sensain silky purifying cleansing oil oli rakkautta ensi kokeilulla. Öljy sivellään kevyesti iholla ja kaikki meikki tuntuu liukenevan ihan vain kosketuksesta tuotteeseen. Parasta on tietysti se, että kun öljy koskettaa vettä, muuttuu öljy maitomaiseksi ja liukenee täysin veteen. Toki tämän kanssa täytyy käyttää vielä toista puhdistustuotetta, mutta monessa muussa puhdistusöljyssä ongelma on, että öljy jää tosi inhottavasti ihon pintaan ja vaatii tujummat puhdistustuotteet sen jälkeen. Noin 50 euron hinta kyllä kirpaisee, mutta parempaa en ole löytänyt!

Esittelen tässä luonnollisesti vanhanmallista pulloa, sillä tottakai  hamsterilla on vain vanhoja etikettejä esiteltävänä. :D

Puhdistus

Kerroin hiustuotteiden yhteydessä, että mulla ei ole shampoista mitään yhtä ja parasta tuotetta. Perusajatuksena on kuitenkin saada tukka puhtaaksi ja sen voi tehdä tosi monella eri tuotteella. Sama on ihonhoidossa. Minulla on alkuvuodesta 2014 ollut kuitenkin puhdistuksen apuna Foreo Luna Mini -puhdistuslaite. En ole vaihtanut pois, tämä on nimittäin ihan loistotuote! En käytä Foreota nykyisin päivittäin, koska en koe siihen mitään tarvetta, mutta 2-3 kertaa viikossa on ollut ihan hyvä määrä. Iho on paljon sileämpi ja pehmeämpi ja kuorintatuotteiden tarve on tippunut hyvin minimiin. Laite on helppo puhdistaa ja ladannut tätä olen 2-3 kertaa koko sinä aikana kun Luna mini on minulla ollut. Ei tämä mikään musta aukko ole, joka imisi itseensä kaikki iho-ongelmani, mutta ihosta on tullut paljon siedettävämpi tämän kanssa. Joskus on hetkiä kun en ole käyttänyt laitetta ollenkaan ja silloin se on näkynyt ihostani. Toimii!

"Kasvovesi"
Laitan nyt sanan kasvovesi ihan reilusti lainausmerkkeihin. En nimittäin aina kyseistä tuotetta käytä, mutta ehkä samaa jollain tapaa pitää hoitoneste, jota käytän silloin tällöin. Australialainen Alpha-h on löytö, joka on tullut mun elämääni muistaakseni Jonnan suosituksesta. Kun iho on ihan "tukossa" ja pukkaa kaikennäköistä ongelmaa on liquid gold ollut kyllä nimensä veroinen. Liquid goldia sivellään iholle vanulapulla ja ideaalitilanteessa päälle ei laiteta mitään. Yön aikana neste tekee taikojaan ja iho näyttää taas aamulla vähän paremmalta. Monesti tällaiset tuotteet - varsinkin ilman kosteusvoidetta - saa ihon lähinnä tuntumaan kuivalta, mutta tämä ei. Liquid goldin kanssa ei oikeastaan edes tee mieli sitä normaalia kosteutusta, sillä iho jää yllättävän kosteutetun oloiseksi.

Kosteutus
Kosteusvoiteen kanssa olen todella kranttu. Voiteen täytyy tuntu siltä, että se ainakin teoriassa imeytyy eikä jättää minkäänlaisia kalvoja tai sen tunnetta iholle. Mun ihoni reagoi pidemmällä aikavälillä käytettynä vahvasti tiettyihin ainesosiin, vaikka niiden ei periaatteessa mitään ongelmia pitäisi aiheuttaa. Astetta luonnollisempi kosmetiikka on yleensä ollut vaihtoehto ja Korres toimii aina! Kesäisin ja ei-niin kuivina kausina Pomegranate moisturising cream-gel on ihan riittävä tällaiselle rasvoittuvalle iholle. Yleensä kuitenkin talvella iho kuivuu ihan korpuksi (samalla kun se on rasvoittuva!), joten tarvitaan jotain astetta tujumpaa. Muutama vuosi sitten ihoni hilseili ihan tuhottomasti ja tuntui ettei hilseily lähde millään. Testasin hyllyyn kasaantuneita testeripusseja ja niissä oleva Korresin Magnolia bark -yövoide teki ihmeitä. Yön aikana kaikki itsepintainen hilseily oli hävinnyt. Pelkään tosin että myös tuote on hävinnyt. Tätä on myynty aika hurjilla alennuksilla viime talvena pois, silloin sain hamstrattua pari purkkia, mutta nyt vedellään taas viimeisiä. Ehkä tätä vielä löytyy jatkossakin.

Bonus-tuotteena haluan mainita myös V10 plus -merkin hyaluronihapposeerumin. Normaalisti se riittää pelastamaan kaiken kuivuuden ja tuntuu iholla siltä kuin sitä ei olisikaan. Hintahan V10 plus -tuotteissa on yleensä huima. 30ml seerumeilla on hintaa yli 70 euroa, mutta tuota "sinistä" saa ostettua myös 10ml pakkauksissa, joilla hintaa on käytännössä puolet täysikokoisesta tuotteesta. Yleensä yksi 10ml pakkaus on riittänyt minulle talvikaudeksi eikä siitä määrästä jää sitten tuotetta pilaantumaan.

Löytyykö tuttuja tai omia suosikkeja?

En minä vihaa, pelkään

Tällä viikolla vietetään eläinten viikkoa. On siis varmasti äärimmäisen sopiva hetki julkaista tämä juttu uudelleen, ekan kerran tämä on julkaistu toisessa blogissani.

Pitkään sanoin olevani kissaihminen. Minun kuviteltiin inhoavan koiria. Totta puhuen en ole koskaan inhonnut koiria, tykkään kaikista eläimistä. Olen kuitenkin pelännyt koiria lähes koko elämäni. Tämä pelko kumpuaa aidoista kokemuksista, joten sillä on alku.
Muistan edelleenkin kuinka seisoin postilaatikkojen vieressä ja naapurin collie juoksee minua päin. Minä jäin koossa kakkoseksi, joten koira kaatoi minut pihasoralle. Äitinikin muistaa kuinka toisen naapurin labradorinnoutajan kaataneen minut, tämä tosin tapahtui toisella kertaa ja toisessa tilanteessa. Kaiken lisäksi veljeni muistaa koiran kaataneen minut. Yllätys yllätys tässäkin tarinassa paikka, aika ja koira ovat uusia. Minua isompi koira on siis kaatanut minut kumoon ainakin kolmesti. Tästä se on lähtenyt. Vaikka myöhemmin olen ymmärtänyt, että nuo koirat ovat vain olleet innoissaan, on kokemukset silti jääneet mieleen ja kuitenkin ymmärrys ei ole sama alle kouluikäisellä kuin nykyisellä minulla.
Näiden keilaamisten lisäksi tietenkin huonot koirakokemukset ovat vain vahvistaneet pelkoa. Kun koira jahtaa pientä ihmistä ja sitä pitää juosta karkuun, koska se on purrut kankkuun, on tilanteessa tuntenut vain pelkoa. Eikä pelko ainakaan vähene tilanteissa joissa vain lapasen kokonen koira tuntuu suurelta hirviöltä, koska se tarraa toistuvasti nilkkoihin kiinni terävillä hampaillaan.

Kymmenisen vuotta sitten elämääni jolkotteli pieni musta koira, joka pikku hiljaa loi minuun luottamusta, että voisin pitää myös koirista. Varmasti koiran pienellä koolla oli merkitystä, mutta ehdottomasti suurin juttu oli se, että tuo koira oli koulutettu hyvin eikä yrittänytkään raadella minua. Koiraa sai silittää ja leikittää, vaikka koira oli innoissaan, se ei koskaan yrittänyt näykkiä. Vaikka koira on päässyt paremmille vartiomaille, tuo karvakuono vaikuttaa elämääni edelleen. Pääsin pois pelostani. Tai no, saatan edelleen hätkähtää itseni kokoisia koiria, mutta ymmärrän niitäkin enemmän.
Jouluna pääsin tutustumaan uuteen pieneen ja mustaan koiraan. Tällä kertaa lelukoiran kokoinen eläin näytti ihan hedelmälepakolta. Jos edellinen koira sai minut luottamaan koiriin, tämä pieni "hedelmälepakko" sai minut ymmärtämään ettei minun tarvitse kategorisoida itseäni. Voin ihan hyvin olla kissaihminen ja koiraihminen yhtä aikaa.

Haastan sinut: Pidä kaikista eläimistä! <3 br="">

Kosmetiikkalaihiksen nurja puoli

Alkuvuodesta 2015 aloitin itselleni määräämään kosmetiikkalaihiksen. Purkkia ja purnukkaa oli kertynyt sinne tänne ja osa tuotteista pahimmillaan saattoi pilaantua ennen kuin niitä kerkesi kunnolla edes käyttää. Rahaakin tähän harrastukseen saa tietysti kulumaan.

Juttu on siis ollut se, että en ole saanut ostaa mitään uutta tuotetta jos minulla jo joku vastaava on kätköissäni. Muutamia poikkeuksia olen tehnyt, mutta mitä olisi muutos ilman repsahduksia? Kuten kaikessa laihduttamisessa, tässäkin on ollut vahvasti kyse jonkinlaisesta elämäntapamuutoksesta. Suurin juttu on ollut se, että on jättänyt ostamatta, harkinnut tarkasti ja nettikaupoilla hylännyt ostoskorin muutaman miettimishetken jälkeen.

Nyt ollaan tosin vähän nurinkurisessa tilanteessa. Kaikki ihonhoitotuotteeni on tässä LookFantastacin beautybox-laatikossa. Laatikosta löytyy neljä erilaista naamiota, kaksi silmänympärysvoidetta, pari täsmätuotetta finneille ja muille kurjuuksille, parin kosteusvoiteen jämät, vähän puhdistustuotteita ja jonkin verran kosteusvoiteita, jotka ei ole ihan täysin napanneet. Tässä laatikon sisältö pääpiirteissään.

Se nurja puoli tässä on se, että kaikki alkaa olla rehellisesti lopussa! Nyt täytyy taas osata ostaa niitä helmiä ja osata jättää suurimmat hairahdukset sikseen. Enitenhän tässä tietysti harmittaa se, että nyt pitäisi käyttää kerralla isosti rahaa, että saa niitä perustuotteita!

Luulen että olen kuitenkin oikeasti ihan hyvässä tilanteessa. Tässä on huomannut, että ihminen kuitenkin pärjää aika pienellä.

Kauhistuttaako näky? :D

Käytetyin kosmetiikkatuotteeni

Totesin tässä metalliroskista katsellessani että a) metalliroskista voisi ehkä tyhjentää useammin b) kuivashampoo on varmaan mun eniten käyttämäni kometiikkatuote.

Mun ihan ensimmäinen kuivashampookokeiluni oli noin kymmenen vuotta sitten. Olin kyllä haaveillut vastaavasta tuotteesta, koska oma tukka rasvoittuu tosi nopeasti. Ensimmäinen tuote tuota laatua oli label m -kuivashampoo. Tykkäsin ihan mielettömästi, vaikka hintaa oli yli 20 euroa pullolta. Sitten sain peräjälkeen kolme pulloa, jotka oli mahdollisesti huonosta erästä, koska tukka meni vain limaisemmaksi. Sain toki pullot vaihdettua, mutta en jäänyt odottelemaan milloin se toimiva erä tulisi.

Label m ja Tony&Guy on sisarmerkkejä ja keväällä otin kokeiluuni T&G:n texture-kuivashampoon. Täytyy myöntää ettei tää ollut soveltuva mitenkään superrasvaiselle tukalle. Lähillä tällä oli käyttöä puhtaassa tai melkein puhtaassa tukassa muotoilutuotteena.

Batiste jakaa vähän mun mielipiteitäni. Batiste on "puhdistusteholtaan" tosi hyvä eikä hyvin harjattuna jätä harmaata. Toisaalta tuoksut on pääsääntöisesti sellaisia vessanraikastimeen verrattavissa olevia, että ei meinaa pystyä. Nyt otin taas kokeeksi kun kirsikkaa kehuttiin ja blush oli lähikaupassa hyvän hintainen, 6,20 pullolta, Sokoksella 7,90 euroa. Muotoilutuotteena Batiste ei toimi, mutta eipä sitä kaikki haluakaan.

Hinta-laatusuhteeltaan huippu Klippoteket on tuote, joka tulee helppoudessaan valittua aina uudestaan. Hinta on helppo, 4,90 euroa ja tuoksu on mun mielestäni tosi ihana, vähän kirpeä omena. Toki, nää on makukysymyksiä! Yleensä jos minä sanon jotain tuoksua vessanraikastimeksi ja Klippoteketiä raikkaaksi omenaksi, on ihmisiä, jotka sanoo samoista tuotteista ihan päinvastaista. Tässä on myös tosi voimakas muotoilutuki, joka toisinaan on ihan kiva ja välillä ihan kaamea. Silloin kun mulla oli platinanvaalea tukka, huomasin että oma tukka oli jo niin "pitävä", että erillinen kuivashampoon pito oli ihan kamala asia. Toisaalta nyt kun mulla on hyvinkin luonnontilaista tukkaa varmaan 1/4 pituudesta, niin oma tukka on liukas ilman sitä kuivashampoon tekstuuria.

Myös Four Reasonsin kuivashampoo kuuluu kylpyhuoneen vakiovieraisiin. Perushyvä "puhdistus" pienellä muotoilutuella. Jättää helposti tummemman tyven harmaaksi, mutta kaverini ainakin käyttää tätä peittämään hennosti ruskeaa tyvikasvuaan. Hinta normaalikokoisella pullolla on suunnilleen 12 euroa. Hulluilta päiviltä onnistuin nappaamaan tuon 300 ml pullon samaan hintaan. Olispa noita erikoiskokoja muutenkin myynnissä! Tätä kun tulee käytettyä, niin perhekoko ei olis paha asia. :D

Mikäs siellä on käytetyin kosmetiikkatuote?

Italia Kuopiossa

Viime viikonlopulle on tässä matkan varrella ollut suunnitelma jos toinenkin. Viime hetkellä tuo suunnitelma kuitenkin muuttui niin, että lähdin perheeni matkassa Kuopioon, ihan vain katsomaan puhallustikan mm-kisoja. Isäni kun on edellisvuoden mestari ja veljeni on varsin kiinnostunut ja lajia harjoitellut. Palataan siihen kohta.

Päivän aikana piti luonnollisesti syödä ja ehdotin paikkaa, jossa olin saanut ihan uskomattoman hyvää pitsaa edellistalvena. Kuopion keskustasta löytyy pieni italialainen paikka, trattoria Sorrento.
Matkaseuraa ei tarvinut paljon suostutella, porukalle riitti kun kerroin, että omistaja ja kokki ovat italialaisia. Ihan suoraan sanottuna ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa!

Pidin ihan tuhottomasti jopa pitsassani olleesta munakoisosta, siitä raaka-aineesta, jonka ajattelin menua lukiessani vain napsivani pois. Sehän oli parasta koko pitsassa! Vieläkin parempaa kuin pitsa itse oli paikan fiilis. Meillä kävi tuuri ja meitä vastaanottamassa oli paikan omistaja, joka jutteli kaikesta mahdollista ja kaikilla mahdollisilla kielillä. Eikä toki ihmekään, Paco Nuccilla on maailmanmestaruus savon murteessa. Kilpailussa hän on savolaisten katsojien todistamana ns. pyyhkinyt pöytää vanhoilla, pesunkestävillä savolaisilla ukoilla. Ei paha suoritus. Vierailun aikana kävi selväksi, että Pacolta sujuu kieli kuin kieli. Heitin Pacolle, että mitä kieliä hän EI puhu. Kuulemma rauman murre on vielä työn alla.

Ihan uskomaton fiilis ja kokemus. Paco perheineen oli niin välitön, että se kruunasi koko reissun.

Tai siis joku voisi sanoa, että sen kruunasi joku muu seikka. Palataan siihen puhallustikkaan.

Minähän lähdin reissuun matkaan ihan vain katsomaan. No siinä kävi niin, että osallistuin kuitenkin karsintakierrokselle, sillä enhän voinut olla auton ainoa, joka ei edes kokeile. Se oli aikamoinen kokeilu se. Kävi nimittäin niin, että seitsemästäkymmenestä osallistujasta puhalsin päivän kolmanneksi parhaan tuloksen. Edelläni oli joku tuntemattomaksi jäänyt mies ja veljeni. Tiedossa oli, että tuo toiseksi parhaan tuloksen tekijä ei pääsisi finaaliin paikalle, joten naureskeltiin, että olisipa se aikamoinen finaalissa, jos taistossa olisi minä ja veljeni. Siinä jos missä voisi lopullisesti selvittää sisarusten paremmuuden. Nauroin asialle koko päivän. Nauroin hysteerisesti vielä siinä vaiheessa kun puhaltelin tikkoja finaalikierroksella. Joo, ihan oikeasti. Otin siis puhallustikan mm-kisoissa toisen sijan. Joo, tämäkin ihan oikeasti. Edelleen juttu vähän naurattaa, mutta eihän se nyt ihan huonostikaan mennyt, vaikka minä yritänkin vähän sanoa itselleni ettei tämä ollut iso juttu. :D

Eipä muuta, jos kaipaat italiaan, mene Kuopioon.

Mitä tehdä huonolle kynsilakalle?

Olen kynsien lakkaajana tosi nirso. Lakan pitää olla peittävää, mutta ei paksua, sen täytyy kuivua nopeasti ja sen tulee levittyä tasaisesti ilman merkkejä minkäänlaisista rannuista. Kaikki tämän vaatimuslistan ulkopuolelta jää yksinkertaisesti käyttämättä. Suosikkimerkkejä on OPI ja Essie. Kyllä näiltäkin merkeiltä löytyy huteja, mutta pääsääntöisesti lakkaa ostaessaan tietää mitä saa. Olen omalta osaltani todennut, että pidän laatikoissani mieluummin laatua kuin määrää, joten hintakaan ei siinä mielessä kammota ja säilössä ei ole satoja lakkoja kerralla.

Joskus kuitenkin tulee huteja itse valittuna tai saatuna. On lakkoja, jotka saa annettua eteenpäin, mutta on tuotteita, joita ei halua luovuttaa edes pahimmalle vihamiehelleen - jos siis edes tällainen vihamieskään niitä kelpuuttaisi. Ongelmana on, että kynsilakat on ongelmajätettä. Oikeastaan suurin ongelma on se, että ainakin Jyväskylän ainoa ongelmajätepiste on kymmenien kilometrien päässä kotoani ja vaatii autoa. 

Mikäs sitten avuksi? Kuivunut kynsilakka ei ole enää ongelmajätettä! Ihan onnettomimmat lakat valuttelen ulkona paksulle pahvilevylle, annan kuivahtaa ja jätän pullon jämineen auki kuivumaan. Pahvin ja pullon voi kuivuneella lakalla heittää roskiin.

Viimeksi päädyin askartelemaan yhden onnettoman lakan avulla. Ostin Anttilan konkurssimyynnistä kympillä sovitusnuken. Se on jotain, mitä olen halunnut jo pitkään. Nukke ei kuitenkaan ole millään tasolla uusi, joten kankaan alta löytyi jos jonkinlaista koloa ja kraateria. Eipä hätää, onneksi on paakkuntuvia kynsilakkoja! Nappasin laatikostani käyttämättömäksi jääneen huonon lakan ja paklasin kolot nuken pinnasta, päälle vielä uusi kangaspäällinen ja nukke on kuin uusi! (Tosin kuvassa vielä vanhalla päällisellään.)

Vihreä on vastaus

Samalla kun tilasin itselleni kokeiluun Urban Decayn All Nighter -meikkivoiteen, ostin myös Naked skin -värikorjaajan vihreänä.

Make Up For Everin vihreä HD-primer on ollut mulla työkäytössä useita vuosia, se on ihan nerokas tuote. Tosin minulle itselleni se on ollut vähän liian vihreä. Toimii kyllä tehtävässään taittaa punertavuutta, mutta minun kasvojeni punakkuus on yleensä enemmän pinkkiä kuin rehellisen punaista. Siksi se on vaalealla, melkein pinkkipohjaisella ihollani ollut vähän liikaa. Kokeeksi ostin UD:n vastaavan tuotteen. Tosin harmikseni UD:n aine on puikkomuotoinen tuubin tai pumppupullon sijaan. Kuitenkin sisältö on ihan mahtavaa! Sävy on niin sopiva, että se sopii minun iholleni täydellisesti vaikka sellaisenaan, ilman meikkivoidetta.

Vasemmalla Urban Decayn Color Correcting fluid, oikealla Make Up For Everin HD-primer.

UD on vähän sinisempi ja minttuisempi kuin MUFE, jossa on enemmän keltaista ja näyttää minun makuuni vihreämmältä. UD on koostumukseltaan vähän kuivempi ja nihkeämpi, mutta kumpikin levittyy oikein hyvin. Hintaeroa tietysti muodostuu sillä, toisen pakkaus on 5ml ja toisessa on ainetta 30ml. MUFEn hinta on kolmen kympin tienoilla kun taas UD:n viidellä millilitralla on hintaa n. 25 euroa.

Onko muita vihreitä suosikkeja?

Meikkivoidetta metsästämässä

Voi ei! Mun suosikkimeikkivoiteeni valmistus on lopetettu. Tietysti. Aina kun löytyy joku superhyvä juttu, niin kohta se vaihtaa koostumusta tai lopetetaan. Make Up For Everin HD-meikkivoide on ollut jotain parasta ikinä. Mun ihoni on hyvin rasvainen, isoilla huokosilla ja talvisin pahimmillaan lisäksi hilseilevä. Tämä meikkivoide on ollut ihan pelastus. Fiilis iholla on tosi kevyt, mutta samalla peittävä ja vaikka kesto on tosi hyvä, tätä ei ole ollut vaikea saada iholta pois. Ihan huipputuote. Sitten toivat markkinoille vielä hienomman UHD-meikkivoiteen ja tämän valmistus loppui. Blogikokemusten perusteella UHD ei ole ehkä se mun juttu, joten en ole uskaltanut vielä satsata.

Toisaalta tässä lähivuosina yleistyneet, tunnultaan tosi kevyet meikkivoiteet on kiinnostavia. Mun ihoni ei ole niille ehkä otollisin, mutta päätin kokeilla BareMineralsin bareskin-meikkivoidetta. Vaikka kesto ei mun rasvaihollani olekaan kovin hyvä, niin tämä on tunnultaan iholla ihan mielettömän mukava. Harmi tosin on se, että vaaleinkin sävy on minulle vain kesäsävy, bare shell 02 on tummahko. Tosin pysyvyydenkin kannalta tämä on ollut pakko puuteroida ja puuterina olen itse asiassa käyttänyt toista BareMineralsin tuotetta, mineraalipohjaa. Tykkäsin suunnattomasti BM:n perusmineraalipohjasta, mutta nykyisin se näyttää ihollani yksinään jotenkin kakkumaiselta. Nämä kaksi on siis hyvät yhdessä, tosin aika työläs.

Muutama viikko sitten ilmestynyt Urban Decayn All Nighter -meikkivoide sai heti ilmestyessään suuria ylistyksiä blogeissa. All Nighter -suihke on yksi mun luottotuotteistani, joten myös meikkivoide sai odottamaan paljon. Sitä paitsi onhan tuo pakkaus superkaunis!

Meiltä kun ei täältä Jyväskylän Sokokselta löydy Urban Decayta ollenkaan ja nettikauppa myy sävyjä vain sävyistä 1.5 ylöspäin, turvauduin FeelUniqueen, josta vielä toistaiseksi saa merkkiä ostettua. Valitsin itse kokemuksen ja miljoonien swatchien jälkeen sävyn 0.5, joka osui ihan nappiin. 1.0 on käsittääkseni samaa tummuutta, mutta keltaisempi. Minun ihonihan on aika neutraali, joten usein keltapohjaiset on ihan liian keltaisia. Vaikka tässä on enemmän pinkki pohja, ei minusta sävy ole yhtäänn liian punainen.

Tässä vielä vertailun vuoksi sävyt MUFEn HD:sta ja UD:n All Nighterista. Vasemmalla on Urban Decayn All Nighter sävyssä 0.5, oikealla on Make Up For Everin HD sävyssä N117. Pahimmillaan tuo N117 tuntuu joskus liian keltaiselta, mutta kumpikin alla olevista sävyistä sulautuu minun ihooni.

UD:sta en uskalla antaa vielä lopullista lausuntoa. Kuulin kuitenkin, että UD hapettuu aika monen iholla ikävästi jopa 2 asteen verran. Minulle hapettumista ei ole käynyt. Toisaalta en ole vielä ihan niin vakuuttunut kuin moni muu bloggaaja, mutta kokemusta ei olekaan kuin muutaman päivän ajalta. Kaikki ajallaan! :)

Mikä on suosikkimeikkivoiteesi?

Tunnustan väriä

En ole koskaan ollut mikään erityinen jääkiekko, jalkapallo, pesäpallo ja mitä näitä nyt on -fani. Tai olin noin kymmenvuotiaana kova formulatyttö, mutta sitä ei kai lasketa.

Muutamia vuosia sitten päädyin sellaiseen urheiluporukkaan mukaan, että olen löytänyt omat värini. Vaikka en lajia suoranaisesti itse harrastakaan, olen ollut aika aktiivisesti mukana mm. "propagandaa" tekemällä. Näin alkusyksystä meillä on yleensä vuoden isoimmat bileet eli gaala. Silloin on tietysti suurin tarve näyttää värinsä.

Ihmiset on se, joka tekee seuran tai lajin. Tässä seurassa ainakin porukka on sellaista, että mukaan on helppo tulla ja toisaalta helppo olla. Jos nyt ajatellaan vaikka niitä bileitä, joihin kuuluu aina disko. Tanssiminen on kivaa vaikken yhtään osaakaan muuta kuin fiilistellä, mutta jonnekin ulos tanssimaan lähteminen on aina vähän tylsää, monellakin tavalla. Tässä seurassa tanssilattialla on aina hyvä fiilis ja kenenkään ei tarvitse tutussa seurassa pelätä sitä, että joku tulee lääppimään.

Seuran väreinä on sininen ja valkoinen sekä tunnuksena punainen maltanristi. Maltanrististä nyt voi historiansa puolesta keksiä vaikka minkälaista tulkintaa, mutta tässä seurassa se tulee nimenomaan keskiaikaisesta ritaritunnuksesta ja siihen se jää.

Pukeutuminen täytyy tietysti tehdä gaalaan värien mukaan, mutta pitkästä aikaa jaksoin väsätä myös kynteni kuntoon. Monen vuoden ajan olen meinannut ostaa valkoisen lakan kynsiaskarteluihin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tällä kertaa päätin nyt vain marssia Kicksiin ja pyysin lakkaa, joka peitää ja kuivuu nopeasti. Minulle tarjottiin Viva La Divan mattalakkaa. Ihan kiva lakka, mutta ehkä mattaisuutensa takia vähän vaikeasti levittyvä ja sivellin oli omaan makuun liian lörppö ja liian pieni. Onneksi pienet ongelmakohdat peittyivät sinisinä lakkoja päälle töpöttelemällä. Mielessä oli liukuväri, mutta ihan niin vahvasti en jaksanut panostaa.

Tervetuloa takaisin

Huh, kesä meni blogin kannalta aika hiljaisesti. En ole yleensä koennut tarvetta selitellä pidempiä postausvälejä, mutta nyt tuntuu siltä että haluan kertoa. Mistään maata mullistavasta ei sinällään ole kyse, tein kesän aikana opintoja enemmän kuin mistä saan opintopisteitä, aloittene opinnäytetyötä ja aloitin uuden osa-aikaisen työn. Samalla olen miettinyt suhdettani bloggaamiseen. Energiaa ja ajatusta bloggaamiseen on ollut aika vähän.

Nyt olen palannut! Päätin lopettaa sivublogini Liisa blogimaassa Stoori.fi-portaalissa ja päätin keskittyä vain tähän yhteen. Jatkossa varmasti tulen julkaisemaan Stoorissa alunperin julkaistuja juttuja myös täällä.

Paluuni viiväistyi ainakin viikolla ihan siksi, että minusta tuntui kuinka universumi haluaa minun pitävän jonkinlaista "blogilomaa". Juuri kun päätin osallistua Instagram-meikkihaasteeseen, tuntui ettei mikään luonnistu. Kapuloita rattaisiin iski Urban Decayn Gwen Stefani -paletti. Ensin mustaan luomiväriin oli syntynyt kolo. Yritin siveltimellä siistiä ylimääräisiä puruja ja siinä samassa yksi nappi putoaa kokonaan pois. Meikistäkään ei tullut juuri mitään, kameran kautta katsottuna meikki oli niin laimea, että lähinnä nauratti. Ehkä se haastekin tulee jonain päivänä tehtyä. :D

Mutta täällä ollaan ja tästä jatketaan. Tervetuloa minulle ja tervetuloa takaisin Sinä!